Laskelmani ruokakorin hinnasta ei ollut tarkoitettu osoittamaan, että perusturvalla elää mukavasti, koska toki ihminen tarvitsee muutakin kuin ruokaa. Mutta jatketaan laskelmaa. Lähdetään siitä, että ruoka ja juomat maksavat 140 euroa kuussa; syödään vähän säästeliäämmin mutta ei käytetä alkoholia juuri lainkaan. Lisätään vähän muita menoja.
Kuukausikortti 40 €
Puhelin 20 €
Vaatteet 40 €
Televisiolupa 10 €
Hygienia, lääkkeet 30 €
Pientä satunnaista 30 €
Yhteensä 170 €
Tästä tulee yhteensä 310 €. Perusturva on yksinäiseltä aikuiselta 417 euroa/kk, joten muihin menoihin jää 100 euroa kuussa. Koko budjetti on tässä, jos polttaa askin tupakkaa päivässä.
Tupakoimaton selviää jonkin aikaa hyvin, jos asuu varustetussa asunnossa. Jos näin pitää elää koko elämänsä ja alkaa täysin tyhjästä ja ostaa tuolla sadan euron marginaalilla joka ikinen lautanen, kattila, televisio, pesukone, puhelin, tietokone, astia ja niin edelleen, niin ei elämä kovin hääppöistä ole. Junalippu vanhan äidin luo Tampereelle (54 €) alkaa tuntua kalliilta. Koko elämänaikaisena tulona tämä on kohtuuttoman vähän. Siksi olen tyytyväinen ja ylpeä takuueläkkeestä.
Huonosti käy myös, jos ei osaa huolehtia raha-asioistaan. Jos rahat loppuvat ennen kuun loppua, koronkiskurit ryntäävät paikalle tarjoten pikavippejä satojen prosenttien vuosikorolla. Kun ei ole rahaa kuukausikorttiin, joutuu ostamaan turisteille tarkoitettuja kertalippuja ja niin edelleen. Moni hyväosainenkaan ei osaa hoitaa raha-asioita. Miksi kenelläkään on luottokortti, jonka tarjoamasta luotosta peritään liki kahdenkymmenen prosentin korkoa? Eikö kannattaisi pitää tilit koko ajan vähän plussalla?
Kolikon toinen puoli on, että moni akateeminen ja asuntovelkainen lapsiperhe elää tällä kulutustasolla. Joku taisi blogilla tästä mainitakin. Moni on pienen kirjanpitoharjoitelman jälkeen tehnyt saman havainnon. Jos on saanut hankituksi tai perityksi täysin varustetun kodin, johon ei tarvitse suorittaa suuria perushankintoja, jos harrastukset ovat halpoja (shakinpeluu, kirjastosta lainatut kirjat, lenkkeily) ja jos elää vilkkaan ystäväpiirin keskellä eikä kadehdi naapureiden ulkomaanmatkoja, voi elää täysin tyydyttävää elämää perusturvan varassa. Hyväosainen pärjää perusturvankin varassa, huono-osainen ei pärjää. Joissakin 80-uvun kommuuneissa elettiin niin halvalla, ettei verottaja sitä enää uskonut, vaan lätkäisi arvioverotuksen.
Perusturvan korotusta vastustetaan kovin monella taholla ja eri syistä.
Siitä, miksi demarit tai SAK eivät hyväksy perusturvan nostamista, olen kirjoittanut aiemmin. Kokoomuksen vastustus saattaa lähteä – jos siinä on mitään rationaalisuutta – tästä hyväosaisten menestyjien joukosta. Hyväosaiset olisivat myös hyvää työvoimaa. Heidän mukava mutta niukka elämänsä tuottaisi kansantaloudelle oikeita menetyksiä. Syrjäytyvätkin olisi hyvä saada töihin, mutta heidän työpanoksensa ei olisi kansantaloudelle yhtä arvokas. Tämä on siis arvaus, yksikään kokoomuslainen ei ole minulle selittänyt ymmärrettävästi, miksi voidaan panna satoja miljoonia metsänmyyntitulojen verovapauteen, mutta ei muutamaa kymmentä miljoonaa työmarkkinatuen korotukseen.
Voidaan ajatella, kuten nimimerkki sari täällä sanoi; työkykyiselle ei pidä antaa kalaa vaan opettaa kalastamaan. Ei kuitenkaan innosta ketään kalastamaan, jos ei saa pitää kalaa itsellään. Jos ei haluta antaa lisää rahaa työttömälle, pitäisi edes tehdä työttömälle mahdolliseksi parantaa asemaansa ansiotuloilla. Perustulomalli (siis realistinen perustulomalli) lähtee tästä ajatuksesta. Köyhyydestä on oltava realistinen tie ulos. Se, että SATA-komiteassa ei saatu sovituksi perusturvan nostamista eikä sitä, että avattaisiin työttömille tie ulos köyhyydestä edes työtä tekemällä, oli raivostuttavaa.
Miksi kenelläkään on luottokortti, jonka tarjoamasta luotosta peritään liki kahdenkymmenen prosentin korkoa?
Luottokorteissa on vuosimaksu, ja jos sen ajattelee koroksi, niin itselläni vuosikorko on luotoilleni luokkaa 50 prosenttia, sillä maksan sillä vain muutamalla satasella vuodessa ja nollaan luoton joka kuukausi. Itse en ajattele luottokortin vuosimaksua korkona, koska ilman luottokorttia esimerkiksi verkko-ostokset olisivat paljon vaikeampia.
En tunne ketään, joka käyttäisi luottokorttia niin, että vinguttaa sen punaiselle ja maksaisi kiskurikorkoja ylimenevästä osasta.
Hankii Debit-kortti. Ei maksa mitään, mutta voi ostaa verkosta. Jos otat sen S-pankista, pankki maksaa sinulle kortin käyhtöstä.
Osmo:
Siksi, että pankit eivät enää tarjoa ns ”maksuaika”-Visa/Master/yms-kortteja.
Kaikissa Visa/Mastercard Credit -korteissa on tuo kallis luotto-ominaisuus.
Toki useimmat raha-asiansa kunnolla hoitavat maksavat kuukausittain koko luottosaldon, jolloin mitään korkoa ei peritä.
Mutta on kieltämättä arveluttavaa kytkykauppaa, että pankit pakkomyyvät tuon luotto-ominaisuuden.
Minun pankkikortissani on kyllä vain Visa Debit. Ei maksa mitään, mutta ulkomaillakin voi käyttää. Luottoa sillä ei ole.
Jos ei tupakoisi ja joisi alkoholia juuri ollenkaan (viinilasi kenties viikossa ja aski norttia viikossa), niin 170 euroa olisi riittävä toimeentulotuen taso ilman asumista.
Mutta usein toimeentulotuesta n. 230 euroa meneekin vahvasti verotettuihin hyödykkeisiin, eli tupakkaan ja alkoholiin, ja näin veron osalta takaisin valtion rahasäkkiin.
1990-luvulla laskettiin, että jos yksinelävä miespuolinen tienaan 10 000 markkaa per kk/brutto, ja käy kerran viikossa kapakassa, ajaa autolla, tupakoi askin norttia päivässä, niin hänen nettotuloistaan n. 70% menee veroihin ja veronluonteisiin maksuihin.
Eikö tällainen yhtälö ollut ja kenties on oleva edelleen sellainen, että valtion rahasäkin äärellä tarkkailevien on helppo hymyillä, kuinka tyhmiä kuluttajia maassa oli ja edelleen on.
Sitten meillä on vahvasti verotettuja tuotteita, kuten sätkäpaperi. Mitä hyötyä on sätkäpaperia verottaa taivaisiin, kun sätkäpaperin veron tuotolla ei yksinkertaisesta rahoiteta valtion kassaan yhtään minkään suuruista erää = epsilon tasoinen veronkertymä.
En tunne ketään, joka käyttäisi luottokorttia niin, että vinguttaa sen punaiselle ja maksaisi kiskurikorkoja ylimenevästä osasta.
No nyt tunnet….
Paljonko sille huono-osaiselle pitää sitten antaa rahaa, että status muuttuu huono-osaisesta pärjääjäksi? Kuinka suurella summalla rahaa syrjäytymässä oleva muuttuu parkettien partaveitseksi ja sosiaalisten tilanteiden kuninkaaksi?
Minun nähdäkseni huono-osaiset tarvitsevat apua elämänhallintaansa enemmän kuin rahaa. En tiedä mitä tuo apu voisi olla ja olisiko se kalliimpaa kuin pelkkä rahan antaminen (todennäköisesti ainakin lyhyellä tähtäimellä). Tämä ansaitsisi kuitenkin enemmän pohdintaa.
Huono-osainen ei muutu rahalla hyväosaiseksi. Huono-osaisuudella tarkoitetaan tässä henkilöitä, joilta puuttuu sellaisia aineettomia resursseja, joita hyväosaisilla on, sekä taitoja, elämänhallintaa että erityisesti sosiaalisia suhteita.
En ihan tarkkaan ole seurannut ketjua, mutta entäs asumiskustannukset. Nehän nielaisevat valtavan osan ihmisen menoista. Miten ne suhteutuvat perustuloon.
Tässä on perusturvana (ei perustulona) pidetty toimeentulotukea. Se maksaa asumiskulut kokonaan. Muihin kuluihin jää 417 euroa kuussa.
Sekin on huomattu, että hyväosainen ei muutu rahatta huono-osaiseksi.
Osmo:
Ketjun aloitusviestissä puhuit luottokorteista, jota kommentoin.
Visa Debit ei ole luottokortti, vaan uuden Sepa-ajan pankkikortti.
Vanhan (pre-Sepa) ajan Visa-korttia vastaa Visa Credit (johon pankit pakkomarkkinoivat tuon kalliin luoton, jota ei toki ole pakko käyttää).
Kun useastakin pankista saa Visa tai Master Card Credit kortin ilmaiseksi, ei ole mitään syytä olla käyttämättä kuukauden 0-korkoista lainaa hyväkseen. Pitää vain olla huolellinen ja maksaa joka kuukausi koko lasku.
Korttini on ollut tähän mennessä pelkkä pankki/visa-kortti, mutta tosiaan, debit/credit- korttina se credit osa alkaa olla jokseenkin turha. Todennäköisesti vaihdan sen sitten, kun nykyinen vanhenee.
Mutta siis, itse asiasta, ensin taustaa: juuri kyky ajatella pitkällä tähtäimellä ja suunnitella elämää on yksi merkittävimpiä tekijöitä, jotka pitkällä aikavälillä erottavat hyvä- ja huono-osaisia toisistaan. Satunnaista variaatiota on tietenkin kovasti, mutta täysin samoista lähtökohdistakin lähteneiden – esim sisarusten – tulevaisuudesta voi tehdä aika helposti melko hyvin oikeaan meneviä arvauksia, jos tarkkailee näiden valintoja nuorempana.
Tässä mielessä siis Osmo on ihan oikeassa: raha ei muuta ketään hyväosaiseksi.
tcrownin tavoin olen miettinyt oikeasti pääni puhki kysymystä siitä, mikä auttaisi. Yhtäältä minua kauhistuttaa paternalistinen ajatus siitä, että yhteiskunta tms. tai oikeastaan edes kukaan selvästi ulkopuolinen, voisi tulla neuvomaan, että ”ei noin voi elää” edes ihmiselle, jolla raha polttaa reiän taskuun ja vielä yleensä täysin naurettavilta näyttävillä tavoilla.
Toisaalta taas ainakin ulkopuolisen – ja toisinaan kyllä kohtuullisen läheisenkin – ihmisen silmin toisen valinnat ovat niin silmiinpistävän järjettömiä, että ei vain kykene ymmärtämään.
Otan esimerkiksi lehtimyyjät ja muut puhelinkaupustelijat. Sinänsähän myymisessä ei ole mitään paheksuttavaa, mutta minkälainen ihminen on edes periaatteessa mahdollista saada ostamaan jotain soittamalla tälle puhelimella ja kehumalla tarjousta. Taktiikka on yleensä sensuuntainen, että ensin sanotaan jotain järjetöntä, kuten että ”annamme sinulle ilmaiseksi X, miltäs kuulostaa?” Itse vastaan, että kuulostaa huijaukselta, ei kiinnosta, mutta moni menee vipuun, ei sitä muuten tehtäisi.
(Lehtimyyjillä on tietokanta ihmisistä, jotka ovat joskus jotain puhelimitse tilanneet. Tiedän tämän, koska lamavuosina olin sellaisessa firmassa töissä (kaksi puolikasta työpäivää, sitten lopetin). Työnantaja sanoi suoraan että tyhmiähän ne ovat jotka ostavat, mutta siihen tämä homma perustuu.)
Ottaen huomioon, kuinka monta sellaista helppoheikkien ja muiden rahareikää on, ja tämän lisäksi nämä samat ihmiset saadaan ottamaan pikavippejä ynnä vielä ostamaan kaikenlaista ”osta heti maksa myöhemmin” sekä vielä sen, ettei tällaisten ihmisten laskupää ole välttämättä maailman paras, niin onko ihme, jos näyttää siltä, että raha on ongelma.
Rahan syytäminen itseasiassa voi vielä pahentaa ongelmia, koska lisääntyneet tulot voivat saada tällaisen ihmisen lisäämään kulutustaan enemmän kuin tulojen todellinen lisäys on.
OS:
##
Huono-osainen ei muutu rahalla hyväosaiseksi. Huono-osaisuudella tarkoitetaan tässä henkilöitä, joilta puuttuu sellaisia aineettomia resursseja, joita hyväosaisilla on, sekä taitoja, elämänhallintaa että erityisesti sosiaalisia suhteita.
##
No tuo ylläoleva on aivan totta. Tiedä sitten, että millä kertoimella vähemmän hyväosaisen, että pitkäänkinkö työttömän, että pitkäaikaistyöttömän elämisentaso tulisi määrittää ja milläkin kertoimella.
Mutta minulla olisi ehdotus. Että jos pitkäaikaistyötön saisi kohdalleen laadukasta koulutusta työttömyyteensä, niin eiköhän monikin työtön kirjoittaisi työnhakusuunnitelmaansa, että kouluttautua uuten ammattiin haluan, enkä olla enää työvoimaviranomaisen pompoteltavana.
Osmo: ”…yksikään kokoomuslainen ei ole minulle selittänyt ymmärrettävästi, miksi voidaan panna satoja miljoonia metsänmyyntitulojen verovapauteen, mutta ei muutamaa kymmentä miljoonaa työmarkkinatuen korotukseen”.
Esim. uusimmasta Sosiaaliturva-lehdestä löytyy asiaan liittyvää pohdintaa: http://www.sosiaalitieto.fi/lehti/?ARTIKKELI_NUM=49534
Joo, Elina ei ole ainoa jolla on luottokorttivelkaa. Yleensä ihmiset ei ota lainaa sen takia että haluaisivat olla ottamatta tai eivät ymmärtäisi sen maksavan, vaan siksi että tähän on joskus joitain ulkoisia pakottavia syitä. Näitä syitä voi kutsua kattotermillä elämä.
Olen TM:n ja tcrowin kanssa osittain samoilla linjoilla. Joillekin ihmiselle voisi olla ihan hyvä että joku kävisi rahankäyttöä kädestä pitäen läpi. Perusturvan yhteydesssä tätä voisi toteuttaa ja siihen motivoida niin että saisi vaikka satasen kuussa enemmän jos sitoutuisi joksikin aikaa kulujen seurantaan, joita sitten käytäisiin neuvojan kanssa läpi. Tuo olisi muuten ihan mielenkiintoinen tutkimusprojektikin.
Mutta, ensinnäkin taas joidenkin toisten ongelma nyt vaan on että perustoimeentulo ei syystä tai toisesta riitä. Ja erillaisia tällaisia ihan hyviä syitä on vaikkapa kuinka, vaikkapa että lapset asuu toiselle puolen Suomea eli matkustamiseen menee rahaa, viittaan kattokäsitteeseen elämä.
Toiseksi ja vastatakseni tcrownin kysymykseen kuinka paljon on tarpeeksi perustoimeentuloon: On absurdia olettaa että perustulolla oleva ihminen on keskimääräistä parempi hoitamaan raha-asioitaan ja ylipäänsä asioitaan. Eli siis niin kuin ”syökää silakkaa” -koulukunta tekee. Oikea summa se mitä perustoimentuloon tarvitaan kertaa keskivertokansalaisen avuttomuuskerroin, joka kuvaa sitä kuinka paljon keskivertoihminen tuhlaa esimerkiksi ostamalla Buranaa eikä geneeristä ibuprofeenia, ostamalla valmisruokaa kun ei osaa laittaa ruokaa, tms.
On myös täysin mahdollista että tuo avuttomuuskerroin on perusturvan varassa olevalla keskimäärin suurempi, tosin se saattaa olla pieniin tuloihin tottuneelle pienempikin. Se että kannattaako tätä kerrointa pienentää vaikkapa kokkauskurseilla on jälleen kerran ihan hyötykustannuskysymys, eli riippuu siitä mitä tuollainen ohjaus makssa ja kuinka paljon siitä on hyötyä.
Melkein jokaisesta epäsuorasta tuesta joku aina sanoo, että parempi olisi hoitaa suorilla tulonsiirroilla. Tässä on nyt esimerkkiä siitä(kin), että suora rahallinen tuki on joidenkin kohdalla ja joissain asioissa huono ajatus. Asuminen nyt ainakin kannattaa hoitaa muuten, kun antamalla rahaa käteen samoin monet harrastukset. Miten pitkälle periaatetta voisi soveltaa? Rahan sijasta ruokapaketteja? Rahaa vain laskuja vastaan?
Tapana on sanoa, että oikeisiin kannustimiin ihmiset reagoi melkein aina (joskus elämä on niin itsetuhoista, että millään hyvillä kannustimilla ei ole merkitystä).
Itse katselin vuositolkulla aika läheltä vanhan kaverin rappiokierrettä. Siihen kuului kaikkien tukirahojen juominen samantien noin viikon ryyppyputkessa (sitten syötiin varastoja ja pummattiin vanhemmilta ja kavereiltakin). Lopulta tuli mitta täyteen. Kannustin? Terveys alkoi prakata, kädet vapista, muistikatkoksia. Kuolemanpelko siis. Kaveritkin alkoivat kaikota muita juoppoja lukuun ottamatta. Naista ei enää saanut.
Luulin, että tulisi joku oivallus kannustimista, kun kelaisin tuota kaverin elämää. Mutta ei tullut. Ennen em. rappiota kaveri nyt vain kunnon juopon tavoin yksinkertaisesti tykkäsi liikaa olla humalassa. Mikään kannustin olisi tuskin häntä saanut muuttamaan tapojaan.
Pakko? Kaveria yritettiin pakottaa työhön, mutta eihän se taida onnistua kuin harvan kohdalla. Kursseja hän kävi myös, mutta ei niistä ura auennut.
Mitäs muuta? Kuten aiemmin kirjoitin syrjäytyminen kannattaisi yrittää estää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Silloin vielä kannustimetkin toimivat ja miksei pakkokin. Sitten nämä syrjäytymiset saataisiin yhtä marginaalisiksi kuin joskus aikoinaan — ehkä. Ehkä nykyaikainen työmarkkina ei salli.
Tämä pointti on varmaan jo esitetty x kertaa mutta muutaman viime vuosikymmenen aikana meritokraattisen yhteiskunnan täydellistyessä lienee käynyt niin, että varsinkin miesten osalta hyvä- ja huono-osaisuustekijät kasaantuvat niin, että se jolla ei todennäköisesti ole tuloja, sillä ei todennäköisesti ole myöskään kauheasti sosiaalisia verkostoja, elämänhallintaa ja terveyttä, sitä vastoin saattaa niitä riippuvuuksia olla. Opiskelijat ovat tuosta poikkeus.
Miehillä alhainen status vielä alentaa huomattavasti todennäköisyyttä päästä parisuhteeseen ja sen elämää vakauttavien vaikutusten piiriin. Ainakin enemmän kuin naisilla.
Sen junalipun äidin luokse saa yleensä harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta.
Syrjäytymisen sukupolvinen ketju usein ’helpottaa’ niiden asemaa, joilla ei mitään ole koskaan ollutkaan. (When you ain’t got nothing, you got nothing to lose, lauloi jo Dylan aikoinaan.) Vaikkapa sadan euron lisäys on heille ruhtinaallinen lisäys, mutta se ei estä edelleen jatkuvia ongelmia vaikkapa vuokranmaksussa. Elämä jatkuu samaa rataa, ongelmineen. Ne jotka tippuvat ’jostain’ perusturvalle, heille se on varmasti aina katastrofi. Vaikkapa ansiosidonnaisen jälkeen, jos on esimerkiksi omistusasunto. Ja samaan kuvioon tulevat vaikkapa työkyvyn lasku, sairaudet, osatyökyvyttömyys tai vastaavaa. Jonkinlainen muutosturva olisi tässäkin tarpeen. Kyllä. Perusturva on liian alhainen, kaikille. Suurin osa ihmisistä kuitenkin haaveilee erinäisitä hankinnoista, joka parantaa heidän elämänlaatuaan, ja auttaa elämässä eteenpäin. (Se koko perusturva on sitä paitsi tosi äkkiä juotu, jos urakkahommiin rupeaa.) Mutta edelleen kaipaisin sosiaalityön kehittämistä huomioimaan elämäntilanteet, ja pitääkö olla ’ihan pohjalla’ sosiaalisissa ongelmissa, että sosiaalityö tulee vastaan ja vastaanotolle pääsee. Sama kuin lääkärille pääsisi vasta, kun epäillään elinikäistä, halvaannuttavaa, kuollettavaa sairautta?
Mutta ihan ajatusleikkinä, mitä pitäisi tehdä? On vaikkapa kaksilapsinen perhe, isällä päihdeongelma, äiti alkaa oirehtia mielenterveysongelmista (ennestään taustaa), lapset ovat vaarassa joutua huostaan. Jos tämä yhtälö räjähtää käsiin, isän vankilavuosi tai päihdehoito maksaaa n. 50 000€/vuosi. Jos äiti joutuu psykiatriselle osastolle, hintalappu on ehkä vähän vähemmän. Jos lapset otetaan huostaan, yhden lapsen kustannus on jonkin verran isän kustannusta vähemmän, kun lasketaan kaikki kustannukset. Tämän perheen kokonaiskustannus yhteiskunnalle vuodessa on siis n. 150 000 -200 000 €:a. Ja verotulot jäävät saamatta. Täällä ne rahat muhivat. Jos tämä perhe saisi ennen tätä kaikkea vaikkapa 100 000 €:a puhtaana käteen, säästö olisi edelleen se toinen 100 000 €:a. Jos saisi, mitä tälle perheelle tapahtuisi, selviäisikö se? Jos tämä perhe saisi oman kokopäivätoimisen sosiaaliohjaan 8h/arkipäivä, se maksaisi n. 30000 – 40000 euroa (palkka työnantajakuluineen, yläkanttiin). Ja vielä yksi kysymys: Miksi ei enemmän tehdä perheiden riskianalyysiä, ja kohdisteta toimia tarkoituksenmukaisesti?
Ja vielä: ”Se, että SATA-komiteassa ei saatu sovituksi perusturvan nostamista eikä sitä, että avattaisiin työttömille tie ulos köyhyydestä edes työtä tekemällä, oli raivostuttavaa.” Tämä on totinen tosi. Enkä ymmärrä sitä miksei kokoomus allekirjoita sitä, että myös köyhä voi olla ’ahne’, ja motivoitua parempiin suorituksiin lisätuloista. Ja että tämä lisää pidemmän päälle verotuloja. Lisäsihän pääomatulojen alennus aikoinaan niiden tuottoa, mutta tässä vastaava kannustin ei siis toimi? Rikkaille porkkanaa, köyhälle keppiä, tältä se vähän näyttää.
Tästä tuli mieleen, että ainakin kun työttömien kavereiden juttuja kuuntelee, vaikuttaa työkkärin koulutustarjonta olevan isolta osalta aika haistapaska-osastoa (varmaan joukossa on järkeviäkin kursseja, mutta esimerkiksi tietokoneohjelmoijan töitä vuosia tehneen ihmisen laittaminen ATK-ajokorttikurssille vaikuttaa lähinnä vittuilulta), niin yksi järkevä tapa voisi olla laajentaa sitä kurssitarjontaa yleisiin elämässä hyödyllisiin taitoihin puhtaasti työnhaullisten lisään. Ainakin jos itse joutuisin yhtäkkiä työttömäksi enkä saisi heti töitä, olisi aika muisteleminen kotitalous- ja käsityötuntien opetuksista peruskouluajoilta jos haluaisi säästää rahaa ruuassa ja vaatteissa. Eli monipuolisempi kurssitarjonta yleisesti hyödyllisiä kursseja, vaikka sitä kokkausta ja ompelua tai vaikka huonekalujen nikkarointia, polkupyöränkorjausta tai kotitalouden rahoitusta ja budjetointia puhtaasti työnhakuun liittyvien kurssien lisäksi tarjolle josta kukin työtön saisi sitten valita omien tarpeidensa mukaan. Motivaatio oppimiseenkin voisi olla parempi kun saisi edes kurssin aiheet valita itse.
—
Elämänhallinnasta sen verran, että aina kyse ei ole tiedollisten valmiuksien puutteesta. Tuttavapiiristä löytyy ihmisiä, jotka välillä esimerkiksi syvän masennuksen takia ovat sellaisessa jamassa, että jos ei olisi varaa pizzaan tms. syöminen jäisi kokonaan tekemättä kun ei kerta kaikkiaan ole voimia ruuan laittamiseen itse, vaikka silloin kun ovat paremmassa kunnossa kokkailevat mielellään ja hyvin. Ihan näin irtohuomiona, en osaa sanoa miten tämä pitäisi ottaa yhteiskunnan puolelta huomioon vai pitäisikö mitenkään.
Minulla on jonkin verran korollista luottokorttivelkaa, vaikka tiedän kyllä, että tämä on vastoin vastuullisen henkilökohtaisen taloudenpidon sääntöjä. Vuosikorko ei tosin ole mikään 20%, vaan kaikki kulutkin mukaan laskettuna ennemminkin luokkaa 10%. Vähemmän kuin missään muissa vakuudettomissa lainoissa, joihin minulla on pääsy (ystäviltä ja sukulaisilta vipatut rahat pois lukien).
Maksan sitä pois kuitenkin juuri niin nopeasti kuin vain on taloudellisessa tilanteessani mahdollista. Ei tulisi mieleenkään ajatella sitä pitempiaikaisena, hitaasti pois maksettavana lainana. Sitä on syntynyt johtuen välittömästä tarpeesta, ja olen sitä mieltä, että ehkä joitain harvoja heräteostoksia lukuun ottamatta luottokorttivelan ottaminen on kannattanut, sikäli kun vaihtoehtona on ollut välittömästi hyödyllisten (muttei täysin välttämättömien) hankintojen lykkääminen siihen saakka, että niihin on ”oikeasti varaa”.
Toisaalta minulla on oikeaakin, pitempiaikaista ja hitaammin pois maksettavaa velkaa, halvemmalla korolla. Henkilökohtainen talouteni on joka tapauksessa täynnä ns. käänteistä säästämistä; joka pennin kohdalla on aina mahdollista tehdä se valinta, että käytän sen velkojeni lyhentämiseen. Missä vaiheessa niitä (jos ei välttämättömiä, niin hyödyllisiä) hankintoja sitten saisi tehdä, ja mikä korko on tarpeeksi halpa siihen, että lainaa voi maksaa pois hitaammin, käytämättä siihen kaikkea välttämättömien perustarpeiden täyttämisen jälkeen käteen jäävää rahaa? En minä tiedä.
Ainakin minulla on mielestäni suhteellisen hyvä käsitys siitä, millä aikataululla minulla ei enää (realistisilla oletuksilla) ole luottokorttivelkaa.
”ostamalla valmisruokaa kun ei osaa laittaa ruokaa”
Kuinkahan usein kyse on nimenomaa osaamisesta? Ainakin meillä käytetään puolivalmisteita ja joskus valmisruokaakin ajansäästön nimissä.
”Perusturvan korotusta vastustetaan kovin monella taholla ja eri syistä”
SATA komitealla on varmasti hyvä ja tarkka näkemys siitä paljonko perusturvan korotus lisää alkoholin kulutusta. Samoin SATA komitea tietää että alkoholi maksaa kaksin-kolminkertaisesti kohonneina terveydenhoito ja järjestyksenpitokuluina. Nuo luvut voit varmaan lisätä kirjaasi.
Tiedemies:
Varmasti myös näin, mutta osassa tapauksista ei ole kyse kyvyn vaan kannustimien puutteesta. Jos pitkän aikaväin suunnittelun palkinnot ovat olemattomat, niin miksi suunnittelisi pitkällä aikavälillä?
Harkinnanvaraiset tuet kannustavat elämään kädestä suuhun paljoakaan ajattelematta huomista.
Olis mielenkiintoinen kysymys selvittää miten paljon kyseessä on kyvyn ja missä määrin kannustimien puutteesta ja voidaanko näitä kahta ryhmää kohdella erillisinä.
”Siitä, miksi demarit tai SAK eivät hyväksy perusturvan nostamista, olen kirjoittanut aiemmin. Kokoomuksen vastustus saattaa lähteä – jos siinä on mitään rationaalisuutta – tästä hyväosaisten menestyjien joukosta.”
Kuikakohan paljon olsi tullut kokonaisuutena säästöä yhteiskunnalle, mikäli demarit, SAK ja Kokoomus olisivat hyväksyneet ne uudet ratkaisut joita SATA-komiteassa nostettiin esiin?
Toinen minusta mielenkiintoinen puoli tässä asiassa on se, kuinkakohan kauan tämä näiden tahojen asenne on ollut olemassa ja mikä sen vaikutus on ollut yhteiskuntaan? Yhtenä esimerkkinä voisi mainita lapsiköyhyyden lisääntymisen viime laman jälkeen.
Sitten viitaten tohon Osmon laskelmaan, niin yhtenä ongelmana, joka liittyy niukkaan toimeentuloon on ennalta aavistamattomien vähänkin isojen menojen syntyminen, jolloin koko talous menee äkkiä sekaisin. Toisaalta niukalla perusturva lapsiperheiden osalta, vaikka he saavatkin vähän enemmän, tarkoittaa lasten osalta ulkopuolisuutta normaalista elämästä esimerkiksi kaveripiirissään.
Toimeentulotuen osalta on sitten itse käytännön toiminnassa perusturvan toteutumisessa ongelmia. Resusseja hakemusten käsittelyyn on liian vähän ja käsittelijöiden ammattitaito ei ole aina kovinkaan hyvä. Tämä näkyy siinä, etteivät hakemusten käsittelijät tunne kunnolla virastonsa ohjeita ja lainsäädäntöä. Tästä seuraa virheellisiä päätöksiä. Aikanaan Syzkowich nosti esiin toimeentulotuen väärinkäytökset eduskunnassa. Tämä keskustelu kummasti laantui, kun julkisuuteen tuli tietoja niistä luvuista, kuinka paljon sellaisia ihmisiä jää toimeentulotuen ulkopuolelle, joille se lain mukaan kuuluisi.
Nykyisenlainen toimeentulotuki ei ole verrattavissa esimerkiksi työmarkkinatukeen tai peruspäivärahaan, näissä puhutaan aivan eri asioista. Näitä ihmiset saavat varmasti kun täyttävät kriteerit, kun taas toimeentulotuen suhteen tilanne on mielivaltainen.
Soininvaara todistaa vakuuttavasti, että aikuinen elää varsin mukavasti 417 euron perusturvalla. Oikein visu saattaa jopa saturaisen säästääkin, Mihin ihmeessä sitä takuueläkettä oikein tarvitaan?
Kysymys Osmolle. Olet aiemmin pohtinut vastikkeettoman, mutta työhön kannustavan perustulon mahdollisuutta. Sata-komiteassa ja tässä blogissakin, olet taas nähnyt paljon vaivaa nykyisen vastikkeellisen perusturvan kehittämiseksi. Tässäkin kirjoituksessa puhut nimenomaan perusturvasta. Kummalla kannalla oikeasti olet? Mikä on esimerkiksi päivitetty suhteesi Vihreiden 2007 perustulomalliin? Palaatko teemaan kehitteillä olevan kirjasi seuraavissa luvuissa, vai onko perustulon ajatus poliittisesti epärealistisena mielestäsi vain hiljaisesti haudattava?
Ricardo esimerkkiperheestäsi, en ymmärrä, miten heille 100 000 euroa käteen lyömällä isä muuttuu kuin taikaiskusta selväksi ja äidiltä katoavat mielenterveysongelmat. Pahimmassa tapauksessa isä jättäisi kokonaan työnteon ja ryhtyisi kokopäiväiseksi juopoksi saman tien.
Lisäksi sanoisin, ettet voi laskea niin kuin lasket. Tuo laskutapa vastaisi sitä, että laskisit vakuutuksen kannattavuutta katsomalla vain niitä tapauksia, joissa vakuutusta tarvitaan. Jos jokaista tuollaista kuvaamaasi tapausta kohti on 10 tapausta, jotka ovat samalla tavoin tiukassa paikassa, mutta pääsevät siitä omin voimin selville, eikä niistä ole etukäteen mitenkään mahdollista tietää, mikä räjähtää, tulee homman kustannukseksi yhteiskunnalle miljoona euroa, mikä ei sitten enää olekaan halvempaa kuin niiden jälkien siivoaminen.
Se mitä toivoisin Osmolta, että kirjoittaisit oman blogikirjoituksen siltä ajalta mitä istuit eduskunnassa, siitä miten sosiaaliturvaa on sinä aikana poliittisesti käsitelty eduskunnassa ja miten eri puolueet ovat siihen suhtautuneet eri vuosikymmeninä?
Varmaan on jo kertynyt sen verran kokemusta. Ihmiset eivät välttämättä muista, tai tiedä taustoja ja asiaan liittyvää poliittista lähihistoriaa.
Jorma Nordlin:
”Yhtenä esimerkkinä voisi mainita lapsiköyhyyden lisääntymisen viime laman jälkeen.”
Lapsiköyhyys lisääntyy tasan ja tarkkaan niin kauan kun perheet hajoavat. Mikään järkevä sosiaalituki ei voi saada yhden työssäkäyvän perhettä kahden työssäkäyvän tulotasolle.
Yksinhuoltajaperhjeiden tukien laajentaminen pikemminkin laajentaa samalla ongelmaa, kun perheiden hajottaminen tulee entistä kannattavammaksi. Jos yh-äidille maksettaisiin miljoonan euron kertakorvaus, ensi vuonna tässä maassa ei olisi enää montaa ydinperhettä jäljellä.
Artturi: ”Varmasti myös näin, mutta osassa tapauksista ei ole kyse kyvyn vaan kannustimien puutteesta. Jos pitkän aikaväin suunnittelun palkinnot ovat olemattomat, niin miksi suunnittelisi pitkällä aikavälillä?
Harkinnanvaraiset tuet kannustavat elämään kädestä suuhun paljoakaan ajattelematta huomista.”
Juuri näin. Eikö toimeentulotuen harkinnanvaraisuus tarkoita juuri sitä, että kun edelliset rahat on tuhlattu, niin silloin kannattaa mennä itkemään lisää… Sinne vain ”sossun luukulle” tiliotteen kera, kun tili on tyhjä. Ei juuri kannusta säästäväisyyteen ja suunnitelmallisuuteen, kun tietää, että tarpeeksi surkean näköisessä tilanteessa saa aina jostain jotain lisää.
No, ei ehkä ole ihan noin yksinkertaista, mutta about kuitenkin…
ATK-ajokortti ohjelmoijalle, pakolliset työpsykologikäynnit psykologeille ja CV:n kirjoituskurssit äidinkielen opettajille ovat tyypillistä työkkärin aktivointipaskaa. Aika monessa hommassa voisi kääntää pöydän milloin tahansa toisin päin, ja tehdä tilanteessa oi-niin-arvokasta ”työtä” tekevästä kouluttajasta sen, johon kohdistetaan niitä työkkärin tarjoamia, kai lähinä ihmistä murtamaan ja rankaisemaan tarkoitetettuja, alentavia ”palveluita”.
Jos nyt perusturvan varassa elävä ihminen pystyy nostamaan hänen kuukaisittain käytettävissä olevaa rahamääräänsä esimerkiksi sadalla eurolla kuukaudessa, voi se lisätä sitä rahamäärää, jonka käytöstä hän voi todellisuudessa päättää itse, esimerkiksi kymmenestä eurosta sataan ja kymmeneen euroon kuukaudessa. Helpoin ja monille käytännössä ainoa tapa tähän on pimeän työn tekeminen, mikä onkin erittäin tärkeä osa talousjärjestelmäämme.
Minulla on sellainen ”ongelma”, että toimeentulo plus yleinen asumislisä on niin suuri, ettei minulla ole motivaatiota mennä töihin (paitsi mukavaan työhön, jota par aikaa etsin ja haen apurahoja opiskeluun). Olen tottunut elämään niukkaa ekologista ja sosiaalisesti syrjäytynyttä elämää, enkä ole tottunut tekemään työtä (kerran yritin jakaa lehtiä, mutta se tuntui ahdistavalta ja koulussa en saanut pidettyä luokkia hiljaisina). Liikun pk-seudulla pyörälläni vuoden ympäri ja syön opiskelijaruokaloissa. Rahat riittävät mainiosti, lähinnä nuo sossun haastattelut vähän häiritsevät. Maksulliseen seksiin minulla ei kuitenkaan ole oikein varaa. Tämä harmittaa joskus.
Tehdään sellainen systeemi että laitetaan 1500 euroa pitkäaikaistyöttömille ja vastaaville tahoille niille ketkä on olleet 2-5 vuotta työttömänä. Maksetaan selvästi enempi rahaa mutta. Odotetaan että nämä yrittävät parantaa elämäänsä. Eli hakevat vaikka velkaa pankista ja perustavat yrityksen tai vastaavaa. Motivaatio riittäisi ihmisillä mitkä haluavat työllistyä ja tehdä töitä mutta töitä ei jostain syystä saa.
Suomessa ihme juoppouspelkokin. Kuvitellaan että ihmiset rupeavat juopottelemaan jos ei ole töitä, itse en usko tähän.
Artturi:”Harkinnanvaraiset tuet kannustavat elämään kädestä suuhun paljoakaan ajattelematta huomista.”
Siltä tosiaan joiskus vaikuttaa, jos jopa pankkitilille kuun lopussa jääneet rahat lasketaan miinukseksi seuraavan kuukauden toimeentulotukea jaettaessa.
En tosin ole aivan varma, mikä on kannustinten vaikutus, jos kyky reagoida kannustimiin on alentunut. Vaikka siis nuo jotkut perusturvan kannustimet pantaisiin kuntoon, niin olisiko seurauksena perusturvan varassa elävien parempi pidemmän tähtäimen suunnittelu vaiko mahdollisesti iso joukko katastrofeja, kun he eivät saisi niitä lyhyen tähtäimen juttujaan kuntoon.
Mitäpä jos perustulolla elävän lapsi haluaa harrastaakin jääkiekkoa ???
Kulut ovat tuttavani mukaan 15000 euroa vuodessa+ tarvitaan auto kuljetuksiin ??
Jos saisin perusturvineni asua halvemmassa maassa turvani riittäisi mainiosti.
Esim. Thaimaassa pystyn asumaan vuokratussa kalustetussa omakotitalossa 80 EUR/kk, jolloin hintaan sisältyy myös sähkö, vesi, satelliitti-tv ja internet. Lisäksi ruokaan ja juomaan 100 EUR /kk ja vaatteisiin 20 EUR /kk, niin siinä kaikki.
Matka (siis meno, kukapa sieltä takaisin haluaisi) noin 500 EUR. Jos haluaa myös takaisin niin 700 EUR.
Minun kohdallani perustulona jaettava esitetyn suuruinen summa kyllä riittäisi normaaliin elämään. Mutta vain silloin, kun sen saisi ilman hakurumbaa, tarveharkintaa ja muuta säätämistä. Hakemusten täyttäminen, liitteiden kokoaminen, valitusten kirjoittelu (virheellisiä päätöksiä tehdään yllättävän usein, ja joskus oikeuksistaan saa taistella verissä päin), omien velvollisuuksien selvittely ja niiden noudattaminen ja kaikki asiaan liittyvä hölynpöly on aikaa vievää ja kansantaloudellisesti täysin tuottamatonta työtä, ja siksikin omiaan masentamaan ihmistä. Itselläni on kokemusta työmarkkinatuesta, opintotuesta ja asumistuesta – toimeentulotukisysteemi on kuulemma vielä pahempi. Masentuneena elämänhallintakyky alentuu, jolloin tuensaajalla on riski päätyä huono-osaisuuden kierteeseen.
Kun osa ajasta menee tuottamattomaan työhön ja ihmisellä on muutenkin vaikeuksia hallita elämäänsä (kuten varmaan monen perusturvan varassa elävän on), annetun rahan vaikutus ei ole ollenkaan niin kannustava/auttava kuin varmaan on ajateltu. Perustulo olisi siis merkittävä parannus tilanteeseen, vaikka tukien taso rahallisesti pysyisi ennallaankin.
Sellaisiakin ihmisiä varmasti on, joiden elämänhallinta on jo valmiiksi niin hataralla pohjalla että mikään realistinen määrä rahallista tukea ei heidän huono-osaisuuttaan poistaisi. Kuvittelisin melkeinpä, että nykyiset työllistämiseen tähtäävät kurssit voisi kokonaisuudessaan korvata vapaehtoisella elämänhallintakoulutuksella, ja lopputulos olisi parempi (myös työllisyyden parantamisen näkökulmasta).
Vai näkisivätkö nämä ihmiset itse tarpeensa tällaiselle koulutukselle kyllin hyvin ymmärtääkseen hakeutua siihen? Ainakin sen parissa saisi ihmiskontakteja, joista syrjäytymisvaarassa olevilla on usein pulaa. Diakoniatyöntekijöillä riittää asiakkaita muidenkin kuin uskovien piiristä; varmaan myös tällainen koulutus oikein järjestettynä voisi täyttää sekä sosiaaliseen elämään että elämänhallintaan liittyviä tarpeita.
Kappas, en lukenut ketjua tarpeeksi huolellisesti, joten lähinnä toistelin jo esitettyjä ajatuksia. Työkkärin nykyisistä ”kursseista” olen kuullut aivan samanlaisia juttuja kuin mm. Juuso Koponenkin.
Jaakko Meriläinen:
Miksiköhän noiden kurssien laatua ja tarpeellisuutta ei (ilmeisesti) kukaan valvo? Ainakin kaikissa korkeakouluissa (ml. AMK:t) taitaa nykyisin olla tapana kerätä opiskelijoilta kirjallinen palaute jokaisesta kurssista. Työkkärin kurssit vaikuttavat siltä, että palautetta joko ei ensinkään haluta tai ainakaan ei oteta huomioon. Ikään kuin työtön ei kykenisi arvioimaan saamansa kurssituksen laatua.
Rehellisyyden nimissä on kyllä mainittava, että omakohtaista kokemusta noista kursseista minulla ei ole, vaikka olenkin ollut työttömänä. En mennyt kursseille, kun olin kuullut niistä niin paljon kauhujuttuja (ja kun otin huomioon, että pidin myös monia oman yliopistoni maisteritason kursseja luokattoman hyödyttöminä). Kieltäytymisestä seuraava tuen menetys on kuitenkin nähdäkseni väärä tapa ”aktivoida” ihmisiä.
”Lapsiköyhyys lisääntyy tasan ja tarkkaan niin kauan kun perheet hajoavat. Mikään järkevä sosiaalituki ei voi saada yhden työssäkäyvän perhettä kahden työssäkäyvän tulotasolle.”
Tän nyt voi ottaa vähän liioitteluna.
Mitäpä jos lapsi haluaakin harrastaa vaikkapa moottorilentämistä?
Lapsilla pitäisi olla kannustimet valita paremmin vanhempansa.
”Harkinnanvaraiset tuet kannustavat elämään kädestä suuhun paljoakaan ajattelematta huomista”
Toimeentulotukea sai n 220000 taloutta vuonna 2007. Tuen kesto oli n 6 kuukautta, n 25 % saatukea 10 kuukautta ja pitempään
Toimeentulotukea saavista talouksista 85000 sai harkinnanvaraista toimeentulotukea, n 500 euroa vuodessa, Täydentävää toimeentulotukea sai n 2,5 kuukautta
Frank:
”Jos saisin perusturvineni asua halvemmassa maassa turvani riittäisi mainiosti.”
Kyllä se varmaan kannustaa siirtymään työelämään jos vaihtoehtona on elää kehitysmaassa herran lailla suomalaisen veronmaksajan piikkiin!
Saara:
”kaikki asiaan liittyvä hölynpöly on aikaa vievää ja kansantaloudellisesti täysin tuottamatonta työtä,”
Mitähän tämä kanstaloudelliseti tuottava työ, jota tekisit jos vain tukilappujen täysipäiseltä täyttämiseltä ehtisit, mahtaa olla? Ja jos se kerran on tuottavaa, niin minkä takia olet soskun asiakas?
Sylvesteri:
Olen ollut tilanteessa, jossa tukirumba vei ajan lisäksi myös osan mielenterveydestä. Täysipäi(väi?)syydestä en yllä puhunut, eikä hakeminen toki niin aikaavievää ollutkaan. Aikaa meni kuitenkin ihan merkittävästi, etenkin sen jälkeen kun pari kertaa sain kielteisiä päätöksiä virheellisesti ja itsestäni riippumattomista syistä, mikä lisäsi paperisotaa tuntuvasti. Virheelliset päätökset eivät ole harvinaisia ja niiden korjaaminen vaatii aikaa, sisua ja asiaan paneutumista (kuten moni muukin on maininnut, päätöksiä tekevä osapuoli ei aina ole perillä laista). Harmillista, että en silloin ymmärtänyt pitää kirjaa ajankäytöstäni.
Opiskelin tuolloin alaa, jolla opintojen aiheuttamat kustannukset ovat korkeat, ja jolla pärjätäkseen opintoihin on käytettävä enemmän aikaa kuin suorituksiin paperilla vaaditaan. Kustannusten vuoksi kävin osa-aikatyössä, ja lisäksi sain jonkin verran opintotukea ja yleistä asumistukea. Ajasta oli kroonisesti pulaa, ja usein sitä sai lisää vain lyhentämällä yöunia. Arvaapa tuntuiko mukavalta käyttää lisäksi aikaansa ”työhön”, jonka hyvin tiesin olevan yhteiskunnan kannalta täysin turhaa (ja olevan pois opiskelusta/ansiotyöstä)?
En ehkä ole henkisesti tarpeeksi vahva ihminen, mutta ajatus siitä että minun ”työpanokseni” lisäksi siellä toisessa päässä oli joukko erilaisia palkallisia käsittelijöitä ja lautakuntia ihmettelemässä asiaa, jonka voisi perustulomallissa ratkaista koneellisesti sekunnissa, oli omiaan aiheuttamaan minulle pitkittynyttä ahdistusta. Voi olla, että tilanteessa oli muitakin tekijöitä, jotka vaikuttivat siihen, että lopulta toimintakykyni romahti, mutta tämä ei tee tekemättömäksi mainitsemaani tukiviidakossa pyöriskelyn lannistavaa/masentavaa vaikutusta.
Kun kerran mitään varsinaista syytä hakurumban ja useiden eri tukiluukkujen ylläpitämiseen eli satojen tuhansien ihmisten jatkuvaan ajan tuhlaamiseen ei ole (vai onko?), kannatan ilman muuta tämänkin resurssin vapauttamista tuottavaan tai kehittävään toimintaan. Tukien hakeminen on sekä tuottavuudeltaan että kehittävyydeltään nollaluokkaa. Lisäksi se voi yksilöstä riippuen olla myös hajottavaa. Jos nykyisellä hakemiseen kuluvalla ajalla ihmiset harrastaisivat jotakin edes alkeellisesti kehittävää, balanssi olisi jo plussalla.
Onhan toki sekin vaihtoehto, että sillä ajalla ihmiset harrastaisivat itsensä tuhoamista. Uskon kuitenkin, että minä ja mm. parhaillaan työmarkkinatuella yritysideaansa kehittelevä ystäväni (se kehittäminen olisi toki helpompaa, jos aikaa olisi enemmän ja mieli parempi – hänkin kokee kroonisesti itsensä jotenkin syylliseksi ja huonoksi ihmiseksi järjestelmässä seikkaillessaan) emme ole ainoita, joita perustulojärjestelmä auttaisi tekemään paremmin ja tehokkaammin sitä, missä oikeasti olemme hyviä.
(Kuten sanoin, toimeentulotuelle en ole vielä omassa elämässäni joutunut. Olen vain sivusta seurannut sen hakemista.)
Mulle kans sellainen televisiolupa joka on 10e kuussa.
Joo, tuossa minulla oli virhe. Tililtä meni äskettäin lupamaksu, mutta se olikin näköjään vain puoleksi vuodeksi.
Aikansa ottaa että oppii elämään (417/20*21,5) nettoeurolla kuukaudessa.
Olikin järkytys tulla takaisin suomeen työttömäksi erään suuren työnantajan palveluksesta. Palkkani ulkomaantyössä oli hyvä, kun se oli täysin verosta vapaa, ja palkan lisätkin tulivat suomen verosta vaapaana, ns. 6 kuukauden säännöllä.
Mutta kun on nähnyt maailmalla muiden maiden käytäntöjä, niin suomi on valovuoden edellä alikehittyneitä maita. Tosin valuutan vaihdon kautta on turha tehdä elämisentason vertailuja maitten välillä, että jos suomessa eurolla saa kilon perunoita, että saako valuutan vaihdon jälkeen eurolla montakinko kiloa kohdemaan perunakiloa.
Eli ei asiat alikehittyneissä maissa ole niin huonosti, kuin suomessa annettaan ymmärtää.
Keskustelijat lähtevät näköjään siitä, että perustulolla elävät asuvat Helsingissä.
Muualla Suomessa ei ole esim samanlaisia mahdollisuuksia julkiseen liikenteeseen. Yleensäkin ihmisen käyttökulut ovat suuremmat muualla maassa vaikka pääomakulut ovat pienempiä
”Keskustelijat lähtevät näköjään siitä, että perustulolla elävät asuvat Helsingissä.
Muualla Suomessa ei ole esim samanlaisia mahdollisuuksia julkiseen liikenteeseen.”
Älkkä uskoko! Kyl tääl Turus ainaksi saa vossikan kauppatorilt ja höyrylaival pääsee Naantalii.
Tämä perustulon riittävyysongelma kärjistyy Helsingissä korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Muualla työmarkkinatukea ei tarvitse yhtä varmasti täydentää toimeentulotuella.
OS:
”
Tämä perustulon riittävyysongelma kärjistyy Helsingissä korkeiden asumiskustannusten vuoksi.
”
Minulle on tullut sellainen kuva, että Helsinki korkeine asumiskutannuksineen kuitenkin korvaa alueellaan kohtuullisina asumismenoina toimeentulotuessa vehemmän määrän kuin Espoo ja Vantaa.
Onko näin, että Vantaa ja Espoo maksaa tällä hetekkä toimeentulotuessaan ennemmän kun Helsinki kohtuullisena asumismenonaan per kk.
Helsinki : 560 e/kk
Vantaa : ? e/kk
Espoo : ? e/kk
Edelliseen postaukseni lisään, että kohtuulliset asumismenot yksinelävän toimeentulotuessa Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla ovat seuraavat :
Kohtuullinen asumismeno Espoossa yhden henkilön taloudessa : 621 e/ kk
ja Vantaalla : 550 €/kk
Helsinki 560 €/kk => Aika matala verrattuna V/E-kaupunkeihin?
Samuli Saarelma: ”Ricardo esimerkkiperheestäsi, en ymmärrä, miten heille 100 000 euroa käteen lyömällä isä muuttuu kuin taikaiskusta selväksi ja äidiltä katoavat mielenterveysongelmat. Pahimmassa tapauksessa isä jättäisi kokonaan työnteon ja ryhtyisi kokopäiväiseksi juopoksi saman tien.”
Tämän yritin myös kysenalaistaa (ja se oli tarkoitettu vain hahmottamaan ongelman mittasuhteita) mutta kysymysmerkki ja jatko ei ehkä riittänyt. Ei se autakkaan.
Vertasit vakuutukseen, jotka yleensä on suunnattu markkinoille, koko kansalle.
Samuli Saarelma: ”Tuo laskutapa vastaisi sitä, että laskisit vakuutuksen kannattavuutta katsomalla vain niitä tapauksia, joissa vakuutusta tarvitaan. — Eikä niistä ole etukäteen mitenkään mahdollista tietää, mikä räjähtää.”
Kyllä on paljolti mahdollista tietää, mikä ’vakuutus’ tässä lankeaa korvattavaksi, tidetään ’mikä räjähtää’. Puhuin riskianalyysin paremmasta tarpeesta, jota toki tehdään jo nyt. Sitä tehdään sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa jo nyt. Ne perheet, jotka tarvitsevat vahvempaa puuttumista tilanteisiin, ovat jo suurelta osin tiedossa mutta voimavarat ja keinot vaikuttaa ovat vähäiset. Nämä ihmiset eivät ole vain ’tiukassa paikassa’, asiat ovat vielä pahemmin. Tähän ei vakuutusmatematiikka päde. Ne ketkä tätä vakuutusta tarvitsisivat, on jo pitkälti tiedossa. Pikemminkin on niin päin, että kun puututaan yhden perheen asioihin kymmenestä, tappiot yhteiskunnalle ovat sen miljoonan. Mutta se lankeaa maksettavaksi erissä ja vuosien ajan. Hoidon kustannukset ovat etupainotteisia. Tämä taas ei ole kunnan budjetoinnin ja vaaleilla valittujen päätäjien kannalta kovin hyvä yhtälö. Kuka niitä tuloksia kehuu kymmenen vuoden päästä?
”Tämä perustulon riittävyysongelma kärjistyy Helsingissä korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Muualla työmarkkinatukea ei tarvitse yhtä varmasti täydentää toimeentulotuella.”
Suhteessa eniten toimeentulotuen saajia on kuitenkin Kainuussa ja Itä-Suomessa.
Ja asumiskustannukset korvataan toimeentuloasiakkaalle erillisellä asumistuella
Toimeentulotuki on jakamaton. Ei ole erillistä toimeentulotukiasiakkaan asumistukea, vaan yksi laskelma, jossa otetaan huomioon asumismenot.
Jos Kainuussa saa toimeentulotukea, on syystä tai toisesta menettänyt työmarkkinatuen – tai saa toimeentulotukea johonkin poikkeukselliseen menoon.
Vuosi sitten sattumalta tutustuin saksalais-suomalaiseen mieheen joka soitti haitaria, oikein taitavasti, keskisuomen kaupungin torilla. Jäin kuuntelemaam ja keskustelemaan hänen kanssa.
Hän eli toimeentulotuella, sai lisä ansioita soittamalla, keräämällä pulloja viikonloppuisin, ja kerran vuodessa lähti reisulle, silloin oli ollut intiassa, useampi kuukausi ja kirjoitti matkakertomus saksalaiselle matkailulehdelle, joista sai matkakulut takaisin ja ehkä lisääkin.
Hän oli toki korkeasti koulutettu, en muista alaa, mutta ei suostunut tekemään työtä nyky ehdoilla. Aina löysi keinot pysyä ”vapaana”. Hyväosaisen toimeentulo tarina.
Pitää myöntää että vähän kävi kateeksi!
Juanito:
Muuten hyvä, mutta jos hän olisi ilmoittanut lisäansioistaan verottajalle ja sossuun, tuo olisi tuskin ollut mahdollista. Tukia leikataan heti kun ansioita tulee. Lisäksi työtön ei saa lähteä ulkomaille, koska pitää olla ”työmarkkinoiden käytettävissä”. Vai eikö hän saanut ollenkaan työttömyystukea?
Perustulomalli korjaisi molemmat epäkohdat.
”Toimeentulotuki on jakamaton. Ei ole erillistä toimeentulotukiasiakkaan asumistukea, vaan yksi laskelma, jossa otetaan huomioon asumismenot”
Uudellamaalla toimeentulotukea sai 412 euroa per kuu,Kainuussa 322 eli ero on 90 euroa kuussa, tuon voi selittää nuo asumiskustannukset.
Ero vuositasolla on kuitenkin jostain syystä suuri: Uudellamalla 2736 ja Kainuussa 1630.
Äkkiä tarkastelemalla ero johtuisi siitä, että Uudellamaalla eletään pitempään toimeentulotuella.
Mistähän tämä ero johtuu ??
mitäköhän sitten ennen saatiin kun ei ollut vastikkeetonta toimeentulotukea?
eikö tämä ttt ole aika uusi keksintö…ilmeisesti tuli suomeen 70-luvulla vai oliko peräti 80-luvun alussa.
miten ihmiset sitä ennen pärjäsi?
demarit rakensi suomesta tosiaan hyvinvointivaltion:ei tarvinnut tehdä töitä elääkseen.
Saara
”Lisäksi työtön ei saa lähteä ulkomaille, koska pitää olla “työmarkkinoiden käytettävissä”. Vai eikö hän saanut ollenkaan työttömyystukea?
Perustulomalli korjaisi molemmat epäkohdat”
Mielestäni se ei kyllä ole mikään epäkohta, ettei voi muuttaa halvemman kustannustason maahan elämään herroiksi veronmaksajien piikkiin. Varmasti jossain Kuubassa eläisi toimeentulotuella kuin ruhtinas, se kun on 20-kertainen sikäläiseen keskipalkkaan verrattuna.
Saara sanoi edellä jo lähes kaiken olennaisen. Vain se jäi auki, että miksi ihmeessä valtiovalta eli me kaikki yhdessä pidämme yllä kuvatunlaista hakurumbaa satoine tukiluukkuineen ja työllistämisprojekteineen ja tuhlaamme tuhansien ja taas tuhansien ihmisten aikaa sekä tuottavuudeltaan että kehittävyydeltään nollaluokkaa olevaan puuhasteluun.
Se johtuu harhaoppisuuden pelosta. Ei ole kivaa poiketa joukosta ja joskus voi itse kullekin tulla tarve osoittaa kannattavansa oikeaa oppia, eli siis tässä tapauksessa talouden numeroiden kasvattamista ja työllisyyden edistämistä. Silloin väärän opin noudattajien häpäiseminen kuuluu asiaan. Palkkatyöhaluttomia on meillä tänään nöyryytettävä samasta syystä kuin jumalan kieltäjiä ja aseista kieltäytyjiä aikanaan nöyryytettiin – ja vieläkin jossain nöyryytetään. Kiusaaminen heikentää kohteiden itsetuntoa ja heidän mahdollisuuttaan nousta omilleen ja muuttaa asioita. Ja muutoksen mahdollisuutta parempiosaiset tietysti karttavat.
Siten, vaikka enemmistö kansalaisista olisi sitä mieltä, ettei yhteinen hyvinvointimme tarvitse työhaluttomien ja -kyvyttömien työpanosta eikä siis myöskään niiden työpanosta, jotka edellisiä luokittelevat ja lajittelevat ja ohjaavat luukulta luukulle ja koulutuksesta koulutukseen, se ei johda mihinkään.
Ilmeinen ratkaisuhan olisi yleinen ja yhtäläinen perustulo, mutta sellaiseen suhtaudutaan vähän kuin 1800-luvulla suhtauduttiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Hyvä idea mutta käytännössä mahdoton, koska se muuttaisi käytäntöjä aivan liiaksi. Sillä vaikka suuret muutokset ovat joskus olleet meille hyväksi, nyt meillä on niitä jo tarpeeksi.
”
eikö tämä ttt ole aika uusi keksintö…ilmeisesti tuli suomeen 70-luvulla vai oliko peräti 80-luvun alussa.
”
Niin on se kumma asia, kun työstä tienatulla palkalla maksetaan asuminen ja ravinto että muut harrastukset. Mutta työttömyyskorvauksella ei katetakkaan kuin asuminen TAI ravinto. Jos korvaus ei riitä, niin sitten astuu kuvaan mukaan asumistuki ja/tai toimeentulotuki. Taas toisaalta tyttömyyskorvauksen yhteydessä maksetaan korotettua työttömyykorvausta lapsiluvun mukaisesti, vaikka palkan määräytymisessä ei tunneta palkan lisiä lapsimäärän suhteen.
Olisikin mukava jos joku fiskaali jo viimein selittäisi ja kertoisi, että miksi tukien maksaminen suomessa on kuin tilkkutäkki.
Elikkä oliski Tanskan malli Suomeenkin sopiva. Olisiko Tanskan malli sellainen, että mitään muuta tukia ei ole olemassa, kuin se työttömyydestä maksettava vastikkeellinen korvaus kun työttömänä ollaan.
Toki Paltamossa ollaan kovaa vauhtia määrittämässä nollatyötä tuottavaan työhön verrannolliseksi.
Syltty:
Tuskin kukaan tuosta on kanssasi eri mieltä. Työtön ei kuitenkaan voi mennä edes viikon lomamatkalle, vaikka olisi valmis ja halukas lomailemaan varallisuuteensa sopivalla kustannustasolla.
Minusta jokaisella tulisi olla oikeus lomailla vaihtamalla vähäksi aikaa ympäristöä. Ne, jotka luulevat työttömyyden olevan yhtä lomailua, eivät tiedä asiasta tarpeeksi. Arki voi olla muustakin syystä rankkaa kuin siksi, että on käytävä päivittäin ansiotyössä.
Nähtävästi siksi, että valtaa pitävien tahojen mielestä heikko-osaisten pompottamisella, nöyryyttämisellä ja tarkoituksellisella syrjäyttämisellä on huomattavaa välinearvoa. Meillä on tahoja, jotka ilmiselvästi hyötyvät alemman keskiluokan turvattomuuden ja epävarmuuden tunteesta, ja näin ollen siitä, että esimerkinomaisesti syrjäytetään ihmisiä. Kun keskiluokka pidetään varpaillaan, se vähentää riskinottohaluja ja näin ollen parantaa markkinoilla jo olevien yritysten markkina-asemaa. Ja monet tahot hyötyvät suoraankin siitä, että ihmisistä tehdään mahdollisimman passiivisia kuluttajia.
Tilanne ei nähdäkseni ole korjattavissa ilman suuria yhteiskunnallisia uudistuksia. Joita on epäilemättä turha toivoa, juuri siksi, että syrjäytymispelon vallassa elävä keskiluokka ei kammoa mitään niin paljon kuin muutosta.
””Varmasti jossain Kuubassa eläisi toimeentulotuella kuin ruhtinas, se kun on 20-kertainen sikäläiseen keskipalkkaan verrattuna.””
Kuuba ei ole mitenkään halpa ulkomaalaisille. Tuskin sielä pysyy hengissä noilla tuloilla. Intiassa kylläkin.
Tukien monimuotoisuudella eli tilkkutäkkimäisyydellä lainsäätäjä antaa vaikutelman näennäisestä oikeudenmukaisuudesta — kaikki on otettu huomioon.
Todellisuudessa sillä peitellään totuutta, että täydellisen ja oikeudenmukaisen tuen, tai oikeammin, tukien yhdistelmän osaa muodostaa kouluttautuneet tukien myöntäjien edustajat ja hekin vain tietokonesysteeminsä avustamana. Tuen saajalla ei ole käytännössä mahdollista tarkistaa tai kyseenalaistaa tehtyä ratkaisua.
Varmimmaksi vakuudeksi löytyvät vielä lisäohjeet ja poikkeukset pienelläkirjoitettuine teksteineen.
”Vain se jäi auki, että miksi ihmeessä valtiovalta eli me kaikki yhdessä pidämme yllä kuvatunlaista hakurumbaa satoine tukiluukkuineen ja ”
Ei tukiluukkuja ole satoja vaan muutama. Ja yhdelle ihmiselle niitä on vieläkin vähemmän.
Ongelma on ,miten yksilö voi tietää, mille luukulle kuuluu.
”Tuen saajalla ei ole käytännössä mahdollista tarkistaa tai kyseenalaistaa tehtyä ratkaisua.
Varmimmaksi vakuudeksi löytyvät vielä lisäohjeet ja poikkeukset pienelläkirjoitettuine teksteineen.”
Tämä johtuu enemmän suomalaisesta hallintokulttuurista, joka perustuu tsaarin ajan käsityksiin virkamiehestä.
Nykyään katsotaan myös laajakaista perusmenoihin ja se edellyttää myös kunnon tietoturvaa, jotta vältytään verkko-ongelmilta.
Eli se tekee 30 euroa laajakaistaaan + 9 euroa tietoturvaan per kk.
Riitta:
Ettekä varmasti ole ainoita – mutta jos tarkastellaan perusturvan varassa elävää, oletettavasti työtöntä ihmistä, niin sitä aikaahan pitäisi olla käytettävissä.
”Tämä on siis arvaus, yksikään kokoomuslainen ei ole minulle selittänyt ymmärrettävästi, miksi voidaan panna satoja miljoonia metsänmyyntitulojen verovapauteen, mutta ei muutamaa kymmentä miljoonaa työmarkkinatuen korotukseen.”
Nuo työmarkkinatuella elävät eivät äänestä Kokoomusta, jos äänestävät ollenkaan. Jos Kokoomus saa kunnian metsäveron vapautuksesta niin se siirtää kepulaisia äänestäjiä Kokoomukselle.
Kokoomus on vain tajunnut,että vuorineuvosten äänillä ei päästä suurimmaksi puolueeksi
Liian vanha, lisäksi Kokoomus lienee tajunnut sen, että merkittävä määrä metsänomistajia asuu kaupungeissa.
Perustuuko tämä aloituksen laskelma johonkin tutkimukseen keskimääräisen perusturvan varassa elävän rahankäytöstä vai onko se vain mutulla heitetty arvio?
Minusta ainakin hygienia- ja vaatemenot ovat raskaasti ylimitoitettuja. Säännöllisesti käytettävät lääkkeet saa kyllä sossusta toimeentulotuen päälle.
Jos perusturvalle pudotessaan omistaa asiallisen vaatevaraston, ei sitä varmasti ole tarpeen täydentää viidellä sadalla eurolla vuodessa. Tietysti vaatteisiin voi käyttää aivan määräämättömän summan halutessaan, mutta klassisilla, korkealaatuisilla valinnoilla pärjää vuodesta toiseen kummasti vaikuttamatta ”köyhältä” ainakaan ulkoisesti.
Mielummin siis yksi hyvä pusero kuin kymmenen Tarjoustalon trikooretkua!
Ihminen ja vaatteet tulevat myös kummasti ihan vedellä puhtaaksi. Tämä voi tulla pesuaine- ja kosmetiikkateollisuuden lukuisille uhreille yllätyksenä.
Kerran, kaksi päivässä suihku kehonlämpöisellä vedellä ja raikkaus on varmistettu. Nythän trendinä on se, että käydään tulikuumassa suihkussa ja läträtään pesuainella, jolloin iho luonnottomasti kuivuu ja kuivuminen paikataan kalliilla voiteilla. Vaatteet voi huuhtaista vedellä päivän päätteeksi, tietysti varsinaisiin tahroihin voi tarvita pesuainetta.
Astainpesuainettakaan ei tarvitse, jos astiat pesee kohtalaisella nopeudella syömisestä. Eli ehkä kympin nyt jättäisin tuosta kolmesta pesuaineisiin ja veskipaperiin.
Korostan vielä, että minulla ei ole tässä tarkoitus todistella perusturvalla elämisen ihanuutta ja helppoutta — joitain ideoita vaan heittää peliin. Monet itsestäänselvyydet ovat loppujen lopuksi täyttä turhuutta.
Mieluummin sitten vaikka ottaa sen kahvikupillisen ja leivoksen kivassa kahvilassa. Sellainen kohentaa mielialaa.
Kysymys siitä, pitäisikö perusturvalla elävällä olla oikeus muuttaa johonkin toiseen maahan, mutta saada edelleen Suomesta perusturvaa, on aika mielenkiintoinen.
Jos ajatellaan, että puhutaan pitkäaikaistyöttömistä, joiden työn arvo työmarkkinoilla on niin alhainen, niin on yhteiskunnan kannalta melko lailla yhdentekevää, saadaanko heidän työpanoksensa hyötykäyttöön vai ei. Muistaakseni Soininvaara kirjoitti tästä jo jossain aiemmin. Heidän suhteen yhteiskunnan toimien tärkein tehtävä on a) taata heille jonkinlainen kelpo elämä ja b) estää vielä suurempien kustannusten tuleminen yhteiskunnalle (esim. rikollisuuden tai terveydenhoitomenojen kautta).
Tällaisten henkilöiden kohdalla ei minusta ole mitenkään haitallista, että henkilö itse junailee itselleen mahdollisimman mukavan elon sillä rahalla, minkä muu yhteiskunta on valmis hänelle maksamaan. En näe mitään erityistä hyötyä veronmaksajalle siinä, että hänen rahoillaan elävä kituu jossain suomalaislähiössä sen sijaan, että elää mukavasta Thaimaassa. Veronmaksajalta kuluu sama raha, pitkäaikaistyöttömän mitättömän arvoinen työpanos on vähän epätodennäköisemmin hyödyttämässä muuta yhteiskuntaa, mutta ennen kaikkea kaikenlaisten muiden palvelujen käyttö vähenee.
Ongelma tässä on rajan vetäminen siihen, kuka on työnsä arvoltaan niin mitätön, että hänen kohdallaan on vain optimoitava sitä, miten yhteiskunnan kulut jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja henkilö itse saa silti mielekkään elämän, ja kenen työ on niin arvokasta, että hänet on parasta patistaa köyhyyden kurjuudella töihin ja veroja maksamaan.
Jos siis kenelle tahansa työstä pois jäävälle lyötäisiin se 417 euroa kuussa pankkitilille ja sanottaisiin, että tee mitä haluat, niin seuraus voisi olla se, että sinne Thaimaaseen lähtisi sellaista porukkaa, jonka työpanoksen menetyksellä alkaisi jo olla merkitystä kansantaloudelle.
Toinen ongelma on se, että joidenkin kehitysmaiden kohdalla on aika vaikea valvoa, että henkilöt eivät tee siellä töitä. Eihän tietenkään ole oikein, että henkilö, joka paiskii ulkomailla töitä saa palkkansa päälle vielä suomalaisilta veronmaksajilta kerättyä ekstraa vain siksi, että sattuu olemaan suomalainen, vaikkei olisi Suomessa käynyt vuosikausiin.
Kokonaisuutena sanoisin siis niin, että vaikka pitkäaikaistyöttömien lähettäminen jonnekin kehitysmaahan (oletuksella, että nämä itse haluavat lähteä) olisikin veronmaksajille fiksu vaihtoehto, systeemiä olisi varmaan vaikea virittää niin, että väärinkäytöksiltä vältyttäisiin. Väärinkäytökset taas tekisivät systeemistä niin kalliin, että ne kaikki säästöt, mitä sitä oikein käyttävien suhteen saataisiin, jäisivät näkymättömiin.
Lisäksi sanoisin, että jos tuollainen sallittaisiin, niin sitten alkaisi hämärtyä koko kansallisen sosiaaliturvan moraalinen perusta. Miksi veronmaksajat elättäisivät yhtä kehitysmaassa asuvaa ihmistä varsin avokätisesti, mutta hänen naapurinsa saisivat elää täydessä kurjuudessa? Nyt rajaus on jotenkin perusteltavissa valtion rajoilla, eli tuki on tarkoitettu vain rajojen sisällä asuville.
Liian vanha
”Nykyään katsotaan myös laajakaista perusmenoihin ja se edellyttää myös kunnon tietoturvaa, jotta vältytään verkko-ongelmilta. Eli se tekee 30 euroa laajakaistaaan + 9 euroa tietoturvaan per kk.
Vai että tietoturvaan yli 100e vuodessa? Tämä menee taas niihin ”köyhät joituivat laittamaan 200 miljoonaa pankkimaksuihin”-höperehtimiseen.
Ensinnäkin tietoturvaan ei tarvitse uhrata senttiäkään ellei halua, netistä nimittäin löytyy ihan päteviä virustorjuntaohjelmia ja palomuureja ilmaiseksikin. Jos ei itse osaa etsiaä sopivaa, niin joutuu ehkä käymään kirjastossa lukemassa tietokonelehtiä tai sitten tutkimaan netin keskustelupalstoja. Jopa anopillani on ilmaiset virustorjuntasoftat ja palomuurit käytössä, joten ei pitäisi olla mitenkään erityisen vaikeata.
Jos taas tahtoo olla laiska porvari ja käyttää ensimmäistä kaupallista hakukoneella löytyvää vaihtoehtoa, niin esimerkiksi suomalaisen firman antivirus+palomuuri näyttäisi maksavan 50e/vuosi.
Muistelen joksus kauan sitten erään opiskelukaverin kokeilleen tätä (olettaisin, että tässä tapauksessa kyse ei ollut tarpeesta säästää tiskiaineessa, vaan nuoren miehen luontaisesta halusta minimoida tiskaamiseen käytetty aika). Ymmärtääkseni lopputulos ei ollut pidemmän päälle tyydyttävä. Rasva kuulemma ei lähde kokonaan pelkällä kuumalla vedellä, vaan alkaa kerääntymään ajan myötä astioiden pinnalle.
Uskokaa nyt, se en ollut minä.
Samuli Saarelma:
On siitä se hyöty, että ei tartte käyttää niin paljon resursseja niiden työkyvyttömien suodattamiseksi työkykyisistä. Jos työkyvyttömille annetaan sellainen elintaso, että se houkuttelee työkyvyttömiäkin, niin homma ei toimi ilman valvontaa. Riippuen valvonnan tehokkuudesta ja annettavan elintason korkeudesta tällä tavalla tuhotaan jonkun verran hyvinvointia.
Ihan tämä sama juttu vaivaa ylipäänsä perusturvan nostamista. Mitä korkeampi se on sitä useampi ihan normaalityökykyinen jättäytyy sen varaan. Meidän on verrattava köyhyydessä elämisen materiaalista elintasoa sen tarjoamiseksi tuhotulla hyvinvoinnilla.
”Ensinnäkin tietoturvaan ei tarvitse uhrata senttiäkään ellei halua, netistä nimittäin löytyy ihan päteviä virustorjuntaohjelmia ja palomuureja ilmaiseksikin”
Luepa esim viimeinen Tietokone -lehti, jossa on testattu nuo suosituimmat ”ilmaiset” ”virustorjunnat”.
Noista pankkimaksuista ne löytänyt kunnon artikkelia, mutta vaimoni muisti maksut 90-luvulta eli tili maksoi 120 markaa vuodessa.
Näistä löytyy myös monet tarinat Eduskunnan sivuilta samoilta ajoilta
tcrown, voin tunnustaa olleeni juuri sen esimerkkisi nuori mies opiskelijana. Olet oikeassa, että jos on syönyt rasvaista ruokaa, niin se rasva ei oikein lähde astioista ilman pesuainetta. Jos kuitenkin syö esim. sitä Osmon listan kaurapuuroa, niin hyvin puhdistuu pelkällä vedellä, kunhan pesee heti syömisen jälkeen.
Artturi, jos luit koko juttuni läpi, niin juuri se oli minunkin johtopäätökseni, että työkykyisten ryhtyminen väärinkäyttämään perustuloa ulkomailla asumiseen on se epäkohta, minkä vuoksi perustuloa ei voi antaa pitkäaikaistyöttömille vapaasti käytettäväksi missä maassa vain sitten haluaakin.
Kuitenkin jossain määrin jää auki se kysymys, että kuinka kallista olisi ihmisten seulominen niin, että ulkomailla asuvista vain niille oikeasti työkyvyttömille (tai siis työmarkkinoiden kannalta merkityksettömille) voitaisiin maksaa perustuloa joutumatta maksamaan sitä muille ulkomaille lonkkaa vetämään haluaville.
Ja tätä pitäisi sitten verrata siihen, miten paljon hommasta koituisi säästöjä nykyiseen köyhien kyykyttämiseen verrattuna. Ne ulkomaille lähtevät köyhät eivät luonnollisesti kuormittaisi valtion ja kuntien palveluita. Sen lisäksi he olisivat onnellisempia. Eikö tämä lisääntynyt onnellisuus samalla rahamäärällä hankittuna ole hyvinvointia siinä, missä vastaavanlainen onnellisuuden lisääntyminen isommalla rahamäärällä kotimaassa olisi?
Tuli tässä mieleen, että ainakin pelkällä kansaneläkkeellä elävien voisi hyvin antaa lähteä, koska kukaan ei oikein voi heittäytyä kansaneläkeläiseksi tuosta vaan. Toki näiden joukossa ei ehkä lähtöinto sitten olisi niin suuri, koska kehitysmaassa asuessa terveyspalvelut pitäisi maksaa omasta pussista.
Virustorjunnan tarpeesta pääsee eroon hankkimalla (vaikkapa ilmaisen) käyttöjärjestelmän, jota ei ole tehty niin rikkinäiseksi, että väärään suuntaan hengittäminen kaataa järjestelmän oman tietoturvan.
Ei tietysti pitäisi itse mikrotukialalla työskentelevänä toivoa, että Microsoft menettäisi markkinaosuuttaan. Mutta en kyllä itse tule ikinä valitsemaan ko. lafkan käyttöjärjestelmää silloin jos valinnanvaraa on.
Saarelmalle voisi sanoa, että valtion menetys ulkomaille muuttajan kohdalla eivät ole pelkästään potentiaaliset ansiotuloverot vaan kaikki välilliset verot. On parempi, että ihminen ostaa sosiaaliturvallaan ruokaa, energiaa ja palveluita Suomessa.
Ei se ole mikään ongelma, jos työtön löhöää Goalla ja elää herroiksi. Meno loppuu, jos hänelle osoitetaan työhaastattelu, ja hän on kykenemätön saapumaan paikalle. Eli ei ole työmarkkinoiden käytössä, kuten työttömän pitäisi.
Ongelma on se, että ei osoiteta työhaastatteluita, joten todellinen ja ainoa mielekäs keino kontrolliin ei toimi, joten joudutaan tyytymään näennäisiin ja korvaviin toimiin, joiden voidaan uskotella olevan aktivoivia ja ”moraalisesti oikein”.
Noin periaattessahan sen ei pitäsii olla millekkään valtiolle ongelma, että sen köyhin osa ehdoin tahdoin tahtoo poistua maasta. Yleensä valiteaan päinvastaisesta.
Virallisen toimintatavan mukaan kotimaassa saa matkustella, mikäli ilmoittaa olinpaikkansa etukääteen ja ulkomaillekin saa poistua viikoksi/vuosi, mikäli tämän ilmoittaa myös etukäteen.
Työtön ei oikein voi muuttaa ulkomaille, koska ei silloin varmasti etsi töitä. Työkuyvyttömyyseläkkeellä oleva taas voi muttaa ja moni on muuttanutkin. Intiassa elää aika mukavasti, eikä tästä ole menetettyjä kulutusveroja lukuunottamata haittaa Suomelle. Ei tarvitse maksaa asumistukea, kun ei asu.
”Ettekä varmasti ole ainoita – mutta jos tarkastellaan perusturvan varassa elävää, oletettavasti työtöntä ihmistä, niin sitä aikaahan pitäisi olla käytettävissä.”
Jeps, tätä ajan takaa. Tavallisen perusruoan laittaminen ei ole mitenkään vaikeaa, eikä työlästä, vain aikaa vievää, mutta siitä ajastakin suurin osa on odottelua.
Toinen asia on sitten se, että kun elämä oikein potkii päähän, niin ei sitä ruokaakaan jaksa laittaa. Muistan sen oikein hyvin sinkkuajoilta.
Arto, olet ihan oikeassa niiden välillisten verojen suhteen. Ehkä veronmaksajalle on nettomääräisesti sittenkin parasta se, että se työtön istuu siellä kulmakuppilassa tupakka suupielessä…
”Tämä perustulon riittävyysongelma kärjistyy Helsingissä korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Muualla työmarkkinatukea ei tarvitse yhtä varmasti täydentää toimeentulotuella.”
Asumiskuluja nostaa se, että suuri (suurin?) osa vuokralla asujista saa jotain asumistukea.
Vuokralla asujia on n 800000 ja tukea saavia vuokralla asujia on 500000 eli 2/3 on jonkun asumistuen piirissä . Ja kun otettan huomioon tuo mainintasi, että toimenetulotuki sisältää myös asumiskuluja niin luku voi olla jopa 90 % ???
Eli valtio tukee n miljardilla asunnon vuokraajia
”Jeps, tätä ajan takaa. Tavallisen perusruoan laittaminen ei ole mitenkään vaikeaa, eikä työlästä, vain aikaa vievää, mutta siitä ajastakin suurin osa on odottelua.”
Itse kotona tavallista perusruokaa laittaessa suurin osa työstä on astioiden ja ruoanlaittovälineiden tiskausta jälkikäteen. Siis jos ei omista tiskikonetta. Ja harva köyhä omistaa.
Yhden hengen taloudessa se ruoanlaittokin on jotenkin turhauttavaa, kun tietää, että osapuilleen samalla vaivalla saisi laitettua n. kuudelle.
Tapio, yllättävän suuren osan tiskaamisesta ja keittiön siivouksesta voi hoitaa samalla kun laittaa ruokaa, jos vain opettelee sellaisen tavan, että jokaisessa välissä kun ei ole mitään tekemistä, siirtää jonkin asian paikalleen, tai tiskaa, tai pyyhkii tason. Lopputuloksena sitä tiskaamista ja siivousta jää kohtuullisen vähän loppuun.
Kestävän kehityksen mukainen luomuruoka maksaa enemmän kuin tehotuotettu ruoka. – Enemmän kuin 170 euroa kuussa.
”Oikea” maito on todellisuudessa kaksi kertaa tehotuotettua kalliimpaa, samoin vilja, perunat ja hedelmät. Myös luomuliha maksaa kaksi kertaa enemmän kuin tehotuotettu liha.
Tehotuotanto tulee ennen pitkää tiensä päähän, koska luonto ei kestä sitä. Toimimme tällä hetkellä niin, että luonnonvarat ehtyvät nopeammin kuin uusiutuvat. Otamme ikään kuin katteetonta lainaa ja lopulta luonnon pankki kaatuu ja koko systeemi romahtaa.
On esimerkiksi laskettu, että fosfori loppuu tätä menoa 16 vuodessa. Nähdään myös, mitä tämä kaikki tekee Itämerelle.
Toisaalta perusturvalla elävä voi halutessaan tuottaa oman ruokansa tai ainakin osan siitä itse. Yhteisölliseen omavaraistalouteen siirtyminen on monista nuorista yhä houkuttelevampi vaihtoehto. Sekin tarvitsee toimiakseen kuitenkin riittävän paljon motivoituneita ja ahkeria yhteisön jäseniä.
Mielenkiintoinen on tilanne, jossa yhteisö elää täysin omavaraisesti, tuottamatta muulle yhteiskunnalle mitään, mutta nostaa silti tulonsiirtoja ja säästää niitä.
Näillä rahoilla voidaan esimerkiksi laajentaa yhteisön toimintaa.
Mutta periaatteessa tämä olisi väärin, koska rahat olisi oikeastaan varastettu toisesta talousjärjestelmästä. (Toisaalta juuri näin toimitaan jo globaalissa riistomarkkinataloudessa. Toiset maat saavat vähemmän kuin toiset, vaikka tuottaisivatkin muita enemmän.)
Katselin noita kalorilaskureita ja sen jälkeen toimeentulotuen asiakkaita .
Keskimääräinen toimenetulotuen saaj on nuorehko raavas mies, joka todennäköisesti liikkuu jonkin verran. Silloin kulutus onkin 4-5000 kcal päivässä.
Ja jos iso nuorimies harrastaa liikuntaa niin kulutus lähestyy 10000 kaloria
Kun hukkaankin menee jonkin verran niin ei tuo Osmon laskelma oikein täsmää kaikille.
Lukuun pitäisi lisätä 40 %, jotta se kattaisi kaiki ikä-,sukupuoli-ja aktiivisuusryhmät.
Voiko kaupunkilaiselle vaalealeipä olla tämän luomumpaa ja halvempaa. Easy Bread:
http://www.youtube.com/watch?v=E68iNfRHBpI&feature=related
Tämä blogimerkintö on jo pudonnut framilta, mutta en malta olla vielä siteeraamatta toisesta blogista erästä kommenttia, jossa listataan ne asiat, joihin kirjoittajan mukaan pitäisi irrota toimeentulotukea:
Toimeentulotuki 417,45 €/kk
vuokra kk
sähkö / kk
vesi / kk
huonekalut
petivaatteet
matot
siivousvälineet
astiat
puhdistusaineet /kk
vaatteet /v
televisio
radio
puhelin
puhelinlaskut
tietokone
lehtitilaus
henkkoht hygienia/kk
lääkkeet /kk:
terveydenhoito: rokotukset, tarkastukset, allergiat /kk
psykologi/psykiatri
ruokamenot /kk
matkaliput /bussilippu /kk
harrastukset
toimeentulo /kk
koulutus
aktivoiva / kuntouttava työtoiminta
tulkkipalvelut
tukihenkilö
sosiaalityö
ohjaaja
suomenkielen opettaja
En tajua tätä Anna-Liisan kommenttia nyt yhtään!
Mitä oikein yrität sanoa?
Etenkin keskikohdan ”toimeentulo” jää epäselväksi.
Ehkä tarkennat vielä viestiäsi, Anna-Liisa? Muuten se jää omituiseksi höpinäksi omituisten nettipurkausten höpinäavaruuteen muiden joukkoon.
Elinan reaktiota en ymmärrä. Tämän Osmon blogimerkinnön teema on perusturva, ja blogi-isäntä itse merkinnössään listaa joitakin yleisesti välttämättömiksi katsottuja menoja.
Siteeraan itseäni: ”… en malta olla siteeraamatta toisesta blogista erästä kommenttia, jossa listataan ne asiat, joihin kirjoittajan mukaan pitäisi irrota toimeentulotukea…”
Lista, johon osuin jotakin blogia silmäillessäni, on siis lainaus yhdestä kommentista. Se on minusta mielenkiintoisehko, jos siinä tosiaan listataan sellaisia asioita, joihin toimeentuloturvaa oikeasti myönnetään.
Lieventäväksi asianhaaraksi suuressa mokassani katson sen, että viestiä postatessani käytin listan alussa ja lopussa quote-koodeja, jotka eivät kuitenkaan tässä softassa toimi. Yritin siis erottaa siteerauksen omasta tekstistäni paremmin.
Se on nyt vain kestettävä, että minunkin omituiset nettipurkaukseni mahtuvat höpinäavaruuteen, jos blogi-isäntä suo. 😀
Ai niin: Elinaa kuohauttaneessa kommentissani on linkki alkuperäiseen. Linkki saattaa jäädä huomaamatta, kun se ei hyvin erotu muusta tekstistä ainakaan minun Firefoxillani. Sitä ei alkuperäislähde sano selkeästi, että onko tarkoitus että toimeentulotuki 417 e riittää noihin kaikkiin vai että saako noihin sen lisäksi erikseen hakemalla harkinnanvaraista tukea. Minulle jäi se vaikutelma, että jälkimmäinen vaihtoehto on oikea.
Kannattaa käyttää alkuperäislähteenä vaikkapa lakia. Tuossa linkissä oli asioita, jotka sisältyvät toimeentulotuen peruswnormiin, sellaisia, jotka maksetaan kuittia vastaan sen yli, sellaisia, jotka voidaan maksaa harkinnan varaisesti ja sellaisia (kuntouttava työtoiminta) jotka ovat kunnan menoja ja joista asiakkaalle tulee eri korvayus aktivointikannustimena.
Huh, tarkennus edelliseen: en tarkoita, että jälkimmäinen vaihtoehto on ”oikea” merkityksessä ”oikein”, vaan että se on se, mitä alkuperäinen kirjoittaja halusi sanoa.
Osmo, laista siis löytyy ihan konkreettisia hyödykkeitä, joita määrätään korvattaviksi? Laissa mainittujen listaus olisi tietenkin asiallista jos listoja laatii, ja sen päälle sellainen, jossa lueteltaisiin asioita, joihin lakisääteisten lisäksi oikeasti on irronnut sossusta rahaa.
Tuossa listassa oli asioita, jotka lakia lukemallakin voi määrittää korvattaviin ja ei korvattaviin. Lisäksi on ministeriön ohjeet asiasta.
Kävin nyt katsomassa tuota mainittua lähdettä. Se on peräisin Uuden Suomen blogipalstalla julkaistusta vihakirjoituksesta pakolaisia kohtaan otsikolla ”Pakoloiset” , kirjoituksen kommenteista. Sen tarkoituksena oli päivitellä sitä, miten yhteiskunta hysää sosiaalipummeja. Ilmankos listassa ei ollut päätä eikä häntää, esimerkiksi sekaisin tuloja ja menoja. Vähän voisi harrastaa lähdekritiikkiä.
Osmo sen nyt sanoikin, mitä tarkoitin. Tuollaisia ilmeisen rasistisia höpinöitä (tai pikemminkin Osmon sanoin vihakirjoituksia) ei ole asiallista levittää eteenpäin.
Niitä on netti pullollaan jo aivan tarpeeksi muutenkin.
Osmo, en minäkään tuota lähdettä semmoisena pidä, jonka heittoja ottaisin omien väitteideni tueksi. Ihan oikeasti tarkoitin irroittaa tuon listan alkuperäislähteen viitekehyksestä eli siitä blogimerkinnöstä, jonka kommentti se oli, ja po. listan muista kommentin töräyksistä. Voi olla, että viitekehyksestä irroittaminen on mahdotonta (vrt. iankaikkinen kiistely siitä, onko ja saako olla merkitystä sillä, kuka sanoo, vai onko merkitystä vain sillä, mitä sanoo. Itse taivun olemaan sillä kannalla, että on suuri merkitys sillä kuka sanoo).
Se, mihin kaikkeen sossusta saa rahaa, on aika yleisen kiinnostuksen kohde, ja ihan oikeasti sain sen käsityksen, että tuon kommentin kirjoittajalla olisi tositietoa siitä. Sitä en tietenkään voi tietää, onko näin; kommentoija on voinut vetää hatustaan koko listan. Varmaan on parempi kuitata se sellaisena.
Juutuin ihmettelemään pakoloisia. Se on Sotkamo-lehden kolumnin otsake, ei sitä käsittelevän US:n blogimerkinnön.
Nyt saisin suunnitteilla olevan lain mukaan rapsut, kun panin tänne linkin ao. kirjoitukseen eli saatoin rikollisen kirjoituksen ”yleisön saataville”.
Miten voit kuvitella irroittavasi kommentin alkuperäislähteen viitekehyksestä, kun linkität koko sivuston tänne?
Jos kovasti toimeentulotuen myöntämisperusteet kiinnostavat ja oletat muidenkin niistä olevan kinnostuneita, niin löytyy kyllä virallisia sivuja, jotka valottavat perusteita asiallisessa kontekstissa. Anonyymit ja selvästi asenteelliset nettikeskustelijat eivät totisesti ole paras lähde.
Jos Braxin kaavailema lakiuudistus tulee voimaan, niin blogin ylläpitäjä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen linkeistä, joita blogilta löytyy.
Tätä odotellessa voi harrastaa jonkinlaista itsesensuuria eikä roiskia toisen blogille mitä tahansa sontaa.
En käsitä Elinan aggressioita sen suhteen, että toimeentulon myöntämisperusteet kiinnostaisivat juuri minua samalla kun hän ei pidä todennäköisenä, että ne muita kiinnostaisivat (”oletat muidenkin niistä olevan kinnostuneita”), kun asian tiimoilta on kirjoitettu monta blogimerkintöä ja niitä on kommentoitu vilkkaasti.
Ne eivät kiinnosta minua niin paljon, että ryhtyisin kovin vaivalloiseen asian penkomiseen, josta syystä en ole tullut kaivaneeksi lakitekstiä esiin. Sen verran kuitenkin, että muiden mielipiteitä ja tositietoina esitettyjä asioita niistä lueskelen. Tässä laiskuudessani en tunnu olevan harvinainen poikkeus.
On asiallista ilmoittaa lähde, mistä tieto on otettu eikä pelkkää tietoa. Hypertekstin ominaisuuksiin kuuluu, että verkkolähteisiin annetaan linkki.
Linkin takana oleva sivu on epäilemättä sontaa. Sitä en edelleenkään tiedä, mihin sontasivulla annettu lista perustuu. Entä jos se perustuu tosiasiallisiin myönnettyihin tukiin? Monet niistähän ovat ihan lakiperusteisia, kuten Osmokin huomautti.
Jokainen normaaliälyinen (sic!) ymmärtää vihapuheen.
Jos listassa on lueteltu toimeentulotuen piiriin kuuluvaksi ”suomen opettaja”, niin pitäisi hälytyskellojen soida ja kirkkaasti kaikuen myös naapurilähiöön.
Mutta, jos ymmärrä ei, niin ei… Kaikkihan menee tietysti Pahan Elinan aggression piikkiin.
Onko vihapuhetta vihjailla (sic!), että keskustelukumppani ei ole normaaliälyinen? 😀
Älyni riitti sen näkemiseen, että kyseisellä blogimerkinnöllä ja kommenteilla oli poliittisesti epäkorrekti agendansa, mutta itse blogimerkintöä en pitänyt varsinaisena vihakirjoituksena. Älyni ei riittänyt panemaan nyt minulle yllättävästi esiin nostetulle aspektille riittävästi painoa, joten luulin olevan mahdollista irrottaa muiden asioiden takia kiinnostavat faktoilta vaikuttavat seikat tuosta poliittisesti epäkorrektista yhteydestä.
”Suomen opettaja” voisi normaaliälyllä ajateltuna laajentua käsittämään minkä tahansa erityisopetuksen tarpeen, jota ei koulu tarjoa. Ja heti kerron, että en ole tutustunut koulun erityisopetustarjontaan, joten jos tämä yleistykseni on mahdoton siksi, että koulu tarjoaa kaiken tarvittavan, yleistystä ei normaaliälyinen tietenkään tee.
Normaaliälyllä ajateltuna ei mikään yksittäisen ihmisen yksittäinen toimeentulotuen tarve tarkoita, että muidenkin pitäisi tarvita täsmälleen sitä samaa, vaikka samantyyppistä tuen tarvetta voi olla paljon.
Jälkiviisaasti olen nyt sillä kannalla, että minun olisi ollut viisainta postata lista sensuroituna kaikesta mikä voi olla poliittisesti epäkorrektia ja ilmoittaa tiedot saaduksi vain epämääräisesti ”jostakin ei luotettavasta verkkolähteestä”.
Jälkiviisaanakin olen edelleen sillä kannalla, että siistitty ja lähteestä täysin irrotettu, todellisuuteen perustuvaksi oletettu lista olisi tämän blogimerkinnön kommenttina ollut relevantti.
Letkauttelunokittelu voi olla hyvää viihdettä sivusta seuraajille, en tiedä. Minusta tämä on ikävää.
Jälkiviisaasti olen nyt sillä kannalla, että minun olisi ollut viisainta postata lista sensuroituna kaikesta mikä voi olla poliittisesti epäkorrektia ja ilmoittaa tiedot saaduksi vain epämääräisesti “jostakin ei luotettavasta verkkolähteestä”.
En tätä suosittelisi. Kyllä se kuitenkin parempi on antaa lukijan itse sitten arvioida lähde kuin viitata epämääräisesti johonkin ”tietoon”.
Kaikkein paras olisi jo ennen linkittämistä itse tehdä arviointi.
Mutta sattuuhan sitä! En minä sinun älyäsi epäile, se oli tyhmä heitto.
Sori!
Kaikkein ikävintä tässä perusturva keskusteluissa on se, että sitä on jatkunut jo viime lamasta lähtien. Mitään ei ole tapahtunut ja mitään ei ole tehty lähes 20 vuoteen. Perusturvan taso on pysynyt samana (jopa laskenut)ja köyhien määrä lisääntyy päivä päivältä. Yksikään poliittinen puolue ei ole ajanut asiaa sillä päättäväi-syydellä, jota sen vakavuus edellyttää. Eliitin jargon jatkuu ja syrjäytyneet passivoituvat. Ja sitten vielä kauhistellaan äänestyslukuja.
Perusturvan tason nosto olisi sitä todellista elvyttämistä, joka välittömästi vaikuttaisi kulutukseen. On varmaa, että se raha menisi suoraan mm. HK:n siniseen lenkkiin, voisipa joku jotain muutakin vihannesta hankkia ruokapöy-täänsä. Ihmisillä olisi varaa syödä terveellisem-min, oma elämänhallinta olisi paremmin kontrollissa ja sairausmenot pienentyisivät.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja kun tämä kupla joskus puhkeaa tai väkivalloin puhkaistaan niin silloin voi olla myöhäistä leikkiä farisealaista: Antakaa anteeksi, sillä me emme tienneet mitä me teimme.