Likinäkö vie näkemyksen

Minus­ta tuli aika­naan sosi­aa­li­po­lii­tik­ko täy­sin vahin­gos­sa vuon­na 1993. Kan­sa oli lähet­tä­nyt minut edus­kun­nas­ta vuo­rot­te­lu­va­paal­le ja elä­tin itse­ni luen­noi­mal­la ja kir­joit­ta­mal­la sekä teke­mäl­lä pie­niä tilaus­tut­ki­muk­sia. Erää­nä päi­vä­nä sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri Eeva Kuus­kos­ki soit­ti ja halusi tila­ta minul­ta sel­vi­tyk­sen sii­tä, mitä rat­kai­su­ja sosi­aa­li­tur­van sen het­ki­nen krii­si edel­lyt­ti. Vas­ta­sin, etten tie­dä asias­ta mitään, johon hän tote­si, että se on vain hyväk­si. Hänen vir­ka­mie­hil­tään, jot­ka tie­tä­vät kai­ken, ei tule mitään esi­tyk­siä. Kuus­kos­ki ei jää­nyt sel­vi­tys­tä­ni odot­te­le­maan vaan ero­si lin­ja­rii­dan vuok­si, mut­ta minul­ta tuli monis­te nimel­tä ”Sosi­aa­li­tur­va ja talou­den krii­si”. En mie­lel­lä­ni muis­te­le kaik­kea, mitä sii­hen aloit­te­le­va­na sosi­aa­li­po­lii­tik­ko­na kir­joi­tin, mut­ta toi­saal­ta myös moni uudis­tus, jota pidin monis­tees­sa vält­tä­mät­tö­mä­nä, on sen jäl­keen toteu­tu­nut – tosin ei sen monis­tee­ni ansios­ta. Jat­ka luke­mis­ta “Liki­nä­kö vie näkemyksen”

Työnantajan vastuuttaminen ja syrjintä työhönotossa

(Olen kir­joit­ta­nut tämän muis­tin­va­rai­ses­ti ilman mah­dol­li­suut­ta tar­kis­taa tie­to­ja. Sik­si tek­sis­sä saat­taa olla asia­vir­hei­tä, joi­ta kor­jaan sitä mukaa kun nii­tä löytyy)

Lap­si­li­sä­jär­jes­tel­mä kehit­tyi Suo­mes­sa per­he­palk­ka­jär­jes­tel­mäs­tä. Osa työ­nan­ta­jis­ta mak­soi (mies­puo­li­sil­le!) työn­te­ki­jöil­le koro­tet­tua palk­kaa, jos näil­lä oli huol­let­ta­via lap­sia. Kun per­he­palk­ka­jär­jes­tel­mä halut­tiin ulot­taa kaik­kiin pal­kan­saa­jiin, oli pak­ko ottaa käyt­töön työ­nan­ta­jien väli­nen lap­si­li­sä­me­no­jen tasaus, jot­ta lap­si­li­sän mak­su­vel­vol­li­suus ei joh­tai­si moni­lap­sis­ten per­hei­den elät­tä­jien syr­jin­tään työ­hö­no­tos­sa. Jat­ka luke­mis­ta “Työ­nan­ta­jan vas­tuut­ta­mi­nen ja syr­jin­tä työhönotossa”

Hoidokista asiakkaaksi

Suo­mi poik­ke­aa useim­mis­ta mais­ta sii­nä, ettei meil­lä vas­tuu van­hus­ten­hoi­dos­ta ole lap­sil­la vaan yhteis­kun­nal­la. Maa­il­mas­sa taval­li­sin tapa jär­jes­tää van­hus­ten hoi­to on vel­voit­taa lap­set – joko lain tai perin­teen voi­mal­la – huo­leh­ti­maan van­hem­mis­taan. Lail­la asia on jär­jes­tet­ty näin esi­mer­kik­si Viros­sa. Japa­nis­sa van­hus­ten hoi­dos­ta on vas­tuus­sa van­him­man poh­jan vai­mo; jos­tain syys­tä per­hei­den esi­kois­po­jat jää­vät usein nai­mat­to­mik­si. Kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti aja­tus, että joku lap­sis­ta tai hei­dän puo­li­sois­taan jää kotiin hoi­ta­maan van­huk­sia, on teho­ton, kos­ka se vie yhden ihmi­sen koko työ­pa­nok­sen. Vel­vol­li­suu­den voi kui­ta­ta myös osta­mal­la rahal­la hoi­to van­hain­ko­dis­ta. Tämä vaih­toeh­to on talou­del­li­ses­ti teho­kas, mut­ta monis­sa tapauk­sis­sa kovin epä­oi­keu­den­mu­kai­nen. Jot­kut van­huk­sis­ta elä­vät van­huu­ten­sa ter­vei­nä ja toi­me­liai­na ja kaa­tu­vat saap­paat jalas­sa, toi­set taas elä­vät demen­toi­tu­nei­ta kokoai­kai­sen hoi­don varas­sa pari­kym­men­tä vuot­ta. Jat­ka luke­mis­ta “Hoi­do­kis­ta asiakkaaksi”

Erityiskorvattavat lääkkeet ja maksukatto

(Kir­joi­tus on jul­kais­tu kolum­ni­na lääkärilehdessä)

Ter­vey­den­huol­lon mak­su­ja yri­te­tään pitää koh­tuul­li­si­na mak­su­ka­toil­la. Kun­nal­li­sen ter­vey­den­huol­lon asia­kas­mak­su­jen kat­to on 633 euroa ja lää­ke­ku­lu­jen 672, 70 euroa vuo­des­sa. Huo­nol­la onnel­la voi siis jou­tua mak­sa­maan ter­vey­den­huol­to­me­noi­na yli 1300 euroa vuo­des­sa. Yksi SATA-komi­tean teh­tä­vis­tä oli laa­tia ehdo­tus näi­den mak­su­kat­to­jen yhdis­tä­mi­ses­tä. On itse asias­sa kol­mas­kin kat­to mat­ka­ku­luil­le, mut­ta tämä jätet­tiin tar­kas­te­lun ulkopuolelle.

Jos mis­tään ei löy­dy lisää rahaa, yhdis­tet­ty mak­su­kat­to tuli­si ole­maan tasol­laan kor­keam­pi kuin kum­pi­kaan eril­li­sis­tä katois­ta eli noin 860 euroa. Ne häviäi­si­vät, joil­la on pal­jon lää­ke­ku­lu­ja mut­ta ei sanot­ta­vas­ti hoi­to­ku­lu­ja tai päin­vas­toin. Häviä­jiä oli­si pal­jon ja voit­ta­jia vähän. Jat­ka luke­mis­ta “Eri­tyis­kor­vat­ta­vat lääk­keet ja maksukatto”

Mikä on muuttunut (2)

Palveluyhteiskunta ei kestä verotusta

Poh­jois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­ta perus­tuu kor­ke­aan vero­tuk­seen. Vuo­si­sa­dan alun talous­asian­tun­ti­joi­den ennus­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta tämä ei ole lamaut­ta­nut talout­ta. Kor­kean vero­tuk­sen maat ovat menes­ty­neet talou­del­li­ses­ti jopa parem­min kuin mata­lan vero­tuk­sen maat, mut­ta tämän osal­ta on parem­pi olla väit­tä­mät­tä mitään kausa­li­tee­tis­ta. Jat­ka luke­mis­ta “Mikä on muut­tu­nut (2)”

Mikä on muuttunut(1)?

(Lai­tan tämän luvun tän­ne kah­te­na pala­na, jot­tei pos­tauk­ses­ta tuli­si lii­an pitkää)

Sosi­aa­li­tur­vam­me vaa­tii perus­teel­lis­ta, sen koko raken­tei­siin käy­vää uudis­tus­ta. Jär­jes­tel­mäm­me toi­mi talou­del­li­sen tehok­kuu­den kan­nal­ta lois­ta­vas­ti 1980-luvul­la, mut­ta huo­nos­ti nyky­maa­il­mas­sa. Se tuot­ti kor­kea­ta­sois­ta sosi­aa­lis­ta tur­val­li­suut­ta ja tasa-arvoa ver­rat­tain vähin kus­tan­nuk­sin. Toi­sin kuin talous­teo­riat ennus­ta­vat, hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tam­me ei tuot­ta­nut juu­ri­kaan työt­tö­myyt­tä eikä tuloe­ro­jen tasaa­mi­nen häi­rin­nyt työ­mark­ki­noi­den toi­min­taa. Mikä siis on muut­tu­nut? Jat­ka luke­mis­ta “Mikä on muuttunut(1)?”

Työnantajan matalapalkkatuki

Raken­teel­li­nen työt­tö­myys joh­tuu sii­tä, että osal­le työ­voi­maa ei löy­dy sel­lais­ta palk­ka­ta­soa, jol­la työ­nan­ta­jan kan­nat­tai­si työ­tön pal­ka­ta ja työn­te­ki­jän kan­nat­tai­si ottaa työ vas­taan. Jos palk­ka on lii­an pie­ni, työn­te­ki­jän ei kan­na­ta ottaa työ­tä vas­taan. Jos palk­kaa nos­te­taan, työ­nan­ta­jan ei kan­na­ta hen­ki­löä pal­ka­ta, kos­ka hänen tuot­ta­vuu­ten­sa on pie­nem­pi kuin vaa­dit­tu palk­ka.  Raken­teel­lis­ta työt­tö­myyt­tä voi aiheut­taa myös se, että työ­eh­to­so­pi­mus mää­rit­te­lee pal­kan lii­an kor­keak­si suh­tees­sa työn­te­ki­jän tuot­ta­vuu­teen. Pie­nem­mäl­lä­kin pal­kal­la työ kyl­lä kan­nat­tai­si ottaa vas­taan, mut­ta pie­nem­pää palk­kaa ei saa mak­saa. Täs­tä lii­an kor­kean mini­mi­pal­kan ongel­mas­ta jos­kus voi olla kyse haja-asu­tusa­lueil­la, mut­ta työ­eh­to­so­pi­mus­ten palk­ka­vaa­ti­muk­set eivät juu­ri ole syy­nä kas­vu­kes­kus­ten työt­tö­myy­teen. Jat­ka luke­mis­ta “Työ­nan­ta­jan matalapalkkatuki”

Osatyökykyisten tukeminen(2)

Työllistämistuki eli palkkatuki

Työl­lis­tä­mis­tu­kea mak­se­taan työ­nan­ta­jal­le, joka työl­lis­tää vai­keas­ti työl­lis­ty­vän hen­ki­lön. Tuki on var­sin run­sas­kä­ti­nen. Perus­tu­ki on työ­mark­ki­na­tuen suu­rui­nen, eli ansio­tu­lo­ja ja työ­mark­ki­na­tu­kea saa taval­laan saman­ai­kai­ses­ti, mut­ta työ­mark­ki­na­tu­ki kier­rä­te­tään työ­nan­ta­jan kaut­ta[1]. Yleen­sä tuki kui­ten­kin mak­se­taan vie­lä 60 pro­sen­til­la koro­tet­tu­na, eli työ­mark­ki­na­tu­ke ei vain jat­ku vaan perä­ti jän vii­kon­työ­mark­ki­na­tuel­la ole­van työl­lis­tyes­sä tuki­työ­hön. Palk­ka­tu­ki on teho­kas kei­no työl­lis­tää vai­keas­ti työl­lis­ty­viä. Tar­koi­tuk­se­na tie­tys­ti on, että kym­me­nen kuu­kau­den työl­lis­ty­mis­jak­son jäl­keen tuki­työl­lis­tet­ty pys­tyy jat­ka­maan avoi­mil­la työ­mark­ki­noil­la. Työl­lis­tä­mis­tu­ki nou­dat­taa vähän yli­mi­toi­te­tus­ti­kin peri­aa­tet­ta, että tuot­ta­vuus­va­jauk­ses­ta kär­si­vät on voi­ta­va kom­bi­noi­da tulon­siir­to­ja ja ansio­tu­lo­ja. Kos­ka tuki mak­se­taan työ­nan­ta­jal­le eikä työn­te­ki­jäl­le, jär­jes­te­ly ei käy­tän­nös­sä toi­mi silp­pu­työ­mark­ki­noil­la, jot­ka kui­ten­kin voi­si­vat olla monel­le ensim­mäi­nen askel työ­mark­ki­noil­le. Jat­ka luke­mis­ta “Osa­työ­ky­kyis­ten tukeminen(2)”

Työttömän verokortti

Eräs syy työt­tö­mien halut­to­muu­teen teh­dä keik­ka­töi­tä opis­ke­li­joi­den tapaan on pel­ko sii­tä, että pie­ni työ­keik­ka ei ainoas­taan leik­kaa työt­tö­myys­kor­vaus­ta, vaan saa sen vii­väs­ty­mään, kos­ka kaik­ki mah­dol­li­sia tie­to­ja työ­suh­tees­ta ja var­muut­ta sen päät­ty­mi­ses­tä ei ole toi­mi­tet­tu työt­tö­myys­kas­sal­le tai Kelaan asian­mu­kai­ses­ti. Vii­väs­tys­ten mää­rää pyri­tään vähen­tä­mään tie­don­kul­kua paran­ta­mal­la. Minä haluai­sin teh­dä sen toi­sin. Jat­ka luke­mis­ta “Työt­tö­män verokortti”

Riittääkö perusturva?

Las­kel­ma­ni ruo­ka­ko­rin hin­nas­ta ei ollut tar­koi­tet­tu osoit­ta­maan, että perus­tur­val­la elää muka­vas­ti, kos­ka  toki ihmi­nen tar­vit­see muu­ta­kin kuin ruo­kaa. Mut­ta jat­ke­taan las­kel­maa. Läh­de­tään sii­tä, että ruo­ka ja juo­mat mak­sa­vat 140 euroa kuus­sa; syö­dään vähän sääs­te­li­ääm­min mut­ta ei käy­te­tä alko­ho­lia juu­ri lain­kaan. Lisä­tään vähän mui­ta menoja.

Kuu­kausi­kort­ti 40 €
Puhe­lin 20 €
Vaat­teet 40 €
Tele­vi­sio­lu­pa 10 €
Hygie­nia, lääk­keet 30 €
Pien­tä satun­nais­ta 30 €
Yhteen­sä 170 €

Täs­tä tulee yhteen­sä 310 €. Perus­tur­va on yksi­näi­sel­tä aikui­sel­ta 417 euroa/kk, joten mui­hin menoi­hin jää 100 euroa kuus­sa. Koko bud­jet­ti on täs­sä, jos polt­taa askin tupak­kaa päi­väs­sä. Jat­ka luke­mis­ta “Riit­tää­kö perusturva?”