Kap­i­tal­is­min alkuaikoina ammat­tiy­hdis­tys­toim­inta ja lakko-oikeus oli­vat vält­tämät­tömiä, kos­ka muu­toin kansan­talouden kakus­ta aivan liian suuri osa olisi men­nyt pääo­mat­u­loi­hin ja pro­le­tari­aat­ti olisi jäänyt sin­nit­telemään eksistenssiminimille.
Peri­aat­teessa palkko­jen sääte­ly yleis­si­tovin sopimuksin lisää työt­tömyyt­tä, mut­ta tämä on kat­sot­tu hyväksyt­täväk­si hin­naksi siitä yhteiskun­nal­lis­es­ta oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta ja tasais­es­ta tulon­jaos­ta, jon­ka se tuot­taa. Vai tuot­taako? Jat­ka lukemista “Voisiko perus­tu­lo kor­va­ta palkkasopimukset?”

Miten perus­tu­lon kaltaiset ratkaisut voisi­vat aut­taa Euroopan sosi­aalipoli­ti­ikan uudistamisessa.
Aloite­taan tuloveros­ta. Suh­teelli­nen vero
T = tY,
missä
T = vero
t = veroprosentti
Y = verotet­ta­vat tulot 

olisi hyvin epäedulli­nen pien­i­t­u­loisille. Sen sijaan lin­eaari­nen veroasteikko,
T = t(Y – Yo),
missä
Yo on verotet­ta­van tulon alkaraja, 

olisi pieni­palkkaisille huo­mat­tavasti nyky­istä edullisem­pi. Jat­ka lukemista “Lin­eaari­nen pro­gres­si­ivi­nen tulovero ja negati­ivi­nen tulovero”

Euroop­palainen hyv­in­voin­ti­val­tio läh­estyy ainakin vaikeuk­sia ellei suo­ras­taan umpiku­jaa. Se johtuu tehdas­te­ol­lisu­u­den alasajos­ta ja hyvä­palkkaisten duu­nar­i­ammat­tien katoamis­es­ta. Sosi­aalipoli­ti­ik­ka on aiem­min keskit­tynyt lähin­nä aut­ta­maan työelämän ulkop­uolelle joutunei­ta. Nyt sen pitäisi keskit­tyä palkkaero­jen seu­rausten tasoittamiseen.

Sel­l­aiset super­hyvät työ­nan­ta­jat kuin paperite­htaat, autote­htaat, kansal­liset monop­o­liase­mas­sa ole­vat lentoy­htiöt ja muu vas­taa­va alkaa olla men­nyt­tä. kulu­tus­tavaroiden valmis­tus alkaa olla työl­listäjänä men­nyt­tä. Krääsän tuot­ta­mi­nen on niin help­po automa­ti­soi­da, ettei niiden valmis­t­a­mi­nen koh­ta työl­listä kuin mar­gin­aalis­es­ti. Samal­la valmis­ta­va teol­lisu­us palaa Euroop­paan, kos­ka logis­ti­ikan osu­us kas­vaa suh­teessa valmis­tuskus­tan­nuk­si­in. Toinen suh­teessa kas­va­va erä ovat raa­ka-aine- ja ener­giakus­tan­nuk­set. Jat­ka lukemista “Miten käy Euroopan: sosiaalipolitiikka”

Talouskri­isin hoi­dos­sa siir­ryt­ti­in setelira­hoituk­seen, kun EKP alkoi ostaa Espan­jan ja Ital­ian val­tion lain­o­ja. EKP ei ilmeis­es­ti ole itse pal­jas­tanut sum­mia, mut­ta ulkop­uoliset arviot puhu­vat 850 mil­jardista eurosta. Jos tieto pitää paikkansa, toimen­pide on mas­si­ivi­nen. Tuol­lainen määrä rahaa luoti­in noin vain tyhjästä. Euro­mais­sa asuu noin 320 miljoon­aa ihmistä. Jos EKP olisi painanut tuon määrän seteleitä oikein konkreet­tis­es­ti ja jakanut sen jäsen­maid­en­sa asukkaille, siitä olisi tul­lut jokaista asukas­ta kohden 2600 euroa. Jos se olisi annet­tu Suomen kun­nille, niiden ei olisi tarvin­nut kerätä vero­ja läh­es kymme­neen kuukau­teen. Jat­ka lukemista “EKP:lta melkoinen jyty”

En tunne rahoi­tus­maail­man kaikkia kiemuroi­ta riit­tävän hyvin, mut­ta uskaltaudun silti kir­joit­ta­maan siitä. Var­maankin väärät käsi­tyk­seni oikaistaan ja opin taas lisää. 

Rahamarkki­nois­sa peru­songel­ma on, että speku­lati­ivista sinne tänne ryn­täilevää rahaa on liian paljon. Edel­lisessä ketjus­sa Sep­po Korp­poo arvioi sen määräk­si 10 ker­taa maa­pal­lon BKT. En pysty tätä tark­ista­maan, mut­ta olen­naista on, että sitä on liikaa. Jos ei olisi, val­tiot, yri­tyk­set ja kulut­ta­jat eivät voisi velka­an­tua niin paljon kuino­vat velkaantuneet.

Speku­lati­ivisel­la rahal­la on ainakin kolme merkit­tävää lähdet­tä: uusien teol­lisu­us­maid­en, ennen kaikkea Kiinan vai­h­to­taseen yli­jäämä, öljyn hin­nan­nousun tuot­ta­mat voitot ja eläk­er­a­has­tot. Jat­ka lukemista “Mik­si rahamarkki­noista on tul­lut epävakaita”

Vaik­ka reaal­i­talous on Euroopas­sa kun­nos­sa, raha- ja finanssisek­torit eivät ole.
Olen aiem­minkin kir­joit­tanut, että pankkien pyrkimys­tä luo­da rahaa luot­toekspan­sion kaut­ta pitäisi rajoit­taa. Kehit­tyneet ja inno­vati­iviset rahoi­tusin­stru­men­tit pitäisi kieltää. Ne on kehitet­ty vain kiertämään luot­toekspan­sio­ta säätelevää lain­säädän­töä. Jat­ka lukemista “Raha ja finanssipoli­ti­ik­ka aja­vat kurimukseen”

Euroopan ja myös Yhdys­val­tain talousti­lanne näyt­tää lievästi san­ot­tuna huolestut­taval­ta. Kysymys on pohjim­mal­taan, miten Euroopan käy maail­man­talouden myller­ryk­sessä, kun talouden pain­opiste näyt­tää palaa­van muu­ta­man sadan vuo­den väli­vai­heen jäl­keen Aasiaan.
Miten mei­dän käy, kun Euroop­pa häviää kil­pailukyvyssä Aasialle ja joillekin muillekin nou­seville teol­lisu­us­maille? Jat­ka lukemista “Miten käy Euroopan?”

Olen jotenkin joutunut Yhdys­val­tain Teekut­suli­ik­keen pos­ti­tus­listalle. Viestit tun­tu­i­v­at par­o­di­al­ta eikä niille voin­ut kuin nau­raa. Hymy kuitenkin hyy­tyi, kun näki, mitä tämä lähin­nä kiihkomielis­ten type­r­ys­ten touhul­ta vaikut­tanut liike­hd­in­tä on saanut aikaan Yhdys­val­tain kon­gres­sis­sa. Hei­dän ide­ol­o­gisen hurmok­sen värit­tämä halun­sa supis­taa julk­ista kulu­tus­ta suh­dan­neke­hi­tyk­sen kannal­ta pahim­paan mah­dol­liseen aikaan saat­taa suis­taa län­tisen maail­man itse aiheutet­tuun lamaan. Mitä amerikkalaisille on tapahtumassa?

Min­ul­ta kysyt­ti­in, mihin suun­taan ole­tan euroop­palaisen arvo­maail­man kehit­tyvät. Ensin sanoin, että en todel­la tiedä. Vähän mietit­tyäni vas­tasin, että se pirstoutuu. Jat­ka lukemista “Tiedonväl­i­tyk­sen pirstou­tu­mi­nen johtaa arvo­jen eriytymiseen”

Hal­li­tu­so­hjel­mas­sa on kak­si merkit­tävää kan­nan­ot­toa ulko­maalais­poli­ti­ikas­ta. Toisen mukaan per­heeny­hdis­tämiskäytän­töjä tiuken­netaan niin, että sil­lä, joka halu­aa per­heen­sä Suomeen, on olta­va edel­ly­tyk­set elät­tää per­heen­sä ilman yhteiskun­nan tukia, ilmeis­es­ti asum­is­tu­ki mukaan luet­tuna. Toinen kan­nan­ot­to on demarien vaa­timuk­ses­ta mukaan otet­tu lause, jon­ka mukaan työperäi­nen maa­han­muut­to estetään luku­un otta­mat­ta tapauk­sia, jois­sa koti­maista työvoimaa ei ole saatavis­sa. Human­i­taarisin perustein maa­han tulleet sen­tään saa­vat tehdä työtä, sitä pide­tään jopa toiv­ot­ta­vana. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus jar­rut­taa työperäistä maahanmuuttoa”