Kesto­m­ag­neet­te­ja käyt­tävi­in sähkö­moot­tori­in tarvi­taan harv­inaisia maamet­alle­ja kuten neodymi­u­mia. Kiina on pikkuhil­jaa ostanut läh­es kaik­ki alan kai­vok­set. Nyt näi­den met­al­lien hin­nat ovat äkisti nousseet huimasti. Täl­lä on huo­mat­ta­va teol­lisu­us­poli­it­ti­nen merk­i­tys. Tämä tekee kesto­m­ag­neet­te­ja käyt­tävien sähkö­moot­tor­ei­den valmis­tamisen Kiinan ulkop­uolel­la kan­nat­ta­mat­tomak­si. Jat­ka lukemista “Sähkö­moot­to­rien hin­nat nousevat”

Olin vähän huolis­sani kesäl­lä, kun kun­t­a­min­is­terik­si ei valit­tukaan ketään hal­li­tus­neu­vot­telu­jen kun­tatyöryh­mästä; molem­mista kan­di­daateista tuli tosin ryh­män­jo­hta­jia. Val­uuko työryh­män hyvä hen­ki hukkaan, kun min­is­teri ei kuu­lunut joukkoon.

Huoli osoit­tau­tui aiheet­tomak­si. Min­is­teri Hen­na Virkkunen oli kut­sunut täk­si aamuk­si kun­tatyöryh­män tapaamiseen. Hän piti eri­no­maisen alus­tus­puheen­vuoron, joka osoit­ti, että sanoma oli men­nyt täy­del­lis­es­ti per­ille. Min­is­teri oli hah­mot­tanut eri­no­mais­es­ti, mitä ollaan tekemässä ja mik­si – ja vaikut­ti hyvin päät­täväiseltä. Hen­na Virkkusel­la on hal­li­tuk­sen haas­tavin salkku, mut­ta hän ei näytä haastei­ta pelkäävän.

Kehuimme ensin kil­van hal­li­tu­so­hjel­man kun­takir­jauk­sia. Ne ovatkin koko hal­li­tu­so­hjel­man paras­ta ja jämäk­in­tä tekstiä. 

Virkkunen tote­si, että ohjel­mas­sa lukee, että hal­li­tus toteut­taa kun­tau­ud­is­tuk­sen koko maas­sa. Siinä ei lue, että hal­li­tus käyn­nistää. Tämä on otet­ta­va huomioon han­kkeen aikataulussa. 

Nyt alkaa tapahtua.

Olen vähän ymmäl­lä mielin kat­sel­lut EK:n halua vält­tää kaikkia Tupo-sopimuksia. 

Ymmär­rän EK:n kan­taa siltä osin, että palkkarak­en­teen pitäisi elää niin kuin hin­to­jenkin, jot­ta ne ohjaisi­vat talout­ta. Ihmisiä pitäisi voi­da houkutel­la työt­tömyysa­loil­ta työvoima­pu­la-aloille palkkaeroil­la. Jos palkkarakenne ei elä, houkutin on vain työt­tömyys. Oma­l­ta alal­taan työt­tömik­si valikoidut eivät kuitenkaan ole otol­lis­in­ta joukkoa oppi­maan uut­ta ammattia. 

Kansan­val­lan kan­nat­ta­jana olen tyy­tyväi­nen myös siitä, etteivät työ­markki­na­jär­jestöt tupo-sovun hin­tana päätä eduskun­nalle kuu­lu­vas­ta lain­säädän­nöstä. Jat­ka lukemista “Tupokaudel­la paikalli­nen sopimi­nen jylläsi”

Kap­i­tal­is­min alkuaikoina ammat­tiy­hdis­tys­toim­inta ja lakko-oikeus oli­vat vält­tämät­tömiä, kos­ka muu­toin kansan­talouden kakus­ta aivan liian suuri osa olisi men­nyt pääo­mat­u­loi­hin ja pro­le­tari­aat­ti olisi jäänyt sin­nit­telemään eksistenssiminimille.
Peri­aat­teessa palkko­jen sääte­ly yleis­si­tovin sopimuksin lisää työt­tömyyt­tä, mut­ta tämä on kat­sot­tu hyväksyt­täväk­si hin­naksi siitä yhteiskun­nal­lis­es­ta oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta ja tasais­es­ta tulon­jaos­ta, jon­ka se tuot­taa. Vai tuot­taako? Jat­ka lukemista “Voisiko perus­tu­lo kor­va­ta palkkasopimukset?”

Miten perus­tu­lon kaltaiset ratkaisut voisi­vat aut­taa Euroopan sosi­aalipoli­ti­ikan uudistamisessa.
Aloite­taan tuloveros­ta. Suh­teelli­nen vero
T = tY,
missä
T = vero
t = veroprosentti
Y = verotet­ta­vat tulot 

olisi hyvin epäedulli­nen pien­i­t­u­loisille. Sen sijaan lin­eaari­nen veroasteikko,
T = t(Y – Yo),
missä
Yo on verotet­ta­van tulon alkaraja, 

olisi pieni­palkkaisille huo­mat­tavasti nyky­istä edullisem­pi. Jat­ka lukemista “Lin­eaari­nen pro­gres­si­ivi­nen tulovero ja negati­ivi­nen tulovero”