Nykyi­nen kahlit­se­ma­ton sanan­va­paus, jos­sa lehdis­tö refer­oi samal­la pain­ol­la jokaisen mielip­i­teen, oli se kuin­ka val­is­tu­ma­ton hyvän­sä,  luo monien hyvien asioiden ohel­la sel­l­aisen illu­u­sion siitä, että fysikaaliset tosi­asi­at tai matem­ati­ikan kaa­vatkin ovat pelkkiä mielipi­dea­sioi­ta. Jos eduskun­nas­sa joku sanoo, että maa­pal­lo on pyöreä ja toinen, että se on lit­teä, lehdis­tö rapor­toi molem­mat yhtä näyt­tävästi anta­mat­ta luk­i­joilleen vih­jet­täkään siitä, että toinen mielipi­de on pun­ni­tumpi kuin toinen.  Ilmastopoli­ti­ikas­sa muu­ta­ma yli­ahk­era usko­vainen onnis­tuu luo­maan käsi­tyk­sen, että kysymys siitä, muut­taako ihmi­nen ilmas­toa, on pelkkä mielipi­dea­sia, jos­ta esite­tyt mielip­i­teet ovat kaik­ki sama­nar­voisia. Ilmas­ton­muu­tok­sen kieltäjät ovat usko­vaisia, kos­ka mikään tosi­a­sia ei näytä hei­dän uskoaan hor­jut­ta­van. Jat­ka lukemista “Ilmas­to­de­nial­is­tit ovat uskovaisia”

Kun Mat­ti Van­hanen jät­tää keskus­tan puheen­jo­hta­ju­u­den kesäl­lä, hän antaa tule­van puheen­jo­hta­jan päät­tää, kumpi jatkaa päämin­is­ter­inä. Asia ei ole aivan näin yksinker­tainen. Päämin­is­ter­iä ei voi hal­li­tuk­ses­sa vai­h­taa, vaan päämin­is­terin erotes­sa eroaa koko hal­li­tus ja muo­doste­taan uusi. Van­hasen jos kenen pitäisi tämä tietää, sil­lä kun Jäät­teen­mä­ki vai­h­tui Van­haseen, koko hal­li­tus erosi sil­loinkin ja muo­dostet­ti­in uusi.

Vaik­ka uudessa hal­li­tuk­ses­sa kaik­ki muut min­is­ter­it ovat entisiä, uudel­la hal­li­tuk­sel­la pitää olla ohjel­ma, joka sen on esiteltävä eduskun­nalle. En oikein usko, että ohjel­ma voi olla täs­mälleen sama kuin eroaval­la hal­li­tuk­sel­la. Ohjel­maan ei voi kir­joit­taa kohtia, jot­ka hal­li­tus on jo toteut­tanut eikä myöskään kohtia, joista hal­li­tus on luop­unut. Hal­li­tu­so­hjel­maa ei oikein voi kir­joit­taa kuin mitään talous­la­maa ei olisikaan. Seu­raa siis ohjel­ma­neu­vot­te­lut. Hal­li­tu­so­hjel­ma­neu­vot­te­lut kesken alka­nut­ta vaal­i­tais­toa taas ovat mie­lenki­in­toinen tapaus.

Eikä sekään ole var­ma, ettei hal­li­tuk­ses­sa tehtäisi mui­ta vaihdoksia.

Väitän, että vas­ta brändäys teki kehi­tys­maid­en teol­lisu­ustyöläisille mah­dol­lisek­si kil­pail­la työl­lään teol­lisu­us­maid­en markki­noil­la. Kaik­keen kehi­tys­maid­en tuotan­toon liit­tyi hil­jainen epäilys laadus­ta. Tämä ennakkolu­u­lo mur­tuu, kun jokin vakaa­maineinen yri­tys takaa nimel­lään laadun. Jos ei olisi mah­dol­lisu­ut­ta lyödä (tai ommel­la) tuot­teeseen brändin tun­nus­ta, pie­nil­lä nyrkkipa­joil­la ei olisi mah­dol­lisu­ut­ta markkinoille.

Joskus ennen maail­man­laa­juisia brän­de­ja Japanin ja jonkin muunkin Aasian maan vira­nomaiset myön­sivät tes­ta­tu­ille vien­ti­tuot­teilleen laatusertifikaatin.

Tämä on siis sitä posi­ti­ivista brändiä. Jat­ka lukemista “Brändäys, hyvä vai huono asia”

Kil­pailu­vi­ras­ton yli­jo­hta­ja Juhani Joki­nen näyt­tää ole­van huolis­saan siitä, että kun­tapäät­täjät suo­si­si­vat kaavoituk­ses­saan S‑ryhmää. En ota kan­taa muuhun maa­han, mut­ta tun­nen asi­aa jotenkin Helsin­gin vinkkelistä.

Mitään pul­mu­sia kaavoit­ta­jat eivät ole. Se, että IKEAn oli niin vaikea saa­da tont­tia Espoos­ta, ei ollut ihan sat­tumaa. Päivit­täis­myymälöi­denkin kohdal­la eri­laista koti­in­päin vetoa on ollut. Kun kat­soo S‑ryhmän markki­nao­su­ut­ta Helsingis­sä nyt, voisi kuvitel­la, että päät­täjät ovat sitä räikeästi suosi­neet, ja näin­hän väit­tää myös K‑ryhmä.

Joskus olin pikem­minkin havait­se­vani K‑ryhmän suosimista eri­tyis­es­ti kokoomuk­sen toimes­ta. Elan­to pär­jäsi myös aika hyvin. Elan­nos­sa on kaupunkisu­un­nit­telua aina arvostet­tu; oli­han kiireisel­lä pääjo­hta­ja Yler­mi Run­gol­la aikaa niinkin aikaa vievään vapaa-ajan har­ras­tuk­seen kuin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan puheen­jo­hta­jana toim­imiseen. Jat­ka lukemista “Kau­pan kaavoitus”

Kos­ka kir­joituk­seni, jos­sa protestoin maat­alous­min­is­teri Antti­lan aikei­ta vas­taan käyt­tää verovaro­ja sian­li­han yli­tuotan­non lisäämiseen investoin­ti­tukien avul­la, sekoitet­ti­in viimeaikaisi­in tietoi­hin siankas­vatuk­sen eet­ti­sistä ongelmista, puhut­takoon nyt niistäkin.

En ole kasvis­syöjä, mut­ta en pidä eläin­rääkkäyk­ses­tä. Sik­si ostan kanan­mu­nani luo­mu­muni­na. En sik­si, että luo­mukanoille on syötet­ty luo­mare­hua vaan sik­si, että luo­mukanaa ei ole pidet­ty ahtaas­sa häkissä, jota pidän eläin­rääkkäyk­senä. Tässä mielessä ”onnel­lisen kanan munat” riit­täi­sivät min­ulle, jos tuo onnel­lisu­uskri­teeri vain olisi vähän parempi.

Siko­jen kas­va­tu­solo­suh­teet ovat sika­maisia, eikä asi­aa ainakaan paran­na maat­alous­min­is­terin ilmoi­tus siitä, ettei niis­sä ole mitään vikaa, kos­ka eläin­lääkärit ovat toden­neet ne määräys­ten mukaisik­si.   Jat­ka lukemista “Onnel­lisen sian sertifikaatti”

Liekö yhtään asi­aa maail­mas­sa, joka ei kel­paisi Sirk­ka Liisa Antt5ilalle syyk­si syytää lisää rahaa maat­alouteen. Antti­lalle taas maat­alous on ensisi­jais­es­ti siankas­va­tus­ta. Kun suo­ma­lais­ten sikaloiden sika­maiset olot tuli­vat julk­isu­u­teen, oli sekin Antti­lalle syy lisätä rahaa sikaloiden investoin­ti­tuki­in. Jos tekee sikalas­ta vähem­män sika­maisen, saa vielä enem­män rahaa. Mut­ta rahaa tulee, vaik­ka ei sitou­tu­isi asial­lisi­in oloihin.

Tässä on kak­si asi­aa, jot­ka eivät oikein toi­mi. Luulisi, että siankas­vat­ta­jien pitäisi toimia asial­lis­es­ti ilman ylimääräisiä tuki­aisia ja sään­nösten rikkomis­es­ta sank­tioitaisi­in. Vielä vakavampi asia on, että Antti­la halu­aa lisätä sian­li­han tuotan­toa Suomes­sa. Minä en halua osal­lis­tua laskun mak­su­un. Jat­ka lukemista “Antti­la syytää taas rahaa”

SATA-komitea sai työn­sä lop­pu­un tänään. Saimme itse asi­as­sa aika paljon aikaan ja vain VM:n Mart­ti Het­emä­ki jät­ti miet­intöön eriävän mielip­i­teen ja hänkin vain yhdestä sinän­sä merkit­tävästä yksi­tyisko­hdas­ta.   Joitakin täy­den­täviä lausum­ia esitet­ti­in ja sel­l­aisen esitin minäkin. Suuri ansio siihen, ettei koko hom­ma hajon­nut käsi­in oli komitean puheen­jo­hta­jal­la, Markku Lehdolla.

Oma­l­ta kannal­tani komitea oli pet­tymys, kos­ka niis­sä asiois­sa, joi­ta minä lähdin edis­tämään, tuli jok­seenkin täy­delli­nen vesiperä. Syynä oli kesken komitean työn iskenyt lama, mut­ta oli kyl­lä myös selvää halut­to­muut­ta paran­taa köy­himpi­en ase­maa. Tulen täl­lä blogilla käsit­telemään komitean työtä use­am­man artikke­lin voimin. Varoi­tan kaikkia kom­men­taat­tor­e­i­ta: tulen kir­joit­ta­maan asi­as­ta kir­jan ja varas­ta­maan siihen kom­ment­tien hel­met korvauksetta.

Tässä se täy­den­tävä lausuma:

Täydentävä lausuma/Osmo Soininvaara

SATA-komitea sai aikaan paljon merkit­täviä ehdo­tuk­sia, mut­ta paljon jäi vielä tuleville komi­teoille tehtäväksi.

Tehtävänä oli selkeyt­tää kovin sekavaa sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmää. Tähän ei ollut asen­teel­lisia valmiuk­sia. Jär­jestelmän mon­imutkaisu­us on aito ongel­ma. Se esimerkik­si pahen­taa sosi­aal­i­tur­van kan­nusti­non­gelmia entis­es­tään. Jos työtön ei pysty laske­maan, mitä keikkatyön vas­taan­ot­ta­mi­nen hänelle merk­it­see, hän jät­tää keikan var­muu­den vuok­si vas­taan­ot­ta­mat­ta, vaik­ka vas­taan­ot­ta­mi­nen olisi todel­lisu­udessa kannattanut.

Yksi komitean tehtävistä oli paran­taa ensisi­jaisia tulon­si­ir­to­ja niin, että tarve tur­vau­tua toimeen­tu­lo­tu­keen vähenisi. Tämä jäi tekemät­tä jok­seenkin kokon­aan. Osit­tain syynä oli kesken komitean työn yllät­tänyt lama, mut­ta osit­tain kyse oli halut­to­muud­es­ta paran­taa perus­tur­val­la elävien ase­maa. Suurelta osin perus­tur­van paran­t­a­mi­nen kuitenkin juut­tui tule­htuneeseen suh­teeseen perus­tur­van ja ansio­tur­van välillä.

Voidaan kiis­tel­lä siitä, onko parem­pi antaa nälkäiselle kala vai onki, mut­ta jom­pikumpi pitäisi antaa. Samal­la kun työ­markki­nat­uen nos­tamis­es­ta luovut­ti­in, ei myöskään helpotet­tu työ­markki­nat­uelle juut­tunei­den mah­dol­lisuuk­sia helpot­taa köy­hyyt­tään työtä tekemäl­lä. Tässä ei ollut kyse edes rahan puut­teesta, sil­lä jokainen työhön tart­tu­va työtön paran­taa julkisen talouden tilaa. Työ­markki­nat­uen tulo­harkin­nan yhteenso­vi­tus­pros­entin alen­t­a­mi­nen esimerkik­si tyssäsi siihen, etteivät työ­markki­na­jär­jestöt voineet hyväksyä sitä, että tulo­hark­in­ta lievenisi perus­tur­vas­sa, mut­ta ei ansio­tur­vas­sa. Yhteenso­vi­tus­pros­entin lieven­tämi­nen ansio­tur­vas­sa taas olisi johtanut siihen, että osa-aikatyö olisi tul­lut kohtu­ut­toman houkut­tel­e­vak­si suh­teessa kokopäivätyöhön.

Suomes­sa tulisi tukea mata­la­palkkaista työtä teke­viä palkkat­uel­la. Se olisi oikeu­den­mukaista sinän­sä, mut­ta se helpot­taisi myös mata­la­palkkaiseen työhön liit­tyviä kan­nusti­non­gelmia. Jos mata­la­palkkaises­ta työstä jää käteen niin vähän kuin siitä jää, perus­tur­van nos­t­a­mi­nen on vaikea­ta, kos­ka työt­tömyys­tur­val­la elämis­es­tä tulee liian kan­nat­tavaa suh­teessa mata­la­palkkaisen työn tekemiseen. Eri­tyis­es­ti yksin­huolta­jat ovat liian usein tilanteessa, jos­sa työn vas­taan­ot­ta­mi­nen ei kan­na­ta taloudel­lis­es­ti. Jos työtön­tä yksin­huolta­jaa ollaan valmi­it tuke­maan avokä­tis­es­ti, pitäisi olla valmis tuke­maan myös pieni­palkkaista yksinhuoltajaa.

Työkyvyt­tömyy­seläk­keelle ole­vien mah­dol­lisu­u­den han­kkia lisäan­sioi­ta työtä tekemäl­lä parani­vat jonkin ver­ran, mut­ta olisi toivonut siihen radikaalimpaa paran­nus­ta ja rohkeam­paa otetta.

Komitean mietinnössä esitetään asum­is­tuk­i­jär­jestelmän radikaalia järkeistämistä, mikä on hyvin kan­natet­tavaa. Taloudelli­nen niukku­us esti kuitenkin asum­istuen paran­tamisen ja sen ulot­tamisen pieni­palkkaisi­in. Nyt olemme tilanteessa, jos­sa työt­tömän asum­is­menot mak­se­taan asum­istuen ja toimeen­tu­lotuen kaut­ta, mut­ta pieni­palkkainen joutuu mak­samaan ne kokon­aan itse. Tämä on ehkä pahin rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä aiheut­ta­va kan­nusti­non­gel­ma. Se kos­kee vain kalli­iden asumiskus­tan­nusten kasvukeskuk­sia. Kun taloudelli­nen tilanne helpot­taa, tulisi asum­is­tukea paran­taa niin, että se tuk­isi myös pieni­palkkaisten asum­ista, kuten se teki vielä 20 vuot­ta sitten.

Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton toim­inta­su­un­nitel­ma 2010–2012

Pöy­dälle. Tämä paperi ohjaa sitä, mihin KSV jatkos­sa keskit­tyy, siis mitä aluei­ta ote­taan kaavoituk­sen kohteek­si. esimerkiksi.

Ison­nevantien kaa­va Etelä-Haagassa

Hyväksyt­ti­in kiitoksin. Vaikkei tämä nyt raiku­via aplode­ja kaikkien haa­galais­ten kesku­udessa herät­tänyt, niin on san­ot­ta­va, että har­voin näkee näin kivut­tomasti toteutet­tua tuhan­nen asukkaan täy­den­nyskaavaa. On paljon parem­pi tiivistää ole­via kaupungi­nosia kuin val­la­ta maa­ta laa­joista viher­alueista rak­en­tamiselle tai häätää uudet asukkaat jon­nekin kaupunkialueen ääri­ra­joille. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 17.12.2009”

Oulu on ollut kum­ma­jainen Suomen alue­poli­ti­ikas­sa. Kaupun­ki on läh­es napa­pi­ir­il­lä, mut­ta silti men­estynyt tavat­toman hyvin. Suurista kaupunkiseuduista Oulun suh­teelli­nen väestönkasvu on ollut suurinta.

Oulun ihme johtuu paljolti Kekkos­es­ta, joka keskit­ti kaiken Pohjois-Suomen hyvän Oulu­un sen sijaan, että olisi antanut edes muru­sia koti­maakun­nalleen Kain­u­ulle. Panos­tus on kan­nat­tanut. Ero Itä-Suomeen, jos­sa alue­poli­ti­ikan namu­ja on sirotel­tu ympäri­in­sä tas­a­puolisem­min, on merkit­tävä. Jat­ka lukemista “Miten käy Oulun?”

Lie­nee vuo­den viimeinen lista

Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton toim­inta­su­un­nitel­ma vuosille 2010–2012

Otsikon perus­teel­la tärkeä paperi. Pitänee lukea huolella

Pöy­dältä: Helsin­gin maanalais­es­ta yleiskaavas­ta annetut lausunnot

- Ei uut­ta viikon aikana Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 17.12.2009”