Tekijä: Osmo Soininvaara

Ryhdyn Verde-lehden päätoimittajaksi

Kun vihreä liit­to päät­ti lakkaut­taa Vihreä Lan­ka ‑lehden, protestoin suuresti Lan­gan sivuil­la julka­istus­sa blogikir­joituk­ses­sani. Tämän innoit­ta­mana Viite ry:n (Tieteen ja teknolo­gian vihreät) puheen­jo­hta­ja Johan­na Kohvak­ka ryhtyi tun­netul­la määräti­etoisu­udel­laan puuhaan, ja nyt meil­lä on valmis suun­nitel­ma Vihreästä verkkomediasta.

Meitä on ollut pieni joukko han­ket­ta valmis­tele­mas­sa. Olemme kerän­neet laa­jan avus­ta­ja­joukon, joista ainakin tois­taisek­si aika suuri osa on Viite ry:n akti­ive­ja. Muitakin on ja lisää tulee.

Min­un tärkein perus­teeni vihre­itä lähel­lä ole­valle medi­alle on se, että tiedän vihrei­den useisi­in tuhan­si­in yltävän jäsen­joukon ole­van erit­täin pystyvää väkeä, joil­la on run­saasti asiantun­te­mus­ta eri aloil­ta. Tätä henkistä pääo­maa puolue­or­gan­isaa­tio ei pysty käyt­tämään mitenkään täysimääräis­es­ti hyväk­seen. Mis­sään organ­isaa­tios­sa ei voi toimia täysi­pain­oses­ti kuin muu­ta­ma sata ihmistä. Halu­an kaivaa esille tätä piilos­sa ole­vaa asiantuntemusta.

Meitä yhdis­tää unel­ma syväl­lis­es­tä medi­as­ta. Emme pidä klikki­jour­nal­is­mista emmekä mielikuvapolitikoinnista.

Lehti on lähel­lä vihre­itä, mut­ta viral­lis­es­ti riip­puma­ton. Vihreys näkyy aihei­den valin­nas­sa. Pain­o­tamme ilmas­tokysymyk­siä ja luon­non mon­imuo­toisu­u­den säilyttämistä.

Me emme saa taloudel­lista tukea mis­tään. Sik­si aloita­mme lehden tekemisen täysin palkat­tom­i­na. Niin ei kuitenkaan ole mah­dol­lista jatkaa pitkään. Lehden ole­mas­sao­lo on täysin riip­pu­vaista luk­i­joiden hyvästä tah­dos­ta. Artikke­lit eivät ole mak­sumuurin takana. Silti toivoisimme luk­i­joiden tilaa­van lehden. Tilaa­ja saa uutiskir­jeen sähkö­posti­in­sa – muut joutu­vat käymään lehden sivuil­la kat­so­mas­sa, mitä siel­lä kul­loinkin on. Tarkoituk­semme on, että kom­ment­ti­pal­stat ovat avoimia pääsään­töis­es­ti vain tilaa­jille. Main­ok­sia toki myös myymme.

Keräämme rahoi­tus­ta lehden perus­tamiseen Mese­naatin kaut­ta. Tässä link­ki rahoit­ta­jille. Sitä kaut­ta voi myös mak­saa uutiskir­jeenä vuosi­ti­lauk­ses­ta sen 30 €.

Lehden visuaalis­es­ta ilmeestä saa käsi­tyk­sen tästä Milo Toivosen tekemästä videosta, jol­la main­os­te­taan Mesenaattikampanjaa.

Lehdel­lä on piiris­sään jo kohta­lainen joukko väkeä. Tiiveim­min sitä on ollut kehit­tämässä joukko, johon kuu­lu­vat aakkosjärjestyksessä:

Johan­na Kohvak­ka, Viite ry:n pj. Helsinki

Esa Kon­ti­nen, ped­a­go­gi ja tiede­vi­esti­jä, Helsinki

Min­na Leka, FM, biolo­gi, muun muas­sa Reilun kau­pan aktivisti, Turku

Tapio Onnela, Turku­lainen yliopis­to-opet­ta­ja (his­to­ria, kult­tuuri ja taide), Vuo­den tiedetoimit­ta­ja ‑palk­in­to 2004

Ter­hi Raikas, Vaasaan muut­ta­va tripla­mais­teri, ympäristöjuristi

Heik­ki Savola, lupau­tunut toim­i­tus­si­h­teerik­si, ura lehdis­tössä, Vihreä puolueak­ti­ivi Karkkilasta

Osmo Soin­in­vaara, pää­toimit­ta­ja, mon­es­sa mukana, enti­nen kansane­dus­ta­ja, Helsinki

Milo Toivo­nen, vas­tu­us­sa visuaalis­es­ta ilmeestä, köy­hyys­tutk­i­ja, koke­mus­ta myös Vihreän lan­gan tekemis­es­tä, audio­vi­suaalisen viestin­nän ammattilainen

Blo­gin pitämistä en lope­ta, mut­ta kos­ka min­ul­lakin on vain rajal­lis­es­ti aikaa ja ener­giaa, päähuomioni kohdis­tuu nyt Verde-lehteen. Kolum­ni­pal­stani Demokraat­ti-lehdessä ja Nykypäivässä jäävät pois ainakin toistaiseksi.

 

 

 

 

 

Inhorealismia ikääntyneiden työllisyydestä

Työurien piden­tämisessä on keski­tyt­ty aivan liikaa siihen, miten työn­tek­i­jää motivoidaan jatka­maan töis­sä. Paljon olen­naisem­paa olisi vaikut­taa työ­nan­ta­ji­in. Keskeinen syy lyhy­isin työuri­in on siinä, että työ­nan­ta­jat eivät halua ikään­tyvien jatka­van töis­sä. Eläke­tur­vakeskuk­sen vajaa kymme­nen vuot­ta sit­ten tekemän kyse­lyn mukaan typö­nan­ta­jat halu­a­vat väken­sä siir­tyvän eläk­keelle viimeistään 63-vuotiaina. 

Seu­raavas­sa kir­joituk­ses­sa lähtöko­htanani on, etteivät työ­nan­ta­jat yleen­sä palkkaa ketään tap­piok­seen. Joku voi pitää tätä kyynisenä. Minus­ta se on vain real­isti­nen lähtöko­h­ta. Näin tarkastel­tuna kysymys ikään­tyne­den työl­lisu­ud­estä näyt­tää aivan erilaiselta.

Jäähdyt­te­ly­palk­ka

Työelämä on meil­lä jär­jestet­ty niin, että yleen­sä ihmi­nen saa suur­in­ta palkkaa työu­ransa lop­ul­la. Syynä tähän on eläke­jär­jestelmä, jos­sa aiem­min eläke määräy­tyi viimeisen neljän vuo­den palkan perus­teel­la. Sik­si palkkaa hilat­ti­in lopus­sa ylöspäin. Eläke ei enää määräy­dy näin, mut­ta kult­tuuri muut­tuu hitaasti.

Useimpi­en työ­tahti kuitenkin hiipuu iän mukana. Urheilus­sa tämä ilmiö on tun­nustet­tu. Sik­si meil­lä on ikämies­sar­jat. Työelämässä tästä asi­as­ta ei ole sovelias­ta puhua. Häveliäs vaiken­e­m­i­nen ei asi­aa muuk­si muu­ta. Niin­pä työ­nan­ta­jat joutu­vat mak­samaan ikään­tynei­den tekemästä työstä työ­suori­tus­ta kohden huo­mat­tavasti enem­män kuin nuorem­pi­en työstä. Se ei edis­tä ikään­tynei­den työllisyyttä.

Työ­panok­sen heikken­e­m­i­nen ei koske kaikkea työtä. On töitä, jois­sa iän tuo­ma koke­mus on arvokas­ta. Pääsään­tö kuitenkin on, että kään­tynei­den työ­panos on yli­hin­noitel­tua nuorten työ­panok­seen nähden.

Olisiko oikein, että palk­ka alenisi iän mukana eli että meil­lä olisi koke­mus­lisien ja har­joit­telu­palkko­jen ohel­la myös jäähdyttelypalkat?
Moni älähtää, että sehän olisi ikäsyr­jin­tää – toisin kuin nuorten alem­mat palkat, jot­ka taas ovat ihan oikein. Mut­ta urakka­palkat? Niis­sähän tosi­asialli­nen ansio­ta­so las­kee, kun ikä alkaa hidas­taa työ­tah­tia? Miten ne sit­ten hyväksytään?

En ole lainaan var­ma, että olisi edes sosi­aalis­es­ti väärin mak­saa 55-vuo­ti­aalle huonom­paa palkkaa kuin samaa työtä nopeam­min tekeväl­lä 35-vuo­ti­aalle. Viisikymp­pisil­lä ei yleen­sä ole las­ten­hoit­o­mano­ja, asun­to­lainat on mak­set­tu eikä ole per­heen­pe­rus­tamis­meno­ja, kos­ka kodin perushank­in­nat on tehty ajat sitten.

Ruot­sis­sa on ihan ok mak­saa ikään­tyneille huonom­paa palkkaa. Seu­raa­vat tieto ovat peräisin Juhana Var­ti­aiselta, mut­ta uskon, että hän tietää, mis­tä puhuu.

Kun Ruot­sis­sa tehdään työe­htosopimus, sovi­taan kuin­ka paljon yri­tyk­sen palkat nou­se­vat keskimäärin, mut­ta koro­tus ei tule yhtä suure­na kaikille. Moni työ­nan­ta­ja jät­tää ikään­tyneet tyystin ilman koro­tus­ta ja suun­taa koro­tuk­sen niille, joiden työ­panos on arvokkaampi. Tätä ei pide­tä siel­lä mitenkään vääränä. Näin siel­lä ei ole saman­laista halua päästä eroon ikään­tyneistä kuin meillä.

Jos olisi tapana sopia alem­mas­ta palka­s­ta, kun työ­tahti hiipuu, sitä olisi hyvä voi­da täy­den­tää osaeläk­keel­lä. Kuten jo aiem­mas­sa postauk­ses­sa kir­joitin, täl­lainen jär­jeste­ly Sin­ga­pores­sa piden­si työuria kahdel­la vuodel­la. Sosi­aalis­es­ti tämä olisi parem­pi ratkaisu kuin se, mihin nyt ollaan ajau­tukas­sa: palkat muodol­lis­es­ti korkei­ta, mut­ta ikään­tyneet ulos talosta ja työ­markki­nat­uen kaut­ta eläk­keelle, kos­ka työeläkeput­ki ja osaeläke pois.

Last in first out?

Ruot­sis­sa on myös first in last out ‑peri­aate irti­sanomi­sis­sa. Tämä on paran­tanut ikään­tynei­den työl­lisyyt­tä, mut­ta se ei toimisi niin hyvin kuin toimii, jos ikään­tyneet oli­si­vat suh­teessa yhtä kalli­ita työn­tek­i­jöitä kuin meil­lä. Työn­tek­i­jä on halut­taes­sa help­po savus­taa eläk­keelle sil­lä, että työolo­ja ei edes yritetä sovit­taa hänen kun­toon­sa. Näin myös tapahtuu.

Suomen oloi­hin sovitet­tuna tuo peri­aate olisi aivan kohtu­u­ton 50-vuo­ti­aana irti­san­ot­tui­hin. Jos he pää­si­sivät takaisin työelämään, he oli­si­vat pysyvästi heit­to­pusse­ja, jot­ka irti­san­o­taan ensimmäisenä.

Irral­laan kaikesta muus­ta peri­aate, että nuoret pitää irti­sanoa ensim­mäisenä olisi Suomes­sa tosi ikävä, kos­ka työelämän sään­nöt sor­ta­vat nuo­ria muutenkin monin tavoin. Ei tarvitse ihme­tel­lä alhaista syn­tyvyyt­tä, jos las­ten saan­tia hark­it­se­vat eivät pysty vaki­in­nut­ta­maan talout­taan. SAK:n esit­tämässä mallis­sa irti­sanomises­sa otet­taisi­in huomioon lapset, jot­ka ovat jo syn­tyneet, mut­ta ei niitä, joi­ta vas­ta hark­i­taan. Hark­in­ta-ajanko­h­ta on syn­tyvyy­den kannal­ta olen­nainen, eivät jo syn­tyneet lapset.

Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyttömyyseläkkeistä

Hyvää tarkoit­taval­la lain­säädän­nöl­lä myös heiken­netään ikään­tynei­den työn­saan­tia. On säädet­ty viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tu­us­ta. Jos yri­tyk­sen työn­tek­i­jä joutuu varhaiseläk­keelle, työ­nan­ta­ja mak­saa tämän. Lakipykälä on vähän mon­imutkainen, mut­ta tätä se tarkoit­taa. Jos eläke on 2000 €/kk, mak­set­tavaa tulee vuodessa 24 000 euroa ja kymme­nessä vuodessa 240 000 €. En tunne nyky­isiä luku­ja, mut­ta jokin vuosi sit­ten puo­let eläk­keelle siir­tyvistä meni van­hu­useläk­keelle työkyvyt­tömyy­seläk­keen kaut­ta. Palkat­taes­sa 50-vuo­ti­as­ta kan­nat­taa laskea, että hänestä tulee keskimäärin 20 000 euron lasku jos­sain vai­heessa ¬– jois­takin isom­pi ja jois­takin ei lainkaan. Moni yri­tys on tämän takia päät­tänyt, että palkkaa yhtään viisikymp­pistä. Vuosik­er­to­muk­si­in tätä peri­aatet­ta ei ole painettu.

(Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu ei koske alle 20-hen­gen yri­tyk­siä. Niin­pä monel­la isom­mal­la yri­tyk­sel­lä on NHL:stä tut­tu farmi­joukkue, pieni tytäry­htiö, johon työn­tek­i­jä siir­retään ennen työkyvyttömyyseläkepäätöstä.)

Jos palkkaat kak­sikymp­pisen, et toden­näköis­es­ti tule ole­maan hänen viimeinen työ­nan­ta­jansa, ja vaik­ka olisitkin, kus­tan­nus jakau­tu­isi noin 40 vuodelle, kun se viisikymp­pisen kohdal­la jakau­tuu noin kymmenelle vuodelle.

Tämä viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu on tarkoitet­tu kan­nus­ta­maan työ­nan­ta­jia huole­hti­maan työoloista niin, että ihmiset eivät sairas­tu työssä. Työolot ovat nyky­isin niin paljon parem­mat, että työkyvyt­tömyy­seläkkei­den syyt liit­tyvät yleen­sä ihmis­ten vapaa-aikaan ja hei­dän yleiseen ter­vey­den­ti­laansa. Nyt se kan­nus­taa syr­jimään työhöno­to­ssa niitä, joiden ter­vey­dessä näyt­täisi ole­van ongelmia. Älä palkkaa tupakoi­jaa, älä yli­pain­oista ja eri­ty­ses­ti älä ketään, jol­la on ris­ki mie­len­ter­veysongel­mas­ta. Jos joku jää mie­len­ter­veyssy­istä työkyvyt­tömyy­seläk­keelle 35-vuo­ti­aana, on lasku lähem­mäs miljoon­aa euroa.

Tämä sään­tö pitää syr­jin­tään yllyt­tävänä pois­taa heti! Jokin taloudelli­nen sank­tio voidaan aset­taa työ­nan­ta­jalle sil­loin, kun syy työkyvyt­tömyy­teen voidaan osoit­taa työstä johtuvaksi.

Sen ver­ran tässä on tehty, että jos palkkaa vajaakun­toisek­si määritel­lyn vapau­tuu viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tu­us­ta. Se pois­taa ilmi­selvim­män ongel­man mut­ta vain ne.

Eläk­keen yläikäraja

Pitäisi myös nos­taa yläikära­jaa. Kukaan ei kiel­lä tekemästä töitä yli 68-voti­aana – minä esimerkik­si teen – mut­ta eläke­jär­jestelmä ei tätä tunne. Eläke alkaa juos­ta 68-vuo­ti­aana. Sitä ei ole pakko ottaa vas­taan, mut­ta ymmärtääk­seni mitään myöhen­nysko­ro­tus­ta ei eläk­keeseen saa, jos jää eläk­keelle vas­ta 70-vuo­ti­aana. Sub­jek­ti­ivista oikeut­ta jatkaa töis­sä yli 68-vuo­ti­aana en kuitenkaan säätäisi.

Kaupunkiympäristölautakunnalta merkittävä joukkoliikennekanta

Aika vähälle huomi­ol­la julk­isu­udessa on jäänyt kaupunkiym­päristölau­takun­nan merkit­tävä kan­nan­ot­to siitä, että HSL:n koron­aviruk­ses­ta johtu­vaa lip­putu­lo­jen mene­tys­tä ei pidä paika­ta lipun­hin­to­ja korot­ta­mal­la. Tässä kan­nan­oto­ssa ei ollut merkit­tävää vain sen sisältö vaan ennen kaikkea, että se oli yksimielinen.

Helsingis­sä on ilmeistä jän­nit­teisyyt­tä liiken­nepoli­ti­ikas­sa, joka kos­kee lähin­nä autoli­iken­teen ase­maa. Nyt nuo riidat pan­ti­in sivu­un. Yksimielisiä ollaan joka tapauk­ses­sa siitä, että joukkoli­ikenne on Helsin­gin elin­voiman kannal­ta keskeinen asia. Kir­joitin tästä jo aiem­min.

Covid-19 on iskenyt pahasti Helsin­gin keskus­tan elin­voimaisu­u­teen. Kun toimis­tois­sa on siir­ryt­ty etätöi­hin ja kun tur­is­tit ovat pois­sa katuku­vas­ta, keskus­tan liikkei­den ja rav­in­toloiden tilanne on tukala. Se voi vau­ri­oit­taa keskus­tan elin­voimaa pysyvästi. Sitä tilan­net­ta ei mitenkään paran­taisi, jos saa­pumista keskus­taan vaikeutet­taisi­in entis­es­tään korkeam­mil­la lipun­hin­noil­la ja harvem­mal­la vuorovälillä.

Lau­takun­nan lausun­nos­sa väläytet­ti­in myös mah­dol­lisu­ut­ta eriyt­tää näyt­tölip­pu­jen hin­nat kun­tako­htais­es­ti. Tähän on kak­si perustet­ta. Naa­purikaupun­git eivät ole Helsin­gin tavoin kerän­neet puskuria kun­tat­alouteen­sa. Sik­si ne ovat pahas­sa raha­pu­las­sa. Toisek­si niil­lä ei ole samaa moti­vaa­tio­ta huole­htia Helsin­gin keskus­tan elinvoimaisuudesta.

 

Sokerivero

Sine­brychof­fin edus­ta­jat halu­si­vat kevään lop­ul­la tava­ta min­ua keskustel­lak­seen valmis­teveroista, alko­ho­liv­eros­ta ja sok­eriveros­ta. Suh­tauduin tähän tapaamiseen pienel­lä ennakkolu­u­lol­la, kos­ka pan­i­moalan edun­valvon­ta on vaikut­tanut vähän Jaana Pelkoselta ja olen ollut aikanaan eduskun­nan val­tio­varain­valiokun­nan vero­jaos­tossa usein napit vas­takkain hei­dän kanssaan.

Heil­lä oli kak­si asi­aa, sok­erivero ja alko­ho­liv­ero. Kovin ajanko­htaisia asioi­ta nyt, kun hal­li­tus yrit­tää löytää rahaa paikkaa­maan bud­jetin aukko­ja. Min­un piti kir­joit­taa tästä tuoreeltaan, mut­ta asia jäi muiden kiirei­den alle. Käsit­te­len tässä sok­eriveroa ja palaan alko­ho­liv­eron kum­mallisuuk­si­in ehkä myöhemmin.

Sine­brychoff halu­aisi sok­eriveron kaikelle sok­er­ille. Heistä on vähän epistä, että se on vain vir­voitusjuomis­sa, joiden osu­us sok­eri saan­nista on kolme pros­ent­tia. Hei­dän käyt­tämän­sä tilas­ton mukaan sok­erin saan­tiläh­teet jakau­tu­i­v­at näin:

Totesin, että olen aina kan­nat­tanut tätä kat­tavaa sok­eriveroa. Suo­ma­laiset syövät liikaa sok­e­ria sen eri muodois­sa, mis­tä on merkit­tävää kansan­ter­vey­del­listä hait­taa. Lihot­taa ja altistaa dia­betek­selle. Lisäk­si ener­gian saan­ti ravite­muk­sel­lis­es­ti tyhjän­päiväis­es­tä sok­erista vähen­tää muu­ta, ter­vey­den kannal­ta olen­naista syömistä. Vero­jen pitäisi ohja­ta syömään ter­veel­lis­es­ti. Sik­si olisi hyvä, että kaikissa elin­tarvikkeis­sa olisi vero sok­er­ille. Se olisi tyyp­illi­nen ulkoisi­in kus­tan­nusi­in perus­tu­va haittavero.

Olin joskus eduskun­nas­sa mon­en muuan kanssa aja­mas­sa kat­tavaa sok­eriveroa, mut­ta tämä kuitenkin kaa­tui hallinnol­liseen han­kalu­u­teen. Vaik­ka koti­maas­sa voisimme lait­taa veron sok­er­ille, emme pysty­isi mitenkään verot­ta­maan ulko­mail­ta tuo­tu­ja elin­tarvikkei­ta, kos­ka niiden sok­erip­i­toisu­u­den mit­taami­nen olisi ylivoimainen hallinnolli­nen taak­ka. Näin siis sanoin Sine­brychof­fin edustajille.

Tähän he vas­ta­si­vat, että oli ylivoimaista sil­loin, mut­ta ei enää, kos­ka pakkauk­ses­sa on nyky­isin ker­rot­ta­va tuot­teen sisältämän sok­erin määrä. Tätä en ollut tul­lut ajatelleeksikaan.

Hei­dän esit­tämän­sä kat­ta­va sok­erivero kohdis­tu­isi kaik­keen sok­eri­in ja kaikki­in sok­erei­hin, myös tuore­me­hui­hin, mut­ta ei kuitenkaan hedelmi­in ja mar­joi­hin. Kysyin kokeek­si, mik­si he pani­si­vat rajan tähän, vaik­ka tiesin vas­tauk­sen. Jos syöt ome­nan, hedelmässä ole­va sok­eri vaikut­taa paljon vähem­män haitallis­es­ti kuin jos juot ome­name­hua. Joku lääkäri var­maan osaa ker­toa mik­si. Liit­tynee kui­tu­i­hin ja imey­tymisen nopeuteen

Heil­lä oli kolme eri­laista mallia veron per­im­isek­si, joista jätän arvon­lisäveroon nivom­isen tässä pois, kos­ka se ei toimi.

Vero voisi olla por­rastet­tu, jol­loin vero tuot­teen kilo­määräi­nen valmis­tevero nousee por­raste­tusti sok­erip­i­toisu­u­den mukaan tai tark­ka, jol­loin sok­erik­ilo­sta menee aina yhtä paljon veroa. Tark­ka on tietysti parem­pi, mut­ta Sine­brychof­fin mukaan han­kalampi toteut­taa. Min­ua siinä vähän arve­lut­ti se, että luokan sisäl­lä sok­erin määrän vähen­tämi­nen ei vaiku­ta mitään, siis enem­män tai vähem­män makeutetut jugur­tit mak­sa­vat saman veron.

Sok­eriveron tuo­tok­si he arvioi­vat noin 400 miljoon­aa euroa. Ei siis mitenkään vähän.

Tätä kan­nat­taisi minus­ta edistää.

[Pan­i­moli­it­to kor­jat­tu Sinebrychoffiksi]

Kommenttaja VM:n virkamiesten työllisyyspakettiin

Nyt alkaa olla hyv­in­voin­ti­val­tion kannal­ta tosi kyseessä. Niin nopeasti sen rahoi­tus­po­h­ja rapautuu.

Kukaan ei voi uskot­tavasti väit­tää puo­lus­ta­vansa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, jos ei piit­taa sen rahoituk­ses­ta. Rahoituk­sen kannal­ta työl­lisyys on keskeinen, kos­ka verot per­itään lähin­nä työn tekemis­es­tä. Olen vähän huolis­sani demarei­den “vas­tus­tamme muun muas­sa kaikkea” ‑lin­jas­ta. Jos demar­it de fac­to hylkäävät hyv­in­voin­ti­val­tion, kuka sitä enää puolustaa?

Silti pari poikkipuolista kan­nan­ot­toa VM:n virkami­esten työllisyyspakettiin.

Työvoima­hallinnon elämän­hallintakurssit vai yliopisto-opinnot? 

Oikeut­ta opiskel­la työt­tömyyspäivära­han turvin pitäisi rajoit­taa. Voi olla, että työt­tömyyspäivära­ha on sään­nöiltään vähän köm­pelö tähän tarkoituk­seen, mut­ta jotenkin kesken jääneet opin­not kan­nat­taa rahoit­taa. On paljon älykkääm­pää käyt­tää työt­tömyy­saikansa opin­to­jen lop­pu­un saat­tamiseen kuin osal­lis­tua työvoima­hallinnon CV:n teko- tai elämän­hallintakurs­seille tai vaik­ka laivahit­saa­jakurssille. On vähän pöhköä, että työvoima­hallinnon usein aika heikko­laa­tu­isille kurs­seille osal­lis­tu­mi­nen on pakol­lista ja ope­tus­min­is­ter­iön alaiseen opiskelu­un osal­lis­tu­mi­nen kiellettyä.

Voi olla, että työt­tömyyspäivära­ha on tähän huono keino, mut­ta jokin keino rahoit­taa kesken jääneitä opin­to­ja pitäisi olla. Myön­netään, että VM:n virkamiehillä on point­ti siinä, että laina­pain­ot­teisu­us ohjaisi parem­min työn­saan­nin kannal­ta hyödyl­lisi­in opin­toi­hin. Ja olisi­han se tas­a­puolista, sil­lä opin­to­tukeakaan ei saa, kun opinot venyvät liikaa.

Sosi­aalipoli­ti­ikas­sa käy usein niin, että yhteen tarkoituk­seen suun­nitel­tu tuki alka­akin tukea jotain aivan muu­ta asi­aa, kos­ka sitä toista varten ei ole tukea, vaik­ka pitäisi. Niin tässäkin on käynyt. Siihen alku­peräiseen tarkoitet­tu tukimuo­to kuitenkin sopii huonos­ti uuteen tarkoituk­seen. Opin­to­jen lop­pu­un­saat­tamistuen riip­pu­vu­ut­ta aiem­man palkan suu­ru­ud­es­ta nyt esimerkik­si on vähän vaikea perustella.

Suomes­sa esimerkik­si tarvi­taan mata­la­palkkatu­ki. Kun sitä ei ole, työt­tömyys­tur­van sovitel­lus­ta päivära­has­ta on tul­lut sel­l­ainen, mut­ta se taas on sään­nöiltään aivan epä­tarkoituk­sen­mukainen. Siitä joskus toiste enemmän.

Osaeläke oikeaan käyttöön

Toinen kysymyk­seni liit­tyy osaeläk­keeseen eli osit­taiseen varhen­net­tuun varhaiseläk­keeseen. Min­ul­la on tähän eri­tyis­suhde, sil­lä esitimme tätä aikanaan Juhana Var­ti­aisen kanssa vuon­na rapor­tis­samme Lisää mata­la­palkkatyötä. Sitä ennen oli käytössä osa-aikaeläke niille, jot­ka eivät jak­sa­neet enää ikän­sä vuok­si tehdä kokoaikatyötä. Me esitimme, että saa tehdä työtä myös hitaam­min. En tiedä, mikä tuon raport­timme vaiku­tus osaeläk­keen säätämiseen oli, mut­ta mielel­lään­hän sitä uskoisi jotain vaikuttaneensa.

Vähän saman­laista on tehty Sin­ga­pores­sa. Kun työn­tek­i­jä täyt­tää 62 vuot­ta, hän solmii työ­nan­ta­jansa kanssa uuden, yleen­sä mata­la­palkkaisem­man ja vähem­män vaa­ti­van työ­suh­teen ja sai täy­den­tää sitä säästämäl­lään eläk­keel­lä. Tämä piden­si työuria kahdel­la vuodel­la. Siis todel­lakin: kahdel­la vuodella.

Yksi syy ikäih­mis­ten heikkoon työl­lisyy­teen on se, etteivät työ­nan­ta­jat halua mak­saa täyt­tä palkkaa osit­tais­es­ta työ­panok­ses­ta. On inhimil­listä, että työ­tahti ale­nee iän myötä. Sik­si urheilus­sakin on ikämiessarjat.

Ei kan­na­ta jeesustel­la vaan tun­nus­taa tosi­asi­at: suuri syy siihen, että suo­ma­laiset siir­tyvät niin nuo­ri­na eläk­keelle on siinä, että työ­nan­ta­jat halu­a­vat hei­dän siir­tyvän varhain eläkkeelle.

Jos osaeläke on toimin­ut toisin päin ja vähen­tänyt työl­lisyyt­tä, vika on var­maankin siinä, ettei ole tul­lut käytän­nök­si siir­tyä helpom­pi­in ja vähem­män vaa­tivi­in töi­hin siinä vai­heessa, kun ei enää jak­sa painaa nuoru­u­den innol­la. Voisiko tälle tehdä jotain? Onhan se aika luon­te­vaa, että työ­tahti hidas­tuu iän mukana.

Kun työeläkeput­ki toiv­ot­tavasti pois­tuu, pitäisi osaeläk­keen jäädä nimeno­maan niin, että sitä käytetään niin kuin sitä oli tarkoi­tus käyttää.

Työeläkeputken pois­to yksinään merk­it­sisi, että moni päät­täisi työu­ransa työ­markki­nat­uel­la. Aika tyly jut­tu. Niin kuin työe­htosopimuk­sis­sa on har­joit­telu­palk­ka, pitäisi olla myös jäähdyt­te­ly­palk­ka niille, joiden työkyky on alen­tunut iän vuok­si. Tähän kokon­aisu­u­teen osaeläke istu­isi hyvin.

Jyrkästi laskeva tapauskuolleisuus

Huomiotani on herät­tänyt, että, että kuolleisu­us koron­aan tun­tuu laske­neen paljon nopeam­min kuin tar­tun­to­jen määrä – tai nous­sut hitaam­min, maas­ta riip­puen. Päätin piirtää tästä sum­mit­taisen kuvan. Laskin liuku­van kah­den viikon sum­man kuolleista ja jaoin sen liuku­val­la kah­den viikon sum­mal­la rek­isteröidy­istä tar­tun­noista kak­si viikkoa aiem­min. Siis esimerkik­si toukoku­un 15.–28. päivän kuolemat jaet­tuna toukoku­un 1.–14. päivän tar­tun­noil­la.  Perus­teena tässä oli, että kuole­ma seu­raa keskimäärin kol­men viikon kulut­tua tar­tun­nan saamis­es­ta ja tar­tun­nan saamis­es­ta menee viikko sen havait­semiseen ja rek­isteröin­ti­in. Ihan näin tätä ei pitäisi tehdä, mut­ta tehdäk­seen tämän oikein, pitäisi tietää kuolleista, mil­loin hei­dän tar­tun­tansa on rekisteröity.

Jouduin jät­tämään maalisku­un pois kokon­aan. Sar­jan alus­sa esimerkik­si Yhdys­val­lois­sa näin mitat­tu tapauskuolleisu­us olisi ollut 66 %. Tuol­loin rek­isteröi­ti­in vain kuole­maisil­laan ole­vat potilaat.

Aika jyrkkä on lasku ollut. Yhdys­val­lois­sa run­saas­ta 12 pros­en­tista alle kah­teen pros­ent­ti­in, Ital­ias­sa 12 pros­en­tista  noin kolmeen pros­ent­ti­in, Sak­sas­sa noin kuud­es­ta pros­en­tista noin pros­ent­ti­in, Tukhol­mas­sa noin 14 pros­en­tista 0,3 pros­ent­ti­in (!) ja Suomes­sa noin seit­semästä pros­en­tista välil­lä nol­laan. Nyt Suomen luku on hypähtänyt neljän kuole­man­ta­pauk­sen vuok­si neljään pros­ent­ti­in. Heinäku­us­sa tar­tun­to­ja oli hyvin vähän, sik­si arvio heit­tele­htii noin kovasti. Koh­ta se tasoit­tuu, kun kas­va­vat tar­tun­tamäärät tule­vat näkyviin.

Mik­si tapauskuolleisu­us on laskenut näin paljon?

Pääsyy on siinä, että nyt tes­tataan enem­män ja vähäoireisem­pia. Kun tes­tat­ti­in vain vakavia oire­i­ta saanei­ta, näi­den kesku­udessa kuolleisu­us tietysti on suurem­pi. Eri­tyis­es­ti tämä näkyy Tukhol­mas­sa. Jos tämä olisi ain­oa seli­tys ja jos nyt havait­taisi­in kaik­ki tar­tun­nat, kevääl­lä olisi havait­tu vain noin joka 50. tartunta.

On myös opit­tu hoita­maan sairaut­ta. Alus­sa moni kuoli verenkier­ron tukkeu­tu­miseen sisäe­limis­sä, mut­ta tätä ymmär­retään nyt lääk­itä. Van­huk­sia on opit­tu suo­jaa­maan taudilta.

Joku väit­tää, että val­in­ta­paine on muun­tanut virus­ta vähem­män tap­pavak­si. Tämä olisi loogista, sil­lä virus lev­iää parem­min, jos se ei tapa isäntäänsä.

Käyt­täy­tymisen muu­tos on saanut aikaan sen, että tar­tun­nan saa­neet ovat nyt nuorempia.

Maid­en väliset erot tapauskuolleisu­udessa ovat niin suuria, että seli­tys­tä on etsit­tävä tes­tauskäytän­tö­jen eroista. Toki antibioot­tire­sistenssil­läkin on merk­i­tys­tä, eri­tyis­es­ti Italiassa.

Lapsiperheiden asuntotilanteen helpottaminen on keskeinen asuntopolitiikan päämäärä

Asun­tosi­joit­ta­jat valit­ta­vat päivän Hesaris­sa, ettei Helsinki­in raken­neta tarpeek­si pieniä yksiöitä.

Muu­ta­ma huo­mau­tus käyte­ty­istä argu­menteista: Se, että 49 pros­ent­tia ruokakun­nista on yhden hen­gen ruokakun­tia, antaa tilanteesta väärän kuvan. Puo­let pienistä ruokakun­nista on eläkeläis­ruokakun­tia, jot­ka eivät halua asua yksiössä, vaan van­has­sa per­hea­sun­nos­saan. Itsekin kuu­lun tähän ryh­mään. Eläkeläiset eivät muu­ta pienem­pään asun­toon las­ten muutet­tua pois kotoa varsinkaan, kun tämä on halut­tu estää varain­si­ir­toverol­la, joka syö pienem­pään asun­toon muut­tamis­es­ta koitu­van taloudel­lisen hyö­dyn kokonaan.

Met­so­la huo­maut­taa, että kyl­lä lap­siper­heet löytävät asun­non, kun asi­aa tarkastelee seudullis­es­ti. Vaik­ka Helsingistä eivät löy­däkään, ympäryskun­nista löytävät. Tämä on juuri se syy, mik­si Helsin­ki halu­aa puo­lus­taa lap­siper­heitä omas­sa asun­tokan­nas­saan. Me halu­amme pitää yllä tas­a­puolista asujaimistoa

Väite, että markki­nat nos­ta­vat per­hea­sun­to­jen hin­nat niin korkeik­si,  ettei kenel­läkään ole varaa niihin, on sisäis­es­ti epäloogi­nen. Muis­tut­taa väitet­tä, että siel­lä on niin paljon ihmisiä, ettei siel­lä voi olla kukaan. Isot asun­not ovat kalli­ita, kos­ka niitä on vähän ja oli­si­vat vielä kalli­impia, jos niitä olisi vielä vähem­män. Kun niitä tehdään lisää, niiden hin­ta halpe­nee. Kyl­lä per­hea­sun­toi­hin löy­tyy aina asukas, mut­ta neliöhin­nas­ta joutuu ehkä tin­kimään. Lap­siper­hei­den asumiskus­tan­nusten alen­t­a­mi­nen on kun­ni­akas päämäärä.

Kun kaavas­sa määrätään tekemään rak­en­ta­jan kannal­ta epäedullisia per­hea­sun­to­ja 20 neliön kop­pi­en sijaan, se ei tee asun­noista kalli­impia. Kos­ka kaa­va on sijoit­ta­jan kannal­ta epäedulli­nen, raken­nu­soikeu­den hin­ta laskee.

Hesarin tek­stistä saat­toi saa­da sen käsi­tyk­sen, että Helsin­gin valmis­telemien ohjei­den mukaan uusista asun­noi­ta puo­let pitäisi olla per­hea­sun­to­ja. Todel­lisu­udessa pin­ta-alas­ta pitää puo­let men­nä per­hea­sun­toi­hin eli vähin­tään kolmioi­hin. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa, että vajaa kol­mannes asun­noista olisi per­hea­sun­to­ja. Se ei minus­ta ole kohtu­u­ton vaatimus.

Lap­siper­hei­den puo­lus­t­a­mi­nen raaoil­la asun­tomarkki­noil­la on van­has­taan asun­topoli­ti­ikan keskeinen päämäärä. Niin sen tulee olla myös Helsingissä.

Jatkos­sa asun­to­jen halut­tuun kokoon vaikut­taa yleistyvä etä­työsken­te­ly. Yksi maku­uhuone tarvi­taan työhuoneeksi.

Sama vaa­timus eri kaupungi­nosis­sa on sen sijaan aika turha.

 

Miten kattaa HSL:n tappiot?

Kaupunkiym­päristölau­takun­nan listal­la on lausun­to HSL:n toim­inta­su­un­nitel­mas­ta. Siinä merkit­tävin kysymys on, miten kat­taa korona-pan­demi­an aiheut­ta­ma lip­putu­lo­jen vähen­e­m­i­nen. Etä­työ on vähen­tänyt työ­matkali­iken­net­tä ja vähen­tynyt liikku­misen tarve on tyy­dytet­ty autoil­la ja merkit­tävässä määrin fillareilla.

Lau­takun­nan lausun­tolu­on­nok­sen mukaan taak­ka jaet­taisi­in kolmeen osaan, hin­to­jen nos­toon, palve­lu­ta­son alen­tamiseen ja kun­tao­suuk­sien nostoon.

Mietitään­pä, miten rav­in­tolan pitäisi tehdä saadak­seen korona-aikaiset tap­pi­onsa mak­se­tuk­si? Pitäisikö nos­taa hin­to­ja, huonon­taa ruokaa vai kär­siä vain tap­pi­ot nahois­saan? Tuskin kukaan järkevä esit­täisi muu­ta kuin tap­pi­oiden nielemistä, kos­ka hin­to­jen nos­to tai ruuan huonon­t­a­mi­nen vain lisäi­sivät rav­in­tolan ahdinkoa.

Se yhteiskun­nalli­nen opti­mi, jon­ka mukaan on päädyt­ty nykyiseen palve­lu­ta­soon ja lipun­hin­toi­hin, ei ole muuk­si muut­tunut. Sik­si kun­tien on mak­set­ta­va HSL:n tap­pi­ot ja jatket­ta­va nor­maalia elämää – siis sit­ten, kun pan­demia on joskus toiv­ot­tavasti ohi. Tietysti val­tio voisi niihin osal­lis­tua niin kuin se osal­lis­tuu mui­hnkin vas­taavin tulon­mene­tys­ten korvaamiseen.

Tässä kun­tien edut menevät ris­ti­in. Toimi­va joukkoli­ikenne on edel­ly­tys Helsin­gin ja eri­tyis­es­ti sen keskus­tan toimivu­udelle. Jos kun­tien kesken ei päästä yksimielisyy­teen HSL:n tap­pi­oiden kat­tamis­tavas­ta, pitäisi harki­ta sitäkin, että näyt­tölip­pu­jen hin­ta helsinkiläisille olisi alem­pi kuin esimerkik­si Espoolaisille. Ker­ta­mak­su­jen osalta tätä ei voi­da tehdä.

Samas­ta syys­tä seudun kun­nil­la pitäisi olla nyky­istä suurem­pi val­ta joukkoli­iken­teen palve­lu­ta­soon oma­l­la alueel­laan – ja tietysti taloudelli­nen vas­tuu asiasta.

Kun koronara­joituk­sia ilmeis­es­ti joudu­taan jatka­maan ensi kesään saak­ka, HSL:llä on houku­tus har­ven­taa vuoroväle­jään vas­taa­maan vähenevää matkus­ta­jamäärää. Vaik­ka tämä olisi liiken­net­tä ajatellen perustel­tua, tar­tun­to­jen tor­ju­misen kannal­ta se olisi kovin huono asia. Täpötäy­dessä ratikas­sa ei oikein voi pitää tur­vaväle­jä. Jos HSL:ää velvoite­taan mah­dol­lis­ta­maan väljä matkus­t­a­mi­nen tar­tun­to­jen estämisek­si. tämä pitäisi kor­va­ta rahoista, joi­ta käytetään pan­demi­an torjumiseen.

 

Pessimismini korona-pandemiasta ei hellitä

Kir­joitin kevääl­lä joukon postauk­sia koronas­ta. Niiden pää­sisältö oli pes­simis­mi. Korona tuot­taa joko paljon ihmisuhre­ja tai tuhoaa talouden tai tekee molempia.

Perusväit­teeni oli, ettei taud­ista pääse eroon tukah­dut­ta­mal­la sitä, kos­ka virus ei sil­lä katoa. Tukah­dut­ta­mal­la voidaan vähen­tää tar­tun­to­ja, mut­ta jos toimia höl­lätään, virus alkaa lev­itä uud­estaan. Sama kos­kee tulen tukah­dut­tamista. Jos tukah­du­tat huoneistopalon sulke­mal­la ovet ja ikku­nat, kytevä palo roi­hah­taa uud­estaan liekkei­hin heti, kun ovi avataan.

Lop­ullis­es­ti nor­maali­in elämään voidaan pala­ta vas­ta, kun on saavutet­tu lau­maim­mu­ni­teet­ti joko rokot­ta­mal­la tai sairas­ta­mal­la. Nyt odote­taan rokotet­ta, joka voi olla käytet­tävis­sä ensi kesän alus­sa. Mon­es­sa kehi­tys­maas­sa odote­taan sairas­ta­mal­la saat­ua lau­maim­mu­ni­teet­tia. Int­ian slum­meis­sa ei ole varaa rokotteisiin.

Ennustin, että tukah­dut­ta­mi­nen tör­mää kansan kyl­lästymiseen ja ennen kaikkea siihen, että nuoret ikälu­okat kyl­lästyvät kököt­tämään kotona, kos­ka tietävät, ettei tau­ti ole heille eri­tyisen vaarallinen.

Helsin­ki huhtiku­us­sa 2020

En mitään niin toivoisi kuin että voisin nyt myön­tää olleeni väärässä, mut­ta valitet­tavasti en voi. Kun toimia on höl­lät­ty Euroopas­sa, virus on alka­nut taas lev­itä uud­estaan. Koh­ta taas Euroop­pa sul­je­taan. Sen myön­nän, että aliarvioin kevääl­lä sitä, kuin­ka tehokkaasti yhteiskun­ta sulke­mal­la pystytään epi­demi­aa jarruttamaan.

Helsin­ki eloku­us­sa 2020

Jostain syys­tä suo­ma­laiset halu­a­vat aina osoit­taa jotain muu­ta maa­ta ja ker­toa, että sen poli­ti­ikalla on päästy parem­paan, mut­ta mei­dän tyh­mät päät­täjämme eivät tätä ymmär­rä. Voisiko nyt kuitenkin sen myön­tää, että Suo­mi kuu­luu mai­hin, jot­ka tois­taisek­si ovat päässeet taud­ista vähimmällä?

Ensin ihailti­in Sin­ga­porea, mut­ta siel­lä tar­tun­to­ja on suh­teessa väk­iluku­un jo kuusi ker­taa niin paljon kuin Suomes­sa – tosin tau­ti­in kuollei­ta maan rapor­toi todel­la vähän. Sit­ten piti ottaa mallia Hongkongista, mut­ta ei pidä enää. Nor­jan piti päästä koko viruk­ses­ta eroon sil­lä hal­li­tuk­sen julis­tuk­sel­la, että maa halu­aa eroon viruk­ses­ta, mut­ta nyt tau­ti­ti­lanne on Nor­jas­sa selvästi pahempi kuin Suomes­sa. Islannis­sa toinen aal­to on suh­teessa väk­iluku­un yhdessä Ruotsin kanssa voimakkain kaik­ista pohjoismaista.

Etelä-Kore­as­sa virus on säästöliekil­lä, mut­ta tar­tun­to­ja on kym­meniä päivit­täin, joten nor­maalin ei voi­da pala­ta siel­läkään. Uusi See­lan­ti on pitänyt tar­tun­nat liki nol­las­sa, mut­ta talous on kärsinyt sulus­ta val­tavasti. Tur­is­mielinkeino on tapettu.

Oheises­sa kuvas­sa on uusien tar­tun­to­jen määrä viikos­sa miljoon­aa asukas­ta kohden. Käytän liuku­vaa seit­semän päivän summaa.

Ruotsin heinäkuu alun tar­tun­tamäärät eivät mah­du kuvaan, mut­ta nopeasti ne ovat tulleet alas – ja kään­tyneet taas nousu­un siel­läkin. Heinäku­un 1. päivän luke­ma Ruot­sis­sa oli 588.

Kaikkien muiden pohjo­is­maid­en ja Viron tar­tun­tamäärät ylit­tävät sen tason, jon­ka hal­li­tus on julkises­ti ilmoit­tanut perus­teek­si ava­ta ja sulkea rajo­ja, 40 tar­tun­taa miljoon­aa asukas­ta kohden viikos­sa. Tosin hal­li­tus mit­taa sitä kah­den viikon ajal­ta, jol­loin raja on 80 tar­tun­taa kahdessa viikos­sa. Suo­mi on nyt ain­oa rajan alapuolella.

STM rapor­toi tar­tut­tavu­us­lu­vun R nousseen Suomes­sa taas maagisen luvun yksi yli. En tosin tiedä, miten ne sen luvun laske­vat, kos­ka toisaal­ta rapor­toidaan, että huo­mat­ta­va osa tar­tun­noista on saatu ulko­mail­ta. Minus­ta R pitäisi laskea vain koti­mai­sista tar­tun­noista, jol­loin nähdään, onko epi­demia Suomes­sa räjähtämässä vai sup­pen­e­mas­sa. Ulko­maan­tu­li­ai­sis­sa on kyse eri asi­as­ta. Ne ovat tar­tun­to­ja, mut­ta eivät ker­ro mitään olo­suhteista Suomes­sa. Ulko­maisia tar­tun­to­ja ei voi tor­jua pane­mal­la koulut Suomes­sa etäopiskeluun.

Vaik­ka tilanne Suomes­sa on vielä aika hyvä – tosin huonone­mas­sa nopeasti – Euroopas­sa epi­demia jyl­lää voimal­la. Se tarkoit­taa, että yhteiskun­tia pitää alkaa taas sulkea ja tur­is­mi lopettaa.

Ensim­mäi­nen aal­to syn­nyt­ti neljässä kuukaudessa tarpeen elvyt­tää talout­ta 750 mil­jardil­la eurol­la. Seu­raa­vat kahdek­san kuukaut­ta sulkua voi mak­saa tuplas­ti sen. Euroopan talous on koh­ta aivan raunioina.

Ja niin on Suomenkin.

Jot­ta lock-down­ista ei tulisi yhtä kallista kuin kevääl­lä, pitäisi tietää enem­män siitä, mis­sä olo­suhteis­sa virus lev­iää ja mis­sä ei. Kun nyt kaik­ki tar­tun­nat yritetään jäljit­tää, pitäisi niitä myös analysoida.

 

Onko havaintoja laumaimmuniteetista?

Immuu­ni­jär­jestelmän muisti

Viilet­täessäni fil­lar­il­la sadeku­uro­ja väis­tellen Län­si-Suomes­sa kän­nykkääni tuli The Guardian­in artikke­li, jon­ka mukaan King’s Col­le­gen tutkimuk­sen mukaan Covid-19:n sairas­t­a­mi­nen ei näyt­täisi anta­van kuin lyhy­taikaisen immu­ni­teetin. Vas­ta-ainei­den määrä ver­essä vähe­nee muu­ta­mas­sa kuukaudessa liian alas tor­juak­seen taudin.

Olin tästä uutis­es­ta perin kum­mis­sani, kos­ka uuti­nen soti kaikkea sitä vas­taan, mitä olin immu­ni­teetista ymmärtänyt. Minä olin ymmärtänyt, ettei olen­naista ole vas­ta-ainei­den määrä vaan niiden resep­ti immuu­ni­jär­jestelmän muis­tis­sa. Vas­ta-ainei­ta valmis­tuu pikaises­ti lisää, kun havain­to antigeenista herät­tää jär­jestelmän. Elinkäi­nen immu­ni­teet­ti tuhkarokkoon ei perus­tu siihen, että tuhkarokon vas­ta-ainei­ta olisi ver­essä , vaan siihen, että niiden resep­ti on muis­tis­sa. Immu­ni­teetitn katoami­nen taas ei johdu immuu­ni­jär­jestelmästä vaan viruk­ses­ta, joka on kehit­tänyt uuden muodon, kuten influ­enssa joka vuosi.

Tätä kir­joi­tus­ta varten piti oikein googlata, olenko ymmärtänyt väärin. Vas­taus löy­tyi niinkin läheltä kuin Hesarista, jos­sa THL:n Han­na Nohynek selit­ti asian juuri niin kuin olen sen ymmärtänyt.

Mitä ihmettä? Miten alan korkeat asiantun­ti­jat voivat olla näin eri mieltä näin keskeis­es­tä asi­as­ta immuunijärjestelmässä?Jokuhan tässä on väärässä.(Sivumennen sanoen: onko THL:n käyt­tämä neu­tral­isoin­titesti vas­ta-ainei­ta tes­tat­taes­sa liian vaa­ti­va juuri tämän saman seikan johdosta?)

Onko lau­maim­mu­ni­teetista sit­tenkin merkkejä?

Eri­laiset vas­ta-ainetestit osoit­ta­vat yhtäpitävästi, että mis­sään ei olla lähel­läkään lau­maim­mu­ni­teet­tia. Tilas­toti­eteil­i­jänä kum­mek­sun kuitenkin joitakin tilas­to­ja. Olen seu­ran­nut jonkin aikaa epi­demi­an kehit­tymistä kolmes­sa keskit­tymässä, Tukhol­mas­sa (lääni) , Lom­bar­dias­sa ja New Yorkissa (osaval­tio). Esitän seu­raa­vana aikasar­jan kuollei­den määristä, kos­ka tar­tun­to­jen määristä ei saa kun­non aikasar­jaa tes­tauskäytän­tö­jen muu­tosten vuok­si[1].

Kuva pitäisi oikeas­t­aan piirtää absolu­ut­tisel­la asteikol­la, mut­ta siitä ei näky­isi mitään muu­ta kuin jyrkkä pudo­tus ja sen jäl­keen vaaka­suo­ra vii­va lähel­lä nol­laa, joten päädyin log­a­r­it­mi­asteikkoon. Kuvas­sa on kuollei­den määrä miljoon­aa asukas­ta kohden seit­semän päivän liuku­vana summana.

Koron­akuollei­den määrä miljoon­aa asukas­ta kohden. Seit­semän päivän liuku­va summa.

Kuollei­den määrinä las­ket­tuna epi­demia on pysähtynyt näis­sä kolmes­sa läh­es kokon­aan, muu­ta­maan pros­ent­ti­in siitä, mitä se oli. Tässä suh­teessa New Yorkin osaval­tio poikkeaa rajusti muus­ta Yhdys­val­loista ja on epi­demia hidas­tunut Tukhol­mas­sa selvästi nopeam­min kuin muual­la Ruot­sis­sa. Lom­bar­dia vas­taan muu Italia on siinä mielessä outo tapaus, että muual­la Ital­ias­sa koko virus ei ole men­estynyt mis­sään vai­heessa, eri­tyis­es­ti ei eteläm­pänä. Tämä on sel­l­ainen anom­alia, että siinä on vielä selvittämistä.

Kovan hin­nan nämä kaik­ki kolme ovat mak­sa­neet: New Yorkin osaval­tios­sa ja Lom­bar­dias­sa väestöstä on kuol­lut 0,17 %  ja Tukhol­mas­sakin 0,1 %. New York Cityssä kuollei­ta on peräti 0,28 %  ja Bronxis­sa 0,34 %.

Minus­ta näyt­tää kovasti siltä, että näis­sä kaikissa kolmes­sa epi­demia on tör­män­nyt syys­tä tai tois­es­ta kat­toon. Ei täl­laista eroa New Yorkin ja muun USA:n välil­lä voi muuten selit­tää, sil­lä New York on niin tiheästi asut­tu kaupun­ki, että epi­demi­an pitäisi men­estyä vaik­ka 90 % ihmi­sistä ryhty­isi äärimäisen varovaisek­si. Tar­tutet­ta­vat ovat syys­tä tai tois­es­ta loppuneet.

[LISÄYS 26.7. Myöhem­mät tutkimuk­set tule­vat ker­tomaan mitä on tapah­tunut, mut­ta minus­ta se voisi men­nä esimerkik­si New Yorkissa näin: Tau­ti on riehunut erit­tävin voimakkaana ja tap­pa­vana huono-osais­ten asuinalueil­la, jois­sa ei ole mah­dol­lisu­ut­ta suo­jau­tua taudil­ta eristäy­tymäl­lä. Miten eristäy­dyt asun­not­tomien yöma­jas­sa? Siel­lä se on pysähtynyt tar­tutet­tavien lop­pumiseen. Sen sijaan hyväo­sais­ten alueil­la tau­ti on pysähtynyt eristäytymällä.]

Kuitenkin vas­ta-ainetestit osoit­ta­vat, että ei olla lähel­läkään lau­maim­mu­ni­teetin vaa­ti­maa 60 prosenttia.

Esitän siis vai­h­toe­htoisia ja toisi­aan täy­den­täviä arvauk­sia, joi­ta olen esit­tänyt jo postauk­ses­sa Entä jos:

Super­levit­täjät ovat jo sairas­ta­neet. Immu­ni­teetin raja on paljon alem­pana kuin 60 pros­en­tis­sa, kos­ka ihmiset eivät ole tasaista mas­saa, vaan jär­jestäy­tyneet verkos­toi­hin. Verkos­to­jen avain­henkilöt ovat tar­tun­nan saamises­sa ratkai­sevas­sa asemassa.

Vas­ta-ainetestit eivät havaitse pieniä määriä vas­ta-ainei­ta. Juuri tuon yllä ole­van immuu­ni­jär­jetelmän muistin vuok­si vas­ta-ainetestit mit­taa­vat väärää asi­aa. Ne eivät havaitse häviävän pieniä määriä vas­ta-ainei­ta eivätkä sik­si hyvin lievän tai kokon­aan oireet­toman taudin sairastaneita.

Muiden koron­avirusten aiheut­ta­mat tau­dit anta­vat suo­jan. Päiväkoti­lap­sil­la ei siis vaaraa?

Sit­ten voi tietysti olla vain niin, että siel­lä, mis­sä tau­ti on vaat­in­ut paljon uhre­ja, ihmiset ovat luon­nos­taan varovaisia. Tukhol­mas­sa kuole­man­ta­pausten lop­pumi­nen voi johtua yksinker­tais­es­ti vain siitä, että ovat oppi­neet suo­jaa­maan van­huk­sen­sa parem­min – niin kuin Suomes­sakin on opittu.

Suomea tämä ei koske

Väärinkäsi­tyk­sen vält­tämisek­si todet­takoon, ettei täl­lä ole mitään tekemistä Suomen tilanteen kanssa, ei edes Helsin­gin. Suomes­sa sairas­tanei­ta on niin vähän, ettei meil­lä ole mitään väestö­ta­son suo­jaa eli olemme täysin avoimia tar­tun­noille. Korkein­taan voimme toivoa muiden koron­avirusten anta­van suo­jan vähän aut­ta­van. Mei­dän on nyt vain sin­niteltävä toisi­amme väl­tellen ensi kevääseen, jol­loin toiv­ot­tavasti on käytet­tävis­sä rokote.

Ruot­sia asia sen sijaan voi kiin­nos­taa ja monia kehi­tys­mai­ta, joiden ei ole mah­dol­lista mitenkään estää epi­demi­an kulkemista koko väestön läpi.

 

 

 

[1] Espan­jas­sa on ilmeis­es­ti määritel­ty myös kuole­ma uud­estaan, kos­ka kuollei­den määrät ovat vähen­tyneet ker­ral­la epäilyttävästi.