Oulu on ollut kummajainen Suomen aluepolitiikassa. Kaupunki on lähes napapiirillä, mutta silti menestynyt tavattoman hyvin. Suurista kaupunkiseuduista Oulun suhteellinen väestönkasvu on ollut suurinta.
Oulun ihme johtuu paljolti Kekkosesta, joka keskitti kaiken Pohjois-Suomen hyvän Ouluun sen sijaan, että olisi antanut edes murusia kotimaakunnalleen Kainuulle. Panostus on kannattanut. Ero Itä-Suomeen, jossa aluepolitiikan namuja on siroteltu ympäriinsä tasapuolisemmin, on merkittävä.
On paikallisella päätöksenteollakin ollut osuutensa asiaan. Varsinkin aiemmin Oulun seudun yhteistyö oli esimerkillistä – yhteistyö sekä kuntien kesken, että kuntasektorin, yrityselämän ja yliopiston kesken.
Nyt olen kuitenkin havaitsevinani merkkejä Oulun ihmeen hiipumisesta. Kuntien yksituumaisuus on kääntynyt kilpailuksi, josta maksetaan hajanaisena ja tehottomana yhdyskuntarakenteena. Nokia-vetoisia työpaikkoja suljetaan.
Pahinta on kuitenkin, että yliopisto on menettänyt suosiotaan. Aloituspaikat saadaan yhä täyteen, mutta ne täytetään huonommin oppilain kuin aiemmin. Parikymmentä vuotta sitten Oulun yliopisto oli dynaaminen, koska siellä ei ollut vanhoja proffia. Ouluun mentiin hankkimaan kannustimia luo0van uran huippuvaiheessa. Kun kannustimia oli tarpeeksi saatu ja ura kääntynyt vähemmän luovaan vaiheeseen, haettiin virkaa Helsingistä tai Turusta. Nyt Oulussakin alkaa olla kokeneita – siis uraansa lopettelevia – tiedemiehiä. Yliopisto ei ole enää niin dynaaminen kuin se oli.
Peruuttamattominta on kuitenkin se, ettei Oulu enää voi harjoittaa sellaista lahjakkuusreservien ryöstöä, jota se harjoitti 1980-luvulla, kun se imuroi lahjakkuudet koko Pohjois-Suomesta. Tämä rekrytointipohja on yksinkertaisesti ehtynyt. Se voi kääntää Oulun ihmeen laskuksi.
Pahinta on kuitenkin, että yliopisto on menettänyt suosiotaan. Aloituspaikat saadaan yhä täyteen, mutta ne täytetään huonommin oppilain kuin aiemmin.
Tämä on tapahtunut jo todella suuressa osassa suomalaisia yliopistoja. Niitämme satoa 90-luvun lopulta 2000-luvun puoliväliin jatkuneesta politiikasta lähivuosina toden teolla.
Onko se nyt niin paha asia jos noin Pietarin väestön kokoinen kansakunta nyt ei ihan jokaista yliopistoa ja kaupunkia pysty pitämään kehittyvänä ja dynaamisena?
Taitaisi meille kaikille suomalaisille riittää yksi suuri kaupunki, jossa kaikki asuisi.
Mihinkä tällä oikein viittaat? Tai siis, mikä on ollut se vuosituhannen vaihteen politiikka, joka mielestäsi on johtanut hakijamäärän (tai hakijoiden laadun) alenemiseen nimenomaan vuosituhannen vaihteen kieppeillä?
Sen sijaan, korkeakoulumaailmaa viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana seuranneena, voin kyllä todeta, että VPJ (os. VPJ) on kyllä karmeudessaan ollut kyllä tehokkaimpia tapoja ajaa kaikki vähänkään pätevämmät ihmiset pois (suomalaisista) yliopistoista, ainakin tekniikan alalla. Tämän korjaamiseen menee kymmeniä vuosia.
Kari
Oulu on kerännyt kaikki omput yhteen koriin, eli panostanut ainoastaan it-teollisuuden kehittämiseen. Strategia onnistui hyvin niin kauan kuin alalla meni hyvin. Nyt ei enää mene hyvin, ja alue on vaikeuksissa, koska muilla aloilla ei ole työpaikkoja etenkään koulutetuille henkilöille.
Mihinkä tällä oikein viittaat? Tai siis, mikä on ollut se vuosituhannen vaihteen politiikka, joka mielestäsi on johtanut hakijamäärän (tai hakijoiden laadun) alenemiseen nimenomaan vuosituhannen vaihteen kieppeillä?
Pääosin se, että opiskelupaikkojen määrä kasvatettiin ensin vuosituhannen vaihteessa absurdin suureksi. Tavoite siitä, että ikäluokasta korkeakoulutetaan mielipuolisen suuri prosentti.
Tällä on seurauksena mm. se, että nyt kun yliopistoista alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia valmistua muinaisista DI/maisteriohjelmista, nähdään todella massiivinen määrä opiskelijoita, joilla ei kertakaikkiaan ole mitään eväitä valmistua siten, että tiedolliset valmiudet vastaavat sitä, mitä ”kirjoissa ja kansissa” lukee.
Sinänsä tämä ei ole ongelma, mutta paine antaa näistä merkittävälle osalle tutkinto siitä huolimatta, on kova.
YPJ:t sun muut eivät kyllä vaikuttaneet palkkaan käytännössä mitenkään. YPJ:n läpivienti johti nähdäkseni siihen, että palkanmuodostukseen tuli kaksi satunnaislukua arvottavaksi yhden sijaan. Mitään konkreettista en havainnut, olen ollut yliopistomaailmassa töissä koko tämän ajan, enkä suoraan sanoen ymmärrä miksi se on niin suuri ongelma.
Tiedemies:
Olen samaa mieltä siitä, että tuo sisäänoton kasvattaminen oli tuohon aikaan järjettömän suurta.
Jossain vaiheessa 2000-luvun alussa laskeskelin, että aloilla (lääketiede, luonnontieteet, teknilliset korkeakoulut), joilla kunniallisen selviytymisen alarajana voitaneen pitää pitkän matematiikan magnaa ylioppilastutkinnossa, aloituspaikkojen määrä oli selvästi suurempi kuin ko. ikäluokista tuon arvosanan tai paremman suorittaneiden määrä (40 % ylioppilaista, jotka kirjoittivat pitkän matematiikan). Onneksi tilanne on siltä osin korjaantunut (kai?).
Tämä tietenkään ei ole halutuimmissa yliopistoissa ollut suuren suuri ongelma, koska niihin on jatkuvasti tullut sisään myös riittävän pätevää sakkia. Maakuntayliopistojen tilanne lienee toinen, ammattikorkeakouluista puhumattakaan.
Liekö tässä sitten suuria eroja yliopistojen välillä. Kuitenkin ainakin TKK:lla tilanne oli se, että vaikka palkat eivät sinänsä pudonneetkaan (kokonaisuutena), niin palkkaerot kylläkin pienenivät.
Käytännössä aiemmin TKK:lla oli töissä paljon pätevää sakkia, jotka saivat merkittävästi parempaa palkkaa kuin mitä palkkausjärjestelmän mukaan pitäisi olla edes mahdollista (taisi olla niin, että dippainssi pääsee niukin naukin suomalaisen keskipalkkaan, jos saa täydet ”henkilökohtaiset” pisteet).
Tilanne oli korkeakoulun kannalta ihan ok, koska nämä tyypit usein toivat taloon rahaa moninkertaisesti palkkansa verran erilaisina projekteina ja järjestivät samalla rahoitusta merkittävälle osalle muuta henkilökuntaa. UPJ:ssä sitten todettiin, että ”pisteiden mukaan palkkasi olisi noin puolet nykyisestä”. Kenenkään palkkaa ei tietenkään laskettu, mutta samalla voitiin todeta, että olet nyt ”takuupalkalla” ja palkkasi ei tule nykyisestä ikinä nousemaan.
Jos tämä ei vielä riittänyt motivaation viemiseen, niin palkkakuittiin vielä erikseen joka kerta kirjoitetaan, että ”oikeasti sinulle kuuluisi maksaa tämän verran, mutta me nyt kuitenkin hyvää hyvyyttämme ja lainsäädännöstä johtuen maksammekin sinulle takuupalkkana tämän verran”. Näin minunkin palkkakuiteissani luki.
Käytännön seuraus, ainakin sammakkoperspektiivistä katsoen, on ollut se, että hyvin merkittävä osa pätevimmistä ihmisistä on pian tämän jälkeen siirtynyt muihin hommmiin. Tämän tuhotyön korjaaminen tulee olemaan erittäin vaikeaa ja kallista.
Kari
Tiedemies,
tyhmälläkin tulee olla oikeus opiskella yliopistossa. Yliopistoja ei pidä rajata vain älykkäille ja lahjakkaille.
Kaikista tyhmimmät karsivat itse itsensä, koska heiltä ei löydy luontaista kiinnostusta tieteeseen.
Tiede kuuluu kaikille!
”..kunniallisen selviytymisen alarajana voitaneen pitää pitkän matematiikan magnaa ylioppilastutkinnossa,”
Haiskahtaa epäilyttävästi älykkyystestaukselta. Mieleeni nousevat pakostakin 90-luvulla Ylevillä käydyt keskustelut.
Jospa Oulu satsaisikin nyt ”erilaisiin oppijoihin”, joiden luovan tunne- ja sosiaalisen älyn tsunamit elähdyttäisivät koko Perämeren seudun ennennäkemättömään nousuun?
Oulun yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osaston(laitoksen) sisäänotto oli suurimmillaan muistaakseni vissiin päälle 600. Nyt opiskelijoita otetaan sisään vissiin sellanen 350.
Aloituspaikkoja olisi kyllä enemmän, mutta pääsykokeesta pitää kai saada 15/60, että pääsee sisään, mikä karsiin sisään tulijoiden määrää.
”Jospa Oulu satsaisikin nyt “erilaisiin oppijoihin”, joiden luovan tunne- ja sosiaalisen älyn tsunamit elähdyttäisivät koko Perämeren seudun ennennäkemättömään nousuun?”
Jees! Imuroisivat maakunnan kylähullut Oulun yliopistoon ihan itsenään. He sitten tuottaisivat ideoita ihan kymenä ja hedelmällisessä iässä olevat vielä uusintaisivat tätä kaupunkihulluiksi muuttunutta Pumpelien perikuntaa.
Kehittyisi jopa aivan uusia tieteenhaaroja jo Oulun yliopistosta manalle menneen ortotopologian jatkoksi.
Oululaisuutta aidoimmillaan!
Jotkut yrittävät kiistää älykkyyserot kokonaan ja toisten mielestä niistä voidaan päätyä vain opiskelijamäärien vähentämiseen.
Ehkä meidän pitäisi sittenkin laajentaa käsitystämme yliopistojen kohderyhmästä ja tarkoituksesta. Voimme myöntää erot opiskelijoiden lahjakkuudessa ja soveltuvuudessa tiettyihin akateemisiin tehtäviin ja pyrkiä silti ylläpitämään ja mielellään jopa lisäämään suomalaisen yliopistolaitoksen avoimuutta ja diversiteettiä.
Oulun seutu on laajalti syvästi uskonnollista aluetta. Kai silläkin on joku osuus Oululaisessa atmosfäärissä, vaikka vähän sisäänpäinlämpenevää sakkia ovatkin.
“..kunniallisen selviytymisen alarajana voitaneen pitää pitkän matematiikan magnaa ylioppilastutkinnossa,”
Voihan sitä pitää, mutta eipä taida kannattaa. Ei mullakaan ollut pitkää matikkaa ja hyvin pärjäsin.
Lestadiolaiset antavat kyllä osansa Oulun seudun kovaan väestönkasvuun, vaikkeivat sitä kokonaan selittäne.
”Oulun ihmeen” tekijät, jotka ovat nyt eläkeiän kynnyksellä, olivat pääosin eri puolelta Pohjois-Suomea tulleita ja Oulussa opiskelleita – eli juuri sitä lahjakkuusreserviä. Itse opiskelin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Oulun yliopistossa, ja voin kyllä todeta että kyllä sitä lahjakkuusreserviä Pohjois-Suomesta edelleen löytyi.
Uskoisin, että tulevaisuudessakin Oululla on sijaintinsa ja muiden suurempien pohjoissuomalaisten kaupunkien puuttumisen vuoksi kyky imeä ja pitää suuri osa pohjoisen lahjakkaasta väestä. Erityisesti IT-sektori ja Nokia etunenässä vastasivat menneinä vuosikymmeninä kysynnällään lahjakkaan työvoiman tarjontaan – siitä menestys muiden syiden ohella. Työvoiman tarjontapuoli olisi edelleen kunnossa, mutta mistä saada tänä päivänä samanlainen kysyntäbuusti?
Minä tarkkailen ABC-näkymää, eli millaista porukkaa istuu ABC:llä. Sanoisin, että sen seudun reservit näyttäisivät olevan jo muualla.
Minun näkökulmastani on oikeastaan ihan sama mistä ilmiö johtuu, mutta todellinen se on. Olen opettanut yliopistossa yli kymmenen vuotta, tietystikin siitä ensimmäiset pari vuotta ihan tuntiopettajana, mutta ilmiö on aivan kristallinkirkas.
Samaan aikaan kun sisään otettujen opiskelijoiden pääsykoepistemäärät ovat laskeneet, suoriutuminen myöhemmillä, etenkin vaativammilla kursseilla, on heikentynyt parin vuoden viipeellä. Nyt tilanne on sellainen, että jotkut vaativamman substanssin kurssit muodostavat pullonkaulan tutkinnon saamiselle. Ennen viimeisinä suorituksina tuli jotain turhina ja tarpeettoman työläinä koettuja opintojaksoja, joita lykättiin, koska ne olivat epämiellyttäviä, kuten vaikka virkamiesruotsi tms., mutta nyt pullonkaulana on joillekin kursseja, joita on perinteisesti pidetty osaamisen kannalta erittäin hyödyllisinä ja tarpeellisena. Kysely tarpeellisuudesta tehtiin työelämään siirtyville opiskelijoille, joten ilmiö ei johdu opettajien oman kilven kiillottamisesta.
Jostain ylhäältä katsoen homma varmaan näyttää siltä, että alalla kuin alalla syntyy hyviä innovaatioita, jos vaan kaikki nenänkaivat joilla on yli kutosen keskiarvo laitetaan yliopistoihin. Kuten yllä todettiin, tätä on onneksi alettu korjata pari vuotta sitten ja nyt se on alkanut näkyä, tosin vanhojen tutkintojen takaraja tekee nyt aika paljon kohinaa tähän ilmiöön.
”Samaan aikaan kun sisään otettujen opiskelijoiden pääsykoepistemäärät ovat laskeneet, suoriutuminen myöhemmillä, etenkin vaativammilla kursseilla, on heikentynyt parin vuoden viipeellä. ”
Tuskinpa oppilasaines on heikentynyt, siäänottomäärätkin ovat olleet stabiileja pitkään.
Suomessa korkeakoulutetujen määrä on alhainen verrattuna korkeamman elintason maihin esim USA. Japani, Kanada.
Eiköhän vika löydy yliopiston sisältä , kannattaisi katsoa peiliin ??
Kun professorin tärkein tehtävä on omien busineksien hoito niin voi siinä virkatyö unohtua ??
Itse asiassa oppilaitoksen hyvyyttä voi mitata vain sillä, miten se nostaa sisääntulleen aineksen tietojen ja taitojen tasoa.
Esim kun poikani meni Ressuun niin sisäänpääsyn keskiarvo oli 9,4 eli sisäänpäässeiden keskiarvo oli jotain 9,7.
Paljonko Ressu voi enää parantaa näiden tasoa ? Paikka on laiskan opettajan unelma, koska ei tarvitse tehdä mitään .
Kun tiedemies itkee huonoa sisääntulijoiden tasoa niin hänhän voisi itkun sijasta todistaa pätevyyttään ja nostaa opiskelijoiden tieton ja taidon tasoa eli keksittyä yliopiston yhteen ydintehtävään.
Kun tiedemies itkee huonoa sisääntulijoiden tasoa niin hänhän voisi itkun sijasta todistaa pätevyyttään ja nostaa opiskelijoiden tieton ja taidon tasoa eli keksittyä yliopiston yhteen ydintehtävään.
Voin olla tietysti huono opettajana, laiskakin voin olla. Toisaalta en kyllä usko, että opetustaitoni olisi huonontunut vajaassa kymmenessä vuodessa niin paljoa, että se selittäisi kohtaaamani ilmiön.
Opetettaessa jotakin pidemmälle menevää aihetta, on yksittäisen opettajan kannalta sellainen ongelma, että ei joka vaiheessa voi aloittaa nollasta. Yliopistoihin on pääsykokeet juuri siitä syystä, että täytyy olla jokin pohja, jolta ponnistaa. Jos opiskelijat eivät hallitse lukion laajan matematiikan taitoja riittävän hyvin, ei yliopistomatematiikkaa voi rakentaa sen pohjalle. Ja kun ei voi, niin matematiikan kursseilta tulevilta puuttuvat sellaiset matemaattiset valmiudet, joita jatkokursseilla tarvitaan. Jos jatkokursseilla pitää alkaa opettaa lukiomatematiikan perusteita, ei jää aikaa opettaa enää mitään muuta.
Putken loppupäässä ei siten voi oikein korjata alkupään virheitä. Kuten yllä sanoin, minusta on sinänsä yhdentekevää, mistä ilmiö johtuu, mutta tämä muutos ja sen suunta ei ole johtunut ainakaan yliopistojen opettajista. Heidän huonoutensa tai hyvyytensä ilmenee sitten muualla.
Oppilasaineksen laatua voi arvioida – tarkka arvio se ei ole – katsomalla sisäänotettujen keskimääräisiä pääsykoepisteitä. Ne laskivat viime vuosiin asti jyrkästi, tosin pohja saavutettiin kait muutama vuosi sitten. On ihan totta, että niitä välkympiä on helpompi opettaa, mutta hyvältäkin opettajalta – enkä väitä olevani sellainen – kuluu enemmän resursseja heikompien opettamiseen samalle tasolle.
Jos opetushenkilökunnan määrää ei lisätä, niin tulokset heikkenevät varmasti, koska samasta henkilöstöstä – oli se sitten kuinka pätevää tahansa – ei vain saada enempää työpanosta irti.
Itse en ole mikään professori, enkä sellaiseksi koskaan todennäköisesti tule, en näillä systeemeillä, joilla parhaansa mukaan yritetään ajaa kaikki vähääkään omaa etuaan ajattelevat pois yliopistoista.
Lahjakkaita on väestöstä n 1-2 %, riippuen vähän kriteereistä eli ikäluokasta heitä on n 600-1200.
Eipä näillä lahjakkailla montaa yliopistoa ja professosria työllistetä.
Keskimääräistä lahjakkaampia on 30000 ja näistä 20000:lla on mahdollisuus suorittaa ylempi korkeakoulututkinto, joten ei sinne korkeakouluun ole pakko ottaa kaikkein heikoimpia ellei professorien työllisyys sitä vaadi.
ÄO:kin on kasvanut 30 % 50-luvulta, joten puheet nuorison laadun heikentymisestä ovat ennenaikaisia
Ja vaikka jonkun ÄO olisikin 180 niin ei se hänestä maailman superimmeistä tee.
USA:n älykkäin on James Woods, ÄO 180, mutta siitä huolimatta hän on tehnyt uransa näyttelijänä b-luokan fimeissä
Ehkäpä olisi syytä täsmentää, mitä minä tarkoitin (ja mitä en tarkoittanut) tuolla arviollani ”kunniallisen selviytymisen alarajasta”.
Yliopistossa pärjääminen vaatii:
1) motivaatiota,
2) riittäviä pohjatietoja ja
3) riittäviä kykyjä (tässä tapauksessa matemaattisia)
Tietenkin noihin kaikkiin voidaan vaikuttaa sekä yliopistoissa että niiden ulkopuolella. Mahdollisesti paljonkin.
Yliopistoissa ei kuitenkaan ole osaamista eikä resursseja korjata asioita, mikäli yllä mainituissa on _vakavia_ puutteita. Eikä se ole edes yliopiston keskeisin tehtävä. Lukiot, ammattilkoulut, ja ammattikorkeakoulut ovat sitten asia erikseen.
Viittasin ylioppilastutkinnon pitkän matematiikan tuloksiin. Se ei ole mikään universaali mittari ylläoleviin (eikä sitä sellaisena käytetäkään, ei edes yliopistojen sisäänotossa). Siitä voi kuitenkin saada karkean arvion siitä suuruusluokasta, jossa liikutaan arvioitaessa sitä osaa väestöstä, jolla nuo edellä mainitut asiat ovat kunnossa.
Ja huomautan, että nähdäkseni tällä ei ole juurikaan tekemistä minkään universaalin ”paremmuuden”, eikä kovin vahvasti älykkyydenkään kanssa, vaan ainoastaan sen kanssa, onko edellytyksiä menestyksellisesti suoriutua opinnoista.
Kari
Minulla on sellainen näppituntuma, että peruskoulun ja lukioiden matematiikanopetus on heikentynyt, eikä se ole koskaan ollut kovin hyvä. Matematiikkaa ei arvosteta yhteiskunnassamme tarpeeksi, eikä edes aivan perustavanlaatuisimpien matematiikan käsitteiden ymmärtämistä koeta kansalaistaidoksi, vaan sitä pidetään jonakin salatieteenä, johon kykenevät vain harvat ja valitut; muiden ei siis kannata edes yrittää.
Oikeastaan, maailma olisi jo paljon parempi paikka, jos kaikki ymmärtäisivät edes jonkinlaisella maallikkointuitiotasolla tietyt usein vastaan tulevat matematiikan käsitteet, vaikkei mitään valmiuksia laskea niillä olisikaan. Epäilen, että päättäjissämmekin on paljon sellaisia ihmisiä, jotka muodostavat perstuntumalta mielipiteitä sellaisista asioista, joiden luonteen ymmärtämiseksi olisi välttämätöntä tuntea edes periaatteen tasolla vaikkapa eksponentti- ja logaritmifunktion käsitteet ja derivointi ja integrointi. Nämä ovat äärimmäisen yksinkertaisia asioita, jotka tulevat reaalimaailman ilmiöiden kohdalla jatkuvasti vastaan.
tiedemies
Olen myös ollut yliopistoympäristössä töissä palkkajärjestelmäruljanssin ajan, ja tuo mitä kirjoitit satunnaisluvuista vastaa havaintojani. Pisteitä jaetaan sitä mukaa kuin budjetissa on varaa, mikä lieni selviö kaikille homman alusta alkaen, poislukien ehkä joku opetusministeriön tosiuskovainen suunnittelija. Palkitsevuus ei ole muuttunut miksikään tai ehkä korkeintaan heikentynyt, koska entisen kokoinen palkka pitää nyt määritellä kerran vuodessa epämielekkään systeemin kautta, jossa yritetään arpoa pisteet siten, että budjetti ei repeä. Viimeksi yliopiston keskushallinto sitten kertoo henkilöitä tai heidän töitään tuntematta, että väärin pisteytetty, sillä tuohon ei ole varaa. Sanoisin, että tämä kafkalaisuus on suurempi tappio kuin se, että joku ehkä kokee palkkansa epäoikeudenmukaiseksi.
Opiskelijamateriaalista sen verran, että nuorten keskuudessa ns. ajan henki ja muoti-ilmiötkin vaikuttavat merkittävästi hakukäyttäytymiseen. Luonnontieteet ja tekniikka eivät tunnu olevan tällä hetkellä samassa arvossa kuin 90-luvulla. Esimerkiksi kiinnostus biotekniikkaan alana on selvästi pudonnut. Ulkopuolisten on helppo syyttää opettajia huonoiksi, mutta kenelle tahansa peruskurssien opettajalle on selvää, että vuosikursseissa on tuntuvia eroja.
Haluaisin vielä täsmennystä tähän nykyisen opiskelija-aineksen ”huonouteen”. Siis, onko koko porukka huonompaa kuin aiemmin, vai onko sisänottojen suurenemisen myötä käynyt niin, että se lisäporukka on sitä huonoa?
Jos koko porukka on huonompaa, onko siis nuoriso huonontunut, vai onko lahjakkain osa vain jostakin syystä ruvennut välttämään sitä opinahjoa, jossa esim. Tiedemies työskentelee?
Tämä kiinnostaa nyt lähinnä siksi, että työskentelen tämän ravintoketjun puolivälissä:
päiväkoti – esikoulu – alakoulu – yläkoulu -lukio/ammattikoulu – yliopisto/ammattikorkeakoulu. J0s siis syntipukkeja ruvetaan jaagaamaan.
Touko Mettinen
Kyllä tulijoiden taso voi laskea, vaikka sisäänottomäärät pidetään samana, kun ikäluokkien koko pienenee.
”Tuskinpa oppilasaines on heikentynyt, siäänottomäärätkin ovat olleet stabiileja pitkään.”
TKK:n sisaanotto kasvoi 80-luvun puolivalista vuosituhannen vaihteeseen noin 50%, vain hakijamaara pysyi stabiilina. Arvelisin muutoksen olleen valtakunnallisesti viela suurempi. Paasykoepisterajan lasku on myos hyvin todellinen ilmio.
Ikäluokkioen koissa ei ole tapahtunut dramaattisia muutoksia 70-luvun alun jälkeen. Esimerkiksi vuotta -73 pienempiä ikäluokkia on syntynyt vasta 2000-luvulla (ja vain muutama).
Erityisesti nyt yliopistouraansa aloittelevat 90-luvun alun ikäluokat (siis oikeasti 90-luvula syntyneet menevät yliopistoon! taidamme olla kaikki aika vanhoja…) ovat suurempia kuin 80-luvun loppupuolen ikäluokat.
Eli ikäluokkien koko ei ole tässä relevantti peruste; sen pitäisi korkeintaan hiukan nostaa pääsykoerajoja ja opiskelijoiden tasoa, joskin ero on vain muutamia prosentteja.
Itse katsoisin niiden sijasta jo moneen kertaan mainittuja sisäänottomääriä. Ja opetukseen muutoin vaikuttavia muutoksia (nekin jo moneen kertaan mainittuja).
”palkka pitää nyt määritellä kerran vuodessa epämielekkään systeemin kautta, jossa yritetään arpoa pisteet siten, että budjetti ei repeä”
Näin se toimii yrityksissäkin. Se tehdään avoimesti niin, että työntekijöiden pisteet kerrotaan vakiolla, joka määritetään sen mukaan, miten koko firmassa on tähän sillä kertaa rahaa käytettävissä. Omalta pomolta voi saada vaikka kuinka hyvän arvion, mutta se ei omassa tilinauhassa näy, jos yliylhäällä pistetään ko. vakio pieneksi.
”Minulla on sellainen näppituntuma, että peruskoulun ja lukioiden matematiikanopetus on heikentynyt, eikä se ole koskaan ollut kovin hyvä.”
Matematiikanopiskelijoista opettajiksi päätyvät ne, jotka eivät muihin töihin kelpaa.
Eipä tuokaan mitään ydinfysiikkaa ole.
Nokia ja Oulun teknillinen nostivat Oulun ylös, nyt Nokia-klusterin häipyminen näivettää sitä.
Tuolla ei ole mitään tekemistä kaupunkirakenteen kanssa.
Nyt siellä vaan pitää keksiä uusia Nokioita entisten tilalle. Kapasiteettia pitäisi ainakin olla kertyneenä.
Nokia meni sinne alun perin siksi, että oli olemassa koulutettua työvoimaa.
Ei siksi, että siellä olisi ollut kiinteä kaupunkirakenne, joka näyttää olevan Osmon lempiaihe jokaisessa kirjoituksessa jostain syystä.
Espoon nousua ei selitä mikään muu kuin TKK ja Nokia, ja Oulun ja Jyväskylän ja Tampereen kehityksen selittää ihan samat asiat.
Oulun ihme on Nokia ja teknillinen koulutus. Ei sen kummempaa.
Kyse voi tosiaankin olla ns. muotivirtauksista, eli siitä, että nykyisin teknillis-luonnontieteelliselle alalle hakevat lähinnä ne, jotka eivät pääse muualle.
Tämä ”kenelle tahansa voi opettaa mitä tahansa”- läppä on minusta siinä mielessä merkityksetöntä, että meillä nyt sattuu olemaan tällainen populaatio ja tällaiset opettajat. Opettajia ei voi tuosta vain vaihtaa, vaan sama järjestelmä tuottaa populaatiosta itsestään ne uudet opettajat ja se on hidasta.
Eilen joku hallintoihminen – joita Suomessa on jostain syystä moninkertaisesti ns. huippuyliopistoihin verrattuna – selitti meille, miten MIT:ssa panostetaan opetukseen tms. Vertailin vähän lukuja, MIT on henkilökunnan määrässä mitattuna keskikokoisen suomalaisen yliopiston kokoinen, sen säätiöpääoma on 10 miljoonaa USD per työntekijä ja perustutkinto-opiskelijoita on alle puolet siitä, mitä vastaavankokoisessa suomalaisessa yliopistosta. Kyllä minäkin saisin hyviä, ainakin nykyistä parempia, oppimistuloksia aikaan noissa oloissa, väitän, vaikken tekisi muuta kuin polttaisin sikaria luentosalissa ja käskisin opiskelijoiden lukea itse.
Paavo Häikiö
”Espoon nousua ei selitä mikään muu kuin TKK ja Nokia, ja Oulun ja Jyväskylän ja Tampereen kehityksen selittää ihan samat asiat.”
Laittaisin Jyväskylän hyvästä kehityksestä enemmän pisteitä Metso Paperille, joka on työllistänyt suoraan ja välillisesti moninkertaisesti Nokiaan verrattuna.
Paavo Häikiö: ”Espoon nousua ei selitä mikään muu kuin TKK ja Nokia, ja Oulun ja Jyväskylän ja Tampereen kehityksen selittää ihan samat asiat.”
Helsingissäkin Nokialla on ollut merkittävä roolinsa. Samoin Turun seudulla, vaikkakin Salon kautta.
Miljoonan euron kysymys kuuluukin: miten käy Suomen nyt kun Nokian tähti on hiipumassa?
”Opettajia ei voi tuosta vain vaihtaa, vaan sama järjestelmä tuottaa populaatiosta itsestään ne uudet opettajat ja se on hidasta. ”
Jossakinhan nuo opettajatkin ovat tulleet opettajiksi eli yliopistossa.
Mutta selitykset ovat selityksiä, tavoite on tärkein.
Kun menin Telelle töihin vakituiseksi 1975 niin silloinen piiripäällikkö piti minulle puhuttelun ja kertoi , että minun ainoat tavoitteeni ovat , että Lapin ihminen saa puhelimen ja voi sillä soittaa .
Lähin esimieheni kysyi , haluanko olla sellainen virkamies , joka lukee pykäliä niin että tavoitetta ei voi hoitaa vai haluanko olla sellainen, joka lukee pykäliä niin ,että homma onnistuu.
Asia tuli selväksi kerralla, miten asiat hoidetaan.
Ei näillä ohjeilla kauheasti ystäviä saanut Helsingin byrokraattista,mutta asiat luistivat ja työntekokin oli mielekästä.
Ei silloinkaan alaisia voinut kauheasti valita, mutta jokaisessa ihmisessä on hyviä ominaisuuksia ja niitä voi käyttää hyväksi ja asioiden yksinkertaistaminen selventää asiat tyhmimmillekin.
Olin myös yli 10 vuotta kansainvälisissä tehtävissä ja monesti ryhmän kanssa tavattiin ensimmäisen kerran jollain lentokentällä.
Ei muutaman viikon -vuoden projektissa voi henkilöitä enää vaihtaa ellei henkilö aivan mahdoton ole. Sinänsä se olisi helppoa, kun jokaisen työsopparissa lukee, että komennus voidaan päättää syytä ilmoittamatta välittömästi.
Käytännössä uutta ihmistä ei saa riviin tarpeeksi nopeasti, joten annetulla ryhmällä on selvittävä
Se mitä yritän kertoa, että jos oppilaitoksen tavoite on tuottaa ammattitaitoista väkeä niin sen on myös tehtävä se. Ei itku mitään auta eikä paranna tilannetta. On moraalitonta jättää tehtävä suorittamatta, etenkin yliopistotasolla.
Yliopistot ovat aika itsenäisiä, joten ne kykenevät kohdistamaan resursseja jos haluavat lukea sääntöjä tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta
”Oulun ihme on Nokia ja teknillinen koulutus. Ei sen kummempaa”
Oulussa on myös merkittävä metalliteollisuus . Lisäksi Raahen Rautaruuukki ja Tornion Outokummun jaloterästehdas heijastuu Oulun yliopistoon ja muuhunkin elinkeinotoimintaan .
Toinen tukijalka on puunjalostusteollisuus,sellu-paperi on vielä voimissaan Oulussa. Samoin muu puuunjalostus esim talotehtaat työllsitävät.
Kolmas tukijalka on ICT , mutta sekään ei ole Nokian varassa vaan sairaalaelektroniikka , tervystekniikka ja muiden valmistajien kuin Nokian alihankinta työllistää myös.
Neljäs tukijalka on se, että Oulu on pohjois-Suomen keskus niin liike-elämälle kuin julkiselle hallinollekin. Rovaniemeltä ja Kajaanista ovat em organisaatiot vetäytyneet Ouluun
Eikö lama-aikana leikattu yksi matematiikan viikko tunti pois peruskoulusta? Minun käsitykseni on se, että lukioon tullessa ei osata kunnolla peruskoulun oppimäärä jne, ja tämä kostautuu yliopistotasolle asti. Toinen asia on kasvatustieteiden ”viisaiden”
halveksima ulkoaopettelun halveksunta matematiikassa, vaikka kielissä sanalistoja kyllä päntätään muistiin. Esimerkiksi minä muistan heti vaikkapa derivaattojen, trigometristen funktioiden, fourier-sarjojen ja integraalien, metriikoiden, ryhmien, normien jne, määritelmät. Ehkä matematiikan kokeissa kaikilla tasoilla pitäisi olla yksi puhdas ulkolukutehtävä.
Ei oppimistulokset pelkästään siitä johdu millaista ”aines” on. Tällä aineksella on myös erilainen motivaatio riippuen siitä, onko ylikoulutusta ja odottaako työelämässä osaamiselle jotain kysyntää. Käsittääkseni monella yliopistoalalla opiskelu on sellaista, että naureskellaan olemattomille työllistymismahdollisuuksille ja mietitään mitä sitä oikeasti tekisi, opiskellaan siinä sivussa jotenkuten. Kyse ei ole pelkästään yksilön kyvyistä, kyvykäskin voi nuoruuden innossa mennä suurien lupauksien saattelemana kouluun, jossa tajuaa, että putki on tukossa. Heikkokin aines taas voi päästä koulussa parhaimpaansa ja ylikin työelämän seireenien kannustamana.
Matematiikassa ei ulkoluvulla ihan mahdottoman pitkälle pötki – ei kenenkään muisti riitä. Itse opiskelin muutaman peruskaavan ja loput johdin sitten niistä. Siis esimerkiksi osittaisintegrointi tulon derivaatasta.
Peruskoulun ongelma on luokkien heterogeenisuus. Siinähän opetat ja opit matikkaa, kun kaikki pässinpäätkin on samassa ryhmässä. Tasokurssit takaisin tai lahjakkaat omalle luokalleen. Siten myös hitaasti oppivat saavat parempaa opetusta.
Vuonna 1974 Vimpelin lukio oli kuuluisamatemaattisesta vahvuudestaan. Pitkä matematiikka oli erikoispitkä, ja iltaisin oli vielä erityiskursseja halukkaille. Halukkaita riitti oikeasti. Kesäisin alueen kunnissa kiersivät vuosittaiset matematiikan kesäkurssit, jotka oli suunnattu matematiikasta kiinnostuneille. Ne eivät olleet mitään tukiopetusta, ja ne olivat erittäin suosittuja.
Nyt Vimpelin lukio esittäytyy ”ilmaisutaidon lukiona”, ja rehellisesti en voi suositella sellaista kenellekään.
Hyllyssäni on Myrbergin ”Differentiaali- ja integraalilaskennan oppikirja” -50-luvulta. Se on selkeä, yksinkertainen, johdonmukainen ja perusteellinen. Siinä ei ole mitään turhaa, eikä sitä ole yritetty ”elävöittää” millään tavalla. Se on hyvin kaunis.
Riitta, se mitä sanot on triviaalia, tietenkään se ei ole pelkästään ulkoaopettelua mutta olen lukenut, että esimerkiksi moni huippumatemaatikko on sitä mieltä, että esimerkiksi jatko-opiskeluvaiheessa olisi hyvä osata muutama oman alan perusteos käytännössä ulkoa. Olen kyllä kuullut toisiakin mielipiteitä, mutta vähemmän vaikuttavista lähteistä. En tietysti tarkoittanut mitään sanatarkkaa ulko-opettelemista. Tulon derivointisäännön osaa jokainen pitkän matikan ylioppilas. Mutta esimerkiksi analyytikon on hyvä tietää, mistä kaikesta osittaisintegroinnin validius taas tarkkaan ottaen riippuukin.
Esimerkiksi Princetonin matematiikan jatko-opiskelijoiden 2-3 tuntia kestävä suullinen kuulustelu on sitä mitä haen.
Jos yliopistolle annetaan jokin tehtävä, niin tämän tehtävän toteutumista on mielekästä edellyttää vain siinä tapauksessa, että tehtävän suorittamiselle löytyy edellytyksiä.
On täysin yhdentekevää mistä yllä kuvaamani ilmiö heikenneestä suoriutumisesta johtuu. Tilastojen valossa se on tapahtunut samaan aikaan kun pääsykoepistemäärät ovat laskeneet. Se voi olla tai olla olematta syy, mutta a) laskeneet pääsykoepistemäärät eivät voi olla yliopistojen itsensä aiheuttamia ja b) jos heikkeneminen on johtunut jostain mitä yliopistot tekevät huonommin, niin tämä jokin pitäisi varmaan näkyä jossakin muualla. Kuitenkin ainakin minun opettamillani kursseilla se on näkynyt, enkä oikein jaksa uskoa, että opetan huonommin kuin ennen.
Yhtä järkevää olisi sanoa, että koska poliisin tehtävä on poistaa rikollisuutta, kaikki rikollisuus on poliisin syytä ja että poliisi on moraaliton kun se ei suorita tehtäväänsä.
Tähän yhtälöön kun sitten lisätään se että rahoitus tulee valmistuneiden määrän perusteella, niin kappas vaan kun alkaakin kovasti houkuttelemaan se, että näitä ei-niin-kovasti-osaavia alkaakin pääsemään läpi koulutusohjelmasta maistereiksi. Sen sijaan että heitä a) yritettäisiin kovasti opettaa ja ”tuhlata” resursseja siihen tai b) ohjattaisiin ystävällisesti toisaalle siten ettei päästetä kurssista läpi jos kerta siihen ei ole eväitä (tentti ei mene läpi, harjoitustyö ei ole hyväksyttävä)…
tiedemies kirjoitti:
Jos jatkokurssille kerran tai pari pölähtää kansaa riittämättömillä pohjatiedoilla, niin se on tietysti opettajan kannalta kiusallinen tilanne. Mutta jos sitä tapahtuu jatkuvasti, niin kyllä silloin koulutusohjelman pitäisi mukautua eikä puskea eteenpäin menneiden vuosikymmenten ohjelmalla.
Nimenomaan juuri Tampeerellahan on pitkä perinne kukkaisteekkareista, jotka aloittavat opiskelun ilman että alla on lukion pitkä matematiikka. Heillä on sitten täydentäviä kursseja perusmatikoissa- ja fysiikoissa ensimmäisinä opiskeluvuosina. Ainakin ulospäin puuhasta kirjoitetaan siihen sävyyn, että homma toimii:
http://www.uta.fi/campus/962/kukkaes.html
http://www.uta.fi/campus/962/kteek2.html
Riitta
Tässäpä pointti nimenomaan onkin. Yritys tavoittelee voittoa ja työnteon yhteys jaettavan kakun kokoon on ainakin pienissä yrityksissä työntekijöille suhteellisen helposti käsitettävä. Yliopiston budjetti riippuu ties mistä poliittisista päätöksistä, yliopisto ei tavoittele voittoa, ja ’tuotteiden’ arvioiminen on perin vaikeaa muuten kuin täysin ulkokohtaisessa mielessä (lasketaan tutkintojen määrä tms.). Silti yrityselämän malli on siirretty yliopistoon ja vielä perin kömpelösti, siis mm. tuo mainitsemasi kerroin puuttuu. Palkkajärjestelmässä on siirtymäaika, jonka kuluessa palkka pitäisi nostaa pisteitä vastaavaksi jos ei ole heti varaa maksaa. Käytännössähän byrokraatit eivät missään tapauksessa sitoudu moiseen, vaan korjaavat pisteet budjettia vastaavaksi. Ja tämä ei siis tapahdu millään yleisellä kertoimella, vaan nimenomaan pudotetaan kertaalleen määritellyt henkilökohtaiset pisteet.
Itseäni eniten harmittaa homman pöljyys siinä mielessä, että tutkijoita arvioidaan kaiken aikaa muutenkin ja paremmilla perusteilla. Palkkajärjestelmä on tähän nähden aivan turhaa paperinsiirtelyä. Jokaisen apurahahakemuksen ja tieteellisen julkaisun arvoi oman alan tekijät, jotka myös ymmärtävät asiasisällön ja työn merkityksen. Uralla eteneminen ja rahoituksen saaminen joka tapauksessa riippuvat arvioiduista julkaisuista.
Nimenomaan juuri Tampeerellahan on pitkä perinne kukkaisteekkareista, jotka aloittavat opiskelun ilman että alla on lukion pitkä matematiikka. Heillä on sitten täydentäviä kursseja perusmatikoissa- ja fysiikoissa ensimmäisinä opiskeluvuosina. Ainakin ulospäin puuhasta kirjoitetaan siihen sävyyn, että homma toimii
Kukkaisteekkarien koulutusohjelmat ovat jotain ihan muuta kuin se, mitä minä teen. Kyllä ”Tampeerella” opetetaan matikkaa ihan sillä perinteiselläkin kuviolla. Tuo yllä oleva oli tarkoitettu esimerkiksi ilmiöstä, joka on paljon yleisempi, eikä nähdäkseni rajoitu fysiikkaan tai matematiikkaan.
Tosin, sen mitä olen tilastoja nähnyt, matematiikan pistemäärät ennustavat suunnilleen kaikkea mahdollista hyvää, nopeasta valmistumisesta ehjiin hampaisiin.
Tiedemies kirjoitti:
Tätä juuri tarkoitin. Jos teillä on ihmisiä, joilla ei ole riittävästi valmiuksia, vaikka ovatkin paperien mukaan suorittaneet lukion laajan matikan, niin pistäkää ne ihmiset kiertämään perusteellisempien matikan ja fysiikan peruskurssien kautta, kuin ne ihmiset joilla valmiuden on kunnossa.
Kukkaisteekkarit otin esimerkiksi, että ilmeisesti ihmiselle kuitenkin voidaan opettaa matikkaa ja fysiikka lukion jälkeenkin, jos lukiosta saatu pohja on puutteellinen.
Jos teillä on ihmisiä, joilla ei ole riittävästi valmiuksia, vaikka ovatkin paperien mukaan suorittaneet lukion laajan matikan, niin pistäkää ne ihmiset kiertämään perusteellisempien matikan ja fysiikan peruskurssien kautta, kuin ne ihmiset joilla valmiuden on kunnossa.
Niin, siis minähän en tiedä, miten opiskelijoita seulotaan näissä suhteissa ja mitä heille opetetaan, eikä tämä oikeastaan ole oikea foorumi sen pohtimiseen. En myöskään tahdo ottaa kantaa siihen, miten hyvin ja tarkoituksenmukaisesti muut tekevät työnsä, joten en ota kantaa. Mutta käsitykseni mukaan näin jo toimitaan.
Minusta vain on jotenkin kohtuutonta syyttää opettajakuntaa siitä, jos tulokset huononevat, kun väkeä tulee lisää.
Laitan soppaan omaa, jokseenkin tunneperäistä kommenttia.
Tiedemies sanoo, että loppupäässä on vaikea korjata virheitä. Itselleni yliopisto oli tämän elämäni esikoulua.
Turhauduin koulunkäyntiin jo ala-asteella.
Ylä-asteella opin polttamaan tupakkaa, juomaan viinaa, pinnaamaan, nussimaan ja räkimään ringissä. Kertaakaan en ylä-asteen aikana kuljettanut reppua koulusta kotiin. Amiksen lusmuilin läpi jotenkuten. Paperit sain, vaikka erimielisyyttä opettajien kesken valmistumiseni aiheuttikin.
Yliopistoon ajauduin ihan sattumalta.
Pääsykokeeseen menin valmistautumatta. Kemia tai fysiikka sekä matematiikka arvosteltaisiin. Kemian kokeen jätin väliin suosiolla. Matematiikan kokeesta löytyi useita sellaisia merkkejä, joita en ollut aiemmin nähnyt missään. Ennen koetta kysyin aulassa, miten se toisen asteen yhtälön ratkaisukaava menikään.
En todellakaan ollut koskaan ajatellut, että minusta olisi voinut tulla diplomi-insinööri. Pääsykokeesta sain kuitenkin hyväksyttävän tuloksen. Menin koululle tammikuussa 2003, kun parempaakaan tekemistä ei ilmaantunut.
Minä sain yliopistolta enemmän, kuin uskoinkaan. Sain hyväksyntää ja ymmärrystä. Koin yhteisöllisyyttä. Ala oli tosin valittu väärin. ”Ihan sama, laita jotain” ei ollut oikea tapa valita opiskelupaikkaa.
Pitkän matematiikan ja pitkä fysiikan peräänkuuluttamiselle ei mielestäni ole mitään perusteita. Voi olla, että mielipiteeseeni vaikuttaa paljon se, että en ole niitä itse noteerannut mitenkään. Kyse on kuitenkin sellaisista perusasioista, jotka oppii, jos yhtään kiinnostaa. Minäkin opin, vaikka ei edes kiinnostanut.