Brändäys, hyvä vai huono asia

Väi­tän, että vas­ta brän­däys teki kehi­tys­mai­den teol­li­suus­työ­läi­sil­le mah­dol­li­sek­si kil­pail­la työl­lään teol­li­suus­mai­den mark­ki­noil­la. Kaik­keen kehi­tys­mai­den tuo­tan­toon liit­tyi hil­jai­nen epäi­lys laa­dus­ta. Tämä ennak­ko­luu­lo mur­tuu, kun jokin vakaa­mai­nei­nen yri­tys takaa nimel­lään laa­dun. Jos ei oli­si mah­dol­li­suut­ta lyö­dä (tai ommel­la) tuot­tee­seen brän­din tun­nus­ta, pie­nil­lä nyrk­ki­pa­joil­la ei oli­si mah­dol­li­suut­ta markkinoille.

Jos­kus ennen maa­il­man­laa­jui­sia brän­de­ja Japa­nin ja jon­kin muun­kin Aasian maan viran­omai­set myön­si­vät tes­ta­tuil­le vien­ti­tuot­teil­leen laatusertifikaatin.

Tämä on siis sitä posi­tii­vis­ta brändiä.

Sit­ten sii­hen nega­tii­vi­seen. Bura­na on hyvä esi­merk­ki val­heel­li­ses­ta brän­dis­tä. Orion myy täs­mäl­leen samaa tuo­tet­ta kah­del­la nimel­lä ja kah­del­la hin­nal­la. Se hal­vem­pi on Ibusal. Jos avaat­te pak­kauk­sen, huo­maat­te, ettei­vät nämä table­tit myös­kään ulko­näöl­tään eroa toi­sis­taan. Toi­sin kuin muis­sa lääk­keis­sä, lääk­keen nimeä ei ole pai­net­tu pai­no­lius­kaan. Näi­tä paka­taan eri­nä­köi­siin pak­kauk­siin sii­nä suh­tees­sa kuin on kysyn­tää.  Se, että lääk­kees­sä ote­taan brän­din avul­la räi­keä­tä yli­hin­taa, on vähän eri asia kuin se, että näin teh­dään meikkivoiteella

(Pie­ne­nä keven­nyk­se­nä: Perus­pal­ve­lu­mi­nis­te­ri­nä otin vir­ka­mies­ten tah­don vas­tai­ses­ti Orio­nis­sa toi­mi­neen Jaak­ko Uoti­lan Alkon pää­joh­ta­jak­si. Ajat­te­lin, että Alkon tulos kohe­ni­si, jos hän myi­si myös Kos­ken­kor­vaa tyh­mil­le ja herk­kä­us­koi­sil­le tuplahinnalla.)

Val­tio on resep­ti­lääk­kei­den mak­sa­ja­na otta­nut kovan lin­jan brän­däys­tä vas­taan. Jos samaa lää­ke­mo­le­kyy­liä myy­dään kovin eri hin­nal­la, kor­vaus mak­se­taan vain sen hal­vim­man mukaan. Mie­li­ku­vis­ta jokai­nen mak­sa­koon omal­la rahallaan.

Nykyi­sin teol­li­suus­tuot­tei­den val­mis­tus on niin hal­paa, ettei­vät ne ole enää kau­pal­li­ses­ti mie­len­kiin­toi­sia tuot­tei­ta. Kun merk­ki­fark­ku­ja myy­dään 300 eurol­la, suu­rin osa hin­nas­ta on brän­diä. Tuo brän­di ei ole syn­ty­nyt ilmai­sek­si. Tuos­ta 300 euros­ta menee mai­nos­toi­mis­toil­le ja muil­le tur­hi­muk­sil­le huo­mat­ta­va osuus. Tämä ei ole enää teol­li­suut­ta sii­nä mie­les­sä, että val­mis­tet­tai­siin jotain fyy­sis­tä. Pää­osa kau­pal­li­sis­ta pon­nis­te­luis­ta on käy­tet­ty mie­li­ku­vien luomiseen.

Taval­laan­han täl­lai­nen antaa eväät help­poon elä­mään niil­le, jot­ka osta­vat sen saman vaat­teen ilman logoa vii­del­lä kym­pil­lä, mut­ta on ikä­vää, että juu­ri huo­non itse­tun­non omaa­via voi­daan huiputtaa.

Tähän tar­vit­tai­siin kulut­ta­ja­lii­ket­tä. Lii­ket­tä, joka osuus­toi­min­nal­li­ses­sa hen­ges­sä brän­däi­si brän­dien ulko­puo­li­set tuot­teet. Ker­toi­si, että hal­vois­ta far­kuis­ta nämä ovat laa­duk­kai­ta. Kau­pan ket­jut ovat teh­neet näi­tä Pirk­ka- ja Rain­bow-tuot­tei­ta, mut­ta samaa peri­aa­tet­ta tar­vit­tai­siin vaat­tei­siin ja jopa nii­hin meikkivoiteisiin.

130 vastausta artikkeliin “Brändäys, hyvä vai huono asia”

  1. Kai­pa pelk­kään brän­diin perus­tu­van hin­tae­rot tosi­aan pitäi­si voi­da pal­jas­taa. Toi­saal­ta ei pidä aliar­vioi­da kulut­ta­jien tie­tä­mys­tä — monet mak­sa­vat aivan tar­koi­tuk­sel­la pel­käs­tä brän­dis­tä. En esi­mer­kik­si usko, että kovin moni kuvit­te­lee tie­tyn fark­ku­mer­kin ole­van aidos­ti laa­duk­kaam­pi. Sitä oste­taan, kos­ka sitä on mainostettu.

  2. Brän­din teke­mi­nen on aivo­työ­tä ja tie­tääk­se­ni blo­gis­tim­me­kin suo­sii sitä. Mitä useam­pi tekee aivo­työ­tä ja kulut­taa aivo­työn tulok­sia sitä parem­pi. (Tämä aja­tus kai vuo­ros­taan perus­tuu sii­hen, että aivo­työ­tä teke­väl­lä tai aivo­työ­tä kulut­ta­val­la ei rii­tä aikaa luon­non tuhoamiseen.)

    Hui­jaa­mi­nen brän­dil­lä on mah­dol­lis­ta mut­ta lop­puu kai lähes aina lyhyeen. Sit­ten ei enää ole brän­diä. Juu­ri tähän brän­di perustuu.

  3. Onhan näi­tä kaup­po­ja jot­ka tekee juu­ri näin, esim ote­taan minul­le ja sinul­le rakas har­ras­tus pyö­räi­ly, täs­sä kaup­pa joka teet­tää Japa­nis­sa kom­po­nent­te­ja ja vaat­tei­ta yhdys­val­lois­sa, suu­rin osa vaat­teis­ta on riven­de­lin omaa “Made In USA” bran­dia. Ei mitään kii­nas­ta koko kaupassa.
    Riven­dell siis pyr­kii raken­ta­maan oma kus­tan­nus brän­din joka nojaa nimen omaan laa­tuun, http://www.rivbike.com/

    (hei­dän leh­ten­sä, riven­dell rea­der, on muu­ten todel­la helmi)

  4. En täs­sä puhu lääk­keis­tä, mut­ta mel­kein muista.

    Rei­lu vuo­si­kym­men sit­ten ylä­as­teel­la, kau­pal­lis­ten ainei­den tun­nil­la, opet­ta­ja käyt­ti Jaf­fa-kek­se­jä esi­merk­ki­nä. Kävi ilmi, että Pir­kan (tms.) kek­sit oli­vat samas­ta teh­taas­ta kuin kal­liim­man brän­din kek­sit. Var­maan samal­ta lin­jal­ta­kin. Tämä teki vai­ku­tuk­sen nuo­reen mieleeni.

    Van­hem­mal­la iäl­lä ostin hal­vem­pia kek­se­jä ja kal­liim­pia kek­se­jä. Muu­ta­man ker­ran jäl­keen oli sel­vää, että hal­vem­mas­sa pake­tis­sa oli useam­min kui­vu­nei­ta tai mur­tu­nei­ta kek­se­jä. Nykyi­sin ostan vain kal­liim­pia keksejä.

    Syy­tä eroon en tie­dä. Ken­ties eri tuo­tan­toe­ril­lä on eri­lai­set laa­tu­vaa­ti­muk­set. Ken­ties säi­ly­ty­so­lo­suh­teet eroa­vat. Ehkä kul­je­tus teh­dään eri taval­la. Se on kui­ten­kin sel­vää, että lopul­li­sen tuot­teen anta­ma vai­ku­tel­ma riip­puu muus­ta­kin kuin vain val­mis­tus-/ko­koon­pa­no­vai­hees­ta.

  5. Minus­ta brän­däys “an sich” on lähes yksi­no­maan posi­tii­vi­nen asia, mut­ta asias­ta tekee moni­mut­kai­sem­man kyt­kös eri­lai­seen IPR-ongelmiin.

    Genee­ris­ten lääk­kei­den koh­dal­la esi­mer­kik­si KELA voi hyvin kor­va­ta hal­vim­man mukaan, mut­ta kai­kis­ta lääk­keis­tä ei ole genee­ris­tä ver­sio­ta. Tätä asi­aa Osmo itsea­sias­sa sivusi äsket­täi­ses­sä pamfle­tis­saan hie­man, sii­tä voi­sin tiet­ty paa­sa­ta laa­jem­min­kin, mut­ta ehkä nyt ei ole aika aloit­taa sitä julis­ta­mis­ta taas. 🙂 

    Olen kyl­lä kuul­lut ihmi­sis­tä, jot­ka väit­tä­vät että Bura­na on pään­sär­kyyn tehok­kaam­pi kuin Ibusal, mut­ta en ole kos­kaan sel­lais­ta tavan­nut, joten epäi­len että moi­nen tyh­myys on pelk­kä urbaa­ni­le­gen­da. Enne­min kyse on sii­tä, että bura­na­kin on riit­tä­vän hal­pa useim­mil­le, joten he osta­vat mer­kin, joka on tuttu. 

    Jos aja­tel­laan Niken tai Adi­dak­sen keis­se­jä, asia on juu­ri kuten Osmo sanoo. Oikeas­taan nämä brän­dit ovat pelk­kä mark­ki­noin­ti­ko­neis­to, joka ostaa hal­po­ja ken­kiä hal­vois­ta mais­ta ja pis­tää nii­hin oman “laa­tu­lei­man­sa”. Tämä lei­ma sii­nä mak­saa, ei itse ken­kä, tietenkään. 

    Tämä on posi­tii­vi­nen ilmiö niin kau­an kun brän­din­hal­ti­ja ei voi eri­lai­sil­la laki­ki­koil­la estää kil­pai­li­joi­den tuloa mark­ki­noil­le. Tot­ta­kai siis brän­dä­tyn tuot­teen myy­mi­nen län­si­mark­ki­noil­le nau­ret­ta­vil­la kat­teil­la on sel­vä tehok­kuus­pa­ran­nus sii­hen, että köy­his­sä mais­sa ei teh­täi­si mitään, mut­ta rent-see­kin­giä sii­hen kyl­lä liit­tyy. Luu­len, että uus­va­sem­mis­to­lai­set brän­din­vi­haa­jat sekoit­ta­vat käsit­teet täs­sä suh­tees­sa ja koh­dis­ta­vat kri­tiik­kin­sä brändiin.

    Minus­ta län­si­mais­ten kulut­ta­jien “hui­jaa­mi­ses­sa” ei sinän­sä ole täs­sä mie­les­sä mitään vikaa, kos­ka merk­ki­fark­ku­jen ja ‑ken­kien funk­tio ei ole se, että ne läm­mit­tä­vät ja ovat muka­vat, vaan niil­lä esi­tel­lään muo­ti­tie­toi­suut­ta ja haluk­kuut­ta panos­taa “laa­tuun”, eli niil­lä sig­na­loi­daan statusta. 

    (Jos täs­sä on jos­sain koh­taa vikaa, niin ehkä kou­lui­käis­ten las­ten kou­kut­ta­mi­ses­sa kal­lii­siin brän­dei­hin on jotain halveksuttavaa.)

    1. Olen kyl­lä kuul­lut ihmi­sis­tä, jot­ka väit­tä­vät että Bura­na on pään­sär­kyyn tehok­kaam­pi kuin Ibusal, mut­ta en ole kos­kaan sel­lais­ta tavan­nut, joten epäi­len että moi­nen tyh­myys on pelk­kä urbaanilegenda.

      Edus­kun­nan työ­ter­veys­a­se­mal­ta voi käy­dä hake­mas­sa sär­ky­lää­ket­tä jos on kipeä. Tar­jol­la oli sekä Ibusa­lia että Bura­naa. Kysyin ter­vey­den­hoi­ta­jal­ta, mik­si he tuh­laa­vat jul­ki­sia varo­ja Bura­naan. Tämä vas­ta­si, on kan­san­edus­ta­jia, jot­ka sano­vat, ettei Ibusal tehoa hei­dän pään­sär­kyyn­sä. Odo­tin tilai­suut­ta, mil­loin joku edus­ta­jis­ta nousee pönt­töön hauk­kuak­seen lume­lää­ki­tyk­sen tuen, mut­ta sitä ei kos­kaan tullut.

  6. Bura­nan suh­teen tai­taa olla muis­taak­se­ni niin, että ensin oli Bura­na, jos­kun 90-luvun puo­les­sa­vä­lis­sä. Sit­ten tapah­tui jota­kin, joka pääs­ti intia­lai­set tai muut genee­ris­ten val­mis­ta­jat näil­le­kin mark­ki­noil­le myy­mään Bura­nan kopioi­ta; niin­pä Orion myy sel­lais­ta itse­kin. Kysy­myk­ses­sä ei mie­les­tä­ni ole mikään petos tai hui­jaus, enem­män­kin itsepuolustusta.

  7. Bura­na ja Ibusal ovat hyvä esi­merk­ki sii­tä, että ihmi­set voi­vat halu­ta mak­saa enem­män, kos­ka “eivät ole köy­hiä ja kipei­tä” ja voi­vat siten ostaa “parem­paa” brän­diä. Hie­man voi vai­kut­taa, että “bura­na” on muo­tou­tu­nut kan­san suus­sa yleis­ni­mek­si (eli on erit­täin onnis­tu­nut tuo­te­merk­ki) mut­ta pää­osin käsi­kaup­pa­lääk­keet ovat nykyi­sin itse­pal­ve­lu­myyn­nis­sä, ja kulut­ta­jat lie­ne­vät var­sin hyvin sel­vil­lä että hal­vem­mat­kin ibu­pro­fee­nit sisäl­tä­vät samaa vai­kut­ta­vaa ainet­ta. Ne, jot­ka ovat eurois­taan tar­kim­pia, hank­ki­vat saman lää­keen resep­ti­lääk­kee­nä, jol­loin se on vie­lä mon­ta ker­taa halvempaa…

  8. Esprit on aina hyvä, aina makuu­ni ja tyy­lii­ni sopi­va. Mik­si ostai­sin muita?
    Aikaa ja vai­vaa säästyy.

  9. Osmo:

    Bura­na on hyvä esi­merk­ki val­heel­li­ses­ta brän­dis­tä. Orion myy täs­mäl­leen samaa tuo­tet­ta kah­del­la nimel­lä ja kah­del­la hinnalla.

    Joo kyl­lä se on ihan hir­vee­tä, että yri­tys pys­tyy hin­ta­dif­fe­ren­tioi­maan ja siten allo­koi­maan resurs­sit tehok­kaam­min. Ihan kamalaa…

    Sen lisäk­si place­bo-vai­ku­tus on sitä voi­mak­kaam­pi mitä enem­män uskoo tuot­tee­seen. Sik­si brän­dät­ty sär­ky­lää­ke toi­mii ihan oikeas­ti parem­min kuin brändäämätön.

    Tämä ei ole enää teol­li­suut­ta sii­nä mie­les­sä, että val­mis­tet­tai­siin jotain fyysistä.

    Minus­ta tämä on joten­kin autis­ti­nen kuva ihmi­sis­tä. Ikään kuin ei sai­si tykä­tä mis­tään mikä ei ole “ratio­naa­lis­ta” tai seli­tet­tä­vis­sä jol­lain ensim­mäi­sen asteen mate­ria­lis­mil­la. Osa merk­ki­fark­ku­jen vie­hä­tyk­ses­tä on nimen omaan niis­sä mie­li­ku­vis­sa mit­kä liit­tyy brän­diin. Mik­si se oli­si joten­kin paha asia, että kulut­ta­jat ovat täs­tä val­mii­ta mak­sa­maan ja teol­li­suus val­mis täyt­tä­mään tämän kysynnän?

    Taval­laan­han täl­lai­nen antaa eväät help­poon elä­mään niil­le, jot­ka osta­vat sen saman vaat­teen ilman logoa vii­del­lä kym­pil­lä, mut­ta on ikä­vää, että juu­ri huo­non itse­tun­non omaa­via voi­daan huiputtaa.

    Vai voi­si­ko olla, että sinul­la on se huo­no itse­tun­to, kun pitää oikein blo­gil­la hauk­kua nii­tä, jot­ka käyt­täy­ty­vät sinus­ta poikkeavasti?

    Tähän tar­vit­tai­siin kulut­ta­ja­lii­ket­tä. Lii­ket­tä, joka osuus­toi­min­nal­li­ses­sa hen­ges­sä brän­däi­si brän­dien ulko­puo­li­set tuotteet.

    Eikö rat­kai­suk­si ongel­maan kel­puu­te­ta kau­pal­li­sia toi­mi­joi­ta? Mikä vika on H&M:ssä tai Uniq­los­sa, jot­ka nimen omaan brän­dää­vät hal­po­ja vaat­tei­ta oman merk­kin­sä tuo­mal­la arvolla?

  10. Pirkka/Rainbow ‑mer­kin käyt­tö ja tuot­teen osta­mi­nen on mel­ko help­poa tuot­teis­sa, joi­den käyt­töön ei lii­ty mitään mer­ki­tyk­siä. Joi­kai­nen voi lukea tuo­te­se­los­teen ja mais­taa mil­tä mais­tuu. Asia on sil­lä sel­vä. Mut­ta kun hin­ta­ta­so nousee, tuot­teen omi­nai­suu­det lisään­ty­vät tai men­nään ihmi­sen ima­goon tai muu­hun vas­taa­vaan liit­ty­viin teki­jöi­hin, asia moni­mut­kais­tuu. Ihmi­nen on sosi­aa­li­nen ‘eläin’ ja ilmen­tää itse­ään tiet­ty­jen merk­kien ja sta­tus­te­ki­jöi­den kaut­ta — vaik­ka­pa huo­maa­mat­taan. Ja ihmi­sil­le eri asiat ovat mer­ki­tyk­sel­li­siä. Jot­kut voi­vat käyt­tää hyvin Pirk­ka-fark­ku­ja, mut­ta Pirk­ka-kame­ra ei käy. Itse ajan mie­luum­min Alfa-Romeo­ta kuin Ope­lia. Mut­ta jos tulee hyvä kan­sa­nau­to, Rain­bow-auto, hal­val­la, niin mik­si­pä ei. Mut­ta nämä Pirk­ka-autot liit­ty­vät usein dik­ta­tuu­rei­hin, toi­saal­ta koke­muk­set Wolkswa­ge­nis­ta ja Ladas­ta eivät ole ihan huo­no­ja. Kupla oli hyvä ja hieno.
    Oma kysy­myk­sen­sä on epäeet­ti­nen mai­non­ta, joka liit­tyy usein juu­ri lääk­kei­siin ja eri­lai­siin ter­veys­vai­kut­tai­siin tuot­tei­siin. Näis­sä pitää vaan tut­ki­muk­sen, avoi­muu­den ja val­von­nan toimia.
    Sit­ten on tämä Suo­mi-brän­di, jos­ta Pirk­ka/­Rain­bow-ver­sio on Kera­va. Voi­sin ihan hyvin asua Keravalla.

  11. Eikö aina val­pas media voi­si kai­vaa näi­tä esi­merk­ke­jä ja ker­toa ihmi­sil­le? Miten sit­ten ne mainostulot??
    Mie­len­kiin­toa lis­to­ja koh­taan, jois­sa ker­rot­tai­siin, että tiet­ty Pirk­ka/­Rain­bow-tuo­te = joku tun­net­tu merk­ki. Sil­loin voi­si katel­la kun­nol­la tota hin­taa­kin ja miet­tiä, kuin­ka mon­ta vuot­ta on mak­sa­nut fyrk­kaa “lii­kaa” halu­tes­saan jotain “Fai­ryä”, vaik­ka esim Pirk­ka on samaa kamaa. Mikä­li näi­tä pal­jon, niin kyl­lä kan­sa on sit­ten ollut hyvin narutettu.
    Estää­kö mikään esim jon­kun leh­den sel­vit­tä­mäs­tä näi­tä jut­tu­ja? Niin tie­tys­ti ne mainokset!

  12. Tuos­ta lää­kea­sias­ta tuli mie­leen , kun jokin aika sit­ten jul­kais­tiin vuo­tui­set rik­kai­den tulo­tir­kis­te­ly­lis­tat, oli eni­ten tie­naa­vien jou­kos­sa häi­rit­se­vän pal­jon apteek­ka­rei­ta. Suo­mes­sa näyt­täi­si ole­van help­po rikas­tua myy­mäl­lä lääk­kei­tä sairaille.

    Brän­däys on nyky­ään niin itses­tään­sel­vä osa lii­ke­toi­min­taa , että sil­lä on vai­kea saa­da etua , mut­ta tie­tys­ti sen puut­tu­mi­nen antaa etua muil­le. Mai­nos­toi­mis­to­jen on vuo­si vuo­del­ta vai­keam­pi tuot­taa lisä­ar­voa asiak­kail­leen kun tie­toi­suus mark­ki­noin­nin perus­teis­ta levi­ää. Itse sian joi­tain vuo­sia sit­ten teh­tä­väk­si suun­ni­tel­la har­ras­tusyh­dis­tyk­se­ni mark­ki­noin­tia erää­seen tapah­tu­maan. Huo­ma­sin että on todel­la vai­ke­aa löy­tää hyö­dyt­tä­vää jäsen­nel­tyä tie­toa mark­ki­noin­nis­ta esim. googlet­ta­mal­la tai kir­jas­tos­ta. Län­si­mais­sa on val­ta­va jouk­ko kon­sult­te­ja , mai­nos­maa­ka­rei­ta ja myyn­ti­kou­lut­ta­jia joi­den ansain­ta­lo­gii­kan kul­ma­ki­vi on pihis­tää ja rajoit­taa tämän tie­don saatavuutta.

    Kuten sika-aihee­sa­kin sanoin , pitäi­si perus­o­pe­tuk­seen kuu­lua mie­li­ku­va­mark­ki­noin­nin suun­nit­te­lua ja luku­tai­toa, jol­loin kulut­ta­jat osai­si­vat parem­min lukea mark­ki­noin­tia rivien välistä.
    Yksi help­po tapa saa­da lisä­ar­voa mark­ki­noin­nil­la on lisä­tä tuot­tee­seen mie­li­ku­va omi­nai­suu­des­ta joka sii­tä puut­tuu. Esim. auto­mai­nok­sis­sa aje­taan itse­näi­se­nä , vapaa­na alfa-urok­se­na tyh­jil­lä kaduil­la tai sudi­tel­laan aavi­kol­la, vaik­ka todel­li­suu­des­sa istu­taan pel­ti­koh­dus­sa ruuh­kas­sa. Kun medi­aa­ni kulut­ta­ja huo­mai­si edes täl­läi­set vedä­tyk­set, oli­si mark­ki­noin­nil­la help­po tuo­da esiin oikeas­ti parem­mat tuotteet.

  13. Sil­loin voi­si katel­la kun­nol­la tota hin­taa­kin ja miet­tiä, kuin­ka mon­ta vuot­ta on mak­sa­nut fyrk­kaa “lii­kaa” halu­tes­saan jotain “Fai­ryä”, vaik­ka esim Pirk­ka on samaa kamaa.”

    Tämä on huo­no esi­merk­ki: on sil­lä­kin mer­ki­tys­tä min­kä näköi­nen pul­lo sii­nä tis­ki­pöy­däl­lä nököttää. 😉

  14. Uskon, että todel­li­sia­kin ero­ja voi olla ‘peri­aat­tees­sa saman­lais­ten’ lääk­kei­den välil­lä. Itse olen hyvin mit­ta­val­la koke­muk­sel­la huo­man­nut, että Zyr­tec aut­taa parem­min keväi­seen hei­nä­nu­haan kuin moni kil­pai­le­va val­mis­te vaik­ka peri­aat­tees­sa vai­kut­ta­va aine ja sen pitoi­suus on täy­sin sama. Aika vai­kea uskoa lume­vai­kut­teek­si sitä sel­keäs­ti todet­ta­vaa nuhai­suu­den ja aivas­te­lun vähenemistä.

  15. Tämä vas­ta­si, on kan­san­edus­ta­jia, jot­ka sano­vat, ettei Ibusal tehoa hei­dän pään­sär­kyyn­sä. Odo­tin tilai­suut­ta, mil­loin joku edus­ta­jis­ta nousee pönt­töön hauk­kuak­seen lume­lää­ki­tyk­sen tuen, mut­ta sitä ei kos­kaan tullut.”

    Lume­vai­ku­tus on lääk­keis­sä monien tut­ki­mus­ten mukaan erit­täin mer­kit­tä­vä. Se, muu­ten, tar­koit­taa, että ihmi­sel­lä on kyky aja­tel­la itsen­sä ter­veem­mäk­si. Tai sairaammaksi.

    Veik­kaan, että lää­ke­tie­de ottaa tämän asian vähi­tel­len yhä enem­män huomioon.

  16. Hyvää ana­lyy­sia, mut­ta lop­pu ker­too suo­ma­lai­ses­ta insi­nöö­ria­jat­te­lus­ta. Miten niin tuot­tee­seen lii­te­tyt mie­li­ku­vat ja muut ovat tur­huut­ta? Ne ovat kult­tuu­ria. Ne teke­vät elä­mäs­tä rikkaamman.

    Toi­nen jut­tu sit­ten on, että 300 euron merk­ki­far­kut ovat usein huo­mat­ta­vas­ti kau­niim­pia kuin 50 euron far­kut. Nii­den suun­nit­te­le­mi­ses­ta on mak­set­tu enem­män. Ne ovat per­soo­nal­li­sem­man näköi­siä ja nii­tä tulee vähem­män vastaan.

  17. Perus­pal­ve­lu­mi­nis­te­ri­nä otin vir­ka­mies­ten tah­don vas­tai­ses­ti Orio­nis­sa toi­mi­neen Jaak­ko Uoti­lan Alkon pää­joh­ta­jak­si. Ajat­te­lin, että Alkon tulos kohe­ni­si, jos hän myi­si myös Kos­ken­kor­vaa tyh­mil­le ja herk­kä­us­koi­sil­le tuplahinnalla.

    Ei nyt tupla­hin­nal­la, mut­ta kyl­lä noi­hin aikoi­hin Alko myi jo samo­ja tuot­tei­ta eri pul­los­sa hie­man eri hin­nal­la. Käsit­tääk­se­ni aina­kin Kos­ken­kor­va ja Pöy­tä­vii­na oli­vat ident­ti­ses­ti samaa kamaa mut­ta ensi­ni­mai­nit­tu mak­soi muis­taak­se­ni 81 mk ja jäl­kim­mäi­nen 78 mk. Tei­ni­vuo­si­na kun tuli tark­kaan ynnäil­tyä mis­tä irtoai­si edul­li­sim­mat kän­nit. =) Superpre­mium-luo­kan ulko­puo­lel­la muu­ten­kaan vod­kien välil­lä ei kovin suu­ria ero­ja ole jos ver­tail­laan saman alko­ho­li­pi­toi­suu­den tuotteita. 

    Kun merk­ki­fark­ku­ja myy­dään 300 eurol­la, suu­rin osa hin­nas­ta on brän­diä. Tuo brän­di ei ole syn­ty­nyt ilmai­sek­si. Tuos­ta 300 euros­ta menee mai­nos­toi­mis­toil­le ja muil­le tur­hi­muk­sil­le huo­mat­ta­va osuus. Tämä ei ole enää teol­li­suut­ta sii­nä mie­les­sä, että val­mis­tet­tai­siin jotain fyy­sis­tä. Pää­osa kau­pal­li­sis­ta pon­nis­te­luis­ta on käy­tet­ty mie­li­ku­vien luomiseen.
    Taval­laan­han täl­lai­nen antaa eväät help­poon elä­mään niil­le, jot­ka osta­vat sen saman vaat­teen ilman logoa vii­del­lä kym­pil­lä, mut­ta on ikä­vää, että juu­ri huo­non itse­tun­non omaa­via voi­daan huiputtaa.

    Tämä on kyl­lä nyt hie­man moni­mut­kai­sem­pi asia. 

    Väit­täi­sin ettei aina­kaan Suo­men mark­ki­noil­la ole ident­ti­ses­ti samaa tuo­tet­ta monin­ker­tai­sel­la hin­tae­rol­la (aina­kaan jos puhu­taan alen­ta­mat­to­mas­ta tuk­ku­hin­nas­ta, jäl­leen­myy­jän pääs­sä hin­ta­hai­ta­ri tie­ten­kin voi reväh­tää aika isok­si vaa­te­kau­pan bis­nes­lo­gii­kan takia). Täs­tä pitää huo­len jo tul­lin tuo­te­vää­ren­nös­ten vas­tai­nen val­von­ta. Jos nyt ohi­te­taan se, että 300 euron hin­ta­luo­kas­sa far­kuis­sa on kyl­lä jo oikeas­ti sel­lai­sia erot­te­le­via teki­jöi­tä mate­ri­aa­lis­sa, mal­lis­sa ja/tai vii­meis­te­lys­sä hal­vem­piin näh­den, jot­ka vähem­män­kin muo­din nyans­seis­ta peril­lä ole­va pys­tyy havait­se­maan, ja ote­taan rea­lis­ti­sem­pi ver­tai­lu­pa­ri eli vaik­ka 50 ja 150 euron far­kut, sil­ti­kin niis­sä on väis­tä­mät­tä joi­tain mui­ta­kin ero­ja kuin pelk­kä brän­di. Koko­naan toi­nen stoo­ri on tie­ten­kin se, kuin­ka mer­kit­se­viä tai aina­kaan kon­kreet­ti­sia nämä erot ovat. Kaik­kein hal­vim­mat far­kut eivät yleen­sä ole kovin hyvin istu­via, mut­ta var­mas­ti hal­vem­mas­ta hin­ta­luo­kas­ta löy­tyy myös hyvin istu­via ja koh­tuul­li­sen hyvin käyt­töä kes­tä­viä fark­ku­ja. (Cheap Mon­day tulee hake­mat­ta mie­leen, brän­di­tuo­te sekin vaik­ka hal­pis onkin.)

    Kun vaat­teis­sa kui­ten­kin kyse on suu­rim­mak­si osak­si mie­li­ku­vis­ta, en näe mik­si sil­lä pitäi­si olla suur­ta­kaan mer­ki­tys­tä syn­tyy­kö se mie­li­ku­va jos­tain fyy­si­ses­tä yksi­tyis­koh­das­ta, brän­däyk­ses­tä vai­ko vaik­ka tuot­teen ole­te­tus­ta eet­ti­syy­des­tä. Vaat­teen omis­ta­ja saa sen käy­tös­tä mie­li­hy­vää sen syn­nyt­tä­mien mie­li­ku­vien poh­jal­ta, ei abso­luut­ti­ses­ti mitat­ta­vis­sa ole­vis­ta asiois­ta. (Jos nyt siis vaat­teet täyt­tä­vät pri­mää­ri­funk­tion­sa kun­nol­la eivät­kä esi­mer­kik­si hajoa koh­tuut­to­man nopeas­ti suh­tees­sa nii­den ole­tet­tuun käyttöikään.) 

    Se mikä hel­pos­ti jää huo­maa­mat­ta, että myös “kon­kreet­tis­ten” omi­nai­suuk­sien aiheut­ta­ma omis­ta­mi­sen mie­li­hy­vä useim­mi­ten perus­tuu ihan samaan irra­tio­naa­li­seen meka­nis­miin. On jos­tain syys­tä muka­vaa omis­taa auto, joka kul­kee 250 km/h, vaik­ka sel­lais­ta nopeut­ta ei lain­kuu­liai­nen kan­sa­lai­nen pää­se Suo­mes­sa käy­tän­nös­sä kos­kaan ajamaan. 

    Jos ei huo­mioi­da tapauk­sia, jois­sa mie­li­ku­va saa valit­se­maan abso­luut­ti­ses­ti huo­nom­man vaih­toeh­don (jol­loin voi­ta­neen puhua ihan suo­raan hui­jaa­mi­ses­ta) vaan kyse on olen­nai­sil­ta objek­tii­vi­sil­ta omi­nai­suuk­sil­taan ident­tis­ten tuot­tei­den välil­lä teh­tä­väs­tä valin­nas­ta, minun on vai­kea näh­dä mitään pahaa “mie­li­ku­va­mark­ki­noin­nis­sa”. Päin vas­toin, parem­pi vain että kulu­tuk­ses­ta suu­rem­pi osa koh­dis­tuu aineet­to­miin omi­nai­suuk­siin kuin mate­ri­aan. (Tämä siis jos raja­taan tar­kas­te­lu vaik­ka suo­ma­lai­seen kes­ki­luok­kaan, jol­la pätäk­kää on monin­ker­tai­ses­ti vält­tä­mät­tö­mien tar­pei­den tyydyttämiseen.)

    Toki ongel­ma­ta­pauk­sia­kin voi kek­siä. Esi­merk­ki Bura­nas­ta on sikä­li valai­se­va, että se perus­tuu pikem­min­kin rajal­li­seen tie­toon kuin aktii­vi­seen valin­taan. Fark­ku­ja voi hel­pos­ti ver­tail­la osta­mat­ta­kin — suo­ras­taan voi olla vai­kea ver­tai­le­mat­ta jos nii­tä myy­dään samas­sa pai­kas­sa — mut­ta har­va on kokeil­lut eri ibu­pro­fee­ni­val­mis­tei­ta ja tul­lut sii­hen tulok­seen että Bura­na aut­taa pään­sär­kyyn par­hai­ten. (Jos on, niin sit­ten kyse­hän on place­bos­ta, jon­ka mer­ki­tys­tä hoi­dos­sa ei ole syy­tä vähä­tel­lä.) Ja jos ihmi­set osta­vat mie­li­ku­va­syis­tä auto­ja yli­te­hoi­sil­la moot­to­reil­la, täl­lä voi olla ikä­viä ulkois­vai­ku­tuk­sia esim. lisään­ty­nei­nä pääs­töi­nä. Mut­ta jos kyse on sii­tä, että vara­kas kulut­ta­ja ostaa kah­des­ta “objek­tii­vi­ses­ti ident­ti­ses­tä” tuot­tees­ta kal­liim­man ja kokee saa­van­sa rahal­leen vas­ti­net­ta, niin mitä pahaa sii­nä on?

  18. Monis­sa elin­tar­vi­ke­pak­kauk­ses­sa on nyky­ään sala­pe­räi­sen näköi­nen soi­kio, jos­sa on kir­jai­mia ja nume­roi­ta yhdis­tet­ty­nä koo­dik­si. Näi­tä koo­de­ja sel­vit­tä­mäl­lä saa tie­don tuot­teen val­mis­ta­nees­ta lai­tok­ses­ta. Hyväk­sy­tyt lai­tok­set löy­tää hel­pos­ti inter­ne­tis­tä ja aloit­taa voi evi­ran sivuilta. 

    Tämän jäl­keen voi sit­ten ihme­tel­lä, mik­si home­juus­to pirk­ka-mer­kil­lä voi olla mer­kit­tä­väs­ti hal­vem­paa kuin samal­la koo­dil­la ole­va brän­di­tuo­te. En usko että pit­kän val­mis­tusa­jan tuot­tei­ta kuten juus­to­ja var­ten val­mis­ta­ja muut­taa resep­ti­ään tai val­mis­tus­me­tel­mää. Kysees­sä on toden­nä­köi­ses­ti sama tuo­te eri pak­kauk­ses­sa. Voi myös ihme­tel­lä, mik­si mai­to on samas­ta mei­je­ris­tä pal­jon hal­vem­paa liik­keen tuo­te­mer­kil­lä kuin tun­ne­tu­tul­la koti­mai­sel­la valio­luo­kan brän­dil­lä. Tai kanan­poi­ka. Tai ihan mikä tahan­sa tuo­te. Tus­kin liik­keen tuo­te­mer­kil­lä myyn­ti tap­piol­la tapahtuu.

    Moni väit­tää, että brän­di on vain rahas­tus­kei­no, mut­ta kyl­lä esi­mer­kik­si työ­ka­luis­sa euroop­pa­lai­set perin­tei­set val­mis­ta­jat voit­ta­vat kii­na­lai­set kopiot 6–0. Kyse on kai enem­män laa­dun val­von­nas­ta ja laa­dun yllä­pi­dos­ta, kos­ka saman­lai­set koneet­han noi­ta kalu­ja valmistavat.

  19. Olen jo pit­kään ollut sitä miel­tä, että on mitä vih­rein­tä sekä ostaa että myy­dä kal­lii­ta brändejä.

    Kyse on sil­loin mie­li­ku­vis­ta, tun­teis­ta eli esi­mer­kik­si hii­li­ja­lan­jäl­jen suh­teen erit­täin vih­reis­tä asioista.

    Brän­dit rin­nas­tu­vat vir­tu­aa­li­maa­il­maan: on var­mas­ti suh­teet­to­man höl­möä mak­saa 50€ jos­ta­kin tie­to­ko­ne­pe­lis­tä, mut­ta sen hii­li­ja­lan­jäl­ki ym. luon­non­va­ro­ja kulut­ta­va las­ku on pal­jon pie­nem­pi kuin esi­mer­kik­si vael­lus­lo­ma Lapissa. 

    Kun housut on kui­ten­kin sil­loin täl­löin pak­ko ostaa, eikö ole vih­re­ää ostaa mah­dol­li­sim­man kal­liit merk­ki­far­kut: sil­loin mak­saa lähin­nä pal­ve­luis­ta ja muus­ta luon­non­va­ro­ja kulut­ta­mat­to­mas­ta. Se on ikään­kuin vapaa­eh­tois­ta elin­ta­son las­kua: suos­tu­taan mak­sa­maan “ole­mat­to­mas­ta” eikä sen sijaan sääs­ty­neil­lä rahoil­la oste­ta roi­naa. “Vähem­män roi­naa, enem­män aikaa.”

    Tou­ko Mettinen

    1. Tou­ko Miettiselle:
      Raha ei tie­ten­kään katoa kan­san­ta­lou­des­ta min­ne­kään sil­lä, että minä ostan räi­keäs­ti yli­hin­tai­set far­kut. Se vähen­tää minun kulu­tus­mah­dol­li­suuk­sia­ni, mut­ta lisää jon­kun toi­sen kulu­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Mai­non­ta ei myös­kään ole miten­kään eko­lo­gi­ses­ti hai­ta­ton­ta. Sii­nä käy­te­tään pal­jon säh­köä ja pal­jon papepria.

  20. Brän­däys on pal­jon muu­ta­kin kuin pelk­kien mie­li­ku­vien luo­mis­ta. Kyse on oikeas­taan sii­tä että tuot­tee­seen liit­ty­vät vies­tit ovat kaut­taal­taan kohe­rent­te­ja. Brän­dää­mi­nen on erin­omai­sen hyö­dyl­lis­tä kos­ka se pakot­taa ajat­te­le­maan tuo­tet­ta ja sii­hen asso­sioi­ta­via fak­to­ja asiak­kaan näkö­kul­mas­ta, ts. miet­ti­mään mikä asiak­kaal­le on oikeas­taan tär­ke­ää sen sijaan että tui­jo­tet­tai­siin pel­käs­tään eri­lai­sia suu­rei­ta ja mittareita.

    Brän­dä­tyn fark­ku­mer­kin kes­kei­sin lisä­ar­vo saat­taa­kin olla mit­ta­tark­kuus. Brän­dä­tyn yksi­tyi­sen lää­kä­ria­se­man idea voi olla kes­kei­nen sijain­ti ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­set aukio­loa­jat. Bura­nan idea voi olla käteen sopi­va purk­ki. Eldo­ra­do-mys­lin maku vaih­te­lee, Alpe­nin ei.

    Brän­dien ja dif­fe­roin­nin mer­ki­tyk­sen vähek­sy­mi­nen sisäl­tää aja­tuk­sen sii­tä että tuot­teil­la oli­si jokin ilmei­nen yhteis­mi­tal­li­nen jouk­ko omi­nai­suuk­sia joi­den ratio­naa­li­sen ver­tai­lun lop­pu­tu­lok­se­na syn­tyy han­kin­ta­pää­tös. Tämä on vähän sukua sil­le nihi­lis­mil­le jon­ka lop­pu­tu­lok­se­na Ale­pan kyl­mä­tis­kis­sä kanaa saa edus­taa vain jokin nat­riumglu­ta­maa­til­la kyl­läs­tet­ty huna­ja­ma­ri­noi­tu brois­ku kun se on “ihan samaa tava­raa” kun ne vaihtoehdotkin.

  21. Jotain kui­via talous­tie­teel­li­siä pointteja:

    Jos on kak­si ident­tis­tä tuo­tet­ta (bura­na, ibusal), jot­ka myy­dään eri hin­taan, jot­kut asiak­kaat saat­ta­vat ottaa kor­keam­man hin­nan vies­ti­nä kor­keam­mas­ta laa­dus­ta. Vara­kas hen­ki­lö saat­taa halu­ta mak­saa huo­mat­ta­via sum­mia pie­nes­tä­kin laa­dun lisäyk­ses­tä. Esi­merk­ki­nä laa­tuun perus­tu­vas­ta hin­ta­dif­fe­roin­nis­ta voi ottaa, ns. muo­ti­tuot­teet ja nii­den brän­däyk­sen. Osta­mal­la kovan brän­din tuot­teen asia­kas vähen­tää etsin­tä­ku­lu­jaan saa effek­tii­vi­ses­ti laa­duk­kaam­man palvelun.

    Brän­däyk­ses­sä ja mai­non­nas­sa on hyvät puo­len­sa, mut­ta myös var­jo­puo­len­sa. Mai­non­nas­ta pitäi­si mak­saa yleen­sä mak­saa sen kat­se­li­jal­le (kuten esim MTV3 tekee), jot­ta hom­mas­sa oli­si jär­keä. Sii­nä voi­mal­li­ses­ti val­la­taan ihmi­sen tie­toi­suus hänen haluk­kuut­taan kysy­mät­tä ja syö­vy­te­tään sin­ne kai­ken­lais­ta ros­kaa. Pare­to-paran­nus oli­si, että mai­non­taa regu­loi­tai­siin enem­mämn. Kysees­sä on van­gin ongel­ma, jos­sa voi­tai­siin siir­tyä yhteis­työ­hön fir­mo­jen kes­ken (kum­pi­kaan ei mainosta)

  22. En oikein ymmär­tä­nyt tämän blo­gi­kom­men­tin ideaa.

    Minä en aina­kaan kyke­ne näke­mään filo­so­fi­sia, talou­del­li­sia tai — aivan eri­tyi­ses­ti — käy­tän­nöl­li­siä syitä/mahdollisuuksia, joil­la kiel­täi­sim­me tuo­tet­ta X myy­vää ker­to­mas­ta, kuka sen on teh­nyt (tai miten/missä). Vai onko täs­sä “brän­dää­mi­ses­sä” olen­nai­ses­ti kyse jos­tain muus­ta, joka ei ole minul­le auennut?

    Tie­ten­kin, jos kulut­ta­jien (tai vaik­ka tilauk­sia teke­vien polii­tik­ko­jen) tie­tä­mät­tö­myys (vää­rä usko tuot­tei­siin ja nii­den omi­nai­suuk­siin) tai “vää­rän lei­man” print­taa­mi­nen tuot­tei­siin, on ongel­ma, niin eikö­hän sii­hen sinän­sä voi­da puut­tua, joh­tui­pa se brän­deis­tä tai mis­tä ikinä.

    Mut­ta mitä ne brän­dit sinän­sä tähän kuuluvat?

    Kari

  23. Apteek­ka­rien kor­keat tulot joh­tu­vat sii­tä, että Suo­mes­sa on apteekki“monopoli”, mää­rä­sään­te­ly (ja lisäk­si edes itse­hoi­to­lääk­kei­tä ei saa myy­dä kaupoissa). 

    Min­kä tahan­sa alan yrit­tä­jät yrit­tä­vät aina rajoit­taa yrit­tä­jien luku­mää­rää ja tuo­tan­toa (kos­ka se tuot­taa val­ta­via tulo­ja), mut­ta täl­lai­set kar­tel­lit eivät juu­ri­kaan pidem­piai­kai­ses­ti onnis­tu muu­ten kuin jul­ki­sen sään­te­lyn avul­la. Ihmis­kun­nal­le se on toki hai­tal­lis­ta, mut­ta kun voi­tot ovat suu­ria, lob­ba­rit teh­tai­le­vat usko­mat­to­man hyvän­kuu­loi­sia argu­ment­te­ja kar­tel­lin tuek­si (“syr­jä­seu­duil­ta katoai­si­vat aptee­kit”, “Jos­kus ihmi­nen tar­vit­see asian­tun­te­mus­ta” (no tar­vi­taan­han sitä jos­kus ruo­an­kin suh­teen) jne.

    Yrit­tä­jien val­ta, pit­kä­ai­kai­ses­ti mer­kit­tä­vän hai­tal­li­set kar­tel­lit ja yli­voi­tot ovat lähes aina jul­ki­sen sään­te­lyn seu­raus­ta eli vapaan mark­ki­na­ta­lou­den puutetta.

  24. Logo luo kan­nus­ti­men teh­dä laa­tua. Pari ker­taa elä­mäs­sä­ni olen osta­nut tun­te­ma­ton­ta merk­kiä ole­van man­kan, ja se on ollut rahan ja ympä­ris­tön haas­kaus­ta: toi­nen hajo­si her­käs­ti, toi­sen logiik­ka tekee käy­tös­tä hidas­ta ja han­ka­laa, jne.

    Brän­din ei-infor­ma­tii­vi­nen mai­non­ta kan­nat­taa yleen­sä vain, jos tuot­tees­sa on laa­tua, kos­ka jos tun­net­tu brän­di on susi, sana levi­ää nopeas­ti. Tie­tys­ti vaik­ka­pa kokis on osin elä­mys, pal­ve­lu­tuo­tan­toa, ja vain osin vaa­te, joten brän­di­mai­non­ta on osa tuotantoa.

  25. Miten oli­si se todel­li­nen REILUKAUPPA brän­di­nä. Sii­nä­hän työn teki­jäl­le on aina­kin tar­koi­tuk­se­na taa­ta parem­pi vas­ti­ne teh­dyl­le työl­le. En tie­dä miten todel­li­suu­des­sa toi­mii täl­lä het­kel­lä mut­ta sehän lopul­ta tuos­sa hal­val­la tuot­ta­mi­ses­sa on kyse. Riis­te­tään köy­hiä että saa­daan itse enem­män katetta.

  26. Sen ver­ran palaan vie­lä tähän Bura­na-esi­merk­kiin, että sen mai­nin­ta oli jos­sa­kin vai­hees­sa aggres­sii­vis­ta ja lisäk­si aika lail­la kysee­na­lais­ta. Mai­nok­sis­sa mm. vih­jat­tiin, että Bura­nan syö­mi­nen lie­vit­tää stres­siä (Mai­nok­ses­sa oli hek­ti­nen häly ja teks­ti “jän­ni­tä vas­ta illan mat­sia” tms.) 

    Ottaen huo­mioon, että on jon­kin ver­ran näyt­töä että lii­ka ibu­pro­fee­nin syö­mi­nen voi itsea­sias­sa aiheut­taa pään­sär­ky­jä, täl­lai­nen mark­ki­noin­ti on kyl­lä erit­täin kysee­na­lais­ta. Sik­si juu­ri lääk­kei­den koh­dal­la mark­ki­noin­tiin tuli­si suh­tau­tua kriit­ti­ses­ti. Täs­sä on sel­lai­nen point­ti, että kos­ka “brän­däyk­sen” oleel­li­nen osa on mie­li­ku­vien mark­ki­noin­ti, on aivan sel­vää että joi­den­kin tuot­tei­den koh­dal­la hom­ma menee ns. öve­rik­si ja aiheut­taa enem­män hait­taa kuin hyötyä. 

    En nyt heti kek­si lääk­kei­den lisäk­si tois­ta esi­merk­kiä, jos­sa sään­te­lyä täs­sä suh­tees­sa voi­si perus­tel­la. Esi­mer­kik­si fark­ku­jen tms. merk­ki­vaat­tei­den koh­dal­la ei minus­ta­ni ole miten­kään mie­le­käs­tä läh­teä sään­te­le­mään hin­to­ja ja mielikuvia. 

    Huo­maut­tai­sin täs­sä koh­taa “vih­reän kulut­ta­mi­sen” peri­aat­teis­ta sen, että jos ulkois­vai­ku­tuk­set on hin­noi­tel­tu oikein esi­mer­kik­si pääs­tö­kau­pan tms. avul­la, ei mikään kulut­ta­mi­nen ole enem­pää tai vähem­pää eko­lo­gis­ta kuin joku toinen. 

    Vie­lä yksi point­ti, jota en yllä avan­nut, eikä kukaan sii­hen puut­tu­nut: Las­ten merk­ki­tie­toi­suus. Aina­kin minun nuo­ruu­des­sa­ni kou­lus­sa saat­toi (tie­tyis­sä pii­reis­sä) jou­tua sil­mä­ti­kuk­si jos jalas­sa oli vää­rän merk­ki­set housut. En väi­tä, että tätä(kään) ongel­maa voi ylhääl­tä rat­kais­ta, kos­ka sta­tus­kil­pai­lua esin­tyy vää­jää­mät­tä aina. Mut­ta esi­mer­kik­si kou­lu voi yrit­tää pois­taa ongel­maa mää­rää­mäl­lä kou­lu­pu­vut, joten mitään val­tion tms. inter­ven­tio­ta ei tar­vit­tai­si. Meil­lä Suo­mes­sa tähän ei ole kai juu­ri mis­sään lähdetty.

    1. Minä en ehdot­ta­nut mitään sää­te­lyä brän­deil­le. Lää­ke­mai­non­taa laki sää­te­lee, mut­ta tämän sää­te­lyn perus­teet ovat terveyspoliittisia.

  27. Taval­laan­han täl­lai­nen antaa eväät help­poon elä­mään niil­le, jot­ka osta­vat sen saman vaat­teen ilman logoa vii­del­lä kym­pil­lä, mut­ta on ikä­vää, että juu­ri huo­non itse­tun­non omaa­via voi­daan huiputtaa.

    Bran­dit ovat iden­ti­tee­tin raken­nus­pa­li­koi­ta sii­nä mis­sä hius­tyy­lit, musiik­ki­ma­ku tai habi­tus. Ihmi­set käyt­tä­vät ja tul­kit­se­vat bran­de­jä (ja näi­tä mui­ta mer­ki­tyk­siä) resurs­sei­na iden­ti­tee­tin moni­mut­kai­sis­sa­ra­ken­ta­mis­pro­ses­sis­sa, joil­la he pyr­ki­vät vas­taa­maan kysy­myk­siin kuten “milai­nen on hyvä ‘van­hem­pi’ ”, “mitä tapah­tuu kun aikuis­tun”, “miten minun kuu­luu ola juu­ri omas­sa viiteryhmässäni”.

    Esi­merk­ki: ihmi­nen tekee uuden­vuo­den­lu­pauk­sen ja päät­tää hank­kiu­tua kun­toon. Hän ostaa Niken pai­dan. Nyt, jos ajat­te­lee kun kan­san­ta­lous­tie­tei­li­jä niin tot­ta kai tämä on type­rää kos­ka tar­jous­ta­lous­ta oli­si saa­nut “ihan yhtä hyvän” pai­dan tree­naa­mis­ta var­ten. Mut­ta jos ajat­te­lee kuin kulu­tus­tut­ki­ja tai ant­ro­po­lo­gi, niin ymmär­tää, että hän osti sen pai­dan sik­si, että hän tie­tää mikä Niken mer­ki­tys on kult­tuu­ris­sam­me. Niken avul­la hän vies­tii sekä itsel­leen että muil­le pää­tök­ses­tään hank­kiu­tua kesä­kun­toon, uudes­ta “fit­ness-minäs­tään”.

    Jos hänel­lä ei oli­si ollut varaa tuo­hon pai­taan, niin hän oli­si raken­ta­nut iden­ti­teet­ti­ään jol­lain muul­la taval­la, muut­ta­nut esi­mer­kik­si habi­tus­taan vas­taa­maan enem­män sitä ide­aa, mitä hän uskoo ja tie­tää “fit­ness-minään­sä” liit­ty­vän. Bran­dit ovat vain täs­sä käte­vä kier­to­tie. Parem­min kult­tuu­ria navi­goi­vat pys­ty­vät hyvin pie­nil­lä resurs­seil­la, vies­ti­vät onnis­tu­nees­ti “fit­ness-minäs­tään” ja muis­ta iden­ti­tee­tin ominaisuuksistaan.

    Sinus­ta tämä on huo­noa itse­tun­toa, jon­kun toi­sen mie­les­tä kult­tuu­ri­mer­ki­tys­ten navigointia.

  28. Resep­ti­lääk­kei­den vii­ta­hin­ta­jär­jes­tel­män lääk­keet eivät ole vält­tä­mät­tä ident­ti­siä, kos­ka eri lääk­kei­den imey­ty­mi­sa­jat poik­kea­vat toi­sis­taan ja nii­den vai­ku­tus on eri poti­lail­la eri­lai­nen. Mai­nit­tu saat­taa kos­kea myös tie­ten­kin kaik­kia lääkkeitä.

  29. Soi­nin­vaa­ra (ilmei­sen tie­toi­ses­ti) jät­ti sano­mat­ta, että kapi­ta­lis­mis­sa tuot­teen hin­nan mää­rää yksin mark­ki­nat, tuo­tan­kus­tan­nuk­set peri­aat­tees­sa ei lainkaan.

    Brän­däys on tun­net­tuu­den lisää­mis­tä. Täs­tä on myös posi­tii­vi­sia seu­rauk­sia. Tun­ne­tun toi­mit­ta­jan tuot­tees­ta on hel­pom­pi tar­kis­taa, että val­mis­tus­ket­ju on eet­ti­ses­ti hyväksyttävä.

    Mul­tibrän­däyk­ses­sä tuot­ta­ja siis voi myy­dä ihan samaa tava­raa kah­del­la eri brän­dil­lä kah­teen eri hin­taan. Tuot­ta­ja tekee niin, kos­ka se on täl­lä het­kel­lä edul­li­sem­paa, mut­ta se ei ole lupaus sii­tä, että tilan­ne ei muut­tui­si. Hal­vem­man brän­din laa­tus­tan­dar­di on alempi.

    Valis­tu­nut kulut­ta­ja voi löy­tää hel­miä, jol­loin siis hal­vem­pi brän­di ylit­tää laa­tus­tan­dar­din­sa rei­lus­ti. Jos hal­vem­man brän­din volyy­mi nousee tar­peek­si, voi val­mis­ta­ja perus­taa sil­le oman tuo­tan­to­lin­jan ja alkaa käyt­tä­mään hal­pabrän­dis­sä huo­keam­pia raa­ka-ainei­ta tjsp.

  30. Brän­dit ovat mah­ta­va jut­tu. Itse en niis­tä mak­sa, mut­ta kos­ka moni mak­saa niin se lisää suh­teel­lis­ta vau­raut­ta­ni. Lisäk­si niis­tä ei ole mitään eri­tyis­tä hait­taa. Monil­le tulee vaik­ka­pa kal­leis­ta vaat­teis­ta hyvä olo.

    Laa­tue­rot ovat tie­tys­ti eri asia kuin brän­dit. Niis­sä tuot­teis­sa, jois­sa on mer­kit­tä­viä laa­tue­ro­ja ja tuot­teen laa­dun arvioin­ti vai­ke­aa, brän­di takaa laa­dun. Yleen­sä laa­tue­rot ovat mität­tö­miä. Val­mis­tus­tek­nii­kat, mate­ri­aa­lit yms. ker­to­vat myös usein riit­tä­väs­ti laa­dus­ta, jol­loin brän­diä ei tarvita.

  31. En halua vie­dä kes­kus­te­lua Esson baa­ri-osas­toon, mut­ta auton­va­lin­ta­kri­tee­rit tar­joa­vat niin hyvän arki­so­sio­lo­gi­sen esi­mer­kin ettei malta…

    Jos ihmi­set tosi­aan ostai­si­vat auton­sa aivan kuin “kysyi­si­vät tie­to­ko­neel­ta” niin­kuin ennen van­haan sanot­tiin, anta­mal­la hin­ta­luo­kan, pai­not­ta­mal­la joi­ta­kin omi­nai­suuk­sia ja kat­so­mal­la min­kä kos­lan ohjel­ma syl­kee ulos.
    Eri autoil­le syö­te­tyt arvot oli­si saa­tu vaik­ka ver­tai­lu­tes­teis­tä, kat­sas­tus­ti­las­tois­ta ym.

    Niin merk­ki­ja­kau­ma oli­si luul­ta­vas­ti aika toisenlainen. 

    Ihmi­set osta­vat pait­si johon­kin merk­kiin liit­ty­viä, kat­teet­to­mia­kin, laa­tu- ja ajo-omi­nai­suus­mie­li­ku­via, myös val­mis­tus­maa­han liit­ty­viä fii­lik­siä ja vies­tit­tä­vät persoonallisuuttaan.

    Sel­ko­kie­lel­lä: perus­in­si­nöö­ri Miet­ti­nen ei voi ajaa rans­ka­lai­sel­la tai ita­lia­lai­sel­la, sisus­tusark­ki­teh­ti Mari­pai­ta­la ei voi ajaa japa­ni­lai­sel­la tai saksalaisella.

    Huom sanoin Miet­ti­nen ja Mari­pai­ta­la, älköön kukaan lihaa ja ver­ta ole­va ins­si tai sis.at louk­kaan­tu­ko. Monet par­hais­ta ystä­vis­tä­ni ovat…:)

    Eihän nykyi­sin huo­no­ja auto­ja teh­dä­kään ja täl­lä pals­tal­la ne ovat ikä­vä puhee­nai­he. Toi­von etten pääs­tä­nyt hen­keä pullosta. 

    Saman­ta­pai­set motii­vit ohjaa­vat ihmi­siä myös pien­ta­lon tai kesä­mö­kin ulkoa­sun valin­nas­sa. Mil­tä­hän monet alu­eet näyt­täi­si­vät ilman rakennusvalvontaa?

    Jep, ihmi­set saa teh­dä omil­la rahoil­laan mitä lail­lis­ta halua­vat ja jos tuol­lai­nen paran­taa hei­dän olo­aan niin kai­kin mokomin.
    Täy­tyy sanoa että jot­kut esi­mer­kik­si lääke‑, auto‑, pesuai­ne- ja val­mis­vaa­te­teh­taat ovat todel­la onnis­tu­neet mie­li­ku­vien luo­mi­ses­sa ja tuot­tei­den­sa dif­fe­ren­tioin­nis­sa nii­den avulla.

    Jopa saman val­mis­ta­jan käy­tän­nös­sä lähes samaan tuot­te­seen liit­ty­vis­sä, vähän eri pak­kaus tai keu­la­merk­ki niin…

    terv. nimi­merk­ki “Jos­kus nap­pi­sil­mä-Ladal­la auto­liik­kee­seen men­nyt ja aivan sama­na mie­he­nä siti­kal­la ulos tullut:/”

  32. az:

    Aika vai­kea uskoa lume­vai­kut­teek­si sitä sel­keäs­ti todet­ta­vaa nuhai­suu­den ja aivas­te­lun vähenemistä.

    Sitä on var­maan mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti aika vai­kea ihmi­sen itse uskoa, kun omat aivot vetä­vät nenäs­tä. Var­sin­kin, jos pitää itse­ään mel­ko erehtymättömänä.

  33. Soi­nin­vaa­ra:
    “Raha ei tie­ten­kään katoa kan­san­ta­lou­des­ta min­ne­kään sil­lä, että minä ostan räi­keäs­ti yli­hin­tai­set far­kut. Se vähen­tää minun kulu­tus­mah­dol­li­suuk­sia­ni, mut­ta lisää jon­kun toi­sen kulutusmahdollisuuksia.”

    Sanon­pa uudes­taan sen kes­kei­sen poin­tin, että brän­däys on aivo­työ­tä ja aivo­työ­tä teh­des­sään ihmi­nen tuho­aa luon­toa vähem­män toden­nä­köi­ses­ti kuin puu­has­tel­les­saan kon­kreet­tis­ten asioi­den paris­sa. Jos en vää­rin muis­ta, tämä point­ti oli oikein aja­tel­tu erääs­sä kir­jas­sa nimel­tään Vau­raus ja aika.

    Jos tuo ei oli­si tot­ta, oli­si tie­tys­ti tur­ha havi­tel­la talout­ta, jos­sa puu­has­tel­laan imma­te­ri­aa­lis­ten asioi­den kans­sa. Ohjel­moi­ja voi­si ryh­tyä iki­hon­kien kaa­te­li­jak­si, kos­ka ohjel­moi­ja­na hänen rahan­sa kui­ten­kin meni­si muu­ta­man mut­kan kaut­ta jol­le­kul­le toi­sel­le, joka kaa­te­lee ikihonkia. 

    Uskon ja toi­von, että aivo­työyh­teis­kun­nas­sa iki­hon­ka­met­su­ril­le ei rii­tä pal­kan­mak­sa­jia, kos­ka hei­dän asiak­kaan­sa ovat jo käyt­tä­neet rahan­sa €300 fark­kui­hin, Pelas­ta­kaa sade­met­sät ‑pro­jek­tiin tai johon­kin muu­hun “sisäl­tö­tuo­tan­toon”.

    Voin olla vää­räs­sä­kin, mut­ta sinä tapauk­ses­sa haluai­sin, että joku ker­too mis­sä koh­din ja mitä toi­voa ihmis­kun­nal­la on, jos imma­te­ri­aa­li­ta­lou­teen siir­ty­mi­nen­kään ei pelas­ta luontoa.

    Vas­taus­ta odo­tel­les­sa aion uskoa, että brän­däys on pää­asias­sa hie­no jut­tu ohja­tes­saan kulu­tus­ta aivo­työ­tä suo­si­vaan suun­taan — lukuun otta­mat­ta joi­ta­kin poik­keuk­sia, kuten vaik­ka­pa mai­nit­tua las­ten ja muu­ten vajaa­ky­kyis­ten manipulointia.

    Mai­nit­sen­pa vie­lä, että en usko kes­tä­vän kehi­tyk­sen syn­ty­vän pel­käs­tään talou­del­li­sia kan­nus­ti­mia “siir­te­le­mäl­lä” vaik­ka se tär­ke­ää onkin. Ihmis­ten pitää myös muut­taa arvo­jaan. Tähän työ­hän tar­vit­tai­siin enem­män brän­däyk­sen ammat­ti­lai­sia. Nykyi­sel­lä syn­kän syyl­lis­tä­väl­lä ama­töö­ri­lin­jal­le men­nään pahas­ti met­sään … tai aavi­kol­le kai pikemmin.

    1. Brän­däys on aivo­työ­tä jol­tain osin, mut­ta suu­rel­ta osin se on mai­nos­ten pai­na­mis­ta pape­ril­le. En sil­ti vas­tus­ta brän­däys­tä, mut­ta toi­voi­sin aivo­työ­tä käy­tet­tä­vän enem­män tuot­tei­den todel­li­sen laa­dun eikä kuvit­teel­li­sen laa­dun paran­ta­mi­seen ja toi­voi­sin, että omat lap­se­ni esi­mer­kik­si pysyi­si­vät vapai­na näis­tä “on ostet­ta­va sitä merk­kiä tai on ulko­na porukoista”-riippuvuuksista.

  34. On kyl­lä havait­tu, että lää­ke­ai­ne A imey­tyy ja toi­mii, kun taas rin­nak­kais­ver­sio B ei (plas­ma­pi­toi­suu­det mää­ri­tet­ty). Se voi olla pie­nes­tä kiinni.

  35. Osmo tuol­la jo mai­nit­si­kin bran­din luo­mi­sen eko­lo­gi­sis­ta hai­tois­ta. Minus­ta kui­ten­kin suu­rem­pi hait­ta on koko median val­jas­ta­mi­nen bran­din luon­nin välineeksi.

    Brän­däys­hän on ana­lyyt­tis­loo­gi­sen mie­li­ku­van kor­vaa­mis­ta pri­mi­tii­vi­sil­lä tun­teil­la. Bran­dien raken­ta­mi­nen syö tilaa ihmis­ten mie­lis­tä ana­lyyt­ti­sen median mah­dol­li­suuk­sil­ta. Pos­ti­luuk­kuun­sa voi hel­pos­ti lait­taa vies­tin “Ei mai­nok­sia”, mut­ta muun median bran­din­luon­tio­pe­raa­tioil­ta ei pys­ty välttymään. 

    Olen jär­kyt­ty­nee­nä seu­ran­nut kuin­ka brän­däys ope­raa­tioi­ta ulo­te­taan aiem­min pyhi­nä pitä­mil­le­ni alueil­le: “Pää­mi­nis­te­ri Van­ha­nen laih­dut­ti juo­mal­la Höpö­hö­pö Zeroa”, oli tois­sa kesä­nä uuti­nen kaik­kien val­ta­leh­tien sivuil­la mone­na päi­vä­nä. Usko­ma­ton käde­no­jen­nus bran­dien bran­dil­le, jol­lei sii­tä sit­ten mak­set­tu kun­non korvausta.

    Tämä ei var­si­nai­ses­ti lii­ty perin­tei­seen brän­däyk­seen, mut­ta samaan aikaan ilmes­tyi nel­jä yht’ai­kaa pyö­ri­vää tv-sar­jaa, jois­sa san­ka­ri­na oli huu­mei­ta val­mis­ta­va ja myy­vä hen­ki­lö ja Hel­sin­gin huu­me­po­lii­si sai syyt­teet. Usko­ma­ton­ta, mitä nyky­ään voi teh­dä, kun koko medi­aa ja sii­tä riip­pu­vaa val­ta­ko­neis­toa pide­tään pelk­kä­nä mark­ki­noin­nin temmellyskenttänä.

    Vaka­vim­mat medi­aa tuk­ki­vat bran­dit ovat nyky­ään “Ter­ro­ris­min vas­tai­nen sota” ja “Ilmas­ton­muu­tos”. Asial­lis­ta kes­kus­te­lua näis­tä on tur­ha käy­dä, nehän ovat bran­de­ja ja nii­tä puo­lus­te­taan kuten bran­de­ja tuos­sa yllä.

  36. Mer­sun omis­ta­ja mak­saa sii­tä, että omis­taa Mer­su­nim­sen. Jos se on leuh­ki­mis­ta, niin sii­nä­hän leuh­kii. Se on vapaa­eh­tois­ta. Ruo­ka­puo­lel­la sen sijaan ei voi puhua vapaaehtoisuudesta.

    Ker­to­kaa, mikä ero on Pirk­ka ja Rain­bow-tuot­teil­la mui­hin ver­rat­tu­na. Kol­mas iso­merk­ki on Findus.

  37. Osmo:

    Brän­däys on aivo­työ­tä jol­tain osin, mut­ta suu­rel­ta osin se on mai­nos­ten pai­na­mis­ta paperille.

    Ja mis­tä muu­al­ta kuin kar­va­ha­tus­ta tämä tulee? Minä väi­tän, että mai­nos­ten ja brän­dien suun­nit­te­lu on pal­jon isom­pi osa kan­san­ta­lout­ta kuin näi­den mai­nos­ten pai­na­mi­nen pape­ril­le. (Tämä­kin tulee kar­va­ha­tus­ta, mut­ta ottaen huo­mioon miten vähän työ­voi­maa pape­rin val­mis­ta­mi­seen ja pai­na­mi­seen käy­te­tään ja toi­saal­ta taas miten työ­voi­ma­val­tais­ta mai­nok­sien suun­nit­te­lu on, väi­tän tie­tys­ti ole­va­ni lähem­pä­nä totuutta.)

    mut­ta toi­voi­sin aivo­työ­tä käy­tet­tä­vän enem­män tuot­tei­den todel­li­sen laa­dun eikä kuvit­teel­li­sen laa­dun parantamiseen

    Mik­si ihmees­sä? Kai se on enem­män­kin sii­tä kiin­ni kum­mas­ta on enem­män hyö­tyä. Mik­si pitäi­si vii­la­ta jon­kun tuot­teen laa­tua pik­ku­tar­kas­ti, jos asiak­kaat koke­vat enem­män arvoa sii­tä, että käyt­tää tämän saman ajan brändäämiseen?

    toi­voi­sin, että omat lap­se­ni esi­mer­kik­si pysyi­si­vät vapai­na näis­tä “on ostet­ta­va sitä merk­kiä tai on ulko­na porukoista”-riippuvuuksista.

    Tar­koi­tat­ko, että toi­vot, että lap­se­si eivät oli­si tie­toi­sia omas­ta sta­tuk­ses­taan (tämä var­maan vaa­ti jon­kin­lais­ta kehi­tys­häi­riö­tä…), vai toi­vot­ko, että he tavoit­te­le­vat kor­keam­paa sta­tus­ta jol­lain tehot­to­mam­mil­la tavoil­le vai mitä?

    (Vai toi­vot­ko jopa, että ihmi­sil­lä ei oli­si sta­tus­ta? Miten sil­loin pariu­dut­tai­siin jne.)

  38. Jos tuot­tee­si oikeas­ti on hyvä­laa­tui­nen, miten vies­tit sen kulut­ta­jal­le muu­ten kuin brän­dää­mäl­lä? Ei kaik­ki kaup­pa­mie­het läh­tö­koh­tai­ses­ti ole umpi­kie­ro­ja hui­ja­rei­ta, hyvään brän­diin liit­tyy myös lupaus jat­ku­vuu­des­ta. Tuot­ta­jal­le se tar­koit­taa sitä, että asia­kas on tyy­ty­väi­nen ja tulee takai­sin. Mitä pahaa on tyy­ty­väi­ses­sä asiakkaassa?

    Sitä­pait­si kysees­sä on pal­jon muu­ta­kin kuin ‘mai­nos­ten pai­na­mi­nen’. Ihan kaik­ki, mitä yri­tys tekee, on vies­ti. Vrt vaik­ka Kiesi-kohu.

    Joka tapauk­ses­sa brän­di­mark­ki­noin­nin kulut on pie­ni osuus tuot­teen loppuhinnasta.

    Tuo las­ten merk­ki­riip­pu­vuus­jut­tu on vah­vas­ti sidok­sis­sa sii­hen, miten hyvä on lap­sen itsetunto.
    Sil­ti lap­sil­le mark­ki­noin­tia toki on hyvä val­voa ja säädellä.

  39. Itse pidän kyl­lä jon­kin tason hui­jauk­se­na hyvin kal­lii­ta vaa­tebrän­de­jä, joi­den tuot­tei­den laa­tu on oikeas­ti aika hei­kois­sa kan­ti­mis­sa. Jos 300e mak­sa­van merk­ki­pai­dan laa­tu on sama tai jopa hei­kom­pi kuin 30e mak­sa­van pai­dan, jos­sain on jotain mätää. On sel­vää, että 300e pai­dan ostaes­saan sijoit­taa enim­män osan rahois­taan brän­diin, mut­ta mie­les­tä­ni tuot­teen kuu­lui­si olla myös jos­sain mää­rin laa­duk­kaam­pi kuin se hal­vem­pi versio. 

    Tämä eri­tyi­ses­ti, jos aja­tel­laan niin, että on jopa “oikein”, kun ihmi­set osta­vat ainee­ton­ta eli mie­li­ku­via ja mie­li­hy­vää. Täl­löin­hän mate­ri­aa­li­nen kulu­tus on pie­nem­pi, jos ostaa muu­ta­man kal­liin tuot­teen kuin jos ostaa ison kasan hal­po­ja. Jos kal­lis tuo­te kui­ten­kin kes­tää käy­tös­sä yhtä kau­an kuin hal­pa tai pahim­mil­laan vähem­män­kin, mate­ri­aa­li­ses­ti sen kuor­mi­tus on yhtä iso. 

    Toi­saal­ta kal­liit vaat­teet oli­si­vat sikä­li hyvä idea, että niis­tä var­maan huo­leh­dit­tai­siin parem­min eikä hei­tet­täi­si niin hana­kas­ti pois kuin esi­mer­kik­si näi­tä tri­koo­pai­to­ja, joi­ta saa henk­ka­mau­kal­ta 5e/kpl. Ja kirp­pu­to­rit ja Uffit ja var­maan kaa­to­pai­kat­kin täyt­ty­vät pai­dois­ta, joi­ta ihmi­set ovat pahim­mil­laan pitä­neet vain ker­ran, jos sitä­kään. Jos vaa­te oli­si kal­liim­pi, ostos­ta­kin pitäi­si hiu­kan har­ki­ta eikä vaat­tees­ta luo­vut­tai­si ihan heti.

  40. Sitä on var­maan mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti aika vai­kea ihmi­sen itse uskoa, kun omat aivot vetä­vät nenäs­tä. Var­sin­kin, jos pitää itse­ään mel­ko erehtymättömänä.”

    Ero on ollut hyvin mer­kit­tä­vä, mut­ta olen huo­man­nut sen aikaa myö­ten sat­tu­mal­ta koke­muk­sen kaut­ta. Mitään a prio­ri ole­tuk­sia ei ole ollut.

    Nimim. cati­li­na on muis­taak­se­ni aiem­mis­sa kes­kus­te­luis­sa mai­nin­nut ole­van­sa lää­kä­ri (pahoit­te­lut, jos muis­tan vää­rin?) hän viit­taa sii­hen, että lääk­kei­den imey­ty­mi­ses­sä voi­si olla eroja.
    Ihmi­sen keho on niin moni­mut­kai­nen, että ei tun­nu mah­dot­to­mal­ta olet­ta­muk­sel­ta, että tuos­sa voi­si olla jotain perää.

    Ei kai­ken tar­vit­se olla lumet­ta. Ja kai­kes­ta huo­li­mat­ta kan­nat­taa käyt­tää nii­tä lääk­kei­tä, joi­den on koke­nut toi­mi­van. Oli­vat syyt mitä tahansa.

  41. Cati­li­na, ero­ja voi olla, mut­ta mikä takaa, että kal­liim­pi on muka parem­pi? Lisäk­si Bura­nan koh­dal­la ero ei edes teo­rias­sa voi joh­tua lääk­keen omi­nai­suuk­sis­ta, kos­ka ne ovat samo­ja pil­le­rei­tä eri paketissa.

  42. Itse kuu­lun sii­hen poruk­kaan, joka kuvit­te­lee ole­van­sa mai­nos­ten ja brän­däyk­sen ylä­puo­lel­la. Sil­ti en voi­si kuvi­tel­la­kaan osta­va­ni esim. Audia tai Koffia.

    Sik­si juu­ri onkin mie­len­kiin­tois­ta, että olen itse pää­ty­nyt sii­hen, että kal­liit merk­ki­far­kut ovat “vih­reä tuo­te” — viit­taan myös yllä nimi­merk­ki Jou­lu­kin­kun argumentteihin. 

    Län­si­mais­sa ruu­an ym. tuo­tan­to on jo aivan riit­tä­vää, oli­si kaik­kein vih­rein­tä, että puo­let kan­sas­ta val­mis­tai­si toi­sel­le puo­lis­kol­le esim. avat­ta­ria ja toi­nen puo­li taas kau­pois­sa myi­si merk­ki­fark­ku­ja ja cappuccinoa. 

    Ja vie­lä Tie­de­mie­hel­le. Sanoit:“Huomauttaisin täs­sä koh­taa “vih­reän kulut­ta­mi­sen” peri­aat­teis­ta sen, että jos ulkois­vai­ku­tuk­set on hin­noi­tel­tu oikein esi­mer­kik­si pääs­tö­kau­pan tms. avul­la, ei mikään kulut­ta­mi­nen ole enem­pää tai vähem­pää eko­lo­gis­ta kuin joku toi­nen.” Onko ulkois­vai­ku­tuk­set hin­noi­tel­tu oikein?

    Tou­ko Mettinen

  43. Kuten olen jo tain­nut sanoa, brän­di on käsit­tääk­se­ni asia­kas­lu­paus, joka pitää. Jot­ta se pitäi­si, on teh­tä­vä pal­jon muu­ta­kin kuin mai­nos­ta­mi­nen. Jot­ta voi sanoa, että tule mei­dän mar­ke­tiin ja olet tyy­ty­väi­nen, pitää käyt­tää vuo­sia sel­lai­seen suun­nit­te­luun, toteu­tuk­seen ja val­von­taan, aivo­työ­hön, joka takaa, että asia­kas todel­la on tyytyväinen.

    Mitä tulee lap­si­po­ru­koi­hin, jot­ka vali­koi­vat kave­rin­sa merk­ki­fark­ku­jen perus­teel­la, parem­pi oli­si, jos omat lap­se­ni onnis­tui­si­vat pysy­mään mah­dol­li­sim­man kau­ka­na sel­lai­sis­ta porukoista.

    Mut­ta sii­tä siis piti kir­joit­taa, että aivo­työn kulut­ta­mi­sen lisäk­si ihmis­kun­nan pitää tule­vai­suu­des­sa lisä­tä muu­ta­kin kulu­tus­ta, siis ihan tätä perin­teis­tä tava­ran osta­mis­ta. Toi­voa ei voi pel­käs­tään pis­tää imma­te­ri­aa­li­sen kulu­tuk­sen lisään­ty­mi­sen varaan. Kulu­tuk­sen pitää vain jat­kos­sa koh­dis­tua kes­tä­vää kehi­tys­tä edis­tä­viin tuot­tei­siin. Yleen­sä kyl­lä­kin kes­tä­vää kehi­tys­tä edis­tä­vis­sä tuot­teis­sa aivo­työn osuus on myös mer­kit­tä­vä. Äärim­mäi­se­nä esi­merk­ki­nä voi­si toi­mia vaik­ka­pa fuusio­voi­ma­la, jos­sa raken­nus­kus­tan­nus­ten osuus lie­nee pro­mil­le­luok­kaa suh­tees­sa suunnittelutyöhän.

  44. Brän­däys on aivo­työ­tä jol­tain osin, mut­ta suu­rel­ta osin se on mai­nos­ten pai­na­mis­ta paperille.”

    Ei, vaan erit­täin pie­nel­tä osin. 

    Mai­non­ta ja brän­däys eivät ole sama asia.

  45. az:

    Mitään a prio­ri ole­tuk­sia ei ole ollut.

    Ei tie­toi­sil­la ole­tuk­sil­la oo täs­sä mitään väliä.

    Jos oot otta­nu lääk­kei­tä ilman tie­toa sii­tä kum­paa lää­ket­tä oot saa­nu, niin vedän kom­ment­ti­ni takaisin.

    Jos taas oot tien­nyt kum­paa lää­ket­tä vedät, niin sit­ten place­bo-efek­tin ja oman tie­dos­ta­mi­sen rajo­jen poh­ti­mi­seen kan­nat­taa mie­les­tä­ni käyt­tää enem­män aikaa.

    Ei kai­ken tar­vit­se olla lumet­ta. Ja kai­kes­ta huo­li­mat­ta kan­nat­taa käyt­tää nii­tä lääk­kei­tä, joi­den on koke­nut toi­mi­van. Oli­vat syyt mitä tahansa.

    Tämä on toki tot­ta. Minä väi­tän vaan, että sinun on ihan mah­do­ton tie­tää omal­ta koh­dal­ta­si mikä on lumet­ta ja mikä ei, jos olet itse tie­toi­nen sii­tä kum­paa lää­ket­tä käytät.

    Ei brän­däyk­sen vai­ku­tus­ta voi sul­kea pois aivois­ta tietoisesti.

  46. Täs­tä kes­kus­te­lus­ta, vaik­ka pal­jon asi­aa sisäl­tää­kin, puut­tuu mie­les­tä­ni yksi mer­kit­tä­vä näkökulma.

    Jos minul­la on vaih­toeh­to­na ostaa 50€ pai­ta tai 300€ pai­ta, ja valit­sen kal­liim­man, niin minun on sil­loin myös tie­nat­ta­va 250€ enem­män rahaa pel­käs­tään tätä yhtä pai­taa var­ten. Mikä tar­koit­taa yksin­ker­tai­sim­mil­laan sitä, että minun on teh­tä­vä enem­män työ­tun­te­ja tai haet­ta­va parem­min pal­kat­tua työtä.

    Jos­sain mää­rin kysees­sä on tie­tys­ti myös prio­ri­soin­ti, eli jos haluan kal­liim­man pai­dan, niin tin­gin sit­ten jos­tain muus­ta, mut­ta tämä on vain osa totuut­ta. Käy­tän­nös­sä suu­ri osa ihmi­sis­tä pon­nis­te­lee (enem­män tai vähem­män omas­ta tah­dos­taan toki) epä­miel­lyt­tä­väs­sä työs­sä ja/tai ääri­ra­joil­laan saa­dak­seen rahaa halua­mien­sa brän­di­tuot­tei­den ostoon. En ole luke­nut Osmon Vau­raus ja aika ‑teos­ta, mut­ta ymmär­tääk­se­ni hän puut­tuu tähän samaan proble­ma­tiik­kaan siinä. 

    Vaik­ka brän­däys ja mark­ki­noin­ti lii­te­tään tämän kes­kus­te­lun tapaan yleen­sä pel­käs­tään kulut­ta­mi­seen, niin äärim­mäi­sen har­va meis­tä on pelk­kä kulut­ta­ja ole­mat­ta samal­la myös esi­mer­kik­si työn­te­ki­jä tai yrit­tä­jä. Ihmi­sen valin­nois­ta­han täs­sä lop­pu­vii­mek­si on kyse, mut­ta puhut­taes­sa sii­tä, mihin rahat kulu­te­taan, on kes­kus­te­luun syy­tä ottaa aina mukaan myös se mis­tä ne tie­na­taan. Nämä molem­mat vai­kut­ta­vat sii­hen mil­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa me elämme.

  47. Tyy­pil­li­sen val­ta­kun­nal­li­sen mai­nos­kam­pan­jan suun­nit­te­lun kus­tan­nuk­set ovat vain mur­to-osa kam­pan­jan toteut­ta­mi­sen kus­tan­nuk­sis­ta, joten nopeal­la vil­kai­sul­la Osmo on oikeas­sa täs­sä suh­tees­sa. Mut­ta jos men­nään pin­taa syvem­mäl­le, huo­ma­taan, että asia ei ole näin yksin­ker­tai­nen. Jos­sain suo­ra­mai­non­nas­sa kyl­lä suu­rin osa kuluis­ta tulee pape­ris­ta, pai­na­mi­ses­ta ja jake­lus­ta, mut­ta suu­rin osa suo­ra­mai­non­nas­ta on kau­ka­na brän­din­ra­ken­nuk­ses­ta, lähi­mar­ke­tin hal­paa kah­via ja pizze­rian pal­ve­lui­ta siel­lä lähin­nä mai­nos­te­taan. Ulko­mai­non­nas­sa mai­nos­ten tulos­ta­mi­nen ja levit­tä­mi­nen on vain pie­ni osa koko­nais­kus­tan­nuk­sis­ta, suu­rin osa tulee mai­nos­pin­nan vuo­kras­ta, jol­la yleen­sä rahoi­te­taan jouk­ko­lii­ken­net­tä tai mui­ta kun­nal­li­sia pal­ve­lui­ta. Kal­lein mai­non­nan muo­to on yleen­sä TV-mai­non­ta, jos­sa aineel­li­nen kulu­tus rajoit­tuu lähin­nä mai­noss­po­tin kuvaa­mi­seen, muut kus­tan­nuk­set syn­ty­vät aineet­to­mis­ta arvoista.

    Kuten myös tuli todet­tua, mai­non­ta on vain osa brän­din­ra­ken­nus­ta. Pel­käl­lä mai­non­nal­la raken­net­tu brän­di ilman mitään sisäl­löl­li­siä panos­tuk­sia ei kovin pit­käl­le kan­na. Jos tuo­te ei lunas­ta mai­non­nal­la ja muu­ten raken­net­tu­ja odo­tuk­sia, sen tule­vai­suus mark­ki­noil­la ei ole kovin valoisa.

    Isoil­la brän­deil­lä brän­däyk­seen liit­ty­vien ja mui­den aineet­to­mien asioi­den paris­sa työs­ken­te­le­vien työn­te­ki­jöi­den osuus koko arvo­ket­jun työl­lis­tä­mien ihmis­ten mää­räs­tä on mel­ko pie­ni, joten täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa brän­dis­tä mak­set­tu lisä­hin­ta valuu lähin­nä osak­kee­no­mis­ta­jien ja pie­nen eliit­ti­duu­na­ri­ryh­män tas­kuun. Mut­ta brän­däys mah­dol­lis­taa myös pien­ten val­mis­ta­jien kil­pai­le­mi­sen iso­jen kans­sa: jos kil­pail­tai­siin vain hin­nal­la, isot teki­jät oli­si­vat skaa­lae­tu­jen vuok­si yli­voi­mai­sia. Pie­nil­lä val­mis­ta­jil­la aineet­to­mien panos­tus­ten osuus lii­ke­vaih­dos­ta on huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pi. Äärie­si­merk­ki­nä vaik­ka joku uniik­ki­kap­pa­lei­na vaat­tei­ta käsi­työ­nä itse ja yksin val­mis­ta­va suunnittelija.

    Mitä tulee lap­siin ja brän­di­tuot­tei­siin, niin tai­taa olla jon­kin­sor­tin bio­lo­gi­nen fak­ta, että lap­set syr­ji­vät toi­si­aan eri­lai­suu­den vuok­si, sii­hen kyl­lä erot­te­le­vat kei­not kek­si­tään. Se, että nyky­ään syy on usein brän­di­vaat­teet ker­too enem­män sii­tä, mikä nii­den ase­ma yhteis­kun­nas­sa ylei­sem­min on. Ennen van­haan syr­ji­mi­seen riit­ti sil­mä­la­sit, puhe­ta­pa, ulko­nä­kö, suku­lai­suus­suh­teet, kou­lu­me­nes­tys… Itse en aina­kaan läh­ti­si brän­de­jä syr­jin­näs­tä syyt­tä­mään. Kou­lu­pu­vun mer­ki­tys­kin on niin ja näin, ei vaik­ka­pa Bri­teis­sä sen vähem­pää tai­da syr­jin­tää esiin­tyä kuin Suo­mes­sa vaik­ka siel­lä kou­lu­pu­vut onkin käytössä.

  48. Osmo sanoi:

    mut­ta toi­voi­sin aivo­työ­tä käy­tet­tä­vän enem­män tuot­tei­den todel­li­sen laa­dun eikä kuvit­teel­li­sen laa­dun parantamiseen 

    Johon Art­tu­ri:

    Mik­si ihmees­sä? Kai se on enem­män­kin sii­tä kiin­ni kum­mas­ta on enem­män hyö­tyä. Mik­si pitäi­si vii­la­ta jon­kun tuot­teen laa­tua pik­ku­tar­kas­ti, jos asiak­kaat koke­vat enem­män arvoa sii­tä, että käyt­tää tämän saman ajan brändäämiseen? 

    Sadan mil­joo­nan taa­lan kysy­mys kuu­luu: tuot­taa­ko jon­kin tuot­teen “ima­go” ihan oikei­ta ja todel­li­sia hyö­ty­jä ihmisille?

    Näh­däk­se­ni on kiis­ta­ton­ta, että kal­liim­man tuot­teen osta­jan elin­ta­so kas­vaa sii­tä, että tuot­teel­la on kal­liin ja laa­duk­kaan tuot­teen ima­go (muu­ten­han hän ei tuot­tees­ta kal­liim­paa hin­taa maksaisi).

    Mut­ta täl­lä on myös ilmei­siä ulkois­vai­ku­tuk­sia, kos­ka sit­ten nii­den, jot­ka eivät ko. tuo­tet­ta voi ostaa (esim. pie­nem­mis­tä tulois­ta joh­tuen) elin­ta­so laskee.

    Mut­ta onko kysees­sä ns. “nol­la­sum­ma­pe­li”, vai syn­tyy­kö koko­nai­suu­del­le ihan todel­li­sia hyötyjä?

    Nyt siis puhun pel­käs­tään sii­tä “ima­gos­ta”, toki brän­däyk­sel­lä voi olla mui­ta etu­ja (kuten vaik­ka­pa se, että kulut­ta­jien valin­ta­ti­lan­ne hel­pot­tuu yms.)

    Kari

    1. Kari sanoi täs­mäl­li­sem­min sen, mitä yri­tin itse ilmais­ta. Jos brän­din hyvyys perus­tuu todel­li­seen laa­tuun, se tuot­taa hyö­tyä ja toi­mii kulut­ta­jan­suo­ja­na. Jos brä­dil­lä on luo­tu vain eksklusii­vi­nen ima­go, se on hyö­dy­tön, tai siis sen hyö­ty on kor­kein­taan nol­la­sum­ma­pe­liä. Jos tavoit­te­lem­me mate­ri­aa­li­ses­ti tyy­dyt­tä­vää jou­ti­lai­suu­den yhteis­kun­taa, ima­gobrän­dää­mi­nen toi­mii vää­rään suuntaan.

  49. On kah­den­lais­ta brän­däys­tä, jois­ta täs­sä on ollut jo puhe. Toi­nen perus­tuu mie­li­ku­vil­le (tuot­teen, tava­ran oman omi­nais­luon­teen­sa mukai­ses­ti), toi­nen fak­toil­le (eikä alat edes har­ras­ta suu­rem­paa ima­gon­luon­ti­kam­pan­jaa). Kak­si esimerkkiä.

    1.) Vaate‑, muo­ti- ym. ala. Arma­ni, Ver­sace, Benet­ton, ym.. pelk­kää pilk­ki­mis­tä sen suh­teen, kuin­ka pal­jon brän­dil­lä voi rahas­taa (nyky­ään). Onko täs­sä jotain epäi­lyt­tä­vää? Jos täs­sä on jotain epäi­lyt­tä­vää, niin se on ihmis­ten tuloe­rot. Kai­kil­la, useim­mil­la, tähän ei vain ole varaa. (Tämän kal­tai­nen rik­kai­den rahas­ta­mi­nen on ehkä maa­il­mal­le hyväk­si, siis jos nykyi­nen tulon­ja­ko­jär­jes­tel­mä hyväk­sy­tään.) Muu­ten täs­sä on kyse osak­si myös aineet­to­man hyö­dyk­keen kulut­ta­mi­ses­ta, vähän kuin sin­fo­niaor­kes­te­rin kon­ser­tis­ta tai kir­jas­ton kir­jas­ta (jois­ta toki kai­kis­ta kus­tan­nuk­sia on). Mut­ta sin­ne päin.

    2.) Työ­ka­lut. Toi­set mer­kit vain kes­tä­vät, toi­set eivät. Toi­sil­la voi vään­tää ruu­ve­ja kym­me­nen vuot­ta toi­sil­la kym­me­nen ruu­via. Ei tar­vit­se mai­nos­taa. Riit­tää kun tun­tee pari raken­nus- tai kir­ves­mies­tä ym.

    Ongel­mia syn­tyy kun näis­tä lip­su­taan. Kun syn­tyy köy­hän mie­hen Arma­ne­ja tai van­hat laa­dut siir­tä­vät tuo­tan­ton­sa muu­al­le. Ja kun kaik­ki uudet brän­dit tavoit­te­le­vat vas­taa­vaa. Kun Arma­nin pukui­hin on varaa lii­aan vähil­lä, samoin kuin ammat­ti­lais­ten työ­ka­lui­hin, syn­tyy pal­jon kes­kin­ker­tais­ta ros­kaa, köy­hän ‘mie­hen’ brändejä.
    Mie­li­ku­va­mai­non­nan mää­rä kas­vaa, kulu­tus, kun kaik­kien pitää olla jotain enem­män. Ja pitää­hän sitä. Vaik­ka työt­tö­mä­nä. Kos­kee yllä koh­taa 1. Koh­das­sa 2. tuo­te on oikeas­ti hyvä. Täs­sä yhtey­des­sä sana ‘brän­di’ kuu­los­taa pölyi­mu­ri­kaup­pi­aan oven­ta­kai­sel­ta hoke­mal­ta ‘mei­dän tuo­te, mei­dän tuo­te’, eli ei sovi yhteyteen.
    Kaik­ki muu brän­däys sijoit­tuu täl­le — ima­gon tai fak­tan — välille.

  50. Pitää­pä täs­men­tää vähän itse­ään­kin. Tot­ta­kai pidän mah­dol­li­sim­man kor­kea­laa­tui­sia tuot­tei­ta vih­reän ideo­lo­gian mukai­si­na. Ne ovat niin hyviä, että ne kan­nat­taa kor­ja­ta (hie­not merk­ki­far­kut, pol­ku­pyö­rät, joil­la aje­taan Nizzaan) ja ne sisäl­tä­vät niin pal­jon brän­din lisä­ar­voa, että kulut­ta­ja on val­mis vähen­tä­mään muu­ta kulu­tus­taan — mikä tapah­tuu auto­maat­ti­ses­ti siten, että tuo­te on pirun kallis.

    Itsel­lä­ni ei vali­tet­ta­vas­ti ole hin­kua moneen brän­diin, mut­ta oikeas­ti olen ylpeä esim. sii­tä, että minul­la on ylä­ker­taan oikeat suo­ma­lai­sen tim­pu­rin kor­va­kuu­lol­ta teke­mät puu­por­taat eivät­kä mit­kään tehdasCADrimpulat.

    Voi olla Osmo, että tämä on pahim­mil­laan nol­la­sum­ma­pe­liä — mut­ta eikö sekin ole parem­pi kuin se, että tuo­te­taan mah­dol­li­sim­man pal­jon krää­sää ja sii­tä mak­se­taan vain tuo­tan­to­kus­tan­nuk­set + pie­ni kate tekijöille. 

    Nimit­täin asia on kai­ke­ti niin, että iso (suu­rin?) osa “tuot­ta­vas­ta” työs­tä lie­nee täl­lä het­kel­lä pel­käs­tään hai­tak­si maa­pal­lon kestokyvylle.

    Kun ei ole vih­re­ää dik­ta­tuu­ria, jos­sa voi­daan päät­tää, mikä tuo­tan­to on kan­na­tet­ta­vaa ja mikä ei — ja jos oikein ymmär­sin Tie­de­mie­hen vas­tauk­sen, kaik­kien myyn­niss­sä ole­vien kulu­tus­ta­va­roi­den ulkois­vai­ku­tuk­sia ei ole hin­noi­tel­tu oikein, niin eikö seu­raa­vak­si paras jip­po ole ohja­ta ihmis­kun­nan toi­me­liai­suus mah­dol­li­sim­man aineet­to­maan toi­min­taan: avat­ta­ria, brän­de­jä, hen­gen­ko­ho­tus­luen­to­ja jne? 

    Se on nol­la­sum­ma­pe­liä — myön­nän, mut­ta kun toden­nä­köi­nen vaih­toeh­to on että ne teke­vät lisää roi­naa. Tai lisää ostos­kes­kuk­sia, jois­sa roi­naa myy­dään. Tai lisää tei­tä ostoskeskuksiin.

    Tou­ko Mettinen

  51. Ei ne raken­nus­mie­het ole nii­tä hal­vem­pia työ­ka­lu­ja käyt­tä­neet. Tois­ta­vat vain sen kal­liin työ­ka­lun heil­le myy­neen myyn­ti­mie­hen fraaseja:“ammattilaisten työ­ka­lui­hin, syn­tyy pal­jon kes­kin­ker­tais­ta ros­kaa, köy­hän ‘mie­hen’ brändejä”.Loppu on kog­ni­tii­vis­ta dissonanssia.

    Näyt­tää koko­naan unoh­tu­neen, että vaik­ka bran­di on lupaus laa­dus­ta, val­mis­ta­ja sen laa­dun nii­hin tuot­tei­siin lataa. Todel­li­suu­des­sa ne ‑jopa kym­me­niä ker­to­ja kal­liim­mat- työ­ka­lut val­mis­te­taan usein samas­sa Kii­na­lai­ses­sa teh­taas­sa ja jopa samal­la lin­jal­la nii­den hal­vem­pien kans­sa. Laa­tue­rot ovat täl­löin aivan mar­gi­naa­li­set, eikä hin­tae­rol­le ole jär­jel­li­siä perus­tei­ta. Brän­di­ään vaa­li­vat yri­tyk­set ovat aika­naan kou­lut­ta­neet kii­na­lai­set tuot­ta­maan hei­dän brän­diin­sä laa­tua. Kii­na­lai­set eivät kui­ten­kaan ole unoh­ta­neet näi­tä oppe­ja teh­des­sään kopio­tuo­tet­ta hal­pa­mark­ki­noil­le. Osaa­mi­nen kumu­loi­tuu sin­ne, mis­sä jotain tehdään. 

    En toki väi­tä, että nämä hal­pa­työ­ka­lut aina täy­sin vas­tai­si­vat esi­ku­vi­aan, mut­ta mar­gi­naa­li­ses­ta laa­tue­ros­ta ei kan­na­ta mak­saa monin­ker­tais­ta hin­taa, edes ikui­sen takuun tapauk­ses­sa, sil­lä työ­ka­lun rik­kou­dut­tua työ kes­key­tyy. Parem­pi käyt­tää kah­ta hal­vem­paa työ­ka­lua, jol­loin työ ei kes­key­dy yhteen rikkoutumiseen. 

    Toki oli aika, jol­loin suu­ria­kin laa­tue­ro­ja oli ja nuo myyn­ti­mies­ten puheet sisäl­si­vät totuu­den sie­me­nen, mut­ta sii­tä on jo pari kym­men­tä vuot­ta aikaa.

  52. Kari todel­la­kin kir­joit­ti täs­mäl­li­sem­min kuin Osmo:

    Kari:

    Mut­ta onko kysees­sä ns. “nol­la­sum­ma­pe­li”, vai syn­tyy­kö koko­nai­suu­del­le ihan todel­li­sia hyötyjä?

    Osmo:

    Jos brä­dil­lä on luo­tu vain eksklusii­vi­nen ima­go, se on hyö­dy­tön, tai siis sen hyö­ty on kor­kein­taan nol­la­sum­ma­pe­liä. Jos tavoit­te­lem­me mate­ri­aa­li­ses­ti tyy­dyt­tä­vää jou­ti­lai­suu­den yhteis­kun­taa, ima­gobrän­dää­mi­nen toi­mii vää­rään suuntaan.

    Ensin­nä­kin me ei olla mil­lään Mas­lowin tar­ve­hie­rar­kian alim­mal­la tasol­la. Ihmi­sen hyvin­voin­nil­le ei ole kovin suur­ta mer­ki­tys­tä, että mei­dän mate­ri­aa­li­set tar­peet tyy­dy­tet­täi­siin nykyis­tä parem­min. Eli vaik­ka ima­gobrän­dää­mi­nen ei paran­nak­kaan tuot­teen mate­ri­aa­li­sia omi­nai­suuk­sia se kas­vat­taa mei­dän tyy­dy­tys­tä tuot­teen kulut­ta­mi­ses­ta. En ymmär­rä mik­si mei­dän pitäi­si fik­soi­tua mate­ri­aa­li­seen, hen­ki­sen hyvin­voin­nin kustannuksella.

    Kari poh­tii olen­nais­ta kysy­mys­tä: onko ima­gobrän­dää­mi­nen nol­la­sum­ma­pe­liä vai ei. Osmo olet­taa ilman mitään todis­tei­ta tai poh­din­taa, että ima­gobrän­dää­mi­nen on nollasummapeliä.

    Ima­gobrän­dää­mi­nen paran­taa usein koko­nais­hy­vin­voin­tia. Ima­gobrän­dää­mi­sen ei tar­vit­se perus­tua mil­lek­kään vai­keas­ti saa­vu­tet­ta­vuu­del­le. Coca-Cola on esi­merk­ki brän­dis­tä jon­ka arvo tulee sii­tä, että kaik­ki maa­il­man ihmi­set juo­vat samaa juo­maa (äärim­mäi­ses­sä köy­hyy­des­sä ole­vat lukuun ottamatta…)

    Sen lisäk­si on vir­he olet­taa, että kaik­ki ihmi­set koke­vat brän­din samal­la taval­la. Täs­tä on esi­merk­ki­nä vaik­ka Audi. Täs­sä­kin ket­jus­sa on mai­nit­tu, että Audil­la on niin huo­no brän­di, että kir­joit­ta­ja ei voi­si har­ki­tak­kaan Audin osta­mis­ta. Noh audi­mie­het ovat täs­tä var­mas­ti juu­ri päin vas­tais­ta miel­tä. Näin Audin brän­di tuot­taa arvoa joil­le­kin vie­mät­tä sitä pois muilta.

    Noin yli­pään­sä vai­kut­taa, että ne ihmi­set jot­ka koke­vat elä­män sta­tus­kil­pai­lu­na koke­vat myös brän­dit tämän kil­pai­lun väli­nee­nä ja ne ihmi­set, jot­ka ovat enem­män kiin­nos­tu­nei­ta omas­ta abso­luut­ti­ses­ta hyvin­voin­nis­taan saa­vat hyö­tyä brän­deis­tä, ilman että hait­taa­vat muita.

  53. Sadan mil­joo­nan taa­lan kysy­mys kuu­luu: tuot­taa­ko jon­kin tuot­teen “ima­go” ihan oikei­ta ja todel­li­sia hyö­ty­jä ihmi­sil­le?

    Kuin­ka mon­ta sel­lais­ta brän­dät­tyä ja kal­lis­ta tuo­tet­ta löy­tyy mark­ki­noil­ta, joil­le ei ole läheis­tä subs­ti­tuut­tia, joka on mer­kit­tä­väs­ti hal­vem­pi? Vaa­te­teol­li­suu­des­ta on tur­ha etsiä esi­merk­ke­jä, samoin kola­juo­mis­ta, jne. 

    Ima­go tuot­taa “oikei­ta ja todel­li­sia” hyö­ty­jä osta­jil­le. Minus­ta täs­sä tämä “oikea ja todel­li­nen hyö­ty” on vähän saman­lai­nen kuin vaik­ka sii­nä, että ihmi­nen käy hie­ron­nas­sa tms. ja tun­tee itsen­sä ter­veem­mäk­si, onko tämä “oike­aa ja todel­lis­ta hyö­tyä”, jos ter­veys ei tosia­sias­sa sii­tä mihin­kään parane? 

    Tämä on tie­ten­kin taval­laan mark­ki­na­fun­da­men­ta­lis­ti­nen tau­to­lo­gi­soin­ti, mut­ta kuten yllä todet­tiin, sta­tus­kil­pai­luis­ta ei pääs­tä eroon avoi­mes­sa ja vapaas­sa yhteis­kun­nas­sa. Joten­kin intui­tii­vi­sel­la tasol­la tun­tuu sil­tä, että kal­liit käsi­lau­kut ja lenk­ka­rit ovat kui­ten­kin aika har­mi­ton tapa tähän, kos­ka kai­kil­la kui­ten­kin on käy­tän­nös­sä varaa jon­kin­lai­siin käsi­lauk­kuun ja kenkiin. 

    Mark­ki­noin­ti voi­daan täs­sä mie­les­sä aja­tel­la pal­ve­lu­na, jos­sa ihmi­sil­le myy­dään hyvää miel­tä. Las­ku ote­taan tuot­tees­ta niil­tä, jot­ka tuot­teen ostavat.

  54. Väi­tän että ostaes­sa­ni vai­mol­le kal­liin merk­ki­lau­kun jou­lu­lah­jak­si, minul­le syn­tyy var­sin kon­kreet­tis­ta hyö­tyä. Kyl­lä­hän ne tava­rat voi­si säi­lyt­tää myös hal­pa­hal­lin ale­lau­kus­sa, mut­ta voit­te itse kokeil­la, kuin­ka sel­lai­nen ote­taan vas­taan syntymäpäivä/hääpäivä/joululahjana.

  55. Hit­si, tuo esit­tä­mä­ni kysy­mys­hän, noin kom­ment­tien luvun ja poh­din­nan jäl­keen, osoit­tau­tui­kin pal­jon kimu­ran­tim­mak­si ja fun­da­men­tim­mak­si kuin mitä osa­sin pelätäkään.

    Luu­len, että tuo “ima­go” tuot­taa ihan kon­kreet­ti­ses­ti kyl­lä hyö­ty­jä. Mut­ta. Pahas­ti epäi­len, että nämä hyö­dyt eivät ole mis­sään jär­ke­väs­sä suh­tees­sa nii­hin käy­tet­tyyn rahaan nähden.

    Tehok­kuusa­jat­te­lu ja mark­ki­na­me­ka­nis­mit nyt aina­kin näyt­tä­vät kaa­tu­van mah­dot­to­muu­teen­sa täl­le alu­eel­le men­täes­sä. Kun tie­tyt tar­peet on täy­tet­ty, ihmis­ten onnel­li­suu­den lisää­mi­seen ei tun­nu enää rahan käy­tön suun­tau­tu­mu­nen aut­ta­van: mil­lään rahal­la ei saa onnel­lis­ta lap­suut­ta, toi­mi­vaa pari­suh­tei­ta tai ystä­vää. Tämä ei kui­ten­kaan estä yrittämästä!

    Mut­ta sit­ten se kysy­mys koko­nai­suu­den edus­ta on vie­lä auki. Olen­nais­ta kai on se, että jos nii­tä raho­ja (=työ­ai­kaa ja mui­ta resurs­se­ja) ei käy­tet­täi­si brän­dei­hin, niin jakau­tu­vai­si­vat­ko ne joten­kin jär­ke­väm­min. Puun­ha­laa­ja­po­ru­kal­la tun­tuu ole­van käsi­tys, että sil­loin ne meni­si­vät köy­hien aut­ta­mi­seen, maa­il­man pelas­ta­mi­seen tms. Minä en ole aivan niin toiveikas.

    Taval­laan aihet­ta sivu­ten Kemp­pi­nen muu­ten sat­tui kir­joit­ta­maan tänään hauskasti:
    http://kemppinen.blogspot.com/2009/12/vaarat-nimet.html

    Kyl­lä tuol­la asioi­den nimeä­mi­sel­lä (laa­jas­ti ottaen brän­dää­mi­sel­lä) ihan todel­li­suu­des­sa on suu­ri mer­ki­tys. Asi­aa poh­dit­tua­ni tote­sin, että kai­kis­ta itsel­le­ni mer­ki­tyk­sel­li­sis­tä ihmi­sis­tä olen aina käyt­tä­nyt eri nimi­tys­tä kuin muut, ja tämä tuot­taa ihan todel­li­sia hyö­ty­jä minul­le, mut­ta ei taa­tus­ti aiheu­ta hait­taa kenel­le­kään muulle.

    Mut­ta täy­ty­nee täs­tä läh­teä jou­lun­viet­toon. Mat­kal­la voi vaik­ka poh­tia, oli­si­ko minun tai mui­den hyvin­voin­ti lisään­ty­nyt, jos oli­sin­kin käyt­tä­nyt lah­joi­hin puo­let enem­män tai vähem­män rahaa — epäilen.

    Hyvää jou­lua kaikille,

    Kari

  56. Jos mak­saa 50 euron far­kuis­ta 300 euroa, niin kenel­le menee 250 euroa. Ei se mene aina­kaan sil­le hiki­pa­jan työn­te­ki­jäl­le, joka Intias­sa ne far­kut tekee.

    Jos sum­ma menee jol­le­kin raha­pö­söl­le, niin mitä hän sil­lä tekee. Ostaa kai mer­sun, huvi­jah­din, loma­kei­taan tai jotain sin­ne päin. Näi­den ylel­li­syys­koh­tei­den teke­mi­seen on taas käy­tet­ty köy­hän maan hiki­pa­jan työvoimaa.

    Ja kai­ken tämän kus­tan­si tyyp­pi, joka oli val­mis mak­sa­maan merk­ki­far­kuis­taan 250 lisää hintaa.

    Jos täs­sä ket­jus­sa fark­ku­jen osta­ja, hiki­pa­jan työn­te­ki­jä ja raha­pö­sö sai­vat lisää onnel­li­suut­ta, niin brän­dy oli teh­nyt tehtävänsä.

  57. Eikö kysy­mys brän­din ja ima­gon hyö­dyl­li­syy­des­tä kui­ten­kin ole huo­nos­sa mie­les­sä aka­tee­mi­nen sikä­li, että kel­lään ei ole mah­dol­li­suut­ta estää laa­tue­roon perus­tu­mat­to­man brän­din luon­tia? Siis vaik­ka todet­tai­siin, että tiet­ty­jen brän­dien mark­ki­noin­ti vain lisää tur­haa sta­tus­kil­pai­lua eikä oikeas­ti hyö­dy­tä ketään, niin mitä­pä sil­le voi­daan? Vaik­ka oli­si jokin asial­le omis­tau­tu­nut kulut­ta­ja­lii­ke, sil­lä pitäi­si olla hyvä bud­jet­ti, jot­ta sano­ma voi­si men­nä läpi. 

    Laa­dul­taan tasa­ve­rois­ten tuot­tei­den kil­pai­le­va brän­di­mark­ki­noin­ti on toki höl­möä hom­maa. Kulut­ta­ja hyö­tyy vain mie­li­ku­vis­saan, ja hän mak­saa myös markkinointikustannukset. 

    Toi­saal­ta ei kan­na­ta aliar­vioi­da sitä iloa, jon­ka kulut­ta­ja saa ostaes­saan par­hai­ten mark­ki­noi­dun tuot­teen. Monel­le se on aito etu.

    1. Suo­mes­sa teh­tiin vuo­sia sit­ten mer­kit­tä­vä brän­din vas­tai­nen teko, kun pää­tet­tiin, että Jaf­fa-nimis­tä limo­na­dia saa­vat muut­kin teh­dä kuin tuo­te­mer­kin alun­pe­rin lan­see­ran­nut (Sinebry­koff?), kos­ka Jaf­fas­ta oli tul­lut yleis­kä­si­te appelsiinilimonadille.

  58. Kuin­ka mon­ta sel­lais­ta brän­dät­tyä ja kal­lis­ta tuo­tet­ta löy­tyy mark­ki­noil­ta, joil­le ei ole läheis­tä subs­ti­tuut­tia, joka on mer­kit­tä­väs­ti hal­vem­pi? Vaa­te­teol­li­suu­des­ta on tur­ha etsiä esi­merk­ke­jä, samoin kola­juo­mis­ta, jne.

    Kola­juo­mien osal­ta tuo pitä­nee satun­nais­ku­lut­ta­jien koh­dal­la paik­kan­sa, mut­ta itse­ni kal­tai­sil­le addik­teil­le asia ei ole noin. =) Väi­tän mais­ta­va­ni sok­ko­na hel­pos­ti onko lasis­sa aitoa Coca-Colaa vai jotain muu­ta (yleen­sä Pep­siä). Useas­ti on käy­nyt niin että ravin­to­las­sa lis­tal­la lukee Coca-Cola, mut­ta pet­ty­mys on suu­ri kun lasis­sa pal­jas­tuu­kin ole­van Pep­siä! Jopa eri mais­sa pul­lo­tet­tu­jen cokis­ten välil­lä on ero­ja. Hana­ta­va­ras­sa eroa ei juu­ri ole, mut­ta pullosta/tölkistä ero on aivan selvä.

    En sano, ettei voi­si olla ole­mas­sa cokik­sen verois­ta kil­pai­le­vaa tuo­tet­ta­kin, mut­ta tois­tai­sek­si ei ole Dr. Pep­pe­riä lukuu­not­ta­mat­ta tul­lut var­tee­no­tet­ta­vaa kil­pai­li­jaa vas­taan vaik­ka eri juo­mia on tul­lut mais­tet­tua useam­pia kymmeniä! =)

    Jos mak­saa 50 euron far­kuis­ta 300 euroa, niin kenel­le menee 250 euroa. Ei se mene aina­kaan sil­le hiki­pa­jan työn­te­ki­jäl­le, joka Intias­sa ne far­kut tekee.

    Itse omis­tan yhden 300 euron far­kut (tosin alen­nus­myyn­nis­tä 180 eurol­la oste­tut) ja ne on teh­ty Ita­lias­sa. Merk­ki on Evi­su ja aina­kin osa ko. mer­kin far­kuis­ta teh­dään käsi­pe­lil­lä kan­gas­puil­la kudo­tus­ta deni­mis­tä, en ole var­ma kuu­lu­vat­ko oma­ni sii­hen sar­jaan, mut­ta aina­kin nii­den teks­tuu­ri on eri­lai­nen kuin muis­sa omis­ta­mis­sa­ni far­kuis­sa ja myös kes­tä­vyys käy­tös­sä on ollut parem­pi kuin mis­sään muis­sa. Vaik­ka ne eivät varms­ti­kaan ole 6x parem­mat kuin 50 euron far­kut, niin myös­kään ne eivät ole ident­ti­set näi­den kans­sa, edes kus­tan­nus­ra­ken­teel­taan. Ita­lias­sa kan­gas­puil­la teh­ty denim on kal­liim­paa kuin Bangla­des­his­sä koneel­la val­mis­tet­tu jne. Hide­hi­ko Yama­ne (Evi­sun omis­ta­ja ja tuo­mit­tu talous­ri­kol­li­nen) ei siis saa 250 euroa enem­män voit­toa myy­tyä paria koh­ti kuin 50 euron fark­ku­jen val­mis­ta­ja­fir­man pomo vaan muut­kin arvo­ket­jun len­kit vetä­vät oman­sa välistä. 

    Itse asias­sa huo­mat­ta­van suu­ri osa vaat­tei­den hin­nas­ta syn­tyy jäl­leen­myyn­ti­por­taas­sa ja kaik­kein kal­leim­mis­sa vaat­teis­sa jäl­leen­myy­jän kate on pro­sen­tu­aa­li­ses­ti­kin kaik­kein suu­rin joh­tuen isom­mis­ta ris­keis­tä. 50 euron fark­ku­ja myy­dään tasai­ses­ti vuo­des­ta toi­seen 50 euron hin­taan City­mar­ke­tis­sa, mut­ta 300 euron far­kuis­ta huo­mat­ta­va pro­sent­ti jou­du­taan myy­mään 40–80 % hal­vem­mal­la alen­nus­myyn­neis­sä mm. muo­din syklei­hin liit­ty­vis­tä syis­tä. Tämä pitää huo­mioi­da alku­pe­räi­sis­sä kat­teis­sa. Jos 300 euron fark­ku­jen menek­ki oli­si yhtä tasai­sen var­maa ja ennus­tet­ta­vaa kuin 50 euron hal­pis­ten­kin, ne eivät enää mak­sai­si­kaan 300 euroa vaan ehkä­pä 150–200 euroa vaik­ka koko muu arvo­ket­ju pysyi­si ennal­laan. Samas­ta syys­tä luk­ko­se­pän päi­vys­tys­pal­ve­lu on kal­liim­paa kuin etu­kä­teen tilat­tu: suu­rin osa poten­ti­aa­li­sis­ta kei­kois­ta “jää myy­mät­tä” mut­ta päi­vys­ty­sa­jal­ta­kin pitäi­si mak­saa palk­kaa. Niin­pä ne asiak­kaat jot­ka pal­ve­lua käyt­tä­vät, jou­tu­vat mak­sa­maan myös sen käyt­tä­mät­tö­män ajan. Samaan tapaan kal­liin vaat­teen täy­teen hin­taan osta­va mak­saa alen­nus­tuot­tei­den mene­te­tyt katteet.

  59. Mie­les­tä­ni nämä “50€ far­kut vs. 300€ far­kut” ovat nyt vähän tur­han yksin­ker­tais­tet­tu­ja esi­merk­ke­jä. Ylei­ses­ti ottaen nois­sa “300€ far­kuis­sa” on aika hem­me­tin pal­jon pidem­pi arvo­ket­ju aina tuo­te­suun­nit­te­lus­ta (tren­di­seu­ran­toi­neen ja moni­ne ite­raa­tioi­neen) myyn­tiin (myy­mä­lä­ti­lat kal­lil­la alu­eel­le, asian­tun­te­vat myy­jät) ja myyn­nin­jäl­kei­seen toi­min­taan (pidem­pi takuu, palau­tus­pro­ses­si). 50€ far­kut ovat muu­ten­kin hyö­ty­neet sii­tä, että ne ovat usein vain kopioi­neet 300€:n far­kuil­ta toi­mi­vak­si tode­tut desig­nit (tosin poik­keuk­sia­kin on ja pal­jon, eri­tyi­ses­ti muo­dis­sa), eli pre­mium-bran­dit ovat usein ne, jot­ka aja­vat kehi­tys­tä (muo­tia, tek­no­lo­gis­ta kehi­tys­tä jne.) ja sit­ten hal­pa­mer­kit tule­vat ja vie­vät mark­ki­na­ti­laa “alhaal­ta päin”. kai pre­mium-bran­dei­lel joku kor­vaus täs­tä kuuluu?

    Laa­dul­taan tasa­ve­rois­ten tuot­tei­den kil­pai­le­va brän­di­mark­ki­noin­ti on toki höl­möä hom­maa. Kulut­ta­ja hyö­tyy vain mie­li­ku­vis­saan, ja hän mak­saa myös markkinointikustannukset.

    Mie­les­tä­ni kulut­ta­ja hyö­tyy AINA nime­no­maan mie­li­ku­vien tasol­la, ihan sama mit­kä tuot­teen omi­nai­suu­det on. Aja­tus sii­tä, että oli­si jon­kin­lai­nen “abso­luut­ti­nen hyö­ty”, mitä kulut­ta­ja saa on vähin­tään­kin ongel­mal­li­nen, mel­ko posi­ti­vis­ti­nen näke­mys tuot­tei­siin. Laa­tua ei voi abso­luut­ti­ses­ti mää­ri­tel­lä, kos­ka laa­tu tar­koit­taa eri ihmi­sil­le eri asioi­ta. Sik­si ei ole “tasa­laa­tui­sia tuot­tei­ta­kaan”, joi­ta ver­tail­la. Jot­kut Tek­nii­kan Maa­il­man tes­tit ovat kui­ten­kin yksit­täis­ten ihmis­ten arvot­ta­mien mit­ta­rei­den varas­sa. Osmol­le laa­du­kas tak­ki voi olla sel­lai­nen, joka kes­tää ikui­ses­ti. Toi­sel­le se taas voi olla sel­lai­nen, jos­sa ei baa­ris­sa läik­ky­nyt kal­ja näy tai se on help­po pestä. 

    Muu­ten­kin tämä ylem­pä­nä esi­tet­ty aja­tus että laa­tu = kes­tä­vyys on vähän ongel­mal­li­nen. Tuo­te voi olla LIIANKIN “laa­du­kas”. Yhdys­val­tain auto­teol­li­suus huo­ma­si jo kau­an sit­ten, että monet auto­jen osis­ta oli­vat sel­lai­sia, että ne oli­si­vat kes­tä­neet vuo­si­kym­me­nien käyt­töä mut­ta todel­li­suu­des­sa ne pää­tyi­vät muun auton muka­na romut­ta­mol­le kun autos­ta luo­vut­tiin. Pal­jon raa­ka­ma­te­ri­aa­lia ja työ­tä meni siis huk­kaan. Sekin tie­de­tään että usei­den laa­duk­kai­den vaat­tei­den taka­na voi olla esi­mer­kik­si ras­kaam­pia tuo­tan­to­pro­ses­se­ja kuin “vähem­män laa­duk­kai­den”. Kai­ken kes­tä­vät ja ns. ikui­set mate­ri­aa­lit ovat saat­ta­neet vaa­tia hyvin­kin ener­giain­ten­sii­vi­set tuo­tan­to­pro­ses­sit, tai sel­lai­set vaa­te­leik­kauk­set, jois­sa mate­ri­aa­lia len­tää pal­jon hukkaan.

  60. Muis­taak­se­ni Jaf­fa on maan­tie­teel­li­nen nimi. Israe­lis­sa eräs ent­repre­nöö­ri sai kuin sai­kin val­mis­taa ja myy­dä “Mos­he Day­an”- par­ta­vet­tä. Hänen nimen­sä kun todel­la oli myös Mos­he Dayan.

  61. Jaf­fa jut­tu on mie­len­kiin­toi­nen, yleen­sä “tra­de­mark” lain­sää­dän­tö menee glo­baa­lis­ti joten­kin noin, eli jos jos­tain tulee yleis­ni­mi, vaik­ka­pa nämä:
    * aspi­rin, ori­gi­nal­ly a tra­de­mark of Bayer AG
    * esca­la­tor, ori­gi­nal­ly a tra­de­mark of Otis Ele­va­tor Company[1]
    * ther­mos, ori­gi­nal­ly a tra­de­mark of Ther­mos GmbH
    * yo-yo, ori­gi­nal­ly a tra­de­mark of Duncan Yo-Yo Company
    * zip­per, ori­gi­nal­ly a tra­de­mark of B.F. Goodrich[2]

    Eli brän­dää­jään pitää varoa että ei ole lii­an hyvä työs­sään tai brän­din menettää.
    Tämä on aika sama kuin mono­po­li lain­sää­dän­tö, eli jos on busi­nek­ses­sä lii­an menes­ty­vä, fir­ma voi­daan pilkota.

    EUn eri­lain­se kinkku,olut, juus­to yms pai­kan nimi tra­de­mar­kit ovat täs­sä mie­len­kiin­toi­nen poikkeus.

  62. Kii­nas­sa teh­tä­vien tuot­tei­den laa­tu perus­tuu tois­tai­sek­si sii­hen, että teh­tail­le voi­daan pal­ka­ta asu­maan 100 euron kuu­kausi­pal­kal­la kasa­päin omia laa­dun­tark­kai­li­joi­ta, jot­ka tar­kas­ta­vat kaik­ki tuot­teet ennen kuin ne läh­te­vät maailmalle.

    Eli kyl­lä se alhai­nen palk­ka­ta­so on mää­rää­vä kil­pai­lue­tu kehi­tys­mail­le. Alhai­nen kus­tan­nus ohjaa tuo­tan­toa sin­ne oli se tuo­te sit­ten brän­dat­tua tai ei. Ei brän­dit ole luo­neet Kii­nan kil­pai­lu­ky­kyä, vaik­ka useim­mat Kii­nas­sa teh­dyt tuot­teet ovat brändituotteita.

    Län­si­mais­sa pitää laa­dun­var­mis­tus teh­dä vähän nyky­ai­kai­sem­mil­la systeemeillä.

  63. Jori M., en tie­dä mitä rem­mont­te­ja olet teh­nyt mut­ta kommenttisi…
    “En toki väi­tä, että nämä hal­pa­työ­ka­lut aina täy­sin vas­tai­si­vat esi­ku­vi­aan, mut­ta mar­gi­naa­li­ses­ta laa­tue­ros­ta ei kan­na­ta mak­saa monin­ker­tais­ta hin­taa, edes ikui­sen takuun tapauk­ses­sa, sil­lä työ­ka­lun rik­kou­dut­tua työ kes­key­tyy. Parem­pi käyt­tää kah­ta hal­vem­paa työ­ka­lua, jol­loin työ ei kes­key­dy yhteen rikkoutumiseen.”
    … on joko todel­li­suu­del­le vie­ras tai koke­muk­sen puu­tet­ta. Laa­tue­ro ei ole mar­gi­naa­li­nen. Kak­si hal­paa ris­ti­pää­te­rää kes­tää akku­po­ral­la kak­si­kym­men­tä ruu­via, no, pari pääl­le, mut­ta ei enem­pää. Yksi hyvä sato­ja. Kun­non pääl­lä saa teh­tyä talo­re­mon­tin. Täs­sä asias­sa kan­nat­taa nime­no­maan vält­tää mai­niok­sia ja kysyä koke­muk­sel­ta. Kaik­kea ei vie­lä teh­dä Kii­nas­sa. (Sitä en tie­dä onko kaik­ki Kii­nas­sa teh­ty toi­sen luo­kan tava­raa. Ei ehkä enää kauan.)
    Ihan oikeas­ti on ole­mas­sa vie­lä kun­non työ­ka­lu­ja, mut­ta ne myös mak­sa­vat. Laa­tu mak­saa. Sii­tä kan­na­ta mak­saa, jos aikoo oikeas­ti raken­taa tai vas­taa­vaa. Jos aikoo lai­taa pari ruu­via tai vas­taa­vaa sei­näl­le, hal­pa­kaup­pa ehkä riit­tää. Kal­liik­si se sil­ti tulee.
    Hal­pa­kaup­po­jen työ­ka­lut vie­vät työn­te­ke­mi­sen ilon.
    Laa­tu kunniaan!

  64. Kaik­ki laa­tu ei mak­sa pos­ket­to­mas­ti, mut­ta ne pitää vaan tun­tea. Hyvä esi­merk­ki oli Tsek­ki, jos­sa vuo­si­kym­me­nien sosia­lis­mis­ta huo­li­mat­ta ei vaan keh­dat­tu teh­dä huonoa.
    Japa­ni­lais­ten rii­si­ku­peil­le ei enää nau­re­ta. Made in Japan on laa­dun tae, mut­ta tosin japa­ni­lai­set voi­si­vat huo­ma­ta, että ei sii­tä metal­lis­ta enää niin hir­ve­ää pulaa ole.

  65. Sel­lai­nen sanon­ta on ole­mas­sa, että köy­häl­lä ei ole vara ostaa hal­paa eli esim made in Robin Hood tai Honkong.

  66. Brän­daus on yksi kulu­tusyh­teis­kun­nan moottoreista.
    Brän­dä­uk­sen avul­la ihmi­set saa­daan halua­maan uusia tuot­tei­ta ja kulut­ta­maan. Shop­pai­lus­ta tulee nau­tin­nol­li­sem­paa. Monet saa­daan shop­pai­le­maan jopa yli varojensa.

    Brän­dit hel­pot­ta­vat kulut­ta­jia valin­nois­saan, mut­ta toi­saal­ta ne saat­taa­vat joh­taa kulut­ta­jia harhaan.

    Brän­däyk­sen avul­la luo­tu kulu­tuk­sen kas­vu ajaa tätä maa­il­maa nyt kovaa vauh­tia vaikeuksiin.

    Pitäi­si­kö brän­dä­hyk­sel­le sit­ten jotain tehdä? 

    Brän­de­jä ei voi eikä kan­na­ta lopet­taa. Mut­ta toi­saal­ta kulut­ta­jien ja ympä­ris­tön suo­je­lua tar­vi­taan yhä enem­män kom­pen­soi­maan brän­dei­hin liit­ty­viä nega­tii­vi­sia vaikutuksia.

  67. OS kir­joit­ti 24.12.:“Suomessa teh­tiin vuo­sia sit­ten mer­kit­tä­vä brän­din vas­tai­nen teko, kun pää­tet­tiin, että Jaf­fa-nimis­tä limo­na­dia saa­vat muut­kin teh­dä kuin tuo­te­mer­kin alun­pe­rin lan­see­ran­nut (Sinebry­koff?), kos­ka Jaf­fas­ta oli tul­lut yleis­kä­si­te appelsiinilimonadille.”

    Seu­raa­va tie­to tai olet­ta­ma perus­tuu isä­ni, kan­san­ta­lo­su­tie­teen pro­fes­so­rin kan­sa käy­tyyn kes­kus­te­luun jos­kus 60-luvul­la. Hartwal­lin pyr­ki kai 50-luvul­la ellei aiem­min­kin rekis­te­röi­mään Jaf­fan yksi­no­maan omak­si tuo­te­mer­kik­seeen. Tähän ei suos­tut­tu, kos­ka Jaf­fa on maan­tie­teel­li­nen nimi,kaupunki Israelissa.

    Tun­ne­tuin maku on appel­sii­ni, joka tuli mark­ki­noil­le jo vuon­na 1949[1].(Wikipedia)

    Huo­ma­sin vain Jaf­fa-sivuil­ta, että kovas­ti life-sty­leä brän­di yri­tää liit­tää itseen­sä. Siis sel­lai­sil­le tei­nii­käi­sil­le (jol­lai­nen minä­kin jos­kus olen ollut). Ihmien halu­aa kuu­lua johon­kin ryh­mään — ja erot­tau­tua siten muista.

    Me kut­sum­me mine­raa­li­vet­tä vis­sy­kis, sma­oin Hartwal­lin tuo­te­mer­kin ja kau­pun­kin (Vic­hyn) mukaan.

    On Evian-mine­raa­li­ve­det, samoin Lac Lema­nin (Gene­ven jär­ven) ran­nal­la sijait­se­van kyl­py­lä­kau­pun­gin mukaan. Ehkä se on voi­tu suo­ja­ta. Evia­nin sopi­mus­kel­le mutuen lope­tet­tiin Alge­rian sota.

    En oel var­ma, mut­ta ase­toal­si­syy­li­hap­poa voi Aspi­rii­ni­na myy­dä vain Bayer. Muut käyt­tä­vät mui­te tuo­te­merk­ke­jä. Tai puhu­vat vain C‑vitamiinista.

  68. Cati­li­na: “Muis­taak­se­ni Jaf­fa on maan­tie­teel­li­nen nimi. Israe­lis­sa eräs ent­repre­nöö­ri sai kuin sai­kin val­mis­taa ja myy­dä “Mos­he Day­an”- par­ta­vet­tä. Hänen nimen­sä kun todel­la oli myös Mos­he Dayan.”

    Luin saman uuti­sen leh­des­tä vuo­den 1967 kuu­den päi­vän sodan jäl­keen. Mos­he Day­an oli Israe­lin puo­lu­tus­tu­mi­nis­te­ri ja voi­tok­kaan sodan sankari.

    Toi­nen Mos­he Day­an tai­si olla par­tu­ri, mut­ta en voi mil­lään samoa muis­ta­va­ni oikein.

  69. Joo. Hal­pa tulee jos­kus tosi kal­liik­si. Toi­saal­ta esim. var­sin­kin auto­kor­jaa­mois­sa hin­ta ei ole aina laa­dun tae. Auto­kor­jaa­jil­le kan­nat­taa olla koh­te­lias, jos he ilmi­sel­väs­ti ovat sen arvoisia.

  70. Baye­rin tuo­te­mer­keis­tä Aspi­rin ja Heroin menet­ti­vät ase­man­sa USAs­sa Ver­sail­les’n rau­han­so­pi­muk­sen myö­tä ja ne muut­tui­vat ylei­seen käyt­töön. Euroo­pas­sa nuo kai säi­lyi­vät ja Aspi­ri­nia Bayer aina­kin puo­lus­taa oma­naan. Mik­si­kö­hän ei Heroinia?

    Jaf­fa appel­sii­ni­juo­ma (ei limo­na­di, joka on juo­ma, mis­sä ei ole luon­tai­sia val­mis­tusai­nei­ta) lie­nee saa­nut nimen­sä Jaf­fa appel­sii­neis­ta eikä kau­pun­gis­ta. Toki appel­sii­nien nimen taus­tal­la on Jaf­fan kaupunki. 

    Brän­däyk­seen kuu­luu kai sekin, että aivan yksin­ker­tai­nen asia eli ajo­va­lon polt­ti­mon vaih­to teh­dää mah­dot­to­mak­si auton omis­ta­jal­le tai sit­ten se mak­saa älyt­tö­mäs­ti. Yleen­sä­kin huol­to­toi­met ovat kal­lis­tu­neet aivan järjettömiksi.

  71. Tou­ko Met­ti­nen esit­ti kiin­nos­ta­van väit­teen: ”Län­si­mais­sa ruu­an ym. tuo­tan­to on jo aivan riit­tä­vää, oli­si kaik­kein vih­rein­tä, että puo­let kan­sas­ta val­mis­tai­si toi­sel­le puo­lis­kol­le esim. avat­ta­ria ja toi­nen puo­li taas kau­pois­sa myi­si merk­ki­fark­ku­ja ja cappuccinoa.”

    Mut­ta miten kor­keal­le tyy­pil­li­sen län­si­maan elin­ta­so mah­tai­si näin nous­ta, jos muu­ta kaup­paa ei oli­si? Eivät tai­tai­si rahat kau­aa riit­tää merk­ki­tuot­tei­siin, tus­kin avat­ta­riin­kaan. Mie­li­ku­va­kaup­pa ei todel­la­kaan ole rat­kai­su edes luon­non yli­kuor­mit­tu­mi­sen ongelmaan.

    Brän­däys, kun sii­tä ero­te­taan käy­tön laatu/hinta kysy­myk­set, on aito pyra­mi­di­pe­li, joka toi­mii vau­ras­tu­mi­sen unel­mal­la. Brän­dil­lä oste­taan arvos­tus­ta ja kal­liil­la brän­dil­lä saa enem­män arvos­tus­ta kuin hal­val­la – sik­si­hän se on kal­liim­pi. Kaik­ki brän­dei­hin käy­tet­ty varal­li­suus kul­keu­tuu vähi­tel­len hui­pul­le luo­den yhä rik­kaam­pia brän­dien omis­ta­jia ja yhä kal­liim­pia brän­de­jä, joil­la vau­ras­tu­neet osoit­ta­vat vau­rau­ten­sa. Mut­ta kos­ka brän­dit liit­ty­vät tava­roi­hin, brän­di­ta­lous kasaa hui­pul­le merk­ki­kel­lo­jen ja vaat­tei­den lisäk­si mer­kil­li­siä auto­ja, huvi­jah­te­ja, ravin­to­la-annok­sia, len­to­ko­nei­ta, raken­nuk­sia ja maa-aluei­ta – ja mah­dol­li­sim­man pal­jon, kos­ka kak­si­kym­men­tä Her­mes pukua nos­tat­taa enem­män arvos­tus­ta kuin kaksi. 

    Tämä­kään pyra­mi­di ei pysyi­si pys­tys­sä ellei sen poh­jal­la oli­si luke­ma­ton mää­rä köy­hiä työ­läi­siä, jot­ka näi­tä tuot­tei­ta val­mis­ta­vat ilman että itse voi­vat niis­tä naut­tia, ja kes­kel­lä oli­si val­ta­va jouk­ko kes­ki­tu­loi­sia, joi­den unel­ma­na on siir­tyä Ope­lis­ta Audiin ja Haku­ni­las­ta Matin­ky­lään ja Alkos­sa ala­hyl­lyl­tä ylemmille.

    Brän­di­py­ra­mi­din ongel­ma on sama kuin mui­den­kin pyra­mi­di­ta­louk­sien. Se edel­lyt­tää jat­ku­vaa kas­vua ja se edel­lyt­tää Ope­lien ja Audien tuo­tan­non kas­vua ja se luon­non kuor­mi­tuk­sen kasvua. 

    Jos nyt jotain asial­le pitäi­si teh­dä, niin aina­kin voi­tai­siin kysyä, mitä jär­keä on brän­din­ra­ken­ta­jien vero­va­pau­del­la, siis sil­lä, että yri­tyk­set voi­vat vähen­tää mm. mai­non­taan käyt­tä­män­sä varat verotuksessa.

  72. ja kes­kel­lä oli­si val­ta­va jouk­ko kes­ki­tu­loi­sia, joi­den unel­ma­na on siir­tyä Ope­lis­ta Audiin”

    Väi­tät­kö että Audi ei ole esteet­ti­ses­ti hie­nom­pi kuin Opel?

  73. Olet­te jät­tä­neet brän­däyk­sen yhden aspek­tin koko­naan käsit­te­le­mät­tä: samankaltaistuksen.
    Sii­nä suo­sit­tu tuo­te­ni­mi las­ta­taan täy­teen toi­siin­sa liit­ty­mät­tö­miä huo­nom­pi­laa­tui­sia tuot­tei­ta, jot­ka tap­pa­vat alku­pe­räi­sen tuot­teen idean. Näil­lä sit­ten val­loi­te­taan kau­pas­sa hyl­ly­ti­laa ja huo­non­ne­taan osta­jan vali­koi­maa. Lisäk­si osta­ja ei voi enää puhua tuot­tees­ta yksin­ker­tai­ses­ti vaan jou­tuu hifis­te­le­mään, että edes tie­de­tään mis­tä puhutaan.

    Tähän liit­tyy myös kausi­tuot­tei­den käsi­te, jol­la tape­taan asia­kas­tyy­ty­väi­syys teke­mäl­lä katoa­via tuot­tei­ta, joi­ta ei enää iki­nä myö­hem­min mis­tään saa. Jää vain kai­paus ja viha val­mis­ta­jaa kohtaan.

    Olet­te­ko kark­ki­hyl­ly­jä käy­neet lähiai­koi­na kat­so­mas­sa? Siel­lä ei ole enää muu­ta kuin brän­de­jä. (Sisää­nos­ta­jat ovat niin höynäytettäviä.)

  74. Brän­däyk­seen kuu­luu kai sekin, että aivan yksin­ker­tai­nen asia eli ajo­va­lon polt­ti­mon vaih­to teh­dää mah­dot­to­mak­si auton omis­ta­jal­le tai sit­ten se mak­saa älyttömästi.

    En näki­si, että tämä ns. ven­dor lock-in ‑ilmiö oli­si osa brän­däys­tä. Luon­nol­li­ses­ti ilman brän­de­jä ko. toi­min­ta ei oli­si mah­dol­lis­ta, mut­ta sen his­to­ria on pal­jon pitem­pi kuin nyky­ai­kai­sen mää­rä­tie­toi­sen brän­din­ra­ken­nuk­sen. Esi­mer­kik­si stil­li­ka­me­rois­sa eri val­mis­ta­jien lins­sien ja run­ko­jen yhdis­tä­mi­nen ei pää­sään­töi­ses­ti onnis­tu, ja näin on ollut aina­kin 30-luvul­ta asti. (Elo­ku­va­ka­me­rois­sa näin ei ole vaan Pana­vi­sio­nia lukuu­not­ta­mat­ta jok­seen­kin kaik­ki val­mis­ta­jat käyt­tä­vät saman­lais­ta kiinnitystä.)

    Brän­dil­lä oste­taan arvos­tus­ta ja kal­liil­la brän­dil­lä saa enem­män arvos­tus­ta kuin hal­val­la – sik­si­hän se on kal­liim­pi. Kaik­ki brän­dei­hin käy­tet­ty varal­li­suus kul­keu­tuu vähi­tel­len hui­pul­le luo­den yhä rik­kaam­pia brän­dien omis­ta­jia ja yhä kal­liim­pia brän­de­jä, joil­la vau­ras­tu­neet osoit­ta­vat vaurautensa.

    Aika yksiu­lot­tei­nen kuva. Ei kai­kil­la brän­deil­lä ole tar­koi­tus vies­tiä sta­tus­ta tai vau­raut­ta. Suu­rin osa brän­deis­tä on var­sin proo­sal­li­sia, pelk­kiä lupauk­sia tasa­laa­tui­ses­ta tuot­tees­ta kuten alku­pe­räi­ses­sä blo­gi­pos­tauk­ses­sa kir­joi­tet­tiin. Tus­kin Coca-Cola, Pep­so­dent, Ariel, Reis­su­mies, Taf­fel tai moni muu isol­la rahal­la raken­net­tu päi­vit­täis­kau­pan brän­di vies­tii osta­jan­sa eri­tyi­ses­tä vau­rau­des­ta vaik­ka ne voi­vat­kin aavis­tuk­sen inhouse label ‑tuot­tei­ta kal­liim­pia olla­kin. Myös sel­keäs­ti kom­mu­ni­ka­tii­vi­set­kin brän­dit vies­ti­vät myös moni­mut­kai­sem­pia asioi­ta kuin pelk­kää sta­tus­ta. Cheap Mon­dayn far­kut mak­sa­vat suun­nil­leen saman ver­ran kuin Sep­pä­län hal­pis­far­kut, mut­ta vies­ti­vät kuu­lu­mi­ses­ta tiet­tyyn yhtei­söön (vaik­ka tai­ta­vat olla jo vähän passé… =D). Edul­li­sem­pi Har­ley-David­son ei sen kal­liim­pi kuin vaik­ka­pa Kawa­sa­kin prät­kä, mut­ta niil­lä aja­vat aika eri­lai­set ihmi­set. Jne.

  75. Väi­tät­kö että Audi ei ole esteet­ti­ses­ti hie­nom­pi kuin Opel?”

    Ulko­nä­kö on mie­li­pi­de-ja maku­ky­sy­mys ‑Autois­sa merk­ki liit­tyy enem­män­kin sii­hen mil­lai­sen pip­pe­lin­jat­keen kukin tarvitsee.
    Luo­tet­ta­vuu­des­sa ja muis­sa­kin omi­nai­suuk­sis­sa Toy­to­ta pär­jää sii­nä kuin Audi­kin, mut­ta Audi on ns mies­ten mies­ten auto

  76. Ei aina­kaan vaa­te­kau­pas­sa brän­di takaa laatua.
    Jokai­nen tie­tää, että jos ostaa H&M, Sep­pä­län tai jon­kun muun hal­pis­ket­jun vaat­tei­ta niin saa val­mis­tau­tua sii­hen, että vaa­te kes­tää muu­ta­man käyttökerran.

    Toi­sal­ta, ei Suo­mi osta­nut itä­mais­ta ato­mi­voi­ma­laa, kyl­lä täl­lai­ses­sa kor­kean tek­no­lo­gian ostok­ses­sa luo­te­taan edel­leen län­si­mai­seen osaamiseen.

    Ei se brän­di mitään takaa vaan osaa­mi­nen sen takana

    Brän­di on enem­män­kin sitä, että tuo­te tun­ne­taan ympä­ri maa­il­man ja se miel­le­tään joksikin.Jos ame­rik­ka­li­nen menee Kii­naan niin hän voi men­nä tut­tuun Mäk­kä­riin syömään.

    Nuo arvon mitat eli pip­pe­lin­jat­keet ovat sit­ten oma lukun­sa, ne ovat tie­tyis­sä pie­nis­sä pii­reis­sä tär­kei­tä. Hel­sin­gis­sä näi­tä pii­re­jä löy­tyy enemmänkin

  77. Tämä säie tai­taa olla hii­pu­mas­sa — ja ehkä hyvä niin. Kun kär­jis­tyk­sil­lä saa aikaan vain kär­jis­ty­nei­tä asetelmia.

    Oli­sin halun­nut poh­tia sitä, mikä on rat­kai­sum­me sii­hen, että kun kaik­ki aineel­li­set ja hen­ki­set­kin tar­peem­me tule­vat tyy­dy­te­tyik­si yhä pie­nem­mäl­lä työn­te­ki­jä­mää­räl­lä, osa väes­tös­tä jää ikään­kuin tyh­jän pääl­le. Kan­sa­lais­palk­ka oli­si hyvä, mut­ta tun­tuu mah­dot­to­mal­ta. Sik­si arve­lin (ja per­ke­le vie­köön, arve­len edel­leen­kin) että paras, mitä voim­me tähän väliin tar­jo­ta, on miel­ku­vien kaup­paa­mi­nen. Niis­tä kun ihmi­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan­kin — päin­vas­toin kuin esim. kansalaispalkasta.

    Jos nyt ihan oike­aa ja kär­jis­tä­mä­tön­tä visio­ta joku mul­ta vält­tä­mät­tä tivai­si, niin esi­mer­kik­si sitä, että käsin teh­ty, sinul­le suun­ni­tel­tu ja lähel­tä ostet­tu on kor­kea­ta laa­tua ja brän­deis­tä paras. Sii­hen viit­ta­sin pari repliik­kiä siten omil­la por­tail­la­ni. Se nyt lie­nee kiis­tat­ta myös vih­re­ää — vaik­ka on myös elitististä.

    Tou­ko Mettinen

  78. Brän­dää­mi­seen liit­tyy oleel­li­se­na teki­jä­nä salai­lu. Eli tuo­tan­to-olo­suh­tei­ta kehi­tys­mais­sa ei puhu­ta ja lap­si-orja-van­ki­työ­voi­man käyt­tö salataan.Samoin tuki pai­kal­li­sil­le dik­daat­to­reil­le, kor­rup­tion yllä­pi­to kehitysmaassa.

    Sama salaa­mi­nen jat­kuu län­si­mais­sa­kin: Työn­te­ki­jän sanan­va­paut­ta raja­taan mah­dol­li­sim­man vähäi­sek­si ja työn­te­ki­jän kyt­tää­mis­tä mak­si­moi­daan Lex Nokian kal­tai­sil­la laeilla.

    Brän­diin liit­ty­vät nega­tii­vi­set asia­kas­ko­ke­muk­set kui­ta­taan asiak­kaan kans­sa teh­dyil­lä sopi­muk­sil­la eli mak­se­tan pie­ni kor­vaus ja vas­ti­neek­si asiak­kaal­la on vai­tio­lo­vel­vol­li­suus joka on taat­tu suu­rel­la sopimussakolla.

    Toi­mit­ta­jat ja vies­ti­met lah­jo­taan hil­jai­sik­si tar­joa­mal­la kes­ti­tys­tä , rahaa, hyviä tie­dot­ta­jan työ­paik­ko­ja, hyviä uuti­sia, uhkaa­mal­la mai­nos­tu­lo­jen mene­tyk­sel­lä, osta­mal­la ohjel­mia etc

    Brän­dää­mi­nen on enne kaik­kea salailua

  79. Jori Mon­to­nen:

    Brän­di­ään vaa­li­vat yri­tyk­set ovat aika­naan kou­lut­ta­neet kii­na­lai­set tuot­ta­maan hei­dän brän­diin­sä laa­tua. Kii­na­lai­set eivät kui­ten­kaan ole unoh­ta­neet näi­tä oppe­ja teh­des­sään kopio­tuo­tet­ta hal­pa­mark­ki­noil­le.… En toki väi­tä, että nämä hal­pa­työ­ka­lut aina täy­sin vas­tai­si­vat esi­ku­vi­aan, mut­ta mar­gi­naa­li­ses­ta laa­tue­ros­ta ei kan­na­ta mak­saa monin­ker­tais­ta hin­taa, edes ikui­sen takuun tapauk­ses­sa, sil­lä työ­ka­lun rik­kou­dut­tua työ keskeytyy.”

    Asia on mie­les­tä­ni päin­vas­toin, nime­no­maan työ­ka­luis­sa laa­tu­tuot­teen ja kopion ero voi olla hui­kea. Hyväl­lä työ­ka­lul­la työ sujuu het­kes­sä ja jäl­ki on siis­tiä, huo­nol­la nyr­häät monin­ker­tai­sen ajan.

    Kopio­tuo­te voi näyt­tää ihan samal­ta kuin alku­pe­räi­nen, joten eroa kau­pas­sa ei hel­pos­ti huo­maa. Käy­tös­sä sit­ten erot tule­vat ilmi. Kopio­työ­ka­lun muo­vi on huo­no­laa­tuis­ta, käden­si­jan ote ei pidä vaan luis­taa. Metal­li on peh­me­ää, terät tyl­siä jne.

    Aivan eri­tyi­ses­ti työ­ka­lu­jen osal­ta van­ha sanon­ta, köy­hän ei kan­na­ta ostaa hal­paa, on voimissaan.

    Kii­nas­sa teh­ty pis­to­ra­sia voi näyt­tää ihan samal­ta kuin län­si­mai­nen, hin­ta on vii­des­osa esi­ku­vas­taan. Sii­nä on kui­ten­kin saa­tet­tu käyt­tää hal­vem­paa, palo­vaa­ral­lis­ta muo­vi­laa­tua. Kulut­ta­ja huo­maa eron sii­nä vai­hees­sa kun käry nousee.

    Usei­den mie­li­ku­va brän­dää­mi­ses­tä tun­tuu ole­van, että oste­taan Kii­nas­ta laa­tik­ko tava­raa ja lyö­dään sii­hen oma merk­ki pääl­le. Täl­löin kui­ten­kaan ei puhu­ta brän­dää­mi­ses­tä siten kun kaup­pa­mie­het asian ymmär­tä­vät, vaan ennem­min lumemyynnistä.

    Oppi­kir­jan mukai­nen brän­däys tar­koit­taa sitä, että brän­diin liit­ty­vät arvot ote­taan mukaan jo tuot­teen suun­nit­te­lu­vai­hees­sa. Monet tuo­te­ke­hit­te­li­jän tai tuo­tan­non ehdot­ta­mat yksin­ker­tais­tuk­set tai laa­dul­li­set oikai­sut hylä­tään, kos­ka ne soti­vat brän­din arvo­ja vas­taan. Been the­re done that.

  80. Asia on mie­les­tä­ni päin­vas­toin, nime­no­maan työ­ka­luis­sa laa­tu­tuot­teen ja kopion ero voi olla hui­kea. Hyväl­lä työ­ka­lul­la työ sujuu het­kes­sä ja jäl­ki on siis­tiä, huo­nol­la nyr­häät monin­ker­tai­sen ajan.”

    Heh, Boschin pora­ko­ne mak­saa Kii­na teh­taal­la 10 euroa ja Suo­mes­sa kau­pas­sa 100 euroa. Suu­rin osa kuluis­ta on brän­däys­tä ja jälleenmyyntiä.

    Samaa tuo­tet­ta voi myy­dä 50 eurol­la ilman brändikuluja

  81. Tou­ko Mettinen:

    Oli­sin halun­nut poh­tia sitä, mikä on rat­kai­sum­me sii­hen, että kun kaik­ki aineel­li­set ja hen­ki­set­kin tar­peem­me tule­vat tyy­dy­te­tyik­si yhä pie­nem­mäl­lä työn­te­ki­jä­mää­räl­lä, osa väes­tös­tä jää ikään­kuin tyh­jän pääl­le. Kan­sa­lais­palk­ka oli­si hyvä, mut­ta tun­tuu mah­dot­to­mal­ta. Sik­si arve­lin (ja per­ke­le vie­köön, arve­len edel­leen­kin) että paras, mitä voim­me tähän väliin tar­jo­ta, on mie­li­ku­vien kaup­paa­mi­nen. Niis­tä kun ihmi­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan­kin – päin­vas­toin kuin esim. kansalaispalkasta. 

    Teh­tä­vä­na­set­te­lusi on todel­la tär­keä ja sii­hen oli­si löy­det­tä­vä rat­kai­su, joka toi­mii saman suun­tai­ses­ti kuin kan­sa­lais­palk­ka­kin, siis talou­den kil­pai­lu­pai­net­ta pie­nen­täen ja rik­kai­den ja köy­hien välis­tä kui­lua kaventaen.

    Mie­li­ku­va­kaup­pa toi­mii kui­ten­kin aivan päin­vas­tai­seen suun­taan. Kun mie­li­ku­vil­le anne­taan arvo, arvok­kaam­mat mie­li­ku­vat ja nii­den tuot­ta­jat ja myy­jät voit­ta­vat vähem­piar­vois­ten mie­li­ku­vien myy­jät. Mie­li­ku­va­kaup­pa muo­dos­taa hie­rar­kioi­ta ja se kas­vat­taa väis­tä­mät­tä tuloe­ro­ja ja sysää menes­ty­mät­tö­mät luuse­reik­si. Ja täs­sä arvoas­tei­kos­sa luuse­rit ansait­se­vat­kin luuse­riu­ten­sa eikä hei­tä sovi aina­kaan kan­sa­lais­pal­kal­la paapoa.

    Käy­töl­tään sama­nar­vois­ten tuot­tei­den, esi­mer­kik­si Pirk­ka-colan ja Coca-colan kil­van voit­taa se, jon­ka tuot­tee­seen lii­tet­ty mie­li­ku­va on arvok­kaam­pi. Sik­si Cokik­sen tuot­ta­jat rikas­tu­vat enem­män kuin Pirk­kik­sen. Mut­ta eivät mie­li­ku­val­la rikas­tu­neet tue ostoil­laan niin­kään K‑kauppaa eivät­kä Sääs­tö­pörs­siä vaan merk­ki­liik­kei­tä, eivät­kä he sijoi­ta yli­jää­mään­sä pai­kal­li­siin Osuus­pank­kei­hin vaan suu­riin merk­ki­pank­kei­hin tai exclusii­vi­siin super­merk­ki­pank­kei­hin kuten Madof­fin pul­juun. Eivät­kä maa­il­man blank­fei­nien ja madof­fien luo­mat mie­li­ku­vat oli­si niin arvok­kai­ta ja rahaa puo­leen­sa vetä­viä, ellei­vät he pitäi­si ran­teis­saan Patek-Phi­lip­pe­jä, ajai­si Bent­leyil­lä ja pukeu­tui­si Armaneihin.

    Mut­ta jos todel­la olet kiin­nos­tu­nut sii­tä, miten rik­kai­den ja köy­hien välis­tä kui­lua voi­si kaven­taa, niin tutus­tu laa­jem­min kir­joi­tuk­sii­ni. Vähäi­ses­tä merk­kiar­vos­taan huo­li­mat­ta niis­sä on pal­jon asiaa.

  82. Heh, Boschin pora­ko­ne mak­saa Kii­na teh­taal­la 10 euroa ja Suo­mes­sa kau­pas­sa 100 euroa. Suu­rin osa kuluis­ta on brän­däys­tä ja jälleenmyyntiä.

    Samaa tuo­tet­ta voi myy­dä 50 eurol­la ilman brändikuluja”

    Mis­tä ihmeen hatus­ta nämä hin­nat tem­pai­sit? Sitä­pait­si kaup­pa ei vas­taa Boschin brändistä.

    Jos se Bosch mak­saa kau­pas­sa 100 euroa, on sen vero­ton hin­ta n. 80 e. Kau­pan kate on noin 50%, kes­kus­liik­keen noin 20 %. Joten Bosch saa sii­tä poras­ta enää vähän yli 30 e kun se myy sen kes­kus­liik­keel­le. Boschil­le jää lisäk­si kul­je­tus Kii­nas­ta kes­kus­va­ras­to­jen kaut­ta Suo­meen, tul­lit ja muut mak­sut, takuu­hä­vik­kien ja rekla­maa­tioi­den hoi­to, kau­pan palau­tuk­set ym. Katet­ta­kin pitäi­si teh­dä. Niin ja sit­ten on tämä inho­tus, mark­ki­noin­ti. Pal­jon­ko sil­le jää?

    Yri­tyk­ses­sä jos­ta itse saan lei­pä­ni (ja joka hyvin­kin on ver­rat­ta­vis­sa Boschiin) mark­ki­noin­ti­bud­jet­ti on noin pro­sent­ti liikevaihdosta.

  83. Lii­an vanha
    “Heh, Boschin pora­ko­ne mak­saa Kii­na teh­taal­la 10 euroa ja Suo­mes­sa kau­pas­sa 100 euroa. Suu­rin osa kuluis­ta on brän­däys­tä ja jälleenmyyntiä.”

    No se on ihan yks hai­lee mikä sen Boschin saa kes­tä­mään, onko se tar­ra poran kyl­jes­sä vai ken­ties mark­ki­na­mies­ten hie­not mai­nok­set, mut­ta lat­tue­ro vin­ku­tuot­tei­den ja todel­lis­ten tuot­tei­den välil­lä on eten­kin nois­sa säh­köl­lä toi­mi­vis­sa här­päk­keis­sä mel­ko suuri. 

    Kyl­lä­hän Bil­te­mas­ta­kin saa hyviä tuot­tei­ta jos osaa ostaa, mut­ta kyl­lä siel­tä löy­tyy _aivan_ _täysiä_ susi­kap­pa­lei­ta, sel­lai­sia, jol­lais­ta ei taa­tus­ti löy­dy Boschin tai Bahcon kata­loo­geis­ta. Itse olen aina­kin tör­män­nyt aivan ruu­va­rin­te­riin joil­la sai 10 ruu­via poh­jaan, kier­tei­tys­sar­jaan, jos­sa kier­tey­tin hajo­si ekaa kier­ret­tä teh­täes­sä. Yksi hyvä tapa nos­taa veren­pai­net­ta on ostaa kaik­kein hal­vim­pia ja samal­la peh­meim­piä mah­dol­li­sia ura­ruu­ve­ja, jon­ka jäl­keen onkin kivaa kun akku­po­ra­ko­ne veteä­see nii­den ris­tiu­rat tai­vaan tuuliin.

  84. Syl­ves­te­rin kom­ment­ti on täy­sin allekirjoitettavissa.
    Mitä oli ennen kuin oli brän­däys­tä? Isä­ni oli har­ras­te­puusep­pä ym. (kou­lu­tus­ta sii­hen myös, ammat­ti toi­nen), raken­si talo­ja, venei­tä, huo­ne­ka­lu­ja, ym. Meil­lä oli koto­na (about 60‑, 70‑, 80-luvuil­la) aina ne samat, muu­ta­ma ruu­vi­meis­se­li, esi­mer­kik­si, kos­kaan ei oikeas­taan tar­vin­nut hank­kia uusia, puhu­taan kym­me­nis­tä vuo­sis­ta ja luke­mat­to­mis­ta ruu­veis­ta. Sama pätee useim­piin mui­hin­kin yksin­ker­tai­siin työ­ka­lui­hin, vasa­raan, talt­toi­hin, ym. ym — ja ruu­vei­hin. Ei niil­lä työ­ka­luil­la mitään merk­kiä ollut, tai ne mer­kit oli­vat ajat sit­ten jo häi­py­neet. Ei tar­vit­tu brän­diä, tuo­te vaan kes­ti. Eikö enää osa­ta teh­dä yhtä vah­vaa ‘rau­taa’? Sitä en usko. Bil­te­man (ym.) ruu­va­ri­sar­jat ovat useim­mi­ten ros­kaa, vasa­rois­ta vään­ty­vät var­ret kun ottaa irti pari kolmetuumaista.
    Vii­mek­si tänään ruu­va­sin yhtä ver­ho­tan­gon muka­na tul­lut­ta ruu­via. Kun se oli mel­kein sisäl­lä rupe­si kan­ta anta­maan perik­si ihan taval­li­seen puu­hun. Kun otin järeäm­män ruu­va­rin, kan­ta irto­si lopul­li­ses­ti. Sen jämän poi­sot­ta­mi­ses­sa ja kun­non ruu­vien lait­ta­mi­ses­sa vie­räh­ti useam­pi tovi. Ja pal­jon rahaa, jos puhut­tai­siin ammat­ti­puuse­pän tun­ti­pal­kas­ta vaik­ka, vaik­ka­pa vain puo­les­ta tunnista.
    Oikeas­taan poh­din­ta­ni on se, mik­si useim­mat tuot­teet (koke­muk­ses­ta puhun nyt työ­ka­luis­ta, mui­ta­kin tuot­tei­ta on) kes­ti­vät pit­kään (aina­kin 70-luvul­la vie­lä) ilman brän­däys­tä, kun tun­tuu, että nyt edes brän­däyk­sel­lä ei pääs­tä samaan? Ovat­ko sen ajan rau­dat ja metal­lit nyky­ään niin kalliita?

  85. No se on ihan yks hai­lee mikä sen Boschin saa kes­tä­mään, onko se tar­ra poran kyl­jes­sä vai ken­ties mark­ki­na­mies­ten hie­not mai­nok­set, mut­ta lat­tue­ro vin­ku­tuot­tei­den ja todel­lis­ten tuot­tei­den välil­lä on eten­kin nois­sa säh­köl­lä toi­mi­vis­sa här­päk­keis­sä mel­ko suuri.”

    No idäs­sä nuo aidot ja kopiot tule­vat samal­ta lin­jal­ta, joten ero­ja ei ole . Olen asu­nut nois­sa mais­sa puo­li­kym­men­tä vuot­ta ja kopioin­ti­ta­vat tuli­vat tutuksi.
    Ei län­si­maa­lai­sel­la ole mah­dol­lis­ta kont­rol­loi­da pai­kal­li­sa tuo­tan­to­pro­ses­se­ja, kun sil­mä vält­tää niin alkaa vilppi.

    Sit­ten ovat erik­seen nuo hal­pis­tuot­teet, niis­sä ei pyri­tä­kään laatuun

  86. Boschil­le jää lisäk­si kul­je­tus Kii­nas­ta kes­kus­va­ras­to­jen kaut­ta Suo­meen, tul­lit ja muut mak­sut, takuu­hä­vik­kien ja rekla­maa­tioi­den hoi­to, kau­pan palau­tuk­set ym. Katet­ta­kin pitäi­si teh­dä. Niin ja sit­ten on tämä inho­tus, mark­ki­noin­ti. Pal­jon­ko sil­le jää?”

    Kun sar­jat ovat suu­ria niin ei sitä pal­jon per kaap­pa­le jää­kään, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta nois­ta pik­ku sum­mis­ta ker­tyy suu­ria voittoja.
    Kun vain mää­rä on tar­peek­si suuri

  87. Kun sar­jat ovat suu­ria niin ei sitä pal­jon per kaap­pa­le jää­kään, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta nois­ta pik­ku sum­mis­ta ker­tyy suu­ria voittoja.”

    Voit­to­jen teke­mi­nen lie­nee sal­lit­tua? Jos joku pora­kaup­pias vuo­lee kul­taa tuo­mal­la tava­raa Kii­nas­ta, niin sii­tä vaan teke­mään sama peräs­sä. (Kun nyt Bosch mai­nit­tiin, niin on hyvä huo­ma­ta että Asia­kas­tie­don jul­ki­sen rek­ka­rin mukaan Robert Bosch Oy:n lii­ke­voit­to-% vaih­te­lee 3:sta 5:een, mikä todel­la­kaan ei viit­taa kullanvuolentaan).

    Olen­nais­ta täs­sä kes­kus­te­lus­sa ymmär­tääk­se­ni on, mikä on mark­ki­noin­nin (mihin siis brän­däys kuu­luu) osuus kau­pas­ta oste­tun tuot­teen hin­nas­ta. Ja väit­teet, että ilman brän­de­jä tava­ra mak­sai­si puo­let, ovat ihan tuu­les­ta temmattuja.

    Esi­mer­kik­si Sone­ra on volyy­mil­tään Suo­men suu­rin mai­nos­ta­ja, ja ne pen­te­leet vie­lä har­joit­ta­vat brän­däys­tä­kin. Mark­ki­noin­ti­ku­lut on luok­kaa 5 % lii­ke­vaih­dos­ta (suu­ruus­luok­ka on tämä, tar­kan luvun näkee vuo­si­ker­to­muk­ses­ta). Jos nyt siis Sone­ra lopet­taa kai­ken brän­däyk­sen ja siir­tää sääs­ty­neet eurot suo­raan kulut­ta­ja­hin­toi­hin, ei puhe­lu­jen hin­ta sil­ti juu­ri­kaan muutu.

    Hin­nan mää­rää ainoas­taan kysyn­nän ja tar­jon­nan laki. Ei brän­dää­jä pys­ty myy­mään kak­kaa kul­ta­na. Se saat­taa onnis­tua ker­ran, mut­ta jat­kos­sa sit­ten asia­kas vie euron­sa toisaalle.

    Jos väi­te­tään, että brän­dää­jä vie kulut­ta­jaa kuin päs­siä narus­sa, niin pahas­ti aliar­vioi­daan ihmis­ten arviointikykyä.

  88. Esi­mer­kik­si Sone­ra on volyy­mil­tään Suo­men suu­rin mai­nos­ta­ja, ja ne pen­te­leet vie­lä har­joit­ta­vat brän­däys­tä­kin. Mark­ki­noin­ti­ku­lut on luok­kaa 5 % lii­ke­vaih­dos­ta (suu­ruus­luok­ka on tämä, tar­kan luvun näkee vuo­si­ker­to­muk­ses­ta). Jos nyt siis Sone­ra lopet­taa kai­ken brän­däyk­sen ja siir­tää säästyneet ”
    Brän­däys ei ole ainoas­taan markkinointikuluja.
    Sone­ra­kin raken­taa brän­diä muill­kain keinoin.
    Sone­ran verk­ko on aivan stan­dar­di­verk­ko jol­lai­nen on jokai­sel­la kilpailijallakin.
    Eri­lai­suus eli brän­di raken­ne­taan eri­lais­ta­mal­la tuo­ta stan­dar­dia eli lähin­nä las­ku­tus- ja asia­kas­tie­to­jen eri­lai­suu­del­la ja nii­den tuot­ta­mil­la lisä­pal­ve­luil­la esim eri­lai­set osas­to­koh­tai­set las­ku­tuk­set eri­lai­set laskutusvariaatiot,lisätuotteet etc.
    Vil­kai­se­pa esim Sone­ran tie­to­jär­jes­tel­mä­ku­lu­ja niin alkaa sel­vi­tä , mis­sä Jal­lu luuraa

  89. Ja väit­teet, että ilman brän­de­jä tava­ra mak­sai­si puo­let, ovat ihan tuu­les­ta temmattuja.”

    Olli­la ja Kal­las­vuo ovet ker­to­neet, että kän­nyk­kä mak­saa teh­taal­la 5 euroa ja kau­pas­sa se mak­saa kau­pas­sa kes­ki­mää­rin 40 euroa, Suo­mes­sa 100.
    Pal­jon jää väliin jakelupotaille ?

  90. Lii­an vanha
    “No idäs­sä nuo aidot ja kopiot tule­vat samal­ta lin­jal­ta, joten ero­ja ei ole ”

    Mitä väliä sil­lä on, jos asia­kas ei pys­ty 10 vin­kuin­tia­lai­sen hal­pa­pas­ka­ko­pion jou­kos­ta tun­nis­ta­maan sitä yhtä “aitoa kopio­ta”, joka on 1:1 Boschin kans­sa kes­tä­vyyt­tä myöten?

    Osta onne­ton isku­po­ra­ko­ne huo­noil­la teril­lä niin saat tosi­aan pai­naa sitä kivi­sei­nään, hyvä kone taas uppo­aa kuin itses­tään. Ei sil­le mah­da mitään, niin se vain on.

    PS. enti­sai­koi­na esi­mer­kik­si autot oli­vat huo­mat­ta­vas­ti hei­kom­pia kuin nyky­ään. Esi­mer­kik­si isä­ni osta­mas­ta uudes­ta autos­ta kat­ke­si 70-luvul­la kam­piak­se­li ensim­mäi­sel­lä pit­käl­lä reis­sul­la! Öljyn­vaih­to­vä­lit­kin oli­vat jotain luok­kaa 5000 km kun nyky­ään ne ovat 20 000 km, tämä tosin menee enem­män öljy­jen kuin auto­jen kehit­ty­mi­sen piikkiin.

  91. Olli­la ja Kal­las­vuo ovet ker­to­neet, että kän­nyk­kä mak­saa teh­taal­la 5 euroa ja kau­pas­sa se mak­saa kau­pas­sa kes­ki­mää­rin 40 euroa, Suo­mes­sa 100. Pal­jon jää väliin jakelupotaille ?”

    Siis jos ostan 100000 kän­nyk­kää tai akku­po­raa, voin hakea ne itse Kii­nas­ta hal­val­la. Jos ostan vain yhden kän­ny­kän ja haluan ostaa sen Suo­mes­ta, hin­ta on jotain muu­ta. Mitä teke­mis­tä täl­lä asial­la on brän­däyk­sen kanssa?

  92. Lii­an van­ha: “Olli­la ja Kal­las­vuo ovet ker­to­neet, että kän­nyk­kä mak­saa teh­taal­la 5 euroa ja kau­pas­sa se mak­saa kau­pas­sa kes­ki­mää­rin 40 euroa, Suo­mes­sa 100.
    Pal­jon jää väliin jakelupotaille ?”

    Oli­si­han tuo san­gen muka­vaa jos myös tuo­te­ke­hi­tyk­ses­tä pal­kit­tai­siin joten­kin. Kopio­val­mis­ta­jil­la kun on sikä­li help­poa, että tuo­te­ke­hi­tys­ris­ke­jä (alas­ta riip­puen jopa 95 % uusien tuot­tei­den lan­see­rauk­sis­ta tuot­taa enin­tään oman­sa pois) ei tar­vit­se kat­taa katteissa.

    Kale­vi tuos­sa ylem­pä­nä tote­si­kin jo, että tähän kir­joit­ta­vil­la tun­tuu ole­van vähän eri­koi­nen kuva brän­däyk­ses­tä. En osaa sanoa mikä on tilan­ne ollut 20 vuot­ta sit­ten, mut­ta nyky­ään sii­hen liit­tyy kyl­lä aika lail­la muu­ta­kin kuin pel­kän logon lii­maa­mi­nen. Brän­däys alkaa jo suun­nit­te­lun alku­vai­heis­sa, ja var­sin pal­jon rahaa saa pala­maan esi­mer­kik­si tuot­tei­den käy­tet­tä­vyy­den parantamisessa. 

    ter­vei­sin tuo­te­ke­hi­tys­tä amma­tik­seen tekevä.

  93. Käy­töl­tään sama­nar­vois­ten tuot­tei­den, esi­mer­kik­si Pirk­ka-colan ja Coca-colan kil­van voit­taa se, jon­ka tuot­tee­seen lii­tet­ty mie­li­ku­va on arvokkaampi.

    Mitä käyt­töä­ar­voa tarkoitat?
    Maus­sa nimit­täin on cola­juo­mien välil­lä eroa. Minus­ta se on aika mer­kit­tä­vä arvoa mää­rit­tä­vä teki­jä tuot­tees­sa, jota oste­taan maun takia. Toki on myös ima­goe­ro­ja nii­tä ihmi­siä var­ten, joi­ta makue­rot eivät kiinnosta.

  94. enti­sai­koi­na esi­mer­kik­si autot oli­vat huo­mat­ta­vas­ti hei­kom­pia kuin nykyään. 

    Etu­na oli kui­ten­kin kor­jat­ta­vuus, ja se oli mah­dol­lis­ta mis­sä tahan­sa pajassa.
    Nyky­ään autoa voi kor­ja­ta vain monopolikorjaamossa

  95. Oli­si­han tuo san­gen muka­vaa jos myös tuo­te­ke­hi­tyk­ses­tä pal­kit­tai­siin jotenkin. ”

    Kän­ny­kät ovat stan­dar­de­ja tava­roi­ta, joi­den toi­min­ta perus­tuu val­mis­ta­jien yhteis­toi­min­nas­sa kehit­tä­miin ominaisuuksiin.
    Ne omin­ta­kei­set omi­nai­suu­det ovat lähin­nä vali­kos­sa eli oman itse­näi­sen kehi­tyk­sen osuus on vähäistä.

    Tämä joh­tuu sii­tä, että kän­ny­kän on sovit­ta­va kaik­kiin verk­koi­hin ja kän­ny­köi­den pitää toi­mia keskenään

    1. Kän­nyk­kä­mark­ki­noil­la on kil­pai­lua, joka pai­naa hin­to­ja alas. Jos joku pys­tyy teke­mään voit­toa myy­mäl­lä nokia­ta­soi­sia kän­ny­köi­tä kuu­del­la eurol­la kap­pa­le, hän kai sekä rikas­tuu että saa koko mark­ki­nan itselleen.

  96. Jos ostan vain yhden kän­ny­kän ja haluan ostaa sen Suo­mes­ta, hin­ta on jotain muu­ta. Mitä teke­mis­tä täl­lä asial­la on brän­däyk­sen kanssa?”

    Tie­tys­ti se tar­koit­taa sitä, että tuo 5 euroa menee sin­ne Kii­naan ja tääl­lä Suo­me­sa työl­lis­te­tään mon­ta tur­haa brän­dää­jää, jot­ka eivät enää mitään lisä­ar­voa tuo­ta tuo­hon tuotteeseen

  97. En minä sanoi­si brän­dää­mi­sek­si sitä, ettei minun tar­vit­se tila­ta Kii­nas­ta saak­ka 100 000 kän­nyk­kää ja jär­jes­tel­lä rah­dis­ta huo­lin­taan sii­nä välis­sä, vaan voin kävel­lä kilo­met­rin pääs­sä ole­vaan kaup­paan ja saan siel­tä halua­ma­ni tuot­teen välit­tö­mäs­ti mukaani.

  98. Lii­an van­ha: “Kän­ny­kät ovat stan­dar­de­ja tava­roi­ta, joi­den toi­min­ta perus­tuu val­mis­ta­jien yhteis­toi­min­nas­sa kehit­tä­miin ominaisuuksiin.

    Osa­to­tuus, mut­ta vaik­ka se pitäi­si­kin täy­sin paik­kan­sa, nuo yhteis­toi­min­nas­sa­kin kehi­te­tyt omi­nai­suu­det on sil­ti jon­kun täy­ty­nyt kehit­tää ja nykyi­ses­sä talous­jär­jes­tel­mäs­säm­me nuo kus­tan­nuk­set oli­si hyvä joten­kin kuo­let­taa. Et kai sen­tään vaka­vis­sa­si esi­tä, että tuot­teen hin­ta sai­si sisäl­tää vain val­mis­tus­kus­tan­nuk­set ja kaik­ki muu on “tur­haa” brändäystä? 

    Ne omin­ta­kei­set omi­nai­suu­det ovat lähin­nä vali­kos­sa eli oman itse­näi­sen kehi­tyk­sen osuus on vähäistä.”

    Riip­puu mis­tä näkö­kul­mas­ta asi­aa kat­soo. Toki jos läh­de­tään sii­tä, kun jo mui­nai­set kreik­ka­lai­set mie­tis­ke­li­vät ato­mi­mal­le­jaan, Maxwell väsä­si aal­to­yh­tä­lön­sä ja Turing uni­ver­saa­lin tie­to­ko­neen teo­rian­sa, yksit­täi­sen val­mis­ta­jan itse­näi­sen kehi­tyk­sen osuus on koko­nai­suu­des­sa aika vähäi­nen. Muis­ta, mie­les­tä­ni kes­kus­te­luun hiu­kan rele­van­tim­mis­ta näkö­kul­mis­ta kat­soen itse­näi­sel­lä kehi­tyk­sel­lä voi olla jopa erit­täin­kin mer­kit­tä­vä rooli.

    Se työ, mitä tar­vi­taan erot­ta­maan radio­ama­töö­rin lait­teis­ton “help­pous” vaik­ka iPho­nen käy­tön kark­ki­mai­ses­ta sula­vuu­des­ta, saat­taa toki asi­aa tun­te­mat­to­man sil­mis­sä näyt­tää vähäi­sel­tä vali­kon vii­lauk­sel­ta. Sitä se ei ole: jos oli­si, Nokial­ta oli­si jo se iPho­nen tap­pa­ja tul­lut ajat sitten.

  99. Osa­to­tuus, mut­ta vaik­ka se pitäi­si­kin täy­sin paik­kan­sa, nuo yhteis­toi­min­nas­sa­kin kehi­te­tyt omi­nai­suu­det on sil­ti jon­kun täy­ty­nyt kehit­tää ja nykyi­ses­sä talous­jär­jes­tel­mäs­säm­me nuo kus­tan­nuk­set oli­si hyvä joten­kin kuolettaa. ”

    Aikai­sem­min tuo telea­lan kehi­tys­työ teh­tiin tele­lai­tok­sis­sa esim GSM kehi­tel­tiin vie­lä tele­lai­tos­ten toi­mes­ta ja val­mis­ta­jien osuus oli vaa­ti­ma­ton. Vas­ta 90-luvul­la siir­ryt­tiin val­mis­ta­ja­ve­toi­seen kehitykseen.

    Inno­va­tii­vi­suus ei ole telea­lan tun­nus­merk­ke­jä, sil­lä omi­nai­suuk­sien toi­min­nan takaa­mi­sek­si ja ver­kon ja pää­te­lait­tei­den yhteen­so­pi­vuu­den takaa­mi­se­ki kaik­kien suur­ten pää­te­lai­te- ja verk­ko­val­mis­ta­jien on hyväk­syt­tä­vä uudet inno­vaa­tiot. Mikä­li nii­hin liit­tyy patent­te­ja ensin on han­kit­tav patent­ti­suo­ja ja sen jäl­keen pääs­tään vas­ta neu­vot­te­lu­pöy­tään, miten idea käy­tän­nös­sä sadaan toi­mi­maan ja pal­jon­ko sii­tä mak­se­taan alku­pe­räi­sel­le kehittäjälle

    Mene­tel­mä on hidas ja byro­kraat­ti­nen ja takaa elan­non suu­rel­le lakimiesjoukolle

  100. Kän­ny­kän tuo­te­ke­hi­tys on lähin­nä sitä, että mie­ti­tään miten hin­nas­ta saa­daan cent­ti tai sen osa pois.Ei siis omi­nai­suuk­sien miettimisessä
    Nokian val­ta-ase­ma perus­tuu sii­hen, että se on niis­tu­nut tiput­ta­maan hin­nan n 0,5–1 euroa alle kilpailijoiden.

  101. !Riip­puu mis­tä näkö­kul­mas­ta asi­aa kat­soo. Toki jos läh­de­tään sii­tä, kun jo mui­nai­set kreik­ka­lai­set mie­tis­ke­li­vät ato­mi­mal­le­jaan, Maxwell väsä­si aal­to­yh­tä­lön­sä ja Turing uni­ver­saa­lin tie­to­ko­neen teo­rian­sa, yksit­täi­sen valmistajan ”

    Suu­rin kehi­ty­son­gel­ma onkin radio­teil­lä; GSM/3G /4G taa­juusa­lue on var­sin kapea ver­rat­tu­na esim digi-tv alu­ee­seen ja kun pyri­tään nope­aan data­siir­toon niin tär­keim­mät kehi­tys­hank­keet liit­ty­vät juu­ri radio­siir­ron kehittelyyn.
    Mut­ta mitään ei voi­da teh­dä sopi­mat­ta muit­ten val­mis­ta­jien kanssa
    .

  102. Jos joku pys­tyy teke­mään voit­toa myy­mäl­lä nokia­ta­soi­sia kän­ny­köi­tä kuu­del­la eurol­la kap­pa­le, hän kai sekä rikas­tuu että saa koko mark­ki­nan itselleen.”

    Kopio­no­kia tulee samal­ta liu­ku­hih­nal­ta kuin oikeakin.
    Löy­tyy myös mal­le­ja, jos­sa sisus­ka­lut ovat muun toi­mit­ta­jan , mut­ta kuo­ri on Nokian kopio.
    Näi­tä kye­tään myy­mään hal­vem­mal­la kuin “oike­aa” Nokiaa.
    Mut­ta eihän nii­tä 300 mil­joo­naa myydä

  103. Tämä joh­tuu sii­tä, että kän­ny­kän on sovit­ta­va kaik­kiin verk­koi­hin ja kän­ny­köi­den pitää toi­mia keskenään”

    Kyl­lä puhe­li­mis­sa teh­dään pal­jon muu­ta­kin kuin koo­da­taan puhet­ta, lähe­te­tään, vas­taa­no­te­taan ja dekoo­da­taan se. Jot­kut jopa selaa­vat net­tiä puhelimellaan…

  104. Tie­tys­ti se tar­koit­taa sitä, että tuo 5 euroa menee sin­ne Kii­naan ja tääl­lä Suo­me­sa työl­lis­te­tään mon­ta tur­haa brän­dää­jää, jot­ka eivät enää mitään lisä­ar­voa tuo­ta tuo­hon tuotteeseen”

    No ensin jon­kun pitää ris­kee­ra­ta ja lyö­dä mil­joo­nat tis­kiin jot­ta sil­lä oli­si teh­das jos­ta saa kän­ny­köi­tä vitosella.

    Toi­sek­seen tuo päät­te­ly­si ker­too lähin­nä sen min­kä jo ylem­pä­nä mai­nit­sin, siis että tuo­tan­to­hin­ta ei kor­re­loi tuot­teen mark­ki­na­hin­taan. Teh­das­hin­ta on vain yksi satun­nai­nen pis­te tuot­teen arvoketjussa.

    CD-levyl­li­nen musiik­kia mak­saa kau­pas­sa 20 e, levyn puris­ta­jal­le 0,1 e. Riistoa?

    Mot­ti hal­ko­ja on hal­vem­pi jos ostan heh­taa­rin Kai­nuu­lais­ta pys­ty­met­sää kuin kym­me­nen kilon säk­ke­jä ben­sik­sel­tä. Riistoa?

    Neu­vos­to­lii­tos­sa ei ollut brän­däys­tä ja hin­nat mää­rät­tiin polit­by­roos­sa. Hyvä meininki?

  105. Neu­vos­to­lii­tos­sa ei ollut brän­däys­tä ja hin­nat mää­rät­tiin polit­by­roos­sa. Hyvä meininki? 

    Täl­lai­siin vää­rin­kä­si­tyk­siin ajau­du­taan, jos käsit­teet eivät ole hal­lus­sa. Ei brän­di ole mikään laa­dun mit­ta­ri tai edes tuot­teen fyy­si­seen käyt­töön liit­ty­vä omi­nai­suus. Niil­le on aivan omat kuvaa­jan­sa. Brän­di on mie­li­ku­va, jol­la tuot­teen käyt­tä­jä vies­tii sosi­aa­li­ses­ti, osoit­taa kuu­lu­van­sa jouk­koon ja etsii arvos­tus­ta. Ja jon­ka mie­li­ku­van myyn­nil­lä sen luo­jat kas­vat­ta­vat talou­del­lis­ta valtaansa.

    Neu­vos­to­lii­tos­sa brän­däys saa­vut­ti taval­laan huip­pun­sa. Siel­lä ei ollut enää kuin yksi brän­di, kom­mu­nis­tien val­mis­ta­ma. Ja sii­hen mie­li­ku­vaan, että kaik­ki kom­mu­nis­min tuot­ta­ma täy­tyy olla jol­lain taval­la paras­ta mah­dol­lis­ta, siel­lä todel­la uskot­tiin, vaik­ka käy­tän­tö oli­si mitä todistanut.

  106. Täl­lai­siin vää­rin­kä­si­tyk­siin ajau­du­taan, jos käsit­teet eivät ole hal­lus­sa. Ei brän­di ole mikään laa­dun mit­ta­ri tai edes tuot­teen fyy­si­seen käyt­töön liit­ty­vä ominaisuus.”

    Kii­tos samoin. Minä olen puhu­nut brän­dis­tä, sinä puhuit näh­tä­väs­ti imagosta.

    Mark­ki­noin­nin teo­rias­sa brän­dien pitää poh­jau­tua todel­li­siin tuot­teen ja yhtiön ominaisuuksiin.

  107. Puhuin brän­dis­tä eli tuo­te­mer­kis­tä ja sii­hen liit­ty­väs­tä ima­gos­ta eli mielikuvasta.

    Mai­nit­se­ma­si mark­ki­noin­nin teo­ria ei aina mene yhteen todel­li­suu­den kans­sa. Joku aika sit­ten Hesa­ris­sa oli asian­tun­ti­joi­den, siis nuor­ten, suo­rit­ta­ma maku­tes­ti cola­juo­mil­le. Sen voit­ti joku hal­pa­merk­ki, mut­ta haus­kaa täs­sä oli se, että sitä luul­tiin Pepsiksi.

  108. Mat­tiH: “Neu­vos­to­lii­tos­sa brän­däys saa­vut­ti taval­laan huip­pun­sa. Siel­lä ei ollut enää kuin yksi brän­di, kom­mu­nis­tien val­mis­ta­ma. Ja sii­hen mie­li­ku­vaan, että kaik­ki kom­mu­nis­min tuot­ta­ma täy­tyy olla jol­lain taval­la paras­ta mah­dol­lis­ta, siel­lä todel­la uskot­tiin, vaik­ka käy­tän­tö oli­si mitä todistanut.”

    Kyl­lä Suo­mes­sa­kin aika hyvin 80-luvul­la suo­ma­lai­nen teol­li­suus­tuo­tan­to oli onnis­tut­tu brän­dää­mään (vaik­kei sel­lais­ta sanaa sii­hen aikaan ylei­ses­ti tun­net­tu), ja monil­la ihmi­sil­lä oli perin naii­vi usko suo­ma­lai­sen tava­ran huip­pu­laa­tuun ja muu­hun ylivertaisuuteen. 

    Kysei­se­nä aika­na­han tääl­lä val­mis­tet­tiin vie­lä vähän kaik­kea, toi­sin kuin nyky­ään, ja todel­li­suus oli usein, että kan­sa osti rie­mu­mie­lin kes­kin­ker­tais­ta kal­liil­la, oli­han se a) koti­mais­ta ja b) ei ollut niin pal­jon tie­toa paremmasta.

    Elä­vän elä­män esi­merk­ki­dia­lo­gi her­van­ta­lai­ses­ta pyö­rä­kor­jaa­mos­ta 80- ja 90-luku­jen taitteesta:

    Asia­kas: Onko ret­ki­pyö­rän sisäkumeja?
    Kor­jaa­ja: Löy­tyy nokia­lais­ta ja korea­lais­ta, korea­lai­nen on yhtä hyvä kuin nokia­lai­nen ja mak­saa puo­let siitä.
    Asia­kas: Anna nokialainen.

    (fil­la­rie­si­merk­ki tuli mie­leen sik­si­kin, että juu­ri pol­ku­pyö­ris­sä tuli oma­koh­tai­ses­ti havait­tua, että taiwa­ni­lai­nen tuon­ti­ta­va­ra oli sekä jok­seen­kin kai­kil­la mit­ta­reil­la laa­duk­kaam­paa että hal­vem­paa kuin koti­mai­set samoil­la mark­ki­noil­la kau­pa­tut kul­ku­pe­lit. Tuol­loin ilmei­ses­ti muu­ten­kin alkoi tuon­ti vapau­tua jotenkin?)

  109. Hal­pis­ko­la­mer­kit ovat vii­mei­sen vii­den vuo­den aika­na kiri­neet kum­mas­ti. Kun Lidl tuli tän­ne, sen myy­mät colan ja spri­ten vas­ti­neet oli­vat aivan kar­mei­ta esans­si­lit­ku­ja. Nyt ne ovat aivan saman­ma­kui­sia ja sii­tä mis­tä pitää, riip­puu maistajasta.

    Toi­sin on esi­mer­kik­si sip­sien kans­sa. Joki­ki­nen mer­ki­tön sip­si­pus­si, joi­ta minä olen kokeil­lut, on jää­nyt syö­mät­tä. Sama­ten euros­hop­pe­rit ym. brän­dit­tö­mät kah­vit ovat aivan kar­mea­ta kuraa.

  110. Mai­nit­se­ma­si mark­ki­noin­nin teo­ria ei aina mene yhteen todel­li­suu­den kans­sa. Joku aika sit­ten Hesa­ris­sa oli asian­tun­ti­joi­den, siis nuor­ten, suo­rit­ta­ma maku­tes­ti cola­juo­mil­le. Sen voit­ti joku hal­pa­merk­ki, mut­ta haus­kaa täs­sä oli se, että sitä luul­tiin Pepsiksi.”

    Niin, antaa­ko maku­tes­ti var­mas­ti oike­aa tietoa?

    Maku­tes­tis­sä juo­mia on laseis­sa pöy­däl­lä rivis­sä, ja kai­kis­ta hör­pä­tään huik­ka. Käy­tän­nös­sä limua juo­daan esim. koto­na tele­vi­sion ääres­sä, lasil­li­nen tai koko pul­lo ker­ral­la. Maku­tes­tis­sä makeus voi miel­lyt­tää, suu­re­na annok­se­na se voi äklöttää.

    Coca-Cola mei­na­si 1980-luvul­la menet­tää pelin, kos­ka se muut­ti tuo­tet­taan maku­tes­tien tulos­ten perusteella.

    Pep­si itsea­sias­sa on hyvä esi­merk­ki mark­ki­noin­nin teo­rias­ta. Jos mat­kus­taes­sa maa­il­mal­la suh­tau­tuu epäil­len pai­kal­li­siin juo­miin, voi tila­ta Pep­sin ja sil­loin tie­tää var­mas­ti, mitä saa. Brän­di siis toi­mii, kos­ka se antaa tie­toa tuotteesta.

  111. Elä­vän elä­män esi­merk­ki­dia­lo­gi her­van­ta­lai­ses­ta pyö­rä­kor­jaa­mos­ta 80- ja 90-luku­jen taitteesta:
    Asia­kas: Onko ret­ki­pyö­rän sisä­ku­me­ja? Kor­jaa­ja: Löy­tyy nokia­lais­ta ja korea­lais­ta, korea­lai­nen on yhtä hyvä kuin nokia­lai­nen ja mak­saa puo­let sii­tä. Asia­kas: Anna nokialainen. 

    Juu­ri näin, eivät­kä ihmi­set sii­tä ole muut­tu­neet. Uudet sovel­luk­set ovat vain kor­van­neet vanhat. 

    Pep­si itsea­sias­sa on hyvä esi­merk­ki mark­ki­noin­nin teo­rias­ta. Jos mat­kus­taes­sa maa­il­mal­la suh­tau­tuu epäil­len pai­kal­li­siin juo­miin, voi tila­ta Pep­sin ja sil­loin tie­tää var­mas­ti, mitä saa. Brän­di siis toi­mii, kos­ka se antaa tie­toa tuotteesta. 

    Tot­ta­kai brän­di toi­mii. Eihän sil­lä muu­ten oli­si arvoa. Ja jos sitä pitää hyvä­nä asia­na, että joka pai­kas­ta saa samo­ja tuot­tei­ta, joi­den laa­dun var­mas­ti tie­tää, niin sil­loin Neu­vos­to­liit­to oli para­tii­si. Jos sen sijaan pitää tar­jon­nan moni­puo­li­suut­ta ja uusien tuot­tei­den mark­ki­noil­le tulon help­pout­ta hyvä­nä asia­na, niin sil­loin brän­däys on huo­no asia, kos­ka se antaa samoil­le, tutuil­le tuot­teil­le mie­li­ku­vae­tua uusiin nähden.

  112. Jos täs­sä ket­jus­sa fark­ku­jen osta­ja, hiki­pa­jan työn­te­ki­jä ja raha­pö­sö sai­vat lisää onnel­li­suut­ta, niin brän­dy oli teh­nyt tehtävänsä.

    ..olet­taen että tämä on se paras tapa käyt­tää nämä yli­mää­räi­set 250€. Sil­lä nimit­täin voi­si ostaa myös jotain muu­ta, jol­la voi­si olla parem­pia vaikutuksia.

    En sano, ettei voi­si olla ole­mas­sa cokik­sen verois­ta kil­pai­le­vaa tuo­tet­ta­kin, mut­ta tois­tai­sek­si ei ole Dr. Pep­pe­riä lukuu­not­ta­mat­ta tul­lut var­tee­no­tet­ta­vaa kil­pai­li­jaa vas­taan vaik­ka eri juo­mia on tul­lut mais­tet­tua useam­pia kymmeniä! =)

    Jol­tia kokeil­lut? Hyvä on, se on kal­lis­ta, mut­ta sil­lä on myös ns. funk­tio­naa­li­nen aspekti.

  113. Kyl­lä puhe­li­mis­sa teh­dään pal­jon muu­ta­kin kuin koo­da­taan puhet­ta, lähe­te­tään, vas­taa­no­te­taan ja dekoo­da­taan se. Jot­kut jopa selaa­vat net­tiä puhelimellaan”

    Bit­ti ilmas­sa ei tie­dä välit­tää­kö se puhet­ta vai net­ti­si­vua — kaik­ki info kul­kee samas­sa bit­ti­vir­ras­sa ja kaik­ki toi­mi­vat saman stan­dar­din mukaan.
    Erot tule­vat käyttöliittymästä,joka mer­ki­tys on vähäi­nen kehi­tys­työn kan­nal­ta mut­ta olen­nai­nen busi­nek­sen näkökulmasta

  114. Ja jos sitä pitää hyvä­nä asia­na, että joka pai­kas­ta saa samo­ja tuot­tei­ta, joi­den laa­dun var­mas­ti tie­tää, niin sil­loin Neu­vos­to­liit­to oli para­tii­si. Jos sen sijaan pitää tar­jon­nan moni­puo­li­suut­ta ja uusien tuot­tei­den mark­ki­noil­le tulon help­pout­ta hyvä­nä asia­na, niin sil­loin brän­däys on huo­no asia, kos­ka se antaa samoil­le, tutuil­le tuot­teil­le mie­li­ku­vae­tua uusiin nähden.”

    Kola­juo­ma on vet­tä, soke­ria ja aro­mei­ta, sii­tä ei mon­taa vari­aa­tio­ta enää saa. Kau­pas­ta löy­tyy jo pari val­ta­merk­kiä ja muu­ta­ma pie­nem­pi merk­ki sekä lisäk­si kau­pan oma merk­ki. Eikö sii­nä ole kil­pai­lua tarpeeksi?

    Sitä­pait­si brän­däys ei miten­kään vähen­nä kil­pai­lua. Olvi ei oli­si maa­li­man suu­rin kola­juo­ma­tuot­ta­ja vaik­ka brän­de­jä ei oli­si kukaan kek­si­nyt. Esi­mer­kik­si toi­mi­va jake­lu­lo­gis­tiik­ka ei syn­ny tyh­jäs­tä (vaik­ka joi­den­kin mie­les­tä tuot­teet ilmei­ses­ti kul­keu­tu­vat teh­taal­ta kulut­ta­jal­le itsestään).

    Bräd­ni toi­mii omal­ta osal­ta­ni esim. ken­kä­kau­pas­sa. Haluan mus­tat mies­ten ken­gät. Kau­pas­sa on minun kokoa sadan parin vali­koi­ma. Koke­muk­ses­ta tie­dän, että vain muu­ta­man brän­din les­ti on sopi­va. Minun ei siis tar­vit­se sovit­taa sataa ken­kä­pa­ria, kym­me­nen riit­tää. Brän­di hel­pot­taa vali­taa kos­ka se antaa tie­toa tuot­tees­ta. Kil­pai­lua sil­ti on ne sata paria.

    Tot­ta­kai saa­tan sovit­taa myös tun­te­ma­ton­ta brän­diä aivan kuten joku saat­taa mais­taa uut­ta kola­juo­maa. Älkää aliar­vioi­ko kulut­ta­jia, ne on fik­sum­pia kuin luulette.

  115. Erot tule­vat käyttöliittymästä,joka mer­ki­tys on vähäi­nen kehi­tys­työn kan­nal­ta mut­ta olen­nai­nen busi­nek­sen näkökulmasta”

    Tuon voi­si yleis­tää siten, että puhe­li­mis­sa (ja muus­sa elekt­ro­nii­kas­sa) rau­dan pai­noar­vo vähe­nee sof­tan kus­tan­nuk­sel­la. Lopul­ta se teh­taan tuo­tan­to­hin­ta on ihan mitä­tön jut­tu tuot­teen arvoon suhteutettuna.

  116. Mat­ti H:

    os sen sijaan pitää tar­jon­nan moni­puo­li­suut­ta ja uusien tuot­tei­den mark­ki­noil­le tulon help­pout­ta hyvä­nä asia­na, niin sil­loin brän­däys on huo­no asia, kos­ka se antaa samoil­le, tutuil­le tuot­teil­le mie­li­ku­vae­tua uusiin nähden.

    Mitä enem­män mah­dol­li­suuk­sia yrit­tä­jil­lä on tuot­taa arvoa kulut­ta­jil­le sitä moni­puo­li­sem­mat mark­ki­nat meil­lä on ja sitä hel­pom­pi niil­le on tul­la. Tämä pätee myös brändäämiseen.

  117. Mitä enem­män mah­dol­li­suuk­sia yrit­tä­jil­lä on tuot­taa arvoa kulut­ta­jil­le sitä moni­puo­li­sem­mat mark­ki­nat meil­lä on ja sitä hel­pom­pi niil­le on tul­la. Tämä pätee myös brändäämiseen. 

    Niin­pä tie­tys­ti. Sik­si Neu­vos­to­lii­tos­sa, jos­sa yksi yrit­tä­jä oli pääs­syt ase­maan, jos­sa hänel­lä oli lähes rajat­to­mat mah­dol­li­suu­det tuot­taa arvoa kulut­ta­jil­le, oli niin moni­puo­li­set mark­ki­nat, joil­le uusien yrit­tä­jien oli nau­ret­ta­van help­po tulla.

  118. Ostin­pa jou­lah­jak­si vai­mol­le yöpu­vun, kävin kol­me Hel­sin­gin kes­kus­tan suur­ta kaup­paa läpi. Tar­jon­ta oli suun­nat­tu sel­väs­ti joko van­him­man amma­tin har­joit­ta­jil­le tai mum­moil­le (ei mitään kum­pia­kaan vas­taan). Ainoa jon­ka saa­toin joten­kin kel­puut­taa mak­soi 140 €, kyl­lä hir­veä sum­ma minun varal­li­suus ja tulo­ta­sol­le. Kan­kaas­ta, leik­kauk­ses­ta ja sau­mo­jen mää­räs­tä näki heti, että hom­maan oli näh­ty edes hie­man vai­vaa. Sitä Paris lät­kää ja muu­ta pipe­rys­tä en olis kai­van­nut, eikä vai­mo­kaan. Minus­ta täs­sä blo­gis­sa, ehkä tar­koi­tuk­sel­la, hie­man yksin­ker­tais­te­taan asioi­ta. Tot­ta, että en halua­si mak­saa bran­dis­tä, mut­ta aina­kin joi­den­kin tuot­tei­den osal­ta minus­ta kaa­va menee seuraavasti:
    teh­dään hie­man parem­pi tuo­te ja samal­la lät­käis­tään roi­mas­ti hin­taa lisää. Minä tul­kit­sen tämän ongel­man tulo­jaon kaut­ta: niil­lä kenel­lä on varaa, on varaa myös parhaaseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.