Tekijä: Osmo Soininvaara

Mitä teksin ARA-asunnoille

Moni haikailee kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen puoles­ta ja kaipaa Helsinki­in vuokrasään­nöste­lyä. “Sil­loin minäkin pää­sisin asumaan halvem­mal­la”. Ei pää­sisi, vaan pää­sisi jonoon. Tukhol­mas­sa jono on yli kymme­nen vuot­ta. Jonon ohi pääsee vain pimeille markki­noille. Onnek­si pääsee, kos­ka kaupun­ki ei voisi toimia, jos asumaan pääsee vas­ta seu­raaval­la vuosikymmenel­lä. On siis hyväksyt­tävä, että kun asun­to­ja on vähän, ne ovat kalli­ita. Sitä sen sijaan ei pidä hyväksyä, että tästä syn­tyvät rahavir­rat menevät aivan vääri­in taskui­hin taval­la, joka ei syn­nytä lisää asun­to­ja.

Asun­to-ohjel­man mukaan ARA-asun­to­ja, eri­ty­is­ryh­mien asun­not kuten opiske­li­ja-asun­not mukaan luet­tuna olisi 25 %, ARA-rahoit­teisia asum­isoikeusasun­to­ja 10 % ja jonkin ver­ran lyhy­ta­iais­es­ti (10 ja 20 vuot­ta) hin­tasään­nel­tyjä vuokra-asun­to­ja yhdessä Hitasasun­to­jen kanssa 20 %.

Suh­taudun hyvin epäillen asum­isoikeusasun­toi­hin.. Vuokra-asun­to, johon pääsee kyn­nys­ra­hal­la ja jos­sa vuokralaiset mak­sa­vat lainan lyhen­nyk­set vuokris­saan ja kar­tut­ta­vat omis­ta­jan var­al­lisu­ut­ta. En kir­joi­ta tästä enem­pää, kos­ka tähän asi­aan pitää var­maankin tutus­tua lisää. Ties vaik­ka Verde-lehti paneu­tu­isi asiaan.

Nuo lyhy­taikaises­ti säädel­lyt vuokra-asun­not ovat vähän hölmö asia Helsingis­sä. Vähän aikaa kohtu­uhin­tauinen vuolkra ja sen jäl­keen  raken­nut­ta­ja pääsee rahas­ta­maan mielin määrin. On kuitenkin saanut ton­tin sop­uhin­taan, kos­ka ARA. Mik­si ei annet­taisi näitä pitkäaikaiseen ARAan mielu­um­min tai suo­raan kovan­ra­han vuokra-asun­noik­si, jol­loin edes ton­tista menisi käypä hinta/vuokra.

Keski­tys tässä varsi­naisi­in ARA-asuntoihin.

Olen saanut viime vuosi­na erään­laisen ekon­o­misti­tar­tun­nan, onhan min­ul­la työpöytä Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen­laitok­sel­la. Ekon­o­mistit eivät pidä ARA-asun­noista vaan kan­nat­ta­vat sen sijaan asum­is­tukea. Jos laskemme yhteen­sä sen tuen, jon­ka ARA-asun­nois­sa asu­vat saa­vat markki­navuokraa halvem­mista vuokrista ja asum­istuen saa­vat asum­is­tuke­na, nämä ovat Helsingis­sä suu­ru­us­lu­okaltaan suun­nilleen samaa kokoa, mut­ta jakau­tu­vat eri lail­la. Asum­is­tu­ki menee kokon­aan pien­i­t­u­loisille, kos­ka se on tulosi­don­nainen, kun taas ARA:n vuokratukea val­uu kaikki­in tulolu­okki­in. Kun on ker­ran elämässään onnis­tunut pääsemään ARA-asun­toon, voi naut­tia hal­vas­ta vuokras­ta hamaan ikuisu­u­teen, vaik­ka tulot nousi­si­vat, ja siirtää edun vielä lap­silleenkin, jos halu­aa itse muut­taa isoon  omakotitaloon.

Mut­ta eikö asum­is­tu­ki nos­ta vuokria? Kaik­ki tavat tehdä pien­i­t­u­loisille tilaa asun­tomarkki­noil­la merk­it­sevät, että muiden väestöryh­mien kil­pail­tavak­si jää vähem­män asun­to­ja, mikä nos­taa vuokria. Ara-asun­not nos­ta­vat mui­ta vuokria itse asi­as­sa vähän enem­män kuin asum­is­tu­ki kahdes­ta syys­tä. (1) Kun tukea val­uu myös kes­ki- ja suu­rit­u­loisille, se syr­jäyt­tää mui­ta asun­tomarkki­noil­ta enem­män, jos tarkoi­tus on tukea yhtä suur­ta määrää pien­i­t­u­loisia. (2) ARA-poli­ti­ikan yht­enä tavoit­teena on paran­taa asum­is­ta­soa eli mah­dol­lis­taa väl­jem­pi asum­i­nen, jol­loin sama määrä asukkai­ta varaa suurem­man määrän asuntopinta-alaa.

On san­ot­tu, etteivät yli­t­u­loiset ole iso ongel­ma, kos­ka heitä on kaupun­gin asun­nois­sa vain viisi pros­ent­tia. Tuo yli­t­u­loisu­us­ra­ja on kuitenkin niin korkea, että yli 80 pros­ent­tia kaupun­gin ruokakun­nista mah­tuu sen sisälle. Lisäk­si nuo yli­t­u­loiset naut­ti­vat mui­ta suurem­paa vuokratukea, kos­ka he asu­vat kalli­il­la asuinalueil­la. Palaan tähän seu­raavas­sa kirjoituksessani.

ARA-poli­ti­ikkaa puoltaa kuitenkin yksi näköko­h­ta: niitä voidaan kaupun­gin päätök­sel­lä rak­en­taa myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in, kun taas asum­is­tu­ki ohjaa ihmisiä asumaan sinne, mis­sä heil­lä on varaa asua. Teen eril­lisen postauk­sen seg­re­gaa­tion edis­tämis­es­tä, jos­sa tarkaste­len tätä asi­aa. Sekään ei ole ihan sitä miltä se näyttää.

Van­hat asukkaat sub­ven­toi­vat uusia

Huo­mat­takoon, että uusista ARA-asun­noista saadaan Helsingis­sä edullisem­pia kuin muual­la maas­sa, kos­ka meil­lä on hyvin edullisia van­ho­ja ARA-asun­to­ja, joiden velat inflaa­tio ja lyhen­tämiset ovat hoi­ta­neet. Vuokrien tasauk­sen kaut­ta van­ho­jen ARA-asun­to­jen asukkaat sub­ven­toi­vat uusia ARA-asun­to­ja. Tämä rahavir­ta ei ole aivan pieni.

Köy­hät omi­in taloihinsa

Minä en pidä ARA-taloista myöskään sik­si, että on vähän epäsym­pa­at­tista eristää köy­hät omi­in eril­lisi­in taloi­hin­sa. Kuvitelka­amme, että köy­hät ja keski­t­u­loiset asu­isi­vat tois­tansa naa­pureina samoissa rapuis­sa ja vähä­varaisia tuet­taisi­in asum­istuel­la. Sit­ten joku, kut­su­taan hän­tä vaik­ka Nallek­si, vaatisi, että tämän on muu­tut­ta­va. Raken­netaan köy­hille omat vuokrakasar­mit, jot­ta hei­dät saataisi­in siiv­o­tuk­si pois kun­non ihmis­ten taloista. Pitäisimme Nallen esi­tys­tä todel­la törkeänä, mut­ta niin­hän me juuri olemme tehneet.

Vuokran piäisi riip­pua tuloista

Kaik­ki olisi helpom­paa, jos vuokra ARA-asun­nois­sa nousisi tulo­jen noustes­sa kohti markki­navuokraa. Sil­loin tuki kohdis­tu­isi niille, joille se on tarkoitet­tu, eikä ketään pitäisi häätää yli­t­u­loisu­u­den vuok­si kotoaan. Mut­ta tätä laki tietenkään ei sal­li. Olen saanut 20 vuot­ta elämässäni palkkaa lakien muut­tamis­es­ta, joten en pidä tätäkään ylivoimaise­na esteenä.

Olete­taan, että lait olisi muutet­tavis­sa järke­viksi. Sil­loin voisimme kor­va­ta nämä ARA-asun­not edel­lisessä postauk­ses­sa esit­tämil­läni kaupun­gin markki­nahin­taisil­la vuokra-asun­noil­la, jois­sa asukas­ta tuet­taisi­in asum­istuel­la. Sen asum­istuen pitäisi kor­va­ta selvästi korkeampia vuokria kuin Kelan mak­sama asum­is­tu­ki kor­vaa nyt, jot­ta nämä markki­nae­htoiset + asum­is­tu­ki vas­taisi­vat nyky­istä ARA-asuntoa.

Se voisi olla myös erään­lainen kun­nalli­nen asum­is­tu­ki, jota kun­ta mak­saisi vain omi­in asun­toi­hin­sa. Jot­ta yksi­ty­isille vuokranan­ta­jille ei tulisi paha mieli, sen voisi toteut­taa vas­taa­van suu­ruise­na vuokran alennuksena.

Näi­hin vuokra-asun­toi­hin voitaisi­in ottaa tas­a­puolis­es­ti kaiken tuloisia ihmisiä, jol­loin taloko­htainen seg­re­gaa­tio lievenisi merkit­tävästi. Yli­t­u­loi­sista ei tarvit­si mure­htia, kos­ka ha mak­saisi­vat markkinavuokraa.

 

Mitä tehdä Hitas-järjestelmälle?

Heti aluk­si halu­an sanoa, että minus­ta asun­topoli­ti­ikkaa ei pidä antaa markki­navoimille niin, että ihmiset aset­tuisi­vat asumaan kukin oman tulolu­okkansa alueille. Mis­sä näin on tehty, on lop­putu­lok­se­na ollut kaupungi­nosia, jonne poli­isi ei uskalla enää men­nä, ja yhteiskun­talu­okkien välistä kas­vavaa vihaa ja menetet­tyjä nuo­ria. Helsin­gin asun­tomarkki­noil­la on tehtävä tilaa eri tulolu­okille ja eri ikäisille ja myös lap­siper­heille, jot­ka markki­navoimat työn­täi­sivät muuten asumaan jon­nekin kaupun­gin ulkopuolelle.

Nyt meil­lä ovat vas­takkain ne, jot­ka halu­a­vat vara­ta kaupun­gin rikkaille ja tuho­ta tavat edis­tää sosi­aal­isia näköko­htia asun­topoli­ti­ikas­sa ja toiset, jot­ka lin­noit­tau­tu­vat van­hoi­hin keinoi­hin pohti­mat­ta sitä, ovatko ne enää asianmukaisia.

Kun yrit­tää esit­tää välineistön uud­is­tamista, tulee väk­isin leimatuk­si tuo­hon ensim­mäiseen joukkoon, joka halu­aa häätää köy­hät ja lap­siper­heet pois kaupungista. Täl­läkin riskil­lä yritän sanoa, että tuo välineistä pitäisi uud­is­taa perinpohjaisesti.

Asun­to-ohjel­mae­si­tyk­sen mukaan Helsin­gin asun­to­tuotan­non hallinta­jakau­ma on seuraavanlainen:

  • Pitkäaikainen ARA-vuokra-asun­not 25 %. Tähän kuu­lu­vat myös muun muas­sa opiske­li­ja-asun­not, joten varsi­naisia ARA-vuokra-asun­to­ja on noin 20 %
  • Pitkäaikaises­ti sään­nel­lyt asum­isoikeusasun­not 10 %
  • Välimuo­to: lyhy­taikaises­ti sään­nel­lyt ARA-vuokra-asun­not ja Hitas-asun­not 20 %
  • Säätelemätön asun­to­tuotan­to, vuokra- ja omis­tusasun­not 45 %

Aloi­tan Hitas-sääntelystä.

(Hitas on Helsingis­sä käytössä ole­va asun­to­jen hin­ta- ja laatu­ta­son valvon­ta­jär­jestelmä, jos­sa asun­non saa ostaa peri­aat­teessa rak­en­tamiskus­tan­nuk­sil­la (sisältäen pienen voiton) mut­ta samal­la sen myyn­ti­hin­taa säädel­lään seu­raa­vat 30 vuot­ta, jon­ka jäl­keen asun­non saa myy­dä joskus jopa huo­mat­taval­la voitolla.)

Kan­natin sitä 1980-luvul­la voimakkaasti. Sil­loin asun­to­lainan sai kahdek­sak­si vuodek­si, kun oli ensin säästänyt etukä­teen puo­let. Jos meil­lä olisi ollut vain kovan rahan omis­tusasun­to­ja ja ARA-asun­to­ja, kaupunki­in oli­si­vat päässeet vain rikkaat ja köy­hät, mut­ta ei ketään siltä väliltä. Hitas-asun­to oli nuorelle lap­siper­heelle tie asumiseen Helsingissä.

Nyt asun­tomarkki­nat ovat aivan toisen­laiset eikä Hitas-sään­te­lyä voi puo­lus­taa enää oikein mitenkään. Se menet­ti viimeisenkin jär­jen­hi­tusen, kun päätet­ti­in, että hin­tasään­nöste­ly lop­puu 30 vuo­den kulut­tua talon valmis­tu­mis­es­ta. Tämä tarkoit­taa, että kalleim­mil­la alueil­la 20 vuot­ta van­ha asun­to kan­nat­taa pitää vaik­ka tyhjänä kymme­nen vuot­ta ennem­min kuin myy­dä se säädel­tyyn hin­taan. Hita­sis­sa on paljon muitakin huono­ja puo­lia, esimerkik­si vah­va luk­i­tus­vaiku­tus, joka saa ihmiset asumaan epä­tarkoituk­sen­mukai­sis­sa asun­nois­sa. Varsi­naista köy­häi­na­pua ei ole myy­dä 700 000 euron asun­toa 500 000 eurol­la sille, jol­la on varaa mak­saa se 500 000 euroa. Tätä lis­taa Hitasin vioista voisi jatkaa paljon pidem­mä’lle, mut­ta antaa kokoomus­lais­ten tehdä se.

Kokoomus on siis oike­as­sa siinä, että Hitas pitää lopet­taa, mut­ta taaskaan heil­lä ei ole esit­tää mitään tilalle. Välimuo­toa tarvi­taan, jot­ta köy­hien ja rikkaiden ohel­la myös keski­t­u­loiset voisi­vat asua kaupungis­samme. Tämän ongel­man me olemme per­i­neet 1980-luvul­ta. Niin ei tule käymään, että hitas vain lopete­taan ja kor­vataan kovan rahan omistusasunnoilla.

Minä alka­isin tuot­taa kaupun­gin omis­tamia kovan­ra­han vuokra-asun­to­ja, joiden vuokrat oli­si­vat lähel­lä markki­navuokria, mut­ta ei sen­tään mitään Kojamo-tason huip­pu­vuokria. Tämä tar­jon­ta tulisi kor­vaa­maan muinaisia vaku­u­tusy­htiöi­den vuokrat­alo­ja. Vähän alle markki­nahin­nan niin, että saa pysyviä asukkaita.

Pitkäaikainen, tur­vat­tu vuokra-asun­to on hyvää asun­topoli­ti­ikkaa jo sinänsä.

Mik­si näin? Mik­si ei vain jae­ta tont­te­ja yksi­ty­isille vuokranan­ta­jille, vaik­ka tuolle maini­t­ulle ay-liik­keen rahantekokoneelle?

Markki­na­t­aloudessa korkean hin­nan, tässä tapauk­ses­sa korkean vuokran, pitäisi houkutel­la lisää tar­jon­taa. Helsin­gin asun­to­tuotan­nos­sa minimitek­i­jä on tont­ti eikä raken­nus. Vuokranan­ta­jien suuret voitot eivät muu­tu tont­ti­maak­si, mut­ta kaupun­gin saa­mat voitot voisi­vat muuttuakin.

Jos markki­nat toimi­si­vat oikein, eri­laisille kojamoille ei syn­ty­isi jät­tivoit­to­ja, vaan ne siir­ty­i­sivät korkei­den tontinvuorien/hintojen kaut­ta kaupungille, ja syn­nyt­täi­sivät näin uusia tont­te­ja, mut­ta markki­nat eivät toi­mi oikein. Tämän näkee vuokrat­aloy­htiöi­den tulok­sista. Mik­si näin on, en tiedä.

Niin­pä on parem­pi, että voitot, jot­ka tehdään rak­en­ta­mal­la kaupun­gin maalle, rikas­tut­ta­vat kaupunkia. Tästä syn­tyvät voitot pitää käyt­tää tont­ti­tar­jon­nan lisäämiseen ja vuokrat­alo­jen rak­en­tamiseen. Nyt ne rahat menevät aivan vääri­in taskuihin.

Nämä kaupun­gin vuokrat­alot voisi toteut­taa asun­to-osakey­htiöinä niin, että niistä myytäisin asun­to­ja myös omis­tusasun­noik­si. Minus­ta on hyvä, että talois­sa on eri­laisia asukkai­ta. Kos­ka val­tion veropoli­ti­ik­ka suosii omis­tusasum­ista, pitäisi näitä asun­to­ja myös voi­da lunas­taa omik­si – käypään hin­taan tietysti.

Mainitsin jo, että tähän kaupun­gin kovan rahan vuokra-asun­to-osu­u­teen voisi liit­tää Hitas-asun­to­jen lisäk­si myös osan kovan rahan tuotan­nos­ta, siis nämä kovan rahan vuokrat­alot.  Siirtäisin siihen myös nuo lyhyen hin­tasään­te­lyn ARA-asun­not, kos­ka ne eivät sovi Helsinki­in. Ne ovat suo­ranainen lahjoi­tus asun­to­jen omis­ta­jille, jot­ka voivat löy­dä rahoik­si 10 tai 20 vuo­den kulut­tua. Niihin voisi siirtää myös siivun varsi­nais­es­ta 40 vuo­den ARA-tuotan­nos­ta, minkä peruste­len seu­raavas­sa kirjoituksessa.

Siis­pä vaviskaa: seu­raavak­si kir­joi­tan ARA-asunnoista.

Helsingin on kiihdytettävä asuntotuotantoa

Helsingis­sä käsitel­lään maankäytön ja asumisen ohjel­maa. Se on äärim­mäisen merkit­tävä paperi, joka säteilee vähän kaik­keen, mitä Helsingis­sä tapahtuu.

Olen esi­tyk­seen pet­tynyt. Pitkään on puhut­tu siitä, että asun­topoli­it­tista välineistöämme pitäisi mod­ernisoi­da ja että eri­tyis­es­ti Hitas-tuotan­non tilalle pitäisi kehit­tää parem­min toimi­va välimuodon ratkaisu. Kaiken tämämn piti tapah­tua AM-ohjel­man käsit­telyssä, mut­ta ei siitä ole esi­tyk­sessä jälkeäkään.

Tässä kir­joituk­ses­sa keski­tyn vain asun­to­tuotan­non määrään. Tähän välineistöön paneudun seu­raavas­sa kir­joituk­ses­sa, mil­loin sen nyt vaan ehdin raapustamaan.

Ei ole mitään tapaa pois­taa asun­top­u­laa, jos­sa ei raken­net­taisi paljon uusia asun­to­ja. Kaik­ki muu on hölmöläis­ten peiton jatkamista. Tietysti voimme tehdä kaupungista niin huonon, ettei siinä halu­ta asua, mut­ta en nyt paneudu tähän vai­h­toe­htoon sen tarkem­min. Mikko Alat­a­lo on tosin ehdot­tanut tätäkin, tarkoit­taen tosin Tamperetta.

Asun­to-ohjel­mas­sa asun­torak­en­tamisen volyy­mi pide­tään 7 000 asun­nos­sa uusia asun­to­ja tai asun­noik­si muutet­tavia mui­ta raken­nuk­sia. On siihen sen­tään lisät­ty sana ”vähin­tään” ker­tomas­sa, että yli saa mennä.

Tämä on liian vähän. Määrää pitäisi lisätä 10 000 asun­nol­la vuosit­tain, ellei nopeam­minkin. Jos kat­somme, miten muut kas­va­vat kaupun­git maail­mal­la ovat pystyneet asun­to­tuotan­toa lisäämään, pitäisi Helsingis­säkin pystyä paljon parempaan.

Nyt pitää puhua rahas­ta. Suuri syy siihen, ettei kaupun­ki luovu­ta tont­te­ja nopeam­min on raha, eikä nyt puhuta mus­teen ostamis­es­ta kaavoit­ta­jan kynään. Ton­tit pitää saat­taa raken­nuskelpoisek­si rak­en­ta­mal­la tiet, viemärit, vesi­jo­hdot, ratikkalin­jat ynnä muu­ta. Uudet asukkaat tarvit­se­vat koulu­raken­nuk­sia ja päiväkote­ja ja kaikkea muu­ta kun­nan vas­tu­ul­la ole­vaa. Vajaa kymme­nen vuot­ta sit­ten kysyin kaupun­gin rahakirstun valvo­jil­ta, paljonko kymme­nen edel­lisen vuo­den aikana on ollut kasvu­un liit­tyviä investoin­te­ja. Sil­loin sain luvun, joka vas­tasi 750 €/k‑m2 Luku on sen jäl­keen var­maankin kas­vanut. Täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen tulee kaupungille halvem­mak­si, kos­ka voi tukeu­tua ole­mas­sa ole­vaan infraan ja kouluihin.

Tuon mukaan 7 000 asun­non asun­to­tuotan­to vaatii kaupungilta investoin­te­ja noin 400 M€ ja 10 000 asun­non tuot­ta­mi­nen noin 600 M€. (Asun­non koko 75 k‑m2 eli noin 60 m².)

Kalasa­ta­mas­sa myy­dään tässä lau­takun­nan kok­ouk­ses­sa tont­ti hin­taan 1200 €/k‑m2, mut­ta tämä ei kuvaa tilan­net­ta koko kaupun­gin alueel­la ja se kuvaa vain kovan rahan tont­te­ja. Kasvun kiihdyt­tämi­nen tulee kaupungille kalli­ik­si, mut­ta ei tolkut­toman kalli­ik­si, kos­ka Helsin­ki on viisaasti han­kkin­ut kaavoitet­tavaa tont­ti­maa­ta itselleen. Näin kaupun­gin maan­omis­ta­jana saa­mat tulot peit­tävät suuren osan kasvun aiheut­tamista investoineista, vaan ei niitä kaikkia.

Lau­takun­ta käsit­telee myös bud­jet­tiesi­tys­tä. Infrain­vestoin­te­ja on vähen­net­ty niin, että se tulee hait­taa­maan asun­to­tuotan­toa aikaa myöten. Näin ei pitäisi tehdä. Päin­vas­toin, kun rak­en­t­a­mi­nen muual­la hidas­tuu, Helsin­gin tulisi houkutel­la vapau­tu­vaa kap­a­siteet­tia rak­en­ta­maan Helsinkiä.

On jatku­vasti kiis­tel­ty siitä, tukeeko kaupun­ki ARA-tuotan­ta vai onko se itsen­sä kus­tan­ta­maa. Jos kat­somme pelkkää taloa ja uno­hdamme ton­tin, ei tue. Olen­naista kuitenkin on, ettei ARA-tuotan­to osal­lis­tu yllä mainit­tui­hin infra- ja muiden investoin­tien rahoit­tamiseen kuin hyvin vähäiseltä osalta. Niin­pä, mitä suurem­pi on ARA-tuotan­non osu­us, sitä pienem­pään asun­to­tuotan­toon kaupungilla on varaa.

Nyt esite­tyssä ohjel­mas­sa eri­laisia ARA-asun­to­ja on 35 % asun­to­tuotan­nos­ta, eli 2 450 asun­toa vuodessa, jos tuotan­to on 7000 as/vuosi.

Mikko Särelä on esit­tänyt, että kiin­nitetään tuo 2 450 asun­to­ja ja nos­te­taan asun­to­tuotan­to 10 000 asun­toon lisäämäl­lä kovan rahan tuotan­non määrää. ARA-asun­to­ja tulee tässä vai­h­toe­hdos­sa yhtä paljon, mut­ta asun­top­u­la helpot­tuu 3 000 asun­non ver­ran. Voit­ta­jia tässä oli­si­vat ne pieni­pakkaiset, jot­ka eivät ole riit­tävän pieni­palkkaisia tai onnekkai­ta päästäk­seen ARA-asun­toon, sil­lä he ovat asun­top­u­lan varsi­naisia mak­sajia. Tämän peruste­len seu­raavas­sa kirjoituksessani.

 

 

 

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 15.9.2020

Mikko Särelä menee lau­takun­taan, minä keski­tyn Ver­den lanseer­aamiseen, joten kom­men­toin lis­taa kursorisesti.

Viime tiis­tain kok­ouk­ses­sa asi­at pan­ti­in pöy­dälle tai hyväksyt­ti­in sel­l­aise­naan. Etelä-Sata­man alueen varaamis­es­ta laatu- ja kon­sep­tik­il­pailua varten. Vasem­mis­toli­it­to olisi halun­nut, että ennen kokon­aisu­u­den kil­pailu­tus­ta pitäisi jär­jestää arkkite­htik­il­pailu design-museosta eikä toisin päin. En voin­ut kan­nat­taa esi­tys­tä. Miten jär­jestää arkkite­htik­il­pailu raken­nuk­ses­ta, jos­ta ei tiede­tä, mihin se tulee?

Län­si-Helsin­gin raitiotei­den yleissuunnitelma

Kokoomus pyysi pöy­dälle, kos­ka on tul­lut uusia yhtey­de­not­to­ja asi­as­ta. En tiedä, mis­tä on kyse, mut­ta olen huolestunut.

Kon­tu­lan, Mel­lun­mäen ja Vesalan ker­rostaloaluei­den täy­den­nys­rak­en­tamien yleisperiaatteet

On hyvä että näitä tiivis­tetään ja samal­la yritetään vähän nos­taa alueen sosi­aal­ista sta­tus­ta, tuot­taa siis sopi­vas­sa määrin gen­tri­fikaa­tio­ta. Min­ua tässä häir­it­si se, että tärkeim­mät toimen­piteet ovat muual­la kuin maankäytössä, vaik­ka maankäyt­tökin on tärkeässä roolis­sa. Tässä tarvit­taisi­in kaupunkiso­si­olo­gian osaamista, ei sel­l­aista höt­töä, että simp­sal­abim! Kon­tu­las­ta tulee uusi Kallio.

Kaupunginkanslias­sa onkin kaupunki­u­ud­is­tus­pro­jek­ti. Asial­la ei siis ole tarkoi­tus vai­va­ta luot­ta­mus­miehiä, vaik­ka tehtävät valin­nat ovat mitä poliittisimpia.

Jos tänne halu­taan saa­da keskilu­okkaa, on käytet­tävä lahjon­taa: edullisia tont­te­ja omis­tusasun­to­tuotan­toon. Maan­myyn­ti­t­u­loista on vähän tin­git­tävä. Mielu­um­min ilman Hitas-ehto­ja, kos­ka Hitas-ehto on riip­pa, joka alen­taa sitä hin­taa, joka asun­nos­ta kan­nat­taa mak­saa. (Olete­taan, että hin­nannnousun odotusar­vo on nol­la. Jos asun­to­jen hin­nat laske­vat, joutuu kär­simään sen nahois­saan, ja jos ne nou­se­vat, nousu leikataan pois. Niin­pä Hitas-asunon kohdal­la odotusar­vo on negatiivinen.)

Jus­si Chy­de­niuk­sen val­tu­us­toalue Pirkkolan urheilupuis­ton parkkikentistä

Tämä on raivos­tut­ta­va asia. Keskus­puis­to on tuol­la kapeim­mal­la kohdal­laan niin haavoit­tu­va, että parkkiken­tän alle jäävä maa on tosi­asi­as­sa niin arvokas­ta, että parkkipaikat pitäisi lait­taa maan alle. Näin ei kuitenkaan voi­da tehdä, kos­ka tuo han­ke ei sen jäl­keen olisi taloudel­lis­es­ti toteut­tamiskelpoinen. Siitä tulee kan­nat­ta­va vas­ta, kun se saa ilmaisek­si käyt­töön­sä hehtaarin maa­ta pysäköin­ti­in. Arrgh!

Savonkadun alueen varaami­nen NCC:lle

Aikanaan kaupun­ki päät­tyi Alp­pi­las­sa ja välis­sä oli tyhjää ja sit­ten alkoi Pasi­lan puu­taloalue. Puu­taloalue on nyt kor­vat­tu vähän tehokkaam­mal­la rak­en­tamisel­la, mut­ta tuo välialue on pysynyt välialueena. Nyt ylileveä Savonkatu kaven­netaan ja säästyvä maa ote­taan hyö­tykäyt­töön. Alueelle raken­netaan run­saasti lisää, 160 000 k‑m2 tai laa­jem­min tarkastel­tuna peräti 300 000 k‑m2. Sitä, mitä aluet­ta jälkim­mäi­nen luku tarkoit­taa, en oikein hahmota.

Todet­takoon, että 160 00k‑m2 tarkoit­taa 4 000 asukas­ta tai 10 000 työ­paikkaa tai jotain näi­den lineaarikombinaatiota.

Tässä pain­ote­taan työ­paikko­ja, joka on ymmär­ret­tävää alueen hyvän saavutet­tavu­u­den kannal­ta. Niitä, jot­ka pää­sevät tänne alle 30 min­uutin joukkoli­iken­nematkalla on todel­la paljon. Tätä perus­teel­laan myön näin: Elinkei­nop­o­li­ti­ikan tavoit­teena on, että yksi­tyisen sek­torin työ­paikkamäärä kas­vaa pitkäl­lä aikavälil­lä vähin­tään yhtä nopeasti kuin asukasluku. Tuon tavoit­teen saavut­ta­mi­nen ei edel­lytä yhdenkään toimi­s­toneliön rak­en­tamista pitkään aikaan, kos­ka toimis­tois­sa tulee ole­maan puo­let vähem­män tilaa kuin vielä kymme­nen vuot­ta sit­ten. Niihin siis mah­tuu tuplas­ti enti­nen työ­paikkamäärä. Tämä on kuitenkin hyvä paik­ka toimistoille.

Esi­tys­listal­la ker­rot­ti­in, että alueesta oli kiin­nos­tunut myös toinen raken­nus­li­ike. Näitä kil­pailutet­ti­in ja NCC:n suun­nitel­mat oli­vat parem­pia. Listal­la ei näy kumpaakaan, ei NCC:n alus­tavaa suun­nitel­maa eikä sitä toista. Lau­takun­nan kok­ouk­ses­sa toiv­ot­tavasti esitellään.

AM-ohjel­ma 2020

Teen tästä eril­lisen postauk­sen, jos vain ehdin. Todet­takoon, että ohjel­mas­sa asun­to­tuotan­to olisi edelleen ”vähin­tään” 7 000 asun­toa vuodessa. Lukuisi­in vaa­timuk­si­in rak­en­taa enem­män ei siis ole vastattu.

Kun olemme keskustelleet asun­topoli­it­tisen välineistön (ARA-asun­not, Hitas) van­hen­tuneisu­ud­es­ta, on vas­tat­tu, että asi­aan palataan AM-ohjel­mas­sa. Nyt niihin ei ole mitään muutosta.

Lau­takun­nan talousarvioe­hdo­tus ja talous­su­un­nitel­ma vuosille 2021–23.

Tästä teen eril­lisen postauk­sen, jos Verde-kiireiltä ehdin.

Ton­tin myymi­nen Kalasatamassa

Vuokrat­tuun tont­ti­in liit­tyy osto-optio, jota ton­tin halti­ja tietysti käyt­tää.   Käyt­tää tietysti, kos­ka kaupun­ki käyt­tää aivan liian korkeaa korkokan­taa ton­tin­vuokris­sa (4 %, ja huom! reaa­liko­rko). Tämän seu­rauk­se­na myyn­ti­hin­nat ovat liian matalia.

Tont­tin koko on 720 m² ja raken­nu­soikeus 1200 k‑m2. Raken­nu­soikeu­den hin­naksi tulee siten 1 284 euroa ja muun Suomen parem­min ymmärtämäk­si hehtaar­i­hin­naksi 21,4 miljoon­aa euroa. Myyn­ti­hin­ta on kovin mata­la, minkä voi nähdä siitä, mil­lä hin­nal­la asun­to­ja alueel­la myydään.

 

 

Kertakustannustuotteiden niputtaminen

Ker­takus­tanus­tuote on oma ter­mi­ni, kos­ka vaki­in­tunut­ta ter­miä ei ole. Tarkoi­tan silä hyödykedt­tä, jon­ka tuotan­tokus­tan­nuk­set ovaty läh­es täysin kiin­teitä siitä riip­pumat­ta, kuin­ka moni niitä käyttää.Tyypillisesti jok­seenkin kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet ovat täl­laisia.  Hyv­in­voin­ti­talousti­eteen mukaan niiden hin­nan pitäisi olla nol­la, kos­ka mar­gin­aa­likus­tan­nuskin on nol­la, mut­ta sil­loin niitä ei olisi ole­mas­sa (pait­si eräin poi­ikkeuksin). Kun osa kysyn­nästä rajataan hin­nal­la ulos, syn­tyy hyvinvointitappiota.

Seu­raa­va tek­sti on ote tekeil­lä olev­as­ta kirjastani.

Ker­takus­tan­nushyödykkei­den myymi­nen nip­puina on tapa vähen­tää niiden hin­noit­telu­un liit­tyviä hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta. Yleen­sä kytkykaup­paa pide­tään pahek­sut­ta­vana ja jois­sain tapauk­sis­sa se on kokon­aan kiel­let­tyä, mut­ta ker­takus­tan­nus­tuot­tei­den kohdal­la se on sekä myyjien että osta­jien etu­jen mukaista.

Olete­taan, että TV-yhtiö lähet­tää jääkiekkoa, sar­jafilmin ja ajanko­htaiso­hjel­maa. TV-yhtiö pohtii, kan­nat­taako sen myy­dä näitä erik­seen kymme­nen euron hin­nal­la vai niput­taa ne yhdek­si 15 euron hin­tasek­si paketik­si. Henkilö A arvostaa näitä 10, 5 ja 3 euron edestä, henkilö B 7, 10 ja 6 euron edestä ja henkilö C 2, 6 ja 10 euron edestä. Jos ohjel­mat myytäisi­in erik­seen, A ostaisi jääkiekon, B sar­jafilmin ja C ajanko­htaiso­hjel­man. Jokainen mak­saisi kympin, joten TV-yhtiön tulot oli­si­vat 30 euroa. Jokainen pää­sisi kat­so­maan suosikkio­hjel­maansa, mut­ta ei näk­isi mui­ta ohjelmia. Siitä syn­ty­isi  hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, kos­ka olisi­han oikeud­es­ta kat­soa muitakin ohjelmia sen­tään jotain hyö­tyä, eikä se mak­saisi TV-yhtiölle mitään.

Kaikkien kan­nat­taisi kuitenkin mak­saa koko paketista 15 euroa. Myyjä saisi nyt yhteen­sä 45 euroa, mut­ta myös osta­jat oli­si­vat hyö­tyneet tästä jär­jestelystä kulut­ta­jan yli­jäämän muo­dos­sa. Olisi­han A:n kan­nat­tanut mak­saa paketista 18 €, B:n 23 € ja C:n 18 €. Kaik­ki siis voit­taisi­vat niputuk­ses­ta. Syynä tähän ovat keskenään eri­laiset pref­er­enssit. Jos kaik­ki halu­aisi­vat kat­soa jääkiekkoa ja vain sitä, niput­tamis­es­ta ei olisi mitään hyö­tyä. Jokainen halu­aa ostaa paketin ennen kaikkea suosikkio­hjel­mansa vuok­si, mut­ta jokaisen kan­nat­taa myös mak­saa koko paketista vähän enem­män, jot­ta voi kat­soa niitä muitakin.

Ker­takus­tan­nus­tuot­tei­den niput­ta­mi­nen yhteen ja myymi­nen kulut­ta­jille suuremp­ina kokon­aisuuksi­na lieven­tää ker­takus­tan­nus­tuot­teisi­in liit­tyviä hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta. Yleis­ra­dio on todel­li­nen jät­tiniput­ta­ja, kos­ka Yle-veron mak­samisel­la saa nähtäväk­seen, kuun­neltavak­seen ja luet­tavak­seen vaik­ka mitä.

Kiin­teätä kuukausi­mak­sua nou­dat­ta­vat samas­ta syys­tä musi­ikkia tar­joa­va Spo­ti­fy ja äänikir­jo­ja tar­joa­vat Sto­ry­tel ja Book­beat. Ne saa­vat kulut­ta­jat mak­samaan musi­ik­ista ja kir­joista enem­män kuin nämä mak­saisi­vat muuten ja kulut­ta­jat saa­vat käyt­töön­sä enem­män kir­jo­ja ja musi­ikkia kuin ehtivät ikinä kuunnella.

Kun museot otti­vat käyt­töön vuosi­mak­su­un perus­tu­van museoko­rtin, museois­sa käyn­ti lisään­tyi selvästi. Niin lisään­tyivät myös museoiden tulot. Kaik­ki voittivat.

Maakuntalehtien pitäisi niputtaa satunnainen lukuoikeus Museokortin tavoin.

Etsin tietoa google-haulla ja sain vas­tauk­sek­si erään maakun­tale­hden artikke­lin. Pääsin luke­maan siitä viisi riv­iä. Lop­puar­tikke­lin lukem­i­nen olisi edel­lyt­tänyt lehden tilaamista vähin­tään kuukaudek­si. En tilan­nut. Tämä ei ollut ensim­mäi­nen kerta.

Pisti taas vihak­si, että lehdet ovat dig­i­taalisen aineis­ton myymisessä näin avuttomia.

Niiden pitäisi ryhtyä saman­laiseen yhteistyöhön keskenään kuin museot ovat toteut­ta­neet museoko­rtin kanssa. Museoko­rt­ti on lisän­nyt museoiden tulo­ja merkit­tävästi samal­la kun kulut­ta­ja on hyötynyt.

Sen sijaan, että min­un pitäisi mak­saa jokaisen maakun­tale­hden tilauk­ses­ta erik­seen, pitäisi voi­da mak­saa niiden kaikkien lukuoikeud­es­ta ker­ral­la. Tulon­sa ne jakaisi­vat niin kuin museotkin – käyn­tien suhteessa.

Tätä kut­su­taan niput­tamisek­si. Sil­lä on selvä talous­te­o­reet­ti­nen perus­ta, jota en ryhdy tässä avaa­maan. Tyy­dyn vain totea­maan, että niput­tamisen edullisu­u­den vuok­si mak­su-TV ‑yhtiöt eivät nyky­isin enää lasku­ta jokaisen ohjel­man kat­selus­ta erik­seen vaan myyvät kanava­paket­te­ja, jol­loin saa oikeu­den kat­soa sel­l­ais­takin ohjel­maa, jos­ta tuskin mak­saisi mitään.

Jot­ta tämä sat­un­naisen selau­soikeu­den niput­ta­mi­nen ei kil­pail­isi vuosi­ti­lauk­sen kanssa, sen pitäisi oikeut­taa rajal­liseen määrään käyn­te­jä. Voisi mak­saa 50 euroa sadan artikke­lin lukuoikeud­es­ta. Jos lehdet ovat sitä mieltä, että tämä on liian vähän, halu­an huo­maut­taa, että se on kuitenkin 50 euroa enem­män kuin nyt maksan.

 

Kaupunkiympäristölautakunnan kokous 8.9.2020

Iso­ja asioi­ta täl­lä kertaa.

Län­si-Helsin­gin raitiotei­den yleissuunnitelma

Vihd­in­tien bule­vardin ratikkalin­ja, joka kul­kee Munkkiniemen ja Pitäjän­mäen liiken­neympyrän kaut­ta Vihd­in­tielle, edelleen Pohjois-Haa­gan ase­malle ja sieltä Kan­nelmä­keen kaup­pakeskus Kaaren luo. Eteläpäässä raken­netaan Töölöön uusi ratikkay­hteys Töölön Urheiluhallil­ta Topeliuk­senkat­ua Kamp­pi­in ja sieltä Fredrikinkat­ua pitkin Bule­vardille. Aaj­tuk­se­na on ollut, että pikaratik­ka kulk­isi Man­ner­heim­inti­etä ja nelosen ratik­ka Topeliuk­senkat­ua. Tämä ei kuitenkaan ole vielä päätös, vaan asia tutk­i­taan edelleen.

Tästä on tul­lut paljon vas­tus­tavaa pos­tia. Osit­tain se ker­too, että kaupun­ki on epäon­nis­tunut täysin ker­tomaan, mitä se on tekemässä ja miksi.

Munkkiniemeläiset eivät halua, ettei Nelosel­la pääse Stock­kalle. Otta­mat­ta kan­taa siihen, kuin­ka toden­näköis­es­ti Stoc­ka on ole­mas­sa sil­loin, kun kiskot ovat valmi­ina, on todet­ta­va, että Fredrikinkadun ratikkapysäk­ki on alle 400 metrin päässä Stock­alta. On myös san­ot­tu, että eikö se pikaratik­ka voisi men­nä sei­so­maan niiden auto­jono­jen keskelle  Fredrikinkadulle. Tässä ei oikein ymmär­retä, että tämä Vihd­in­tien ratik­ka on paljon suurem­pi liiken­nevä­line kuin nelo­nen, joten jos jonkun pitää kär­siä auto­jen etu­jen puo­lus­tamis­es­ta, se on nelo­nen. Huonon kom­mu­nikoin­nin tili­in menee kysymys, miten se pikaratik­ka voi kulkea siel­lä hitait­ten kympin ratikoiden joukos­sa? Tehdäänko sille omat kiskot?

Mut­ta tiedän, että se sat­tuu, että tut­tu ratikkare­it­ti muut­tuu. Jos nelo­nen kulk­isi Topeliuk­senkat­ua ja sitä siir­ret­täisi­in Man­ner­heim­intieltä, sitä nousisi aivan saman­lainen haloo: mei­dän on päästävä Kampin kauppakeskukseen!

Haa­galaiset eivät halua koko pikaratikkaa, kos­ka se vaaran­taa Riis­tovuoren puis­ton. Tämä on vähän han­kala kysymys, johon var­maankin etsitään kohtu­ulli­nen ratkaisu. Huonon ymmär­ryk­sen puolelle menee se, että mik­si pitää olla pikaratik­ka. Ihmisethän pää­sevät nopeam­min junal­la rautatiease­malle. Muuten käyt­täkööt bus­sia. Bule­var­di­en syvin ole­mus ei ole oikein välit­tynyt eikä se, kuin­ka paljon lisää asun­to­ja ratik­ka mah­dol­lis­taa. On myös san­ot­tu, ettei Helsinki­in pidä rak­en­taa enää lisää asun­to­ja, joten koko ratik­ka on turha.

Ratikka­su­un­nitel­man huonoi­hn puoli­in kuu­luu se, ettei uskalleta tehdä iso­ja ratkaisu­ja. Niin­pä Fredal­la ratik­ka seisoo ruuhkissa auto­jen keskel­lä. Omat kai­stat edel­lyt­täi­sivät autoli­iken­teen ohjaamista käyt­tämään mui­ta katuja.

Töölössä ratikkakisko­jen tieltä pois­tuu autopaikko­ja, jot­ka kor­vataan vinopy­säköin­nil­lä Töölön kaduil­la. Jalankulkuym­päristö ja katuku­va heikke­nee olen­nais­es­ti ja lume­nau­raus käy liki mah­dot­tomak­si. Alueelle raken­net­tu pysäköin­ti­laitos seisoo tyhjänä.

Han­kkeenkus­tan­nus on 160 miljoon­aa euroa ja han­kkeeseen liit­tyvien niiden investoin­tien hin­ta on noin 260 M€. Yhteiskun­nalli­nen hylöty/kustannussuhde on vaa­ti­mat­tomat 0,79. Mik­si ihmeessä tätä suuret­ta las­ke­taan, kos­ka se ei sovel­lu lainkaan kaupungeis­sa käytet­täväk­si. Lasken­takaavas­ta puut­tuvat kokon­aan ratikan lisäämä maankäytön lisäys, siis se seik­ka, jon­ka takia näitä raken­netaan. Kan­nat­taisi mielu­um­min laskea, paljonko se nos­taa reitin var­rel­la ole­vien tont­tien ja asun­to­jen arvoa.

Iso ja merkit­tävä hanke.

Läm­pöku­ja 6: pel­let­tiläm­pökeskuk­sen mah­dol­lis­ta­ma ase­makaa­va Patolassa

Olen tässä asi­as­sa jäävi Helenin hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jana. Ei ole lainkaan var­maa, että tähän koskaan raken­netaan läm­pökeskus­ta, mut­ta kaa­va tarvi­taan var­muu­den vuok­si. Minä ainakaan ei mitenkään fani­ta puun polt­toa. Kun kaik­ista kaavoista valite­taan, kaa­vat pitää tehdä hyvis­sä ajois­sa var­muu­den vuoksi.

Ham­maslääketi­eteen kam­pus tekee tilaa 2500 asukkaalle

Tässä raken­netaan Man­ner­heim­intien bule­var­dia. Tämä oli meil­lä 19.11.2019, eikä siihen ole tehty merkit­täviä muu­tok­sia. Pienen kun­nan ver­ran asuntoja.

Saukonkadun kort­teli­in asuntoja

Tähän piti tul­la venei­den korkeasäi­ly­ty­s­paikko­ja (siis jonkin­lainen talvisäi­ly­tys­torni) mut­ta han­kkeelle ei löy­tynyt totyeut­ta­jaa, joen kort­teli­in raken­netaan asun­to­ja vajaalle 500 hen­gelle. Tämä oli meil­lä 25.5. 2020 ja on nyt palan­nut lausun­tok­ier­rokselta. Ei olen­naisia muu­tok­sia. Asuinko­rt­telin tehokku­us muki­in menevät 4,0. Ker­rosko­rkeus 6 – 13.

Kon­tu­lan ja Mel­lun­mäen ja Vesalan täy­den­nys­rak­en­tamisen suunnitteluperiaatteet

Itä-Helsin­ki on raken­net­tu skan­daal­i­mais­esen har­vasti, eli maa­ta ja luon­toa tarpeet­tomasti rak­en­tamisen alle uhrat­en. Nyt on tarkoi­tus tiivistää. Se on han­kalaa purka­mat­ta van­ho­ja taloja.

Tarkoi­tus on samal­la paran­taa alueen sta­tus­ta. Selostabn tarkem­min, kun olen kuul­lut esit­te­lyn. Mate­ri­aalia oli niin paljon, että sitä oli vaikea sulat­taa. Menee tänään pöydälle.

Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telien asemakaava

Tämä oli mer­il­lä 25.2.2020 ja on tul­lut nyt lausun­noil­ta. Kort­telin rak­en­tamis­te­hokku­us ylit­tää selvästi ympäröivän alueen, kuten ylit­tää kaik­ki muukin ratikkalin­ja var­relle raken­net­ta­va. On posi­ti­ivista, että ratikka­hallin päälle raken­netaan asun­to­ja. Paljon on tul­lut pos­tia siitä, että varikko äitäisi rak­en­taa muualle, esimerkik­si johtaa tätä varten kiskot Roi­hu­pel­toon. Mak­saisi aika paljon.

Lausun­to Jus­si Chy­de­niuk­sen aloit­teesta sijoit­taa Pirkkolan kiis­tel­lyn hallin parkkiken­tän sijoit­tamisek­si muualle ja pienentämisestä.

Tämä var­maankin pan­naan pöy­dälle. Hal­li vielä menisi, mut­ta hehtaarin parkkikent­tä on vähän ikävä.

 

 

Jäikö Venäjä tahallaan kiinni hermomyrkystä?

Tari­nas­sa Naval­nyin myrkyt­tämisessä novitšokil­la on sel­l­aisia epäjo­hdon­mukaisuuk­sia, jot­ka ruokki­vat minus­sa epäi­lyjä Putinin lop­ullis­es­ta tarkoituk­ses­ta. Sil­läkin uhal­la, että joku pitää ajatuk­siani vain­o­harhaise­na rus­so­fo­biana, ker­ron seu­raavas­sa, mik­si minus­ta tämä asia on eri­lainen kuin miltä se näyttää.

En voi ymmärtää, mik­si valit­ti­in novitšok, vaik­ka varmem­piakin tapo­ja myrkyt­tää olisi ollut ja ennen kaikkea mik­si valit­ti­in myrkky, jos­ta var­masti tiede­tään, että teon taustal­la oli val­tio. Arkisem­min toteutet­tu murha olisi aina voin­ut olla jonkun Naval­nyin kor­rup­tio­selvi­tyk­sten uhkaa­man oli­garkin tilaama.

Edelleen en voi ymmärtää, mik­si Naval­nyi päästet­ti­in hoitoon Sak­saan, jol­loin kiin­ni jäämisen ris­ki novitšok­ista oli noin sat­apros­ent­ti­nen. Jos Naval­nyi oli ker­ran tarkoi­tus tap­paa, olisi­han hänet voitu tap­paa sairaalas­sakin ja jopa aika uskot­tavasti, kos­ka hän oli valmi­ik­si henki­hiev­eris­sä. Yleen­sähän Venäjä kieltää syyl­lisyyten­sä, vaik­ka olisi jäänyt kiin­ni savua­va ase kädessään. Sil­lä ei koskaan ole esimerkik­si ollut soti­laitaan Itä-Ukrainas­ta, vaik­ka kaik­ki tietävät, että on.

Entä jos olikin tarkoi­tuskin ker­toa, että Venäjän val­tio myrkyt­ti Naval­nyin kiel­letyl­lä joukko­tuhoaseel­la? Venäjän oppo­si­tion pelot­telu­un olisi vähempikin riit­tänyt – arkisem­pikin tapa murha­ta olisi riit­tänyt vies­timään, että hallinnon vas­tus­t­a­mi­nen on Venäjäl­lä epäterveellistä.

Venäjä on kan­sain­välisessä poli­ti­ikas­sa joutunut puo­lus­tuskan­nalle. Sen silmis­sä paha län­si yrit­tää nujer­taa tämän itseoikeutetun imperi­u­min. Se on raivan­nut itselleen tilaa soti­la­sop­er­aa­tioil­la, viimek­si Syyr­i­as­sa ja ilmeis­es­ti Malis­sa. Isos­sa kuvas­sa maa kuitenkin on heikoil­la, kos­ka sen taloudelli­nen kehi­tys on niin onnet­toman surkeaa. Joku kut­suikin Venäjää ydi­na­sein varuste­tuk­si Burk­i­na Fasoksi.

Tun­ties­saan itsen­sä nurkkaan ahdis­te­tuk­si Venäjä on akti­ivis­es­ti muis­tut­tanut juuri ydi­na­seis­taan: meitä ei voi kohdel­la kuin­ka huonos­ti tahansa.

Entä jos se halusi nyt muis­tut­taa, että maal­la on kyky tuho­ta joukoit­tain vihol­lisi­aan myös ilman ydi­na­sei­ta. Onko novitšok Putinille vähän sama asia kuin ydi­nase Pohjois-Kore­an Kimille? Se antaa lisää voimaa vain, jos ker­too, että meil­lä on täl­lainen ase.

Rakennuslupien myöntäminen nettobudjetointiin

Jouduin taas kor­vat punaise­na kuun­tele­maan sinän­sä oikeutet­tua val­i­tus­ta raken­nuslupi­en hitaas­ta käsit­telystä Helsingis­sä. Täl­lä ker­taa kyseessä oli omakoti­talon rak­en­ta­ja, jon­ka pro­jek­ti­in tulee kuukausien lykkäys lupakäsit­telijän kesälo­man ja työru­uhkan takia.

Valit­ta­ja on oike­as­sa. Tämä on aivan tolku­ton­ta. Seli­tyk­sek­si voisi sanoa, että kun kaupungilla on liian vähän rahaa, se joutuu val­it­se­maan, palkataanko väkeä päivähoitoon vai käsit­telemään raken­nuslu­pia, mut­ta ei se näin ole. Raken­nuslupi­en käsit­te­ly mak­saa itse itsen­sä, ellei tuo­ta jopa vähän voit­toa. Kaupun­ki ei siis säästä mitään vaan pikem­minkin menet­tää tulo­ja sil­lä, että raken­nuslu­pia pide­tään saa­mas­sa valohoitoa.

Ongel­man ydin on väärässä bud­je­toin­ti­tavas­sa. Täl­laisen itsen­sä rahoit­ta­van palve­lu­tuotan­non pitäisi olla net­to­bud­je­toitua. Jos se olisi, toimi­ala voisi palkata lupakäsit­telijöitä tarpeel­lisen määrän ja rahoit­taa sen lupa­mak­suil­la. Nyt nuo mak­sut menevät kaupun­gin poh­jat­tomaan kas­saan ja bud­jetin laati­jat osoit­ta­vat käsit­te­lyyn virko­ja kit­saasti, kos­ka kaikesta pitää säästää. Myös bud­jetin laadin­nas­sa on liian vähän väkeä. Sik­si tehdään näin epäop­ti­maal­isia henkilöstömitoituksia.

Kun­nan ei pidä toimia kuin yri­tys, mut­ta juuri tässä asi­as­sa toim­imi­nen kuin yri­tys johtaisi parem­paan lopputulokseen.

Energiasektorin yritystuet

Työ- ja elinkeino­min­is­ter­iön yhtey­dessä toimi­van yri­tys­tukien tutkimus­jaos­ton tehtävänä on arvioi­da riip­pumat­tomasti yri­tys­tuk­i­jär­jestelmää. Jaos­ton ensim­mäi­nen vuo­tu­inen raport­ti julka­isti­in 3.4.2020. Siihen liit­tyy myös taus­tara­port­ti ener­gian tuotan­toon ja ener­gian käyt­töön liit­tyvistä tuista.[2]

Tässä arvioi­ni julkaisusta:

Kohta­laisen yksimielisiä ollaan siitä, että yri­tystuet tuo­vat tehot­to­muut­ta talouteen. Tehot­to­muus seu­raa pait­si kil­pailun vääristymis­es­tä, myös kohon­neen vero­tuk­sen hait­tavaiku­tuk­sista. Pitäähän rahat yri­tys­tuki­in ja veronalen­nuk­si­in kerätä muina veroina.

Yri­tys­tukien puh­das talousti­eteelli­nen tarkastelu on sikäli hyödytön­tä, että vaikut­timet tukien taustal­la ovat muual­la. Talous­te­o­reet­tise­na kysymyk­senä ne oli­si­vat yksinker­tainen asia.

Yri­tys­tu­ista on silti jok­seenkin mah­do­ton­ta päästä eroon. Jos iso joukko mak­saa vero­tuk­sen yhtey­dessä pienelle joukolle, raha on pienelle joukolle elin­tärkeä eikä iso joukko ole edes huo­man­nut maksavansa.

Poli­it­tises­sa päätök­sen­teossa pienen joukon sana painaa, kos­ka iso joukko ei sano mitään. Val­tion raha on hal­paa, kun sen saa suun­natuk­si omilleen. Kun yri­tystuet nivoutu­vat eri­laisi­in ryh­mäko­htaisi­in tavoit­teisi­in elinkeino­jen, aluei­den ja sopivien yri­tys­ten men­estyk­ses­tä, koko poli­it­ti­nen koneis­to on syväl­lä jääviy­den suos­sa. Voidaankin kysyä, pitäisikö kysymys yri­tys­tu­ista siirtää ainakin joltain osin val­lan kolmi­jako-opin hengessä poli­itikoil­ta tuomiois­tu­imille, kuten mon­et muut kil­pailu­olo­suhteisi­in liit­tyvät kysymyk­set on siirretty.

Kysymys ulkois­vaiku­tuk­sista on sinän­sä tärkeä osa talous­teo­ri­aa. Eri­tyis­es­ti ilmastopoli­ti­ik­ka on alus­ta lop­pu­un yhtä ulkois­vaiku­tus­ta. Negati­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia on oikein verot­taa ja posi­ti­ivisia sub­ven­toi­da. Sen sijaan ei ole oikein pyrk­iä vähen­tämään likaisia ener­gia­muo­to­ja sub­ven­toimal­la puh­tai­ta, kos­ka näin tul­laan sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulutusta.

Uuden teknolo­gian kehi­tys­tä ja demon­straa­tio­ta taas kan­nat­taa tukea. Tästä syn­tyvä tieto on posi­ti­ivi­nen ulkoisvaikutus.

Euroopan unioni on ottanut pääasial­lisek­si väli­neek­seen vähen­tää hiilid­iok­sidipäästöjä päästökau­pan avul­la. Nyt kun päästökaup­pa myös toimii – tai toi­mi ainakin koron­aviruskri­isi­in saak­ka – tämä tekee tyhjik­si muut tavat vaikut­taa päästöi­hin. Jos päästökaup­pasek­to­ril­la paine­taan päästöjä alas Suomes­sa ylimääräisil­lä veroil­la, päästöt nou­se­vat vas­taavasti muual­la.  Kokon­aisu­us on aivan epäjo­hdon­mukainen, mikä tekee ilmastopoli­ti­ikas­ta kus­tan­nuste­ho­ton­ta. Surullisin esimerk­ki tästä on Sak­sa, joka on käyt­tänyt ilmastopoli­ti­ikkaan todel­la paljon rahaa, mut­ta saanut päästöjä vähen­netyk­si varsin vähän.

Vielä epäjo­hdon­mukaisem­paa on, että vain osa päästöistä kuu­luu päästökau­pan piiri­in. Lop­ut kuu­lu­vat taakan­jakosek­tori­in ja niis­sä on kansalli­nen päästö­tavoite. Päästö­jen vähen­tämi­nen päästökaup­pasek­to­ril­la olisi paljon halvem­paa, mut­ta niitä on vähen­net­tävä moninker­taisin kus­tan­nuksin taakanjakosektorilla.

Kasvi­huonepäästö­jen osalta olisi tavat­toman yksinker­taista tur­vau­tua pelkkään päästökaup­paan, ulot­taa päästökaup­pa kaikki­in päästöi­hin ja vähen­tää liik­keel­lä ole­via päästöoikeuk­sia niin paljon, että jär­jestelmä yksin riit­tää. Se toimisi tas­a­puolis­es­ti ja tehokkaasti. Siinä ei voisi vetää koti­in päin – mut­ta siihen se taitaa kaatuakin.

Yksin oike­as­sa olem­i­nen ei myöskään toi­mi, jos muut maat fuskaa­vat. Sik­si mei­dänkin on pakko sietää sec­ond best ‑ratkaisu­ja. Lohdu­tuk­se­na voidaan sanoa, että jos mei­dän vero- ja tukivi­idakkomme on han­kala, sak­salainen on täysin mahdoton.

Kun päästökaup­paa käyn­nis­tet­ti­in, moni merkit­tävä koti­mainen ja ulko­mainen päät­täjä sanoi min­ulle, että voimalaitok­sille pitää antaa päästöt ilmaisek­si, jot­ta päästökaup­pa ei nos­taisi sähkön hin­taa. Tietysti se nos­ti, kos­ka voimay­htiön ei kan­na­ta haaska­ta raha­nar­voisia päästöoikeuk­sia, vaik­ka onkin saanut ne ilmaisek­si. Päästökaup­pa yhdis­tet­tynä ilmaisi­in päästöoikeuk­si­in muo­dos­tui jät­timäisek­si tulon­si­ir­roksi hiilivoiman omistajille.

Energiaverotuksen kummallisuuksien historiasta

Olin mukana, kun tätä tukien ja vero­jen sekamel­skaa vuon­na 1995 käyn­nis­tet­ti­in. Ahon hal­li­tus oli aset­tanut sähkön­tuotan­nolle hiilid­iok­sidi­veron. Siinä se oli aikaansa edel­lä, mut­ta vero ei sopin­ut pohjo­is­maiseen sähkökaup­paan. Lip­posen hal­li­tuk­ses­sa päätet­ti­in, että kaikkea sähköä verote­taan niin kuin se olisi tehty hiililauh­teel­la, mut­ta päästötön­tä sähkön­tuotan­toa sub­ven­toidaan veron ver­ran – sama tulos toista kaut­ta. Tukea ei ulotet­tu van­haan vesivoimaan eikä ydin­voimaan, samas­ta syys­tä kuin päästökau­pan käyn­nistyt­tyä niille kaavailti­in windfall-veroa.

Het­ken aikaa tämä kokon­aisu­us toi­mi loogis­es­ti, mut­ta kun verot kuu­lui­v­at VM:n ja tuet TEM:n päätös­val­taan, ne alkoi­vat elää omaa elämään­sä. Alku­peräis­es­tä logi­ikas­ta ei ole jäl­jel­lä mitään.

Nyt kun sähkön tuotan­to on läh­es päästötön­tä, alku­peräistä ympäristöpe­rustet­ta sähköverolle ei ole. Päin vas­toin, teol­lisu­us pitäisi saa­da kor­vaa­maan fos­si­il­isia polt­toainei­ta puh­taan sähkön käytöl­lä ja omakoti käyt­tämään maaläm­pöä. Hiilen kor­vaami­nen vedyl­lä Raa­hen teräste­htaal­la rau­dan pelk­istämisessä käyt­täisi yhden ydin­voimalan vuosi­tuotan­non ver­ran sähköä.

Olisi järkevää siir­tyä siihen, että sähkön­tuotan­non polt­toaineet oli­si­vat verol­lisia ja luop­ua koko sähköveros­ta, mut­ta tämä päätös pitäisi tehdä EU:n tasolla.

Ener­giaveron palau­tusjär­jestelmä on peräisin siitä, että 25 vuot­ta sit­ten Suo­mi oli ympäristöpe­rusteises­sa ener­giavero­tuk­ses­sa edel­lä mui­ta. Tilanne kehit­tyi lisää yömyöhäl­lä bud­jet­tineu­vot­telus­sa vuon­na 1996. Vihrei­den ja kokoomuk­sen yhteistyöl­lä tehti­in vihreä ver­ou­ud­is­tus, jos­sa kokoomus sai tulovero­jen alen­tamisen ja vihreät hiilid­iok­sidi­veron korotuksen.

Jot­ta mui­ta mai­ta korkeampi vero­tus ei tap­paisi ener­giain­ten­si­ivistä suur­te­ol­lisu­ut­ta Suomes­ta – oli­han lama vielä tuoreessa muis­tis­sa – kehitet­ti­in tämä onneton palau­tusjär­jestelmä. Tutkimuk­set ovat sit­tem­min osoit­ta­neet sen jok­seenkin hyödyt­tömäk­si, mut­ta kuka­pa ei ottaisi rahaa vas­taan, kun sitä tyrkytetään.

Myöhem­min Suomen Keskus­ta sai palau­tusjär­jestelmän myös kasvi­huoneille. Sitä ei perustel­tu kil­pail­i­joiden saa­mal­la halvem­mal­la ener­gial­la vaan sil­lä, että kil­pail­i­jat käyt­tävät epäreilusti talvel­lakin auringon val­oa ja läm­pöä. Yri­tys­tuki­ra­portin kat­son­takan­ta on kovin kansalli­nen, ettenkö sanoisi jopa merkan­tilisti­nen, kun sen mukaan kasvi­huonei­den vero­tu­ki ei vääristä kil­pailua, kos­ka sitä saa­vat kaik­ki kasvi­huoneet Suomessa.

Kun huo­mat­ti­in, että päästökaup­pa nos­ti sähkön hin­taa ilmais­jaos­ta huoli­mat­ta, halut­ti­in tästä koitu­va hait­ta kor­va­ta sähköä run­saasti käyt­täville – eri­tyis­es­ti Tornion jaloteräste­htaalle. Tuki sidot­ti­in päästöoikeuk­sien hin­taan ker­toimel­la, joka muis­tut­taa kovasti lauhde­voiman para­me­tre­jä. 15 vuot­ta sit­ten lauhde­voima määrit­ti sähkön hin­taa val­taosan vuot­ta. Miten tuo tuki on sinne uno­htunut? Eihän hiililauhdet­ta enää ole Suomes­sa. Ei sähkön hin­ta vai­htele päästöoikeuk­sien hin­nan tahdis­sa. Enem­män siihen vaikut­ta­vat tuuli ja Nor­jan sateet.

Ilmaisjako ja hiilivuoto

Päästöoikeuk­sien ilmais­jaon perus­teena on hiilivuodon estämi­nen.  Empi­iriset tutkimuk­set eivät ole löytäneet tukea koko ilmiön ole­mas­saololle. Ei tuotan­to ole Kiinaan hal­van ener­gian perässä siir­tynyt. Rajat­a­pauk­se­na on ehkä sementin tuotan­to Suomes­sa tai sen tuomi­nen Venäjältä.

Ilmais­jako ei tuhoa kan­nus­timia kokon­aan. Sementin tuotan­nos­sa kan­nat­taa käyt­tää ilmas­toys­täväl­listä teknolo­giaa, kos­ka ylimääräiset päästöoikeudet voi myy­dä, mut­ta se ei ohjaa vai­h­ta­maan raken­nus­ma­te­ri­aalia beton­ista puuhun. EU:ssa tutk­i­taan hiil­i­t­ul­lien käyt­töönot­toa. Se olisi han­kala asia toteut­taa, mut­ta käytän­nössä paljon parem­pi kuin nämä ilmaiset päästöoikeudet.

En ole näh­nyt EU-tasol­la teo­reet­tista tarkastelua siitä, heiken­tääkö mah­dolli­nen hiilivuo­to EU:n kil­pailukykyä. Jos se heiken­tää ener­giaval­taisen tuotan­non kil­pailukykyä, pitäisi sen vas­taavasti vahvis­taa puh­taan tuotan­non kil­pailukykyä. Onhan Euro kel­lu­va val­u­ut­ta, jon­ka kurssin pitäisi palaut­taa kil­pailukyky. Aina on suh­teelli­nen etu johonkin. Erikois­tu­mi­nen puh­taaseen tuotan­to ei ole pitkäl­lä aikavälil­lä mitenkään epäit­sekäs val­in­ta. Ilmastopoli­ti­ikan teho tässä tietysti kärsisi.

Kotimaisia kysymyksiä

Turpeen vero­tu­ki kuu­luu ener­giapoli­ti­ikan kum­ma­jaisi­in. Turve on polt­toaineista suuripäästöisin, rusko­hi­iltäkin pahempi. Sen tukea perustel­laan työ­paikoil­la. Isku­lause­ta­sol­la san­o­taan sen kor­vaa­van sysimus­taa kivi­hi­iltä, mut­ta onhan jopa kivi­hi­ili turvet­ta puh­taampi polt­toaine. Turvete­ol­lisu­us ilmoit­taa työl­listävän­sä 2300 henkeä. Kun vero­tu­ki on 196 miljoon­aa euroa vuodessa, yhtä työ­paikkaa tue­taan 85 000 eurolla.

Ener­giavero­tus on pääasi­as­sa hait­tavero­tus­ta, mut­ta on joukkoon saatu yksi hyö­tyverokin. Polt­toainei­ta verote­taan pait­si hiil­i­sisäl­lön myös ener­gia­sisäl­lön mukaan.  Tämän his­to­ria on min­ulle tun­tem­aton, mut­ta ainakin se saa aikaan sen, että sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­nos­sa eli ns. CHP-tuotan­nos­sa kivi­hi­ili syr­jäyt­tää usein maakaa­sun. Eikö tuos­ta vero­tuk­sen ener­giakom­po­nen­tista voisi luopua?

Onko CHP-tuotan­non polt­toaineen vero­tus vero­tukea? On tot­ta, että sen seu­rauk­se­na CHP-tuotan­nos­ta tulee vähem­män vero­tu­lo­ja kuin jos sähkö ja läm­pö tehtäisi­in erik­seen, mut­ta niin­pä käytetään myös vähem­män polt­toainei­ta. Asi­as­sa ei olisi mitään ongel­maa, elleivät sähkön tuotan­non polt­toaineet olisi verot­to­mia. Pitäisi päät­tää, miten CHP-laitok­sen käyt­tämät polt­toaineet jae­taan. Jos ajatel­laan, että läm­pö on sähkön tuotan­non sivu­tuote, on järkevää laskea läm­mön osu­udek­si vain se polt­toaineen käytön lisäys, joka aiheutuu läm­mön tal­teen ottamis­es­ta. Näin ajatellen CHP-tuotan­to on yliv­erotet­tua. Yri­tys­tuk­i­työryh­män raportin väite verotues­ta perus­tuu päin­vas­taiseen ajatuk­seen, siihen, että läm­mön tuotan­non osu­udek­si pitää laskea se polt­toaineen kulu­tus, joka siihen menisi eril­lis­tuotan­nos­ta ja laskea syn­er­giae­tu kokon­aan sähkön tuotannolle.

On tehty prag­maat­ti­nen kom­pro­mis­si. CHP-tuotan­toa yliv­erote­taan hiilid­iok­sidikom­po­nentin osalta ja aliv­erote­taan ener­giakom­po­nentin osalta. Näin ei syr­jitä yhteis­tuotan­toa, mut­ta ohjataan polt­toaineval­in­to­ja. Niin kauan kuin CHP tuotan­to kil­paili lauhdesähkön kanssa, CHP-tuotan­to oli yliv­erotet­tua, mut­ta nyt se on vähän makuasia.

Sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­toa aje­taan nyt Suomes­sa nopeasti alas. En tiedä, kan­nat­taako sitä vauhdit­taa lisää. Kun­pa näistä eril­lisveroista päästäisi­in ja olisi vain riit­tävän korkea päästöoikeu­den hinta.

(Tässä yhtey­dessä on syytä huo­maut­taa, että olen Helen Oy:n hal­li­tuk­sen puheenjohtaja.)

Dieselpolttoaineen verotuki?

Onko dieselpolt­toaineen alem­pi vero vero­tukea? Yri­tys­tukien tutkimus­jaos­ton rapor­tis­sa tode­taan, että sen vero kuitenkin ylit­tää päästö­jen olete­tun ulkoishai­tan. Ulkoishai­tan arviona pide­tään OECD:n vuon­na 2018 arvioimaa vähin­tään 30 euroa hiilid­iok­sidi­ton­nil­ta. Tämä on kovin mata­la arvio. Huo­mat­tavasti isom­piakin on esitet­ty. Hin­ta nousee joka vuosi, kos­ka päästö­jen vähen­tämisessä on viivytel­ty. Mut­ta OECD:n arvioo­likin vähin­tään 30 euroa.

Polt­toain­evero­tuk­sel­la ei mak­se­ta vain ilmastopäästöistä vaan myös tien käytöstä.  Vaik­ka henkilöau­toi­hin kohdis­tu­vat verot ylit­tävät roimasti val­tion tien­pidon kus­tan­nuk­set – pitäisi tietysti laskea myös kun­tien kus­tan­nuk­set – raskaan liiken­teen mak­samat verot alit­ta­vat niiden tiestölle aiheut­ta­man kulumisen.

Perus­teena dieselpolt­toaineen mata­lam­malle verolle on esitet­ty kul­je­tusten tukemista. Täl­lä on suuri merk­i­tys puun­jalostus­te­ol­lisu­udelle raa­ka-ainei­den kannal­ta. Raaka­pu­un kul­jet­tamista met­sistä tehtaisi­in tue­taan myös met­säau­totei­den saa­mana tuke­na.  Rapor­tis­sa tode­taan, että ei ole empi­iristä tutkimusti­etoa siitä, kohdis­tuuko tuki teol­lisu­udelle vai kan­to­hin­toi­hin. Mut­ta met­sä­te­ol­lisu­u­den tuot­tei­den hin­nat määräy­tyvät maail­man­markki­noil­la, joten kan­to­hin­nat ovat erään­lainen resid­u­aali. Niin­pä intu­iti­ivis­es­ti ajatellen vaikut­taisi siltä, että tuki kohdis­tuu pääasi­as­sa kan­to­hin­toi­hin. Tuet lisäävät raa­ka-aineen tar­jon­taa vain siltä osin, kun kan­to­hin­ta menisi ilman kul­jet­tamisen tukia negati­ivisek­si tai painuisi niin lähelle nol­laa, ettei met­sän­o­mis­ta­ja raat­si kaataa marjametsiään.

(Artikke­li on julka­istu kansan­taloudel­lises­sa aikakauskir­jas­sa 2/2020)

 

[1]Kir­joit­ta­ja on Exec­u­tive in Res­i­dence Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la ja Helen Oy:n hal­li­tuk­sen puheenjohtaja.

[2] Laukka­nen, Mari­ta: Ener­gian tuotan­toon ja ener­gian käyt­töön liit­tyvät yri­tystuet. Yri­tys­tukien tutkimus­jaos­to, Helsin­ki 2020.