Avoin vihreä talous

Heik­ki Sairasen ja Jaakko Sten­hällin kir­ja Avoin vihreä talous. Kir­jas­sa käy­dään ensin val­lit­se­vaa vihreää talouskeskustelua ja havaitaan sen määrä vähäisek­si. Yht­enäisyyt­tä on ollut ympäristövero­jen ja perus­tu­lon ajamises­sa. Kovin suuren pain­on kir­joit­ta­jat anta­vat tähä­nas­tises­sa keskustelus­sa min­un kir­joituk­sil­leni, mut­ta totea­vat oikeutetusti muu­takin tarvit­ta­van. Tässä kir­jas­sa sitä tulee ja kosolti.

Omaa vihreätä talous­teo­ri­aa ei tarvi­ta, main­str­eram-talouso­pit ovat var­maankin parhai­ta. Eihän vihreään ener­giapoli­ti­ikkaankaan olla luo­mas­sa omia luon­non­ti­eteitä. Muu­ta­mat suosi­tut harhao­pit kuten Zeits­geist –liik­keen raha on velkaa –teo­ri­at ryn­tätään tylysti. Pidin tästä otteesta.

Jos kir­jaa kat­soisi demari-lasien läpi, sitä pitäisi hyvin oikeis­to­laise­na.  Kir­jas­sa ase­tu­taan selkeästi markki­na­t­alouden ja jopa nyky­istä vapaam­man markki­na­t­alouden puolelle. Demarien suosi­ma puite­talous lytätään sil­lä, että nykyi­nen val­tion tuki poli­ti­ik­ka on men­nyt­tä säi­lyt­tävää ja siten uud­is­tamista estävää. Sama kos­kee maataloutta.

Oikeis­to­laisin silmälasien läpi kat­soen kir­ja taas näyt­täisi harmil­lisen vasem­mis­to­laiselta, kos­ka siinä markki­na­t­alouden keino­ja käyt­täen pyritään ohjaa­maan yhteiskun­taa voimakkaasti sekä vihreäm­pään että tulon­jaoltaan tasaisem­paan suuntaan.

Ilmastopoli­ti­ikkaa koskevas­sa tek­stis­sä on suo­ranaista päällekkäisyyt­tä oman äsket­täin ilmestyneen kir­jani Vihreä poli­ti­ik­ka kanssa.  Emme ole näh­neet tois­temme tek­ste­jä. Ajatuk­set vain kulke­vat kovin samaan suuntaan.

Kir­jas­sa käy­dään tiivi­isti läpi yhteiskun­tapoli­ti­ikan lohkot. Kumo­taan myös monia vihre­itä väit­tämiä. Minus­sa se herät­ti ajoit­tain jatku­via riemunkil­jah­duk­sia. Ajoit­tain on keskustelun val­tavir­ras­ta poikkeav­ia näke­myk­siä, esimerkik­si koulu­tuk­sen inflaatiosta.

Paljon asi­aa on saatu mah­tu­maan pie­neen sivumäärään, mis­tä luk­i­ja kiit­tää. Monia teemo­ja olisi toki voin­ut viedä pidemmällekin.

Kir­ja olisi ansain­nut pidem­män arvion, mut­ta USA:sta käsin tiukan matkao­hjel­man puit­teis­sa se ei ollut mah­do­ton­ta. Palaan kir­jan teemoi­hin myöhemmin.

Aivan lois­ta­va kirja!

Tilaa kir­ja
Tilaa kir­ja sähköisessä muodossa

 

33 vastausta artikkeliin “Avoin vihreä talous”

  1. Mites jos Osmo julka­i­sisit itsekin kir­jasi sähkökir­jana? Jos sin­ul­la on oikeudet tuo­hon, niin kovin kum­moista askartelua se ei var­maan vaatisi.

    DRM-vapaa .epub ja .mobi ver­siot simp­pelil­lä web­bikaup­painter­facel­la myyn­ti­in ja kir­ja toimisikin sen jäl­keen jo käytän­nössä kaikil­la luku­lait­teil­la mukaan­lukien kän­nykät, tabletit ja sähkökir­jaluk­i­jat (kin­dle & kilpailijat).

    Tarvit­taes­sa sen voisi tiet­ty lait­taa myyn­ti­in koti­mais­ten verkkokir­jakaup­po­jenkin kaut­ta. Itse myymäl­lä vaan voi leika­ta välikädet pois ja saa­da hin­taa alas ja mah­dol­lis­es­ti tuot­toakin ylös…

  2. Jaa taas myy­dään sähköistä ja per­in­teistä kir­jaa samaan hin­taan. Sähköisen kir­jan muut­tuvat kus­tan­nuk­set on hyvin tarkasti 0€ eikä samaa voi sanoa normikir­jas­ta. Kiin­teät kus­tan­nuk­setkin luulisi ole­van pieniä. Ja usein esimerkik­si pelit ovat sähköisenä jopa kalli­impia kuin kotelo­jen kanssa kau­pas­ta ostet­tuna. Onko tässä hin­noit­telus­sa mitään järkeä?

    Mut­ta joo molem­mat kir­jat ovat kyl­lä ter­ve­tullei­ta uutuuk­sia. Monille on vaikea nähdä mitä vihreä poli­ti­ik­ka on ja sen johdon­mukaisu­us jois­sain asiois­sa. Meinaan itse lukea ainakin Osmon kir­jan kesällä.

  3. Min­ulle on suuri arvoitus, kuin­ka talouskasvu ja kulu­tuskult­tuuri yhdis­tetään vihrey­teen. Minus­ta täl­lainen val­in­ta on yksinker­tais­es­ti mahdoton.

    Vihrey­destä pitäisi käyt­tää oikeasti nimeä mar­gin­aalis­es­ti tuhoa hidastava.

  4. Atte Niem­i­nen:
    Jaa taas myy­dään sähköistä ja per­in­teistä kir­jaa samaan hintaan. 

    Ilman DRM-suo­jaus­ta e‑kirja on parem­pi tuote kuin painet­tu. Voi lukea mil­lä tahansa vehkeel­lä eikä vie tilaa kir­jahyllystä. Saa myös tulostet­tua, jos on tarvis.

  5. Muu­ta­mal­la eurolla/dollarilla saa maaill­man­lu­okan skribent­tien tuo­tok­sia luku­lait­teeseen sekun­neis­sa. Kokeilkaa vaik­ka In gold we trust. Econ­o­mistin laatu­jour­nal­is­mis­mia. Mak­saa vähem­män kuin Ilt­su. Ei sil­lä etteikö Odee kan­des ostaa. Itekin veikkaisin Oden puoles­ta vaaleis­sa. Huonos­ti meni, sukupol­vivel­ka on uno­htunut täysin ja se oli syy äänestää.

  6. Atten hin­takom­ment­ti­in vielä lisäys: tyyp­il­lis­es­ti esimerkik­si fyy­sisen pelin kohdal­la omis­tu­soikeu­den siir­to on mah­dolli­nen. Sähköisenä ostet­tuna se kahli­taan lisenssil­lä pois. 

    hyvä myyn­tipuhe kir­jaan liit­tyen, laitoin tilaukseen

  7. Kyseelevä ja muut venäläiset: Min­ulle on suuri arvoitus, kuin­ka talouskasvu ja kulu­tuskult­tuuri yhdis­tetään vihrey­teen. Minus­ta täl­lainen val­in­ta on yksinker­tais­es­ti mahdoton.

    Min­ulle on suuri arvoitus, mik­si köy­hyys on niin hieno jut­tu. Köy­hät elävät kuin heinäsirkat, klani­vat maan hedelmät­tömäk­si, polt­ta­vat viimeisetkin risukot, sotke­vat vedet, jne. 

    Bio­di­ver­si­teetin ja puh­taan luon­non ylläpi­to mak­saa, siis, täy­tyy olla resursse­ja joi­ta voi käyt­tää sen sijaan että täy­tyy haka­ta met­sät pal­jaik­si, täy­tyy olla keinot rak­en­taa veden­puhdis­ta­moi­ta ettei viemärivesiä las­ke­ta sel­l­aise­naan vesistöi­hin, ja täy­tyy olla infraa ja teknolo­giaa, jot­ta jät­teet voidaan käsitellä. 

    Pseudovihreille talouskasvu tarkoit­taa mieliku­vis­sa lisää muovi­pusse­ja ja poltet­tua hiiltä, kun se oikeasti tarkoit­taa parem­pia lääkkeitä, sitä että joku leikkaa hiuk­set sak­sil­la eikä ker­itse niinkuin lam­pai­ta, sitä että vaik­ka opet­ta­ja voi men­nä syömään rav­in­to­laan työpäivän jäl­keen, niin ehtii tukiopet­ta­maan. Talouskasvu tarkoit­taa myös sitä, että juo­maveteen voidaan lait­taa sen ver­ran kloo­ria, ettei siitä saa lavan­tau­ti­ta ja sitä, että se voidaan johtaa putkea pitkin kotiin. 

    Kyse on useim­miten siitä, että talouskasvun vai­h­toe­htoiskus­tan­nus arvioidaan aivan totaalis­es­ti pieleen. Täl­lä “talous on pahasta”-retoriikalla ei ole mitään tekemistä vihrey­den kanssa, se on pelkkää diibadaabaa. Valitet­tavasti se on todel­la yleistä juuri Vihreissä. 

    Ai niin, ja siis raha on velkaa. Mut­ta mitä sit­ten, ikäänkuin vel­ka olisi huono asia. Vel­ka on hyödyl­listä, jos ihmiset eivät halua tai voi tuot­taa itse kaikkea sitä, mitä tarvit­se­vat ja vält­tämätön­tä, jos lisäk­si vielä aika jol­loin tarve ja kyky tuot­taa eivät osu yksiin.

  8. Niin kauan kun talouskasvun moot­to­ri­na toimii tämä “keep­ing up with the Joneses”-ilmiö, niin vaikea uskoa, että kasvu ohjau­tu­isi vihreäm­pään suun­taan. Ain­oas­taan sil­loin, jos itse per­he Jones muut­tuu vihreäk­si eli men­estyjät eivät laskekaan maan men­estys­tä myy­ty­jen Porschejen määräl­lä, vaan vaikka­pa vähen­tyneil­lä dia­betes-tapauk­sil­la tai kudus­ta syn­tynei­den lohien määrällä. 

    Nyt sit­ten Kiinas­sa tapah­tuu sama ja ei niin yllät­täen kiinalais­ten onnel­lisu­us las­kee, vaik­ka pienel­lä osal­la menee vah­vasti. Jos jako olisi tasaisem­pi, niin kiinalais­ten ei tarvit­sisi kas­vaa yli kaik­ista rajoista, jot­ta köy­him­mät saisi­vat joskus sit­ten ter­vey­den­huol­lon yms. Inti­as­sa syn­tyvyys lask­isi, jos val­tio jär­jestäisi talouskasvul­la kansalle perus­tarpeet ja uno­htaisi kastit.

    Jos kasvu tuh­lataan höm­pö­tyk­si­in, kos­ka pelätään muiden pitävän muuten köy­hänä, niin mis­säköhän vai­heessa on valmista? Suomes­sa näkyy vah­vasti sama ilmiö. Guggen­hei­mi piti saa­da, kos­ka muuten tiputaan vauhdista, erään kansane­dus­ta­jan mielestä Musi­ikki­ta­lo tarvit­ti­in, kos­ka piti antaa parem­pi kuva eduskun­taan tuleville vieraille, kos­ka makasi­init antoi­vat väärää kuvaa köy­hyy­destä. Musi­ik­ki tai koulu­tus eivät olleetkaan päätök­sen per­im­mäi­nen syy. Sama väärä kuva köy­hyy­destä näyt­tää kiusaa­van myös romanien tapauksessa.

    Kun joku ulko­lainen fir­ma on tulos­sa, san­o­taan vaikka­pa Burg­er King Jätkäsaa­reen, sitä juh­li­taan kuin nyt vih­doin päästäisi­in maana samaan sakki­in ja vauhti­in, kuin per­he Jones eli USA, jota kiinalaisetkin matki­vat. Kiinas­sa matkaopas epäili Suomen ole­van todel­la köy­hä, kos­ka ei ole Star­bucks-kahviloi­ta. Onnek­si nyt vih­doin tuli­vat edes lento­ken­tälle, niin ei tarvitse tun­tea tästäkään alem­muut­ta ja ihmiset saa­vat antaa rahansa ulos maas­ta ja tun­tea kuu­lu­vansa siihen joukkoon, jon­ka näkee telkkaris­sa kulke­van Nykissä pahvimu­ki kädessään. No, läh­teep­ähän raha palau­tu­maan ainakin osit­tain Kiinas­ta takaisin län­teen, kun halu­a­vat län­si­maista statusta.

    Kun maan johto ja muut men­estyjät ovat halukkai­ta mielu­um­min kohot­ta­maan näkyvää elin­ta­soa, kuin paran­ta­maan ihmis­ten ter­veyt­tä tai ympäristön tilaa, talouskasvu menee hukkaan. Minus­ta Suomikin alkaa näyt­tämään lähin­nä lavas­teelta, johon maan johto on halukas lisäilemään kiiltäviä esineitä. Lavas­teen takana sit­ten menee huonos­ti kouluis­sa, per­heis­sä, sairaalois­sa. Ei siis näkyvil­lä men­estyjil­lä, vaan niil­lä toisil­la. Yliopis­tois­takin läh­tee se väki pois, joka ei ole niin kiiltävän perään. Nyt näkyy vielä se onneton ilmiö, että pahoin­voin­nista halu­taan ran­gaista, eikä jeesa­ta. Kil­pail­laan sil­lä, kuka monot­taa kovim­min ja saadaan vain aikaan kas­vavia meno­ja monotet­tu­jen ongelmien syven­tyessä. Arvelinkin pres­i­den­ti­vaalin tulok­sen nos­ta­van näitä asen­tei­ta vapaam­min esiin.

    Vel­ka on pahas­ta, jos sen otta­mi­nen johtuu vääristä asioista. Nuoret otta­vat velkaa koris­taak­seen omaa ulkoista elin­ta­soaan ja pysyäk­seen rikkaampi­en muku­loiden vauhdis­sa. Van­hem­mat sen kun kiihdyt­tävät tätä type­r­ää kil­pailua ja jakoa kouluis­sa oma­l­la esimerkil­lään ulkokul­tais­es­ta kulu­tuk­ses­ta ja yhteisöä myrkyt­tävil­lä asen­teil­laan. Jos kun­ta tekee samaa, menee verotkin hukkaan. Yleen­sä velkaa ote­taan, kos­ka halu­taan investoi­da johonkin, joka tuo rahat takaisin. Nyt se menee turhuuk­si­in vähän kaikil­la. Ei mene maal­la kovin hyvin, kun nuoriso katoaa jon­nekkin ja osa vetää itsen­sä vel­ka­loukku­un jo ennen kuin elämä oikeas­t­aan alkaa. Nämä kuitenkin tun­tuu ole­van hyväksyt­täviä tap­pi­oi­ta, kun kukaan ei tun­nu ole­van oikeasti kiin­nos­tunut siitä olisiko maan vir­i­tys­ti­las­sa nyt oikeasti jotain vikaa. Heit­el­lään vain rahaa lisää jon­nekkin sen jäl­keen kuin joku ikävä asia on ollut tarpeek­si kauan esil­lä ja toiv­otaan ongelmien katoa­van sillä.

    Vihreil­lä tullee ongel­mak­si sekin, että markki­na­t­alous­maa on juuri sen näköi­nen, kuin mitä siinä kulute­taan. Itse voi lopet­taa turhan kulut­tamisen, mut­ta jos per­he Jones ystävi­neen jatkaa, maa muokkau­tuu sen mukaan. Lehdis­tö puhuu myyjän suul­la ja sille joka ostaa. Eikä tehokku­u­den ihan­noin­ti ole lop­puma­ton ilo. On hirveää tuh­laus­ta istua kahvi­las­sa ja mak­saa siitä, että joku kiikut­taa kahvikup­pia pöytään, mut­ta tehokku­ut­ta ihan­noivis­sa lähiöis­sä työt­tömät pitävät kahviloi­ta toisilleen.

    Köy­hyy­den ihan­noin­nista jak­se­taan jauhaa ja luon­non­ti­las­ta varoitel­la, mut­ta en usko kenenkään ehdot­ta­van viiden miljoo­nan ihmisen palu­u­ta met­sään, vaan lähin­nä kyse­levän sen perään, että onko velka­po­h­jais­es­ta talouskasvus­ta, ilman suun­taa ja monien ongelmien kas­vaes­sa, enää sel­l­aista hyö­tyä, että sen takia ympäristön ja ihmis­ten psyyk­keen tuhoami­nen oli­si­vat hyväksyt­täviä tap­pi­oi­ta. Kaikessa uno­htuu varovaisu­us­pe­ri­aate, kun pitää vaan juos­ta jot­ta muut eivät pää­sisi karku­un. Sivystys ja tiede sysätään syr­jään, jot­ta tulee eräille tilaa juos­ta kiiltävän perässä laput silmillä.

  9. “Täl­lä “talous on pahasta”-retoriikalla ei ole mitään tekemistä vihrey­den kanssa, se on pelkkää diibadaabaa. Valitet­tavasti se on todel­la yleistä juuri Vihreissä.”

    On aivan selvää, että talouskasvul­la voidaan hidas­taa maa­pal­lon tuhou­tu­mista. Samaan aikaan on kuitenkin yhtä selvää, että talouskasvu on jär­jestelmä, joka vie maa­pal­lon tuhoon. 

    Kun resurssit ovat rajal­liset ja maa­pal­lo on sul­jet­tu tila, on pelkästään loogista tode­ta, että lop­ut­tomi­in sitä ei voi riistää ja lop­ut­tomi­in sille ei paskaa mahdu.

    Tekni­ikalla voidaan saa­da paljon hyvää aikaan, mut­ta valitet­tavasti jo ole­mas­sa ole­vaa tekni­ikkaa ei hyö­dyn­netä maa­pal­lon suo­jelemisek­si kuin mar­gin­aalis­es­ti, eikä jär­jestelmässä ole merkke­jä siitä, että elin­ti­lan suo­jelu asetet­taisi­in talouskasvun edelle.

    http://tw.gs/UxRfB

    Voit leika­ta tuos­ta käyrästä talouskasvun kiivaim­main ajan (se lie­nee joitain vuosikym­meniä) ja sen jäl­keen kuvitel­la, mitä tapah­tuu, kun saman­lainen kasvu jatkuu 100 000 vuot­ta ja laa­je­nee monien mil­jar­di­en ihmis­ten ulot­tuville. Pahoin pelkään, että jo 100 vuo­den päästä on nähty sel­l­ainen myller­rys, että heikom­paa hirvittää.

    Tämä on sin­un jär­jestelmäsi todel­lisu­us. Ide­al­is­tiset kuvitel­masi ovat sit­ten ihan omiasi.

    “Britit heit­tävät surut­ta pois hyvää kodinelek­tron­i­ikkaa. Tuoreen tutkimuk­sen mukaan suurin osa man­ches­ter­i­laiselle jätease­malle tuo­duista mikroaal­tou­uneista oli toimivia tai korjattavissa.

    Englan­nis­sa elek­tron­i­ikka­jätet­tä ker­tyy vuodessa noin miljoona tonnia.

    Maail­man­laa­juis­es­ti sama luku on eri arvioiden mukaan 20–50 miljoon­aa ton­nia, ja elek­tron­i­ikka­jät­teen määrä kas­vaa noin neljä pros­ent­tia vuodessa.

    http://tw.gs/UxT0e

  10. Lois­ta­va kir­ja. Selkeää ja johdon­mukaista argu­men­toitia. Täl­laista ajat­telua tarvit­taisin Vihreis­sä ja mik­si ei muis­sa puolueis­sakin enemmän.

  11. Kiitos arvostelus­ta, ostin kir­jan kun sen kätevästi sähköisenä sai. (Toivoisin myös Vihreän poli­ti­ikan e‑julkaisua, min­ulle pelkästään mah­dol­lisu­us saa­da koneel­lis­es­ti etsit­tävä tek­sti tekee sähkökir­joista per­in­teisiä käyttökelpoisempia.)

    Hyvä kir­ja, varsinkin kun samaan aikaan luin Mark Lynasin kir­jaa God Species. Vaikut­taa siltä, että uusi sukupolvi vihre­itä ajat­telijoi­ta on pääsemässä eroon niukku­u­den ja uhrausten ylistämis­es­tä ain­oana mah­dol­lise­na keinona ympäristöon­gelmien ratkais­us­sa. Kuten Tiedemies ylem­pänä kir­joit­taa, köy­hyy­dessä on kovin vähän hyvää, edes ympäristömielessä. Mikä tärkein­tä, elin­ta­son laskun, uhrausten ja surkeu­den levit­tämisen puoles­ta on nyt kam­pan­joitu ainakin 30 vuot­ta — eikä se ole tuot­tanut juuri mitään tuloksia. 

    Avoimes­sa vihreässä taloudessa on vielä muu­tamia sokei­ta pis­teitä, eri­tyis­es­ti ener­giakysymyk­sis­sä. En tiedä, mik­si monille vihreille tun­tuu ole­van kovin vaikea ymmärtää mielestäni ilmi­selvää tosi­asi­aa: kaiken­lais­ten päästöjä rajoit­tavien säädösten eten­e­m­i­nen poli­it­tises­sa pros­es­sis­sa riip­puu aivan olen­nais­es­ti siitä, kuin­ka suuria vaiku­tuk­sia rajoituk­sil­la on, ja vaiku­tusten suu­ru­us taas riip­puu aivan olen­nais­es­ti siitä, kuin­ka paljon rajoite­tu­ille toimille on vai­h­toe­hto­ja. Tämä näkyy eri­tyisen selvästi ilmas­ton­muu­tok­sen hillinnän karmeis­sa epäon­nis­tu­mi­sis­sa: ener­gia on yhteiskun­nas­sa niin keskeisessä roolis­sa, että Maa­pal­lon kan­tokyvyn kannal­ta mielekkäisi­in rajoituk­si­in ei tul­la pääsemään, ellei huo­mat­tavia voimavaro­ja suun­na­ta kaikkien mah­dol­lis­ten hiilet­tömien ener­gian­lähtei­den voimakkaaseen lisäämiseen. 

    Henkilöko­htais­es­ti en ymmär­rä myöskään kalli­in sähkön nos­tamis­tamista jonkin­laisek­si fetis­sik­si. Ympäristömielessä hal­pa sähkö on useim­miten eri­no­mainen uuti­nen, sil­lä se syr­jäyt­tää tehokkaasti polt­tamista. Kun meil­lä ker­ran on keinot tuot­taa paljon nyky­istä enem­mänkin hiili­va­paa­ta sähköä, näk­isin mielu­um­min, että yhteiskun­nan ja teol­lisu­u­den radikaalia sähköistämistä tuet­taisi­in mm. poli­ti­ikalla, jol­la sähkön hin­ta pysyy melko alhaise­na. Esimerkkiä voi hakea vaik­ka Ran­skas­ta, jon­ka kasvi­huonekaa­supäästöt per capi­ta ovat Kiinan tasoa, vaik­ka sähkö on hal­paa ja sähkönkäyt­tö ilmeisen tuh­lail­e­vaa: osoi­tus siitä, että sähkön tuotan­torakenne on avainase­mas­sa, ei se, kuin­ka sähköä käytetään. Ran­skan ratkaisu ei var­masti ole puh­da­sop­pis­ten vihrei­den ide­olo­gien mieleen, mut­ta kiis­ta­ton tosi­a­sia on se, että se toimii — ei täy­del­lis­es­ti, mut­ta paljon parem­min kuin mikään vaihtoehdoista.

    Sinän­sä kir­jas­sa esitet­ty pro­gres­si­ivi­nen, veron­palau­tuk­sil­la jär­jestet­ty sähkövero on kyl­lä esite­ty­istä ideoista vähiten huono­jen joukos­sa. Kir­jas­sa ei kuitenkaan maini­ta sanal­lakaan, mah­taisiko se johtaa esimerkik­si raskaan teol­lisu­u­den siir­tymiseen halvem­man ja mah­dol­lis­es­ti fos­si­ilisen ener­gian maihin. 

    Kaikesta huoli­mat­ta, suositeltavaa lukemista!

  12. Juhani Salo­vaara: Niin kauan kun talouskasvun moot­to­ri­na toimii tämä “keep­ing up with the Joneses”-ilmiö, niin vaikea uskoa, että kasvu ohjau­tu­isi vihreäm­pään suun­taan. Ain­oas­taan sil­loin, jos itse per­he Jones muut­tuu vihreäk­si eli men­estyjät eivät laskekaan maan men­estys­tä myy­ty­jen Porschejen määräl­lä, vaan vaikka­pa vähen­tyneil­lä dia­betes-tapauk­sil­la tai kudus­ta syn­tynei­den lohien määrällä. 

    Mik­si ekol­o­gisu­ud­es­ta ei voisi tehdä sta­tussym­bo­l­ia? Tarvi­taan vaan sopivia esiku­via esim. Teemu Selänne esit­telemässä hybridi­venet­tä aikakausilehdessä.

  13. Talouskasvu siis tarkoit­taa net­to­tuotan­non aiem­paa suurem­paa volyymia per nuppi.

    Ei ole mitään yksiselit­teistä tapaa sanoa mil­loin kasvu on vihreää ja mil­loin ei.

    Voi olla että tietyt mate­ri­aali tai ener­giankäytön inten­si­teetit ovat aiem­paa pienem­mät, mut­ta absolu­ut­tise­na määränä näi­den kulu­tus kas­vaa silti.

  14. Atte Niem­i­nen:
    Jaa taas myy­dään sähköistä ja per­in­teistä kir­jaa samaan hintaan. 

    Onko kukaan ihme­tel­lyt misksi per­in­teiset kir­jat, eloku­va ja musi­ik­ki hin­niotel­laan läh­es aina for­maatin mukaan, eikä sisäl­lön mukaan? 

    Tämä johtuu siitä että julka­isi­at eivät myy sisältöä. Kir­jabis­ness on paper­in­myyn­tibisnestä. Kir­jat ovat bul­lkki­tuote. Kir­jois­sa täy­tyy olla sisältöä jot­ta ne myyvät, mut­ta sisältö on läh­es täysin irrel­e­vant­tia. Kir­ja kuin kir­ja, hin­ta on läh­es sama jos saman­laa­tu­ista pape­ria on käytet­ty sama määrä. Jos Sofi Oksasen puhdis­tus tuot­taa hyvin, voitot on sidot­tu paperin myyn­timääri­in, ei kir­jan laatu­un. Sovi Oksasen Puhdis­tus mak­saa sen 20–30 euroa joka on hyvin lähel­lä hin­taa jon­ka samalle paper­ille painet­tu huono runokokoel­ma mak­saa (ero perk kir­ja voi olla mar­gin­aaliset 1–2 euroa jonkin aikaa). Voiko kukaan kuvitel­la mak­sa­vansa esim. 60 tai 200 euroa uud­es­ta kir­jas­ta kos­ka se on hyvä?

    Ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan infor­maa­tios­ta joka on raha­nar­voista. Sijoi­tus­da­ta yms. mak­saa huri­jia sum­mia kos­ka sisältö on arvokas­ta. Kaik­ki kulu­tuk­seen pää­tyvät, kuten romaan­it, musi­ik­ki, eloku­vat ja TV-sar­jat hin­noitel­lan hyvin lähelle toisi­aan for­maatin mukan.

  15. Tiedemies: Kyse on useim­miten siitä, että talouskasvun vai­h­toe­htoiskus­tan­nus arvioidaan aivan totaalis­es­ti pieleen. Täl­lä “talous on pahasta”-retoriikalla ei ole mitään tekemistä vihrey­den kanssa, se on pelkkää diibadaabaa. Valitet­tavasti se on todel­la yleistä juuri Vihreissä.

    Höp­sistä. Tämä retori­ik­ka on yleistä nimeno­maan niis­sä piireis­sä jot­ka eivät halua pistä tikkua ris­ti­in luon­non­suo­jelun eteen, eli argu­men­toi­vat jol­lain puo­livil­laisel­la talouskasvun käsit­teel­lä että mitään ei voi­da kuitenkaan tehdä, eli mitään ei tarvitse tehdä.

  16. tiedemies:

    Ai niin, ja siis raha on velkaa. Mut­ta mitä sit­ten, ikäänkuin vel­ka olisi huono asia. Vel­ka on hyödyl­listä, jos ihmiset eivät halua tai voi tuot­taa itse kaikkea sitä, mitä tarvit­se­vat ja välttämätöntä,

    Aloit­telin juuri kol­le­gan suosi­tuk­ses­ta Grae­berin kir­jaa, hän argu­men­toi että vai­h­to ja erikois­tu­mi­nen on ihmisy­hteisöis­sä alka­nut velka­na, ja nimeno­maan moraalise­na velka­na. Eikä niinkuin Adam Smith esit­ti että raha muka kek­sit­ti­in helpot­ta­maan aikaisem­min vallinnut­ta vai­h­tokaup­paa. Antropol­o­gisen evi­denssin mukaan kuulem­ma vai­h­tokaup­paa ovat koskaan käyneet vain [1] ihmiset, jot­ka ovat aikaisem­min tot­tuneet rahan käyt­töön mut­ta joil­la jostain syys­tä ei enää ole sitä käytet­tävis­sä (nähdään muuten arvatenkin Kreikas­sa pikapuoliin…). 

    Siis Ekur käy Shulgin luona ja näkee kengät. “Kivat kengät” sanoo Ekur, ja Shul­gi ehdot­taa että Ekur ottaa ne itselleen jos ker­ran pitää niistä. Ekur ottaa kengät, mut­ta on itses­tään selvää miten käy jos Shul­gi sanoo Ekurin luona käy­dessään “Kiva porsas” …

    Pienessä yhteisössä jos­sa ihmiset luot­ta­vat toisi­in­sa, voi vielä käy­dä niin että Shul­gi (joka on puolestaan velkaa Ish­melle) kuit­taa velka­nsa sil­lä että Ekuril­la on jotain mitä Ishme tarvit­see. Mut­ta vähänkin pidem­mis­sä velka­ketjuis­sa tay­tyy alkaa pitää kir­jaa kuka taas olikaan velkaa kenelle, ja jos vai­hde­tut tavarat eivät ole sama­nar­voisia pitää jotenkin ruve­ta mit­taa­maan niiden suh­teel­lisia arvo­ja. Ja — istu ja pala — täl­laista kamaa ovat täyn­nä Sumer­i­laiset nuolen­pää­taulut, van­him­mat tun­netut kirjoitukset.

    Tässä tilanteessa on sosi­aa­li­nen tilaus viestika­pu­lalle jon­ka avul­la velko­ja ja velkomisia voisi siirtää pidem­mänkin ketjun päähän, ilman han­kalaa kir­jan­pitoa, ja myös sel­l­ais­ten velko­jien välille jot­ka eivät lähtöko­htais­es­ti luo­ta toisi­in­sa. Sil­lä taval­la isom­pi poruk­ka voi osal­lis­tua vai­h­toon ja erikois­tu­miseen. Viestika­pu­laa tietenkin alet­ti­in kut­sua ‘rahak­si’.

    Graber siis väit­tää että ensin oli vel­ka ja sit­ten kek­sit­ti­in raha, kun Smithin mukaan ensin olisi kek­sit­ty raha ja sit­ten tulleet luotonantajat.

    Mene ja tiedä, mut­ta herät­tää kyl­lä ajatuk­sia. Ja aut­taa hah­mot­ta­maan kysymys­tä miten raha saa arvon­sa ja mik­si keskus­pankin pitää nimeno­maan antaa raha markki­noille lainaksi.

    ———————————————-
    [1] Poikkeus ovat kuulem­ma jotkut met­sästäjä-keräil­i­jäheimot; heimo­jen välil­lä kyl­lä käy­dään vai­h­tokaup­paa, mut­ta se on rit­u­aal­ista ja koko ajan riistäy­tymäisil­lään sodak­si ja ryöstämisek­si (eipä ole FIVAa eikä muu­takaan vira­nomaista pelisään­töjä valvomassa).

  17. Talouskasvun tärkein oikeu­tus on, että sen myötä väestönkasvu hidas­tuu ja kään­tynee lasku­un jos­sain kohtaan seu­raavien vuosikym­menten kulues­sa. Sen jäl­keen ihmis­ten ostovoima voi peri­aat­teessa kas­vaa ilman maail­man BTK:n kasvua. 

    Jos näin, vihreät ovat enem­män ihmiskun­nan selviy­tymistä vas­taan kuin puoles­ta, kos­ka talouskasvun vas­tus­tus on liik­keessä vah­vaa. Vas­tus­tus perustel­laan usein pseudoar­gu­menteil­la tyyli­in: lop­ul­ta­han huku­taan paskaan tai raja­ton kasvu rajal­lises­sa tilas­sa on mahdotonta.

    No, liikku­via osia on toki enem­män. Onhan vihreil­lä ollut myön­teinen vaiku­tus monis­sa yksit­täiskysymyk­sis­sä vaik­ka suuri kuva oliski­ni vääristynyt. 

    Tosin vas­taavasti on sit­ten ollut myös kiel­teinen vaiku­tus toi­sis­sa yksit­täiskysymyk­sis­sä, kuten esimerkik­si EU-par­la­mentin hyväksymästä Naiset ja ilmas­ton­muu­tos ‑mietinnöstä voi lukea. Tässä vihreän MEPin mietinnössähän on fak­tat ja argu­men­toin­ti niin pielessä, että voi aika var­masti olet­taa sen tekevän enem­män pahaa kuin hyvää.

    Vihrey­teen kuu­luu sekä viisaus että hölmöi­ly niin yhteen kietoutuneina, että olen koko aikuisikäni ihme­tel­lyt, kan­nat­taako puoluet­ta äänestää. Aiem­min äänestin aika usein, viime vuosi­na en enää lainkaan. Haav­is­tonkin julk­isten kan­nat­ta­jien hörhöpi­toisu­us oli lop­ul­ta niin suuri, että äänestin toisel­la kier­roksel­la Niinistöä.

  18. Atte Niem­i­nen:
    Jaa taas myy­dään sähköistä ja per­in­teistä kir­jaa samaan hin­taan. Sähköisen kir­jan muut­tuvat kus­tan­nuk­set on hyvin tarkasti 0€ eikä samaa voi sanoa normikir­jas­ta. Kiin­teät kus­tan­nuk­setkin luulisi ole­van pieniä. Onko tässä hin­noit­telus­sa mitään järkeä? 

    Voisko täl­lä hin­noit­telul­la yleis­es­ti olla mitenkään mitään tekemistä sen kanssa että a) paperin ja pain­on osu­us kir­jan hin­nas­ta on pieni ja b) että myös digi­jakelu maksaa.

    Lisäk­si imma­te­ri­aalisen tuot­teen hin­ta perustel­laan kysyn­nän, ei valmis­tuskus­tan­nusten mukaan. Mulle on ainakin toi 10€ ihan ok hin­ta ja jos siitä digikir­jas­ta vielä suurem­pi osu­us pää­tyy kir­joit­ta­jien kukka­roon, niin sen parempi.

  19. Raha on alku­peräisessä tilanteessa yksi hyödykkeistä, jol­la on oma käyt­töar­von­sa hyödyk­keenä. On teknis­es­ti paljon helpom­paa että muiden hyödykkei­den vai­h­to­suh­teet ilmais­taan suhteina yhteen hyödyk­keeseen kuin moninker­taisi­na parit­taisi­na vaihtosuhteina.

    Mut­ta mikä hyödyke on rahaa? Sitä ei tiedä ennal­ta, se voi olla tupakkaa tai viskiä tai jalometalleja.

    Useimp­ina aikoina eri­laiset velk­a­sitoumuk­set ovat kel­van­nut talous­toimis­sa, mis­sä ei ole mitään väärää. Päin­vas­toin velk­a­sitoumusten käyt­tö ja keskinäi­sistä saamis ja velka­suhteista kir­jaa pitämi­nen on tehostanut vai­h­toa markkinoilla.

  20. KKK: Mik­si ekol­o­gisu­ud­es­ta ei voisi tehdä sta­tussym­bo­l­ia? Tarvi­taan vaan sopivia esiku­via esim. Teemu Selänne esit­telemässä hybridi­venet­tä aikakausilehdessä. 

    Mut­ta kun hybridi­venekään ei vielä ole ekologi­nen han­k­in­ta. Ehkä se voi olla ekol­o­gisem­pi kuin tavalli­nen vene, mut­ta kaukana siitä että jätetään vene han­kki­mat­ta kokon­aan. Oikeasti vihreä kulut­ta­mi­nen on mielestäni sitä ettei kulute­ta ollenkaan. Jos kulu­tuk­sen kohde on sel­l­ainen että ilman sitä voi tul­la toimeen, ain­oa oikeasti vihreä vai­h­toe­hto on ettei oste­ta ollenkaan.

    Ongel­mana on, että Teemu Selänne ei voi esitel­lä aikakausile­hdessä ei-mitään. Asioil­la on sta­tusar­voa vain kun niiden eteen on täy­tynyt tehdä jotain.

  21. Tuo­hon keskustelu­un paperikir­jan vs. sähkökir­jan hin­nas­ta sel­l­ainen, että kumpikaan ei perus­tu kus­tan­nus­lasken­taan tai kovasti suun­nitel­tu­un ker­mankuor­in­taan. Tähtäsimme siihen, että mikä voisi olla sopi­va arvo teok­sen luk­i­jalle tuon lukemisesta.

    Lisäk­si tuon sähkökir­javer­sion teimme enem­män har­rastepo­h­jal­ta, ja halu­amme että kus­tan­ta­jan fyy­siset kir­jat eivät jäisi tämän takia kohtu­ut­tomasti varastoon.

  22. Han­nu Oskala: Voisko täl­lä hin­noit­telul­la yleis­es­ti olla mitenkään mitään tekemistä sen kanssa että a) paperin ja pain­on osu­us kir­jan hin­nas­ta on pieni ja b) että myös digi­jakelu maksaa.Lisäksi imma­te­ri­aalisen tuot­teen hin­ta perustel­laan kysyn­nän, ei valmis­tuskus­tan­nusten mukaan. 

    Ei minkään tuot­teen myyn­ti­hin­ta perus­tu tuotan­tokus­tan­nuk­si­in vaan kysyn­tään ja tar­jon­taan. Omakus­tan­nehin­nan alle myymi­nen ei tietenkään ole kannattavaa.

    Suomenkielis­ten e‑kirjojen hin­noit­telu ei kyl­läkään tähtää tuot­teen myymiseen, vaan pää­tuot­teen, eli kovien kan­sien väli­in pakatun paperin markki­noiden suojeluun.

    Esimerk­ki: muu­ta­man vuo­den van­ha kään­net­ty best­seller, esim Conn Igguldenin Val­loit­ta­ja ‑sar­jan kir­jat, mak­saa iBook­sis­sa suomek­si e‑kirjana EUR 18,99. Alku­peräiskielel­lä hin­ta on n. 4–8 euroa, ja esim tan­skak­si saman ver­ran tai pari euroa enemmän.

    Samaa suomenkielistä kir­jaa myy­dään pokkariver­siona ABC-ase­man kir­jakau­pas­sa hin­taan EUR 7,90.

    Itse asi­as­sa kaik­ki iBooksin suomenkieliset e‑kirjat mak­sa­vat 18,99, jon­ka perus­teel­la uskallan väit­tää, ettei niitä ole edes tarkoi­tus myydä.

  23. “Talouskasvun tärkein oikeu­tus on, että sen myötä väestönkasvu hidas­tuu ja kään­tynee lasku­un jos­sain kohtaan seu­raavien vuosikym­menten kulues­sa. Sen jäl­keen ihmis­ten ostovoima voi peri­aat­teessa kas­vaa ilman maail­man BTK:n kasvua.”

    Mah­dol­lisuuk­sien maail­ma on aina kulu­tuk­sen maail­ma. Ihmis­ten määrä pitää rajoit­taa alle mil­jardi­in ja kulu­tus­mah­dol­lisu­udet leika­ta pois. Muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta ei ole, jos tarkoi­tus on oikeasti suo­jel­la alku­peräistä luon­toa ja var­jel­la maa­pal­lo ihmislajilta.

    Ei ole mitenkään mah­dol­lista, että koko ajan tuote­taan, käytetään ja kulute­taan lisää, mut­ta luon­to säästyy. Aineet­tomat palve­lutkin ovat viime kädessä mate­ri­aal­isia. Niiden suosimi­nen hidas­taa tuhoa, mut­ta ei lope­ta sitä.

  24. L.E.:
    Ongel­mana on, että Teemu Selänne ei voi esitel­lä aikakausile­hdessä ei-mitään. Asioil­la on sta­tusar­voa vain kun niiden eteen on täy­tynyt tehdä jotain. 

    Niin ja oikeast­i­han Teemu Selän­teen pitäisi esitel­lä ei-aikakausle­hdessä ei-mitään, kos­ka aikakausle­hden ost­a­mi­nenkin on kulutusta.

  25. Ekologi­nen talous olisi tosi­aan sel­l­ainen että kulute­taan mah­dol­lisim­man vähän eri­laisia hyödykkeitä.

    Lisäk­si palvelu­idenkin kulut­tamises­sa on ongelmia, kos­ka kansan­talouden tilin­pidon panos-tuo­tos rak­en­teista nähdään että eri­laiset palve­lut käyt­tävät panoksi­naan run­saasti hyödykkeitä.

    Asum­i­nen on Suomen olo­suhteis­sa yksi suurim­mista mate­ri­aali- ja ener­gia­panos­ten käyttäjistä.

    Osmo joskus kri­ti­soi sitä että minä kir­joitin kansan­talouden tuotan­non vaa­ti­van reaal­isia säästöjä. Osmon mukaan palvelui­ta voitaisi­in tuot­taa ilman säästöjä, toisin sanoen palve­lut muka eivät käyt­täisi väl­i­tuot­tei­ta vaan ihmistyötä…

    Osmo on kuitenkin väärässä ja tuotan­non kas­vat­ta­mi­nen vaatii reaal­isia säästöjä.

  26. aus­tri­an:

    On teknis­es­ti paljon helpom­paa että muiden hyödykkei­den vai­h­to­suh­teet ilmais­taan suhteina yhteen hyödyk­keeseen kuin moninker­taisi­na parit­taisi­na vaihtosuhteina.

    Joo, Graberin kir­jas­sakin on pari hauskaa esimerkkiä. Home­roksen teok­sis­sa taruhah­mot mit­taa­vat haar­niskan tai laivan tms. hin­taa härk­inä, vaik­ka konkreet­tiset härät eivät lie vai­h­ta­neet omis­ta­jaa mis­sään vai­heessa. Samoin bar­baar­it kuulem­ma jatkoi­vat hin­to­jen mit­taamista van­han Rooman val­u­u­tas­sa senkin jäl­keen kun Rooman sor­tu­misen jäl­keen kolikoi­ta ei enää ollut juuri liikkeellä. 

    Home­ros- ja bar­baaries­imerkeis­sä käytetään rahan omi­naisu­ut­ta 2/3: “raha on arvon mit­ta”. Mut­ta niis­sä ei käytetä omi­naisu­ut­ta 1/3: “raha on vai­h­don väline”. Esimerkeis­sä on kyse luot­ta­muk­seen perus­tu­vas­ta vai­h­tokau­pas­ta jos­sa konkreet­ti­nen raha ei liiku. Jos käytössä olisi rahaa (vaik­ka kolikoi­ta), transak­tioi­hin liit­tyvät velka­suh­teet voisi siirtää pitkän velko­jaketjun yli ja myös sem­moi­seten toim­i­joiden välille jot­ka eivät ole­tusar­vois­es­ti luo­ta toisi­in­sa: sil­loin käytet­täisi­in ‘vai­h­don väline’-aspektia.. (Yritän tässä ääneen ajat­tele­mal­la selvit­tää itsel­leni mitä lita­nia rahan kolmes­ta omi­naisu­ud­es­ta oikein tarkoit­taa käytännössä).

    Raha on alku­peräisessä tilanteessa yksi hyödykkeistä, jol­la on oma käyt­töar­von­sa hyödykkeenä. 

    Tämä lause ei ihan aukea min­ulle. Haiskah­taa että siinä viitataan rahan omi­naisu­u­teen 3/3, että se on arvon säi­lyt­täjä. Ikään kuin ruokaa, raken­nuk­sia ja työtä voisi tyhjökui­v­a­ta ‘rahak­si’­ja pistää tal­teen. Tämä rahan omi­naisu­us epäi­lyt­tää min­ua eniten.

    Ensin­näkin rahan pitäisi sil­loin hei­jastel­la niiden hyödykkei­den omi­naisuuk­sia joi­ta sen on edus­tavinaan, siis hapan­tua vähitellen ajan kulues­sa (no, inflaa­tio sen tekeekin) niinkuin ruo­ka home­htuu ja raken­nuk­set rapis­tu­vat. Osu­va lausah­dus tästä: “Rahas­toivan eläke­jär­jestelmän ongel­mana on, ettei rahan säästämi­nen sukan­var­teen ole mah­dolli­nen tapa rahoit­taa eläkkeitä, kos­ka rahaa ei voi syödä. Sik­si jonkin tai jonkun on olta­va eläk­er­a­has­toille velkaa ja sitoutua oma­l­la työl­lään tai omaisu­udel­laan rahoit­ta­maan tule­vat eläkkeet.”

    Toisek­si, jos raha toimii vain viestika­pu­lana joka pystyy siirtämään velka­suh­teet kaukana toi­sis­taan (niin fyy­sis­es­ti kuin luot­ta­muk­sen kannal­ta) ole­vien ihmis­ten välisik­si, rahan pitäisi olla kier­rossa vain juuri niin kauan että kaik­ki velka­suh­teet tule­vat täyte­tyik­si [*]. Sitä ei pitäisi voi­da varas­toi­da pidem­pään kuin transak­tioiden täyt­tämi­nen vaatii. Siis viestika­pu­la tipah­taa keskus­pankista talouden rat­taisi­in, kiertää niin kauan kunnes viimeinenkin vel­ka tulee täyte­tyk­si (tavar­al­la tavaraa vas­taan, tai palvelul­la) ja sit­ten keskus­pankin pitää poimia kapu­la pois rat­taista. Muuten käy niin että taloudessa kiertävät sekä hyödyk­keet että ne rahat joiden pitäisi edus­taa hyödykkeitä.

    Kol­man­nek­si, rahat­alouden ‘epäoikeu­den­mukaiselta’ haiskah­ta­vat piir­teet, kuten pääomien ker­tymi­nen har­voihin käsi­in (mielestäni yli sen mitä yksilöi­den väliset tuot­tavu­userot edel­lyt­täi­sivät, vaik­ka nekin erot voivat olla suuria), tun­tu­vat liit­tyvän juuri tuo­hon “arvon säi­lyt­täjä” ‑omi­naisu­u­teen. Ja eri­tyis­es­ti koron mak­samiseen. Toisaal­ta tun­tu­isi kyl­lä että jos rahas­ta ker­ran mak­se­taan vapaae­htois­es­ti joku hin­ta markki­noil­la, asian “täy­tyy olla oikeu­den­mukainen” sil­lä ei ole muu­ta tapaa ver­ra­ta omenoi­ta appel­si­inei­hin kuin kysyn­nän ja tar­jon­nan laki. Mut­ta ehkä ‘raha’ jota käytämme on kon­struoitu jotenkin virheel­lisel­lä taval­la [**], ja vain sik­si siitä voi pyytää hin­taa markkinoilla?

    Äh, en voi väit­tää ymmärtäväni asi­aa kunnolla.

    ———————————————-
    [*] Tot­ta kai velka­suhtei­ta tulee ja menee koko ajan, ja sen takia viestika­pu­loi­ta on ken­täl­lä koko ajan.

  27. Seu­railin vähän tätä hie­man ufok­si men­nyt­tä keskustelua rahasta.

    Sosial­is­tiset teo­reetikot kiis­te­liv­ät aikoikaan kysys­myk­ses­tä, tuleeko tule­vaisu­u­den utoop­pises­sa kom­mu­nis­tises­sa yhteiskun­nas­sa ihmisil­lä ole­maan käytössään rahaa. 

    “Oikei­s­tore­vi­sion­is­tit väit­tävät, että tulee ole­maan ja vasem­mi­s­tore­vi­sion­is­tit, että ei tule ole­maan. Mut­ta aito marx­i­lais-leniniläi­nen dialek­ti­nen tarkastelu osoit­taa, että toisil­la tulee ole­maan ja toisil­la ei tule ole­maan rahaa käytettävissään.”

  28. Ufok­si meni Markku tämä rahakeskustelu, kuten kom­men­toit, mut­ta se on juuri se olen­nainen asia. Tässä väit­telyssä vihreästä maail­mas­ta väl­tel­lään kuin kissa kuumaa puuroa sitä seikkaa että rahal­la ei voi­da kestävässä maail­mas­sa kulu­tus­ta säädel­lä. Se voidaan tehdä vain ja ain­oas­taan kiel­loil­la. Täl­löin raha menet­tää osan merkityksestään.
    Ote­taan esimerk­ki: Jos nos­te­taan ben­san ja dieselin hin­taa, jot­ta kulu­tus lask­isi kestävälle tasolle , niin sitä ei voi koskaan nos­taa niin paljoa että se purisi turhin­paan kulutukseen.

    Voitaisi­inko tämä kiel­to­jen tie aloit­taa säätämäl­lä laki joka kieltää yksi­ty­ishenkilöä omis­ta­mas­ta yli 1000 hevosvoiman moot­toriveneitä ja yli 100 hevosvoiman moot­torikelkko­ja? Ei voi­da. Ei mene läpi eduskun­nas­sa. Uno­hde­taan siis koko vihreä talous ja keski­tytään olen­naiseen eli mukavaan elämään läheis­ten kanssa. Joka kyl­lä valitet­tavsti aiheut­taa liikaa luon­non­va­ro­jen kulu­tus­ta. Entäs jos raja olisi 2000 hv?

  29. Talouskasvu ja elintaso/hyvinvointi sekoite­taan hie­man liikaa ja usein toisi­in­sa. Talouskasvua tuot­ta­vat erit­täin tehokkaasti myös hyv­in­voin­tia (oli se sit­ten ihmis­ten tai elinympäristön) vähen­tävät seikat. Samat­en talouskasvua luo­vat kaiken­laiset val­taosan elin­ta­soa alen­ta­vat hin­taku­plat, jois­sa pyra­midipelin mukaises­ti var­al­lisu­ut­ta kasa­taan monil­ta harvoille. 

    Tästä vinkke­listä pelkän talouskasvun suosimi­nen sil­lä perus­teel­la että se esim antaa resursse­ja luon­non suo­jelu­un, on hölmöläis­ten peiton jatkamista jalkopäästä yläpäähän. Reaal­i­talouden, jos­sa oikeasti luo­daan hyödykkeitä joi­ta ihmiset tarvit­se­vat, kas­vami­nen tarkoit­taa lop­ul­ta sitä, että ympäristöä tuhoutuu, siinä mielessä kun luon­non­ti­laisen met­sän asfal­toimi­nen tai val­jas­t­a­mi­nen tehomaat­alouteen on ympäristön tuhoamista (ainakin bio­di­ver­si­teet­ti vähenee).

    Täy­tyy lukea ja arvostel­la blo­gis­sa tuo teos kyl­lä, vaikut­taa mie­lenki­in­toiselta. Että raha ei ole velkaa, sen debunkkauk­sen halu­an tosi­aan lukea :).

  30. Las­si Hieta­nen:
    Ote­taan esimerk­ki: Jos nos­te­taan ben­san ja dieselin hin­taa, jot­ta kulu­tus lask­isi kestävälle tasolle, niin sitä ei voi koskaan nos­taa niin paljoa että se purisi turhin­paan kulutukseen. 

    Ehdotan tähän loit­suk­si pro­gres­si­ivista hin­taa, joka nousee käytön mukaan. Eli henkilöko­htaisen polt­ton­esteki­in­tiön täy­tyt­tyä alkaa hin­ta nous­ta kiihtyvää vauhtia. 

    Muu­ta­ma hyvä puoli:
    — voidaan jär­jestää markki­nat joil­la vähän kulut­ta­vat voivat myy­dä osuuten­sa eniten kulut­taville markkinahintaan
    — polt­ton­es­teen säästö­toimien voimakku­us on parem­pi, sil­lä säästö kohdis­tuu aina kalleim­paan osta­maasi polt­toaineeseen. Eli min­un kan­nat­taa investoi­da pari litraa vähem­män kulut­tavaan ajopeli­in, jos nuo pari litraa ovat ne kalleimat joi­ta joudun osta­maan, vaik­ka polt­toaine keski­hinnal­taan olisikin alem­pi minulle.
    — Ei rankaise kohtuukäyt­täjiä yhteiskun­nas­sa, joka on raken­net­tu läh­es täysin sen ole­tuk­sen varaan että kaikil­la on henkilöau­to ja öljy on halpaa
    — pro­gres­si­ivisen veron tulo­ja voitaisi­in ideaalisem­mas­sa maail­mas­sa käyt­tää öljyt­tömän logis­ti­ikan rak­en­tamiseen, jot­ta yhteiskun­nas­ta tulivi vähem­män öljyriippuvainen.
    — Jos sikarikas halu­aa muskeliautollaan/veneellään edelleen krui­sail­la, niin hän voi sen tehdä. Tosin ihaile­vien kat­sei­den lisäk­si hän kerän­nee myös sääliviä kat­sei­ta kans­saih­misiltään. Keskilu­okalle, tälle kaiken muu­tok­sen isälle ja äidille, tulee kuitenkin suh­teel­lisen voimakas intres­si vähen­tää ylimääräistä öljynkäyttöään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *