Analyysissa arvostellaan voimakkaasti sosiaalista asuntotuotantoa tapana tukea pienituloisten asumista ja erityisesti sitä, että ARA-asuntoja rakennetaan myös kalliisiin kaupunginosiin. Erillisiä kaupungin vuokra-asuntoja pitäisi olla vain niitä varten, jotka luottotietojen menettämisen takia eivät pysty sijoittumaan vapaille markkinoille. Muutoin pienituloisten asumista tulisi tukea tulonsiirroin eikä seiniä tukemalla.
Minä olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla tästä erillisten talojen rakentamisesta köyhille. Sitä on vaikea perustella. Olisi parempi, että ihmiset asuisivat rikkaat ja köyhät sekaisin kerrostaloissa, kuten vielä 1930-luvulla. Pienituloisia tuettaisiin asumistuella. Tämä olisi parempi, koska
- Se kohtelee kaikkia samassa asemassa olevia samalla tavalla. Ara-asuntoon toiset pääsevät ja toiset eivät, joten se ei ole tasapuolista.
- Tuen kohdistuminen seiniin asukkaiden sijasta tuottaa ongelman, kun tulot nousevat. VM on vaatinut työssä käyvien häätämistä ARA-asunnoista. Tässä motiivina ei tosin taida olla köyhien puolustaminen vaan asumistukimenojen alentaminen.
- Segregaatiota pitäisi välttää. Mikä on pahempaa segregaatiota kuin köyhien keskittäminen omiin kerrostaloihinsa?
LISÄYS 21.2: Keskustelua asuntopolitiikan keinoista sotkee se, että se sekoittuu helposti sen päämäääriin. Usein ne, jotka haluavat vähemmän sosiaalista asuntotuotantoa, haluavat myös, että pienituloisten asumista tuetaan vähemmän, jotta nämä muuttaisivaty pois. Minä haluan keskustella yhtä suuresta tuesta ja pohtia keinoja.
Ara-asuntojen korvaamista asumistuella on vastustettu sillä, että asumistuki nostaa vuokria. Ajatusta ei ole loppuun. Se, että asuntokannasta varataan osa pienituloisille ja siirretään nämä asunnot markkinoiden ulkopuolelle, nostaa vuokria ja asuntojen hintoja aivan yhtä paljon. Ainoa tapa välttää asumisen hintaan kohdistuva vaikutus on, etteivät pienituloiset asu missään. Joka tätä haluaa, hänen pitäisi kertoa vähän tarkemmin tästä vaihtoehdosta.
On sanottu niinkin, ettei pienituloisten, esimerkiksi työttömien, ole syytä ylipäänsä asua Helsingissä, vaan heidän asuntonsa tulee vapauttaa tuottavaa työtä tekeville. Tässä siirrytäänkin sitten aivan kokonaan eri maailmaan. Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan, ettei Liberan analyysissa ei tällaista esitetä.
Sitten se toinen väite. Pursiaisen ja Saarimaan mukaan ei ole perusteltua sijoittaa ARA-asuntoja kalliisiin kaupungin osiin, kuten Kalasatamaan. Ekonomisti minussa on samaa mieltä ja sosiaalipoliitikko aivan eri mieltä.
Ensin se ekonomistin peruste. Jos Ara-asuntoa Kalasatamassa tuetaan 400 eurolla kuussa enemmän kuin muualla, tähän sisältyy sekä tehokkuusongelma että oikeudenmukaisuusongelma. Oikeudenmukaisuusongelma liittyy siihen, miten valitaan ne onnelliset, jotka tämän ylimääräisen tuen piiriin pääsevät. Eikö tuokin raha pitäisi jakaa kaikkien Ara-asukkaiden kesken?
Entä jos tehtäisiin niin, että kysytään kalasatamaan päässeiltä onnellisilta, suostuisivatko he muuttamaan halvemmalle alueelle, jos saisivat tuon 400 euroa kuussa puhtaana käteen. Jos he suostuisivat, tarkoittaa tämä, että he hyötyisivät tuosta rahasta enemmän kuin hyötyvät asuntoon sidotusta tuesta. Aika moni taitaisi suostua. Jos tarkastelu rajoitetaan näihin yksilöihin, kalliiseen asumiseen sidottu tuki on haaskausta.
Toinen tehokkuusongelma liittyy lukitusvaikutukseen. Kun on jollakin tavoin onnistunut saamaan ARA-asunnon hyvästä kaupunginosasta, ei muuta pois, vaikka työpaikka siirtyisi kaupungin toiselle puolelle. Tämä lukitusvaikutus on myös haaskausta. (Ei muuten muuta pois myöskään, vaikka tulot nousisivat paljon.)
Yksilöitä tarkastellen ARA-asuntojen sijoittamisessa Kalasatamaan ja Jätkäsaaren ei ole järkeä.
Sosiaalipoliitikko minussa on täysin eri mieltä. Jos me emme harjoittaisi melkoisesti rahaa uhratenkin sosiaalista sekoittamista, päätyisimme pian siihen, että rikkaat asuvat omissa kaupunginosissaan ja köyhät omissaan. Se tekisi koko suomalaisesta yhteiskunnasta kovin erilaisen. Myös sosiaalinen liikkuvuus hidastuisi. Köyhien lapsista tulisi köyhiä ja tie korkeampaan opetukseen vaikeutuisi, joskaan ei katkeaisi kokonaan. Tämän hinta olisi suuri.
Ilkka Taipaleen sanoja siteeraten. Köyhät ja rikkaat eivät katsoisi toisiaan silmiin vaan silmästä silmään.
Segregaation välttäminen on myös oikeastaan ainoa peruste, miksi pienituloisia kannattaa tukea seinien kautta eikä asumistuella. Sellaista asumistukijärjestelmää on vaikea luoda, jossa pienituloiset eivät tuntisi tarvetta hakeutua halpoihin kaupunginosiin.
Tuukka Saarimaalla on tähän mykistävä vasta-argumentti. Sekä vapailla vuokramarkkinoilla että Ara-asunnoissa pienituloisemmilla on taipumus asua halvan vuokratason kaupunginosissa ja varakkaimmilla arvostetuimmilla alueilla. Mikä häkellyttävintä: tämä kannan sisäinen segregaatio on Ara-kannan sisällä voimakkaampaa kuin vapailla vuokramarkkinoilla.
Rahan käyttäminen segregaation torjumiseen on järkevää, mutta ovatko Ara-asunnot Jätkäsaaressa kustannustehokkain tapa tehdä tätä? Koulujen tasoerot ovat segregaation pahin ilmenemismuoto. Jätkäsaaren tulevat 1 500 ARA-asuntoa maksavat Helsingille vuodessa noin seitsemän miljoonaa euroa menetettyinä tuloina. Tällä rahalla palkkaisi yli sata opettajaa. Niiden turvin voitaisiin positiivisen segregaation hengessä siirtyä leimautuneissa kouluissa aivan olennaisesti pienempiin opetusryhmiin ja katkaista koulujen eriytymisen, joka on jo päässyt vaarallisen pitkälle.
[Korjaus 21.2. Tuosta seitsemän miljoonan euron tuesta kaupungin maksettavaksi jää noin viisi miljooonaa. Runsaat kaksi miljoonaa jää muiden ARA-asukkaiden maksettavaksi vuokrien tasauksena.]
Minä en tiedä, kumpi olisi parempi, mutta Pursiainen ja Saarimaa ovat oikeassa siinä, että on hölmöä, että asumiseen liittyvä tuki ei näy budjetissa, koska se on menetettyä tuloa. Siksi päättäjät eivät koskaan tule asettaneeksi vastakkain ARA-asuntojen sijoittamista Jätkäsaareen ja rahan käyttämistä positiiviseen diskriminaatioon.
Mitä tapahtuisi jos asumistuki lopetettaisiin. Vuokralaiset eivät kykenisi maksamaan vuokriaan. Asunnot uhkaisivat jäädä tyhjilleen, kun markkinoilta katoaisi kerralla suuri joukko asiakkaita. Luulen, että suurimmat häviäjät olisivat asuntojen omistajat kun vuokrataso laskisi pysyvästi ‚sillä mistä ihmeestä asuntoihin tupsahtaisi hyvätuloiset uudet asukkaat?
“kannan sisäinen segregaatio on Ara-kannan sisällä voimakkaampaa kuin vapailla vuokramarkkinoilla.”
Tämä on oleellinen huomio ja kommentoin nyt vain tätä. Kaupungin arakannassa vuokria tasataan joka on yleisesti oikeudenmukaista, uusissa taloissa esim. Jätkäsaaressa vuokra on kuitenkin oleellisesti suurempi kuin vanhoilla alueilla (tasaus +-2,5e/m2). On ajateltu että uusissa taloissa on reilua maksaa enemmän laadusta ja sijainnista, ja asukkaiden tulotaso on korkeampi. Tässä näkyy myös urbaanin asumisen suosio ja asuntojen laatutaso, uudet talot ovat toki laadukkaampia kuin vaikkapa peruskorjausta odottava 70-luvun lähiötalo. Asukkaiden valinnan vapautta on myös kunnioitettu. Toisaalta jos vuokria tasattaisiin niin että vanhoilla alueilla vuokra olisi suurempi ja uusilla alueilla pienempi, ohjaisiko se valintoja jotenkin toisin, en usko.Joillekin uusien alueiden vuokrat ovat liian kalliita ja toiset taas ovat valmiita maksamaan laadusta ja sijainnista enemmän.Nythän arakannan perusajattelua on ohjannut se että ara-asunnot ovat yksi vaihtoehto vuokramarkkinoilla (tulorajoja ei ole, oamisuusraja on), kuitenkin niin että asukasvalinnassa noudatetaan sosiaalista vastuuta ja että on kaupungin etujen mukaista ylläpitää tällaista asuntokantaa. Yksityisiä toimijoita tämä tietysti ärsyttää.
Jätkäsaaren ARA-asunnot maksavat Helsingille 7 milj € vuodessa! Huh!
Onko näitä laskettu jossain? Voiko laskelmiin tutustua?
“Jätkäsaaren ARA-asunnot maksavat Helsingille 7 milj €”
No eivät maksa. Kyseessä on oletettu tontin markkinahinnan ja arahinnan ero. Suurin osa Helsingin asumiskäytössä olevasta tonttimaasta maksetaan nykyistä markkinahintaa alempia tontinvuokria. Samalla tavalla voisi laskea paljonko on esim parkkipaikan tai puiston hinta.
Vesa, Parkkipaikan hinta pitääkin laskea noin. Tuo 7 miljoonaa on markkinavuokran ja Ara-vuokran ero. Se ei ole ainoa asumismuoto, jota kaupunki tukee alennetulla maan arvolla Jätkäsaaressa.
Kaikenkaikkiaan hajautettu yhteiskunta olisi nyt ja tulevaisuudessa, suorastaan kokonaisvaltaisesti parempi. Suurin syy maanpuolustuksellisen paaradigman muutos, venäjä viellä kehittymättömine hajaasutusakueineen on läntistä maailmaa edullisemmassa monestakin syystä . Ensiksikin yhteiskunnan heikommalle ainekselle on miellyttävää tekemistä, eivätkä ole muun yhteiskunnan riesana, se lisää Putinin kaikupohjaa sanoileen. Olemme liiaksi energia ja viestintäverkkojen varassa, siis keskitetyssä systeemissä. Lisäksi kaupunkiemme markkinallinen ilmiasu kärsii kun me tavalliset laitapuolen kulkiat siellä hoipertelemme ja laskemme arvokiinteistöjen houkuttelevuutta jakansalisten varallisuusarvoja. Taludellinen nousukausi ei lähde euroopassa ennen liikeelle, kun riittävän vauraalla alueella on riittävästi saatu aikaan jäleenrakennuskohteita, lisäksi melkoisella osalla nuoriamiehiä on tarve päästä toteuttamaan itseään , he ovat näet sotapsykoosissa.
Tuo on varmaankin “menetettyä potentiaalista tuloa” suhteessa siihen, että ne vuokrattaisiin markkinahinnalla.
En nyt suoraan löydä kaupungin jätkäsaaren vuokratasoa, mutta sitä voinee haarukoida näistä myllypuron uusista kämpistä, joiden neliöhinnat ovat karkeasti 12e/m2/kk. https://www.stadinasunnot.fi/tuleva-uustuotanto
Nopeasti oikotie.fi:stä katsomalla 40–70 neliöisten kämppien markkinavuokrat jätkäsaaressa ovat luokkaa 22e/m2/kk, joten tuo osmon viime vuonna arvioma kymppi kuussa per neliö saattaa hyvinkin pitää paikkansa.
En tiedä paljonko asuntoja tai kerrosneliöitä on, mutta äkkiäkös sen tuosta arvioi: 7 000 000e / (12 * 10e/m2) = 58 333 m².
Eli jos asuntojen keskikoko olisi 58.3 neliötä, niin tuhannelle onnekkaalle asuntokunnalle jaetaan n. 580e/kk tukea veronmaksajien pussista ja kaikki muut kaupungin köyhät jäävät nuolemaan näppejään.
Olin käyttänyt maltillisempaa arviota: 1500 as x 400 €/kk x 12 kk =7,2 M€. Luulisin, että asunnon keskikoko on 60 m², ehkä vähän yli.
Uusi tutkimus Yhdysvalloista joka tukee näkemystäsi:
Does urban sprawl hold down upward mobility?
Tutkimuksen mukaan tiheät kaupungit lisäävät sosiaalista liikkuvuutta. Kun tiheys kaksinkertaistuu, sosiaalinen liikkuvuus ylöspäin lisääntyy 41%. Kaupunkitiheyden epäsuorista vaikutuksista segregaatio köyhyyden mukaan on ainoa merkittävä negatiivinen vaikutus.
Lähiökaupungit ovat haitallisia sosiaaliselle liikkuvuudelle, sosiaalinen erityinen tiheissä kaupungeissa on myös haitallista. “Commuting zones with high levels of compactness are, in fact, more segregated in terms of income, and that segregation does, in fact, suppress upward mobility.”
Vesa Peipiselle.
Ei ole tarkoitus morkata lautakuntaa, kun siteeraan tutkimusta Ara-kannan siäsisestä segregaatiosta. Se johtuu osittain siitä, että paremmista asunnoista aivan oikein vaaditan korkeampaa vuokraa. Vaikka näin ei olisi, nykysäännöillä päädytään vääjäämättä siihen, että paremmin sijaitsevat asunnot painottuvat kannassa parempituloisille. Kun Ara-asukas vaurastuu, hän ei muuta pois Jätkäsaaresta mutta muuttaa pois Vesalasta. Ilmiö heikentää mahdollisuuksia käyttää Ara-kantaa segregaation torjuntaan. SE myös puoltaa sitä, että ei pitäisi olla ainakaan puhfasta seinien tukemista. Jos lainsäädäntö joustaisi, kannattaisi Ara-vuokrat sitoa joltakin osin tuloihin. Ei tarvitsisi myöskään ryhtyä häätämään ylituloisia, niistä roistoja, jotka ovat keskeyttäneet työttölmyytensä menemällä töihin.
En ole ihan varma tuosta 7 miljoonasta menetetystä eurosta. Markkinoilla on kuitenkin vain tietty määrä ostovoimaa. Koko planeetan asujaimisto ei ole muuttamassa Helsinkiin. Jos Jätkäsaaren ARA-tontit olisikin huutokaupattu ja kaupunki olisi saanut sen 7 milj., eikö kysyntä muualla kaupungissa olisi heikentynyt vastaavasti? Ottaen huomioon, että kaupunki on suurin maanomistaja, raha olisi siis siirtynyt yksistä taskuista toisiin? Eli kustannusta ei ole syntynyt, tai ainakaan se ei voi olla suoraan ARA-tonttien hinnan ja markkinahinnan erotus? Toki voi ajatella, että jos vastaavia tontteja ei ole saatavilla muualla, osa kysynnästä kohdistuu käytettyihin asuntoihin eikä suoraan kilahda kaupungin kassaan, mutta silti 7 miljoonaa olisi liioittelua?
Se 7 miljoonaahan on ilmeisestikin laskettu nykymarkkinan hintoihin, jossa ARA-tontit eivät ole tarjonnassa mukana (markkina1). Markkina2, jossa ARA-tontit olisivat mukana, olisi erilainen markkina, koska sillä olisi enemmän tarjontaa, ja kaikkien tonttien hinta muodostuisi siksi erilaiseksi. Eli todellinen kustannus olisi Jätkäsaaren ARA-tonttien hinta markkinalla2 vähennettynä kaikkien kaupungin myymien tonttien hintaerolla markkinan1 ja markkinan2 välillä.
Toki voi vielä ajatella, että mikäli ARA-tontteja ei olisi saatavilla, myös kysyntä vapailla markkinoilla kasvaisi, koska sinne siirtyisi kysyntää ARA-markkinoilta. Mutta tämä kysyntä ei ilmeisestikään olisi kovin ostovoimaista, sillä miksi se muuten olisi ARA-markkinalla tällä hetkellä. ARA-markkinoilta siirtyvä kysyntä voisi padota tarjonnan lisääntymisen aiheuttamaa hintalaskua vain siltä osin kuin se olisikin ARA-ehtoja ostovoimaisempaa?
Jaska, olet oikeassa, että asuntojen vuokrat ja hinnat olisivat laskeneet Jätkäsaaren ulkopuolella. Eikö se olisi ollut hyvä asia, ainakin niille pienituloisille, joita ei ole lykästänyt ARA-jonossa?
kannan sisäinen segregaatio on Ara-kannan sisällä voimakkaampaa kuin vapailla vuokramarkkinoilla
Raha on vain yksi resurssi, jota hyväosaisilla on enemmän kuin huono-osaisilla. Jos ARA-asunnon saamisen todennäköisyyttä parantaa oikein ja taitavasti täytetty hakemus, niin hyväosaisilla on todennäköisemmin paremmin osaamista perehtyä siihen miten hakemus tulee tehdä että tärpin todennäköisyys maksimoituu.
Jos systeemin päätöksenteossa on yhtään korruptiota ja hyväveli-verkostoja, niin hyväosaisilla on todennäköisemmin sosiaalisia verkostoja joiden avulle vedellä oikeista naruista.
Vaikka raha postettaisiin yhtälöstä, se ei vielä riitä siihen etteikö hyväosaisilla olisi paremmin tietotaitoa ja yhteyksiä selvittää, miten parhaiten käyttää systeemiä hyväksi.
Juu, niinhän nuo Liberan tyypit sääntelyn purkua perustelevat, että se laskee hintoja. Mutta sitä minä vaan, että ei voi käydä niin, että hinnat laskevat ja kaupunki menettää rahaa. Se vaatisi epänormaalia matematiikkaa. Se 7 miljoonaa ei taida pitää paikkaansa.
Jos laskentakaavaa aletaan laajentaa, pitää ottaa huomioon, että kaupunki maksaa asumisen korkeasta hinnasta paljon toimeentulotuen kautta.
Keskutelussa on ollut nyt mukana ekonomistin näkökulma ja sosiaalipoliitikon näkökulma. Maankäytön suunnittelijan näkökulma on jäänyt uupumaan. Olemme rakentaneet normit, jotka pakottavat tekemään kaikista asunnoista yhtä hyviä (valoa, isoja pihoja, pysäköintipaikkoja, kapearunkoisuutta, esteettömyyttä ja niin edelleen).
http://www.sarela.fi/asuinalueiden-sosiaalinen-sekoittuminen/
Keskeinen kysymys on se vähentävätkö nämä normit asuntorakentamista hyville paikoille. Jos eivät vähennä, normit ja asuntopolitiikka ovat lähinnä tulonsiirtoa. Jos taas vähentävät, normit sekä lisäävät segregaatiota että vähentävät hyvinvointia.
Ja kyllähän ne vähentävät. Tämä on helppoa todeta kantakaupungin vanhoista alueista, joiden tiiviyteen ei uusilla alueilla päästä.
Erittäin suurta tiiviyttä joka näkyy osin huonompina asuntoina kannattaa tehdä vain hyvillä ja halutuilla paikoilla. Huonoille ja ei-halutuille paikoille toteutettuna se johtaa huono-osaisen väestön entistä suurempaan keskittymiseen.
Voisiko normiohjaus siis joustaa siellä, minne suuri joukko ihmisiä kaikista tuloluokista haluaa asumaan? Helsingin tapauksessa siis erityisesti kantakaupungissa ja sen laajenemisalueilla.
Tässä pitäisi nyt todella tarkasti eritellä ne tapaukset joissa normit estävät lisärakentamisen (eli tuottavat hyvinvointitappiota) niistä tapauksista, joissa normeilla estetään gryndereitä tekemästä pikavoittoja hyvinvoinnin kustannuksella. Kyseessä kun on ihan samat normit.
Täysin ikkunaton korttelin kokoinen helvetinkuutio varmasti olisi tehokkain ja grynderillekin talodellisesti kannattavin tuote — ikkunat maksaa ja kyllä pimeillekin selleille käyttäjä löytyisi vähintään asumistuen hinnalla — mutta sellaista tuskin halutaan.
Paras ratkaisu olisi antaa virkamiehille riittävästi harkinnanvaraa luonnos- ja lupavaiheen aikana; hyvin perustellut poikkeamiset laatuvaatimuksista sallittaisiin, mutta ylilyönnit voitaisiin karsia pois. Ongelma olisi sitten siinä, että tällainen tulkinnanvara olisi väkisinkin subjektiivinen, ja joutuisi välittömästi perustuslakijuristien hampaisiin.
Voisiko tähän löytyä jonkinlainen ratkaisu määräaikaisista asuinoikeuksista? Opiskelijoiden kohdalla se on toiminut hyvin. Eli ARA- ym. tuetut asunnon 10 vuoden määräajalle. Sen jälkeen saa toki hakea uutta jatkoa jos edelleen täyttää kriteerit, mutta ei saa pysyä samassa asunnossa (tai kuten usein näkee, ei saa jatkaa kaupungin asunnon vuokraamista vaikka itse asuu toisaalla).
Tarkennuksena vielä: nuo maankäytön tehokkuuteen liittyvät normit ovat sellaisia, jotka yleensä kirjataan kaavaan. Ei ole mitään tarvetta huonontaa asuntoja tai talon laatua.
On sen sijaan tarve kaavoittaa tiivistä ja vähän tinkiä mm. siitä, että kaikilla on iso piha ja suoraa auringonvaloa koko asuntoon.
Tuo sosiaalinen “miksaus” kuulostaa hieman myytiltä, onko siitä oikeasti jotain tutkimustietoa?
Kun olet puhunut näistä “kasautumiseduista” niin useinhan ne realisoituvat kun on paljon samantyyppistä väkeä yhdessä paikassa.
Samantyyppisillä ihmisillä on taipumus muodostaa keskenään sosiaalisia yhteisöjä.
Toisaalta, ympäristö jossa on paljon eriarvoisuutta aiheuttaa ihmisille stressiä — esim. köyhän perheen lapsi voi kokea alemmuutta muihin verrattuna. Juuri YLE Teemalta tuli dokumentti ihmisen aivoista, joissa vertailtiin maalla asuvien aivojen stressitasoa kaupunkilaisiin — kaupunkilaiset olivat paljon stressaantuneempia ja sitä selitettiin ihmisuuhteiden merkityksettömyydellä sekä eriarvoisuuden kokemuksella, joka lisää ihmisen herkkyyttä altistua stressille.
Olisi mielenkiintoista tietää miten on tutkittu tätä “sosiaalisen sekoittumisen” teoriaa. Onko se vain anekdootteihin perustuvaa tarinointia tai toiveajattelua vain todella tutkittua tietoa, jossa voidaan osoittaa muutos esimerkiksi tilastollisen analyysin kautta?
Tuosta “Stress and the City” aiheesta vielä:
http://healthland.time.com/2011/06/22/stressed-in-the-city-how-urban-life-may-change-your-brain/
Itse artikkeli taitaa olla täällä:
http://www.nature.com/nature/journal/v474/n7352/abs/nature10190.html
Minulla ei ole erityisen pahaa sanottavaa sosiaalisesta asuntotuotannosta omakohtaisen kokemuksen perusteella. Asukkaat olivat pääosin nuoria lapsiperheitä ja vaihtuvuus taloissa oli suurta. Kukaan ei siis tähdännyt siihen, että jää asumaan loppuiäkseen taloihin, vaikka hyvillä paikoilla olivatkin. Tulotaso talojen asukkailla oli varmaan keskimäärin parempaa kuin muilla “sosiaalipummeilla” johtuen siitä, että ryypiskelijät sun muut yövirkut häädettiin aika nopeasti pois intiaanikyliin, mikä varmaan nyt on sitä köyhälistön sisäistä segregaatiota. Sosiaaliseen asuntotuotantoon liittyy ongelmia, joka vaihtelee alueittain. Pidän kuitenkin täysin lapsellisena, että sosiaalinen asuntotuotanto esitetään lopetettavaksi nyt tehtyjen tutkimusten perusteella. Kuten sanonta kuuluu, asia vaatii vielä lisää tutkimusta (jonka ei välttämättä tarvitse olla englannin kielellä kirjoitettua vertaisarvioitua tilastotieteellistä tutkimusta).
Omakohtainen kokemus: Muutimme putkiremontin jaloista vuokralle 15 vuotta sitten, jolloin olin opiskelemassa, ja mahduimme tulorajojen sisään. Asumme edelleenkin samassa ARA asunnossa Helsingin ns. paremmalla alueella vaikka perheemme vuositulot ovat 150t€ luokkaa emmekä varmaankaan enää saisi tuettua asuntoa (ainakaan ei pitäisi saada).
Jos tämä kämppä olisi sattunut osumaan Länsimäestä, olen melko varma, että olisimme muuttaneet pois melko pian.
Pian olemme muuttamassa tästä kämpästä pois, syynä on perheen kasvu, seuraava kämppä on omakotitalo Itä-Helsingissä.
En todellakaan pidä sosiaalista asuntotuotantoa hyvänä ratkaisuna köyhien asunto-ongelmiin. Hyvä ratkaisu olisi lisätä asuntotuotanto kolminkertaiseksi nykytasoon nähden, ja teilata grynderit pois yhteiseltä kirstulta.
AV vahventaa sen, että sosiaalista asuntotuotantoa ei kannata niputtaa yhteen. Sosiaalisen asuntotuotannon pelisääntöjä voi esimerkiksi muuttaa siten, että AV:n kaltaiset eivät kykene käyttämään järjestelmää väärin hyväkseen.