Kävin eilen Tam­pereel­la puhu­mas­sa tilaisu­udessa, jos­sa esitelti­in “tuleville asukkaille” uut­ta Tam­pereen ja Lem­päälän rajalle raken­net­tavaa asuinaluet­ta Vuores­ta. Han­kkeesta voisi kir­joit­taa pitkäänkin, mut­ta tyy­dyn yhteen yksityiskohtaan.

Vuorek­ses­sa pyritään työ­paikko­jen ja asun­to­jen sekoit­tamiseen. Päämääränä on, että mah­dol­lisim­man moni vuores­lainen voisi työsken­nel­lä omas­sa lähiössään. Tämä on tavoit­teena hyvä, mut­ta lop­putu­los on huono, jos asun­not ja työ­paikat eivät kohtaa kuten ne eivät kohtaa esimerkik­si Laut­tasaa­res­sa. Vuores on huono paik­ka työ­paikoille, jos työn­tek­i­jät tuil­e­vat pääosin muual­ta. Sieltä muual­ta ei pääse kuin autol­la. Sil­loin on parem­pi sul­loa työ­paikat keskus­taan, jonne pääsee kaikkial­ta. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taako ton­tit arpoa?”

Blo­gin kävi­jämäärä on nous­sut enem­män kuin ilah­dut­tavasti. Juuri nyt viikoit­tainen kävi­jämäärä on noin 23000. Tämä ylit6tää mon­en puoluele­hden tilaa­jamäärän. Tätäkin enem­män ovat lisään­tyneet kom­men­tit, joi­ta on päivit­täin välil­lä sato­ja. Kom­men­tit ovat osit­tain erit­täin tasokkai­ta. Näen kir­joit­ta­jan nim­imerkin takaa sähkö­pos­tiosoit­teesta, ja voin vaku­ut­taa, että, kir­joit­ta­jien joukos­sa on paljon korkei­ta asiantun­ti­joi­ta. Täl­laista men­estys­tä en olisi osan­nut edes kuvitella.

Kaikel­la täl­lä riemul­la on var­jop­uolen­sa. Blo­gin moderoin­ti ylit­tää voimavarani. Vaik­ka sen­su­uripros­ent­ti on hyvin alhainen, mon­en mielestä aivan liian alhainen,  kom­men­toin­tia ei voi ava­ta avoimek­si. Näk­isitte ne sen­suroidut, niin olisitte samaa mieltä. Jos tämä avat­taisi­in sen­suroimat­tomak­si, niitä sen­suroitavia tulisi paljon lisää.

Mitä siis tehdä? Näin ei voi jatkaa. Jat­ka lukemista “Mitä tehdä tälle blogille?”

1) Kaavoitus

Tärkein keino lähikaup­po­jen puo­lus­tamiseen on kaavoit­taa riit­tävän hyviä kaup­pa­paikko­ja riit­tävän suurille lähikaupoille. Helsingis­sä kaavoitet­ti­in aikanaan Kata­janokan kär­keen kolme noin 200 neliön kivi­jalka­kaup­paa,. joista yksi on jäl­jel­lä. Toinen yhtä pieni on van­hal­la puolel­la keskon pääkont­torin talos­sa. Tämän seu­rauk­se­na kata­janokkalaiset osta­vat ruokansa paljon keskus­tan suurista myymälöistä. Olisi ollut parem­pi kaavoit­taa yksi 600 neliön kaup­pa, kos­ka tavar­ava­likoima on Suomen EU-jäsenyy­destä seu­ran­neen rajo­jen avau­tu­misen jäl­keen kas­vanut räjähdys­mäis­es­ti. Jat­ka lukemista “Miten puo­lus­taa lähikauppoja”

Kaup­po­jen auki­oloaiko­ja koskevas­sa keskustelus­sa vedot­ti­in mon­een ker­taan siihen, ettei yhteiskun­nan pidä puut­tua vapaaseen val­in­taan. Eräitä tähän liit­tyviä näkokohtia:

Ensim­mäi­nen ongel­ma liit­tyy siihen, johtaako oman edun mukainen osit­taisop­ti­moin­ti lop­ul­ta opti­maaliseen tulok­seen. Jat­ka lukemista “Automar­ketit ja vapaa kilpailu”

Kaup­po­jen sunnuntaiaukio0lolla on kak­si vaiku­tus­ta, toinen ensisi­jainen varsi­nainen ja toinen seuraus.

Jos kau­pat ovat auki sun­nun­taisi, esimerkik­si mei­dän per­heemme arki helpot­tuu — tai siis ei arki vaan pyhä — kos­ka sun­nun­taina voi käy­dä osta­mas­sa ruokaa ja valmis­taa sitä. Viikon aikana ei ole ehtinyt suun­nit­tele­maan. Tämän vastapain­ona kaik­ki muut­tuu kalli­im­mak­si, kos­ka tyhjästä eivät sun­nun­tain palkat — siis ne kaksinker­taiset — tule eikä kaup­pa myy enem­pää kuin ihmisil­lä on rahaa ostaa. Jat­ka lukemista “Kaup­po­jen sunnuntaiaukiolo”

Osta joul­u­lah­jak­si kir­ja signeerattuna!

Luet­telon kir­jois­tani saat paina­mal­la sivun ylä­palkissa kohtaa “Julka­isut”. Siel­lä voit myös tutus­tua kir­jo­jen näytelukui­hin ja sisällysluet­teloi­hin. Näin aukea­van sivun alaosas­sa on ohjeet kir­jo­jen tilaamisek­si. Kir­jat tule­vat muu­ta­man päivän sisäl­lä koti­in postitettuina.

Lai­tan tilau­so­hjeet myös tähän loppuun.

Voit tila­ta kyseisiä kir­jo­ja edullis­es­ti mak­samal­la kir­jan (kir­jo­jen) hin­nan tilille 800011–925842 (saa­ja: Tietokeino Oy) ja merk­it­semäl­lä viestikent­tään nime­si ja osoit­teesi ja tilaa­masi kir­jat. Kir­jat toimite­taan signeer­at­tuina omis­tet­tuina tilaa­jalle tai hänen toivo­ma­lleen henkilölle. Hin­nat ovat seuraavat: 

Fil­lar­il­la Niz­za­an 21,50 €
Vau­raus ja aika 21 €
Vihreät ja talous 10 €
Min­is­terikyyti 12 €
Täystyöl­lisyy­teen ilman köy­hyyt­tä 6 €
Hyv­in­voin­ti­val­tion eloon­jäämisop­pi 23 €
Ratkai­se­va aika 5 €
Vihreää val­oa 4 €

(Julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)

Kun­nal­lis­vaalit muut­ti­vat poli­it­tista asetel­maa, vaik­ka kan­na­tu­so­suuk­sien muu­tok­set eivät olleet järisyt­täviä. Keskus­tan ja sosi­aalidemokraat­tien tap­pi­ot ker­to­vat näi­den puoluei­den han­kalas­ta tilanteesta.

Keskus­ta on kuin keilaa­ja, jon­ka pitäisi kaataa radan molem­mille reunoille pystyyn jääneet keilat. Kaupungeis­sa pitäisi olla mod­ern­impi pär­jätäk­seen kokoomuk­selle ja syr­jäseudul­la entistäkin maalais­li­it­to­laisem­pi. Kumpikin tavoite on puolueelle vaikea jopa erik­seen saati sit­ten yhdessä. Jat­ka lukemista “Puoluei­den välitodistus”

Lex Nokia merk­it­see, että Nokia saa valvoa henkilökun­nan sähkö­pos­tili­iken­net­tä — kenelle on pos­tia lähetel­ty mut­ta ei sisältöä — jot­ta työpöy­dän koneil­ta ei saisi lähet­tää liike­salaisuuk­sia suo­raan kil­pail­i­jalle. Usko­taanko Nokial­la, että rikos­ta suun­nit­tel­e­vat insinöörit ovat niin laisko­ja, etteivät viit­si vai niin tyh­miä, etteivät ymmär­rä lähet­tää sitä kotikoneelta?

Ketjuswsa “Geen­i­ti­eto tuhoaa sairaus­vaku­u­tuk­sen” Björk kyseli, mitä vikaa siinä on, että vaku­u­tusy­htiö tietää vaku­ute­tun geen­it ja hin­noit­telee riskin sen mukaisesti.

Vaku­u­tuk­sen pitäisi tasoit­taa hyvää ja huonoa tuuria keskenään. Ajatel­laan taudin sijas­ta palo­vaku­u­tus­ta. Jos toden­näköisyys sille, että t6alo palaa on 1% seu­raa­van 20 vuo­den aikana, palo­vaku­u­tuk­sen hin­ta on 0,05% vuodessa (+ vaku­u­tusy­htiön “kulut”) Jos vaku­u­tusko­r­vaus kor­vaa talon kokon­aan, tuli­palo­jen hait­ta jakau­tuu tasan kaikkien kesken, paloi talo tahi ei. Jat­ka lukemista “Geen­i­ti­eto ja vaku­u­tusten hinnoittelu”

Keskustelu vihrei­den nais­ten rikosil­moituk­ses­ta Jus­si Hal­la-ahon raiskaus-kir­joituk­ses­ta tuot­ti varsin raskaan keskustelun. Tämän moderoin­ti on ollut niin työlästä, että en pysty jatka­maan keskustelua ajankäyt­töon­gelmien takia, vaik­ka olisi ollut houkut­tel­e­vaa vas­ta­ta Teemu K:n kymme­neen kysymykseen.

Toisen läh­es yhtä rasit­ta­van keskustelu­juon­teen syn­nyt­ti tun­nekuo­hu, joka syn­tyy aina jos tek­stis­sä esi­in­tyy sel­l­aisia sano­ja kuin ”geeni” ja ”rek­isteri” puhu­mat­takaan nyt siitä,että ne esi­in­tyvät vielä yhdessä. En halua vähätel­lä tieto­suo­jaon­gelmia, mut­ta en aina ymmär­rä, mitä tieto­suo­javä­ki kul­loinkin pelkää, kun toisia asioi­ta taas ei pelätä lainkaan, vaik­ka pitäisi.

Tiedät­tekö esimerkik­si, että kun vilau­tat­te kan­ta-asi­akasko­rt­tianne ruokakau­pas­sa, kaik­ki ostok­senne siir­tyvät rek­isteri­in. Jos ukkomies on menos­sa tapaa­maan toisek­si paras­ta tyt­töys­tävään­sä, kon­dome­ja ostet­taes­sa kort­ti kan­nat­taa jät­tää lompsaan.

Olen poimin­ut tähän joitakin väit­teistä geneet­tisen sor­men­jäl­jen rek­isteröin­nistä. Kur­si­ivil­la kir­joitet­tu on lain­aus blo­gista. Jat­ka lukemista “Tun­teet, jär­ki, geen­it ja rekisterit”