(Julkaistu kolumnina Suomen Kuvalehdessä)
Kunnallisvaalit muuttivat poliittista asetelmaa, vaikka kannatusosuuksien muutokset eivät olleet järisyttäviä. Keskustan ja sosiaalidemokraattien tappiot kertovat näiden puolueiden hankalasta tilanteesta.
Keskusta on kuin keilaaja, jonka pitäisi kaataa radan molemmille reunoille pystyyn jääneet keilat. Kaupungeissa pitäisi olla modernimpi pärjätäkseen kokoomukselle ja syrjäseudulla entistäkin maalaisliittolaisempi. Kumpikin tavoite on puolueelle vaikea jopa erikseen saati sitten yhdessä.
Ei ole ollut Keskustan ansiota vaan Kokoomuksen heikkoutta, että ”Maalaisliitto” on ollut johtava porvarillinen puolue kaupungistuneessa Suomessa. Jopa Helsingin hienostoalueella, Kuusisaaressa on jouduttu äänestämään Keskustaa, koska kokoomuslaisia ei ole pidetty pätevinä toimijoina. Nyttemmin Kokoomus on alkanut näyttää oikealta puolueelta. Tämä tietää Keskustalle lisää tappioita ja Kokoomukselle lisää voittoja.
Huonot aluepoliittiset uutiset koituivat Keskustan tappioksi syrjäseuduilla. Huonoja uutisia tulee lisää, johti hallitusta kuka tahansa. Kierrettä on hankala katkaista, koska yritykset eivät sijoita toimintojaan kuntiin, joissa väestön mediaani-ikä lähestyy kuuttakymmentä vuotta.
Suomen Keskustan järjestörakenne suosii niin vahvasti pieniä paikkakuntia, että takametsien protestimieliset voivat hyvinkin vallata puolueen. Kilpailijat odottavat kieli pitkällä puoluesihteeri Korhosen linjan voittoa, mikä merkitsisi Keskustan vetäytymistä Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjoispuolelle.
Ennen vaaleja pääministeri Vanhanen tuli pääkaupunkiseudulla näyttävästi esille visiollaan puutarhakaupungeista. Useimmista muista vaaliteemoista poiketen kyse oli asiasta, joihin kunnallisvaaleissa todella vaikutetaan. Ministeri Jan Vapaavuori ja minä nousimme näkyvimmin hajakeskityksen kriitikoiksi. Kunnallisvaaleissa me ylitimme kahdestaan Suomen Keskustan Helsingissä saaman äänimäärän 16 256 – 11 833.
Sosialidemokraattien vaalitappion syitä on etsitty puheenjohtajan persoonasta, ilmeistä, pukeutumisesta ja äänensävyistä. Ongelman ydin on siinä, että tuollaisten seikkojen voidaan edes ajatella ratkaisevan puolueen menestyksen. Jos on henki päällä, eivät ulkoiset seikat ratkaise. Vahva viesti menee perille vaikka änkyttäen.
Erinomaisessa kirjassaan, ”Mikä vasemmistoa vaivaa” Tommi Uschanov ihmettelee, miten vasemmiston kannatus voi olla niin vähäistä, vaikka asennemittauksissa kansan ylivoimainen enemmistö tukee sen poliittisia tavoitteita – haluaa esimerkiksi pienentää tuloeroja.
Helsingin valtuustoon valittu Jorma Bergholm (sdp) sanoi Ylen Ykkösaamussa, että puolueen vuosia harjoittama oikeistolainen hallituspolitiikka oli perussyy demareiden murskatappioon. Lipposen politiikkaa on tosiaan vaikea luonnehtia vasemmistolaiseksi. Mutta olisiko tälle oikeistolaiselle politiikalle ollut toimivaa vaihtoehtoa? Jos vastaus tähän kysymykseen on kielteinen, Bergholmin rehellinen analyysi tuottaa ikävän jatkokysymyksen.
Minusta harjoitetulle politiikalle on inhimillisempiä vaihtoehtoja, mutta ei vasemmistodemarien tarkoittamassa suunnassa. Se onkin sitten oma tarinansa.
Demarit ovat jääneet edustamaan ikääntyvää työväestöä. Puolueen nuorin valtuutettu Helsingissä on 38-vuotias Osku Pajamäki – jo neljättä kertaa peräkkäin! Vihreiden valtuustoryhmän mediaani-ikä on 36 vuotta.
Sosialidemokraattien, Keskustan ja RKP:n tehtävänä on puolustaa äänestäjiensä etua vääjäämätöntä muutosta vastaan. Jarrumiehen tehtävä ei houkuttele kyvykästä väkeä. Henkilöresursseiltaan demarit ovat kuin varjo 1980-luvun loistokaudestaan, mutta ei mene hyvin ruotsalaisillakaan. Olihan RKP aikoinaan kokoaan merkittävämpi puolue taitavien poliitikkojensa ansiosta.
Vaikka Kokoomus siis näyttää ulospäin jo oikealta puolueelta, on sillä vielä pitkä matka toimintakykyiseksi joukkueeksi. Puolue on rakentanut ulkoisen imagonsa ammattimaisesti, mutta ainakin ulkopuolisen on vaikea saada selvää puolueen linjasta. Nykyinen porvarihallitus muovattiin ilman ennalta valmistettua ohjelmaa toisin kuin Ruotsissa, jossa vallanvaihdokseen valmistauduttiin huolellisesti ja ruotsalaisen järjestelmällisesti. Strategisen näkemyksen puute Kokoomuksessa on jopa kansallinen ongelma, jos puolue kohoaa maata johtavaksi puolueeksi.
Perussuomalaiset ovat eräänlaisia politiikan haaskalintuja. Niiden tehtävä on pitää luonto puhtaana ja terveenä. Saaliiksi joutuvat elinvoimansa menettäneet eläimet.
Perussuomalaiset ovat rientäneet apajille, kun keskustalaiset eivät voi mitään aluepolitiikan lainalaisuuksille eivätkä demarit pysty pitämään vanhanaikaista savupiipputeollisuutta pystyssä.
Ulkomaalaiskysymyksessä muut puolueet saavat syyttää itseään. Kyvyttömyys keskustella asiasta avoimesti ja ymmärrettävästi on antanut tilaa ja tilausta perussuomalaisille. Vaikka kannatan vapaamielistä linjaa suhteessa työperäiseen maahanmuuttoon, minuakin kiusaa se orwellilainen kieli, jolla ulkomaalaispolitiikasta puhutaan. Ainahan maahanmuuttajiin liittyy myös ongelmia. Ne eivät katoa vaikenemalla. Ruotsissa pystyttiin vielä 1970-luvulla puhumaan avoimesti maahanmuuttajien sopeutumisvaikeuksista: ”En Finne igen!”
Kasvukeskuksissa eivät vaalit olisi voineet mennä Vihreiden osalta juuri paremmin. Puolue kohosi pääkaupunkiseudulla sosialidemokraatteja suuremmaksi puolueeksi ja otti aimo loikkia muissakin suurissa kaupungeissa. Jos vihreillä riittää taitoa ja malttia, puolueen tulevaisuus näyttää suurissa kaupungeissa loistavalta. Kyse ei ole enää pirtanauhaa kutovista hipeistä, vaan koulutettujen kaupunkilaisten valtapuolueesta. Kaikesta päätellen selvä enemmistö alle 40-vuotiaista akateemisesti koulutetuista naisista äänesti Helsingissä vihreitä. Miesten osalta tähän on vielä matkaa. Yksi vihreitä uhkaavista skenaarioista onkin rajautuminen naisten puolueeksi.
Kasvukeskusten nuoriso näyttää jakautuvan yksilöllisyyttä korostaviin kokoomuslaisiin ja yhteistä hyvää painottaviin vihreisiin. Jos suunta säilyy, jo kahdeksan vuoden vihreät voivat olla toinen suurten kaupunkien valtapuolueista toisen ollessa kokoomus. Työnjakokin on selvä: kokoomuksella on puolellaan pääoma, vihreillä oma pää.
Analysoitavaa on myös nettikeskustelun ja erityisesti blogien osuudessa vaalitulokseen. Blogi on eräänlainen internetissä pidettävä mielipidelehti, jossa blogi-isäntä esittää omia ajatuksiaan ja muut voivat kommentoida. Perussuomalaisten maahanmuuttokriittinen Jussi Halla-aho sai Helsingissä liki kolmetuhatta ääntä bloginsa ansiosta ilman mitään vaalikampanjaa. Uskon myös oman äänimääräni olleen suurelta osin blogini ansiota. Blogin pitäminen suo poliitikolle vertaansa vailla olevan mahdollisuuden esitellä ajatuksiaan ja myös testata niitä. Kannattaa käydä katsomassa: www.soininvaara.fi.
Pidän hyvin todennäköisenä, että blogien tai joidenkin uusien nettikeskustelumuotojen merkitys on ensi eduskuntavaaleissa huomattava. Tämä olisi hyvää kehitystä: ehdokkaat menestyisivät ajatuksillaan, eivät ulkoisilla tekijöillä. Sisältökysymykset palaisivat politiikkaan eikä puheenjohtajien ulkoinen olemus painaisi niin paljon.
Tyypillistä olkiukkoilua, mitään muuta viherälymystön terävimmältä kynältä ei toki voisi odottaakaan, mutta eikö sentään voisi paremminkin sanoa:
Vihreät de rödat ovat varsinaisia politiikan haaskalintuja. Niiden tehtävä on pitää tyhjänpäiväistä lätinää aiheesta säilytä luonto puhtaana ja terveenä. Tässä teemassa ei tosin ole yhtää periaatetta jota ei voisi myydä ministerinpaikkaa vastaan tai vaihtaa johonkin äärivasemmistolle tai feministeille paremmin soppivaan mutta luonnonsuojelun kanssa täysin ristiriitaiseen asiaan. Puolueen saaliiksi joutuvat lähinnä erilaiset päivääkään oikeaa työtä tekemättömät naivistit, utopistit ja hyvin nuoret elämänkokemusta omaamattomat henkilöt.
ns. Vihreät ovat rientäneet apajille, kun kommunistit l. nykyiset vasemistoliittolaiset eivät voi mitään neuvostojärjestelmän kaatumiselle eivätkä demarit pysty pitämään vanhanaikaista savupiipputeollisuutta pystyssä. Monille varakkaiden perheiden kakaroillekin ns. Vihreät ovat olleet samanlainen söpön kapinan ilmentymä kuin stalinismi heidän vanhemmilleen.
Eikö osunutkin paljon paremmin kuin Osmon alkuperäinen persuja jälleen kerran aiheetta parjaava väite?
Heh, ihan hyvä Traveller!
Haaskalintuihin verrattavia vihreät ovat näine rikosilmoituksineen ainakin. Käydään kimppuun raakkuvana parvena pari vuotta sitten yksityishenkilönä kirjoitetun heiton perusteella.
Tähän tosin Osmo on täysin osaton.
“Vahva viesti menee perille vaikka änkyttäen.”
Tämä oli paha 😉
Tykkäsin kovasti siitä, miten täällä blogissa käyty keskustelu tosiaan näkyy kolumnissakin, kun tuon viikko sitten Kuvalehdestä luin. Esimerkkinä vaikka “Yksi vihreitä uhkaavista skenaarioista onkin rajautuminen naisten puolueeksi.”
Minua tässä tekstissä häiritsee tuo Kokoomuksella on pääoma ja vihreillä oma pää, vaikka oon kuullutkin sen jossain aikaisemminkin.
Kyllä minusta muitten mielipiteitä vois sen verran kunnioittaa, että ei mustamaalais niiden oletettuja motiiveja. Vähän sama, kun Satu Hassi syyttää Korholaa vääristä motiiveista… argumenttien pitäis antaa puhua.
“Haaskalintuihin verrattavia vihreät ovat näine rikosilmoituksineen ainakin.”
No höh, haaskalinnut hyökkäävät nokkimaan kuollutta tai kuolevaa ja tekevät tärkeää työtä pitämällä ympäristön siistinä. Halla-aho ja muut perussuomalaiset vaikuttavat kovasti eläviltä ja elinvoimaisilta.
Moni puolue hävisi ääniään perussuomalaisille. Vihreitä luulisi perussuomalaisten kasvun rokottaneen ehkä vähiten. Voisi kuvitella vihreiden menestyksen jatkuvan, koska mitään hyvää vihreiden äänien syöjäpuoluetta ei tällä hetkellä löydy.
Vihreiden ääniä voisi valua osittain jonkinlaiselle vakavasti otettavalle, nykyaikaiselle vasemmistopuolueelle, jos sellainen olisi olemassa. Mutta ei ole. Eikä näytä olevan tulemassakaan. Toisaalta vihreiden ääniä voi valua liberaalipuolueille (Nuorsuomalaiset, Liberaalit) silloin kun niitä on tarjolla. Valitettavasti liberaalipuolueilla ei Suomessa näytä olevan kysyntää.
Hyvä asia vihreiden menestyminen tietysti on. Pelottaa vain tilanne, jossa puolue ei joudu kovasti taistelemaan äänistään, jos potentiaalisille vihreiden äänestäjille ei juuri vaihtoehtoja löydy. Ehkä puolue pääsee liian helpolla eikä enää vaivaudu kehittämään tosissaan uusia näkemyksiä vaan ajautuu yhdeksi suurista puolueista, jonka ainoa tavoite on pysyä vallassa.
Onhan näitä Oden kirjoituksia ilo lukea. Kolmekymppisenä akateemisenä perheenisänä koen että Suomi tarvitsee Osmoa juuri keskustelun herättäjänä, ei niinkään päivän politiikassa.
Jos et Ode asetu ehdolle eduskuntavaaleissa, mikset olisi vapaa kirjoittamaan tästä mamu-asiasta ilman niitä orwellmaisia sanankäänteitä?
Kritisoit tuossa kokoomusta linjattomuudesta. Aika paksua luontopuolueen edustajalta, joka istuu hallituksessa aikana jolloin yksityisautoilu ja energian kulutus vain lisääntyy, eikä kehitysmaiden väestönkasvua nimetä ekologiseksi katastrofiksi vaan nähdään ainoastaan humanitaarisen avun tarve.
Tuli muuten vielä mieleen tuosta, että miksi vasemmistoa ei äänestetä vaikka ihmiset arvostaa pieniä tuloeroja ja vasemmisto ajaa niitä.
Tämähän voi johtua siitä, että on muita jotka vastustaa tuloeroja johdonmukaisemmin (vihreät) tai sitten siitä, että äänestäjät arvostaa pienien tuloerojen ideaa, mutta vastustavat sen seurauksia. (Eli absoluuttista köyhtymistä.)
Eli vähän sama, että ihmiset arvostaa omakotiasumista, mutta eivät oikeasti asu omakotitaloissa, koska siinä sivussa tulee myös paljon pahaa.
Osmoa tässä vähän arvosteltiin kokoomuksen tökkimisestä, ja vähän aiheestakin. Halusin kuitenkin ennemmin kommentoida tätä:
Toisaalta vihreiden ääniä voi valua liberaalipuolueille (Nuorsuomalaiset, Liberaalit) silloin kun niitä on tarjolla. Valitettavasti liberaalipuolueilla ei Suomessa näytä olevan kysyntää.
Liberaalipuolueilla on ollut se ongelma, että ainakin edellisissä vaaleissa (2003) joissa liberaalit olivat tosissaan mukana, heidän listoillaan oli paljon todella ikävällä agendalla liikkeellä olevia. Tämä on tietenkin marginaalipuolueiden ongelma, ne imuroivat kaikenlaista porukkaa listoilleen.
Vihreiden ajautumisesta naisten puolueeksi on kirjoittanut moni, en muista kommentoiko sitä kukaan ennen minua, mutta minä ainakin osallistuin siihen keskusteluun ja se on erittäin isosti ajankohtainen kipupiste vihreille juuri nyt, kun Vihreät Naiset on lähtenyt tähän mielestäni kokolailla noloon tutkintapyyntöjupakkaan.
Olisin ymmärtänyt paremmin, jos se partikulaarinen tekstinpätkä Rosa Meriläisestä olisi johtanut Meriläisen tekemään asiasta tutkintapyynnön, mutta nyt tutkintapyynnön kohteena oleva tekstinpätkä on kokolailla samalla viivalla Osmon TEHY-kommenttien kanssa — vähän kuumapäistä ja ehkä hyvän maun rajoilla, mutta että ihan laitonta? Ei ikinä.
Minusta olisi suoraselkäistä, jos Vihreät puolueena ottaisi ainakin vähän etäisyyttä ViNan tutkintapyyntöön ja ilmoittaisi, ettei puolueen linjaan kuulu lähteä politiikan tekoon poliisin välityksellä.
hyvää analyysiä Odelta. en tiedä kuinka vaikea kokoomuksen olisi jakautua kahteen siipeen, joista toinen edustaisi nykylinjaa ja toinen yhteiskuntavastuulliseempaa myös ympäristöasiat tosissaan ottavaa suuntaa. mikäli kokoomukseen muodostuisi jälkimmäinen, kenties vielä nykykoomusta liberaalimpi leiri, olisi vihreiden hyvin vaikea kilpailla kokoomuksen kanssa, ainakin mies-äänestäjistä, myös tulevaisuudessa. voi olla että tulevaisuudessa myös vasemmistoliitto uudistaa ilmeensä, kuten Arhinmäen kirjoituksista voisi päätellä. Tällöin vihreät on kahden ympäristöargumentteja eri suunnalta lähestyvän tahon keskusta ja Suomen Maaseudun puolueen tavoin pakotettu pienen marginaaliryhmän edunvalvojaksi. toivottavasti noita päänkäyttäjiä puolueesta löytyy, sillä muutamat näissäkin kommenteissa esillä olleet vihreiden vedot verottavat akateemista, mutta ympäristötiedostamatonta äänestäjäkuntaa.
On ilo lukea tällainen pidempi ja tasapainoisesti kirjoitettu pohdinta puolueiden ja politiikan tilasta. Vihreiden osalta maahanmuuttokeskustelun tapojen ja puolueen sukupuolikysymysten esille ottaminen tässä yhteydessä ja myös aikakausmedian kautta oli tervetullutta.
“Ulkomaalaiskysymyksessä muut puolueet saavat syyttää itseään. Kyvyttömyys keskustella asiasta avoimesti ja ymmärrettävästi…” …kertoo juuri niin kuin asia on.
(Myös mainintasi Pähkinäsaaren rauhan rajasta osui.)
Yhtä asiaa epäilen:
“Kasvukeskusten nuoriso näyttää jakautuvan yksilöllisyyttä korostaviin kokoomuslaisiin ja yhteistä hyvää painottaviin vihreisiin.”
Yksilöllisyys on niin läpitunkevaa, että sillä perusteella ei taida saada eroja tehtyä (vaikka Traveller hienosti stereotypioikin puhuessaan “söpöstä kapinasta” ym.). Elämäntavan valinnat kertovat, kuka ihminen on, on se sitten enemmän tai vähemmän yksilöllistä eli ei. (Epäilen siis esittämässäsi luonnehdinnassa sitä kokoomuslaista yksilöllisyyden korostamista — yksilön ehkä — mutten lähde sen enempää spekuloimaan stereotypioista.)
Artturi Björk:
“Tämähän voi johtua siitä, että on muita jotka vastustaa tuloeroja johdonmukaisemmin (vihreät)”
En tiedä, voisitko kauniimmin vihreitä tässä asiassa kehua. 🙂
“Ulkomaalaiskysymyksessä muut puolueet saavat syyttää itseään. Kyvyttömyys keskustella asiasta avoimesti ja ymmärrettävästi on antanut tilaa ja tilausta perussuomalaisille. Vaikka kannatan vapaamielistä linjaa suhteessa työperäiseen maahanmuuttoon, minuakin kiusaa se orwellilainen kieli, jolla ulkomaalaispolitiikasta puhutaan.”
Olen täysin samaa mieltä. Minusta tuntuu, että erilaisten käskynhaltijoiden ja propagoijatahojen — poliittisesti korrektin establishmentin, jos nyt sellaista termiä tässä voisi käyttää — käyttämä Orwellilainen kieli on osunut monella suomalaisella sellaiseen hermoon, että synapseissa on syntynyt jos jonkinlaista vipinää. Kyllähän normaaliälyiset ihmiset haistavat tietoisen kieli-keskellä-suuta teeskentelyn ja suoranaisen sumuttamisen, ja osaavat kysellä sanakäänteiden takaa löytyviä merkityksiä ja etsiä vaihtoehtoisia selityksiä.
Tähän Orwellilaisuuteen on usein liittynyt myös kasvattava/holhoava tyyli, mikä ei ole muuta kuin aikuisten ihmisten — potentiaalisten äänestäjien — vähättelyä. Viimeksi mainittua on myös Perussuomalaisten vaalivoiton taivastelu ja lähestulkoon naurettavuuksiin mennyt tutkintapyynnön tekeminen. Molemmat kohdistuvat lopulta Perussuomalaisten äänestäjiin.
Viisainta olisi nyt siirtyä suoraan ilman mitään itkua ja taakse katsomatta vaiheeseen 2, eli ryhtyä puhumaan asioista avoimemmin ja antaa päivänpolitiikan tekemisen tuottaa tuloksensa äänestäjien arvioitavaksi.
Vennamoiden ajat eläneenä sanon, että älkää ihmeessä väheksykö perussuomalaisten mahdollisuuksia. Ei ole kaukaa haettu näkemys, että Soini marssittaa seuraavissa vaaleissa eduskuntaan melkoisen joukon lisää Kansansa edustajia.
Syy soinilaisten nousuun ei ole hallaaholaiset. Syy on jossain unohdetun kansan syvissä riveissä, joka ihmettelee optioilla rikastuvia herrojaan, työttömyyttään, EUa jne. Minun on vaikea nähdä siinä mitään suurta oikeistolaista rasistisaaltoa.
Veikon peruja ovat sloganit kyllä kansa tietää ja seteliselkärankaiset. Tai unohdetun kansan puolesta, jonka keksi Veikon vaimo ja Pekan äiti Sirkka. Soini on vennamonsa opiskellut, minkä hän on myös itse sanonut.
Travellerilla menee pointti ohi, perusdemariduunari on tuskin loikannut vihreisiin, vaikka näitäkin varmaan löytyy.
ViNan tutkintapyyttö saattaa olla poliittisesti epäviisas enkä pidä sitä kovin järkevänä, mutta tavallaan ymmärrän. Minulla on semmoinen käsitys, että rikokseen yllyttäminen on laitonta, ja voi sen joku niinkin tulkita. Kun otetaan huomioon Halla-Ahon kohderyhmän idiootimpi siipi, niin ymmärrän tulkinnan, tai kuten herra itse kuvasi: “Minä olen vielä maltillinen vaihtoehto, mutta ei ole sanottua, että tämän markkinaraon täyttäjät tulevaisuudessa olisivat sitä.” http://esasuominen.blogspot.com/2008/10/ruumiinavaus.html
Mutta, mitä tulee vihreisiin miehiin. Ensinnäkin, puolueiden edustajat nyt näyttävät suurinpiirtein äänestäjiltään. Toiseksi, nuoria miehiä on ylipäänsä politiikassa vähän, minusta näyttää siltä että me olemme ulkoistaneet yhteiskunnan naisille. Kolmanneksi, feministeistä itkeminen on suhteetonta, en nyt ihan heti keksi että mitä minun miehen elooni liittyvää joku ViNa uhkaa.
Vihreillä voisi olla paljon annettavaa myös maaseudulla. Kunnallisvaaleissa vihreät etenivät myös pienemmissä kunnissa, mikä oli ilahduttavaa. Monelta tämä on jäänyt huomaamatta.
Maaseudulla asuvana kaipaan vaihtoehtoja perinteisille puolueille. Kaikki maalla asuvat eivät ole keskustan äänestäjiä. Asun Uudellamaalla ja myös lähiseudullani on paineita kaavoitukselle. Itse en ainakaan ilahtuisi, jos lähipellot kaavotettaisiin kaupungissa autolla työssäkäyville asukeille omakotitaloasunnoiksi. Moni pieni maalaispaikka on pilattu uusilla asuinalueilla kun suurella osalla asukkaista ei ole mitään sidosta asuinpaikkaan. Ihmiset käyvät vain nukkumassa “turvallisessa” lähiössään. Kauppapalvelut hoituvat kätevästi työmatkalla automarketissa.
Toivoisin, että viheät eivät jatkossa keskity ainoastaan kaupunkeihin. Kestävä elämäntapa ei ole ainoastaan kaupungissa. Välillä tuntuu, että turhaan lietsotaan vastakkainasettelua. Maaseudulla pitäisi keskittyä paikallisen talouden kehittämiseen. On olemassa monia hyviä esimerkkejä paikallisesta ruohonjuuritason toiminnasta, jossa paikalliset kehittävät omaa asuinseutuaan. Vihreät voisivat tarjota uudenlaista näkemystä myös maaseutuasioihin. Tarvitaan vaihtoehtoja “nurmijärville”, joissa haalitaan vain uusia asukkaita. Tarvittaisiin vain rohkeita ihmisiä esittämään uusia näkemyksiä!
“Kolmanneksi, feministeistä itkeminen on suhteetonta, en nyt ihan heti keksi että mitä minun miehen elooni liittyvää joku ViNa uhkaa.”
On siinä sellainen puoli, että joidenkin kohtuu uusien tutkimusten mukaan yli puolet lapsiin kohdistuvasta perheväkivallasta on naisten (eli siis äitien) tekemää ja että jopa 40% parisuhdeväkivallasta tekijänä on nainen ja uhrina mies. Silti julkisuuteen päässeissä feministien kommenteissa puhutaan lähes järjestään miehistä tekijöinä ja naisista uhreina.
Tässä olisi muuten vihreille miehille hyvä asia pidettäväksi esillä — jos naisiltaan uskaltavat 😉
“Kunnallisvaaleissa vihreät etenivät myös pienemmissä kunnissa, mikä oli ilahduttavaa. Monelta tämä on jäänyt huomaamatta.”
Näinpä. Itse kiinnitin huomiota siihen, kuinka ( verrattuna yhteenlaskettuun paikkalukuun Vammalassa, Äetsässä ja Mouhijärvellä) vuoden vaihteessa syntyvässä Sastamalassa Vihreiden paikkaluku moninkertaistui, vaikka valtuusto selvästi pieneni (verrattuna noiden kolmen kunnan valtuustoihin).
Itse ainakin toivon, että myöskään seuraava Vihreiden puheenjohtaja ei ole helsinkiläinen — ei ainakaan nuori helsinkiläinen nainen.
Vai että Vihreillä on pää. Onhan siellä toki muutamia varsin mainiota, mutta Osmo ei ole tainnut lukea Vinon mietteitä…
Muutama havainto puolueiden väliarvioon. Kokoomus on varastanut Toivon, Talkoon, Työväestön ja Marxin. Ja pääoma on omasta takaa. (Siinä on koko maailma koolla — vain Lenin puuttuu — vielä…) Ylös päin, ylös päin. Demarit ovat jakoaviamen ja sosiaalityöntekijän(naispuolisen) välissä. Ihan eri maailmat. Alas päin, alas päin. Vasemmisto(liitto — mikä liitto?) yrittää vetää hihasta demareita ja vihreitä — ja ovat hukassa jossain Tampereen Amurissa. Alas päin, alas päin. Keskusta ei onneksi haluakkaan kaupunkeihin — Matti V:n linjaus(?) — ja hyvä niin. (Kärsiä saa mm. Mari Kiviniemi, jolle muut tekivät vain hallaa.) Eli halla korjaa Keskustaa kerava keravalta. Kuka haluaa olla Perussuomalainen, ei ainakaan perustavaa laatua oleva erityinen Suomalainen? Kannatus huipussa. (Turussa ehdittiin loikkaukseen about nano-sekunnissa vaalien jälkeen.) Alas päin, alas päin. T.Soini tyky-toimintaan ettei halla korjaa satoa. Vihreät — no joo, pitäisi varastaa muilta bisnes, peruspalvelut ja kansalaistoiminta — eikä niistä tarvitsisi varastaa edes kuin bisnes. Minun ikäiset nelikymppiset miehet ovat Vihreille ongelma — minä vain ajoittain. Ja bisnes.
Blogeista täytyy vielä kommentoida se, että mielestäni tämän blogin arvo on nimenomaan siinä, että jaksat kirjoittaa myös vaalien välillä. Blogi ei ole vain vaaliteemojen esittelyväline, vaan täältä pystyy seuraamaan meilenkiintoista keskustelua myös ihan oikeasti käsiteltävistä asioita.
Miksi Viivi ja Wagner on niin suosittu sarjakuva nuorten kaupunkilaisten parissa?
Olisiko siksi, että kun sekä kokoomuslaiset että vihreät parit ovat löytäneet toisensa, jakojäännöksenä jää vihreitä naisia ja kokoomuslaisia miehiä, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pariutua keskenään. Eräässä kaupungissa tällainen pari on jopa ollut hyvin keskeisessä päättävässä asemassa.
En nyt siis tarkoita vain puolueaktiiveja, vaan poliittisia ja vähän muitakin arvoja ja asenteita ylipäätään, siis niitä mitä Juba niin hauskasti stripeissään kommentoi.
Tämä on kuitenkin omaa näppituntumaani, olisi hauskaa jos löytyisi jotakin kyselytutkimuksia — ovatko politiikka ja yhteiskunnalliset arvot sukupuolittuneet viime vuosikymmeninä? Mielikuvani ainakin on, että ennen äänestettiin luokkasidonnaisesti ja vielä 1960–1970-luvun ideologisen kuohunnan aikana vasemmistoradikaaleissa oli aika tasaisesti nuoria miehiä ja naisia. Muuttuiko jotakin 1980-luvun jälkeen?