Olen jotenkin joutunut Yhdysvaltain Teekutsuliikkeen postituslistalle. Viestit tuntuivat parodialta eikä niille voinut kuin nauraa. Hymy kuitenkin hyytyi, kun näki, mitä tämä lähinnä kiihkomielisten typerysten touhulta vaikuttanut liikehdintä on saanut aikaan Yhdysvaltain kongressissa. Heidän ideologisen hurmoksen värittämä halunsa supistaa julkista kulutusta suhdannekehityksen kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan saattaa suistaa läntisen maailman itse aiheutettuun lamaan. Mitä amerikkalaisille on tapahtumassa?
Minulta kysyttiin, mihin suuntaan oletan eurooppalaisen arvomaailman kehittyvät. Ensin sanoin, että en todella tiedä. Vähän mietittyäni vastasin, että se pirstoutuu.
Joskus kauan sitten suomalaiset katsoivat samoja televisio-ohjelmia, kuuntelivat ja katselivat samoja uutisia ja lukivat Hesaria. Arvot ja maailmankuvat olivat yhtenäiset.
Nyt jokainen voi valita omat tiedonsaannin kanavansa tai välttyä niiltä kokonaan. Maailmankuvat alkavat eriytyä, kun kukin on tekemisissä vain hengenheimolaistensa kanssa.
Netissä mitä pienimmät harrastajaryhmät löytävät seuraa ympäri maailman. Tämä on rikkaus, kun on kyse vaikkapa kynsien korumaalauksesta, mutta ideologiset pienseuraiset voivat olla paitsi rasittavia, myös riski.
Kun aivot ovat kalibroituneet oman porukan mukaisiksi, vihapuhepalstojen lukijat ja kirjoittajat eivät tunnu enää lainkaan ymmärtävän, miten ala-arvoisilta heidän tekstinsä ulkopuolisen silmissä näyttävät.
Kymmenien miljoonien amerikkalaisten hurahtaminen yksisilmäisten kiihkomielisten kelkkaan selittyy uutisvälityksen lohkoontumisella ideologisesti värittyneisiin kanaviin. Näin käy, jos maailmankuva on peräisin FOX-uutiskanavalta. Tuon kanavan uutiset ovat yksipuolisuudessaan ja kiihkomielisyydessään Pohjois-Korean uutisten tasoa.
Kaikki me ollaan jotain marginaalia. Olennainen nettiefekti on se pitkä häntä, yleensä esimerkkinä annetaan että 40% Amazonin myymistä kirjoista on sellaisia joita ei saa juuri mistään kirjakaupasta, ja nettikaupan myötä vanhoista pienlevikkisistä kirjoista on otettu uusintapainoksia. Eli pointtina siis että normaalin kirjakaupan rajallinen hyllymetrimäärää tuottaa homogeenisemman lukijakunnan, http://en.wikipedia.org/wiki/Long_Tail
Poliittisesti ja tiedonvälityksessä minusta on kyse samasta asiasta. Ja ironisinta on tietenkin marginaalinen yhtenäiskulttuuriin haikaileva joukko.
Varsinkin sen jenkkioikeiston hampaissa, joskus toki vasemmistonkin, on ollut erillaiset asiantuntijat. Kun niillä on sellainen ärsyttävä tapa vedota tosiasioihin, ja niitä ei voi valita.
Jopa oli viisas ja oivaltava kirjoitus. Eihän ilmiöiden syiden ymmärtäminen ilmiöitä muuksi muuta, mutta minusta tuntuu hyvältä oivaltaa syitä.
Heti perään on ennustettava: osa kommentoijista hihkuu, että sanan- ja tiedonvapaus on juuri tuota pirstoutumista ja tiedonvälityksen oleminen yhden etabloidun ja kanonisoidun kanavan varassa on tiedon pimittämistä ja rajoittamista. Näinkin asian voi nähdä, ja näinkin se on. Ehkä meidän on maksettava tiedon rajoittamattomuudesta se hinta, josta Osmo kirjoittaa.
Monikulttuurisuutta?
Sama ongelma koskee siellä rapakon takana liberaaleja. Heille valtio on kaikkivaltias. Hekin seuraavat omia poliittisesti värittyneitä medioitaan.
Poliittinen hajaannus voi olla yksilönvapautta ja heikkoa valtiota kannattavalle individualistille erittäin hyvä asia: kun presidentti, kongressi ja senaatti ovat kaikki eri tahojen hallussa niin ainakaan verot eivät nouse eikä julkinen kulutus kasva velalla.
Suomen kaltaisen suhteellisen vaalijärjestelmän aikaansaama hajaannus voidaan estää Westminster tyyppisellä järjestelmällä eli jokaisessa vaalipiirissä vain yksi eniten ääniä saanut menee läpi. Silloin parlamentin voimasuhteet voivat muuttua rajusti. Lisäksi jos poistetaan opposition vaikutusmahdollisuudet komiteatyössä yms, niin vaaleissa voiton saanut ryhmittymä voi sitten ajaa äänestäjiensä etua tehokkaammin.
Kollektiivisen toiminnan ja taloudellisen suunnittelun ongelma on nimenomaan se miten kansalaisten preferenssit käännetään toimintapolitiikaksi. Tämä voi olla hyvin riippuvainen käytännössä siitä mekanismista miten edustajat valitaan ja mikä on esim. virkamieskunnan rooli.
Näinhän se on.
Amerikkalaiset eivät saa kunnollista tietoa mistään — eikä suurin osa haluakaan. God bless America — se riittää.
Kaihoatko sellaista yksisilmäisyyttä, mikä aikoinaan vallitsi Neuvostoliitossa. Siellä ei ollut julkisuudessa paljoa poikkeavia mielipiteitä. Pirstaleisuudesta en tiedä?
Todellisuus saattoi kuitenkin olla toista kuin virallinen liturgia. Liekö ollut syynä valtion hajoamiseen? Tämä esimerkiksi siitä, ettei tiedoituksen yksikanavaisuus välttämättä aiheuta pirstaleistumisen ongelmaa. Itse etsisin syytä enemmän nykyihmisten koulutuksesta. Kannustetaan itsenäiseen ajatteluun ja omiin mielipiteisiin. Vaikeaa on kieltää näitäkään tavoitteita.
Teekutsuliike jaksaa kyllä ihmetyttää — ja Venäjän Putin-Nashi ‑liike ja Italiassa Berlusconia äänestävät.
Voiks ne toisaan ajatella ja toimia noin — ja voiks se kansa tosiaan olla noissa maissa niin kusetettavaa?
Ja sitten tietysti tulee mieleen, että mistä se kaikki viisaus on minulle siunaantunut?
Touko Mettinen
“Kun aivot ovat kalibroituneet oman porukan mukaisiksi, vihapuhepalstojen lukijat ja kirjoittajat eivät tunnu enää lainkaan ymmärtävän, miten ala-arvoisilta heidän tekstinsä ulkopuolisensilmissä näyttävät.
Kymmenien miljoonien amerikkalaisten hurahtaminen yksisilmäisten kiihkomielisten kelkkaan selittyy uutisvälityksen lohkoontumisella ideologisesti värittyneisiin kanaviin.”
🙂
Asiaan liittyen: En oikein käsitä miksi esim. Hesari kieltäytyi Apusen ehdottamasta toimittajien arvomaailman kartoituksesta. Mitä pahaa olisi kyseisestä läpinäkyvyydestä? Saataisiin vihdoinkin loppumaan se “etelän media” ‑puhe, kun ihmisillä olisi käsitys kirjoittajan arvomaailmasta (joka takuulla kirjoitukseen vaikuttaa). Eikä silloin pääsisi täälläkin syntymään Murdochin mediaimperiumin kaltaisia propagandakoneistoja (johon kai tuo Foxkin kuuluu) — ainakaan niin helposti. Se olisi avoimmuutta.
Varmaan ihan tyhmää ihmetellä miksei asiasta enempää puhuta, mutta ei vaan mahda mitään.
Yleisradiolla on tehtävä repiä rikki näitä talouselämän ja greenpeacen tiedotteita, eikä vain kritiikittömästi uutisoida niitä totena. Pitää palkata halla-aholaisia ja kommunisteja ja linkolalaisia ja herravihaisia persuja tekemään enemmän MOT-ohjelmia.
Uskomatontahan se on, että Tee-kutsuliike saa niinkin paljon kannattajia läpensä huonolla ja aikansa eläneellä propagandalla. Tyhmyys elää pienissä puroissa ja kasvaa vuolaiksi virroiksi. Todennäköisesti taustalla on hyvinkin nokkelia kavereita, jotka varmasti hyötyvät.
Olen myös odottanut tuleeko näille teenlitkijöille mitään rangaistuksia tv:ssa esitetyista tappouhkauksista niin USA:ssa kuin Kanadassakin. Eipä näy tulevan, ei kyllä oikeudenkäyntejäkään. Ilmeisesti valtameren toisella puolella mediassa saa nykyään levittää sellaisiakin vihapuheita, jossa kehotetaan tappamaan Assange tai joku muu “vihollinen”.
Pohjois-Korean tv on Foxia luotettavampi, koska sieltä tulee lähinnä sotilasparaatimusiikkia.
“Heidän ideologisen hurmoksen värittämä halunsa supistaa julkista kulutusta suhdannekehityksen kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan saattaa suistaa läntisen maailman itse aiheutettuun lamaan.”
Onko tämä vitsi, jota minä en ymmärrä? Saisiko hiukan perusteluja?
Hyvä Osmo, minulla on Sinulle suora kysymys. Kuinka paljon olet lukenut Scriptaa ja Hommaa? Oletko tosiaan sitä mieltä, että Homma on pelkkää vihapuhetta?
Mielestäni 98% Homma-foorumin kirjoituksista on enemmän taikka vähemmän asiaa. Joskus tapahtuu asian vierestä puhumista ja ylilyöntejä, mutta niin tapahtuu varmasti jokaisella foorumilla, jolla on tuhansia kirjoittelijoita. Sarkasmi ja tietty sisäpiirihuumori voi säikäyttää satunnaisen tatkkailija. Tilastotieteilijänä ja objektiivisen tiedonvälityksen puolustajana et voi lytätä täysin hommalaisten analyyttistä otetta maahanmuuttoasioihin.
Tällä hetkellä Homma-foorumiin on kirjoitettu 744 757 viestiä ja kirjoittajia on 6727. Kyse on siis vaikuttavasta kanavasta. Suuri osa kirjoittajista on yliopistokoulutettuja: tohtoreita, matemaatikkoja, lääkäreitä, atk-osaajia jne. Ylivoimainen enemmistö kirjoittajista on miehiä. Palstoilla kirjoittelee punavihreän elämänkatsomuksen omaavia miltei jokaisessa viestiketjussa.
Rasistit ovat profiililtaan täysin erilaista porukkaa: vähän koulutettuja, syrjäytyneitä ja rikollistaustan omaavia. On loukkaavaa rinnastaa hommalaiset tunnevammaisiin erilaisuuden vihaajiin.
Tiedonvälityksen pirstaloituminen mahdollistaa aivan uudenlaisen demokratian. Perinteiset mediat luovat tiedonvälityksen yhtenäiskulttuurin; on vain yksi totuus, kuten Neuvostoliitossa konsanaan. Fiksu ja valveutunut ihminen seuraa useita toisistaan riippumattomia medioita yhtä aikaa!
Teekutsuliike on tainnut taantua kaikkein luiskaotsaisimpien konservatiivien temmellyskentäksi — jos se nyt mitään muuta ikinä olikaan.
Kuitenkin kysymys julkisen kulutuksen supistamisesta ansaitsisi ehkä laajempaa tarkastelua. Sinänsä on aivan perusteltua sanoa, että nyt on väärä aika supistuksille — mutta ovatko supistukset milloinkaan muulloin käytännössä mahdollisia? Suurin osa länsimaista elää kroonisesti yli varojensa ja nousukaudet merkitsevät yleensä vain tuhlauksen pahenemista. Onko kyse jostain edustuksellisen demokratian valuviasta ja/tai äänestäjien lyhytnäköisestä ahneudesta?
Moni poliitikko vannoo tänäpäivänä Keynesin nimeen, mutta ei se vain toimi niin, että vain laskukausien ja laman aikaan on keynesläinen ja muuten kuin joku joulupukki, joka täyttää kaikkien toiveet paremmista etuuksista, omasta asunnosta, kiveenhakatusta aikaisesta eläkeiästä jne.
Vaikka valtion roolin merkittävästä supistamisesta voi toki olla montaa mieltä, niin sitä ei kuitenkaan voine kiistää, että mitä vähemmän rahaa ja valtaa poliitikoilla ja valtiokoneistolla on, sitä vähemmän ne pystyvät sotkemaan talouden toimintaa ja yksittäisten ihmisten elämää.
Pirstoutuminen on alkanut jo kauan sitten. Ennen kaikki pelkäsivät yhtä Jumalaa ja tuomiopäivää, nykyään on onneksi olemassa muitakin vaihtoehtoja. Aina silloin kun on ollut pelkästään voima ja vastavoima, niin ruumiilta ei ole vältytty, kuten erilaiset uskon- ja kylmät sodat meitä muistuttavat. Arvojen pirstaloituminen ei siis välttämättä ole huono asia.
Nykyinen tiedonvälitys mahdollistaa yhä erilaisten maailmankuvien ja arvojen esille tuonnin aikaisempaa helpommin. En suoralta käsin pitäisi tätä syypäänä arvojen pirstaloitumiselle, ehkä se voi jossain määrin vahvistaa prosessia, mutta se ei ole alkuperäinen syy.
En tiedä mikä on alkuperäinen syy arvojen monipuolistumiselle.
Sen tiedän tai ainakin luulen tietäväni, että mitä vähemmän on arvoja, sitä vähemmän ihmiset kokevat eksistentiaalista ahdistusta. On paljon helpompaa tehdä kaupassa ostopäätös leivän suhteen, jos hyllyllä on tarjolla pelkästään ruisleipää. Mutta jos hyllyt notkuvat ties mistä italialaisista ciabatta-leivistä, on valintatilanne huomattavasti vaikeampi.
En kuitenkaan halua palata ruisleipä-aikaan, vaikka se ehkä vähentäisikin eksistentiaalista ahdistusta. Sen sijaan kaikenlainen muu ahdistus taas lisääntyisi mikä ei olisi ollenkaan hyvä juttu.
Ehkä nyt olisi aika siirtyä pohtimaan rakenteellisia arvoja sisällöllisten arvojen sijaan. Tarkoitan tällä sitä, että meidän pitäisi enemmän miettiä millä ratkaisuilla saamme luotua yhteiset pelisäännöt moniarvoiselle yhteiskunnalle. Meidän tulisi sopia se logiikka, millä eri arvot pannaan järjestykseen.
Muussa tapauksessa vaarana on hällävälismin ja kiihkomielisyyden lisääntyminen. Edelliseen turvautuvat ne, jotka eivät jaksa/kykene tekemään arvovalintoja, esimerkkinä Big Brother ‑sukupolven toivot, jotka ovat keskittyneet lähinnä tässä-ja-nyt-hedonismiin. Viimeksi mainittua edustavat Breivikin kaltaiset tapaukset, jotka janoavat vahvaa ideologista maailmankuvaa, joka antaa tarkoituksen ja merkityksen heidän elämälleen. Lienee kaiketi selvää, että kumpaakaan emme tarvitse yhtään lisää.
Oikea huomio: maailma pirstoutuuu.
Mutta haluaako joku sitten takaisin sen “yhden totuuden” maailman jossa hesari ja yhdeksän uutiset ovat valtakanavat. Enpä usko…
Lehdethän ovat yleisestikin pelänneet netin valtaa, ja varsinkin valtalehtien aseman kapenemista. Ongelma onkin se, että mitä sitten tehdä asialle. Jos netissä ja blogeissa on paljon parempaa analyysiä ja kommenteissa keskustelua kuin lehdissä, niin totta mooses sitten porukka viettää siellä enemmän aikaansa.
Vielä suurempi ongelma lehdille lienee vielä mainosten ja vaikka työpaikkailmoitusten siirtyminen nettiin. Siinä jää paljon rahaa saamatta.
Mikään elvytys ei auta sillä kyse on rakenteellisista ongelmista. Yksityiset taloudetkin ovat eläneet yli varojen vuosikymmeniä eikä finanssikriisiä edeltävään kulutuskäyttäytymiseen ole enää paluuta.
Miten on Suomessa? Jos ei haluta kuristaa taloutta, silloin myöskään _veroja_ ei pitäisi nostaa. Eletään vain velaksi.
… ja toisia päin, arvojen erilaistuminen johtaa tiedonvälityksen pirstoutumiseen.
Tea Partyn seuraava “ison vihan” kohde on, uskomatonta kyllä, luonnonsuojelu. Voitosta voittoon kulkee tuo liike nyt USA:ssa.
YLE: “Ympäristövirasto EPA on heidän silmissään syypää niin korkeisiin energian hintoihin, suureen säädösviidakkoon, valtion varojen tuhlaukseen kuin työttömyyteenkin.
Idaholainen kongressiedustaja Mike Simpson on tehnyt lakialoitteen, joka veisi suuren osan EPA:n päätösvallasta ja leikkaisi 18 prosenttia sen varoista.”
http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2011/08/usan_republikaanit_ajavat_alas_ymparistonsuojelua_2771854.html
Lisää täältä…
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/cifamerica/2011/aug/03/epa-republicans-tea-party
Mistä joku on vetänyt johtopäätöksen, että halajaisin takaisin valtion uutismonopoliin (YLE)? Emme elä maailmassa, jossa asioilla on vain hyviä tai vain huonoja puolia. Jos tiedonvälityksen pirstoutumisesta löytää monen hyvän asian ohella yhden huonon, se ei tarkoita, että asia olisi läpeensä huono.
Voi tietysti edistää rakenteita, joissa kukaan ei voisi helposti eristäytyä vain yhden kajahtaneen tahon informoitavaksi vaan tietynlainen tiedon monipuolisuus olisi pakollista tai sen piiriin olisi ainakin helppo joutua. Tältä osin tilanne Suomessa on parempi kuin Yhdysvalloissa. Maa on poliittisesti äärimmäisen polarisoitunut. Yksi selitys on se, että molemmat osapuolet kuulevat vain omia totuuksiaan.
Olen taas viimeaikoina lukenut Hommafoorumia. Siellä on aivan asiallista keskustelua osittain, mutta löyhkä on siihentottumattomalle tyrmäävä. Kovin moni kirjoittaja piehtaroi solvaavien kielikuvien hekumassa. Löyhkään tottuu. Hommafoorumilaiset eivät ilmeisesti enää lainkaan havaitse kielenkäyttönsä solvaavuutta.
Ensimmäinen kappale toimii täydellisesti vihreään liikkeeseen, kun poistaa sanan “julkista” kulutuksen edestä.
Tähän ilmiöön liittyy vielä se, mitä kuulin asiantuntijoiden joitakin päiviä sitten kertovan radiossa: Lukutaidon kääntymisen laskuun Suomessakin. Tutkija, jonka nimeä en muista kertoi, että joka seitsemännellä suomalaisella on ongelmia lukemansa ymmärtämisessä, mikä tarkoittaa mm sitä, että tällainen ihminen ei osaa erottaa tosiasioihin perustuvaa tekstiä ja tunneperäistä vihakirjoitusta toisistaan. Tämä ehkä osin selittää myös mm facebookissa valtavasti rönsyilevät vihapuheet ja myös sen ihmettelyn, jota monet kirjoittajat esittävät: “Miksi vihapuheita ei saisi pitää? Nehän ovat vain mielipiteitä.”
Sanoit aivan oikei kirjoituksessasi: “Kun aivot ovat kalibroituneet oman porukan mukaisiksi, vihapuhepalstojen lukijat ja kirjoittajat eivät tunnu enää lainkaan ymmärtävän, miten ala-arvoisilta heidän tekstinsä ulkopuolisensilmissä näyttävät.”
Vanhana 60-lukulaisena minua myös ärsyttää se, mitä kaikkea ölähtelyä nykyään halutaan nimittää keskusteluksi. Keskustelullehan tulisi olla ominaista, että keskustelijat tuntevat aiheen, josta keskustelevat ja että keskustelun myötä syntyisi mahdollisesti uusia näkökulmia ja visioita tulevaisuuteen eikä vain kaipuuta vanhojen ennakkoluuloisten järjestelmien henkiinherättämiseen.
Tarkasti ottaen YLE:n uutisista vain pieni osa on uutisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Suuri osa tyhjänpäiväistä reportaasia ja ohjelma-ajan täytettä, Helsinskiä, vallanpitäjien nuolemista…
En kovinkaan korkeaa arvosanaa antaisi YLE:n uutisille. Kun YLE:n rahoitusta mietitään, katsottaisiin, miten valtava, ylimitoitettu organisaatio YLE:n uutiset on.
Mitoittamalla uutistoiminta oikein saadaan huomattavat säästöt YLE kustannuksiin, ja samalla uutisten taso ja laatu varmasti nousee nykyisestä.
Lisäksi poliittiset vahtikoirat heinoset ja richterit ovat Njeuvostoradion ajoilta ja ne pitäisi siivota pois — ei niitä enää Neuvostoliitossakaan ole.
Niin — sellainen muuten kävi tässä jonkun muun keskustelun yhteydessä mielessä, että kun puhutaan “poliitikkojen vieraantumisesta kansasta”, niin eikö ennemmin kyse ole siitä, että kansa on vieraantunut poliitikoista eivätkä jälkimmäiset ole kyenneet reagoimaan muutokseen?
Kansalaisten “vieraantumiseen” on varmasti syynä juuri tämä Osmon esinnostama tiedonvälityksen pirstoutuminen. Ilmeisesti poliittinen toiminta on vielä jäänyt monilta osin vanhan yhden-kahden totuuden maailmaan ja monet puolueet lienevät juuri tämän vuoksi hukassa kun vasenta ei enää erota oikeasta ja oman puolueen kannattajatkin jakautuvat lukemattomiin kuppikuntiin.
Tällaisessa tilanteessa uudet tuulet haistanut puolue on vahvoilla — ja tässä mielessä Persut ovat onnistuneet (ehkä vähän vahingossa) mm. Homma-forumin ansiosta. Ehkä perinteistenkin puolueiden olisi syytä miettiä toimintatapansa uusiksi sen sijaan, että vaadittaisiin lisää nettisensuuria ja jatketaisiin ylimielistä, vanhan mallin mukaista käytöstä niin kuin mikään ei olisi muuttunut.
Tietysti voihan se olla täysin mahdotonta perinteiseen puoluetoimintaan tottuneelle, kun asiat eivät enää välttämättä toimisi pienen porukan pillin mukaan puoluetoimistosta käsin kuuliaisia kaadereita käskyttämällä.
Semanttisesti nokkelaa, mutta syyte on väärä. Vasta-argumentti on sen verran monimutkainen, että se vaatisi oikeastaan oman aloituksen. Voi vakka syntyä. Noin aluksi. Leppoistaminen ei johda lamaan, koska asianomainen vähentää myös työn tarjontaa, eikä vain kulutusta. Jos joku kuolee auto-onnettomuuderssa ja lopettaa sekä kuluttamisen että tuottamisen, ei sekään johda lamaan. Tämä osa asiasta on helppoa, mutta julkisen talouden tasapainottaminen ei ole.
Tämä on näkökulma, jota olen ajatellut jo pidempään ja erityisesti Norjan terrori-iskun jälkeisen keskustelun seurauksena. En ole saanut ajatuksiani kursittua loppuun asti, mutta olen alkanut pitää yhteiskunnan polarisoitumista yhtenä suurimmista tulevaisuuden uhkakuvista.
Minusta tuntuu, että tämä polarisoituminen on jatkuvasti kiihtynyt, ja pelottavinta on, että se tapahtuu useilla eri tasoilla samanaikaisesti. Ei riitä, että tuloerot kasvavat, vaan sen lisäksi eri sosioekonomiset ryhmät ovat entistä vähemmän toistensa kanssa tekemisissä, puhutaan sitten työelämästä, asuinpaikasta tai harrastuksista. Sama pätee mielipiteisiin. Tiedonvälityksen nopeuumisen seurauksena kaikilla on mahdollisuus päästä käsiksi erilaisiin näkemyksiin, mutta todellisuudessa vain samanmieliset ovat alkaneet kommunikoimaan enemmän keskenään ja erilaiset näkemykset ovat jääneet taustalle. Eikä vain taustalle, vaan ylipäätään se keskustelu, mitä erilaisten näkemyksien välillä on, on luonteeltaan vähemmän ja vähemmän aitoa keskustelua, ja enemmän ja enemmän niiden toisten “väärien” mielipiteiden haukkumista. Ja tämä siis koskee kaikkia osapuolia. Hommafoorumilaiset pitävät minun mielipiteitäni täsmälleen yhtä typerinä ja vaarallisina kuin minä heidän. Ja todellisen dialogin syntymistä ei olisi edesauttanut pätkääkään se, että Norjan tapahtumien jälkeen olisin laukonut näppäimistöltäni mitä todella ajattelen, joten päätin olla kommentoimatta.
Mutta tämä Osmon avaus on minun nähdäkseni tämä on juuri se keskustelu mitä yhteiskunnassa todella pitäisi käydä. Maahanmuutto ja pakkoruotsi eivät millään mittarilla ole itsessään tämän yhteiskunnan todellisia ongelmia, mutta näiden aiheuttama polarisaatio voi sitä olla, jollei sitä osata varoa.
Jonkun verkostojen tutkijan pitäisi kiireen vilkkaa selvittää, kuinka “pirstaloituneen” sosiaalisen verkoston ihmisyhteiskunta kestää ilman väkivaltaisia levottomuuksia ja kuinka lähellä niitä levottomuuksia nyt ollaan.
Heh, itse en ainakaan vetänyt johtopäätöksiä Osmon mielipiteistä.
Tavoittelemani pointti oli se, että nykyisessä pirstaloituneessa maailmassa eniten huomiota saa se, joka osaa esittää asiansa oikein ja huomioida yleisön tarpeet eli valita aiheensa.
Vaatimuksen kirjoittajille siis lisääntyvät, kun kilpailu yleisön huomiosta kovenee.
Puolueeton tarkkailija: “Kaihoatko sellaista yksisilmäisyyttä, mikä aikoinaan vallitsi Neuvostoliitossa. Siellä ei ollut julkisuudessa paljoa poikkeavia mielipiteitä.”
Turha vetää Neuvostoliittoa tähän.
Mielestäni USAn tiedonvälityksen ongelma on se, että tietoa ei välity, vain mielipiteitä.
Fox News on kyllä huippu — itsekin olen nähnyt pätkän, jossa haastattelija vetää haastateltavaa turpaan, kun tämä alkaa kertoa kokemuksiaan, jotka eivät sovi ultrakonservatiiviseen maailmankuvaan.
Land of the free — my ass!
Internet on jo mullistanut maailman. Se on ylisosiaalinen paikka, jossa on tarjolla ryhmä jokaiselle. Soininvaaran kirjoitus on sitä samaa, mitä todettiin saaren ja auvisen jälkeen. Silloin keskustelun ytimessä oli spreekillers verkkosivusto, jossa ollaan nyt saatu norjalainen ykköspaikalle.
Kotimainen internet on siistiytynyt niistä ajoista. Ja paljon. Iltalehden sivuilla ei näy enää tappouhkauksia ja muutenkin kielenkäyttö on parantunut. Kuitenkin edelleen löydät yhteisön moneen ongelmalliseen asiaan. Monet yhteisöt ovat kutsun, käyttäjätunnuksen ja salasanan takana.
Haluaisin todeta tälläisestä arvojen eriytymisestä sen, että siellä arkadianmäellä eletään kollektiivisessa harhassa sen suhteen, millainen vaikutusvalta teillä on suomen kansalaisen elämään. Ei se ole sen kummempaa.
Osmo:
Saatko Homma ry:ltä konsultointipalkkiota vai miksi ihmeessä annat heille näin hyviä neuvoja?
Nähdäkseni nykyisen mamukriittisen liikkeen sauma meni jo. Muutama vuosi on jo veivattu näitä asioita, eikä ole päästy eteenpäin rakentaviin, toteuttamiskelpoisiin poliittisiin ehdotuksiin. Suurin anti taitaa olla, että “rasisti” sanaa ei enää kukaan uskalla käyttää, ja poliittisesti tämä porukka on sellaisessa yksinäisessä uhriutuneessa asemassa ettei se oikein kykenisi yhteistyössä muiden kanssa viemäänkään mitään läpi. Nyt olisi järkevien tahojen, esimerkiksi vihreiden, mahdollista ottaa aloite maahanmuuttokeskustelussa.
Luin tänään Neil Postmania, ja hänen ajatuksiaan voisi soveltaa tähän.
Uudet teknologiat muuttavat aina maailmaa salakavalalla ja vaikeasti ymmärrettävällä tavalla, koska mm. käsitteiden merkitys muuttuu. Kirjapainotaidosta tuli tieteen äänitorvi ja eräs mahdollistaja, ja se mahdollisti myös kirjoitettuun sanaan nojaavan luterilaisuuden. Koulu-instituutio kehitettiin kirjoitetun tiedon hallintaa varten. Lennätin synnytti päivälehdistön (sanan nykyisessä merkityksessä) ja muutti hallintorakenteita. Televisio ainakin kavensi sosiaalista elämää. Ja nyt internet aiheuttaa yhtenäiskulttuurin pirstoutumista ja kirjavien alakulttuurien elpymistä.
Tollasta tosiaan tapahtuu niiden tyyppien osalta, joilla ei oo halua kyseenalaistaa omia näkemyksiään ja laajentaa maailmankuvaansa. Sellasia on toki suhteellisen paljon. Mut pitää kuitenkin muistaa, et samalla netti on helpottanu ihan älyttömästi keskustelukontaktiin pääsemistä myös niiden eri näkemyksen omaavien tyyppien kanssa. Ennen kontaktit rajottu siihen jokapäiväseen elinpiiriin, johon kuuluvat henkilöt on ollu tavalla tai toisella valikoituneita. Jos esim. liberaali olis halunnu keskustella mpivaaralaisen kanssa, sen olis täytyny keskusteluhaluisen impivaaralaisen löytääkseen luultavasti mennä mukaan johonkin impivaaralaisten ompelukerhoon tai sit yrittää bongailla niitä ongelmien uhalla kadulta. Nykyään voit naputella osotekenttään impivaaralaiset.fi ja liittyä keskusteluun. Eli tiedonjanoisilla ja avoimilla tyypeillä on ton umpimielisten harrastaman eristäytymisen vastapainona paljon entistä paremmat mahollisuudet avartaa maailmankuvaansa.
Osmon blogi lienee yks esimerkki paikasta, jonne suht paljon erimielisiä on kokoontunu kalistelemaan sapeleitaan.
Osmo:
Mun preferenssit on leppoistamisen puolesta, mut en oo ite viel onnistunu keksimään, et miten leppoistaminen tapahtuis isommassa mittakaavassa aiheuttamatta vakavaa julkisen talouden vajetta tilanteessa, jossa huoltosuhteen tulevaisuus näyttää muutenkin synkältä. Jos siis oletetaan realistisesti, ettei työtuntien vähentämisen tuottama tehokkuuden kasvu kokonaan kompensoi lovea kokonaistuotannossa. Ootan mielenkiinnolla sun avausta aiheesta.
Ehkä arvojen pirstaloituminen ja erilaisten näkemysten suuri määrä johtaa kohti liberaalia kansainyhteisöä ts. maailmaa jossa yksittäinen toimija voi määritellä laajemmin mitä hän tekee omassa henkilökohtaisen vapauden piirissään.
Liberaalissa kansainyhteisössä luotetaan vähemmän kollektiiviseen toimintaan ja taloudelliseen suunnitteluun, koska sen edustama arvomaailma on ristiriidassa aiempaa individualistisemman maailman kanssa jossa erilaisia preferenssejä on enemmän ja niitä myös tuodaan aiempaa paremmin esille.
Vielä jos saataisiin läpi kansalaisten perusoikeuksia paremmin suojeleva suhtautuminen politiikkaan eli se että vähemmistön varat eivät ole välttämättä vaaleissa yksinkertaisen enemmistön saaneen joukon pääomansyönnin kohteena.
Tämä olisi toivottavaa kehitystä libertaarin, itävaltalaista taloustiedettä edustavan toimijan kannalta.
olipa yllättävä kirjoitus. Usassa on kai aina ollut erikoisia yhteisöjä eikä niitä ehkä kuitenkaan internetissä vahvisteta.
Olisiko kuitenkin niin että erilaiset arvomaailmat tulevat esiin ja näkyväksi internetissä kuin että niitä varsinaisesti internetissä itsestään syntyisi?
Totuuden monopolia ei kai kukaan kuitenkaan kaipaile takaisin? Nyt kun ajattelee kuinka vaikeaa mtv:n oli saada oikeus lähettää uutisia niin melkein naurattaa jos ei vähän karmisi selkäpiitä samalla.
Mielipide se on typerältäkin tuntuva mielipide.
Ode:
Omassa lapsuudessani 90- luvun alussa meidän perhettä pidettiin vähän omituisina, kun meille tuli Hesari eikä Aamulehteä. Paikallisradioiden suuri nousu aiheutti juuri sen että mediakenttä monipuolistui (nyttemmin kehitys kulkee sillä osin kohti standardoitua formaattiradiota). televisio-ohjelmia joo katottiin tietty kaikki samaa, paitsi rannikolla ruottin telkkaria ja vissiin itärajalla venäjän vastaavaa.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta esim paikallislehtien selkä taittui kunnolla vasta Uuden Suomen lakkauttamisen myötä. Ja suomessa on ihan kunnollisiakin paikallislehtiä vielä muutama, Aamulehti ei tosin kuulu kunnollisten lehtien piiriin…
että kyllä sitä ennenkin osattiin.
Amerikkalaisten konservatiivien maailmankuvan foxistuminen johtuu paljolti valtavirran median vasemmistovinoumasta. Lopputulos on ikävä, mutta sen perimmäinen syy on laatujournalismin rappiossa. Suomessa tämä kehitys on ehkä vielä estettävissä.
Internet vaatii ihan uutta settiä kansalaisvalmiuksia. Lähdekritiikin opettamisen aloitus pitää siirtää yliopistosta ala-asteelle. Lapsille voidaan aluksi opettaa jotain yksinkertaista luotettavuus gradienttia, lehtiuutiset hyvä, tuntematon setä privaattikeskustelussa paha, ja syventää sitten siitä.
Keskeinen tekijä nykyisessä sirpaloitumiskehityksessä on se tosiasia, että ihminen ei ole rationaalinen eläin vaan rationalisoiva eläin. Mielipiteenmuodostus on vähintäänkin erittäin kompleksia ja yksilöhistoriasta riippuvaa, jos ei suorastaan irrationaalista, mutta kerran muodostettua mielipidettä puolustetaan erilaisilla konfirmaatiobiaksilla absurdiuteen asti. Ihmiset käyttävät logiikkaa tullakseen lopputulokseen, jonka ovat etukäteen valinneet.
Internetin räjäyttämässä tuhannen lähteen mediakentässä mielipideryhmien eriytyminen pahimmillaan täysin erillisiksi ja toisilleen epäuskottaviksi argumentaation saarekkeiksi on mielestäni tapahtunut tosiasia ja yksisuuntainen prosessi, ikäänkuin pienemmän energian tila, jossa nyt sitten eletään tästä eteenpäin.
Toisaalta ne jotka muistavat ajan, jolloin oikean mielipiteen määrittelivät Kari, Kajava, Kahila ja Kekkonen eivät välttämättä ole täysin pahoillaan.
Osmo:
Jahas… on taas tullu luettua Krugmania? Koko velkakattojupakka oli tietysti täysin älytön, mutta on ihan fuulaa kuvitella, että sieltä tuli ulos mitään erityisen radikaalia. Se “säästöohjelma” oli maltillisempi ku mitä jotkut demokraattien ja republikaanien neuvottelemat kompromissit.
Eiks Foxin uutiset oo ihan suht tasapuolisia, jos vertaa vaikka CNBC:hen? Ne mielipideohjelmat ja kommentaattorit on sit asia ihan erikseen.
Joskus kauan sitten kun arvot olivat Oden mukaan muka yhtenevät “kaikki suomalaiset lukivat Hesaria”.
Itse muistan 70- ja 80-luvulta Finnairin koneissa jaetun myös työväenlehtiä, Demaria ja Kansan Uutisia. Nyt jaossa on enää HS, HBL (!) ja Kauppalehtikö. Miksei Voima-lehteä ?
Vai luovutaanko lehdistä vallan, kun kohta jokaisella matkustajalla on polvillaan läppäri, josta voi naputtaa oman ´hesarinsa´ tai lukea tätä, Soinin blokia tai Breivikin manifestia.
Nicholas Carrin (Pinnalliset ‑mitä internet tekee aivoillemme, 2010) mukaan satojen vuosien pituinen kirjallinen ja syventyvään lukemiseen perustuva kulttuurimme olisi väistymässä.
Olen kuullut toimittajakollegan sanovan, ettei enemmistö enää jaksaisi lukea tuhatta merkkiä pitempää uutisjuttua.
Kohta vain pieni paremmisto ( eliitti) seuraa syvällisiä laatulehtiä, esim. The Guardian tai Die Zeit; suuri alhaiso (vulgus)vain sähköistä uutisvirtaa, jossa minuutti pari riittää asialle kuin asialle . Ellei äänessä ole oma paremmiston edustaja kuten TEE-liikkeen FOX-kanavalla.
Mutta paimentavatko nykyiset nelivuotiset hallituskaudet YLEä hallituksen/EU:n äänitorveksi ? Ainakin päivän radiouutisissa , klo 17.30: ensin Olli Rehn ‚sitten Erkki Liikanen , kolmanneksi Jutta Urpilainen .
Kaikki kolme paremmiston edustajaa vakuuttivat suunnilleen “että kyllä tämä tästä kunhan vain.…
Sen sijaan netissä espanjalainen blogisti kertoo että “viha kiehuu Espanjan kaduilla”. Valtamediamme ei kansan finanssivaltaa ruotivaa vihapuhetta juuri julkaise. Vaikka pursuaa parhaillaan paremmiston “oikeita ajatuksia ja ohjeita” muusta vihapuheesta.
Koska kritiikki muuttuu vihapuheeksi ? Entä jenkkien paremmiston etua ajavan TEE-liikkeen propaganda. Isovelikö vetää viivaa veteen ?
Lainaan vielä itseäni miettineempää.
” Näyttää siltä että poliittiset instituutiot, armeijat, kirkot, markkkinavoimat ja teknologiset rakennelmat eivät kykene luomaa uskoa tulevaisuuteen. Ihmisillä on tunne , että pelottavat tapahtumat ja typeryys ovat lisääntymässä”, arvioi Tamperee yliopiston journalistiikan vierailuprofessori Hannu Pulkkinen läksiäisluennossaan (28.4.).
Hyvä aihe tämä pirstoutuminen. Se on ollut selvä trendi muualla jo pidemmän aikaa. Suomi vaan tulee tässäkin asiassa jälkijunassa.
Tämä johtuu siitä, että meillä on vieläkin paljolti vallalla Hegeliläis-Maxilainen maailmankuva, vaikka emme sitä huomaakkaan.
Tässä systeemissä valtio on kaiken lähtökohta. Siinä opissa ei ole ihmistä ollenkaan, ei edes Erkki Tuomiojaa. Tällä ajatussuunnalla onkin kalmanhajuinen historia.
Nykyisin tällä suunnalla liikkuvat environmentalist-uskonnon edustajat, jolloin valtion on korvattu maapallolla. Tässä on vallalla messiaaninen ajatus luonnon pelastamisesta ja siinä ilemenee ihmisvihaa, sekä tekniikan tuomien mahdollisuuksien vähättelyä.
Toisessa päässä spektriä on siten Kant, joka sanoo, että ihminen on kaiken lähtökohta. Tämä on sitä itsekästä yltiö-yksilöllisyyttä, joka näkyy juuri pirstoutumisena. Täällä ne dynaamiset kasvu-yrittäjät luuraavat.
Tämän janan keskivaiheilta pitäisi nyt sitten löytää jokin sopiva kompromissi-piste?
Vanhaan yhden totuuden aikaan ei kuitenkaan ole enään paluuta.
Jo historiaan mennyt “pohjoismainen hyvinvointi-yhteiskunta” on siellä Hegelin päässä janaa. Tätä sietäisi kyllä jo pohtia kunnolla läpi nykyisissä globaali-kilpailussa, jossa valtioiden rajat ovat jo lähes merkityksettömiä.
Seppo Korppoo
Joka on Kanttiin päin kallellaan
Mamukriittisen liikkeen sauma meni jo?
Ainoa mamukriittinen puolue otti juuri historiallisen suuren vaalivoiton.
Vaikka persujen suosion kasvusta suurin osa kuluu eu-politiikalle/kriisille, niin heti seuraavana selittäjänä ja kannatuksen nostajana tulee persujen mamupolitiikka.
Vaikka persut ovat oppositiossa, on uudessa hallitusohjelmassa esitetty perheenyhdistämisen kriteerien tiukentamista, maahanmuuttoministerin salkku on poistettu ja maahanmuutosta vastaa sisäministeri Räsänen. Verrattuna edelliseen hallitukseen on näissä asioissa edistytty huomattavasti (mamukriittisestä näkökulmasta). (Kaikki tämä siis vain “säätytalon yllä leijuneen soinin haamun” ansiosta.)
Politiikan painopiste (myös keskustelupalstoilla) siirtynee eu-asioihin (kriisi, federalisoituminen…), mutta koska sama puolue (ps) tulee hyötymään myös näistä teemoista, niin persujen kannatuksen/vallan kasvaessa (mistä syystä hyvänsä) myös mamukriittsten valta kasvaa.
Kun listaan vielä lisätään kansalaisten kannatus tiukemmalle maahanmuuttopolitiikalle (hommaforumin tilaama tutkimus keväällä 2010), niin mielestäni mamukriittisellä menee aika hyvin. Ilman Breivikiä sillä menisi todella hyvin.
Kyse ei ole enää valitettavasti tiedon, vaan mielipiteen, välityksestä. Lehdistö kärsii ja toimituksellinen materiaali muuttuu yhä köykäisemmäksi. Netti täyttyy otsikoista, jotka ovat toistensa kopioita, ja joiden takaa löytyy muutama rivi yleisluontoista tekstiä.
Hakiessaan tietoja ihmiset päätyvät liian helposti lähteeseen, joista heidän on mukava pitää. Tästä seuraa, että he hakeutuvat yhä useammin lähteille, jotka vahvistavat heidän omaa maailmankuvaansa. Ja kyllä, näin maailma pirstoutuu. Tieto tosin ei. Tieto on korvattu mielipiteellä. Tätä voi pitää typeryytenä.
Noin synkimmillään. Onneksi myös Amerikoista löytyy monen tasoista ajattelijaa. Tämä ei tosin tarkoita etteikö heidän poliittinen järjestelmänsä näyttäisi ajautuneen umpikujaan edesvastuuttomien hölmöjen suoraselkäisesti seisoessa omien tukiryhmiensä rahahanojen äärellä.
Näinköhän maailmankuvien eriytyminen on kuitenkin vanhempi ilmiö, ja tiedonvälityksen pirstoutuminen vain tekee sen paremmin ja reaaliaikaisesti näkyväksi jolloin ilmiö pystytään kanavoimaan vaalikannatukseksi ja konkreettiseen vaikuttamiseen.
“Joskus kauan sitten suomalaiset katsoivat samoja televisio-ohjelmia, kuuntelivat ja katselivat samoja uutisia ja lukivat Hesaria. Arvot ja maailmankuvat olivat yhtenäiset.”
Eikä ollut. SKDL sai murskavoiton 1945 ja SMP 1970, täysin puun takaa molemmat. 1956 yleislakon aikana Turussa rakennettiin ideologisista syistä tiesulkuja ja kaadettin autoja. Jopa demareissa oli kannatusta suoraan toimintaa ja SAK syyllistyi varsinaisiin laittomuuksiin. Poliittinen vastakkainasettelu oli aivan jotain muuta verrattuna nykypäivän iloiseen internet-perheeseen jossa arvokonservatiivit ja ‑liberaalit vähän nälvivät toisiaan omilla keskustelupalstoillaan. Korporativismikin helpottaa, vaikkei aina siltä tunnu.
Ilman foliopipoakin väitän että suomalaisten arvomaailmojen ja maailmankuvan yhtenäisyys ennen Radio Cityä ja internetiä on ollut keskitetyn tiedonvälityksen tarkoituksellinen illuusio. Partio, Nuoret Kotkat, SVUL, TUL, pioneerit, tupaillat ja kaiken maailman vasemmistopiirit olivat juurikin tiedonvälityksen pirstoutumista ja maailmankuvien eriytymistä, mutta alkeellisin välinein. Taistolaisetkin onnistuivat yhtenäiskulttuurin aikana katoamaan omaan sisäavaruuteensa. Miten ihmeessä tuo olisi helpompaa nyt kun ideologisesti värittyneen mediamateriaalin tarjonta laidasta laitaan ylittää kysynnän ?
Länsimaitten ylivelkantuminenhan on vain seurausta reaganilaista politiikasta eli samaa suuntaa kuin Munchausenin suosta nouseminen tukasta itseään vetämällä.
Tyhmät löytyvät tämän politiikan kannattajista .
Teekutsuliike on oikeassa vaatiessaan ihmisiä ja yhteisöjä elämään tulojen mukaan
>Olen taas viimeaikoina lukenut Hommafoorumia. Siellä on aivan
>asiallista keskustelua osittain, mutta löyhkä on
>siihen tottumattomalle tyrmäävä. Kovin moni kirjoittaja
>piehtaroi solvaavien kielikuvien hekumassa. Löyhkään tottuu.
>Hommafoorumilaiset eivät ilmeisesti enää lainkaan havaitse
>kielenkäyttönsä solvaavuutta.
Minä en ole viime aikoina lukenut Hommafoorumia, enkä oikeastaan koskaan ole jaksanut syventyä siellä käytävään keskusteluun. Kommenttisi kuitenkin nosti mieleeni kysymyksen siitä mahdatko itse lainkaan havaita oman kielenkäyttösi ylimielisyyttä ja solvaavuutta?
Tässä on ehkä eräs suomalaisen ja yhdysvaltalaisen poliittisen kulttuurin ero. Yhdysvalloissa uhriutuminen menee täydestä, mutta Suomessa se nähdään päinvastoin poliitikkomaiseksi selittelyksi ja venkoiluksi. Monien ei-hommafoorumilaisten ja ei-perussuomalaisten mielikuvissa joku Halla-aho on osa samaa tuttua jatkumoa kuin vaikkapa joku Väyrynen, Jäätteenmäki tai Arja Alho. Media nyyh yhyy!
Kuten vaikkapa kirjani Suuri kaalihuijaus (s. 66–68; ks. myös s. 82–84) lukeneet tietävät, kysymällä kysymykset sopivasti voidaan saada vastaajien enemmistö lähes minkä tahansa poliittisen kannan taakse. Jos Hyysäävät Kukkahattutädit ry tilaisi kyselyn samasta asiasta, tulokset olisivat täsmälleen päinvastaiset, koska kysytetyt kysymykset olisivat päinvastaiseen suuntaan johdattelevia kuin Homman kysymykset.Poliittisista kiistakysymyksistä teetetyt mielipidemittaukset, joiden teettäjä on itse tämän kiistakysymyksen osapuoli, ovat käytännössä arvottomia.
Että valkoinen ihminen on kaiken lähtökohta. Kant oli avoimesti ja häpeilemättä roisi rasisti, jollaisen rinnalla kaiken maailman hommafoorumit kalpenevat kevyesti.(Riemastuttava tekstikohta on se, missä Kant pohtii, pitäisikö hänen antaa tunnustusta mustan miehen naisvihalle vai olisiko se ristiriidassa hänen rasisminsa kanssa; mieshän oli “aivan musta kiireestä kantapäähän, mikä selkeästi todistaa typeräksi kaiken, mitä hän sanoi”.)
Hamilo:
No ei johdu. Sen vasemmistovinoutuman määritelmä on käytännössä että ei ole äärioikealla, ja logiikka on se että jos ei raivokkain konservatiivi saa yhtä paljon palstatilaa kuin kaikki muut yhteensä niin kyseessä on vinouma, koska maailma heidän katsannossaa njakautuu 50–50 konservatiiveihin ja vasemmistoon. Noin ajatellen mistä tahansa katsontakannasta media on vinoutunut.
Siis nediauhriutumisen logiikka menee niin että on joku ryhmä me ja sitten on ne muut. Jos me emme näy ja kuulu yhtä paljon niin media on niiden muiden puolella. Oikeasti siinä ryhmässä muut on useita alaryhmiä, jotka taas on me, ja ihan samaa mieltä että media on niiden muiden puolella. Eli on esimerkiki viisi ryhmää jonka jokaisen käsitys tasapuolisuudesta on se että heitä kuunnellaan yhtä paljon kuin kaikkia neljää yhteensä, ja tuosta seuraa että kaikkien mielestä media on väistämättä puolueellinen.
Tavallaan joo. Kukin voi tehdä semmoisen happotestin että valitsee jonkun aiheen minkä oikeasti itse tuntee erittäin hyvin, ja lukee aihetta käsittelevää journalismia. Ainakin minulle pistää silmään per juttu keskimäärin yksi asiavirhe ja puolisen tusinaa “ei se nyt ihan noin mene” ‑kohtaa. Se että tästä vetää johtopäätöksen että media on minua vastaan on kuitenkin vainoharhaista, järkevämpi selitys semminkin kun tuo pätee asiaan kuin asiaan on se että journalismi ei ole täydellistä.
Yksi syy siihen on että juttuja tehdään kiireellä. Laatujournalismin ongelma ei ole se että se ei kiinnosta lukijoita, kyllä sitä luetaan jopa enemmänkin kuin hömppää, vaan se että se on kallista tuottaa, eli kallista per lukija. Yhden Matti Nykänen ‑jutun tuotantokustannukset on huomattavasti pienemmät kuin hyvän reportaasin.
Kustannukset on käytännössä palkkoja, varsinkin taustatyön osalta. Media-alankin verotusta voi miettiä tätä taustaa vasten.
Sellaista aikaa ei ole ollutkaan, kun kaikki suomalaiset lukivat Hesaria vaikka Töölösessä siltä voi tuntua.
Joku aika siten Hesari kyllä tunkeutui voimallisesti tänne Turkkuseenkin, mutta taisi rynnistyksestä loppua puhti ja hyvä niin.
Kiistämättömistä ansioistaan huolimatta lehti on myös ansainnut liikanimensä “Pravda” toistamalla kritiikittömästi muodikkaita uskonkappaleita.
Tosin esimerkiksi Breivikin hirmutekoa ei enää saatu suomalaisen miehen viaksi toisin kuin Sello-murhaajan tekoset päätoimittajan suulla, mikä saattaa kertoa kutistuvan jättiläisen heräämisestä tähän toiseen, post-postmoderniin todellisuuteen. Ei tilaajia voi loputtomiin solvata ilman, että se näkyy levikissä.
Muuten olen tietenkin sitä mieltä, että informaatio nykyisessä yhteiskunnassa lisääntyy ja tarkentuu ja sen äärelle on hetki hetkeltä helpompi päästä. Lisäksi kaikki tapahtuu ekspotentiaalisella vauhdilla tai ainakin melkein. Ainakin tietokoneissa. Onko siis ihme, että ylhäältä julistetut uskonkappaleet eivät enää herätä luottamusta vaikka niiden takan olisi kirkko tai Erkko?
Aavistuksen mielenkiinoista on katsoa, jos päiviä riittää, minkälaisiksi androideiksi ihmiset tässä vielä muuttuvat ja kuinka pian. Yksi luontevan kehityskulkua olisi jokaiselle oma virtuaalimaailma, jossa saisi vetää vihervasurinuoria turpaan, jos huvittaisi.
Se on, muuten, teekutsu, ei “tee-kutsu”, toisin kuin t‑paita tai ehkä jopa “tee-paita”, ei kuitenkaan “tee paita”, paitsi jos on hikipajan pomo.
Uschanov:
Tämä klassikko kestää toistoa http://youtu.be/3gMcZic1d4U
Ja mitä Kanttiin tulee, niin jos hän nousisi haudastaan ja blogaisi, niin aiheena voisi hyvinkin olla että subjektiivisina mielipiteet ovat mitä alhaisin tiedon muoto, varsinkin henkilökohtaiset sellaiset.
Osmo:
Kovin moni kirjoittaja piehtaroi solvaavien kielikuvien hekumassa [hommaforumilla].
Hommaan on muodostunut oma huumorin alakulttuuri, joka perustuu vastapuolen lyömien leimojen käyttöön sarkastisesti, parodioiden ja myös itseironisesti.
Haistamasi löyhkä johtunee ainakin osin tästä. Et ymmärrä hommakielen piilomerkityksiä.
Kuten Heikki jo otti esiin, niin sinun ja yleisemminkin vihreiden ongelma on ylenkatse ja naureskelu ihmisille, jotka ajattelevat toisin. Kerrothan jo aloituksessa, että teekutsuliikkeen yhteydenotolle ei voinut muuta kuin nauraa.
Vaalituloksesta voi päätellä onko tämä kannattava linja.
(Hauska muuten tuo versiosi teekutsuliikkeestä. Siinä kehotetaan heilauttamaan kättä kutsuvasti)
Vihapuheet eivät ole uusi tyylilaji eikä mikään suomalaisille tyypillinen ilmiö. Tota hommafoorumia kun silmäilee niin pian oppii lukemaan siellä käytettyä käsialaa ja suhteuttamaan ne eli pitää olla suodattimet silmillä.
Jos on umpitosikko niin turvallisinta on lukea vain Hesaria. Sen mielipidesivu on rutikuivaa seisovaa vettä keskellä maailman pyörteitä.
Suomessa ei sentään vielä ole mielenosoituksissa verisiä plakaatteja tai poliitikkojen tekopäitä seipäiden nokassa, kuten vaikkapa Briteissä ja Ranskassa.
tpyyluoma:
Millä perusteella?
http://en.wikipedia.org/wiki/Media_bias_in_the_United_States#Claims_of_a_liberal_bias
(En siis yritä nyt väittää, että media olis kallellaan vasemmalle, vaan yritän selvittää mikä tän sun väitteen peruste on.)
Voisiko kolumnin kappaleiden väleihin saada yhden tyhjän rivin niin ansiokasta tekstiä olisi huomattavasti mukavampi ja helpompi lukea!
HEikki kysyi Odelta: “Kommenttisi kuitenkin nosti mieleeni kysymyksen siitä mahdatko itse lainkaan havaita oman kielenkäyttösi ylimielisyyttä ja solvaavuutta?”
Tähän voisi jatkaa kysymyksellä: Oletko huomannut että olet joskus suvaitsevainen vain sellaisia mielipiteitä, arvoja ja ihmisiä kohtaan jotka ovat samankaltaisia itsesi kanssa?
Entä oletko huomannut etteivät myös vihreän liikkeen sisällä käytetyt sanamuodot eroa juurikaan kriittisimmistä PS / Homma aktiivien käyttämistä; vihervasemmiston (jotka ovat tyhmiä ja siksi säärisuvaitsevaisia), tilalla käytetään äärioikeistoa (jotka ovat tyhmiä ja siksi rasisteja).
Fox, republikaanit ja rahakkaat intressiryhmät.
Minusta on käsittämätöntä, että velkakattofarssin yhteydessä luottoluokitusta ei laskettu. Ensi kerralla nimittäin joko kattoa ei koroteta (katastrofi) tai demokraattien taas taipuessa viimeistään varmistuu, että maata pyörittävät teepussit eli lahjattomat ja lahjotut, käsittämättömän naiivin ideologian omaavat idiootit (katastrofi). Pykälän olisi voinut pudottaa suoralta kädeltä eikä siltikään tilanne vastaisi todellisuutta.
Ruandassa onnistui kansanmurhan organisointi pelkän radiomedian avulla, ihan ilman nettiä, tv:tä ja arvojen eritymistä. Olisko onnistunut jos kulttuuri olisi ollut pirstoutuneempaa?
WordPressohjelma on mennyt jotenkin rikkiniin, etteivät kappalevälit esimerkiksi tule kunnolla. Joudun laittamaan ne siis käsin.
Äärioikeistosta sekä Breivikin osalta erityisesti että muukalaisvihamielisten liikkeiden osalta yleensä puhuu koko Eurooppa. Tältä osin vihreät puhuvat siis yleiskieltä. Kaikki muut, paitsi asianomaiset itse.
Niitä puolueita, joiden kanssa perussuomalaiset tekevät yhteistyötä Europarlamentissa, kutsutaan yleisesti maissaan äärioikeistoksi ja jotkut kutsuvat itsekin itseään.
Äärioikeistolaisuus ei ole oikeistolaisuutta sosiaalipoliittisessa mielessä, sillä olivathan jopa kansallissosialistit sosialisteja ja rikkaiden vastustajia. Kuuntelin aikanaan radiosta europarlamentin keskustelua Euron käyttöönotosta. Ensin puhui Esko Seppänen. Radio meni katveeseen, mutta seuraavan mäen päällä sama paasaus suurpääomasta jatkui. Puhuja oli kuitenkin vaihtunut: Le Pen.Silti Le Peniä pidetään äärioikeistolaisena.
Austrian:
Voittaja saa kaiken ‑järjestelmä on idioottimainen. Se estää hyvin tehokkaasti pienten ja etenkin uusien puolueiden kannatuksen nousun ja pakottaa opposition toimimaan yhteen hiileen ja yhden ehdokkaan kautta. Tämä taas kivasti polarisoi koko politiikan.
Päästään sitten tilanteeseen, jossa kaikki asiat ovat binäärisiä ja polarisoituja ja puolueet hienosti eturyhmien hallussa. Ja koska äänestäjällä ei ole koskaan kuin yksi todellinen vaihtoehto, joka on se “oma” puolue, järjestelmä ja molemmat puolueet korruptoituvat täysin varmasti eikä järjestelmä salli uudistumista heittämällä molempia samanaikaisesti muutamaksi kymmeneksi vuodeksi oppositioon. Todellisia äänestysvaihtoehtojahan ei ole.
Lopulta kaikki yhteiskunnalliset asiat jakautuvat tällä hölmöllä akselilla tiedonvälitystä myöten ja päästään jenkkien tilanteeseen, jossa kenelläkään ei ole mitään kannustinta toimia millään tavalla järkevästi.
Kaikkein hauskinta on kuitenkin tilanne, jossa kumpikaan puolue ei aja äänestäjän asiaa. Tämä tilanne tulee jo heti eteen varmaan noin puolessa yksittäisistä asioista ja korruption kasvaessa yhä enenevässä määrin.
Tällöin kestää ikuisuuksia kolmannen vaihtoehdon kannatuksen saamiseksi edes mainitsemisen arvoiseksi ja sillä välin kaksi vanhaa pistävät kilpaa yhteiskuntaa remonttin. Katso vaikka brittien liberaalidemokraatteja.
Ihan helvetin hieno idea. Itsekö keksit?
Itse kannatan demokratiaa.
Artturi, esimerkiksi niin että mielipidejako republikaanit-demokraatit ei ole mielekäs. Siitä että maassa on kaksi puoluetta ei seuraa että joka asiaan on kaksi eri kantaa. Republikaaneissa on ehkä kolme leiriä, demokraateissa kaikkea maltillisista oikeistolaista ihan kunnon ay-demareihin. Ja sitäpaitsi, sikäli kun kyselyihin ja tutkimuksiin on uskominen, suuri osa republikaani äänestäjistäkin on asiakysymyksissä demarikannalla, eli itseasiassa hekin ovat jonkin määritelmän mukaan puolueellisia.
Ylipäänsä, ei mediavaltaa käytetä niin että kirjoitetaan puolueellisia juttua, jotkut aivan selkeän poliittiset tiedotusvälineet pois lukien. Mediavallan kovaa ydintä on se että media päättää mikä ja milloin on huomionarvoista, ei se mitä media siitä varsinaisesti sanoo. Ja tästä ei pääse yli eikä ympäri koska on myös se mitä median pitääkin tehdä, se palvelu mitä mediaa tarjoaa ei ole ensisijaisesti kertoa mitä maailmassa tapahtuu vaan valikoida kaikesta tapahtuvasta olennainen, merkityksellinen, tms. Jos YLEn pääuutiset kertoisi päivän kaikki mahdolliset uutiset niin lähestys loppuisi yhdeksältä seuraavana aaamuna.
Minusta tuo harkinta nyt kuitenkin etupäässä tapahtuu uutiskriteerein, kiinnostavuus, merkittävyys, ajankohtaisuus, tms. Unto Hämäläinen epäili eläköityessään että merkittävyys on vähän unohtunut, hänelle opettiin nuorena toimittajana että isoista asioista kirjoitetaan isoin kirjaimin ja pienistä pienin.
Esimerkkitapaus mediavallan väärinkäytöstä olisi että kirjotetaan tarkoituksella poliittisesta päätöksistä joko ennen tai jälkeen päätöksen. Jos päätös on menossa mieleisesti niin ei kiinnitetä valmisteluun huomiota ettei vastustajat saa julkisuutta, ja toisin päin. Eikä siis niin että kirjoitetaan puolueellinen juttu.
anonyymi:
OS:
“Niitä puolueita, joiden kanssa perussuomalaiset tekevät yhteistyötä Europarlamentissa, kutsutaan yleisesti maissaan äärioikeistoksi ja jotkut kutsuvat itsekin itseään.
Äärioikeistolaisuus ei ole oikeistolaisuutta sosiaalipoliittisessa mielessä, sillä olivathan jopa kansallissosialistit sosialisteja ja rikkaiden vastustajia.”
Jaa. Ilmeisesti äärioikeistolaisuuden saa kukin määritellä oman halunsa mukaisesti. Suomalainen nk. älymystö käyttää ilmeisesti kriteerinä suhtautumista (humanitaariseen) maahanmuuttoon ja eurooppalaiseen liittovaltiokehitykseen. Vinkki: lisätään kriteereihin suhtautuminen pakkoruotsiin, niin perussuomalaisten ääriluonne korostuu entisestään.
Tietenkin voi olla, että nk. älymystö menee vain joukon mukana ja käyttää termiä perussuomalaisista siksi, että “kaikki” muut sitä käyttävät. Kokonaan toinen juttu on sitten, sopiiko moinen laumakäyttäytyminen itseään intellektuellina pitävälle.
Kannatan samanlaista kohteliasta kielenkäyttöä molemmin puolin aitaa.
Niitä puolueita, jotka kutsuvat itseään äärioikeistolaisiksi voi kutsua äärioikeistolaisiksi. Muussa tapauksessa viestiin sisältyy tarkoituksellinen piiloviesti. Termiä “oikeistopopulismi” voi ehkä vielä käyttää yleisterminä kuvaamaan ei-vasemmistolaisia populismiluonteisia puolueita.
Samoin mamukriittisiä pitäisi kutsua mamukriittisiksi eikä muukalaisvihamielisiksi — paitsi siis jos on tarkoitus viestittää, että he ovat muukalaisvihamielisiä, vaikka eivät ehkä omasta mielestään ole.
Usein yhteiskunnan polarisoitumisen ja asioiden kärjistymisen takana on nimenomaan toisen leirin jatkuva mustamaalaus tai vihapuhe.
Tommi U.,
Väität pokkana, että puolueettomina esiintyvät tutkimuslaitokset kuten Taloustutkimus Oy ja Suomen Gallup ovat huijariyrityksiä?
Käsityksesi siis on, että mahdollisimman objektiivisen tiedon sijaan näissä suhmuroidaan tietoisesti tilaajaa miellyttävä tulos.
Raju väite!
Miten selität, että Suomen Kuvalehti ja Hesari saivat teettämissään selvityksissä aivan samansuuntaisia tuloksia maahanmuuttoasenteista kuin Homma ry?
Asennetutkimus on tietysti vaikea ala, mutta siitä kiinnostuneita kehottaisin ottamaan oikean oppikirjan käteen Tommin maailmankatsomukseltaan varsin yksipuolisen huijauskirjan (jota jaksaa joka ketjussa mainostaa) sijasta.
Suhtautumista maahanmuuttoon mittaavissa tutkimuksissa on suurin puute ollut kaiken maahanmuuton niputtaminen yhteen. Ikään kuin ihminen ei voisi puoltaa kiintiöpakolaisuutta, vastustaa perheenyhdistämisiä ja suhtautua työperusteiseen maahanmuuttoonkin eri lailla riippuen alasta ja suhdanteista.
En minä ainakaan osaisi sanoa yhtään mitään kysymykseen, onko maahanmuuttoa lisättävä, vähennettävä vai onko nykyinen taso hyvä. Riippuu aivan maahanmuuton luonteesta.
Siinä mielessä kritiikki näitä tutkimuksia kohtaan on paikallaan. Kuitenkin väite siitä, että tutkimusyritykset räätälöisivät kysymykset tilaajan intressien mukaan, on täyttä potaskaa.
Olen ollut töissä tällaisessa lafkassa.
Marko Hamilo kirjoitti: Amerikkalaisten konservatiivien maailmankuvan foxistuminen johtuu paljolti valtavirran median vasemmistovinoumasta
Reality has a well-known liberal bias.
Kun jokaisella (epä)sosiaalisella lahkolla on oma kanavansa, syntyy samanmielisten hirmuinen joukkoego, sillä siihen rikastuu ryhmän kaikkien yksilöiden egot. Näin syntyy yhteisharha, jonka sisältönä voi olla vaikkapa oikeutetulta tuntuva viha jotakin toista ryhmää kohtaan. Kiihkeimmät messiaat ryhmässään ryhtyvät Breivikin kaltaisiin tekoihin, joiden syntyminen edellyttää tuon laajemman pohjan. Vastuun penääminen sieltä on ongelmallista sananvapauden puolesta, sillä loppujen lopuksi on kyse hengestä: missä hengessä sananvaputta harjoitetaan. Ja koska sitä henkeä ei voi mitata, huidotaan helposti ilmaan. Asiaan ei ole helppoa ratkaisua, sen käyty keskustelu on osoittanut. Kysymys on siitä, että ihmisten kyky tiedostaa kriittisesti itseään ja motiiveitaan, on jäänyt kehittymättä. Siitä puolestaan saksalainen lastenpsykiatri Michael Winterhoff on kirjoittanut seuraavasti:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri+Valta+perheiss%C3%A4+siirtynyt+lapsille/1135268187222
Osmo: “…Heidän ideologisen hurmoksen värittämä halunsa supistaa julkista kulutusta suhdannekehityksen kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan…”
Osmo, olet tuossa kohtaa oikeassa, mutta ongelma muodostuukin siitä, etteivät poliitikot kykene vähentämään julkista kulutusta silloin kun se noususuhdanteessa on järkevää. 😉 Kuka on se poliitikko, joka esimerkiksi Suomessa sanoo hyvässä noususuhdanteessa, että nyt on aika leikata sosiaali- ja terveysmenoja 25%? Kaikki muut säästöt ovat tunnetusti vain näpertelyä ilman todellista vaikutusta talouteen.
Joten tuloksena on, että menojen leikkaukset tehdään aina laskusuhdanteessa. Eli juuri silloin, kun se on vähiten järkevää. Parempi kuitenkin, että edes silloin.
Osmo sanaili “Äärioikeistosta sekä Breivikin osalta erityisesti että muukalaisvihamielisten liikkeiden osalta yleensä puhuu koko Eurooppa. Tältä osin vihreät puhuvat siis yleiskieltä. Kaikki muut, paitsi asianomaiset itse.”
Yritätkö siis tällä sanoa että syrjintä ja leimaaminen on ok, mikäli sillä on riittävästi tukijoita? Ja mikäli itse tietää oilevansa hyvien puolella…
Elinalle
“Väität pokkana, että puolueettomina esiintyvät tutkimuslaitokset kuten Taloustutkimus Oy ja Suomen Gallup ovat huijariyrityksiä?”
Taloustutkimus on tunnetusti kokoomuslainen ja useat merkittävät henkilöt ja tahot ovat kritisoineet sitä konkreettisin esimerkein. Esimerkiksi kirjassaan Oma pääoma Esko Seppänen kertoo, kuinka hän ei ole saanut itse maksamiinsa kyselyihin asettamiaan kysymyksiä vaan niitä on haluttu muuttaa “puolueettomiksi”. Totta kai samaan kyselyyn saa ihan eri vastaustuloksia eri kysymyksen asettelulla. Kuitenkin Taloustutkimus on syyllistynyt asettelemaan kysymyksiään kokoomuslähtökohtaisesti.
Kun työskentelin Stakesissa niin siellä yleinen tieto oli, että Taloustutkimus on roskapulju, joka ei osaa tai halua tehdä kunnon tutkimusta.
S‑W “Yritätkö siis tällä sanoa että syrjintä ja leimaaminen on ok, mikäli sillä on riittävästi tukijoita? Ja mikäli itse tietää oilevansa hyvien puolella…”
Yleiskieli on yleiskieltä, googlaapa huviksesi yhdistelmällä “true finns” “right wing populist”, 24000 hittiä, ensimmäisenä hesarin international edition.
Äärioikeistolainen tai oikeistopopulistinen ei ole enää aikoihin tarkoittanut oikein mitään, se on nopea ja kätevä leima silloin kun ei ole aikaa, mielenkiintoa tai intressiä selvittää taustoja. Tässä mielessä taannoinen Osmon sijoittaminen vaalikoneessa oikeiston äärilaitaan oli tervetullut muistutus siitä että aina pitäisi jaksaa kurkistaa käsitteiden taakse.
Heti vaalien jälkeen ulkomaista mediaa lukiessa tuli tuon tpyyluoman happotestin hengessä mieleen että jos suomalainen uutisointi ja käsitteenmäärittely eurooppalaisesta “äärioikeistosta” on yhtä pielessä kuin eurooppalainen uutisointi suomalaisesta “äärioikeistosta”, käsitys koko ilmiön olemassaolosta pohjaa jonkinlaiseen väärinkäsitykseen, ja on aikakin tiedonvälityksen pirstoutua niin että moisista harhoista päästään eroon.
Artturi B:
Kyllä ja näin ne siirtyvät äänestäjien näkymättömiin. Puolue itsessään ei myöskään ole äänestäjilleen demokraattinen elin ja siten myös monet päätökset siirtyvät äänestäjien ulottumattomiin.
Useimmat ihmiset kykenevät valitsemaan useamman vaihtoehdon välillä. Jos tätä kykyä ei ole, ehkä äänestäminen pitäisi jättää suosiolla väliin.
Voittaja saa kaiken ‑systeemi myöskin ajaa ihmiset strategiseen äänestämiseen. Sen sijaan että äänestettäisiin haluamaansa politiikkaa, tulee yhä tärkeämmäksi äänestää väärin politiikka pois, koska hajaäänillä ei ole merkistystä.
Sillä, mitä puolueiden sisällä puhutaan, ei ole mitään merkitystä, mikäli se ei reaalisesti vaikuta edustajien tekoihin. Puolueet pyrkivät yhteiseen mielipiteeseen ja yhteiseen linjaan. Niillä on keinot siihen ryhmäkurin ja vaalirahoituksen kautta sekä intressi hävittää sisältään eriävät mielipiteet.
Lisäksi jos nämä keskustelut siirtyvät polarisoitujen puolueiden sisälle, niitä ei tuoda yleiseen keskusteluun eikä puoluerajojen ylitse ole reaalista mahdollisuutta löytää puoluelinjojen vastaista yhteistä säveltä. Enemmistömielipide saattaa helpostikin päätyä puoluerajojen uhriksi.
Jos valintamahdollisuuksia vähennetään, valintamahdollisuudet vähenevät. Jos sävyjen määrää rajataan, vaihtoehdot polarisoituvat. Ei siinä pitäisi olla mitään vaikeata.
Tilanne saattaisi olla toinen, jos olisi kymmeniä tai satoja “samanarvoisia” vaihtoehtoja. Silloin rajaamisessa saattaisi olla jotain mieltä. Nyt runsaudenpulaa ei ole, vaan kaikki vaihtoehdot voivat päästä ainakin niiden kokonaismäärän perusteella esille.
Yksisuuntaisen tiedonvälityksen rappio raastaa poliitikkoja, mutta sille ei mahda enää mitään. Palvelut ihmisten väliseen kommunikaatioon tulevat kehittymään vielä huimasti (kysyntä ja globaali tarjonta). Uusi Google+ :n ‘Circles’-palvelu esimerkiksi tarjoaa ihmisille mahdollisuuden luoda suljettuja keskustelualueita.
Kansan kuuntelu, ymmärtäminen ja palveleminen on ehkä raskainta nykyisille poliitikoillemme: Tulevat sukupolvet ovat tottuneet elämään sosiaalisen median maailmassa.
Tuomas,
Itsestäänselvää jokaiselle tutkimuslaitoksissa työskentelevälle on, ettei jotain ilmiötä lähdetä tutkimaan kyselijän (tässä tapauksessa änkyräkommunisti Esko Seppäsen) omilla kysymyksillä. Sehän romuttaisi kaiken uskottavuuden.
Ohessa Osmo Soininvaaran kuvitteelliset kysymykset perussuomalaisten kannattajaprofiilista:
A, olen syrjäytynyt nelikymppinen luuseri. Asun äitini kanssa yksiössä.
B, Olen sahayrittäjä Kainuusta ja vihaan neekereitä
C, En osaa lukea ja en voi siis vastata
D, En osaa sanoa mitään
Päätelmä: 90 prosenttia perussuomalaisten kannattajista ei osaa sanoa osaavatko lukea.
++++++++
Mutta ilman muuta omistuspohja vaikuttaa rekrytointiin ja työpaikan henkeen. Toki olet oikeilla jäljillä. Toisaalta mainitsemastasi Stakesista olen kuullut, että remmissä ovat vain tosivasemmistolaiset. Nyttemmin siis THL, mutta aikasemmin kuultua.
Hannu Oskala
“Obama Turns 50 Despite Republican Opposition”
Kummallista kun minä tunnun saavan netistä parempaa ja asiallisempaa tietoa kuin oikeista vakavastiotettavista lehdistä.
Enkä pysty ymmärtämään, että miten täysissä sielunvoimissa oleva ihminen muka sekoaa jostain nettipalstoista.
Suomalaiset poliitikot ovat tosin aina pitäneet kansaa vain vajaaälyisinä holhottavina, joita pitää jatkuvasti kaitsia. Nykyinen keskustelu netin vaaroista on vain jatkumoa vanhoihin ongelmiin, jotka myös ratkaistiin aina kielloilla ja säännöstelyillä.
Yli nelikymppiset ovat eläneet vaikkapa väkivaltavideoiden ja hevimusiikin turmiollisen vaikutuksen alaisena. Silloinkin kyseisten asioiden harrastajana kieltoja vaativat tuntuivat vain äärimmäisen typeriltä. Jälleen on sama fiilis.
Milloinkahan poliitikot oppisivat jonkun muun lähestymiskulman kuin sellaisen asian kieltämisen, jota eivät itse tajua ja joka siksi on varmaan tosi vaarallista.
Tuomas:
hihihihihi.… parhaat perustelut ikinä!
En. Mitä ihmeen “huijaamista” on asia, joka tehdään täysin avoimesti ja jonka olemassaolo on laajalti tunnettua? Se, että jostakin asiasta ei olla tietoisia eikä sitä tuoda esiin julkisessa keskustelussa siinä määrin kuin sen merkitys ansaitsisi, ei tee tästä asiasta salaista.
Kirjassani on sivun verran tekstiä jo pelkästään tästä (s. 82–83).
Se, että teettäjällä ei ole oma lehmä ojassa, on vasta vähimmäisedellytys sille, että mielipidemittauksella voi olla jotain todellista relevanssia. Jos ojassa on jonkun muun lehmä, tämä ei vielä automaattisesti tarkoita, että sitä olisi. Tämän tietääkseen ei tarvitse lukea minun kirjaani. Riittää jos lukee vaikkapa Suomen johtavan mielipidetutkimusten tutkijan, professori Pertti Suhosen laajan ja ilmaiseksi saatavana olevan teoksen Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta. Aloittaa voi vaikkapa luvuista 14 (“Onko mielipidetutkimuksiin luottamista?”) ja 19 (“Metodiongelmia ja mielivaltaisia tulkintoja”).
Miten muuten itse selität esimerkiksi sen, että ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta vastusti 47 % suomalaisista vuonna 1996, kun kyselyn tilaajana oli Folktinget, mutta vuotta myöhemmin yhtäkkiä peräti 72 %, kun tilaajaksi vaihtui Suomalaisuuden liitto? Kummatkin kyselyt teki Taloustutkimus. (Lähde.) Luulisi olevan helppoa, jos kerran olet “ollut töissä tällaisessa lafkassa”.
Ainakaan Google ei löydä koko tästä blogista yhtä ainoaa kommenttiketjua, jossa minä olisin oman kirjani ensimmäisenä nimeltä maininnut kirjoittaja. Löytyy vain se, mitä Osmo itse kirjoitti kirjasta sen juuri ilmestyttyä viime joulun alla, sekä neljä myöhempää kommenttiketjua, joissa joku muu, kullakin kerralla eri kommentoija, ottaa sen puheeksi — parikin kertaa näistä minua kritisoiden (näin teet mm. sinä itse). Googlen mukaan olen ylipäänsä osallistunut koko tämän vuoden aikana täällä vain yhteentoista kommenttiketjuun (tämä sinne vielä indeksoitumaton on kahdestoista), vaikka Osmo on samana aikana julkaissut 214 uutta postausta.
Eli tämä syytös menee nyt kyllä sinne samaan kategoriaan kuin kuvitteellisessa Voima-lehdessä esittelemäni kuvitteellinen asuntoni. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi.
Sirpaloitumisen todellinen ongelma on, ettei enää tiedetä mitä muut pitävät oleellisina kysymyksinä. Kukaan täyspäivätöissä oleva ei ehdi seurailla kaikkia maailman hommafoorumeita niin että ymmärtäisi kunkin sisäisen fleivörin ulkopuolisen eri tavoin ajattelevan tarkastelijan henk koht viitekehyksestään keskustelussa tunnistamasta löyhkästä.
Median hommaahan tällaisten asioiden yhteenveto olisi, mutta tuntuu helposti että huonostiresursoidulla medialla on liian kiire, ja hyvinresursoidulla aikaa lähinnä toteuttaa rahoittajiensa agendaa.
No, ongelman korjaamisen ensi vaihe on sen havaitseminen. Pohdinta seuraavista vaiheista alkakoon.
Elina kirjoitti 6.8.2011 kello 9:53:
Juuri näin. Jungner-merkinnön kommentteihin, joissa sivuttiin samaa ilmiötä, kirjoitin 4.8.2011 kello 10:49:
Virallisten valistus- ja asennekasvatusjulkaisujen terminologia on liian helposti antautunut käyttöön itseään vastaan. Valistusjulkaisuja pitäisi rustata hyvin tarkasti kielipsykologia huomioon ottaen. Kaikkea yltiöpositiivisuutta pitäisi välttää, samoin kaikkia vähänkin räväkämpiä ilmaisuja, koska ne kääntyvät vastapuolen kirjoituksissa salamannopeasti parodiaksi itseään vastaan.
Osmolta taas hyvä avaus. ” Näin käy jos maailmankuva on peräisin FOX — uutiskanavalta.”
Näin on käynyt. Mutta mikä meillä itsekullakin on se maailmankuva. Oma tv-historiani alkoi siitä, kun katselin naapurin ikkunan takaa Rintintiniä. kunnes se tuli meille olohuoneeseen. 70 ‑luvulla midän kuuskytlukulaisten vasemmalle kääntynyttä maailmankuvaa alettiin oikealta eli radikaalien kokoomusnuorten taholta syyttää ( oli siinä senaikaista vihapuhettakin ) monoliittiseksi. Sitten jo kahdeksankymmentäluvulla alkoi olla niin moniarvoista. Sitä moniarvoisuutta oikein vaatimalla vaadittiin. Tähän on siis nyt tultu.
Siis,että ei ole enää mitään varmaa. Pitääkö tässä vähitellen alkaa luottaa omaan pääomaan.
Ja arvotaan arvot — aina tarvittaessa.
t. seppo niemelä
Onhan se sekavaa ja ideologioita pirstaloivaa, kun äärioikeisto ja äärivasemmisto kannattavat aivan samoja asioita suurissakin kysymyksissä; kun tavallisetkin kansalaiset vaativat samalla demokratiaa ja vahvaa johtajuutta; kun poliittisen eliitin tärkein tehtävä on markkinoita tyydyttävien mielikuvien luonti ja kun yhteiskuntatieteilijöilläkään ei ole muuta annettavaa kuin vanhat fraasinsa.
Olen satavarma, ettei tätä turhiin ja tuhoisiin vastakkainasetteluihin johtavaa ideologista sekasotkua saada ratkaistuksi niin kauan kuin talousideologiaa opetetaan ja opitaan kaksinapaisena järjestelmänä, yksilö vastaan valtio. Toisessa ääripäässä on valtiovallan kokonaan hallitsema talous, kommunismi, ja toisessa ääripäässä on valtiovallaton, yksilöiden vapaasti käymä talous. Tällä janalla sitten etsitään parasta kompromissia, sopivasti veroja, sopivasti yksilönvapauksia, sopivasti vasemmistoa ja sopivasti oikeistoa. Kunnes eroa ei enää ole ja demokraattinen, yhteisiä etuja etsivä politiikka menettää aatteensa ja merkityksensä ja rahan ja väkivallan koneistot voittavat.
Demokratian ainoa mahdollisuus on nähdä valtiovallan taloudellinen rooli kaksijakoisena ja koko talousjärjestelmä kolmisuuntaisena.
Valtion ensimmäinen rooli on omistaa, hallita ja kasvattaa taloudellista valtaansa, mitä (sosialistista) roolia se tarvitsee kilpailussa muita valtioita vastaan (aivan samoin kuin yrityksen ensimmäinen rooli on omistaa, hallita ja kasvattaa taloudellista valtaansa). Äärimmilleen tämä on kehittynyt kuningashuoneiden, kommunistien, fasistien tms. yksinvallaksi. Tätä valtiovallan roolia on pienennetty siirtymällä kansanvaltaiseen järjestelmään, demokratiaan – yleensä vasta suuren kriisin jälkeen.
Valtion toinen taloudellinen rooli (sosiaalinen) on pitää kansalaisistaan huolta. Se voi tapahtua kahdella tavalla. Voidaan lisätä valtion vallassa olevien varojen määrää ja ohjata niitä huolenpitoa tarvitsevien eduksi, esimerkiksi verotuksen avulla. Tai voidaan estää kansalaisten keskinäinen eriarvoisuutta synnyttävä vallankäyttö, esimerkiksi kieltämällä varastaminen ja orjien pitäminen, mitkä toimet eivät lisää valtion ohjauksessa olevien varojen määrää. Edellisen tavan menetelmät ovat pitkälti samoja, verotus ja erioikeuksien myöntäminen, joilla ajetaan myös valtiovallan ja sen edustajien etuja. Siksi sosialistinen ja sosiaalinen sekoittuvat ja kansalaiset ovat syystä huolissaan siitä, keiden hyväksi heidän varojaan käytetään. Jälkimmäinen menetelmä tuottaa aivan päinvastaisen tuloksen. Eriarvoisuutta synnyttävän taloudellisen vallankäytön kieltäminen kaikilta heikentää myös vallanpitäjien mahdollisuuksia hyötyä toisten kustannuksella. Siksi suuret askeleet tähän suuntaan ovat perin harvinaisia ja syntyvät vain suurten poliittisten kriisien kautta.
Yksityisen taloudellisen vallankäytön minimoiminen on juuri se kolmas talouden suunta, jonka ymmärtämisestä ja hyödyntämisestä nyt on kyse. Ja joka siis osoittaa aivan eri suuntaan kuin sosialistinen, valtiovallan ohjaama talous ja kapitalistinen, yksityisten valtapiirien ohjaama ”vapaa” talous.
Teoriassa sillä on nimikin, aito markkinatalous. Aidon tarkoittaessa suoraan kuluttajien tarpeiden ohjaamaa taloutta, toisin kuin kapitalistinen markkinatalous, joka ohjautuu tuottajien ja sijoittajien tarpeiden mukaan. Periaatteessa ratkaisu on siis sama kuin politiikan demokratisointi. Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vastaa taloudessa yleinen ja yhtäläinen osto-oikeus.
Edellisen perusteella voidaan kehittää monia toimia talouden tasapainottamiseksi. Eräs on kuitenkin aivan keskeisessä asemassa. Taloudessa eli kaupankäynnissä tärkein vallankäytön väline on tietojen salaaminen ja sen väistämätön johdannainen, väärien tietojen syöttäminen. Kyseessä on niin kapitalistiseen kuin sosialistiseenkin ideologiaan kuuluva lainmukainen oikeus, jonka avulla valtaapitävät muodostavat verkostonsa ja suorittavat hyväksikäyttönsä.
Enronin ja Winclubin kaltaiset yksityiset rosvoukset ja nykyisen velkakriisin kaltaiset yhteiset onnettomuudet, toisin sanoen koko tämä varallisuuserojen kasvuun tukehtuva talous on mahdollinen vain, koska yksityinen rahaliikenne on periaatteessa, ideologisista syistä, lain suojaamana salassa pidettävä yksityisasia ja vain tietyin kohdin ja tiettyjen viranomaisten valvonnalle alttiina.
Aito markkinatalous toimii toisin. Siinä kauppoja koskevat salaisuudet eivät nauti lain suojaa, jolloin jokaisella kansalaisella on mahdollisuus tietää, mitä tapahtuu ja vapaasti käydä kauppaa niin kuin parhaaksi näkee, mutta tarvittaessa tuoda myös havaitsemiaan epäkohtia yleiseen tietouteen jo ennen kuin ne ovat kasvaneet hallitsemattomiksi.
Kukaan ei vielä tiedä, miten maailmantalous tulee selviämään nykyisestä epätasapainosta. Suuria muutoksia vaativa kriisi saattaa olla edessä paitsi edellä mainitusta myös siitä syystä, että kapitalistissosialistinen talous on rakenteellisesti pakkokasvuinen ja sovittamattomassa ristiriidassa luonnon hyvinvoinnin kanssa. Silloin on jotkut aivan keskeiset vanhat opit hylättävä ja talous nähtävä kolmisuuntaisena kaksinapaisuuden sijaan.
Jotta aatteellisuus ja merkityksellisyys saataisiin takaisin politiikkaan, on hyödynnettävä nettiä ja perustettava globaalisti toimiva verkosto ja puolue, jonka päätavoite on maailmankaupan kehittäminen aidon markkinatalouden suuntaan. Tämä tavoite yhdistäisi ne nykyisin kodittomat oikeistolaiset, jotka ymmärtävät yksilönvapaudet vapaudeksi tietää, taitaa ja käydä kauppaa eikä vapaudeksi rikastua muille esteitä asettamalla. Se yhdistäisi ne nykyisin kodittomat vasemmistolaiset, jotka haluaisivat tasoittaa tulo- ja varallisuuseroja, mutta eivät haluaisi lisätä valtiovallan osuutta taloudessa. Tämä tavoite yhdistäisi myös ne nyt kodittomat vihreät, jotka ymmärtävät, että kapitalistissosialististen arvojen ja käytäntöjen vallitessa luonnon hyvinvointiin tähtäävät pyrkimykset tulevat aina lopulta häviämään vallanpitäjien pyrkimyksille valtansa kasvattamiseksi ja rikkaiden pyrkimyksille rikkauksiensa kartuttamiseksi.
Ei sinänsä, etteikö Kiinan ja muiden Aasian tiikerien nousuun pitäisi suhtautua vakavasti, mutta tuntuu jotekin huvittavalta, että hyvin monen huolestuneen kommentin taustalla näyttää olevan mielikuva, että Kiinan talous jatkaa kasvua tasaisella 10% vuosivauhdilla täältä ikuisuuteen — ja kuintekin niin, että kiinalaisten työpanos on jatkossakin naurettavan halpa kaikkiin kilpailijoihin verrattuna.
Harva tuntuu olevan tietoinen Kiinan ongelmista, jotka voivat johtaa sen merkityksen hiipumiseen tai jopa taloudelliseen romahdukseen — ja yhteiskunnalliseen kuohuntaan. (Ei se Neuvostoliittokaan ollut ikuinen, vaikka laajakatseinen Keminmaan nerokin näin väitöskirjassaan väitti…)
Kiinaahan painaa:
- työvoimapula ja työn hinnan nousu rannikon teollisuusalueilla — ja tästä johtuva kokokoonpanotyön siirtyminen muihin maihin
- kiinalaisten pankkien taseissa on hyvin paljon riskialtiita lainoja; toisaalta asuntolainakanta on kasvanut nopeasti ja synnyttänyt monilla alueilla asuntokuplan, toisaalta Kiinan hallitus on käytännössä pakottanut pankkeja antamaan lainoja lähes konkurssikypsille valtionyrityksille
- laajamittainen korruptio, joka johtaa tehottomuuteen ja mm. siihen, että infrastruktuuri-investoinnit tehdään hutiloiden jolloin niiden hyöty laskee selvästi
- väestörakenteen vinouma; lähivuosina Kiinan työikäinen väestö alkaa supistua eikä maassa ole kunnon eläke- ja sosiaalijärjestelmää
- ympäristön laajamittainen saastuminen ja onneton elintarviketurvallsuus jne.
- tehottomat, tappioita tuottavat raskaanteollisuuden valtionyritykset, joita on pakko pitää levottomuuksien pelossa pystyssä — maksoi mitä maksoi
Lisäksi voi kysyä, että kuinka kauan Kiinan hallitus voi jatkaa valuuttapolitiikkaansa ennen kuin se käy mahdottomaksi tai haitalliseksi. (eli siis sitä, että ostetaan rämpylöillä jatkuvasti dollareita pois markkinoilta ja kasataan dollarit suureen rahasäilöön)
Omasta mielestäni länsimaisilla hallituksilla ja yrityksillä olisi aika hyvä olla “Kiina jyrää meitin” ‑suunnitelmien lisäksi varasuunnitelmat “Kiina romahtaa” ‑skenaarion varalle. Nimittäin aika monessa asiassa länsimaat alkavat olemaan puhtaasti kiinalaisen tuotannon tai raaka-aineiden varassa. Siinä nimittäin sattuu länsimaitakin aika pahasti leukaan, jos Kiina ajautuu edes lyhyeksi aikaa sekasortoon…
Tommi U: “Jos Hyysäävät Kukkahattutädit ry tilaisi kyselyn samasta asiasta, tulokset olisivat täsmälleen päinvastaiset”
Eikös hesari teettänyt pari viikkoa ennen homman tutkimusta suppeamman kyselyn samasta asiasta, ja suurin piirtein samoin tuloksin (ainakin yli 50% vastusti maahanmuuttoa)?
Matti H kirjoitti 7.8.2011 kello 10:13 […]
Vau. Kylläpäs siinä oli semanttista uudelleenmäärittelyä ja idealismia.
Kiinalla tosiaan on ongelmia ratkottavana. Oleellisin saattaa olla vesi: vaurastuva väestö kuluttaa kasvavia määriä puhdasta (juoma)vettä muun muassa vaikkapa kylpemiseen, samaan aikaan, kun riisin viljely kuluttaa yhä tolkuttomampia määriä suolatonta ei-saastunutta vettä. Ja samaan aikaan vaurauden lähde, raskas ja raskaampi teollisuus kuluttaa että saastuttaa ympäristöä ja vettä. Toki rakennetaan laitoksia, joilla tislata merivettä, mutta ongelmansa on siinäkin.
Ei sillä, etteikö Europpalla olisi omat säätönsä, mutta täällä on silti kohtuullisen saasteetonta ja lisäksi useimmissa Euroopan kolkissa on erittäin hyvin toimiva infrastruktuuri. Ja infrastruktuuri on modernin yhtieskunnan arvokkainta omaisuutta.
Matti H,
Kiitos oivaltavasta ja kirkaskatseisesta kommentistasi. Aitoon markkinatalouteen herääminen on mielestäni yksi polttavimmista ja tarpeellisimmista poliittisista kehitystehtävistä, joita meillä nykyajassa yhteiskuntana on. Onnistuit hienosti kiteyttämään asian. Mm. tämä kuvaus paljastaa, miksi esim. itse en voi äänestää kokoomusta vaikka ajattelenkin enemmän oikeistolaisesti kuin vasemmistolaisesti:
Vastakkainasettelun aika on todellakin ohi, ainakin perinteisesti ymmärretyn oikeiston ja vasemmiston välillä. Ei ole pitkällä tähtäimellä kenenkään etu, että joidenkuiden sallitaan rikastua lähinnä muiden toimintaa ja elämistä häiritsemällä (esim. Monsanto). Kuten ei sekään, että rikastumisen mahdollisuus tykkänään poistetaan kapeakatseisesti ymmärretyn oikeudenmukaisuuden nimissä.
Myös Iltalehden teettämässä tutkimuksessa saadut tulokset olivat lähes identtisiä Homman tutkimuksen kanssa: noin 60 prosenttia haluaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, hyvin harva avoimempaa.
Näyttää siltä, että maahanmuutosta kysyttäessä vastaukset ovat hyvin samanlaisia lähes kaikkialla maailmassa. Suurin osa ihmisistä ei halua vierasta porukkaa kotimaahansa, ainakaan jos kyse ei ole selkeästi työperäisistä tulijoista. Ks. esim. World Values Surveyn tuloksia eri maista: http://inductivist.blogspot.com/2011/03/elite-attitudes-on-immigration.html. Nyrkkisääntönä sanoisin, että useimmat ihmiset eivät halua kotimailleen tapahtuvan sitä, minkä Ted Kennedy kiisti tapahtuvan legendaarisessa USA:n vuoden 1962 maahanmuuttolainsäädännön uudistusta koskevassa lausunnossaan:
Tuo lausunto on tragikoominen siksi, että harvoin on kukaan poliitikkokaan ollut noin väärässä yksityiskohtia myöten.
Maahanmuuttokriittinen kansalaismielipide on tietenkin passiivinen poliittinen voimavara, joka täytyy nimenomaisesti kanavoida puoluepoliittiseksi toiminnaksi. Euroopassa tämän roolin ovat ottaneet uudet nationalistipuolueet, USA:ssa taas maahanmuuttokritiikki on kaksipuolijärjestelmän vuoksi kanavoitunut lähinnä republikaanipuolueen sisällä käytäväksi kamppailuksi. (Republikaanien [big]bisneshenkinen eliitti kannattaa varsin avointa maahanmuuttoa, kun taas perusrepublikaanit haluavat rajoittaa maahanmuuttoa. Edellinen on pitkässä juoksussa ollut voitolla, kun taas jälkimmäiset ovat saavuttaneet torjuntavoittoja, esim. G. W. Bushin yritykset laillistaa laittomat maahanmuuttajat kilpistyivät kai ruohonjuuritason raivokkaaseen vastustukseen.)
“väestörakenteen vinouma; lähivuosina Kiinan työikäinen väestö alkaa supistua eikä maassa ole kunnon eläke- ja sosiaalijärjestelmää”
Tämä tulee olemaan mielenkiintoinen ongelma Kiinassa, mutta myös Intiassa. Poikien suosiminen suvun jatkajana on johtanut tyttöjen vähenemiseen ja niinpä Kiinassa on syntynyt 123 poikaa sataa tyttöä kohti 2000 ‑luvulla.
Paljon paremmin ei ole mennyt Intiassakaan ja tämä johtaa n 30–50-vuodessa väestökatoon kummassakin maassa.
Ainakin poikapareista tulee suosittu aviomuoto
‘Ja koska äänestäjällä ei ole koskaan kuin yksi todellinen vaihtoehto, joka on se “oma” puolue, järjestelmä ja molemmat puolueet korruptoituvat täysin varmasti’ (ano 6.8. kello 11:58)
Sama amerikaksi: http://bradhicks.livejournal.com/437243.html
‘Republikaanien [big]bisneshenkinen eliitti kannattaa varsin avointa maahanmuuttoa, kun taas perusrepublikaanit haluavat rajoittaa maahanmuuttoa.’ (RL)
Talouselämä ei halua avointa maahanmuuttoa, se haluaa, ettei laitonta maahanmuuttoa estetä. Laiton työvoima on oikeudetonta ja nöyrää.
Kiitos kiitoksista Saara. Kuulut meillä aivan liian harvinaiseen uusille poliittisille aloitteille tunnustusta antavaan ihmisryhmään.
Asiahan on sillä tavalla mielenkiintoinen, että kirjoitukseni talouspoliittinen sanoma vastaa arabimaailman mielenosoittajien poliittisia vaatimuksia. Vanha valta ei enää toimi tavallisten kansalaisten eduksi, tarvitaan suuri muutos päämääränä demokraattinen hallinto. Meillä siis vastaava suuri muutos tarkoittaa siirtymistä demokraattiseen, alhaalta päin ohjautuvaan talouteen, eli aitoon markkinatalouteen.
Kuitenkin vain muutama peukku. Kovinpa uskovat tämänkin blogin lukijat vielä hyötyvänsä siitä, että antaa olla vain, eipä nyt vielä lähdetä toreille mitään muutosta vaatimaan.
Jos yleisesti kysyttäisiin että “Pitäisikö maahanmuuttopolitiikkaa tiukentaa?” niin uskoisin, että melko moni vastaisi tähän myöntävästi.
Mutta tuo on kysymyksenä niin ylimalkainen ja määrittelemätön, että ei se kerro vielä yhtään mitään. Yhtä hyvin voisi kysyä “pitäisikö rosvojen joutua linnaan” ja päätellä siitä että suomalaiset haluavat kautta kovempia rangaistuksia rikollisille. “Tiukempi maahanmuuttopolitiikka voi tarkoittaa kaikkea työlupien myöntämisestä intilaisille insinööreille aina somalien perheenyhdistämisiin. Ilman että eri skenaarioita ja vaihtoehtoja kysytään kohdalta on hankala saada kuvaa että mitä kansa “todella” haluaa.
Henri Weijo:
Nimenomaan. Jos tuota kysyttäisiin siten, että johdannoksi referoitaisiin Gilbert Adin tapaus, veikkaan että ylivoimainen enemmistö vastaisi kysymykseen kieltävästi.
Lisäksi: minkäköhän verran ihmiset yleisesti ottaen tietävät maahanmuuttopolitiikkamme yksityiskohdista tai edes yleisistä linjoista? Itse en ainakaan tiedä tarpeeksi, jotta katsoisin olevani pätevä vastaamaan moiseen kysymykseen. Vastaukset annetaan mielikuvien pohjalta, ja mielikuvat voivat olla hyvin kaukanakin todellisuudesta. (Disclaimer: tässä tekstissä en sanonut, ettei maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi millään tavalla tiukentaa.)
Matti H,
Peukut ovat tyhmä systeemi, koska niihin kiinnittyy suhteettoman paljon huomiota, ja peukuttamisen motivaatio voi vaihdella paljonkin henkilöstä riippuen.
Toivon, että Osmo innostuisi laatimaan esille ottamastasi aiheesta oman avauksen.
Laittoman maahanmuuton lisäksi talouseliitti kannattaa USA:ssa korkeasti koulutetun työvoiman työlupien (H‑1B) saannin helpottamista.
Laittomat maahanmuuttajat taas eivät yleensä jää laittomiksi, koska poliitikot “armahtavat” heidät lopulta. Laittomien jälkikasvu tietenkin saa automaattisesti Yhdysvaltain kansalaisuuden.
Matti H:
Peukkujen kerämiseksi kannattaa kirjottaa lyhyesti, ytimekkäästi ja ennen kaikkea silloin, kun Osmon kirjoituksessa on vasta muutama kommentti.
Jos kommentissa ei oikein päästä asiaan ekassa 30″ ruudullisessa, niin itse kukin rullaa seuraavaan. (Lukaisin juttusi läpi kun Saara suositteli, Saara näkee maailman vähän niinkuin vakioveikkaajan silmin ja aina välillä löytyy kultahippuja. Lips-lips.)
Sadan kommentin jälkeen täällä on näitä lukemassa vaan muutama tiukan linjan osmo-fani. Niin ja Elina. Ja minä tietysti.
Paluu lähtökohtaan.
Satunnainen lainaus: [Juha 5.8. klo 18:58]: “Oikea huomio: maailma pirstoutuuu. Mutta haluaako joku sitten takaisin sen “yhden totuuden” maailman jossa hesari ja yhdeksän uutiset ovat valtakanavat. Enpä usko… ”
Vastustan ennakkosensuuria, niin kuin varmaan kaikki täällä.
Siitä ei seuraa, että vastustaisin sanomisten arviointia jälkeenpäin, itse kunkin oikeudellista vastuuta sanomisistaan ja myös tarvittaessa jälkikäteissensuuria.
Siitä ei myöskään seuraa, että hyväksyisin maailman, jossa väitteiden todenmukaisuuden valvontaa ei tarvita, koska paljon helpompaa kuin roskan jäljittäminen on netin täyttäminen nimettömästi syötetyllä tai feikkilähteistä pursuavalla roskalla.
Kaikkein vähiten siitä seuraa, että hyväksyisin virtuaalimaailmat, joissa nimettömät ja näkymättömät (tunnistamattomat) kommandopipogurut huutelevat toisilleen, fänittäjilleen ja toista mieltä oleville — ja saman tien tukkivat kaiken, mitä voisi nimittää keskusteluksi.
Mielipiteeni lyhyesti sanottuna:
Valehteleminen on rikos.
Siinä rikoksessa on monia eri asteita. Useimmiten valehtelija ainakin puolittain uskoo valheeseensa, koska se tuntuu niin mukavalta. Tällöin voidaan syyttää tuottamuksellisesta valehtelusta, tarkistuksen laiminlyönnistä ja juoruämmä-käytöksestä.
Lapsia ei voi syyttää. Teuvo Pakkalan novellissa viisas isoäiti sanoo: “Lapsilla ei ole valhetta vaan vahva usko.” Tämä ei kuitenkaan vapauta täysivaltaista aikuista vastuusta. Ilkeä ja perätön vihjauskin voi olla rikos.
Tästä taas seuraa, että kannatan kiihkeästi lakia, joka vähintäänkin pakottaisi kaikki nettinimimerkit oikeudelliseen valvontaan, niin että henkilöys voidaan pahassa kunnianloukkaus- tai totuudenvääristelytapauksessa saattaa joko (a) poliisin tai (b) suuren yleisön tietoon. Jälkimmäinen ratkaisu voisi tulla kyseeseen sellaisen “hämärän sanan neuvoston” määräenemmistöpäätöksella, johon eduskuntapuolueet ja muut merkittävät tahot voisivat asettaa (kernaasti jo päivänpolitiikasta vetäytyneet) edustajansa.
Kertokaapas, miksi ei? Miksi kenenkään pitäisi saada saarnata puhdasta vihaa tai valheita säkkipimeästä huudellen, vailla mitään vastuuta? Huomatkaa, etten ehdota mitään sen pahempaa kuin mikä jo koskee kaikkea painettua, julkisesti puhuttua tai eetteriin lähetettyä tekstiä.
Tietysti voi olla, että joskus jossakin tai missä tahansa koko valtaeliitti on niin mädännäinen, että ainoa keino sen arvostelemiseen on sutia yöllä salaa lankkuaitaan esim. “kuningas on roisto”. En syytä sutijaa moraalisesti. Silti, jos kuka tahansa voi vapaasti kirjoittaa aitaan mitä tahansa, viestit peittävät pian toisensa eikä kukaan erota niistä mitään. Myös hallituksen kätyrit voivat tekeytyä kapinallisiksi ja kirjoittaa sitten täysiä typeryyksiä.
Olen kerran kirjoittanut tästä ennenkin. Jotta todellinen aito vastalause vaikuttaisi minun silmissäni uskottavalta, sen esittämiseen täytyy liittyä jonkinlainen ponnistus tai riski. Yöllä hiipiminen piikkilangan taakse, mahdollisuus saada sakkoja tai potkut, vaiva koota tuhat ihmistä joilla on jokin järkevä viesti julisteissaan…
Epäilen, että aika moni “vapaasti vellovan keskustelun” puolustaja on nyt tyrmistynyt.
SS/Homma-aktiivien kanssa tuo nimittely menee toisinpäin. SS-hemmot ja ‑heidit ovat avoimen rasistisia ja flirttailevat natsismin kanssa, siitä syystä heitä kutsutaan äärioikeistolaisiksi. Suomen Sisun natsikööri on tietysti myös Homman ydinjoukkoa, ja siihen kuuluvat useimmat persujen kriitikkosiiven kansanedustajat.
Ville Komsi:
Ensinnäkin, pitäisi määritellä vihapuhe ja valehteleminen todella tarkasti. Valehtelussa ainakin pitäisi erottaa tarkoituksenmukainen ja tahaton epätotuuksien esittely. Muutenhan suuri osa päivälehtien toimittajista olisi kalterien takana.
Määrittelyprosessin jälkeen voidaan kysyä, onko lakikirjoissamme todellakin sellainen aukko, että esittämällesi uudelleenjärjestelylle ja totuuskomission perustamiselle on tarvetta? Ja paljonko se maksaa ja mitä muuta tällä kaikella saisi?
Nythän kunnianloukkauksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja jopa uskonrauhan rikkomisesta on olemassa jo lainsäädäntöä sanktioineen. Minkälaista vihapuhetta olet sanktioimassa, mikäli se ei edellisiin sfääreihin uppoa?
Toiseksi, mikä estää nyt tuomasta näitä vihapuheita suuren yleisön tietoon? Miksi ei perusteta antivihasivusto.fi:tä, jonne kerättäisiin kaikki tai ainakin kahjoimmat vihapuhetyyppiesimerkit. Minusta olisi mielenkiintoista lukea näitä saatanallisia säkeitä, kun en oikein muuten tunnu niihin törmäävän (tosin en kyllä niitä ole aktiivisesti etsinytkään).
> Kyse ei ole enää valitettavasti tiedon, vaan mielipiteen, välityksestä.
Valitettavasti näin (muutenkin ansiokas yleistyskommentti! meillä kaikille aihetta peiliinkatsomiseen!). Siksi olen suorastaan järkyttynyt, että ilmiselviä faktavirheitä ei korjata, vaikka kaikkien pitäisi tietää asioiden oikea laita ihan vaan siitä syystä, että elävät Suomessa. Eikä muuten tämän blogin kommenttiketjut viisaine päineen ole yhtään parempia. Otetaan nyt vaan yksi pieni esimerkki, joka tässä samassa kommenttiketjussa päästettiin läpi faktana:
> 90- luvun alussa … televisio-ohjelmia joo katottiin tietty kaikki samaa, paitsi … vissiin itärajalla venäjän vastaavaa.
Kuule ei. Sekoitat ehkä asioita? Hesassa pystyi (ja pystyy) katsomaan Viron telkkua, mutta kyllä sen seuraaminen harvinaista oli.
Ville Komsi:
Eiks oo hyvä, et ne huutelee omassa virtuaalimaailmassa toisilleen, eikä esim. turuilla ja toreilla niille, joita ei kiinnosta? Miten ne tukkii keskustelun, kun ne huutelee omassa virtuaalimaailmassaan(lue omalla nettifoorumillaan)? Sähän voit perustaa ite oman virtuaalimaailmas ja huudella siellä omalla nimelläs ja hyväksyä sinne vaik pelkästään muita sellasia, jotka huutelee omalla nimellään. Sinne teiän keskustelua ei tuu ykskään kommandopipo tukkimaan.
Hyväksytkö sen, et nää kommandopipot huutelee toisilleen jonkun olohuoneessa kaljapullot kädessä?
Nimim. Einsten: “Valehtelussa ainakin pitäisi erottaa tarkoituksenmukainen ja tahaton epätotuuksien esittely.”
Tietysti. Siksi käytin tahallisen vastakohtana sanaa tuottamuksellinen — esim laiminlyönnillä
tai varomattomuudella aiheutettu. Lisäksi esitin kolmannen valehtelun lajin: lapsenomaisen itse-itselle-uskottelun = “tuntuu niin kivalta uskoa tähän, että kyllä se varmaan on näin”.
“Määrittelyprosessin jälkeen voidaan kysyä, onko lakikirjoissamme todellakin sellainen aukko, että esittämällesi uudelleenjärjestelylle ja totuuskomission perustamiselle on tarvetta? Ja paljonko se maksaa ja mitä muuta tällä kaikella saisi?”
En esittänyt mitään hillitöntä uudelleenjärjestelyä.
Esitin (a) kaikkien sähköpostiviestien ja niiden lähettäjätietojen periaatteellista saatavuutta poliisille silloin kun on vakava aihe epäillä, että sisältö on tavalla tai toisella vakavasti rikollinen.
Jos en sanonut sitä juuri näin, tätä tarkoitin. Sähköpostin oleellinen ominaisuus vaikkapa paperikirjeeseen verrattuna on sen tolkuton tehokkuus: ilmaisuus (kunhan piuha on hankittu), nopeus ja mahdollisuus käsittämättömään laajaan levikkiin.
Ne jotka todella haluavat varjella yksityisiä asioitaan, käyttäkööt etanapostia. Sen avulla on vaikeampaa valehdella tuhansille tai miljoonille sekunissa.
Yritysten sisäinen ja välinen posti on raa’an kilpailun aikakaudella vaikea rajatapaus. Siellä missä käy kunnon kauppa, liikkuu myös pimeä raha. En kuitenkaan ole tässä ehdottamassa poliisille laajempaa tiedonsaantioikeutta kuin sillä jo on tai kohta tulee.
Enkä muutenkaan ole ehdottamassa kaiken jokahetkistä vahtimista — ihan selvää on, ettei siihen resurssit riitä. Mitenkähän muuten se amerikkalaisten Echelon jaksaa?
Huutakaa nyt kauhusta, jos haluatte. Jotkut pelkäävät poliisia, toiset isoaveljeä, monet molempia. Kumma juttu. Minä pelkään laskelmoivia rikollisia tai sekopäitä paljon enemmän kuin noita kumpaakaan.
Minulla on tosireilu isoveli, ja poliisistakin on paljon enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia.
Se uutuus (b) jota esitin harkittavaksi, oli nimimerkkisuojan julkinen murtaminen silloin kun siihen on tarpeeksi aihetta. Tapauksia tuskin olisi paljon, mutta aiheet sitäkin vakavampia.
“Hämärän sanan neuvosto” liittyi tuohon. Mitä muuten Julkisen sanan neuvosto maksaa? Mitä niilläkin rahoilla saisi?… No öh, viiden gigan laajakaistan kuinka monelle?
Ihan sivuasia: puuttuuko sinulta nimimerkistä yksi i‑kirjain harkitusti?
PS.
Einsten: “Toiseksi, mikä estää nyt tuomasta näitä vihapuheita suuren yleisön tietoon? Miksi ei perusteta antivihasivusto.fi:tä, jonne kerättäisiin kaikki tai ainakin kahjoimmat vihapuhetyyppiesimerkit.”
Anteeksi, unohdin. Tämä nimittäin on hyvä ehdotus. Käsittääkseni paras turva demagogiaa vastaan on rokottautuminen — pikkuhiljaa pienin askelin. Sen pitäisi alkaa jo peruskoulussa.
Esimerkkejä ensin kaupallisesta ja sitten poliittis-uskonnollisesta kusetuksesta (itsekusetus mukaan luettuna). Esimerkkien tarkastelua ja pohdintaa. Ei mikään pakko olla kaikkien samaa mieltä tunnin päättyessäkään, kunhan kaikki esiin nousevat näkökohdat on voitu käsitellä tai kunhan keskustelua voidaan ensi tunnilla jatkaa. Jos jotkut sabotoivat keskustelua jankuttamalla samaa kuin papukaijat, tähän voidaan viitata yhtenä kusetuksen keinona.
Ville:
“Esitin (a) kaikkien sähköpostiviestien ja niiden lähettäjätietojen periaatteellista saatavuutta poliisille silloin kun on vakava aihe epäillä, että sisältö on tavalla tai toisella vakavasti rikollinen.”
Eikö polisiilla ole sähköpostiviestien ja niiden lähettäjätietojen periaatteellista saatavuutta silloin kun on vakava aihe epäillä, että sisältö on tavalla tai toisella vakavasti rikollinen?
Ihmettelen jos ei ole. Toki kannatan tätä uudistusta koko sydämmelläni, jos siis siihen on tarvetta.
Ville:
“Ihan sivuasia: puuttuuko sinulta nimimerkistä yksi i‑kirjain harkitusti?”
Joo, vanha läppä.
Ville Komsille:
Vaikka nimetön nettikirjoittelu on osin liian loukkaavaa, se on kuitenkin onnistunut murtamaan merkittävästi niin sanottua poliittista korrektiutta.
On muistettava, että myös poliittisen korrektiuden vaatimus on merkittävä itsesensuurin lähde ja monissa tapauksissa vaarantaa vapaan ja riippumattoman tiedonvälityksen (ja sitä myötä myös demokratian)
Tässä mielessä nimetön nettikirjoittelu on ehdottomasti säilytettävä.
Vielä “pohjoiskorealaisesta” FOX-kanavasta esimerkkinä Norja/
Oheisessa Open democracy- artikkelissa “Miksi antaa faktojen pilata juttua” (.8.8) uinuvassa teksasilaisessa kaupungissa uutisia Norjan joukkomurhasta seurannut norjalainen Magnus Nome kuvaa paljastavan hyvin FOX-kanavan uutisointia ja sen Norjasta maalaamaa kuvaa.
http://www.opendemocracy.net/magnus-nome/why-let-facts-ruin-story-norwegian-comments-on-us-coverage-of-norway-terror?
Suomessa tiedonvälitys massamedian mielessä ei ole pirstoutunut vaan äärimmäisen keskittynyt kokoomuslaiselle Erkolle (HS, Nelonen), kokoomuslaiselle Ylelle ja kokoomuslaiselle Bonnierille (MTV3, Radio Nova).
Kuvaavaa on, että poliitikot käyttävät Yleisradiosta nimitystä ”Eduskunnan Yleisradio”.Yleisradion Hallituksen puheenjohtaja on kokoomuslainen. Yleisradion Toimitusjohtaja, on kokoomuslainen , Yleisradion televisiojohtaja on entinen kokoomuslainen liikenne- ja viestintäministeri. Kokoomuslaisilla kansanedustajilla on ollut puolisoita jopa YLE: uutistoimituksessa.
Italia (Berlusconi) ja Britannia (Murdoch) jäävät kauaksi Suomesta median keskittymisestä. Suomessa jopa puoluekannatusmittauksia korjaillaan Kokoomuslaisen kansanedustajan omistamassa yrityksessä sulassa yhteisymmärryksessä tutkimusten tilaajan, kokoomuslaisen Yleisradion kanssa.
Suomi on niin pieni maa, että tämä ei nouse kansainvälisiin otsikoihin. Ruotsissa tämä olisi skandaali.
Edellä mainitusta Gallupeiden korjailusta on joku tilastotieteilijä uskaltanut sentään lausua jotain viran ja uran menetyksen uhallakin:
http://www.talouselama.fi/uutiset/professori+tylyna+hsn+ja+ylen+vaaligallupit+politiikan+valineina/a667016