Asuin 38-ker­roksien hotel­li­raken­nuk­sen 33. ker­rokses­sa. Jätkäsaa­reen siir­ret­tynä olisi kyl­lä aika näyt­tävä kapistus.

Maanan­ta­iaa­mu­na käyti­in tapaa­mas­sa New Yorkin metropoli­hallinnon edus­ta­jia. Nämä kään­nösvirheet ovat hausko­ja. Joskus kauan sit­ten eduskun­nan valiokun­ta matkusti Kiinaan tutus­tu­maan kiinalaiseen ter­vey­den­huoltoon ja kuulimme kaikkea hauskaa luon­non­lääketi­eteestä. Kiinalaiset koul­ulääketi­eteen edus­ta­jat ihmette­liv­ät. Minä ainakin kuvit­telin, että meille olisi ker­rot­tu, miten New Yorkin metropo­lialueen hallinto on jär­jestet­ty, siis kuka päät­tää ja mis­tä. Meille esit­täy­tyi hallinto-osas­to, jon­ka tärkeim­pänä tehtävänä oli han­k­in­ta­toi­mi ja henkilöstön rekry­toin­ti. He ker­toi­vat innos­tuneina monista järkeistyk­sistä, joi­ta oli tehty. Meille ne ker­toi­vat lähin­nä, että paljon on järkeis­tet­tävää. Anek­doot­ti­na mainit­ti­in, että eri­ty­is­laatu­vaa­timusten pois­t­a­mi­nen ves­s­apa­per­il­ta säästi miljoona dollaria
Jat­ka lukemista “Hallinto­valiokun­ta New Yorkissa”

Torstaina kävimme tapaa­mas­sa FBI:ta. Tapaami­nen oli niin tarkkaan var­jel­tu, että meiltä pois­tet­ti­in myös kän­nykät, jot­ka piti myös sulkea. Kansane­dus­ta­jil­la on saman­laiset kän­nykät, jot­ka voiti­in tun­nistaa vain PIN-kood­in avul­la. Toisaal­ta kol­men epäon­nis­tuneen yri­tyk­sen jäl­keen, uusia yri­tyk­siä ei olisi ollut. Tämä vaati vähän organ­isoin­tia, mut­ta ongel­ma oli ratkaistavissa.

Koko tuon hässäyk­sen jäl­keen ei paljon mitään herunut. Siinä ei ollut ker­ras­saan mitään salaista.
Seu­raavak­si oli vuorossa Home Secu­ri­ty Office, jos­sa tietoa pahu­u­den val­takun­nan vas­tais­es­ta  tais­telus­ta oli vähän enemmän.

Selkein esi­tys tuli kuitenkin Ter­ror­ist Screen­ing Cen­ter­istä, joka pitää yllä tietokan­taa epäi­lyt­tävistä henkilöistä. Kävimme myös hei­dän kone­huoneessaan, jos­sa oli kym­meniä suuria tietokoneru­u­tu­ja. Kos­ka Yhdys­val­lois­sa ei ole numeerista henkilö­tun­nus­ta, ei kan­na­ta olla saman­nimi­nen kuin on joku vaikka­pa lentok­iel­toon asetet­tu ter­ror­is­tik­si epäilty. Esimerkik­si täl­laisi­in kyse­ly­i­hin keskuk­ses­ta yritetään vas­ta­ta niin nopeasti, että syytön täyskaima pääsee koneeseen. Mie­lenki­in­toista, avar­tavaa, mut­ta vähän kammottavaa.

Illal­la tapasimme vielä Maail­man­pankin ja IMF:n väkeä. Maail­man­pank­ki piti pitkän main­ospuheen siitä, kuin­ka hyvään tarkoituk­seen Suomen jär­jestön kaut­ta kanavoima kehi­tys­a­pu menee. IMF piti peruskurssin jär­jestöstä, mikä nyt ei val­tio­varain­valiokun­nan jäsenelle paljon antanut.

(Rapor­toin­tia hallinto­valiokun­nan Yhdys­val­tain matkalta.)
Keskivi­ikkoaa­mu­na tapasimme parin tun­nin ajan Lan­cas­t­erin pormestaria.

Lan­cast­er on noin 60 000 asukkaan van­ha kaupun­ki, jon­ka erikoiseen his­to­ri­aan kuu­luu, että se on ollut aikoinaan Yhdys­val­tain pääkaupun­ki yhden päivän ajan. Ympäristöi­neen asukasluku on parisataatuhatta.
Kaupun­gin keskus­ta oli muka­van näköistä town-housea, hyvin euroop­palaisen näköi­nen. Kehysalueet taas hyvin amerikkalaisen näköisiä. Lan­cas­t­eris­sa äänestetään demokraat­te­ja, ympäristössä repub­likaane­ja. Jat­ka lukemista “Lan­cast­er”

Aluk­si halu­an sanoa, että musi­ikin tek­i­jät ovat oikeutet­tu­ja saa­maan kor­vauk­sen siitä, että on lail­lista kopi­oi­da musi­ikkia omaan käyt­töön. Erim­ielisyys kos­kee vain sitä, paljonko rahaa kan­nat­taa haaska­ta tämän mak­sun keräämiseen.

Julk­isu­u­teen tihkuneista tiedoista käy ilmi, että hyvi­tys­mak­sua ollaan taas uud­is­ta­mas­sa. Olin aivan var­ma, että viime­vuoti­nen päätös uud­is­taa jär­jestelmä perin pohjin merk­it­sisi meil­läkin ratio­naal­is­in­ta vai­h­toe­htoa eli, että val­tio mak­saa tek­i­jöille hyvi­tyk­sen kansalais­ten kopi­oin­tioikeud­es­ta verora­hoista. Jat­ka lukemista “Kaset­ti­mak­sun pojan paluu, osa IX”