Kokoomus (Kimmo Sasi ja Jan Vapaavuori) näyttää yrittävän sysätä syyn Talvivaaran ja muiden kaivosten ympäristöongelmista ympäristöhallinnon syyksi. Ympäristöhallinto on epäonnistunut ja nyt yritetään ylireagoinnilla paikata huonoa omaatuntoa.
Talvivaaran kaivos sai ympäristöluvan, jossa oli määritelty päästöjen enimmäismäärä. Sen jälkeen kaivos on kylmäverisesti ylittänyt lupaehdot monikymmenkertaisesti ja on ilmoittanut, ettei sillä ole pienintäkään aikomusta yrittää sopeuttaa toimintaansa alkuperäisten lupaehtojen mukaiseksi, koska ne ovat epärealistisen tiukat. Mikä tässä on ympäristöhallinnon epäonnistumista, ellei sellaiseksi lueta sitä, ettei kaivosta määrätty välittömästi suljettavaksi, mitä taas kokoomus erityisesti vastustaa?
Raahen kultakaivos taas toimi niin, että se teki suunnitelman jätehuollosta, joka oli ihan kunnossa, mutta pani paukut kaivoksen avaamiseen ja ilmoitti, että jätehuolto tulee joskun myöhemmin. Eikä toimintaa pysäytetty!
Miten niistä Talvivaaran lupaehdoista tuli epärealistisen tiukat? Koska yhtiö itse niitä ehdotti. Siihen, että todelliset päästöt ovat monikymmenkertaiset, on kaksi selitystä:
1) Yhtiö pyrki saamaan aloitusluvat esittämällä hakemuksessaan silkkaa lööperiä olettaen, että kun rahaa on pantu kiinni tarpeeksi ja monet ovat sitoneet omakotitalojen lainat kaivoksesta saatavaan palkkaan, valtio ei uskalla panna kaivosta kiinni. Kokoomuksen käyttäytyminen osoittaa, että tämä ei välttämättä olisi aivan väärin laskettu. Oma kantani tämän oletuksen valossa on, että tietoinen valehtelu ei saa olla kannattavaa. Jos tuolle tielle lähdemme, siltä ei ole paluuta. Koska yhtiö on itse esittänyt tällaisia päästömääriä, sen on niitä myös noudatettava. Jos se perustui harkittuun valheeseen, konkurssipesä ja vasta konkurssipesä voi esittää uutta rehelliseen tietoon perustuvaa lupaa, jota sitten harkitaan uudestaan.
2) Kysymys on osaamattomuudesta. Tästä vedettävät johtopäätökset ovat vähän päinvastaisia. Lapin tyhjentämistä luonnonvaroista on lykättävä edes sen verran, että käytettävä teknologia osataan ja se on testattua.
Kimmo Sasin mukaan kokoomus on kiinnostuneempi työpaikoista kuin ympäristöstä, kun taas vihreät haluavat tuhota työpaikkoja. Ero on aikajänteessä. Niin yrityshenkisiä kuin siellä kokoomuksessa ollaankin, pitäisi oppia katsomaan seuraavan kvartaalin toiselle puolelle. Sielläkin on elämää tai ainakin pitäisi olla. Mikä ihmeen kiire on tyhjentää Lappi luonnonvaroista yhden sukupolven aikana vielä niin, että kiireessä käytetään teknologiaa, jota vasta kokeillaan, jolloin seurauksen on matkailuelinkeinon tuhoutuminen. Voisiko ajatella, että yritetään maksimoida työpaikat vaikka seuraavien sadan vuoden aikana. Mitä ideaa on myllätä koko Lappi parissa vuosikymmenessä sepeliksi ja tyhjentää se sitten asukkaista ja soveltaa tähän vielä pelisääntöjä, jotka suosivat ulkomaisia yrityksiä ja syrjivät kotimaisia?
Lupaehdot on tietenkin tarkoitettu noudatettaviksi. Aikovatkohan vihreät pitää tästä kiinni, vai ovatko hiljaa takarivissä ja sanovat, että asioihin puuttumattomuuden syy on kokoomuksessa ja muissa hallituspuolueissa? Lakien ja sopimusten noudattamisen vaatimista ei voine tulkita hallituksen murentamisyritykseksi.
Kannatan lämpimästi kaivoksen määräämistä suljettavaksi siten, että konkurssin jälkeen harkitaan lupaehtoja uudelleen.
Mutta järjestelyä ei pitäisi toteuttaa siten, että velkojat päästetään pinteestä ympäristön ja veronmaksajien kustannuksella. Siksi uusia realistisia lupaehtoja ei pitäisi missään nimessä antaa konkurssipesälle eli käytännössä yhtiön velkojille.
Pankeille ja muille velkojille on jo typerällä tavalla lapioitu miljarditolkulla veronmaksajien rahaa eurokriisin yhteydessä.
Nythän yritys tai kukaan muukaan kaivostoimija ei ilmeisesti pysty mitenkään täyttämään voimassa olevia lupaehtoja. Sen vuoksi kaivoksen pitäisi olla nykyisillä lupaehdoilla arvoltaan negatiivinen. Kaivoksen arvo nousee positiiviseksi höllentämällä päästöehtoja. Ja tämä arvonnousu pitää mitata veronmaksajille.
Kaivoksen sulkeminen johtaisi todennäköisesti siihen, että ensimmäisenä yhtiön osakkeenomistajat menettäisivät sijoituksensa eli osakkeiden arvo nollaantuisi.
Lisäksi konkurssipesä pitäisi tyhjentää jokaista euroa myöten määräämällä yhtiölle suuri ympäristömaksu päästöoikeuksien ylittämisestä ja ympäristön saattamisesta normaalitilaan. Näin myös yhtiön kaikki velkojat menettäisivät saamisensa.
Jos kerran nykyisiä lupaehtoja ei kukaan pysty täyttämään, niin oikeudet kaivostoimintaan pitäisi ottaa pois konkurssipesältä valtiolle. Myös yhtiön omaisuus pitäisi ottaa valtiolle ympäristömaksun vastineeksi.
Kun kaivos on valtion hallussa, valtion pitäisi huutokaupata kaivos.
Huutokauppakierroksia voisi olla useita. Ensin voitaisiin kaivosoikeudet yrittää myydä tiukilla päästöoikeuksilla. Ja ellei kauppaa tule edes yhdellä eurolla, sen jälkeen voitaisiin harkita päästöoikeuksien hällentämistä tai sitten luopua kokonaan kaivoksesta. Näin saataisiin päästöoikeudet ja kaivoksesta saatu hyöty tasapainoon.
Ellei tällainen prosessi ole nykyisen lainsäädännön mukainen, niin eduskunnan pitäisi pikaisesti laatia tällaista tilannetta varten uusi lainsäädäntö.
Kultakaivoksen lopputuote ei sentään tuota enää päästöjä. Naisten ranteita se soukentaa – miesten niskoja vankentaa. Oi kultakäädyt Akatemian rehtorin rintamuksilla, oi kultalangoin kirjotut piispain kasukat. Ja modernina järkiaikana kulta jätetään harkoiksi ja ladotaan keskuspankkien holveihin.
Kultaa löytyy maaperästä aarikuutiota kohti vaikka kuinka ja mistä vaan. Pitää vaan osata nanohiukkaset poimia. Ja sehän käy uusimmalla liotus- imeytys- magneettikenttä- ja varsinkin apurahavaiheessa olevilla seuraavan polven teknologioilla. Sitten vaan päästötuprut ohjataan filttereihin ja likafiltterit taas hävitetään ydinvoimahotissa ja -prässissä peukalonpään kokoisiksi ns.Suomileegoiksi joko kallioluoliin, jos eivät nuolemiskestoisia, tai sitten lasten käsiin luovuutta kirvoittavina ja itse-väritettävinä.
Tällä tunturien liotus- ja bakteeri- ja käyttämishiivatekniikoilla tulla tupsahtaa nikkelikaivoksen sivutuotteeksi uraani kuten Talvivaaran Perällä. Keksintö on johdannainen raaka-ainepörssin hintavalvonnasta. Hinta nousee,louhos syvenee. Tarvittavat hullujussit ja liimanhaistajat ja muu Tekes on jo paikalla rynnäkköön valmiina tässäkin kulttuuritaistossa Hyvinvointivaltion rahoituksen ja työpaikkojen turvaamiseksi. Meni kai Oikein ?
Jos laaja aukee Suomenmaa ylennetään valtaosin maanmylläykseen , niin se ilohan asiasta olisi että Tuusulan ja Siuntion Kauhakuormaajaklubi ohjastaisi kuskinsa pohjoiseen eikä kuten nyt etelään -Helsinkiä myllertämään. Ja toisekseen. Kun maaseutumaisema otetaan talouskäyttöön, niin sitä hyväksyttävämpää on jättää Metropoliseudulle rakentamatonta maapohjaa. Samalla tuetaan asuntojen tervettä hintatasoa ja sijoitusasuntoperheiden elintasoa. Että on tota tasoa.
Jukka Sjöstedt
Lapin kaivoksissa ei käytetä samaa teknologiaa kuin Talvivaarassa. Talvivaaran liuotuskasajuttu on uusi juttu ja täysin eri asia kuin muiden kaivosten perinteiset metodit.
Jos eläisimme oikeusvaltiossa, olisi poliisitutkinta jo käynnissä ainakin Talvivaaran osalta. Tuosta kokkareiden touhusta täytyy sanoa, että sama trendi jatkuu riippumatta asiasta. Olipa kyse eurosta, terveydenhuollosta, kaivosalasta, hätäkeskuksista, aluehallinnosta yms. niin aina sitä samaa. Jos ihmisellä ei ole älyä, empatiaa, rehellisyyttä eikä tiedonhalua, niin tätä se on.
Elinkeinotoiminnan harjoittaminen muiden omaisuutta saastuttamalla ei tietenkään pitäisi olla sallittua. Eli lappu luukulle sen ajaksi kunnes toimintaa voidaan harjoittaa kestävästi.
Olen eräässä ELY-keskuksessa töissä olevalta y:ltä kuullut ettei hän oikeastaan tiedä mitä eet ja ällät tekevät. Kummallista sinänsä, kun heidän pitäisi tehdä päätösiä samoista asioista omalta kantiltaan. Ympäristöasioita pidetään vain pakollisena lisänä, joista tehdään paperit.
Suomen Luonnon blogissa näkyy ely:n tutkijat valittavan ettei rahaa tehdä kokeita anneta, eli harrastetaan edistyksellistä kokoomuslaista ympäristöpolitiikkaa, jota Vapaavuori nyt hehkuttaa. Kun ongelmaa ei anneta tutkia, sitä ei ole.
Huomionarvoista tässä on se, että kepulaisen ympäristöministerin aikana kokkarit olivat tyytyväisiä tähän edistyksellisyyteen. Nyt sitten Lehtomäen firman sotkuja siivoavat ovat häirikköjä.
Kun kaivosalan ympäristöasioihin ei anneta lisää rahaa ja kuitenkin on lait ja säännökset, joiden pitäisi täyttyä, niin mitenköhän kokoomus ajattelee kaikki kaivokset käynnistää nopeassa tahdissa? Ettei vain lait ja säännökset jo venyisi ja paukkuisi Häkämiehen korvien välissä?
Kannattaisi V. Niinistön ajaa kokkarit nurkkaan ja ottaa jopa persut mukaan painostamaan kaivosveroon. Oppositiohan on valittanut ettei heitä oteta mihinkään mukaan. Kiinnostaisi tietää mitä kokkarit ajattelivat sen jälkeen tarjota työpaikkoiksi, kun kaivokset ehtyvät ja rahat menivät ulkomaille? Kenties jotakin ympäristön puhdistamiseen liittyvää?
Kummallinen ”viekää tuhkatkin pesästä”-reaktio vihreitä äänestäneiltä tuossa tutkimuksessa, jossa demareiden ja persujen kannattajat ajoivat innokkaimmin kaivosveroa. Tietämättä mitä kysyttiin, niin ehkäpä jokin yleisen taloudellisen hyödyn ajaminen olisi paikallaan asiassa, joka näillä poliittisilla lukemilla tulee tapahtumaan.
Vaikea sanoa onko selityksenä 1 vai 2, todennäköisesti niiden yhdistelmä. Talvivaaran osalta lienee tapahtunut ketjureaktio ennalta arvaamattomia tapahtumia, vääriä korjaustoimenpiteitä ja niiden aiheuttamia ongelmia.
Täytyy kuitenkin muistaa ettei puhdistettu jätevesi olisi ongelma jos se laskettaisiin riittävän suureen vesistöön. Talvivaarankin päästöt laimenisivat mereen laskevassa joessa merkityksettömäksi. Pieniin lampiin laskettaessa tarvitsisi puhdistaa paremmin.
Helsingin vesikin lisää Viikinmäessä kymmeniä grammoja sulfaattia jokaiseen jätevesikuutioon ympäristöä suojellakseen.
Jotenkin alan ymmärtää Luga-joen rannan fosfaattikaivoksen omistajan asennetta paremmin. Siellä ympäristöviraston tutkijat puhuvat vain että päästölähteet olisi selvitettävä että niille voisi tehdä jotain. Täällä Suomessa puhutaan vain että päästölähteet on selvitettävä jotta voidaan lyödä sellaiset rangaistusmaksut päälle että toiminta loppuu siihen ja jäljelle jää vain jätteet.
Osoittaa rohkeutta Soininvaaralta, että hän alkaa käsitellä asiaa. Tosin hänen käsittelynsä on vain sanojen pyörittelyä, Mutta käsitely kuitenkin. Ja juuri nyt, kun kansan keskuudessa avoimesti nauretaan vihreiden puheille luonnonsuojelusta, ja vielä kun meillä on vihreä ympäristöministeri ja vieläpä vihreiden puheenjohtaja.
Tosiasia on, että taas kerran Vihreiltä puuttuu rohkeutta. Vihreä ympäristöministeri ei rohkene tehdä mitään. Saattaisi mennä ministerin paikka. Ministerinä hän ei toimi edes siten mitä laki edellyttäisi. Vihreiden puheenjohtaja ei uskalla tehdä sitä, mitä kuka tahansa rehellinen kansalainen tekisi. Kyllä myös vihreiltä pitäisi löytyä edes hieman munaa, jotta luonnon tarkoituksellinen saastuttaminen kyettäisiin lopettamaan. Lopettamaan vaikka sitten oman ministerinpaikan menettämisen uhalla.
Ympäristöministeri, vihreiden puheenjohtaja, ei uskalla lopettaa kaivosten toimintaa vaikka nämä täysin selvästi rikkovat lakia ja annettuja lupaehtoja. Hän ei tee työtään, vaikka kaivosten toiminta aiheuttaa Suomen luonnolle selvää tuhoa. Hän ei rohkene kieltää edes Talvivaaran toimintaa, vaikka Talvivaara uhkaa alueen suurinta viemtimarkkinaa, turismia.
Vihreä ympäristöministeri ja vihreiden puheenhohtaja lupaa sallia Talvivaaran jatkaa ympäristön tuoamisen ilman rajoituksia vuoden loppuun asti. Vihreä ympäristöministeri ja vihreiden puheenjohtaja tietää, että ennen vuoden loppua hänen tulee päättää kantansa Talvivaaran kaivoksen uusista ympäristäluvista. Ilmeisesti vihreä ympäristöministeri ja vihreiden puheenjohtaja laskee, että vuoden lopussa koko Talvivaara ongelma on poistettu muuttamalla sallittujen päästöjen rahja-arvoja niin suuriksi, etteivät Talvivaaran päästöt voi niitä ylittää.
Mieltäni on askarruttanut tämä ympäristöminmisterin ja vihreiden puheenjohtajan lupaus, ettei Talvivaaran päästöihin puututa ennen vuoden loppua. Lieneekö kellään Suomessa, edes vihreiden puheenjohtajalla ja ympäristöministerillä oikeutta antaa jollekulle yhtiölle tälläinen erivapaus Suomen lakien ja sovittujen raja-arvojen rikkomiseen. En ole lainoppinut, mutta toivottavasti joku asiaan vihkietynyt paneutuisi tähänkin kysymykseen.
Ehkäpä pienenä selityksenä vihreiden ennen kaikkea vihreiden puheenjohtajan ja Suomen ympäristöministerin toimintaan on se tosiasia, että pääosa vihreista lienee pääkaupunkiseudulla toimivia virkasuhteisia naisia. On ymmärrettävää, että kaivostuhot tappahtuvat maaseudulla, joten niiden estäminen ei kiinnosta paljoa pääkaupuinkiseudulla vaikutytavia. Heillehän maaseutu on vain paikka protestoida näyttävästi ja kuuluvasti luonnon vaurioittamisia vastaan. Siitä pääsee lehtien etusivun kuviin.
Vihreät hyväksyivät uudet atomivoimalaitokset. Se on joustavuutta ja järjen käyttöä. Nyt vihreät hyväksyvät hallituksessa Suomen historian suurimmat ymparistötuhot. Ja vieläpä puolueen puheenjohtaja hallituksen ympäristöministerinä.
Aikoinaan Soinonvaara vei vihreät pois hallituksesta, koska hallitrus antoi luvan atomivoimalaitokselle. Se oli ryhdikästä. Se kirkasti kuvaa vihreitä. Nykyinen vihreiden johto pyrkii kaikin tavoin sumentamaan tätä kuvaa. Omalla ministerivakanssillaa nykyiset vihreät puuduttavat omantuntonsa ja ovbat valmiita syömään klaikki lupauksensa ja periaatteensa. Hyi hyi!
Tässä nyt lähinnä kerätään satoa aikaisemmista päätöksistä. Kun alueellinen ympäristöhallinto alistettiin ELY-keskuksiin, niin juuri näinhän siinä käytännössä tiedettiin käyvän. ”Muut intressit” jyräävät ympäristölainsäädännön valvonnan, eikä tämä voi oikeasti olla yllätys kenellekkään. Se lienee ollut ainakin yksi koko uudistuksen tavoitteista, kun kansallinen ympäristönsuojelulainsäädäntö on kuitenkin poliittisesti sen verran arka asia, ettei edes keskustapuolueella ole pokkaa lähteä suoraan heikentämään sitä. No, samaan lopputulokseen päästiin kivuttomasti heikentämällä olennaisesti lainsäädännön valvontaa.
Alueellisen ympäristöhallinnon alasajo oli suuri takaisku suomalaiselle ympäristönsuojelulle. Mielestäni on todella ikävää, että asia livahti melkein huomaamatta viime vaalikaudella. Mielestäni vihreillä olisi myös syytä antaa äänestäjilleen jonkinlainen selitys, miksi puolue oli mukana tekemässä päätöksiä, joiden tiedettiin johtavan tähän.
Käsittämätöntä ettei kaivosta saada kiinni tai edes tutkintaa auki! Voisiko joku tutkia osakasluetteloa ja verrata kansanedustajiin ja valvoviin virkamiehiin?
Näkisin enemmänkin, että tässä on pari eri asiaa vaikuttamassa yhtäaikaa.
1) Uusi prosessi Talvivaarassa. Alun perin ei Talvivaaran esiintymän pitänyt olla kannattava ja siksi valtausoikeudet myytiinkiin nimellisellä hinnalla. Koska tätä nykyä ei rikkaita malmiesiintymiä ole (vain öljy ja maakaasu ovat rikkaita), niin kalliota pitää prosessoida suuria määriä, eivätkä kalliot ja sääolosuhteet ole samanlaisia eri paikoissa. Prosessi pitää siis saada hallintaan ja uudella prosessilla se on vielä vaikeampaa kuin vanhalla. Pitäisi antaa hieman liekaa prosessin käyntiin saattamisessa, mutta siten, että insentiivi saada prosessi täyteen kuntoon on riittävän kova.
2) Sulfaatin turvarajoja ei pidetty kovin tärkeinä syystä että meressä sulfaattia kuitenkin on valtavan paljon enemmän jo luonnostaan. Siksi asiaan ei tullut paneuduttua ajoissa myöskään ympäristöhallinnon puolella. Tämä ei lohduta erämaajärven kohdalla ketään.
3) Miksei anneta malmin kerätä hintaa rauhassa maaperässä ja kaivaa sieltä myöhemmin. Hyvä idea monessakin mielessä. (3.1) Tulevaisuuden työpaikat vaan eivät hirveästi lohduta alueen nykytyöläisiä, joille vakaa työpaikka eläkeikään voi hyvin olla paljon tärkeämpi kuin lastenlasten työpaikka samalla paikkakunnalla (jos edes siellä asuvat nykyisen muuttoliikkeen aikana). (3.2) Kuntapäättäjät kaipaavat työpaikkoja nyt heti muuttoliikettä hidastamaan. 50 vuoden kuluttua ei alueella välttämättä asu enää kovin moni, ja jos kaivos käynnistetään, tuodaan työväki sitten asuntolaan työvuoroviikon ajaksi ja palaavat sitten toisaalle kotiinsa lomailemaan.
Kantani ei ole tarkoitettu puolustamaan ympäristön saastuttamista eikä rahan tekemistä ympäristön saastuttamisella.
Pitäisi miettiä miten insentiivit saadaan kuntoon, miten niitä valvotaan, ja mikä olisi tuottava ja oikeudenmukainen tapa niiden verottamiseen. Kuten hyvin huomaamme, kaivostoiminta on riskisijoittamista. Vaikka malmio alkaisikin lopulta tuottaa, ei se auta omistajaa, jos tuotot viedään ympäristöhaittakorvauksina.
Kaivosverotuksen pitäisi siis suosia oikeaa riskinottoa ja lannistaa väärää.
Sen verran vielä kun samoja sanoja hoeskellaan, että timanttipyydystäjistä alkaenhan saloillamme on kierrellyt geologeja sitten uus-spabodan julistuksen eli kahletalouden päätöspäivämäärästähaarukasta alkaen 1985-95. Uraanin jäjillä on useita porukoita.
Kuten sanottu mistä vaan löytyy ohkaisia ja mietoja pitoisuuksia. Mylläämällä hautomalla isoja maamassoja niistä saa irti rahaksi vaihdetavaa metallia. Tai lannoitemineraalia tms. -köyhdytintä. Suomessa nämä pörräävät kun muualla länsimaissa ei saa, EU kieltää ja varsinkin kotikaupungit ja -kylät. Suomi on ainut maaperä mitä kaivaa ja siilata, sanoi Hesarissa Kari Järvinen Outokummun ja valtion osakerahaston nurkilta.
Kiva kun Suomessa on vapauksia liiketoiminnalle. Kunhan toimijat tulevat omin liikelentokonein ja asuvat Kämpissä. Se Guggenheim on muuten yksi isoimpia luonnonvarojen esiinnostoverkostoja -ollut yli vuosisadan ajan. Tänä vuonna siitä on kohuttu Rothschildien kera yhteisssä toimissa Indonesiassa. Taidesäätiö omistaa nämä kaivosyhtiöiden osakkeet. Siksi Suomea mairitellaan. Täällä saa melskata jatkossakin, ja ydinvoimaa piisaa.
Toinen ala missä meillä on vapaata mellastuskenttää on pankkitoiminta. Suomi tuottaakin poskettoman osan uudesta rahasta (=sen velkapuolesta) Ruotsin pankkeille, joiden ottolainauksesta kirkkaasti yli puolet on euroja eikä kruunuja.
Lisäksi Suomi vastaanottaa Kreikasta ja Espanjasta pakenevaa eurotalletusta Luxenburgin ja Saksan ohella siinä mitassa että meillä henkeä kohti nämä etelästä pakenevat talletukset ovat isoimmat koko euroalueella. Talletusten lisäksi välimeriset ovat hankkiutuneet eroon valtionlainarahastoista (myyty EKP:lle) ja nekin rahat ovat kulkeneet pohjoiseen ja jatkaneet Frankfurtiin EKP:hen talletusmakuutukseen.
Jukka Sjöstedt
Vihreät ne osaavat aina olla osana hallituksia, joiden vastuulla on, ainakin heidän oman ideologiansa läpi tarkasteltuna, Suomen ympäristölle haitallisimmat poliittiset päätökset, a la Talvivaara ja ydinvoimaluvat. Selkäranka, anyone?
Tässä Talvivaara-asiassa näyttää olevan isot egot ja emootiot liikkeellä.
On näköjään kaivettu jo sotakirveetkin esiin, ja on iso riski sille, että ”järjetön ekopaniikki” alkaa levitä väärin-informoidun kansan keskuudessa.
Tuleekohan tästä oikein viher-fundamentalistien (= environmentalisti-ääriuskovaisten) ja toisaalta työllisyyttä ja talouskasvua ajavien tahojen välinen, yhteiskuntamme kehityssuuntaa ohjaava konflikti?
Tällaisessa sodassa tietenkin pyritään säikyttämään kansaa, harhauttamaan ja venyttämään totuutta kotiinpäin.
Mikähän tässä sitten olisi se oikea totuus?
On selvää, että Talvivaaran johto on tässä muninut oikein kunnolla, on sattunut valitettava kuolemantapaus ja parikymmentä kuollutta lintuakin on löydetty.
Yhtiö onkin jo hävinnut tiedotussodan ja onkin siten otollista riistaa populisteille.
Tiedossa on myös se, että pääosassa olevat sulfaattipäästöt eivät ole vaarallisia ihmisille tai eläimille, ja että sulfaattien suuriakin päästöjä tapahtuu useilla muillakin aloilla.
Näiden päästöjen ympäristöhaitta on tietääkseni vesien rehevöityminen.
Ongelman ydin näyttääkin olevan siinä, että Talvivaara itse esitti epärealistiset päästölaskelmat, jotka perustuivat uuden prosessin laskettuihin / odotettuihin arvoihin.
Nyt kansalaisille syötetään sellaista tietoa, että nämä yhtiön itsensä esittämät arvot ja laskelmat ovat jonkinlaisia ympäristömääräyksiä, joiden ylittäminen on kauhean rikollinen teko.
OS jopa esittää, että yhtiö on tässä tietoisesti valehdellut (?) ja siksi koko kaivos pitäisi sulkea ja panna konkursiin. Samoin pitäisi tehdä kaikille muillekin vastaaville hankkeille.
Jos edellä esitetty on totta, onko Talvivaaran julkisessa mestauksessa tapahtumassa kohtuuton oikeusmurha, jonka kärki suuntautuu oikeusvaltiomme ja vapaan yrittäjyyden perustuksiin?
Ainakin näyttää olevan alkamassa vuosia kestävä oikeusprosessi, jolle loppua ei ole näkyvissä.
Olenko ymmärtänyt tämän asian joteknin väärin?
Jos olen, niin voisiko joku oikaista?
Seppo Korppoo
Yrittäjä, totuudenetsijä ja suuri luonnonystävä
Talvivaaran itsenä ilmoittamat päästömäärät on ylitetty monikymmenkertaisesti. En väittänyt, että he ovat valehdelleet, vaan sanoin, että mahdollisuuksia on kaksi, he ovat valehdelleet tai hei eivät osaa.
Vapaavuori ikään kuin moittii ympäristöministeriötä Talvivaaran ongelmista (”kuutamolla”) ja samaan saumaan jatkaa, että ympäristöministerillä ei ole valtuuksia sulkea kaivosta oli päästöt mitä tahansa. On tämä päätöksentekojärjestys ainakin mulle hämärän peitossa: ympäristälupa edellyttää ympäristöministeriön hyväksymistä (?), mutta jos lupaehtoja rikotaan, niin ympäristöministeriöllä ei ole valtaa pysäyttää toimintaa edes väliaikaisesti?
Ahne, sydämetön ja typerä ei osaa.
Kummallista asiassa on vain se, kuinka moni vapaaehtoisesti julistaa olevansa tuollainen.
Liittyneekö viimeiseen määreeseen?
Voisi jopa sanoa, että tässä tapauksessa niiden noudattamatta jättäminen on a) epärehellistä ja/tai taitamatonta sekä b) ylimpään poliittiseen johtoon kuuluvan yrityksestä kumota Suomen valtiosäännön 20§.
Ensimmäisen kohdan mukainen henkilö ei lain mukaan sovellu ministeriksi ja jälkimmäinen taas kuuluu vankilaan vähintäänkin neljäksi vuodeksi.
Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää, miksei tällaista rikos-/perustuslaillista tulkintaa hyödynnetä enemmän poliittisen korruption tapauksessa.
Suomen republikaanejahan nuo näyttäisivät olevan. Samanlaista korruptiota tännekin ajetaan. Ilmankos puoluetta älyttiin enimmäkseen pitää poissa hallituksista niin pitkään! Kepu sentään on rehellisen epärehellinen.
Mikä olisi sellainen sulfaattipäästöjen maksimimäärä, joka voitaisiin hyväksyä?
Pystyykö Talvivaara mitenkään saavuttamaan sitä päästöarvoa ajautumatta konkurssiin?
Jos vastaus jälkimmäiseen on ei, niin sitten firmalla ei ole toimintaedellytyksiä nykyisellään ja se kannattaa ajaa konkurssiin.
Onko tuotantoa ylipäätään mahdollista saada kannattavaksi niillä hyväksyttävillä päästöillä?
Eli järkeviä vaihtoehtoja on nähdäkseni kolme, riippuen siitä, että millaiset päästötasot hyväksytään ja siitä, että ovatko ne taloudellisesti mahdollisia saavuttaa jollain panostuksilla:
A) joko lopetetaan kaivostoiminta kokonaan
B) annetaan talvivaaran jatkaa ja parantaa omien voimiensa ja mahdollisten tuottojensa avulla tilannetta kunnes joskus tulevaisuudessa ne siedettävät päästorajat saavutetaan
C) panostetaan ulkopuolista rahaa jälkien siivoamiseen niin nopeasti kuin mahdollista (Solidium?). Palkkiona tästä luonnollisesti pitäisi saada osuuksia firmasta.
Se järjetön D-vaihtoehto, johon ei missään tapauksessa kannata ajautua: Ajetaan firma konkkaan, myydään konkurssipesä pilkkahintaan kansainväliselle kaivosjätille joka investoi parin miljoonan euron putsauskalustoon (johon talvivaaralla ei välttämättä nyt ole varaa) ja annetaan tämän ulkomaisen tahon repiä tulevat voitot kaivoksesta.
Jos kaivos on jollain järkevillä investoinneilla saatavissa tarpeeksi puhtaaksi, niin meidän kannattaa tehdä se itse.
Kannattaa myös huomata, että kaivos on tuonut muuttotappioalueelle 500 suoraa työpaikkaa ja ties kuinka monta epäsuoraa työpaikkaa.
Sen lisäksi se kontribuoi kauppataseen plus-sarakkeeseen kivasti niitä kaivattuja vientieuroja / dollareita ja tuottaa paljon suoria ja epäsuoria verotuloja sekä kunnallis-, että valtiotasolla.
Aina kun veropohjaa heikennetään kärsijänä ovat heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.
Jos puhdistusjärjestelmät eivät tule aivan järjettömän kalliiksi, valtion voisi hyvinkin kannattaa panostaa niihin, sillä kaikki positiiviset epäsuorat tulovaikutukset muutenkin kriisiytyvän julkisen talouden tulopuolella ovat tarpeen.
Toivotaan, että päästöjen pienentäminen ei osoittaudu liian kalliiksi. Olisi paha taloudellinen isku, jos kaivos jouduttaisiin ajamaan lopullisesti ajas.
Koko sotkussa häiritsee eniten se, että tässä jää teknis-ympäristöllis-taloudellinen näkökulma politiikan jalkoihin. Tuntuu, että tässä on kaksi äärimmäisnäkökulmaa:
1. Löyhennetään lupaehtoja, viis ympäristöstä.
2. Ajetaan kaivosfirma konkurssiin, viis teknologian kehityksestä ja taloudesta.
Kumpaankin vaihtoehtoon on yksittäisinä vaihtoehtoina hyvät perusteet. Sen lisäksi kumpikin vaihtoehto on kokonaisuuden kannalta huono.
Pitäisi siis etsiä kolmas tie. Ja se on luonnollisesti sen miettiminen, miten kaivoksen prosessi saadaan siihen kuntoon, että se ei tuhoa ympäristöä. Talvivaarassa tehdään sinänsä arvokasta prosessikehitystä, joka on ihan oikeasti maailmanlaajuisesti uutta. Osaamisen karttuminen voi olla sekä ympäristön että talouden kannalta pidemmän päälle hyvinkin positiivinen asia. Sitä taustaa vasten asian torppaaminen alkuvaiheen ongelmiin olisi lyhytnäköistä.
Käytännössä homma menee niin, että toiminnan keskeytysuhan voimalla kaivos laitetaan määräaikaan mennessä toimittamaan suunnitelma asioiden kuntoonsaattamisesta (ml. vesistöt). Sen jälkeen edelleen keskeytysuhan alla asetetaan tiukka aikataulu näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi. Tätä rinkiä juostaan, kunnes päästöt ovat luonnon kannalta kunnossa tai osoittautuu, ettei niitä saada kuntoon.
Mutta niin kauan kuin poliitikot juoksevat piirileikkiä asian ympärillä, mitään ei tapahdu. Ympäristö pilaantuu, prosessi ei kehity.
Muistetaan nyt ne tosiasiat vaan: Noin yksi kolmasosa vihreiden äänestäjistä… (täydennä lause).
Tuskin kukaan ydinvoimamyönteinen vihreiden äänestäjä on kuitenkaan Talvivaara-myönteinen. Sikailijoilta rahat pois kunnon sakoilla, aiheuttamastaan haitasta on maksettava.
Totta kai ympäristöhallinto on epäonnistunut, ei kai ympäristötuhoja muuten olisi syntynyt.
Kaivoksen toiminnan lopettamiselle – kunnes päästöt on saatu kuriin, tietenkin – on olemassa vaihtoehto: reilun kokoinen uhkasakko, mutta se olisi pitänyt määrätä jo ajat sitten (ja yleensä ne ovat mitättömän pieniä).
Toki työpaikat ovat tärkeitä, mutta ei kuukausien mittainen seisokki niitä vaarantaisi.
Nyt vaan on syntymässä kaivosalalle ennakkopäätös, että millään ei ole mitään väliä, päästörajoja ei tarvitse noudattaa. Ei hyvä!
Haitasta pitäisi periä haittavero. Se olisi voitu ilmoittaa päästömäärien funktiona jo lupaehtoja myönnettäessä.
Tällöin olisi yhtiöiden eikä valtion ongelma, miten nopeasti ja miten täysimääräisesti korjaavat ongelman. Tällöin yhtiöt toimisivat vain siinä määrin ja sillä tavoin, kuin siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Ei pidä keskeyttää toimintaa, jos sitä kannattaa jatkaa.
Lähes kaikki lakikirjan kiellot pitäisi korvata haittaveroilla, ihmisoikeudet ovat poikkeus.
Talvivaaran osalta kannattaa muistaa ettei sulkeminen ole vaihtoehto.
Siellä on käynnissä prosessi, jossa bakteerit syövät kiveä ja vapauttavat prosessiliuosta (sitä samaa mikä tappoi ne linnut). Jos laitos ns. suljetaan, prosessi jatkuu edelleen ja prosessiluiosta syntyy edelleen hitaammin vielä kymmeniä(tai satoja?) vuosia tulevaisuuteen. Ainoa ero olisi siinä ettei metalleja oteta talteen ja myydä.
Eli Talvivaaran pitää kehittää prosessiaan niin ettei lähilammet enää pilaannu.
Jotta totuus ei unohtuisi on syytä muistuttaa vihreiden kannasta lapin koneelliseen kullankaivuuseen. Sen katsottiin aiheuttavan vesistöön sameutta kaivuupaikan alapuolellaja siksi se kiellettiin. vihreät ajoivat asiaa voimakkaasti.
Joten on tosiasioiden vastaista väittää vihreiden olevan nykyisin kaivosteollisuuden puolustajia ja sallivan ympäristön tuhoamisen kaivannaisteollisuuden varjolla. Juuri lapin kotimaisten kullankaivajien konekaivuukiellot osoittavat täsmällisesti vihreiden todellisen asenteen kaivosteollisuuteen. Tämänhetkinen vihreän ympäristöministerin lupaus sallia Talvivaaran toiminta kaikkine päästöineen toistaiseksi on vain poikkeus. Kyllä lapin kullan konekaivuun lopettaminen kertoo selkeästi vihreiden politiikan todellisen luonteen.
Talvivaaran tapauksessa mediasta saa käsityksen, että kyseessä on jokin hirmuinen ympäristökatastrofi ja ”myrkkyjä” on pumpattu huolettomasti pitkin Sotkamon metsiä. Näinhän ei sentään ole.
Sikäli kun olen tulkinnut oikein ympäristöjärjestöjen, alueen aktiivisempien asukkaiden, Talvivaaran ja viranomaisten antamia tietoja, päädyn kyllä varsin erilaiseen näkemykseen tilanteesta, kuin minkä kuvan median kohuotsikoita seuraamalla ensin saa.
Ilmeisesti hajuhaittojen vähentämiseksi Talvivaara otti käyttöön uudenlaisen kaasupesurin, mutta ei osannut huomioida tämän natriumsulfaattia saostavia vaikutuksia, jolloin poistovesien sulfaattipitoisuudet nousivat voimakkaasti.
Alkuperäinen ympäristöluvassa arvioitu sulfaattipitoisuus nyt ylitetään, mutta varsinaisesti lupaehdoissa viranomaisen asettamia myrkkyrajoja ei ole ylitetty, koska sulfaattia ei ”luonnontuotteena” katsottu erityisesti päästörajaa vaativaksi aineeksi. Se aiheuttaa nyt lähinnä pienten lähijärvien syvänteiden suolapitoisuuden nousua. Vastaavia pitoisuuksia esiintyy ajoittain joissakin järvissämme ihan luonnostaankin, joten mistään totaalituhosta tuskin on kyse.
Pahimmat ongelmat on ilmeisesti jo korjattu prosessimuutoksin, koska pitoisuudet järvissä ovat kääntyneet laskuun.
Alueen kallio on 2 miljardia vuotta vanhaa meren pohjaa ja mustaliuskeessa on 10 % rikkiä, joten alueen järvissä on varmasti ihan luonnostaan sadevesien seurauksena ennenkin ollut korkeita sulfaattipitoisuuksia. Eivät nuo ilmeiseti aiemmin ole ketään häirinneet…
Ihmisillä on erilaisia iho-oireita ja hengitysvaikeuksia ympäri Suomen jatkuvasti, jollakin tälläkin hetkellä. Nyt on jokainen Kainuun nokkos-ihottuma ja pähkinäallergia laitettu Talvivaaran piikkiin.
Talvivaaralta pitää vaatia parempaa jatkossa, tietenkin, mutta vähempikin haittojen liioittelu varmasti riittäisi. Kaikkien osapuolien toivoisi pysyvän faktoissa. Edustan aivan eri teollisuuden alaa, mutta uutisotsikkoja syvemmälle paneutuneena näkisin nyt Talvivaaran tiedotuksen selvästi ympäristöjärjestöjä rehellisempänä. Älkää ituhipit menettäkö uskottavuuttanne. Pysykää tosiasioissa. Koko Sotkamoa ei ole tuhottu, eikä tuhota.
Bioliotuksesta johtuen Talvivaaran ekotase on ja tulee olemaan selvästi perinteisiä kilpailijoita parempi, nyt nähdyistä pienistä virheistä huolimatta. Siellä ”oikeassa” Kongossa päästöt ovat ”hiukan” suuremmat ja jostain sitä metalliakin pitää kaivaa, niin kauan kun ihmiset elävät muuten kuin marjoja keräämällä. Jotain positiivista näen myös siinä, että Talvivaara itse kertoi nousseista pitoisuuksista, ennen kuin muut huomasivat mitään.
Helsingissä, valtion, kunnan virassa on helppoa sanoa, että kaivos kiinni. Ymmärrän, että rikolliset on tuomittava.Onko Talvivaaran prosessi niin uusi, ettei valtio osaa antaa muuta ohjetta, kuin päästöt kuriin? Miksi tähän juttuun likimain vasta nyt aletaan puuttua? Eikö kukaan mitannut noita päästöjä aiemmin? Onko kokoomus koko tämän ajan ollut vetämässä juttua?
Eilen sankari, tänään rosvo. niinpä.
Olisi parempi että katajanokalla keskityttäisiin guggenheimiin ja sotkamolaiset miettisivät sotkamon ympäristöasioita
Onko se liikaa sanottu jos sanoo että kaivoslaki uusittiin Vihreiden edustajan ollessa oikeusministeri jotta viesti pitää sensuroida?
Kokoomusta kai vähän turha syyttää huonosta kaivoslaista. Huono se on. Tiedän. Mutta teidän värinen ministeri oli silloin oikeusministerinä kun laki uusittiin.
Jorma.
Poistin sen, koska oletan, että lukijat tietävät, ettei kaivoslaki ole oikeusministerin esittelyssä. Sinunkin piotäisi tietää se. En halua blogilla levitettävän älyttömyyksiä.
Kiteen ketterä
Ymmärtääkseni he ottivat käyttöön lipeäpesurin rikkivedyn poistamiseksi. Tuolloin muodostuu natriumsulfaattia, joka ei juurikaan saostu vaan keräytyy lampien pohjalle.
Kannattaa muistaa että erilaisia sulfaatteja levitetään nyt muutaman kuukauden aikana Suomen pelloille lannoitteissa lukemattomia tonneja. Ilmeisesti kenellekkään ei vain tullut mieleen tarkastaa tuon prosessimuutoksen vaikutusta lähivesiin, koska sulfaatti on yleisesti ottaen vaaraton aine.
Jos jollekin on epäselvää miten oikeusministeriö osallistuu lakien valmisteluun niin todetaan nyt vielä, että kaikkien kokonaisuudistusten työryhmissä istuu oikeusministeriö kuten myös lakvalmistelun ohjausryhmässä eikä mikään etenen ennen kuin oikeusministeriö näyttää vihreätä valoa. Ei mikään. Jos oikeusministeriö sanoo että tässä on ongelma niin lakivalmistelu pysähtyy siihen. Ja kaivosasioihin liittyy aika isojakin perustuslailliseen omistuksen suojaamiseen liittyviä ongelmia. Oli vissiin liian iso aihe sillä kertaa oikeusministeriölle. Mutta nyt kun maankäyttö- ja rakennuslakia monitoroidaan niin perustuslailliseksi ongelmaksi on löydetty niinkin merkittävä juttu kuin katualueen ilmaisluovutusvelvollisuus.
Joten aika turha yrittää väittää ettei oikeusministerillä ole mitään sanomista kaivoslain kokonaisuudistuksessa. Joko OS et tunne lakivalmistelua tai sitten haluat vain populistisesti provota. Kumpi lie pahempi vaihtoehto?
Kokonisuudistuksia ei tehdä oikeusministeriön valvnnassa. Oikeusministeriö suorittaa lain teknisen tarkistuksen – siis että pykälien viittaukset menevät oikein eivätkä lait joudu ritisriitaan keskenään – mutta ei puutu sen sisältöön. Tämä tekninen tarkastus ei toimi ministerin ohjauksessa.
Josma puhuu aivan palturia.
Lapin suunnalla asuvalta kemistitutultani tuli tällainen viesti:
Kemia-lehdet ovat vuosilta 1996-1997, 2002-2008, 2010. En millään raskisi luopua näistä, mutta mihin näitä oikein veisi. Paikalliseen kouluun?
Silmään pisti artikkeli Talvivaaran sininen ihme vuoden 2008 viimeisessä numerossa. Teknologiajohtaja Marja Riekkola-Vanhanen vakuuttaa, että bioliuotusaltaalta (tässä puhutaan bioliuotuskasasta, leveys 0,8 km, pituus 2,4 km, korkeus 8 m) ei pääse aineita luontoon ollenkaan.
Mitähän artikkelin kirjoittaja (Sisko Loikkanen) ajattelee nykytiedon valossa… Vielä lainaus teknologiajohtajan puheesta: ”Jotkut pelkäävät ympäristön saastumista. Olen kuitenkin vakuuttanut, että prosessiliuoksessamme on kaikki se, mistä saamme rahaa, eikä meillä siis ole varaa päästää sitä karkuun. Tämän he yleensä ymmärtävät”, Marja Riekkola-Vanhanen sanoo.
Mitähän siitä nykytiedon valossa pitäisi ajatella?!? Eihän niitä prosessiliuoksia tosiaankaan ole päässyt karkuun. Tottahan nuo tuolloin ovat puhuneen.
Sieltä on nyt päässyt etukäteen arvioitua enemmän kaasupesusta johtuvia sulfaatteja, jotka siis eivät ole varsinaisia myrkkyjä, vaan suunnilleen sitä samaa tavaraa mitä maanviljelijät levittävät pelloille, jokiin ja järviin. Rehevöittää toki jos vuosikausia jatkuu, mutta toisin kuin maanviljelyssä, Talvivaara pyrkii tuonkin vähän lopettamaan. Uusi vedenpuhdistusjärjestelmä on jo tilattu. Kuulemma rakennetaan tänä vuonna.
Jotenkin tämä Talvivaara/kaivoskeskustelu osoittaa ylikuumenemisen piirteitä. Minulle on edelleenkin (valitettavan huonosti asiaa paikanpäällä tuntevana) epäselvää, mikä on se eksakti ympäristöhaitta, jonka Talvivaaran sulfaattipitoiset ja mangaanipitoiset jätevedet ovat aiheuttaneet. Tarkoitan siis haittaa, en pelkkää pitoisuuksien nousua. Yleeensäkin ympäristömittausten tuloksia pitäisi tarkastella pitempiaikaisina keskiarvoina. Joissakin keskusteluissa mittaustuloksia on verrattu joumavesinormeihin tietämättä sitä, että niihin sisältää suuruusluokkaa sata oöeva turvamarginaali. Uraanin kohdalla keskusteluja vaivaa yleensä se, ettei tiedetä Suomessa esiintyvän sitä lähes kaikkialla kallioperässä. Vain isotooppikonsentroinnilla siitä saadaan vaarallista ydinpolttoainetta. Kaivoksen alueella varmaan on merkiitäviä työturvallisuusongelmia, onhan kaivosala kaikkialla yksi vaarallisimmista toimialoista.
Jostakin syystä jotkut normien ylitykset nousevat laajempaan keskusteteluun, jotkut taas ei. Esim. Helsingin maaperän suuret PCB-pitoisuudet ja kaupunki-ilman typpioksidinormien ylitykset ei vät tätä oletehneet. Miksiköhän ?
Samoin ihmettelin, ettei suurempaa kohua noussut SYKE:n tutkimuksesta noin 10 vuotta sitten, jossa osoitettiin, että Helsingin kaupunngin jätevedet puhdistettuinakin muuttivat kalojen sukupuolijakaumaa !
Kaivosasiassa kannattaisi varmaan edetä rauhassa ja turhaa politikointia välttäen. Ymmärrän kyllä, että profiilin nostoon on tarvetta. Kaivoslakia on varmaan syytä muuttaa niin, että rahaa jää enemmän niihin maakuntiin johon haitatkin kohdistuvat. Kaivoslaki, uusikin, pohjaa paljon sodanjälkeiseen aikaan jolloin valtion etu valtauksineen meni kaiken edelle. En tiedä yhtäkään kaivosta, josta ei aiheutuisi minkäänlaista ympäristöhaittaa.
Puhut nyt täyttä lööperiä. Oikeusministeriö on juuri se poppoo joka lakivalmisteluissa käy lävitse myös lakien perustuslain mukaisuuden. Tekninen lakityö tehdään sektoriministeriössä, myös siis muiden lakien päivityspaketit tehdään sektoriministeriöissä. Oikeusministeriö on hyvin vahvasti mukana lakien valmstelussa varsinkin silloin, kun liikutaan perustuslakitulkintojen alueella.
Tuossa on nyt vielä linkki oikeusministeriön lausuntoon kaivoslaista
http://www.tem.fi/files/21477/Oikeusministerio.pdf
Kuten jokainen lausunnosta näkee oikeusministeriön rooli ei ole pilkkujen paikalleenlaitto vaan se ottaa vahvasti kantaa aineellisiin asioihin.
Monessa muussa lausunnossa on tosin ollut paljon laajempia pohdintoja. jostain syystä.
”Jotenkin tämä Talvivaara/kaivoskeskustelu osoittaa ylikuumenemisen piirteitä. Minulle on edelleenkin (valitettavan huonosti asiaa paikanpäällä tuntevana) epäselvää, mikä on se eksakti ympäristöhaitta, jonka Talvivaaran sulfaattipitoiset ja mangaanipitoiset jätevedet ovat aiheuttaneet”. kyseli countryboy.
Vastaus:
1)Vuokatissa haisee. Turistit menevät muualle. Turismiin sijoitetut varat ovat hukkaanheitettyjä. Missään kaivoksen lähiympäristössä eivät allergiset voi asua. Moni paikkakunnalla syntynytkin on joutunut muuttamaan.
2) Vedet muuttuvat suolaiseksi. Nyt on parissa kolmessa järvessä kielletty (terveysviranomaisten toimesta) uiminen ja vesi ei enää kelpaa edes saunavedeksi. Myös asukkaiden kaivot ovat jo osittain pilaantuneet tai suuressa vaarassa pilaantua. Vihreiden pääkaupunkiseudun äänestäjille on syytä kertoa, ettei Kainuun haja-asutusalueella ole vesijohtoa. Suolan vaikutuksesta järvien kalakanta on romahtanut, myös klasvikanta ei ole ennallaan.
Tilojen ja talojen hinnat ovat romahtaneet. kukaan ei halua muuttaa alueelle, jossa paska haisee ja eläminen normaalisti on mahdotonta.
Myös mökkien ja mökkitonttien hinnat ovat romahtaneet. Kuka nyt haluaisi ostaa tai rakentaa mökin paikkaan, jossa paska haisee eikä järvessä voi uida tai sen vettä hyödyntää mitenkään.
On huomattavaa, että kyseinen tilanne on nyt. Joka päivä suola leviää virtausten mukana alemmas. Kunhan Ouluhnjärvi on saastunut, saattaa vihreiden puheenjohtahja alkaa osoittaa jotain kiinnostusta myös ympäristöä kohtaan. Osa suolavesistä virtaa myös Saimaan latvavesiin. On vain aikakysymys, milloin Saimaalla joudutaan kieltämään veden hyödyntäminen. Onneksi (?) Saimaalle ei ennusteta jatkuivaa paskan hajua.
Totta tosin on, ettei pääkaupunkiseudulla, vihreiden äänestäjien pääasuinalueilla, ole odotettavissa mitään suoria ongelmia Talvivaarasta. Tämäkin saattaa olla yksi syy siihen, että ympäristöministeri Niinistö (vihreät) on antanut Talvivaaralle luvan saastuttaa vapaasti Kainuun luontoa ainakin kuluvan vuoden loppuun.
Edelleen kaipailen kyseisen erivapauden antamisen valtuutusta. Mikä antaa ympäristöministerille luvan luovuttaa ympäristön tuhoamisesta täyden vapauden tuhoajalle. USKOIN YMPÄRISTÖMINISTERIN VALTUUKSIEN KOSKEVAN YMPÄRISTÖN SUOJELUA, EN YMPÄRISTÖN TUHOAMISTA.
Kehärataa koskevassa uutisessa oli taas maininta että kalliosta tihkuu edelleen lisää glykolia. Ilmeisesti koko lentoaseman alla oleva kallioperä on lähes kyllästyneenä glykolista. Toisin kuin talvivaaran sulfaattipäästöjen kohdalla, glykoli ei ole mikään kallioperässä normaalistikin oleva aine ja päästölähdekin lienee täysin selkeä. Kallioperän lisäksi ainetta valuu myös vesistöihin kylmäojaa pitkin. Syystä tai toisesta ympäristöhallinto ei kuitenkaan näytä mitenkään olevan puuttumassa tähän todella vakavaan saastuttamiseen josta on kehäradalle aiheutunut myös mittavat kustannukset. Pitäisikö ilmailulaitosta ryhtyä verottamaan rankalla kädellä niin että koko laitos ajetaan konkurssiin?
Kovastihan kohutaan aina välillä kemikaaleista, jotka voivat sekoittaa vesieläimien hormonitoimintaa, mutta harvemmin kohutaan ihan suoraan estrogeenista (peräisin ihmisistä ja heidän käyttämistään ehkäisypillereistä), mitä vesivessat syytävät puhdistamoidenkin läpi luonnonvesiin (Wikipedia-artikkeli).
Tänään oli juttua Kalevassa ettei mitatut arvot niin kovin pahoja ole.
Lisäksi ainakin Oulujärven sulfaattipitoisuus näytti nousevan ja laskevan samaan tahtiin jo pari vuotta ennen Talivaaran sulfaattipäästöjä, joten ilmeisen tehokas saastuttaja se kaivos on kun kykenee vaikuttamaan jo vuosia ennen itse päästöjä.
Eli kyllä tässä on nyt aivan selvästi ylilyöntejä. Talvivaara on saanut huonon maineen ja joutunut tikun nokkaan, kaikki ikävä johtuu siitä ja muiden paskoilla ei ole mitään merkitystä.
Puolueeton tarkkailija kirjoitti:
”1)Vuokatissa haisee. Turistit menevät muualle. Turismiin sijoitetut varat ovat hukkaanheitettyjä. Missään kaivoksen lähiympäristössä eivät allergiset voi asua. Moni paikkakunnalla syntynytkin on joutunut muuttamaan.”
Kuinka moni on muuttanut pois Talvivaaran takia ?
Mikä on etäisyys Vuokattiin ? Tietääkseni rikkivetypitoisuudet ovat laskeneet. Rikkivety ei kyllä ole allergeeni, mutta tietysti voi pahentaa jo aiemmin allergisoituneiden oireita.
”2) Vedet muuttuvat suolaiseksi. Nyt on parissa kolmessa järvessä kielletty (terveysviranomaisten toimesta) uiminen ja vesi ei enää kelpaa edes saunavedeksi. Myös asukkaiden kaivot ovat jo osittain pilaantuneet tai suuressa vaarassa pilaantua.
”Mitkä järvet ovat nyt uintikiellossa ?”
Ely-keskuksen raporteista en löytänyt tätä tietoa ?
Onko pohjavesikin saastunut ?
Mielestäni julkisuudessa olleet järviveden pitoisuudet eivät nyt niin suuria kuitenkaan ole.
Erittäin mielenkiintoista uutisointia sulfaattipitoisuuksista. Pitoisuudet vaihtelevat luonnostaan vuodenaikojen mukaan, jo ennen kaivosta. Joka maalis-huhtikuussa pitoisuudet ovat korkeimmillaan ja laskevat kesän ajaksi.
Uutisoinnissa on sitten piirretty graafia viime kesästä maalis-huhtikuuhun jolloin pitoisuudet ovat tietysti nousseet.
Tämä on on yhtä hyvä kuin jos perustelee ilmaston lämpenemistä graafilla jossa kuvataan suomen lämpötiloja helmikuusta heinäkuuhun. Tai että lämpenemistä perusteltaisiin graafilla jossa on vuoden 2008 helmikuu, 2009 maaliskuu, 2010 huhtikuu, 2011 toukokuu ja 2012 kesäkuu.
Lämpeneminen on dramaattista, mutta tuskin menee aivan täydestä kun ihmiset tuntevat lämpötilojen vuosivaihtelun. Sen sijaan sulfaattipitoisuuden vuosittaiset vaihtelut tuskin ovat tuttuja kuin kouralliselle tutkijoita ja sanoma menee läpi aivan täydestä. Numerot sinänsä voivat olla oikeita, mutta asiallinen sisältö antaa ymmärtää jotain aivan muuta kuin mitä todellisuudessa tapahtuu.
Tämäntyylisten tietojen perusteella sitten kuitenkin tehdään merkittävää elinkeinoa koskevia päätöksiä.
Ulkopuolelta näyttää että uraanin talteenottoluvan jälkeen ympäristöpuolella on katsottu että kaikki keinot ovat luvallisia, eikä tosiasioilla ole enää mitään väliä ja kaivosta voidaan vastustaa ihan millä perusteilla tahansa.
Eikö sulfaatin tuoksu ollut se rahan haju, joka aikoinaan sulostutti selluloosatehtaiden ympäristöjä?
Talvivaaralta Vuokatille on likimäärin 20 km linnuntietä koilliseen. Sopivan tuulen mukana haju voi hyvinkin levitä. päivän säätiedotuksen mukaan Itä-Suomessa on tuulivaroitus navakasta tuulesta 12 m/s eli noin 40 km tunnissa. Haju siis saavuttaa Vuokatin ½tunnissa ei edes mitenkään kovalla tuulella.
Helsingissä oli tänään iltapäivällä tuulta n 8 m/s eli 30 km/h.
Definiitisti Talvivaarassa on tapahtunut yksi rikkivedyn aiheuttama kuolemantapaus. Ehkä olisi kuitenkin hyvä tietää asiasta tarkemmin ennen kuin vaadtiaan kaivoksn sulkemista.
Rahan haju koostui eräistä rikkiyhdisteistä. Ei sulfaateista.
Rikin yhdisteistä rikkivety sekä eräät rikin orgaaniset yhdisteet, kuten metyylimerkaptaani, dimetyylisulfidi ja dimetyylidisulfidi ovat erittäin pieninäkin pitoisuuksina voimakkaasti pahalle haisevia yhdisteitä.
Kiitos tarkennuksesta.
Pitoisuudet ovat yleisesti vähäisiä. Muutama pikku järvi kaivoksen läheisyydessä on pahemmin saastunut,mutta ei niillä ole suurta merkitystä kuin muutamalle ihmiselle.Ne menetykset ovat korvattavissa ja saastekin on sellaista,että se häipyy pikku hiljaa.
On hyvä,ettäasiaon nostettu esiin,mutta kohu on saanut jo aivan liian suuret mittasuhteet.
Suurempi ongelma on,että kaivosten hyöty työpaikkoja lukuunottamatta valuu ulkomaille.
Louhintaveroilla ja rahastoimalla varat voitaisiin paikata kestävyysvajetta
Lehtikirjoitusten mukaan Talvivaaran kaivoksen perustaja Pekka Perä on projektimies, joka saa nopeasti paljon aikaiseksi. Itsekin olen työskennellyt muutaman tällaisen vauhtiveikon kanssa ja kunnioitan heitä erittäin paljon, vaikka tiedän myös heidän tyypilliset heikkoutensa.
Tällaisia tehokkaita yrittäjiä ja projektimiehiä Suomi tarvitsee, mutta toisaalta heitä ei saa päästää liian valloilleen. Usein he tarvitsevatkin vahvan hallituksen tai johtoryhmän valvontaa taikka jonkun rauhallisemman kaverin kumppanikseen. Ei niin harvinaista, että heidät pitää yrityksen alkuvaiheen jälkeen ensimmäisen vakavan kriisin tultua siirtää muihin tehtäviin.
Nämä tehokkaat yrittäjät ja projektimiehet ovat tyypillisesti äärettömän kärsimättömiä. Jos joku projektissa jumittaa, niin he korottavat ääntä ja kääntävät kaikki kivet, että homma menee eteenpäin.
Yleensä seuraukset ovat valtavan positivisia. Ja kaikki ovat haltioissaan aikaansaannoksista. Mutta ellei kukaan ole kontrolloimassa, sattuu myös negatiivisia ilmiöitä.
Jos jonkun esteen läpi ei heti päästä, vauhtiveikot saattavat venyttää lainsäädäntöä ja totuutta. Joskus lipsutaan jopa laittomuuksien puolelle. Todennäköisesti jotain tämän suuntaista on tapahtunut Talvivaaran kaivostoiminnan ylösajossa.
Näiden vauhtiveikkojen kanssa viranomaiset ovat lujilla. Tarvitaan poikkeuksellisen vahvaa virkamiestä, joka pystyy pitämään puoliaan näiden tehopakkausten seurassa.
Missään nimessä näiden vauhtimiesten yrittämisen haluja ei pidä tukehduttaa. Heitä pitää ymmärtää, rohkaista ja välillä jopa sietää. Mutta samalla heidät pitäisi osata mallikkaasti ohjata toimimaan yhteiskunnan edellyttämällä tavalla.