Helsin­gin Sanomat uuti­soi, että Soin­in­vaara jät­ti eduskun­nan vaali­ra­hoi­tus­sotkun vuok­si. Myön­nän, että kir­joituk­seni voi epähuomios­sa käsit­tää noinkin, mut­ta huoli­ma­ton­ta lukemista se vaatii. Enhän minä voin­ut tietää vaali­ra­hoi­tusko­hus­ta mitään vuon­na 2007 vaan yritin sanoa, että vaali­ra­hoituk­seen vir­ran­nut raha teki olon tukalaksi.

Hyvä, Hesari saa­toi ere­hdyk­sessä tulki­ta asian toisin, mut­ta pienel­lä googlauk­sel­la huo­maan, että moni lehti on uuti­soin­ut blogi­ni täs­mälleen samal­la virheel­lisel­lä sana­muodol­la kuin Hesari. Pitäisikö Hesarin vaa­tia kor­vaus­ta väärinymmär­ryk­sen­sä plagioinnista?

Vaali­ra­hoi­tus­sotkus­ta ei päästä kuin täy­del­lisel­lä avoimuudel­la. Lais­sa on säädet­tävä ehdokkaille velvol­lisu­us pitää netis­sä reaali­aikaista laskel­maa kaik­ista vaa­likam­pan­jan tuloista ja menoista. 

Olen hyvin tyy­tyväi­nen vaali­ra­hoituk­ses­ta käytävään keskustelu­un. Siihen, että jätin eduskun­nan, oli monia syitä, mut­ta tämä vaali­ra­hoituk­sen muo­dos­sa ilmenevä dop­ing oli merkit­tävän tek­i­jänä siihen, että päätin vai­h­taa ammat­tia. Eri puo­lil­ta vir­taa­va vaali­ra­hoi­tus teki vaa­likam­pan­joista niin kalli­ita, ettei omil­la rahoil­laan kam­pan­join­ti enää lyönyt leiville.

Pal­jas­tuk­set eivät lopu tähän, sil­lä varsi­nainen ongel­ma piilee kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa, jos­sa käytetään läh­es mieli­v­al­taa kaavoituk­ses­sa. Kun­nal­lispoli­ti­ikan ikävistä piirteistä ei päästä eroon kuin säätämäl­lä, että kaavoitushyö­ty rahaste­taan kun­nalle, kuten tapah­tuu esimerkik­si Sveit­sis­sä ja kiin­teistöveron kaut­ta myös Yhdys­val­lois­sa. Jat­ka lukemista “Vaali­ra­hoi­tus täysin avoimeksi”

 Aikanaan kun ter­ror­is­tit iskivät New Yorkin tornei­hin Yhdys­val­lois­sa, STM:n kri­isior­gan­isaa­tio pet­ti niin pahasti, että yhä vähän hävet­tää. Me voimme aina selit­tää, että se tuli puskas­ta tai siis kuin suihkari kirkkaal­ta taivaalta.

 Sikain­flu­enssaroko­tuk­seen STM:llä on ollut kuukau­sia aikaa valmis­tau­tua. Se, että nyt jakelu viivästyy par­il­la viikol­la byrokra­t­ian takia, tap­paa tuskin yli kym­men­tä ihmistä enem­pää ja toiv­ot­tavasti ei ketään, mut­ta sil­loin kun tähän piti valmis­tau­tua, uskot­ti­in viruk­sen tap­pa­van joka sadan­nen, jol­loin viivyt­te­ly roko­tuk­sen kanssa olisi tap­panut tuhansia.

 Mei­dän lievää törkeämpi sekoilu syysku­us­sa 2001 ei tap­panut ketään, eikä tähänkään toiv­ot­tavasti kukaan kuole, mut­ta vähän voisi organ­isaa­tio ras­sa­ta. Seu­raa­va virus voi olla yhtä tap­pa­va kuin tämän pelät­ti­in olevan.

Joskus 1990-luvul­la olin Helsin­gin asun­to-ohjel­mas­sa junaile­mas­sa jonkin ver­ran aravalain­oitet­tavia tont­te­ja yleishyödyl­lisille raken­nut­ta­jille. Ajatuk­se­na oli, että myös työssä käyvät pien­i­t­u­loiset voisi­vat asun­to­ja saa­da. Omia vuokra-asun­to­jaan Helsin­ki jakoi tuol­loin tiukasti sosi­aal­isin perustein, eikä perushoita­ja ollut riit­tävän hädä­nalainen. Tulin hui­jatuk­si, ja häpeän sin­isilmäisyyt­täni. Jat­ka lukemista “Helsin­gin ei ehkä pitäisi antaa ara­va­tont­te­ja muille”

Helsin­gin Sanomat esit­ti pääkir­joituk­ses­saan taas ker­ran ratkaisuk­si erikois­sairaan­hoidon kalleu­teen ja sat­tuman­varaisu­u­teen erikois­sairaan­hoidon siirtämistä val­tion mak­set­tavak­si. San­ot­takoon nyt taas ker­ran, että olisi tuhoisaa tehdä perus- ja erikois­sairaan­hoidolle eri mak­sa­jat, kos­ka noiden hoit­o­muo­to­jen raja on kovin veteen piir­ret­ty. Jos erikois­sairaan­hoito muut­tuisi kun­nalle ilmaisek­si, sen ei kan­nat­taisi jär­jestää peruster­vey­den­huoltoa mitenkään eri­tyisen hyvin vaan lähet­tää mah­dol­lisim­man mono poti­las sen enem­pää tutki­mat­ta keskus­sairaalaan. Tämä ei voi olla tulemat­ta hyvin kalli­ik­si. Nor­ja teki näin ja se tuli hyvin kalli­ik­si. Jat­ka lukemista “Koko ter­vey­den­huol­lol­la pitää olla yksi maksaja”

Kuu­vin kaup­pakeskuk­sen ase­makaa­van muutosehdotus

Myymälätilo­ja laa­jen­netaan kel­lari­in ja kol­man­teen ker­rokseen ja asi­akkai­ta houkutel­laan rak­en­ta­mal­la lasikat­teinen yleisen jalankulkukäytävä. Se tässä vain ihme­tyt­tää, että mitä siel­lä nyt sit­ten tehdään, kun talo on jo remon­tis­sa. Keskus­tan myymälöi­den kohen­t­a­mi­nen on sinän­sä paikallaan.

Her­ne­saaren osayleiskaavaluonnos

Laa­jat täytöt helikopteriken­tän ja ris­teily­lai­turin vuok­si hiertävät yhä. Ja sen vil­ja­makasi­inin kohta­lo. Muuten on tulos­sa hyvä merelli­nen kaupungi­nosa kan­takaupungis­sa. Onko kaa­va opti­moitu oikein, jos kore­alaiset kek­sivät sulkea telakan lop­ullis­es­ti. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 24.9.2009”

Betoni­bru­tal­is­min aikaiset, suur­ta muut­toaal­toa vas­taan nopeasti raken­netut talot raken­net­ti­in aikanaan väli­aikaisik­si. Niiden ajatelti­in seiso­van paikallaan kolmisenkym­men­tä vuot­ta. Sik­si esimerkik­si putk­istot laitet­ti­in rak­en­teisi­in sisään niin, että niiden vai­h­t­a­mi­nen on hyvin han­kalaa. Nyt nuo talot alka­vat olla purku- tai perusko­r­jausiässä. Perusko­r­ja­ta vai purkaa? Jat­ka lukemista “Purkaa vai korjata?”

Puhet­ta johti ensim­mäisen ker­ran Tatu Rauhamä­ki, joka seurasi kaupung­in­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jak­si siir­tynyt­tä Ris­to Rautavaa.

Kok­ouk­sen pääa­sia oli Her­ne­saaren osayleiskaaval­u­on­nos Kun kyse on luon­nok­ses­ta, asi­aan voi vielä jopa vaikut­taa. Alue vapau­tuu rak­en­tam­niselta, kos­ka telakan toimin­not on suurelta osin lop­puneet. Vielä isoin hal­li jää. Väitetään, että telak­ka ei voi luop­ua vuokra­sopimuk­ses­ta, kos­ka sen pitäisi ennal­lis­taa tont­ti, eikä se ole aivan yksinker­taista, kos­ka kallioon on tehty vähän val­tamer­i­laivaa suurem­pi kuppa.

Kiis­taa on kär­keen sijoit­tuvas­ta helikopteriken­tästä ja ylimääräis­es­tä lai­tur­ista suurille ris­teilyaluk­sille, jot­ka eivät pääse Kus­taan­miekan läpi Kata­janokalle. Helsin­ki havit­telee paljon lisää ris­teily­matkus­ta­jia, kos­ka Pietari rak­en­taa suur­ta ris­teilyalus­sa­ta­maa. Kesäl­lä Tallinnas­sa tuli tunne, ettei Helsingillä ole tur­is­tipyy­dyk­senä oikein mil­lä kil­pail­la Tallinnan kanssa.

Helikopterikent­tää tarvi­taan ”vira­nomais­toim­into­ja” ja Tallinnan lento­ja varten. En oikein usko noi­hin vira­nomais­toim­intoi­hin, kos­ka ei niitä ihan yht­enään ole, ja tilapäis­es­ti voi laskeu­tua vaik­ka Meilah­den sairaalan ken­tälle. JOS  helikopter­ili­ikenne Tallinnaan joskus alkaa uud­estaan, ei kent­tä oikein muual­lakaan voi olla. Mut­ta JOS  raken­netaan se junatun­neli, helikopter­ili­ikenne Tallinnaan tyssää siihen. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 17.9.2009”

Her­ne­saaren osayleiskaavaluonnos

Iso päätös. Asukkaat eivät pidä ris­teilyalus­ten lai­turin sijoit­tamis­es­ta eivätkä varsinkaan helikopteriken­tästä. Tallinnan kopteri tosin ei nyt liiken­nöi eikä varsinkaan sit­ten, kun junatun­neli on valmis.

Olen ehkä myöhässä, mut­ta halu­aisin alu­jeesta autot­toman. Suomen­lin­na on auto­ton, eikä mitenkään asukkaiden hyl­jek­simä. Kun alue on kokon­aan auto­ton, se voidaan suun­nitel­la paljon miel­lyt­täväm­mäk­si. Lyön vaik­ka vetoa, etteivät asun­not jäisi tyhjilleen. Tämä menee pöydälle.

Annetaan myös vas­taus Kim­mo Helistön pon­teen, jos­sa toiv­otaan tun­nelia Her­ne­saares­ta Jätkäsaa­reen. Nythän yhtey­destä tulee varsin pitkä. Aja­tus tyr­mätään täysin, kos­ka sukelt­a­mi­nen kymme­nen metrin syvyy­teen toisi niin pitkän rampin, ettei yhteys olisi houkut­tel­e­va, ei halu­ta Her­ne­saaren asukkaiden käyt­tävän Jätkäsaaren palvelui­ta, kos­ka hei­dän ostovoimaansa tarvi­taan tuke­maan Etelä-Helsin­gin palvelui­ta ja kos­ka mat­ka metrolle tulisi kuitenkin liian pitkäk­si. Sen sijaan sata­ma suun­nit­telee köysirataa.

Noja jaa, liuku­por­tail­la ja vam­maisille tarkoite­tu­il­la his­seil­lä metroasemil­la men­nään paljon alem­mas ja jyrkem­min. Vaik­ka ei oltaisi menos­sa metroase­malle tai kaup­paan, joku voi men­nä tapaa­maan ystävään­sä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 17.9.2009”

Hiilid­iok­sidipäästö­jen tor­jun­nas­sa päästään kus­tan­nuste­hokkaim­paan ratkaisu­un käyt­tämäl­lä samaa hin­takyn­nys­tä kaikille toimille. Juuri tähän päästöoikeuskaup­pa pyrkii. Jos tarkoituk­se­na on alen­taa päästöt tasolle X, las­ke­taan liik­keelle päästöoikeuk­sia määrä X. Markki­nat määräävät päästöikeu­den hin­nan ja ohjaa­vat kaik­ki tätä halvem­mal­la elim­i­noita­vat päästöt eliminoitaviksi.

Päästöoikeu­den hin­nat ovat nyt jos­sain 15 €/tonni tietämil­lä. Se on liian vähän, mut­ta päästöoikeuk­sia on liik­keel­lä aika paljon laman alen­ta­maan tarpeeseen ver­rat­tuna. Yleis­es­ti arvioidaan, että päästöoikeuk­sien tehokas taso olisi 30 €/tonni. Se käyn­nistäisi suuren määrän säästö­toimia. Hur­jim­mat ske­naar­i­ot puhu­vat sadas­ta eurosta ton­nil­ta, joka sit­ten alka­isikin mullis­taa käytäntöjä.

 Kat­so­taan­pa, mil­laisia hiilid­iok­sidipäästön hin­to­ja sovel­letaan autoilu­un. Laskel­mat on tehty olet­taen, että auton mak­saa 20 000 euroa, se kulut­taa ben­saa viisi litraa sadal­la, kilo­me­tre­ja tulee 20 000 vuot­ta kohden ja auto on käytössä kymme­nen vuot­ta. Autoveron ja tar­raveron hiilid­iok­sidi­hin­ta on las­ket­tu siitä, paljonko omi­nais­päästön kas­vami­nen lisää veroa.

 Tämän­hetkiset verot ja hal­li­tuk­sen esi­tys vuo­tuisen tar­raveron por­ras­tuk­ses­ta johta­vat seu­raavi­in veroi­hin päästö­ton­nia kohden: Jat­ka lukemista “Autoilun kallis hiilidioksidi”