Vartiosaari on vajaan neliökilometrin suuruinen saari Laajasalon ja Vuosaaren välissä. Kaupunki osti sen Kansallis-Osake-Pankilta asuntomaaksi joskus silloin, kun tuon niminen pankki oli vielä olemassa. Sen käytöstä ei pystytty sopimaan yleiskaava 2002:n yhteydessä, vaan saari merkittiin selvitysalueeksi.
Nykytilassaan saari on käytännössä hyvin pienen joukon reviirinä. Saareen pääseminen edellyttää omaa venettä, mutta sekään ei riitä, koska ei ole yleistä laituria. Teoriassa sinne pääsee myös yhteysaluksella, mutta tämä on lähinnä vain teoriaa. Tätä mahdollisuutta käyttää alle 500 matkustajaa kesässä. Saarta puolustavat kertovat, että saarelle suuntautuu 10 000 käyntiä vuodessa, siis noin sata käyntiä päivässä kesäajalle jaettuna. Maata on yli 80 hehtaaria.
Nyt koitti aika päättää, mitä siitä tehdään. Lähes täysi yksimielisyys syntyi siitä, ettei tuo ´pääosin kaupungin omistama saari voi olla hyvin pienen piirin yksityisaluetta. Virkistysvaihtoehto käsitti kevyen liikenteen sillan Laajasalosta. Saaren nykytilan puolustajat tekivät suuren virheen ilmoittamalla, etteivät hyväksy siltaa, joka tuo arveluttavaa väkeä piirtämään graffitteja kallionseiniin.
Päävaihtoehdot olivat asuminen tai virkistyskäyttö. Olin näiden suhteen hyvin epävarma. Olin valmis puolustamaan asumista, jos samassa yhteydessä päätetään kovin vajaakäyttöisen saaristomme voimaperäisestä ottamisesta kaikkien helsinkiläisten käyttöön. Tällainen yhteinen tahto kirjattiinkin, ei tähän päätökseen, vaan yleiskaavan visioihin.
En ollut päässyt vielä itseni kanssa yksimielisyyteen, kun kävi ilmi, että virkistyskäyttö ei tule missään tapauksessa saamaan enemmistöä. Pystyin vaikuttamaan vain siihen, kaatuuko se äänin 2–7 vai 3–6. Minun moraalini mukaan minun on toimittava niin, että lopputulos on niin hyvä kuin mahdollista, eikä pestä omia käsiä päätöksistä. Siksi päätin keskittyä asumisvaihtoehdon sisältöön.
Jäljellä oli erilaisia asumisvaihtoehtoja. Kokoomus oli alun perin halunnut saaresta ”paremman väen” omakotialuetta, mutta tämä vaihtoehto oli myös jo pois laskuista. Jäljellä oli enää kerrostalovaltainen alue joko kumipyöräliikenteen tai ratikan varaan. Osana ratikka-Helsinkiä tämä olisi hyvä, kumipyöräliikenteen varassa olevana pussinperänä huono. Ilmoitin, että voin kannattaa asumisvaihtoehtoa jos ja vain jos se liitetään Kruunuvuoren ratikkayhteyteen ja jos alueesta tehdään vähäautoinen niin, että pysäköintiluolaan ajetaan joko Laajasalon puolelta tai jos Vartiosaaren puolelta, mahdollisimman läheltä siltaa. Jos neuvotteluasemani olisi ollut parempi, olisin yrittänyt saada alueesta vähäautoista ”hippialuetta”, mutta jos kädessä on vitoshai, ei neuvotteluissa pysty ihan mihin hyvänsä. Molemmat esitykseni menivät läpi yksimielisesti. Olen näistä kahdesta kirjauksesta hyvin ylpeä.
Ratikkaverkkoon kytkemistä pidän tärkeänä, koska se kytkee saaren osaksi kantakaupunkia tukevaa elämänmuotoa. Munkkiniemi on nelosen ratikan ansiosta kantakaupungin jatke vaikka sijaitseekin liitosalueilla. Asia olisi aivan toisin, jos ratikan sijasta olisi liityntäbussi Huopalahden asemalle.
Vaikka päädyin äänestämään rakentamista vasta, kun virkistysaluevaihtoehtoa ei enää ollut, en syytä rakentamisesta muita. Rakentaminen on monella tavoin perusteltua.
Ensinnäkin tarvitaan asuntoja. Hyviä esityksiä korvaavista alueista on esitetty. Niissä on vain se vika, että ne ovat kaikki sellaisia, jotka ovat joka tapauksessa ohjelmassa. Vartiosaaren 7000 asukasta olisivat vain jääneet ilman asuntoa Helsingissä. Jonnekin ne asunnot olisi tehty ja sinne jonnekin olisi tarvittu taas vähän lisää moottoritietä. Helsingin seudun kaupunkirakenteen päästäminen hajoamaan on ympäristörikos. Olen vaalikampanjassani sanonut aika selkeästi, että kannatan kaupunkirakenteen voimakasta tiivistämistä. Minulla on sekä oikeus että velvollisuus toimia lupaukseni mukaan.
Toiseksi Vartiosaaren virkistysmahdollisuuksia ei tuhottu sillä, että saaren keskelle tulee asutusta. Eikö muka Meri-Rastilan rantapuistolla ole virkistysarvoa? Siinähän on myös asutusta ihan vieressä. Rannat jäävät yleiseen virkistyskäyttöön. Ne ovat niiden 7 000 asukkaan lähivirkistysaluetta, minkä lisäksi siltojen ansiosta ne avautuvat laajasalolaisille ja vuosaarelaisille. Nykyiseen nähden virkistysarvot lisääntyvät huomattavasti, kun otetaan huomioon käyttäjien lukumäärä.
Kannattaa miettiä kaksi kertaa ennen kuin väittää, että asuminen vie virkistysarvon. Silloinhan Meri-Rastilan rantapuistollakaan ei ole virkistysarvoa.
On väitetty, että Vartiosaaresta tulee rikkaiden reservaatti. Sinänsä ei olisi haitaksi, vaikka Itä-Helsinkiin tulisi myös hyvätuloisia, mutta kyllä tänne on tulossa 20 % sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa, 40 % välimuodon asumista (Hitas mm.) ja vain 40 % kovan rahan tuotantoa.
Mutta Helsingin saaristo pitää ottaa parempaan käyttöön ja otetaankin. Vallisaaresta ja Kuninkaansaaresta vapautuu 120 hehtaaria upeaa saariluontoa armeijalta. Villinki pitää avata sukkulaliikenteellä kaikkien nautittavaksi ja ulompiin saariin pitää päästä yhteysveneellä.
Mutta ennen kaikkea: Vartiosaaresta tulee todella hieno asuinalue, jolla on loistavat lähivirkistysalueet!
Mielestäni päätös ja sen perustelut ovat hyviä, mutta miksi tuntuu, että kirjoituksessa on vähän liian selittevelä sävy. Alue on nyky muodossaan hyvin etäinen suurelle osasta helsinkiläisiä.
“Jonnekin ne asunnot olisi tehty ja sinne jonnekin olisi tarvittu taas vähän lisää moottoritietä.”
Miksei voi tiivistää olemassa olevia alueita ja rakentaa korkeaa ratikkayhteyksien päässä ensin?
Läpi saadut päätökset asuinrakentamisen sitomisesta Kruunuvuoren ratikkayhteyteen, pysäköintiluolaan ajosta ainoastaan alueen reunalta sekä asuntojen jakauma (vuokra, hitas, omistus) ovat erinomaisia saavutuksia. Suunta on vakaasti kohti kestävämpää kaupunkirakennetta.
Kruunuvuoren rannan ja Laajasalon keskustan asukkaiden liikenne pitää järjestää Sörnäisten rantatien kautta Rautatieasemalle. Nivelbussit voi maalata oranssilla, ja kutsua järjestelmää vaikka ”hybridimetroksi”. Metro/liityntäbussijärjestelmään ei pidä suhtautua tuehan ortodoksisesti.
Orwellilaisesti ”Kruunu”sillaksi nimetty megalomaaninen terästurhake tuhoaisi kilometrikaupalla parasta Helsinkiläistä saaristomaisemaa. No onko Vuosaari Osmon mielestä periferiaa kun se sijaitsee ”korson matkan” päässä Rautatieasemalta. Aurinkolahdessa, kuten ei Kruunuvuorenrannasakaan asuntojen hintaa ei määritä etäisyys Kolmen sepän patsaalta, sen määrittää merenranta.
Kruunuvuorenranta ei kaupunkirakenteellisesti ole osa kantakaupunkia, se Laajasalon kylä. Seuraavana hierarkiassa on Herttoniemen keskustan omavaraiseksi kehittyvä keskus.
Laajasalolaisia, kuten ei kulosaarelaisaikaan pidä kiusata liityntäbussilla, niille pitää järjestää suora nonstop-runkolinja Herttoniemen kautta Rautatieasemalle.
Itse olen käyttänyt menestyksekkäästi yhteysalusta. En sitten tiedä pitäisikö haulikolla uhata ihmisiä kyytiin, vai onko niin ettei tiedätä koko saaren, tai ainakaan aluksen, olemassaolosta.
Saarelle voi rakentaa sillat ja sitä voi myös markkinoida. Saaren virkistyskäytön lisääminen ja asukkaiden sijoittaminen muualle lisäisi eniten hyvinvointia.
Ymmärrän, miksi saaret asukkaat vastustavat siltoja, sillä nyt paikka on yöllä kaupungin turvallisin, kun taas siltojen rakentamisen jälkeen saarella liikkuminen yöllä olisi pelottavaa. Tässä kohtaa yhteinen etu voi kuitenkin mennä muutaman asukkaan edun yli.
Toivotan tervetulleeksi 500 asukasta kotini lähellä olevaan pieneen metsikköön ja sorajoutomaalle. Eiköhän muitakin virkistysarvoltaan mitättömiä paikkoja löydy 7 000 asukkaalle.
Vartiosaari ei kuulu ollenkaan nykyaikaisia ääniä, se on täysin autovapaa kinttupolkujen ollessa ainoina kulkuteinä ja vanhat rakennukset muodostavat kauniin, harmonisen kokonaisuuden, vuoden 1950 jälkeen rakennettuja taloja ei ole ollenkaan. Tämä jo tekee saaresta ainutlaatuisen, sillä siellä voi kokea millaista oli ennen 1900-lukua.
Olipa hyvää luettavaa. Kunpa kaikki poliitikot viitsisivät perustella (merkittäviä) päätöksiään tällä tavoin! Silloin on helpompi hyväksyä nekin päätökset, joista itse on eri mieltä.
Jos Vartiosaareen kyetään tekemään tiivis asuinalue, jonka halki kulkee raitiovaunu ja jonka henkilöautoliikenne on yhtä kuin alueen ulkopuolella sijaitseva parkkihallin suuaukko, niin minusta saamme olla aika tyytyväisiä. Kuvitelkaa, jos Vartiosaari olisi rakennettu 1960-luvulla!
Selittelyn maku tulee siitä, että koko homma on käännetty päälaelleen. Tähän asti ratikkayhteyden rakentamista on perusteltu sillä, että se kannattaa, jos alueella on vähintään 5000 asukasta. Nyt Vartiosaareen täytyy rakentaa kerrostalot vähintään 5000 asukkaalle, koska sinne on etukäteen valmiiksi kuviteltu toistaiseksi olematon ratikkalinja. Näin löytyi näppärästi peruste saaren rakentamiselle.
Pieni kysymys. Kumpi on yleisempää Helsingissä: Tulla vieraan hiippailijan tappamaksi vai saada tappava sairauskohtaus? Kauanko ambulanssi tulee Vartiosaareen? Mitä se vaikuttaa esimerkiksi erilaisten sairauskohtauksien ennusteeseen?
“Ratikkaverkkoon kytkemistä pidän tärkeänä, koska se kytkee saaren osaksi kantakaupunkia tukevaa elämänmuotoa. Munkkiniemi on nelosen ratikan ansiosta kantakaupungin jatke vaikka sijaitseekin liitosalueilla. Asia olisi aivan toisin, jos ratikan sijasta olisi liityntäbussi Huopalahden asemalle.”
Muinaisuudessa kokoomus piti yllä hokemaa, että ei ole väliä minkävärisiä busseja kaupungissa liikkuu. Nyt meillä on kaikenvärisiä busseja. Vihreät ovat ottaneet hokemakseen, että ei ole väliä, minkävärisiä ratikoita kaupungissa liikkuu, mutta kunhan ne eivät ole busseja.
Kantakaupunkia tukevaa elämänmuotoa — tarkoitettaneen tässä kaiketi tiivistä kaupunkia, jossa liikutaan pääosin joukkoliikenteellä ja kävellen — on kyllä aikaansaatavissa joukkoliikenteen kaikilla kuljetusmuodoilla.
Kuulostaa siltä, että Helsingin väkimäärän kasvattaminen on tässä keskeisin tavoite. Ilmeisesti kaikki vielä vapaat neliömetrit, myös saaret tulee rakentaa keskikaupungin tiiviyden tasolle.
Olisi halvempaa, liikenteellisesti toimivampaa ja luonnolle vähemmän vahingollista, jos pääkaupunkia laajennettaisiin mantereen suuntaan (jos nyt ylipäätään laajentaa tarvitsee).
Ilman asuntoa Helsingissä? Onko asunto Vantaalla jotenkin kelvoton? Ja onko jo olemassaolevan rakennusohjelman kasvattaminen entisestään se keskeisin tavoite? Ei ikuinen vapaiden luontoalueiden tiivistäminen ole uusien eikä vanhojen asukkaiden edun mukaista sen enempää kuin keskuspuiston tai Kaivopuiston tiivistäminen.
Tuo kuulostaa iänikuiselta keskuspuiston lohkomistaktiikalta. Varmaankin jokainen uusi rakennettu metsä ja asuinalueen tiivistäminen lisää jäljelle jääneiden virkistysalueiden arvoa jossain mielessä ;-).
Päätös on asiallinen ja perusteluja tosiaan enemmän kuin lääkäri määrää. Ei vastaavaa yleensä tarvita tavallisissa kaavoituskohteissa ja ihan kenelle tahansa tavalliselle kaupunkilaiselle ei kerrota miksi juuri hänen naapurustossaan tapahtuu muutoksia. Hyvä kun edes kerrotaan mitä tulossa on.
Selittelyä tarvitaan kun eduistaan kiinni pitävät ovat kai yrittäneet masinoida jonkinlaista kampanjaa jossa Helsingin vihreät yritetään esittää grynderien kiltteinä apulaisina jotka ahneuden ja taloudellisen kasvun vuoksi tuhoavat kaikille köyhille kansalaisille potentiaalisesti/hypoteettisesti saavutettavissa olevan mielenterveyshoidollisesti voimaannuttavan lähiluonnon. Asioilla on monia nimiä.
Vastassa on kaiken lisäksi niin valveutunutta väkeä että luultavasti kaikista alueeseen liittyvistä kaavapäätöksistä käydään vielä ne normaalit valituskierrokset…
Mainio kirjoitus Ode
Hyvin perusteltu kanta ja ratkaisu. Tosin asuntotuotannon jakauma oli koko 5500 asunnon tuotantojakauma. Jotta siihen päästäisiin, tulisi jakauma kaupugin maalla eli myös V‑saaressa olla 25/50/25, koska yksityisellä eikä aina valtionkaan maalla ole ARA-tuotantoa eikä koskaan Hitasta.
Äänestit ihan oikein. Erityisesti olisin pitänyt siitä, jos saarelle olisi tullut enemmänkin kovan rahan asuntoja tai jopa pientaloja. Kaupungin itä-puoli tarvitsisi enemmän massbyn, sipoonrannan, aurinkorannan jne tyyppisiä alueita koska ne auttavat nostamaan koko ilmansuunnan profiilia.
Lisäksi, olen asunut ikäni Helsingissä ja viettänyt paljon aikaa myös rannoilla ja vesillä. Enpä ole ikinä mieltänyt vartiosaarta miksikään virkistysalueeksi. Siinä mielessä uskon, ertä analyysisi saaren nykyisestä virkistyskäytöstä osuu todennäköisesti ihan oikeaan.
Mutta kun kaupunkilaiset tykkäävät niistä ratikoista. Ei Valiokaan lopeta mansikkajäätelön valmistusta ja sano, että kyllä te voitte muitakin jäätelöitä syödä, yhtä paljon kaloreita niissäkin on.
Pohjois-Koreaankin pääsee turistimatkalle, kunhan jaksaa nähdä riittävästi vaivaa.
Viisaasti kirjoitettu. Laajasaloon muuten sopisi parhaiten trollikka — aivan kuten Munkkaankin.
HIENOA että sait läpi raitiotievaihtoehdon ja tiiviin rakentamisen (kerran virkistyskortti ei ollut mahdollinen).
Pari retorista kommenttia:
Saaren nykyisen käytön “tehottomuudella” ei voi perustella muuta kuin sen, että potentiaalia muuhun on olemassa. Juttua lukiessa tuli sellainen kuva kuin nykyinen käyttö olisi jotenkin torpannut virkistyssaarikehitysvaihtoehtoa.
Sanoit luvanneesi: “kannatan kaupunkirakenteen voimakasta tiivistämistä”. Vaikka tavoite kuulostaa “vihreältä” se voi olla yksiulotteisena kaavana aika vaarallinen varsinkin, kun suunnitellaan Suomen jo urbaaneinta kaupunkia. Mielestäni toiminnallisempi tavoite olisi urbaanin kaupunkirakenteen jatkaminen ja urbaanin liikenteen edistäminen. (Kuten Vartiosaaressa tapahtuikin) En ole koskaan ymmärtänyt jo tiiviiden alueiden tiivistämistä entisestään.
— Jo nyt tiiviisti asuvia ei pitäisi rankaista: koiranpissalämpäreet voivat tuntua arvokkaan kaupunkimaan joutokäytöltä, mutta niillä on olennainen toiminnallinen merkitys kaupunkilasten elämässä ja sosiaalisten verkostojen kehittymisessä.
Tämän päivän Hesarissa oli kokosivun maksettu ilmoitus: “Ketkä heistä ovat viimeisten kaupunkimetsiemme tuhoajia?”
Kuvassa naamakuvat poliitikoista ja moottorisaha sojottamassa uhkaavasti kohti mahdollisia tuhoajia.
Metrolehdessä sama homma paitsi enemmän moottorisahoja.
Vaatii Soininvaaralta uskallusta ja kansalaisrohkeutta kannanottoonsa. Respect.
Kuka “Pienten mesien ystävä” ilmoittautuu omalla nimellään kampanjan ja sen toteutuksen alullepanijaksi?
Nettiadressin ensimmäinen allekirjoittaja?
http://www.adressit.com/allekirjoitukset/vetoomus_meri-rastilan_kivinokan_ja_vartiosaaren_puolesta/
Eli tehdään viihtyisä asuinalue, jossa ei ole henkilöautoliikenteen aiheuttamia häiriöitä mutta kuitenkin mahdollistetaan auton pitäminen. Ts. aiheutetaan sitä häiriötä muiden asuinalueiden asukkaille. Tämä on ideana samaa sarjaa liikennesuunnittelijoiden määrittelemistä kokoojakaduista, joille liikenne kuulemma pitäisi ohjata asuinkaduilta. Haluaisin vaan nähdään sen kadun jonka varrella/lähellä ei asu ihmisiä Helsingissä.
7000/400000. Tuohon hassutteluvisioon suhteutettuna vaikuttaisi kyllä siltä että Vartiosaaren gryndaamisella ei nyt ihan tulipalokiire ole. Ratikka ei myöskään ole mikään itseisarvo, joka ohjaa kaavoitusta. Opetelkaa ensin kaavoittamaan mantereella ennen kuin lähdette saarille.
Hei kannattaa (myös blogin pitäjän) lukea akateemisesta talousblogista löytämäni juttu. Se on julkaistu Kansantaloudellinen aikakauskirjassa 4/2013 https://www.dropbox.com/s/qldi6gocw9b1y5e/KAK4_2013_laakso_loikkanen.pdf
Mielenkiintoista tekstiä tiivistämisestä, tarjonnan lisäämisestä, … Väkimäärän lisääminen saattaisi olla hyvä investointi.
Ei se Vartiosaareen meneminen vaadi muuta kuin menemisen kello 10 tai 17 Hakaniemenrantaan. 😀 Liikennettä on valitettavasti vain osan vuodesta.
Mutta huonot kulkuyhteydet nykyisellään on täysin epäpätevä peruste sille miksi Vartiosaarta ei voi jättää virkistyskäyttöön. Riittää että Laajasalosta Vartiosaareen rakennetaan vaatimaton puusilta. Tämän jälkeen Vartiosaaren luokse pääsee bussilla 10 min välein, lisäksi kävelyetäisyydellä on tulevaisuudessa paljon asukkaita.
Mielestäni tätä voi verrata siihen että Seurasaareen menisi yhteysalus kahdesti päivässä, koska kaupunki ei subventoi sitä eikä suostu rakentamaan siltaa, ja sitten Seurasaari rakennettaisiin täyteen asutusta kun kävijöitä on vain 500 vuodessa.
Meri-Rastilan, Kivinokan ja Vartiosaaren tapauksissa myös ympäröivien alueiden sosioekonomisella rakenteella lienee vaikutuksensa. Jos Länsi-Herttoniemen keskitulo olisi 50 000 €/a ei Kivinokan rakentamista ehdottaisi vakavissaan kukaan.
Vartiosaaren asukkaat ovat näihin päiviin asti sitkeästi vastustaneet siltaa. Siksi sitä ei ole rakennettu.
Hyvä lopputulos, taitavaa toimintaa äänestäjille etukäteen luvatun linjan puolesta ja erinomainen selostus perusteluineen! Kiitos!
Toivottavasti tämä esimerkki saa seuraajia!
Voisiko mitenkään ajatella, että näille uusille alueille suunniteltaisiin suunnilleen saman verran työpaikkoja kuin niille tehdään asuntoja? Vasta se tekisi näistä pussinperistä eläviä kaupunginosia myös päivällä. Muutoinkin työssäkäynnin painopiste on liikaa lännen puolella.
Ei ole. Muut kuljetusmuodot kuin ratikka tarkoittaa sitä että alueen sisäiset matkat täytyy mennä joko kävellen tai autolla.
Käytännössä on poikkeuksellista, että raskaalla raideliikenteellä pääsee menemään järkevästi alle kolmen kilometrin matkan siten että sekä lähtöpaikasta että määränpäästä on alle 300 metriä asemalle eikä tarvitse odottaa pitkään.
Teoriassa bussilla voisi tehdä lyhyitä matkoja, mutta tämä on Osmon sanoin vain teoriaa. Bussi ei houkuttele tekemään lyhyitä matkoja, vaan yli kilometrinkin matkat mennään kävellen tai autolla. On harvinaista nähdä, että lähiöbussissa tehtäisiin alle kahden kilometrin matka. Joskus kun olen noussut kyytiin pysäkiltä, jolta on 900 metriä päätepysäkille, kuski on luullut minun nousseen väärään bussiin.
Lisäksi bussi on laatutasoltaan niin heikko, että se karkottaa osan maksukykyisestä väestönosasta. Mutta metro/junavetoisessa järjestelmässä on pakko olla busseja.
Raitiovaunujärjestelmässä sen sijaan ei välttämättä tarvita ollenkaan busseja. Katajanokalle, Kaivopuistoon tai Jätkäsaareen ei mene ainuttakaan bussia, ja Kaartinkaupunkikin on bussivapaa lukuunottamatta länsireunassa kulkevaa katua. Sen sijaan ainoat juna-asemat Helsingin seudulla jonne ei mene bussia ovat vähässä käytössä olevat Kera ja Mankki.
Saanen täydentää, että ratikan on oltava nimenomaan 1000 mm. Muutenhan koko kaupunginosan rakentamisesta ei ole Stadin ratikat Oy:lle mitään hyötyä!
Jäävätkö Vanhan kaupungin lahden rannat rakentamatta? Viikin pellot? Roihupellon ja Myllypuron liepeet? Kivikossa ulkoilureitin ympäristö? Valtavia alueita tyhjänä, mutta liikenteellisesti hankalan saaren rakentaminen on nyt listalla?
Vartiosaarelle vaihtoehtoja on vaikka kuinka, lähellä (ja oikeasti kantakaupunkiin kytkeytyen) esimerkiksi Herttoniemen pienteollisuusalue, joka on yleiskaavan visiossa jätetty asumattomaksi työpaikka-alueeksi. Jokainen alueella käynyt näkee, että tämän tyyliset alueet lautatarhoineen ja autoliikkeiden parkkikenttineen on jo aikoja sitten muualla raivattu lähinnä asuinkäyttöön tai Ruoholahden tapaan toimintojen kesken jyvittäen. Autoliikkeille on tilaa esimerkiksi Viikin teollisuusaluetta järjestelemällä, sinne ei Natura-alueen takia voi rakentaa juurikaan asuntoja.
Itse pääkysymyksessä on selvää, että luonnonarvojen puolustaminen edes täällä yhtenäisesti olisi tehnyt muille luonnon hävittämisen vaikeammaksi myös muualla ja etenkin Vartiosaaressa. Ja kultuuriarvojen hävittämisen, Soininvaaran äänestämä vaihtoehto on Museoviraston mielestä täysin sopimaton Vartiosaareen.
Helsingin päättäjille tuntuu olevan uskomattoman hankalaa ymmärtää, että kansalaisen ääni pitäisi kuulua päätöksissä. Nyt(kään) tässä ei kuunnella helsinkiläistä asukasta, vaan suunnitellaan kilpaa ratikkareittejä heidän tonteilleen kuin ne olisivat elinehto!
Päätös tuhota lähes luonnontilassa oleva saari ja häätää tämän asukkaat on kamala osoitus siitä, miten kuka tahansa voi sanoa itseään “vihreäksi” ja sitten kääntää takkinsa täysin. Kesällähän teitä vihreitä kävi tutkimassa Vartsikaa ja toteamassa, että paikka on jätettävä rauhaan. Aika heikosti on viesti mennyt ryhmällenne perille, jos kerran lopputulos on tämä!
Niitä kovan rahan eliittiasuntoja en muuten osaa nähdä yhtä pahana vaihtoehtona kuin kasaa kaupungin vuokratönöjä. Miksi? Koska olen asunut ns. eliittialueella sekä ns. vuokraslummissa, ja jälkimmäinen alue oli tunnettu roskistaan sekä ympäristöä vandalisoivasta porukasta! Kovan rahan alueet ovat lähes poikkeuksetta hyvinhoidetun siistejä, miltäköhän näyttää Vartiosaari 20 vuoden päästä? Eikö tänne itään voi yhtään paikkaa jättää rakentamatta, johan Kruunuvuorenranta asuttaa 10 000 ihmistä? Ja KETÄ tänne on muuttamassa, eikö teitä päättäjiä huolestuta että oikeat veronmaksajat loppuvat kohta kesken?
OS: “Saaren nykytilan puolustajat tekivät suuren virheen ilmoittamalla, etteivät hyväksy siltaa, joka tuo arveluttavaa väkeä piirtämään graffitteja kallionseiniin.”
Elämän ei ehkä pitäisi olla shakkipeliä, jossa mielipiteet ilmaistaan vasta jonkinlaisten taktisten spekulaatiotarkasteluiden jälkeen.
Eniten itseäni arveluttaa se, että kaavoitustyötä tehdään ja siitä päätetään ikäänkuin kirjoituspöytätyönä ilman, että asianomaisilla on omakohtaisia kokemuksia suunnittelukohteistaan. Vartiosaaren onnistuminen asuinalueena ei lopulta kuitenkaan ole kiinni sen enempää yleis- kuin asemakaavastakaan vaan rakennusluvista.
Rakennussuunnittelun avulla Munkkisaarestakin olisi voitu tehdä ainutlaatuinen kaupunkiympäristö. Nyt se ei sitä ole, eikä kukaan käyskentele huvikseeen alueen sisällä niinkuin hyvässä kaupunkiympäristössä tilanteen pitäisi olla.
Olen saanut käsityksen, ettei Vihreät oikeasti ole mikään ympäristöpuolue, koska ainakin pääkaupunkiseudulla alueen harvat viheralueet saavat mennä kovin surutta metsänraivauskoneen alle ja kaikki liikenevät Suomen asukkaat samoin kuin monet muualtakin tulevat halutaan ahtaa Kehä I:n sisäpuolisen alueen joka kolkkaan. Mitä enemmän joukossa on toimeentulotuen tai muiden sosiaalitukien varassa olevia, sitä parempi Vihreille näyttää olevan.
Tuntuu siis siltä, että Vihreät on ottanut eturyhmikseen erilaisia Helsingin nykyisiä ja tulevia pienituloisia väestönosia ja ratsastaa paljon vasemman laidan “kateus”-teemoilla, jossa tietyt asiat, kuten asumisväljyys ja liikkumisvapaus omalla autolla katsotaan ylellisyyksiksi. Samasta syystä golfkenttääkään ei viitsitä laskea viher- tai virkistysalueeksi, vaan sellaisen päälle voidaan rakentaa vaikka millainen betoniviidakko, ei niin väliä, vaikka samalla menisi historiallinen kartano menojaan. Myöskään liike-elämän toimintaedellytykset, kuten ulkomaanrahti tai teollisuus- ja energiapolitiikka eivät kiinnosta, koska niistäkin nähdään tippuvan aivan liian vähän muruja oman kannattajakunnan tarpeisiin.
Kun tällaisista lähtökohdista sitten tehdään kissanhännänvetoa ja pelataan pelejä muiden eri prioriteeteilla toimivien valtuustoryhmien kanssa, joudutaan paljon aikaa ja rahaa tuhlaamaan myös sellaisiin hankkeisiin, jotka kaikki tietävät epärealistisiksi. Jo tällä hetkellä on selvää, ettei Helsingin Visio 2050:tä suurimmalta osin toteuteta lainkaan, mutta sen sijaan, että olisi tehty toteuttamiskelpoisempi suunnitelma, joudutaan jatkossa liikenteen vähimmäisedellytyksetkin turvaamaan lehmänkauppojen ja tarvittaessa kaavavalitusten ja niiden uhkien kanssa tempoilemalla.
Viimeisin esimerkki on Vallilanlaakson ja Pasilan alueen tieliikennesuunnitelmat, joissa myös epäsuorasti puolustetaan Itäväylän moottoritiemäisenä säilyttämisen välttämättömyyttä ja aiemmin tänä vuonna Länsiväylän moottoritienä säilymisen tarvetta on onnistuneesti pönkitetty jatkamalla moottoritie Kirkkonummelle ja laajentamalla Länsisataman toimintaa. Pasilan Ikea-hanke vastaavasti toimii pohjoisten moottoritieväylien puolustuslinnakkeena, sanoivat “vision” paperit mitä sanoivat.
Vartiosaaressa asuu 31 henkeä, tai asui parisen vuotta sitten. Täytyy olla sitkeitä sillan vastustaja. Eiköhän “tyhjän kukkaron diktatuuri” ole asiaa sanellut.
Oma viehätykensä on siinäkin, että saari on saari, ja sinne pääsee vain yhteysveneellä, joita muuten keäsiin kulkee Jatansalmen rannasta kohtuullisen usein. Saresa voisi olla paremmat uimamahdollisuudet.
Joillekin meneminen Hakaniemenrantaan on jo vaikeata, ylivoimaista. Vain pilalle hemmotelluille pitää olla ratikka joka vie perille asti.
Huonot kulkuyhteydet ovat saareen menemisen vaiva, ja sen arvoista. Olen viettänyt todella monia kesiä Hgin isoilla saarilla, joissa on telttailumahdollisuus. Ikimuistoisia.
Sellainen ulkoiluelämä tekisi hyvää sokerimunkkalaisillekin. Vaivalloinen matka ja alkeelliset olot pari viikkoa kesässä, eikä tarttisi lähteä hakemaan samankaltaisia luontoelämyksiä yhtään kauempaa. Vaan hienohelmaisimmat helsinkiläiset tarttevat näköjään julkisen liikenteen kyetäkseen liikahtamaan, kas kun ei toivota kyytiä kotiovelta asti.
No, olen vähän ilkeä, mutta Vartiosaaren tuhoaminen on minusta ympäristörikos. Asuntoja tarvitaan (ehkä), mutta niitä voi rakentaa pohjoispuolelle, ja miksei myös itäpuolellekin lisää. Metro kulkee ja bussit. Saaret saisi jättää rauhaan rakentamiselta, ne ovat todella tärkeitä virkistysalueita kaupunkilaisille.
Kaupunkirakenteen tiivistämistavoitteesta:
Punavuori-ilmiössä (jota voidaa pitää esimerkkinä positiivisesta urbaanismista) tiiviys on tarvittava mutta ei riittävä elementti. Punavuori-ilmiö ei siis ole pelkän tiiviyden funktio niin, että “punavuorikehitys” lähtee käyntiin pelkästään tiivistämällä. Kysymys onkin, mitkä elementit, tiiviyden lisäksi, ovat punavuori-ilmiössä olennaisia?
Väitän, että Helsingin vanhoja lähiöitä tiivistämällä tämä ilmiö ei kuitenkaan käynnisty. Miksi?
Itäkeskuksessa ei ole puutetta tiiviydestä eikä palvelutarjonnasta. Silti kaupunki ei toimi.
Ihan sulaa hulluutta rakentaa saaret tiiviiksi pääosin sosiaalisen asunnontuotannon kerrostaloslummeiksi ihan vaan että saataisiin ratikka ja tukea jotain kuviteltua elämänmuotoa.
Minä en ainakaan näe Itäkeskuksessa ensimmäistäkään kaupunkimaisen asutuksen elementtiä, vaan päinvastoin juuri ne kaikki pahimmat virheet, joilla estetään kaupungin muodostuminen. Pysäköinti on parkkialueilla talojen väleissä, pääkadut (esim. Kauppakartanontie) keskikaistoineen tolkuttoman leveitä ja palvelut pääosin kauppakeskuksessa, joka on eri puolella koko alueen halkovaa motaria kuin asutus.
Bussinvihaajar ry:n aktiivijäsen Makkaratalon hautuuumaa kirjoitti:
“…Kaartinkaupunkikin on bussivapaa lukuunottamatta länsireunassa kulkevaa katua. Sen sijaan ainoat juna-asemat Helsingin seudulla jonne ei mene bussia ovat vähässä käytössä olevat Kera ja Mankki.”
Katsotaanpa muutamia rantadan asemien käyttäjämääriä:
Kirkkonummi 3246 /vrk
Tolsa (omani) 332 / vrk
Masala 2133 / vrk
Mankki 91 / vrk
Kera 2947 / vrk (merkittävä toimitila-alue)
Pohjoispuolella on 60-luvun kunniakkaimpien perinteiden mukaan rakennettu vapaasti sommiteltu metsälähiö jota ei ole tiivistetty peruskorjauksen yhteydessä.
Itse kauppakeskus on “sisänpäinkääntynyt” kaupunkitilan irvikuva jonka sisällä alueet ovat kyllä nimetty raiteiksi ja aukioiksi mutta ulospäin näkyy parkkihallin ramppeja ja kiinteistöhuollon laitteita.
Eteläpuolella autokauppa ja yksikerroksinen peltihallimarketti parkkikentän laidalla. Sekä pohjoista hieman uudempi kaupunginosa jossa on muutama kivijalkaliiketila mutta esimerkiksi uusin kymmenisen vuotta sitten rakennettu täydennyskohde on täysin umpinainen jalkakäytävälle päin.
Hyvä puoli on että tiivistämismahdollisuuksia on vielä paljon, esimerkiksi citymarketin ja toyotakaupan liiketaloudellistekninen arvo alkaa olla jo tienattu eli ne voi siivota pois melko helposti.
Kunhan vaan sitä itäväylän ja kehä i:n risteystä ei mennä nyt turhaan kiirehtien pilaamaan millään luotaantyöntävällä monitasoratkaisulla vuosikymmeniksi.
Kuulostaa ihan Keski-Pasilalta sillä erotuksella, että pysäköinti on maan alla ja talojen vieressä ratapiha.
Tiiviys ei tosiaan yksin riitä miellyttävän kaupungin rakentamiseen. Miellyttävä ei tosin taida olla kovin in, tehokas sen sijaan on.
Missä on silloin tuorein onnistuminen? Sellainen jota voisi kuvitella monistavansa sadoille tuhansille ihmisille. Tavoitellaanko tiiviydellä maailmaa jota ei enää edes ole. Esimerkiksi basaari ei taida onnistua? Minkäänlainen vapaa härdelli ei myöskään. Suomalaiset rakastavat mainitsemaasi tehokkuutta. Kai sille nyt voidaan ihan lähtökohtaisestikin olettaa omat kirouksensa. Ainahan aukioille ja kadunkulmille voidaan antaa eksoottisia ja tavoiteltavia nimiä mutta ei se välttämättä tavoita todellisuutta. Lisättäköön, että on oleennaisen hyvä juttu jos löytyy onnistunut uudehko alue, joka esim. blogi-isäntää miellyttää.
Nyt tarvitaan vain 400 miljoonan euron perusinvestointi infraan, että saadaan raitiovaunu saareen. Osmo mielestä saari on luonnollinen raitiovaunu reitti.
Vartiosaareen ei ole rakennettu siltaa, jolloin virkistykäyttöä ei ole voitu kehittää järkevästi.
Mikään liiketoiminta ei toimi pelkän yhteysveneen varassa.
Ihmettelen suuresti, ettei kaitalahden rantoja voi rakentaa ensin täyteen. Näillä alueiilla olevat puutalot ovat mädäntyneet pystyyn kaupungin ja museoviraston järjettömien kieltojen takia.
En ymmärrä miten saaret, joissa 99% helsinkiläisistä ei ole todennäköisesti koskaan käynyt, ovat tärkeitä virkistysalueita kaupunkilaisille?
Yhteiskunnallinen eliitti varasi merenrannat 1800-luvulla huviloilleen, teollisuudelle ja sotilastoiminnalle. Nyt kun saarien ottamista tavallisten kaupunkilaisten käyttöön suunnitellaan, se eliitti, jonka käytössä merellinen helsinki on, lobbaa isolla rahalla saarien käyttöä vastaan.
Kuten asiakirjoista selviää, Vartiosaaren huvilaympäristö säilytetään ennallaan, ainoastaan saaren sisäosa rakennetaan. Toisin sanoen, saaret kulttuuriarvo säilyy ennallaan. Lisäksi vastaavia miljöitä on muuallakin, mm. Villingissä, joka säilynee koskemattomana jatkossakin, koska on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Ongelma Vartiosaaressa tuntuukin olevan se, että tavalliset helsinkiläiset uhkaavat levittäytyä niiden etuoikeutettujen reviirille, joiden käytössä saari tähän asti on ollut.
Minä helsinkiläisenä asukkaana haluan tänne lisää asuntoja, koska nykyinen asuntopula ja siitä aiheutuvat hyvinvointitappiot ovat niin merkittäviä. Ehkä Vartiosaari ei olisi minun listallani ensimmäinen gryndattava, vaan esimerkiksi Kruunuvuorenrantaan rakennettaisiin suunniteltua tehokkaammin, mutta turha koittaa esittää asiaa niin, että kaikki tässä kaupungissa olisivat NIMBYjä.
Kruunuvuorenranta rakennetaan kyllä varsin tehokkaasti.
Jos tämä pitäisi paikkansa, niin olisi harvinaista, että bussista jäisi kukaan pois alle kahden kilometrin säteellä sen päätepysäkistä. Oma kokemukseni Itä-Helsingin liityntäliikenteen monivuotisena, jokapäiväisenä käyttäjänä on kuitenkin, että lähes jokaisella pysäkillä jää joku pois — aivan ensimmäistä, muutaman sadan metrin päässä päätepysäkiltä olevaa pysäkkiä lukuun ottamatta.
Käyttämilläni reiteillä on kahden kilometrin sisällä päätepysäkistä kuusi pysäkkiä, joista viidellä siis jää säännönmukaisesti joku pois.
Siteerattu väite on siis häkellyttävän absurdi.
Hieman off topic.
Mää tässä vaan mietin, oliko eilen maksettu ilmoitus Pienten metsien puolesta Meri-Rastilan tontteja himoitsevien grynderedien järkkäämä. Loistava keino saada epävarmat valtuuetut kh:n ehdotuksen taakse.
Suorastaan provokaatio
Voisi olal fiksuinta panna asia vielä pöydälle odottamaan selvitystä ilmoituksen maksajista.
“En ymmärrä miten saaret, joissa 99% helsinkiläisistä ei ole todennäköisesti koskaan käynyt, ovat tärkeitä virkistysalueita kaupunkilaisille?”
Jahas. Mistäs ihmeestä tämä tieto on peräisin?
Mahtaako olla ihan faktatieto vaiko luulotieto, että vain 1% (vain muutama tuhat) helsinkiläisistä olisi koskaan käynyt yhdelläkään virkistyskäytössä olevalla saarilla?
Muutamia kävijäryhmiä:
Vartiosaaressa on viettänyt kesälomapäiviään useat tuhannet helsinkiläisnuoret, koska siellä on ollut vuosikymmeniä Nuorisoasiankeskuksen kesätoimintaa. Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja, henkilöstöllä on mahdollisuus viettää vapaa-aikaansa useillakin saarilla.
Vartiosaareen pääsee kuka tahansa joka sinne haluaa mennä, se on luontokokonaisuus jollaista ei montaa löydy.
En tiedä onko päättäjistä monikaan viettänyt aikaansa siellä tai yksikään heistä joiden mielestä se on rakennettava. Oletkos sinä?
Vielä, en millään ymmärrä keitä Tuomas tarkoittaa helsinkiläisillä jotka eivät muka käytä Vartiosaarta virkistyskäyttöön. Oletan kuitenkin, että prosenttiluku meni väärin, ehkä se on vain se 1% joka ei osaa sinne mennä.
Vartiosaari on nimenomaan sellaisessa käytössä jossa sen tulisi olla jatkossakin:
“Virkistys‑, seikkailu- ja opetuskäyttö ovat kaikki luontevia teemoja Vartiosaarelle, kuten vuosittain tuhannet koululaiset ja muut ulkoilijat ovat todenneet. Alueen sieni- ja marjamaat ovat Helsingin parhaasta päästä, ja siellä toimii palstaviljelmä. Saarella on kaupungin nuorisotalo. Talvisin saari tarjoaa upeat hiihtomahdollisuudet ja pulkkamäet sekä suojaisan metsäetapin jäilläkävelijöille. Saaren yhteisöjen puitteissa toimintaa on laidasta laitaan: huostaanotettujen lasten ja eri ammattiryhmien virkistyspaikoista taiteilijataloon ja Vailla vakinaista asuntoa ‑yhdistykseen.
Lähde: http://kaupunginosat.net/vartiosaari/
http://www.youtube.com/watch?v=lfnynzD0yDI
Director of City Designin esitys Melbournen kokemuksista, hieman yli tunnin mittainen. Toivottavasti tuosta määrätietoisesta kymmenien vuosien urakasta voistaisiin ottaa oppia.
Lähinnä esityksestä tulee mieleen ettei kaupunkia voi luoda jollain tempulla tai kokeilulla jossain yksittäisessä paikassa.
Ei toki, koska miellyttävä kaupunki tarkoittaa jokaiselle vähän eri asioita. Jos puhutaan monien miellyttävänä pitämästä kantakaupungista, niin silloinkin tiiviys on kyllä edellytys, muttei missään nimessä tae.
Hauska vertaus. Ei kai kukaan ole puhunut raitioliikenteen lopettamisesta. Raitioliikenteen laajentaminen on paraikaa niin aktuaali vanhojen satama-alueiden muuttuessa tiiviiksi kaupunkiympäristöksi, että kaupungilla on kyllä jo niissä ponnistuksen paikka. Uutta kalustoa ja varikkotilaa on investoitava ratojen ja liikennejärjestelyjen lisäksi. Käyttökustannuspuolen kasvu saattaa olla yllätys.
Linjastosuunnittelussa olen kyllä huomannut, että yhtäkkiä jopa 20 pysäköintipaikan säilyttäminen on merkittävämpi juttu paikallisesti kuin valinta bussi vai ratikka. Kantakaupunkibussilinjat ovat olleet yleisesti ottaen ihan hyviä paikallisessa palvelussa.
Ainakin menneinä vuosikymmeninä palvulujen luotettavuuden kannalta oli merkityksellistä, että oli sekä bussi- että raitiolinjoja. Kivikaupungissa on paljon poikkeustilanteita liikenteessä ja bussi pelastaa monesti jäykemmin operoivan raitioliikenteen takkuillessa.
Vartiosaari on nykyisin periferiaa aivan eri tavalla kuin Munkkiniemi tai Käpylä. Teettää aika paljon töitä, jos kuvitellaan sinne syntyvän kantakaupunkimainen imago ratikan luoman äänimailman avulla.
Prosentti tai kaksi, en usko että se oli kriittisin tekijä tehdyssä ratakisussa. Varmasti monet ovat käyneet siellä, vielä useammalla on ollut siihen mahdollisuus — käytännössä jokaisella. Mikäli saaren säilyttämistä virkistyskäytössä haluaa vielä ajaa, en usko että kävijäluvuilla kenenkään päättäjän mieli muuttuu. Eikä monen muunkaan rakentamista kannattavan.
Haluaisitko mieluummin bussirallin?
Kaukoidän kohdalla poliitikot kohkasivat ensin siitä, että pitää tehdä metroa, ja sitten vasta mietittiin, että minkälaista asumista sinne tulee ja minne eli saadaanko sille metrolle matkustajiakin (ei saada). Kaukoidän suunnittelu on jonkinlaisessa stagnaatiovaiheessa, kun sieltä on löytynyt niin paljon “vihersormia”, ettei sitä asutusta saa järkevästi minnekään.
Vartiosaaren kohdalla sen sijaan ei olla tehty lainkaan kuvaamallasi tavalla. On päätetty, että asukkaita tulee 7000 ja sitten todettu, että bussirallin sijaan on fiksua rakentaa raitiotie. Noin päin sen kuuluu mennäkin – kosmetiikkaa on sitten se, että ehkä bussilähiölle olisi riittänyt parituhatta asukasta vähemmänkin.
Ei kai. Mutta Valio myy sitä mansikkajäätelöä uusissakin kaupunginosissa, eikö vaan?
Miksi niitä ei sitten kukaan käytä? Jos vertaa vaikka edesmennyttä bussia 16 ja Punavuoren ratikoita, niin aika eri suuruusluokassa siellä oli kuormat.
Ratikkamainen Länsi-Helsingin runkobussilinja 14/18/39 on tuossa poikkeus – ja ratikkamainen paitsi vuorovälin ja liikennöintiakojen, myös matkanopeuden ja sujuvuuden osalta. Valitettavasti.
Raitiovaunu ei ole äänimaailma vaan palvelulupaus. Se kulkee varhaisesta aamusta iltamyöhään kaikkina vuorokaudenaikoina, riittävän tiheästi ja aina samalla reitillä ilman linjatunnusten sekamelskaa. Silloinkin, kun se on poikkeusreitillä, vaikikäyttäjä tietää kokemuksesta tavallisimmat poikkeusreittivariantit.
Kun Articit lisääntyvät ja Variotram-kalusto poistuu, saattaa ratikoiden muuttunut äänimaailma yllättää.
Ainutlaatuisen rakennetun ympäristön ja luonnon kokonaisuuden hävittämistä ei ole perusteltu. Jos asia ei kiinnosta, sanottakoon suoraan. Rakennusmaata löytyy muualtakin kuin kantakaupungista ja saaristosta. Liikenneyhteyksillä perustelu ei vakuuta. Politiikka on vaihtoehtojen taidetta, ei lyhytnäköisen spekuloinnin.
Harmi että kansanedustaja Tommmy Taberman poistui aivan liian aikaisin keskuudestamme. Olisi ollut tosi hedelmällistä saada kuulla hänen käsityksiään esim. ammattipoliitikoista, jotka vuodesta toiseen huudattavat itsensä eduskuntaan massojen avuilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tommy_Tabermann
On taas tullut aika pitää helikopterikuvien esittäjäiset.
Helikopterikuva Punavuoresta: http://goo.gl/6Z4aK0
ja kaksi Itäkekusksesta:
http://goo.gl/Y9fWYT http://goo.gl/n9P3j2
Pyöräilijäautoilijalla oli niin erinomainen kirjoitus Itäkeskuksesta ettei minulla ole siihen mitään lisättävää.
Olenko ainut jolla tulee Itäkeskuksen kuvista mieleen enemmän Detroit tai Atlanta kuin Helsinki?
Miksi siltaa ei rakenneta Tammisalosta Vartiosaareen? Matkaa on puolet vähemmän. Lisäksi Tammisalosta on lyhyempi matka Herttoniemeen.
Lisäksi Tammisalon ja Vartiosaaren välinen vesiliikenne on vähäistä verrattuna Laajasalon ja Vartiosaaren välissä Tammisalon kanavan kautta kulkevaan kaupalliseen liikenteeseen( vesibussit).
Laajasalon ympäri tulee päästä tulevaisuudessakin veneellä!
Siltaa ei rakenneta Tammisalosta, koska niemi on asuttu ja yksityisessä omistuksessa. Tässä oloisi toki voitu toimia toisinkin.
Hgissä päätöksenteko on joissain asioissa niin pienten piirien keskinäistä puuhailua ettei se ole ihme, että siellä tullaan tuhoamaan vielä muitakin kaikille avoimia, yhteisiä ympäristöjä ja ulkoilupaikkoja.
Vartiosaari-Case ei ole vielä tässä.
DF:ltä jälleen taatun epäasiallista suhtautumista eri liikennevälineisiin. Mikset kutsu 4–10 ‑liikennettä yhtä vähättelevästi ratikkaralliksi? Nakerrat vain omaa uskottavuuttasi suuren yleisön silmissä vaatimalla joukkoliikenneinvestointien kohdistamista ainostaan metrin raideleveyden ratikkaan.
Vaunumäärään tai siihen kuinka nyt vaan ratikalla on kapasiteettia, koska se on ratikka, on turha vedota. Linjojen nykyiset vaunut kun ovat kapasiteetiltaan yhteneviä bussien kanssa, jos seisomatilaa arvioidaan pinta-alan, eikä Valmetin hihasta vedetyn seisomapaikkamäärän, perusteella.
Ratikkaralli toki riivaa asukkaita bussirallia vähemmän, koska operaattorilla on tapana milloin mistäkin syystä jättää jokin rataosa ajamatta pariksi tunniksi. Tänäänkin tarkasteltuna on HKL-RL:ltä jäänyt neljänä peräkkäisenä päivänä rataosia ajamatta.
Ratikkaharrastajien ja ‑fetisistien päällimmäisenä ongelmana on se, etteivät he suostu keskustelemaan enää kulttinsa ulkopuolisten kanssa. Tässä blogissa, Joukkoliikennefoorumilla ja Lisää kaupunkia Helsinkiin ‑ryhmässä saa heppoisilla anekdooteilla ja samojen kuluneiden fraasien peukuttelulla omille kuluneille stereotypioilleen helposti lisävahvistusta. Todetaan ja toisellaan kuorossa ratikan takaavan ihanat ja kattavat lähipalvelut, olevan itsekannattava ja houkutteleva. Perusteluksi korkeintaan todetaan jotain epämääräistä keskieurooppalaisuudesta. Samalla kuitenkin suljetaan silmät kokonaan Pikku-Huopalahden totaaliselta palveluttomuudelta, HKL:n surkeilta poikkeusjärjestelyiltä ja toisaalta saksalaisten massiivisilta henkilöauto- ja autokaupunki-investoinneilta.
Miksi ratikka takaisi Vartiosaaren autuuden asuinpaikkana tai jopa työ- ja asiointipaikkana? Puhtaan loogisesti ajateltuna ratikka ei tuota autuutta, palveluita tai työpaikkoja. Jos nämä olisivat ratikan seurauksia, ei Pikku-Huopalahden kaltaisia ratikka-autuuden antiteesejä olisi olemassa. Periferinen pussinperä on periferinen pussinperä; oli sen nimi Pikku-Huopalahti, Latokartano tai Vartiosaari.
Heh. Samaan aikaan toisaalla: “Vaihtoehtojen avulla hahmotellaan, millainen asuinalue Vartiosaari voisi .…. olisi myös hyvä, jos saarella olisi kahvila, jossa voisi rentoutua ja käydä wc:ssä”.
Milloin seuraava lautta Vartiosaareen lähteekään? Vai ollaanko nyt hetki ihan vaan jäätien varassa?
Kommenttiketjussa ovat jo tulleet esille monet argumentit Vartiosaaren virkistyskäytön puolesta.
Ensimmäinen todella omituinen vasta-argumentti on tämä “koska saareen ei tähän asti ole päässyt tarpeeksi hyvin, se on nyt rakennettava.” Höpö höpö. Saari on säilytettävä ja varmistettava, että sinne pääsee hyvin. Tämä on useimpien saaren suojelijoiden jakama näkemys. Saaressa on ollut ja voidaan järjestää monimuotoista luonto- ja kulttuuritoimintaa kaikille kaupunkilaisille.
Toinen, absurdiudessaan aivan hilpeä ajatus on “saaren asukkaat ovat vastustaneet siltaa ja siksi sitä ei ole rakennettu”. Yllä joku totesikin, että saaressa asuu kourallinen ihmisiä. Suurin osa niistä (tuhansista), jotka puolustavat saaren luontoa ja virkistyskäyttöä, ei asu itse saaressa eikä omista siellä mitään. Tätä perusteetonta, syyllistävää nimby-korttia näkee silti käytettävän. “Nimby” on akronyymi sanoista “not in my back yard”. Vartiosaaren suojelijat ovat yhteisellä, eivät omalla, asialla, koska heidän omat takapihansa ovat aivan muualla kuin Vartiosaaressa.
Olen hyvin pettynyt ratkaisuun rakentaa Vartiosaari. Kyse on äärimmäisestä kaukonäkörajoitteisuudesta. Ja, kuten joku ylempänä totesi, ympäristörikoksesta.
Rakentava rakentamaton vaihtoehto on kunnolliset kulkuyhteydet saareen ja monipuoliset virkistysmahdollisuudet. Kaikille. Saari on ainutaatuinen, ja kun se kerran tuhotaan, sitä ei saa takaisin.
Kuten moni on tässäkin kommentoinut, rakennustilaa on aivan varmasti mahdollista löytää muualtakin, hyvien liikenneyhteyksien varrelta. Pöpelikköä riittää. Vaikka täällä minun takapihallani Aurinkolahdessa.
Hieno päätös!
Viestiketjun pohjalta voidaan todeta seuraavaa
— Vartiosaari on kaupungin omistama saari varsin lähellä kantakaupunkia
— Siellä asuu vakituisesti 31 asukasta
— Niiden 31 asukkaan mielestä saari edustaa hienoja luontoarvoja. He haluavat nauttia luontoarvoista — kaupungin omistamalla saarella — mieluiten ihan keskenään.
— Moni helsinkiläinen kokee, ettei pääse nauttimaan luontoarvoista. Heitä valistetaan ystävällisesti: yhteisalus lähtee jostain päin Hakaniemeä pari kertaa päivässä, muttei ihan kaikkina päivinä ja vain osan vuotta. Siltaa ei saarelle sovi rakentaa.
Ainoa arveluttava asia rakennuspäätöksessä on sosiaalisen vuokra-asumisen valtavan suuri prosenttiosuus. Kestääkö muusta kaupunkirakenteesta vähän irrallaan oleva “lähiö” tällaista sosiaalisten vuokra-asuntojen määrää?
Vuoka-asuntojen määrä on 20 %. Kestää.
Raitiotie sopii Vartiosaareen siksi koska se olisi vain parin kilometrin jatke Lajasalon raitiotielle, ja vartiosaarelaiset pääsisivät suoraan KEskustaan vaihdottomalla yhteydellä. Varmasti bussejakin sinne ajetaisiin mutta niiden suunta olisi Herttoniemi ja Itäkeskus.
On paikkoja jonne raitiotie sopii ja paikkoja jonen ne eivät sovi. Itse en lähtisi rakentamaan raitiotietä esim niin kauas kuin Östersundomiin koska siitä ei tulisi nini nopea yhteys kuin metrosta tai junasta, tai edes bussista.
Nimimerkille Kimmo: Sekoitat nyt nykyisen todellisuuden ja keskustelun siitä, miten asioiden pitäisi olla. Jos jatkuvasti hoetaan, että ratikat ovat “hitaita, kalliita ja epäluotettavia”, niin sitten ne ovat sitä myös 5 ja 10 vuoden päästä. Sen sijaan jos kaikki kynnelle kykenevät sekö puhuvat siitä, että “10 vuoden sisällä Helsingissä on Euroopan modernein raitiotieverkosto”, selvittävät esteitä tämän toteuttamiselle ja myös toimivat näiden esteiden poistamiseksi, niin kyllä sellainen saadaan toteutettua.
Sama juttu kaupunkisuunnittelun kanssa. Erinomaiset ratkaisut eivät useinkaan ole kalliita, vaan monesti nämä vesittyvät väärinkäsitysten, yksittäisten suunnittelijoiden päähänpinttymien, kaupungin jonkin yksikön vakiintuneiden toimintamallien tai “ajan hengen” johdosta. Tapaus Capellan puistotie on tuore esimerkki juuri tälläisestä tapauksesta, jossa totetus on jotain aivan muuta kuin mitä luottamuselimissä on päätetty: http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2013/12/10/tapaus-capellan-puistotie-osa-2-lautakunnan-poytakirjat/
Toinen esimerkki voisi olla KSV:n päähänpinttymä tehdä joka paikkaan katu, mihin tehdään raitiotietä. Pikku-Huopalahti voisi olla aivan erinäköinen kun tätä mahdollisuutta olisi hyödynnetty. Samoin olisin itse toteuttanut Kruunuvuorenrannassa sen eteläisen raitiotien haaran näin. Oliko nyt Haakoninlahdenkatu nimeltään?
Pikku-Huopalahden perusongelma on minusta se, että sen läpi ei kulje liikenteen pääväylää, jolloin myöskään kauppoihin ja muihin palveluihin ei tule ohikulkevia asiakkaita. Lisäksi kun alueen kaikki kolme ruokakauppaa, Ruskeasuon Alepa, ex. K‑Market Kaarnikka ja Paciuksenkaaren K‑Market sijaitsevat kaikki alueen laidoilla, niin ei ihmekään että Tilkantori vaikuttaa autiolta. Tietysti jos vertailukohtana on tyypillisen
Raitioliikenteen kapasiteetista vielä sen verran, että HKL-Raitioliikenneyksikkö saisi arvioni mukaan parissa vuodessa toteutettua nykyisiin Valmetin nivelvaunuihinkin kaksinajomahdollisuuden, jos todellista tahtoa ja tarvetta olisi. Vrt. väliosaprojekti. Mutta niin kauan kun HSL ei suunnittele liikennettä, jossa tälläiselle kapasiteetille olisi käyttöä, niin ei HKL:llä myöskään ole erityistä kiinnostusta lähteä toteuttamaan tälläistä kehittämisprojektia. Perusteluna nimittäin käytetään sitä, ettei HKL:llä ole sopivaa kalustoa. Klassinen kehäpäätelmä tai muna-kana ‑ongelma siis.
Nimimerkki Kimmolle suosittelisin tarkempaa tutustumista liikennesuunnittelun, kaupunkitalouden ja kaupunkisuunnittelun historian teoksiin, jos nämä auttaisivat ymmärtämään sitä mitä on tehty ja miksi. Ellet sitten jostain syystä ole allerginen kirjalliselle tiedolle…
Luultavasti nopeamminkin kuin kahdessa vuodessa. Olen antanut itseni ymmärtää, että laitteistoa on olemassa ja se on verrattain halpaa.
Ongelma ei kuitenkaan ole siinä, etteikö noita ratikoita saisi kulkemaan junina, vaan siinä, että katutilasta on muutenkin kova tappelu eri liikennemuotojen välillä. Tai siis lähinnä yksityisautoilun ja joukkoliikenteen välillä. Pidemmät raitiovaunut vaatisivat pidempiä pysäkkejä, eli enemmän katutilaa.
Jos on seurannut, kuinka vaikeaa on suunnitella Topeliuksenkadulle raitiovaunurataa, kun yksikään parkkipaikka ei saa hävitä, niin ymmärtää kyllä, miksi KSV:ssä ei ole oma-aloitteista intoa lähteä sovittelemaan uusia pidempiä pysäkkejä ahtaaseen katukuiluun nykyisille raitiovaunulinjoille. Aikansa voi käyttää paremminkin kuin bumerangina lautakunnasta takaisin tuleviin suunnitelmiin.
Pidemmät raitiovaunut ovat poliittinen päätös. Ensimmäinen askel olisi selvittää potentiaaliset liikennöintisäästöt. Niitä on oletettavasti paljon, mutta onko kenelläkään intresseissä tehdä selvitystä?
Hintalappu.
On pyöräilijöidenkin etu, että kaavoissa huomioidaan myös autoilijoiden tarpeet, ellei tielle ole varta vasten ja alunperin suunniteltu ajokieltoja ja muita autoiluun kohdistuvia rajoituksia, kuten varaamista vain joukkoliikenteelle. Jos kaavoitetaan vain pyöräilijöiden näkökulmasta ja kuvitellaan autoliikenteen jostakin tuntemattomasta syystä vain katoavan jonnekin tai vähentyvän kymmenen vuoden päästä, ollaan hakoteillä.
Pyörätiesuunnitelma, joka näyttää hyvältä kadun ollessa tyhjä autoista, voi olla todella huono ja vaarallinen, jos katu on kuitenkin tosiasiallisesti vilkasliikenteinen etenkin työmatkaruuhkien aikaan. Sen perusteella, mitä katsoin tuon artikkelin esimerkkejä, näyttää kaavoja muutetun loppupeleissä juuri tällaisista syistä. Toki olisi parempi, jos ne kaavat saataisiin ulos valmiiksi tällaiset seikat huomioiden lautakunnista.
On se kyllä huomattavasti lähempänä lähiötä, kuin kaupunkia. Miksei siitä sillasta voida puristaa enempää kaavoitushyötyä irti?
No ei kai se spora mikään itseisarvo ole. Pikku-Huopalahden kohdalla voi miettiä, mikä vaikutus on sillä, että niiden sporapysäkkien kohdalla on tälläistä “kaupunkiympäristöä”: http://goo.gl/maps/Guq5D
Vartiosaaren kohdalla on toki vähän sama ongelma. 7000 asukasta ei välttämättä riitä kovin pitkälle, kun palveluista puhutaan. Mutta jos se saari kerran tullaan gryndaamaan, niin kai se Kruunuvuoren ratikkalinja kannattaa sinne jatkaa bussirallin sijaan.
Mutta sen olemassaolosta muistutetaan lehdessä ja medioissa ympärimaailmaa harva se päivä.
Samalla mainostuksella olisi Vartiosaarenkin kävijämäärät hieman eri luvuilla.
Tämä toki on ongelma, jos tilannetta ajattelee ceteris paribus. Mutta:
* Nykyistä pidempien raitiovaunujen avulla voidaan korvata erityisesti Kehä I:n sisäpuolelle päättyviä säteittäisiä bussilinjoja, kunhan ratoja jatketaan sinne Kehä I:n tasalle.
* Nykyiset pysäkit sallisivat pääväylillä jo nyt 40–55 m pitkän kaluston käytön, kunhan vaunut kulkisivat tasavälisesti. Tämä vaatii sekä samat tai kerrannalliset vuorovälit samoja reittiosuuksia käyttäville linjoille että valo-ohjauksen toteuttamisen niin, että se tukee vaunujen tasavälistä kulkua. Niin ja sen kuljettajarahastuksen poiston, jotta pysäkkiaikojen hajonta saadaan kuriin.
Virkamiesten olisi syytä kertoa poliitikoille, että raitioliikenteelle huonojen järjestelyjen tekeminen ei ole ilmaista. Ainakin kokoomusta luulisi tämän puolen kiinnostavan. Noh, aina voi tietysti rakentaa metroa ja pestä kätensä kaupunkisuunnittelun valinnoista. Samalla rahalla tosin tekisi monta parkkihallia, johon ne asukkaiden autot voisi siitä kadunvarresta siirtää.
HSL:ä ainakin luulisi kiinnostavan. Samoin Helsingin kaupunkiorganisaatiossa ainakin HKL:ä ja Talous- ja suunnittelukeskusta.
Nyt en ymmärtänyt pointtiasi. Etenkin kun tuohon ei edes tarvittaisi siltoja tai tunneleita. Vai hieman lisää resursseja liikennevalojen suunnitteluun, mahdollisesti muutaman parkkihallin ja raitioteiden jatkot Kehä I:n tasalle.
Vai tarkoititko, että hintalappu on liian pieni, eikä tämä sen vuoksi kiinnostaisi keskiverto-poliitikkoa? 😉
Onko maan päällä kulkeva metro- tai lähijunarata mielestäsi autoliikenteen haittaamista? Tai jalankululle ja pyöräilylle varattu tie metsän läpi? Jos ei, niin millä perusteella vain bussi- tai raitioliikenteelle varattu väylä sitä olisi?
Muualla Euroopassa noudatetut käytännöt eivät siis mielestäsi toimi Suomessa? Ei se pyöräkaista tai etenkään kolmitasoinen pyörätie (mallia Kööpenhamina) nimittäin mikään satujen ratkaisu ole.
Mitäs hyötyä saaren ja ratikan rakentamisesta on Oy Stadin Ratikat Ab:lle?
Hyviä huomioita. Ratikoille on kyllä paikkansa (jokeri raiteille heti!), mutta eivät ratikat mitään ihmeitä tee. Raitiovaunu on Helsingin liikennevälineistä selvästi hitain, ahtain ja häiriöalttein. Parannussuunnitelmia on kyllä vaikka millä mitalla, mutta konkretiaa hyvin vähän.
Mielellään vedotaan johonkin K‑Euroopan ratikkajärjestelmiin, mutta eivät ne sielläkään aina kovin hyvin toimi. Jossain Amsterdamissa tai Lissabonissa raitioliikenne on lähinnä joko kävelyvauhtista matelua tai turistien viihdykettä. Kaikissa suuremmissa eurooppalaisissa kaupungeissa liikenne tukeutuu metroon ja juniin.
Oletko käynyt Amsterdamissa? Ratikat kulkevat katuverkossa ihen hyvin omilla kaistoillaan ja kaupungin ulkopuolella varsin metromaisesti junanraiteita muistuttavilla reiteillä.
Roihuvuoressa on 7000 asukasta. Riittää elättämään kolme kauppaa (S, K ja Siwa), 5 räkälää, 3 pitseriaa, fillarikorjaamon, joogastudion, kampaamon, sushiraflan, thairaflan ja kahvilan. Kahvila on tosin kiikun kaakun.
Eli aika paljon saa 7000 asukkaallakin. Vartiosaaressa ehkä jopa enemmän, koska sieltä on vaikeampaa lähteä illalla vaikka olisikin ratikka.
Kimmo tykkää busseista, minä tykkään ratikoista. Jos jaettaisiin stadilaiset kahteen jengiin, niin vähän epäilen, että mun jengissä olisi enemmän pelaajia. Ei kai se ratikan suosio, josta KSV, HKL ja HSL:kin puhuvat, ihan tuulesta temmattua voi olla.
Heh. Kyllä Manskulla on ratikkaralli. Mitä investointeihin tulee, niin länsimetromiljardin jälkeen voisi tietysti ajatella, että ratikkaankin käytetään vaikkapa viidesosa siitä. Vai onko se liikaa?
Busseja on HSL-alueella monenkokoisia, pakettiautoista telibusseihin. Ratikoitakin on monenkokoisia. Pienin ratikka on suurempi kuin suurin bussi. Suurimmassa ratikassa on 75 istumapaikkaa. Busseissa seisominen ei käytännössä ole vaihtoehto laadukkaassa joukkoliikenteessä.
Meillä taitaa olla vähän erilaiset käsitykset Pikkiksestä. Mä asun tässä muutaman sadan metrin päässä siitä. Tulee käytyä aika usein.
On varsin arroganttia väittää että saari voidaan rakentaa koska se hyödyttää nykyisellään vain 31 asukasta. Saari hyödyttää jo nyt suurempaa joukkoa, ja se miksi se ei hyödytä vielä suurempaa joukkoa kuin nyt on kaupungin syytä. Vai pitäisikö niiden 31 asukkaan rakentaa silta saarelle, jotta Vihreät olisivat tyytyväisiä?
Jos Vartiosaareen rakennettaisiin se silta, uskoisin kävijämäärien vastaavan Keskuspuiston kävijämääriä, kun määrät suhteutetaan kävelyetäisyydellä oleviin asukkaisiin.
Minun olisi pitänyt varmaan heti tarkentaa, että tarkoitin ongelmallisilla pyörätieratkaisuilla autoliikenteen tasossa ilman reunakiveystä olevia pyöräkaistoja tai (kääntyvistä autoista johtuen) tällaisten pyöräkaistojen kulkemista suoraan risteysten läpi ilman “sivukoukkausta” vilkkailla kaduilla ja risteyksissä. Nämä ovat juuri niitä yksityiskohtia, jotka ovat rakennussuunnitelmissa helposti lentäneet mappi‑Ö:hön, koska rakennusinsinöörit ovat nähneet asian kanssani samalla tavalla.
Myöskään yksisuuntaiset pyöräkaistat eri puolilla autotietä eivät ole hyviä ratkaisuja, koska ne saattavat pakottaa pyöräilijät joko ylittämään tietä epäedullisen usein tai jopa vääristä paikoista, elleivät sitten suoraan sorru ajamaan pyöräkaistaa väärään suuntaan tai poukkoile jalkakäytävälle.
Oma suosikkini on edelleen yhdistetty jalankulku- ja pyörätie, jossa sekä jalankulkijat että pyöräilijät noudattavat oikeapuolista liikennettä, mikäli tilaa varsinaisiin leveämpiin pyöräkaistoihin ei ole osoittaa.
Minun mielestäni kaupunkifillari-blogista ja monista muistakin puheenvuoroista paistaa läpi haave autoliikenteen heittämisestä pois kaduilta jälkikäteen säädetyillä kielloilla, kun osoittautuisi, että autoista olisi väärän liikennesuunnittelun vuoksi pyöräilijöille haittaa.
Tähän listaan on pakko kommentoida se, että joku siitä hitaudesta ja häiriöalttiudestakin pitää, jos kerran ne sporat ovat kaiken lisäksi ahtaitakin.
Hitaus on helsinkiläisittäin toteutetun raitiotieverkoston sisäänrakennettu ominaisuus, jolle on vaikea tehdä kovin paljon. Pysäkinvälejä pidentämällä saa lisää vauhtia, samoin uudet raiteet voi tehdä nykyistä nopeammiksi. Olisiko bussi yhtään nopeampi samoilla reiteillä ja pysäkinväleillä? Liikennevälineiden kiihtyvyyserot ovat pieniä, ja ainakin ruuhkassa raitiovaunulla on vähän vähemmän ruuhkaa.
Häiriöalttius taas — tilastoja näkemättä — taitaa olla paljolti varsin pienillä toimenpiteillä korjattavissa, jos tahtoa riittää. Ehkä minulla on käynyt hyvä tuuri raitiovaunujen ja huono tuuri lähijunien kanssa, mutta prosentuaalisesti enemmän ongelmia on ollut junien kanssa. Voi kyllä olla linjoistakin kiinni.
Toisaalta minulta on livahtanut ohi silmien se ratkaisu, jonka voi tehdä raitiovaunuilla mutta ei busseilla. Siinä mielessä raitiovaunujen markkinointi ainoana oikeana ratkaisuna on vähän harhaanjohtavaa. Tykättyjä ne kuitenkin näyttävät käyttäjämäärien valossa olevan.
Tämä ei ole mikään yleinen raitiovaunun annettu ominaisuus vaan ihan siitä kiinni millaiset edellytykset raitiovaunulle on päätetty kussakin kaupungissa antaa.
Maailmalla voi käydä matkustamassa myös nopealla ratikalla jota väärin pysäköidyt autot eivät haittaa ja joka ei pysähdy sadan metrin välein pysäkeille ja heti perään liikennevaloihin.
Helsingissä “on sovittu” että raitiovaunulla ei yleensä liikuta kantakaupungin ulkopuolelle ja silloin kun liikutaan, on rata suunniteltu tarkoituksella samanlaiseksi kuin sielläkin.
Toisinkin voisi olla — jos niin vaan päätetään.
Sanoisin, että on mahtavat palvelut…
Punkkuvuorelainen Hei, et ole liikkunnut stadissa tätä ennen? Tämähän nyt vallan kummastuttaa ihmistä joka on syntynyt ja elänyt kotikaupungissaan jo 1950-luvulta lähtien ja tehnyt siellä “uh, itä-lähiössä” duuniakin.
“Moni helsinkiläinen kokee…” sanot, mutta en minä tiedä keiden monien puolesta puhut.
Tutkija Punavuoresta, kuinkas monen itä-helsinkiläisen arvelet kokevan että meitä ei täällä nyt kuunnella ihan oikeasti.
Vartiosaari on ollut siellä kauemmin kuin sinä olet elänyt. Se on saari jossa on voinut käydä, kuten kaupungin omistamissa muissakin saarissa, ne ovat aika pienen vaivanäön takana. Todellisia Aarteita kokeakseen täytyy kyllä nähdä ihan itse vaivaa.
Ei siellä ole vain 31 ihmistä pyssyt kädessä vartioimassa omia oikeuksiaan jos menet sinne. Kyse ON ihan oikeasti saaresta joka on jäänyt hyvin monen tuhannen helsinkiläisen sieluun, ja sitä sinä et vaan tajua, koska sinulla ei ole siitä minkäänlaista kokemusta.
Tämä saari edustaa sinulle jotain mitä se EI ole. Sinne pääsee talvella kävellen, jos noin muutaman sadan metrin vesi jäätyy riiittävästi (useimmiten jäätyy siitä kohtaa). No, jos pidämme oikein hyvää huolta siitä ettei Suomessa tai Hgissä enääkahdenkymmenen vuoden kulutttua mikään jäädy talvella, niin sitten voi olla hankalla talvella sinne päästä.
Soutuveneitä ja ystävällisiä ihmisiä on aina olemassa, heille jotka ovat sitä myös — tässä vajoavien valtioveneiden maailmassa.
Mikä siitä ratikassa seisomisesta tekee niin olennaisesti laadukkaampaa? Kääntyilee ja nykii sekin.
Joukkoliikenteessä matkustaminen saattaa valitettavasti olla kohtalokasta, välineestä riippumatta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288631372805.html
Heh heh Nyt Osmo äänesti Merirastilan Metsien rakentamista vastaan.
Paikassa jossa on valmis Infra kuljettamaan isojakin ihmismääriä.(metro)
Mutta raitovaunu pitää saada vartiosaaareen.
Ilmeisesti Kun Osmo ei saanu Santahaminaa asuntokäyttöön niin, joku saari pitää saada.
Äänestin Meri-Rastilan rakentamista vastaan, koska rinnalle oli tullut tämä OurCity suunnitelma, joka toisi yhtä paljon asukkaista ja vielä lähemmäs metroasemaa. Variosaareen jää samanlainen viharalue rannalle kuin Meri-Rastilassakin.
http://www.hs.fi/kaupunki/Vanhus+kaatui+bussissa+Helsingissä+ja+kuoli+vammoihinsa/a1305760155472?ref=hs-art-new‑9
Raitiovaunussa kiihdytykset ja jarrutukset ovat tasaisempia. Ehkä kuljettajien asenteellakin on merkitystä, mutta joskus bussikuskit tuntuvat ennemmin kilpa-ajajilta. Liikenneympäristölläkin on varmaan vaikutusta.
Ei tilanne ihan noin lohduton ole, vaikka kantakaupungin kapeat kadut ja ratikkaliikenteen suuri määrä asettavatkin omat rajoitteensa. Ne liikennevaloetuudet pitäisi vaan saada kuntoon. Nykytilannehan on se, että etuus kyllä annetaan, mutta vaihtelevalla viiveellä. Haitta muulle liikenteelle on siis jo olemassa, mutta hyöty hukataan, kun vaunun pitää kuitenkin jarruttaa, odottaa ja kiihdyttää taas vauhtiin.
Häiriöalttiuteen ei vaikuta juuri mikään muu kuin se, miten hyvin muu liikenne pidetään pois kiskoilta, ja tämä jos mikä on valintakysymys. Kokonaisuutena ongelma ei kuitenkaan liene kovin suuri, ja ilmeisesti se on keskittynyt tietyille linjoille, koska omassa päivittäisessä käytössäni katkoksia ei käytännössä ole.
Ei kai kukaan ainoasta oikeasta ratkaisusta ole puhunut. Ratkaisevaa on kapasiteetin tarve. Helsingin kantakaupunkimaisten alueiden tiheydellä näyttäisi syntyvän kysyntää, johon ratikka soveltuu kapasiteettinsa puolesta hyvin. Lähiötiheydellä bussi on kannattavampi, ja metron laajentaminen taas vaatisi ihan eri mittaluokan asukastiheyttä.
Tätä voi testata ihan empiirisesti. Kokeile lukea lehteä bussissa seisten.
Pysäkkitaskujen ja hidastetöyssyjen ja painuneiden kaivonkansien puute. Lisäksi 90 asteen käännöksiä on huomattavasti vähemmän ratikka- kuin bussiverkolla noin keskimäärin.
Helppoja testejä: Pystytkö kirjoittamaan joukkoliikennevälineessä? Pystytkö lukemaan istuessassi selkä menosuuntaan noin 15 minuuttia niin, ettei tule huono olo?
Jostain syystä näitä ratkaisuja kuitenkin käytetään juuri sellaisisa maissa ja kaupungeissa, joissa pyöräily on selvästi Helsinkiä ja Suomea suositumpaa. Ilmastoerot ja maastokaan eivät voi niin suuria eroja selittää. Joten olisiko sinulla tutkimusnäyttöä siitä, että kaksisuuntaiset jalkakäytävän kanssa yhdistetyt pyörätiet nimenomaan _lisäävät_ pyöräilyn suosiota ja ovat todelliselta turvallisuudeltaan parempia kuin nuo mainitsemasi keski-eurooppalaiset ratkaisut?
Perimmäinen kysymys on myös se, että suhtaudutko pyöräilyyn tasaveroisena liikkumismuotona vai sunnuntaiajeluun sopivana ja “trikoopellejen” harrasteena.
Keskiverto rakennusinsinööri on muuten aika konservatiivinen, etenkin jos ei ole kauheasti matkustellut tuolla Länsi-Euroopassa avoimin silmin tai muuten perehtynyt muihinkin vaihtoehtoihin kuin siihen, mitä Suomessa on tehty viimeiset 50 vuotta. Koskee niin pyöräilyä, ratikoita kuin jopa liikennesuunnittelua yleisesti.
Myöskään yksisuuntaiset pyöräkaistat eri puolilla autotietä eivät ole hyviä ratkaisuja, koska ne saattavat pakottaa pyöräilijät joko ylittämään tietä epäedullisen usein tai jopa vääristä paikoista, elleivät sitten suoraan sorru ajamaan pyöräkaistaa väärään suuntaan tai poukkoile jalkakäytävälle.
Oma suosikkini on edelleen yhdistetty jalankulku- ja pyörätie, jossa sekä jalankulkijat että pyöräilijät noudattavat oikeapuolista liikennettä, mikäli tilaa varsinaisiin leveämpiin pyöräkaistoihin ei ole osoittaa.
Minun mielestäni kaupunkifillari-blogista ja monista muistakin puheenvuoroista paistaa läpi haave autoliikenteen heittämisestä pois kaduilta jälkikäteen säädetyillä kielloilla, kun osoittautuisi, että autoista olisi väärän liikennesuunnittelun vuoksi pyöräilijöille haittaa.
Olen joskus kesäisin pyöräillyt omaa työmatkaani pääkaupunkiseudun halki Espoon Olarista Itä-Helsingin Herttoniemeen, mutta talvisaikaan en sitä tekisi. Matka on sen verran pitkä ja hankala näin taitettuna, että siihen saa kulumaan yhteenkin suuntaan vähintään 1 h 15 minuuttia ja vaatteidenvaihdot ja suihkut mukaan luettuna päivästä hupenisi työmatkoihin täydet kolme tuntia. En omista autoa ja tyypillisesti käytän joukkoliikennettä eli Länsiväylän busseja ja metroa.
Jos olisi perheellinen ja asuisi vähääkään syrjemmällä, niin auto alkaisi olla välttämätön. Nykyisenkaltaisten liikenneyhteyksien varassa ja mainitulla etäisyydellä Helsingin keskustasta minulla ei olisi varaa hankkia tilavampaa asuntoa kuin nykyinen saunallinen kaksioni on.
Tarkennuksesta huomaamme, että rahvas pääsee Vartiosaareen muutenkin kuin kaksi kertaa päivässä (ei kuitenkaan joka päivä) kulkevalla yhteysaluksella. Talvisin voi kävellä jäätä pitkin ja kesällä lainata soutuvenettä!
Olen asunut siellä ja kuljin ratikalla osan työmatkaani.
Kaupungissa on erilaisia ratikoita ja linjoja. Esim. pikaratikka/metrojuna Amstelveeniin ei pelkästään kulje metromaisesti, vaan suurelta osin metroraiteilla ja ‑tunneleissa. Toisaalta kaupungissa on yksiraiteisia kohtia, joissa ratikka jää odottamaan vastaantulijaa. Vertailukohta on tosin epäreilu, sillä historiallinen keskusta on suunniteltu satoja vuosia sitten lähinnä vesiliikenteen tarpeisiin. Metrolinjankin rakentaminen on siellä vaikeaa.
Keskimäärin ratikoiden kulku nopeutuu mitä kauemmas keskustasta mennään, aivan kuten meilläkin.
En missään tapauksessa kategorisesti tuomitse ratikkaa kulkuneuvona. Sillä on monia hyviä puolia. Vierastan alan harrastajien tapaa esittää raitioliikenne jonain kaupunkisuunnittelun hopealuotina joka parantaa kaiken kaupunkirakenteesta palvelutarjontaan.
Tuota kuulee usein sanottavan, mutta miten paljon siinä on todellisuuspohjaa? Varmasti kantakaupungin raitioliikennettä pystyttäisiin hieman nopeuttamaan, mutta saataisiinko merkittäviä muutoksia aikaan ilman raiteiden edes osittaista kaivamista tunneleihin tai pysäkkimäärän merkittävää vähentämistä?
Ratikka on mennyt kantakaupungin ulkopuolelle Munkkiniemeen jo vuosikymmeniä. Nyt suunnitygerllaan raidejokeria, jonka linja on kokonaan kantakaupungin ulkopuoella.
Pysäkkien sijaintia isoimpien risteysten lähellä hieman rukkaamalla ja tahdistamalla liikennevalot pysäkille pysähtymisten kanssa saataisiin keskinopeutta lisättyä merkittävästi kun ei pysähdyttäisi risteyksissä aina kahta kertaa (eli ensin odottamaan matkustajia ja sitten autoja).
Niin toimitaan mm. Berliinissä. Helsingissä ei ole mitään erityisolosuhteita (kuten suomalaisten huono viinapää, suomen kielen vaikea opittavuus, pitkät valoisat kesäyöt, geneettinen altistuminen sydän- ja verisuonitaudeille, protestanttisen etiikan yhdistyminen slaavilaiseen melankoliaan, tai edes metrin raideleveys), jotka estäisivät saman toteuttamisen täällä.
Ratikkakiskojen ei myöskään tarvitse päättyä heti ensimmäiseen lähiökaupunginosaan kantakaupungin ulkopuolella. Ne voivat jatkua kehä 1:lle tai ainakin jokerille asti. Ja uusien päättärien sijainnin voi valita niin että niiden ympärille saa rakennettua paljon ja tiiviisti. Linja jonka molemmat päät kuormittuvat tasaisesti on liikenteellisesti ja taloudellisesti aina parempi kuin lähiötä kohti harveneva poronsarvikaavio.
Munkkiniemen rata on poikkeus, pienen ihmeen kautta säilynyt historiallinen jäänne yksityisen yhtiön ajoilta. Toisen haaran rakentaminen isomman matkustajapohjan tarjoavaan Munkkivuoreen on sen sijaan ollut mahdottomuus…
Ja Jokeri on hyvä esimerkki siitä miten joukkoliikenteen suunnittelu kestää 30 vuotta ja lähtökohdat ovat siitä kiinni mitä pieni piiri virkamiehiä on päättänyt. Alunperin laskentamallit (tai suunnittelijoiden ideologia ja pinttyneet ennakkoluulot) kertoi että ei, ei, ei — kuka ihme nyt haluaisi matkustaa poikittain käymättä ensin Rautatientorin kautta: käyttäjiä ei ole tarpeeksi että linja kannattaisi edes busseilla. Ja kun mahdollisuus sitten tuli ja sitä käyttämään “liikaa” matkustajia, osoittautui bussiliikenne ylikuormittuvaksi, haavoittuvaksi, hitaaksi ja epäluotettavaksi (eikös nämä ollutkaan ratikan ominaisuuksia?).
Joo, mutta kyllä tässä tapauksessa pitää myöntää että raitiovaunu olisi mukavampi, joskin bussi+metro ‑kombinaatiota hitaampi tapa matkustaa Vartiosaaresta kantakaupunkiin. Luultavasti mukavuutta arvostettaisiin enemmän.
Minä ainakin ajattelen asian niin, että kyse ei ole pelkästään joukkoliikennevälineen nimestä, vaan samalla otetaan myös kantaa joukkoliikenneverkon rakenteeseen ja jopa kaupunkirakenteeseen muutenkin. Eli raskasraiteeseen ja liityntäbusseihin perustuva puumainen joukkoliikennelinjasto tuottaa lähtökohtaisesti erilaista kaupunkirakennetta, kuin verkkomainen raitiolinjasto.
Esimerkki voisi löytyä juuri Laajasalosta, josta tähän asti kaikki joukkoliikenneyhteydet (pl. yöbussit) ovat olleet vaihdollisia Herttoniemen kautta. Kruunuvuoren sillan myötä on mahdollista järjestää Laajasalosta suorat raideliikenneyhteydet sekä keskustaan, Kalasatamaan, Kumpulaan että Pasilaan. Ja jopa pidemmällekin, riippuen ihan miten linjasto suunnitellaan. Tietystikään Kruunuvuoren silta ei yksinään näitä mahdollista, vaan nimenomaan osana Kalasataman raitioteiden kokonaisuutta.
Busseihin tai johdinautoihin perustuvalla runkolinjastolla voitaisiin toki toteuttaa vastaava verkkomainen linjasto, mutta tällä jää kuitenkin moni raitioliikenteen etu saavuttamatta. Kuten kapasiteetti, matkustusmukavuus ja riippumattomuus katuverkosta.
Samoin lähellä maanpintaa kulkevalla maanalaisella metrolla pystyttäisiin myös vastaavaan, mutta asukkaita pitäisi olla kuin Pariisissa, jotta tätä edes kannattaisi harkita. Keskinopeus ei kuitenkaan nousisi lyhyestä pysäkkivälistä johtuen kovinkaan paljon korkeammaksi kuin hyvin toteutetulla pintaratkaisulla, joten olisiko tämä kuitenkaan lisähintansa arvoinen?
Tiivistetysti: Liikennesuunnitteluun on erilaisia “tuotteita” ja minusta “ratikkakaupunkissa” on tuotteena huomattava potentiaali. Kunhan se vain toteutetaan oikein, eikä vesitetysti kuten nyt näyttää erityisesti Kalasatamassa olevan tapahtumassa.
Tarkennetaan hieman: Raitioliikenne kulkee tällä hetkellä Helsingin pääkaduilla hitaammin, kuin mitä pysäkkiväli ja nopeurajoitukset sallisivat. Johtuen erityisesti siitä, että pysäkkien välillä joudutaan pysähtymään liikennevaloissa. Tämä kun saadaan vähenemään 90 % nykyisestä, niin minusta raitioliikenne on silloin pääsääntöisesti ihan riittävän nopeaa.
Oopperan — Kurvin linjan eteläpuolella etäisyydet ovat muuten niin lyhyitä, että maanalaisten ratkaisujen nopeushyöty hukkuu helposti tasonvaihtoihin kuluvaan aikaan. Erityisesti, kun ei pystyttäne rakentamaan välittömästi kadun alla kulkevia ratkaisuja. Ja tämä maksaa niin paljon, että samalla rahalla saanee lisättyä enemmän joukkoliikennematkustusta jatkamalla ratikkalinjoja entistä pidemmälle lähiöihin tai rakentamalla Paloheinän tunnelin kaltaisia oikoreittejä joukkoliikenteelle.
Ihan asialliasia kysymyksiä. Toisaalta: pystynkö tekemeään sen raitovaunussa tällä 60 vuoden iällä?
Kysymys busisn ja raitiovaunun paremmuduetsa on huonosti asetettu. Kummallakin on etunsa.
Miten me parantaisimme kohtuullisin kustannuksien bussien matkustusmukavuutta. Niitä joka tapauksessa tarvitaan sekä esikaupunki- että keskikaupunkiliikenteessä. Ns. runkolinjaperiaate (bussilla metorasemalel, siitä keksustaan) ei toimi kaikissa tapaukisissa.
Matka busslla kampista Hesperiankadulle vie n 5 min. Sen matkan seisoo, joskus kuin sillit suolassa eikä juuri ehdi lukea. Raitiovaunujen kapsiteetti ei riitä.
Kuulostaa taas kommunismilta !
Luonnon raiskaajaksi siis Soininvaarakin pn päätynyt !
Jos aika jouluna käy pitkäksi, tässä vinkkinä yksi vaihtoehto ajankuluksi/ihailtavaksi/ihmeteltäväksi/tiedoksi: ks. “http://yle.fi/ohjelmat/2464436”. Oli tänään uusintana tv:ssä.
Kaikista mahdollisista mielipide-eroista huolimatta, hyvää joulua jokaiselle!
Nyt tuli mittari täyteen kun kuuntelee tätä paskaa miksi ihmeessä suomen kokoiseen maahan tai helsingin kokoiseen kaupunkiin pitää yrittää tukkia enemmän asukkaita kuin sinne mahtuu mikä ihme hinku siitä on väen vängällä yritettävä tehdä jotain new yorkkia ei suomi ole mikään amerikka jos tila loppuu kesken niin silloin se loppuu naurettavaa kun viimeisiä rantoja ja virkistys eli viheralueita ja lehtimetsiä pitää rakentaa jopa keskuspuistoon on ehdotettu kaavoituksia joka on helnsinkiläisten lenkkeily ja muu virkistäytymisalue ja myös eläiten turvapaikkka ja kulkureitti kaupungin sydämeen ja sieltä pois kun niistä todennäisesti on jo hävitetty 99,9 prosenttia ja jäjellä ovat ne 0,1 prosenttia tämä menee jo yli ja naurettavaksi suomen pitäisi suojella ihmisiä jotka haluavat nauttia luonnon rikkauksista ja uhanalaista eliölajistoa ei kukaan viihdy pelkkien betonibunkkerien ympuröimänä eivät ihmiset eivätkä eläimet.
Sinäpä sen Hupsis sanoit. Kyllä Soininvaara leijuu teorioissaan ja visioissaan metrin ilmassa, Mitä vihreyttä on uhrata ainutlaatuinen ja kulttuurisesti hieno saari tiiviille rakentamiselle sisältäen ns sosiaalista asuntotuotantoa,ja ainutlaatuisen ympäristön tuhoamisen siunaa se, että sinne tulisi vielä ratikkalinja ‑voi taivahan talikynttilät. Mitä vihreyttä tämä on? Ympäristörikoksen lisäksi soininvaaralaisia ei tunnu tosiaankaan haittaavan demokratian ignorointi. Tällä en tarkoita sitä valtuustopelia ja suhmurointia puolueiden kesken, vaan kovakorvaisuutta kaupunkilaisten mielipiteille, jotka valtaosaltaan puolustavat saaren virkistyskäytön turvaamista ja kehittämistä. Kokoomuksen puisto-osaston liikanimessäkin pitäisi näköjään puisto ‑osa korvata sopivammalla. Ehdotuksia?
Toivottavasti näin massiivisisten(ja kalliiden) suunnitelmien toteutuminen (menossa on jo useiden uusien alueiden rakentaminen) ei kuitenkaan ole kuulutettu kirkossa. Parempienkin (?)visionäärien , kuten vaikkapa Saarisen keskustasuunnitelmat ovat jääneet toteutumatta.
Soininvaaran näkemys ei ole edes looginen.Millaista naiiviutta ja haihattelua on luulla, ettei iso raha ja kokoomus apulaisineen (vihreät) käyttäisi annettua mahdollisuutta rahastaa rakentamisesta mahdollisimman hyvä tuotto. Jos näin hieno paikka rakennettaisiin kai sinne ennemminkin tulisi mahdollisimman arvokkaita kohteita. Tämä ajatus siitä, että sinne tulisi sosiaalista rakentamista tai että tämän saaren rakentamisella jotenkin autettaisiin Helsingin asuntopulaa on mahdoton, epälooginen ja epäuskottava.Muu kuin kovan rahan asuntotuotanto tarkoittaa sitä että rakennuttajat saavat edullista lainaa ‑siis se on sitä yhteiskunnan tukemaa tuotantoa ajatuksena että edullisemmat rakennuskustannukset siirtyisivät asukkaille edullisimmiksi hinnoiksi ja vuokriksi.(Näinhän ei edes aina tapahdu).Tätä n.s. sosiaalisen asuntotuotannon etua rakennuttajat hyödyntävät yhtä tuottavasti. Luonnontilaiseen Vartiosaareen siis halvalla, huonosti rakennettuja ja suunniteltuja sosiaalisen rakentamisen asuntoja ja Helsingin asuntopula helpottuu!
En malta olla vielä ihmettelemättä tätä joistakin kommenteista paistavaa (köyhän)kansan halveksuntaa. “Kauppakartononkatu ja Itäkeskus” kuin Detrot. LOL. Mikä sitten cityvihreiden mielestä ei ole? Mikä kelpaa? Se kuuluisa Punavuori?
Vartiosaaressa noudatetaan MAL-ohjelmaa, kuten noudatetaan jopa Jätkäsaaressa, eli sinne tulee 20% sosiaalista asuntotuotantoa ja lisäksi HITAS-asuntoja.. Lisäksi kaikki asuntotuotanto vähentää asuntopulaa, sillä jos alueelle muuttaisi suurituloisia, joka muuttaisi heitä vapautuvaan asuntoon ja niin edelleen.
Ei ole köyhän kansan halveksuntaa jos peräänkuuluttaa kunnollista suunnittelua myös vähemmän maksukykyisen väestönosan asuinalueille.
Itäkeskuksen maamerkin Kauppakartanonkatuun rajoittuva ympäristö muistuttaa kyllä hylättyä amerikkalaista kauppakeskusta. Koko itäkeskuksen alue kaipaa radikaalia uudelleenajattelua jonka lähtökohta on jotain muuta kuin liikenteen sujuvuus.
Aivan järjetöntä tuhota helsingin viimeisetkin luontoalueet ja vielä saari! Jos ihmiset eivät viitsi nähdä pientä vaivaa päästäkseen saarelle, niin ei sinne edes oikeasti halua mennä!
Miksei rakenneta ensin kalasatamaa, viikinmäkeä, kruunuvuorenrantaa ja muita meneillään olevia loppuun. Katsotaan monta asuntoa sieltä myymättä ja oikotien asuntotarjonta helsingissä ihan järjetön laidasta laitaan!
Missä asuntopulan kriteerit menee? Enemmän myytävää, kuin kysyntää!
Nuo mainitut alueet rakennetaan kyllä kaikki. On aika epä’toivoista väittää, ettei Helsingissä ole asuntopulaa. Markkinataloudessa myytävä ei koskaan lopu, mutta sen hinta nousee.
Ihan hullun hommaa! 50-luvulta lähtien tätä epätoivoista hanketta yritetty ajaa läpi,huonoin tuloksin.Onko Tammisalo jotenkin pyhitetty alue ettei siltaa voida sinne laittaa vaikka kaupunki omistaa kaikki ranta-alueet?? Tässä taitaa raha puhua järjen sijaan ja rasitetaan jo muutenkin ahtaaksi käyviä väylia Laajasalossa ja Yliskylässä Kruunuvuoren rakentamisen myötä?
Tämä tulee aika myöhässä eikä ehkä koske kovin läheisesti itse pääasiaa, mutta “vitoshai” taitaa olla mahdoton käsi viiden kortin pokerissa. Jos vitonen on korkein kortti, muiden neljän on oltava pienempiä, jolloin kädessä on vähintään kakkospari. 🙂
Miksei Kivinokka?
Kivinokka on saman kokoinen saari kuin Vartiosaari. Miksi tuhlata miljoonia kaupunkilaisten varoja infran rakentamiseen kun Naurissaaressa on valmis infra, sillat, kaukolämpö, sähköt, tiet, metrot ja bussi. Nähdäkseni sen rakentamisessa on vaan yksi iso este, kesämäjat. Niiden takiako se on siirretty sivuun keskustelusta? Kukahan mahtaa omistaa naurissaaren kesämajoja, ettei vaan poliittisissa puolueissa toimivia kaupungin päättäjiä?
Hallinto-oikeus totesi Vartiosaaren rakentamisen laittomaksi. Erikoista ja surullista, että tarvitaan lakimiehiä, jotta saadaan suhteellisuudentajua kaavoitukseen. Mikä siinä on, että vihreät vastustavat paniikinomaisesti Vanhankaupungin lahden ympäristön rakentamista. Aluetta on paljon ja se on aivan eritavalla kytkettävissä hyviin liikenneyhteyksiin kuin Vartiosaari.