Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta hylkäsi syksyl­lä yksimielis­es­ti Vallilan laak­soon suun­nitel­lun joukkoli­iken­nekadun. Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Han­nu Pent­tilä alisti tämän kaupung­in­hal­li­tuk­selle, joka kokoomuk­sen, demarien ja RKP:n äänin kumosi lau­takun­nan päätök­sen. Kaupung­in­hal­li­tus löysi jostain pölyt­tyneestä kel­lar­i­varas­tos­ta voimas­sa ole­van kaa­van ja käs­ki toteut­taa yhtey­den sen avul­la. Tähän ei löy­dy muu­ta ratio­ta kuin että val­i­tuskier­roksia tulee vähem­män, kun kaavaa ei muute­ta, sil­lä tämä vai­h­toe­hto on vielä huonom­pi kuin se lau­takun­nan hylkäämä. Jat­ka lukemista “Pietari Kalmin katu”

Sata­mal­ta vapau­tu­vien aluei­den rak­en­t­a­mi­nen alkaa. Verkkosaaren alueelta Kulosaaren sil­lan pohjois­puolelta kaavoite­taan 5,1 maa­he­htaaria niin, että raken­nu­soikeut­ta saadaan alueelle ahde­tuk­si 76600 ker­rosneliötä, eli aluete­hokku­udek­si tulee 1,5. Tehokku­ut­ta nos­taa yli neljän tehokku­udel­la raken­net­ta­va toimis­toraken­nusten kort­teli, jonne tulee mm. 22-ker­roksi­nen torni.  Ker­rostaloko­rt­telien tehokku­us nousee yli viiden. Kort­teli koos­t­uu yhdek­sänker­roksi­sista torneista ja hauskan­näköis­es­tä sol­mu­talosta. Kansalais­mielip­i­teessä valitet­ti­in, että tor­nista tehti­in liian mata­la. Alueelle tulee noin 900 asukas­ta ja tuhat työ­paikkaa. Jat­ka lukemista “Verkkosaari rakenteille”

Kun pöly päämin­is­terin Rukan hiih­toretken oival­luk­sista on laskeu­tunut, ajat­telin kom­men­toi­da eläke­poli­ti­ikkaa Saariselän laduilta.

Nykyiseen eläke­lain­säädän­töön sisäl­tyy niin san­ot­tu eli­na­jan­odotek­er­roin. Kun eli­na­jan odote nousee, eläk­keet laske­vat ja saavut­taak­seen aiem­man eläke­ta­son, on pysyt­tävä töis­sä pidem­pään.   Rajat, 63-vuo­ti­aana saa lähetä ja 68vuotiaana pitää lähteä, pysyvät kuitenkin ennal­laan. Tämä raken­nel­ma on vähän ongel­malli­nen. Yritän havain­nol­lis­taa tähän liit­tyvää matemaat­tista virhet­tä ääriesimerkillä.

Jat­ka lukemista “Onko eli­na­jan­odotek­er­toimes­sa valuvika?”

Mon­et helsinkiläiset auton­o­mis­ta­jat käyt­tävät autoaan vain muu­ta­man ker­ran kuukaudessa, kos­ka työ­matkat hoitu­vat t joukkoli­iken­teel­lä. Täl­laiseen autonkäyt­töön oma auto ei oikeas­t­aan ole järkevä; eri­tyisen jär­jestön siitä tulee, kun ajat­telee näitä pysäköin­nin huikei­ta kus­tan­nuk­sia. Yhteiskäyt­töau­to on paljon parem­pi ja se tulisi myös selvästi halvem­mak­si, jos pysäköin­nin kus­tan­nuk­set sälytet­täisi­in autoil­i­joille, eikä niitä piilotet­taisi asumisen hintaan.

Itse olen City­Car­Clu­bin asi­akas. Tilaan auton netistä. City­Car­Clu­bin Kata­janokan pysäköin­tip­iste on sadan metrin päässä. Autos­ta velote­taan tun­ti­tak­san ja kilo­metri­tak­san mukaan. Hin­noit­telu on regres­si­ivistä niin, että paljon käyt­tävä saa sen halvem­mal­la. Mat­ka lentoase­malle on noin 14 euroa, kun se tak­sil­la on yli 35 euroa. Käyn­ti Vekara­järvel­lä (320 km) tuli mak­samaan noin 120 euroa, valitet­tavasti vähem­män kuin kah­den hen­gen mat­ka julkisilla.

Kesälo­makäytössä yhteiskäyt­töau­to tulee tun­tiveloituk­sen takia suh­teessa kalli­im­mak­si, Jos ottaa auton käyt­töön­sä kolmek­si viikok­si ja ajaa sil­lä kak­si­tuhat­ta kilo­metriä, mak­suk­si tulee 900 euroa ben­soi­neen. Yhteiskäyt­töau­to tulee omaa halvem­mak­si, jos ajaa vuodessa alle 10 000 kilometriä.

Jos tarvit­sen autoa yksin, tilaan pienen neljän hen­gen auton, koko per­heen matkaan yleen­sä ison far­marin ja muut­tokuor­maa tai sel­l­aista varten ison paket­ti­au­ton. Tämä toimii lois­tavasti. Tavan yleistymi­nen voisi säästää sato­ja miljoo­nia euro­ja uusien asuinaluei­den kustannuksista.

Har­mi kyl­lä, jär­jeste­ly toimii vain pääkaupunkiseudul­la. Olisi­han kätevää, jos voisi ottaa auton Tam­pereen ase­mal­ta matkalla vaik­ka Ruovedelle. Tämä tilaus- ja lasku­tusjär­jestelmä pitäisi ava­ta niin, että muutkin yrit­täjät voisi­vat liit­tyä verkos­toon, jol­loin siitä voisi tul­la maanlaajuinen.

He tekivät sen taas! Lue tästä.

Helsin­gin seudun kun­nat käyvät armo­ton­ta ja keinoil­taan hyvin epäurheil­i­ja­maista kil­pailua hyvistä veron­mak­sajista ja negati­ivista kil­pailua huonoista. Tässä yhtey­dessä n vaa­dit­tu, että Helsin­ki vähen­täisi uus­tuotan­nos­sa sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ja tar­joisi enem­män uusia asun­to­ja varakkaille.

Näin ei minus­ta pidä tehdä. Toivoisin myös val­tio­val­lal­ta tukea siihen, että raaim­mat keinot tässä verokil­pailus­sa kun­tien välil­lä kiel­let­täisi­in ja että kun­tia palkit­taisi­in sosi­aalis­es­ta asun­to­tuotan­nos­ta val­tiono­su­usjär­jestelmän kautta.

Toimet­tomak­si Helsin­gin ei tässä kil­pailus­sa kan­na­ta jäädä. Mei­dän valt­timme on kan­takaupun­ki, siis Töölö, Punavuori, Kallio ja niin edelleen. Kaupun­gin kan­nat­taisi aloit­taa kan­takaupun­gin saneer­au­so­hjel­ma, jos­sa julki­nen tila pan­taisi­in kun­toon. Päi­hitämme Espoon men­nen tullen tekemäl­lä näistä alueista halut­tu­ja. Jat­ka lukemista “Kan­takaupun­gin saneer­aus Helsin­gin vas­taus kil­pailu­un hyvistä veronmaksajista”

Ara­bi­an­ran­nan kaavas­ta äänestet­ti­in, mut­ta menivät lis­tan mukaan, pait­si, että Pikku Sar­vas­ton­lah­den kaa­va pan­ti­in pöydälle.

Lau­takun­ta hyväksyi Ara­bi­an­ran­nan pysäköin­tikaa­van 5–3, yhden kokoomus­laisen ollessa esteelli­nen HOASin hal­li­tuk­sen jäse­nenä. Tähän pysäköin­tikysymyk­seen joudu­taan palaa­maan Jätkäsaaren ja Kalasa­ta­man kaavo­jen yhtey­dessä. Olin arfvioin­ut, että pysäköin­ti noil­la alueil­la mak­saisi 300 miljoon­aa euroa, mut­ta virkamies kor­jasi luku­ni viidek­si sadaksi.

Eri­tyisen han­kalaa tämä on sosi­aalisen asun­to­tuotan­non osalta. Pysäköin­ti nos­taa neliöhin­to­ja 350 eurol­la, mikä vie taloil­ta aravakelpoisu­u­den. Ei oikein voi ajatel­la, että muu pysäköin­ti pan­naan maan alle, mut­ta kaupun­gin vuokrat­alot ympäröidään pysäköin­tiken­til­lä. Jos näi­den osalta luovut­taisi­in pysäköin­tipaikoista kokon­aan ja ilmoitet­taisi­in asun­non hak­i­joille, että tääl­lä ei autoa voi pitää, tuskin talot silti tyhjik­si jäi­sivät. Tässä on pähkäilemistä. Puoli mil­jar­dia pysäköin­nistä on aivan liikaa. Jotenkin tun­tu­isi luon­te­val­ta rajoit­taa pysäköin­tipaikko­jen kysyn­tää hinnalla.

Tässä uuti­nen joka voi muut­taa maail­man. Akku, jon­ka ener­giati­heys on suuri ja joka voidaan lada­ta nopeasti. Auto­te­ol­lisu­u­den uusi tulevaisuus?

Jos akun lataami­nen kestää vain min­uutin tai jotain sel­l­aista, koko autokan­ta voidaan muut­taa sähkökäyt­töisek­si. Ja pian.

Tai sit­ten ei.

Markki­na­t­aloudessa suurim­mat tulot kasautu­vat aina niukim­malle tuotannontekijälle.

Joskus ennen teol­lista val­lanku­mous­ta rikkai­ta oli­vat ne, jot­ka omisti­vat maan ja köy­hiä ne, jot­ka omisti­vat vain työvoimansa. Työvoimaa oli yllin kyllin ja maa­ta niukasti. Maan­omis­tus oli vielä sata vuot­ta sit­ten rikkau­den lähde Suomes­sa, mut­ta suurista kar­tanon­o­mis­ta­jista tun­netaan enää Nalle Wahlroos, eikä hänenkään rikkaut­en­sa ole maan omis­tamis­es­ta kiin­ni, vaan hän haaskaa tulo­jaan kar­tanoon­sa. Jos maao­maisu­udel­la on merk­i­tys­tä, se tulee sijain­nista ja poten­ti­aalis­es­ta roolista raken­nus­maana, ei luon­non­va­roista. Jat­ka lukemista “Tulon­jako ja luon­non­va­ro­jen omistus”