Helsin­gin Bus­sili­iken­teen työn­seisaus on oma­l­la taval­laan erikoinen. Ongel­ma on van­ha. Kaupungilla on oma työe­htosopimus, joka on van­hoille kul­jet­ta­jille parem­pi kuin AKT:n sopimus, mut­ta nuorem­mille kul­jet­ta­jille huonom­pi kuin AKT:n Ero ei ole niinkään palka­s­sa, ymmärtääk­seni AKT:n sopimus antaa parem­man lik­san, vaan työa­jois­sa. HBL:llä on käytössä ikimuis­toinen käytän­tö, että van­hat kul­jet­ta­jat saa­vat vali­ta ensin päältä mukav­im­mat reitit ja parhaat vuorot ja nuoret saa­vat sen, mitä heille jää. Yleen­sä hyvin rikkon­aisen työpäivän, jos­sa on paljon hyp­py­tun­te­ja. Työ­nan­ta­jan mukaan HBL:n sopimus tar­joaa parem­mat edut sairaus­lomien osalta, mitä se sit­ten tarkoit­taakin. HBL:n on tämän vuok­si vaikea saa­da kul­jet­ta­jia, kos­ka uusi kul­jet­ta­ja tietää joutu­vansa koiran virkaan. Jat­ka lukemista “Bus­sikuskit lakos­sa paikallisen sopimisen puolesta”

Kir­joi­tus “Jos palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la” oli tämän blo­gin tuhannes postaus sen jäl­keen, kun avasin blo­gin kevääl­lä 2007.

Hyväksyt­tyjä kom­ment­tipuheen­vuoro­ja on ker­tynyt 41 470 eli keskimäärin yli 40 artikke­lia kohti.

Käyn­te­jä on ollut yhteen­sä 1 781 851

Nyky­isin käyn­te­jä on noin 20 000 viikossa.

Työ on eri­lainen tuotan­non­tek­i­jä kuin muut tuotan­non­tek­i­jät, kos­ka ihmisen hyv­in­voin­ti on koko talouden päämäärä. Sik­si palkat ovat eri asia kuin muut hin­nat. Olen varsin vaku­ut­tunut siitä, että maail­mas­ta ei tulisi onnel­lisem­paa, jos palkat määräy­ty­i­sivät spot-hin­toina päivit­täisil­lä markki­noil­la. Mut­ta kuvitel­laan­pa maail­ma, jos­sa näin tapah­tu­isi. Vai­h­toe­hto olisi huono, mut­ta ei tasais­es­ti huono. Jat­ka lukemista “Jos palkat määräy­ty­i­sivät markkinoilla”

Malthusi­lais­ten yhteiskun­ta­te­o­ri­oiden aikana – joi­hin perus­tui sekä klassi­nen kansan­taloustiede että Marx­in ajat­telu  –  vapail­la markki­noil­la työväestö oli tuomit­tu kur­ju­u­teen, kos­ka jos oli tyy­tymätön palkkaansa, aina oli tehtaan por­tilla joku, jolle se palk­ka riit­ti. Työväestön tar­jon­ta ylit­ti kysyn­nän ja palkkata­so oli sen mukainen.

Yleisen kur­ju­u­den voit­tamiseen ja palkkata­son nos­tamiseen tarvit­ti­in jär­jestäy­tymistä ja lakkoase. Se ilmeis­es­ti tuot­ti talouden kasvua, kos­ka jos Fordin työn­tek­i­jöil­lä ei ollut varaa ostaa auto­ja, ei niitä kan­nat­tanut niin paljon valmis­taakaan. Lakol­la saavute­tut edut oli­vat melko kiis­tat­tomasti pois omis­ta­jil­ta, jos yleen­sä keltään. Jat­ka lukemista “Lakko-oikeus ja tulonjako”

Val­tio­val­ta vaatii, EU:n yllyt­tämänä, että Helsin­gin kaupun­ki yhtiöit­tää ener­gialaitok­sen­sa. Tämä tarkoit­taisi, että ener­gialaitok­sen voit­to, 300 M€, jou­tusi verotet­tavak­si, ja Helsin­ki menet­täisi val­tion poh­jat­tomaan kas­saan noin 80 miljoon­aa euroa vuodessa. Jat­ka lukemista “Helsin­gin ener­gian voitot verolle!”

Keskust65elu pääsykokeista kään­tyi keskustelu­un älykkyy­destä. Aihe on kiehto­va, vaik­ka en siitä paljon tiedäkään.

Joitakin matkan­var­teen tart­tunei­ta käsi­tyk­siä, jot­ka voivat olla myös vääriä.

Älykkyys­testi mit­taa usei­ta keskenään yleen­sä posi­ti­ivis­es­ti kor­reloivia omi­naisuuk­sia, joiden mieli­v­al­tais­es­ti pain­otet­tuna sum­mana saadaan luku, joka ennus­taa hyvin ihmisen men­estys­tä. Kos­ka kyse on mon­en eri­laisen omi­naisu­u­den lin­eaarikom­bi­naa­tios­ta, kak­si ”yhtä älykästä” voivat olla lah­jakku­us­rak­en­teeltaan aivan eri­laisia. Jos pain­ot oli­si­vat toiset, saisimme ihmiset eri järjestyk­seen. Jat­ka lukemista “Älykkyys­testeistä”

Olen täl­lä blogilla arvostel­lut joitakin avainalo­jen lakko­ja siitä, että lakon tarkoi­tus on kiristää hyväo­saisille ryh­mille lisää etu­ja huono-osais­ten kustannuksella.

Kau­pan ja elin­tarvikealan lakot ovat toista maa­ta. Lakos­sa ovat ja oli­vat ryh­mät, jot­ka kuu­lu­vat tulo­me­di­aanin ala­puolelle. Sosi­aalis­es­ti lakko on siis oikeutet­tu. Mut­ta kun ei ole kyse avain­ryh­mästä, lakkoase on tyl­sä. Jat­ka lukemista “Köy­hän lakkoase on tylsä”

Mitä enem­män tieto­ja saamme Suomen keskus­tan ja kaup­pakeskuk­sia lob­baa­van Arto Merisa­lon kovin lähei­sistä suhteista, sitä arvokkaam­mal­ta alkaa tun­tua asun­to­min­is­teri Jan Vapaavuoren toim­inta kau­pan suuryk­siköi­den kaavaratkaisu­is­sa. Aika kova oli yri­tys ostaa poli­it­tista val­taa ja sitä kaut­ta rahakkai­ta hallinnol­lisia lupia. Vapaavuoren toim­intaa his­to­ria vielä ylistää.

Har­voin sitä pääsee kokoomus­laista poli­itikkoa kehu­maan, joten tilaisu­us on pakko käyttää.