Kuukausi: tammikuu 2026

Koulukir­jat ovat hyvä esimerk­ki läh­es ker­takus­tan­nus­tuot­teesta. Yhden kir­jan painami­nen mak­saa noin euron, mut­ta kir­jan hin­ta on jotain aivan muu­ta. Mitään lois­to­bisnestä oppikir­jo­jen tekem­i­nen ei kuitenkaan ole, sil­lä siihen kuluu kir­joit­ta­jal­ta hel­posti työaikaa vuosi tai enem­mänkin. Tek­i­jä saa kor­vauk­sen­sa kir­jan hinnassa.

Kir­jan hin­nan pitäisi olla sen mar­gin­aal­i­hin­ta — siis noin euro — ja kiin­teät kus­tan­nuk­set pitäisi peit­tää jotenkin muuten. Kiin­tei­den kus­tan­nusten per­im­is­es­tä kir­jan hin­nas­sa koituu mon­en moista harmia.

Koulut säästävät menois­saan kier­rät­tämäl­lä kir­jo­ja tai anta­mal­la oppi­ma­te­ri­aalin käyt­töön vain dig­i­taalise­na luet­tavak­si kän­nykäl­lä tai tietokoneel­la. Tämä heiken­tää oppimis­tu­lok­sia. Vaik­ka käytet­täisi­in paperi­sta kir­jaa, se on kier­rätet­ty ja siinä on edel­lisen käyt­täjän alle­vi­ivauk­sia ja mui­ta merk­in­töjä tai jopa sivu­ja puut­tuu. Jat­ka lukemista “MM11 Koulukir­jo­jen hinnoittelu”

Kun joskus 50 vuot­ta sit­ten opiske­lin kansan­talousti­eteen perustei­ta, markki­na­t­alouden opti­maa­li­nen toim­inta kuvat­ti­in niin, että hyödyk­keen hin­ta aset­tuu tasolle, joka vas­taa kunkin tuot­ta­jan mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sia. Kos­ka tuotan­nos­sa on myös kiin­teitä kus­tan­nuk­sia, mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sen pitäisi siis todel­la nous­ta tuotan­non kas­vaes­sa.  Muuten­han nuo kiin­teät kus­tan­nuk­set jäi­sivät yri­tyk­sen tap­piok­si. Nou­se­vat mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set selitet­ti­in sil­lä, että yri­tys jou­tu­isi esimerkik­si teet­tämään ylitöitä kas­vat­taak­seen tuotantoa.

Tämä ei tun­tunut kovin uskot­taval­ta sil­loin. Nyt siihen on entistä vaikeampia uskoa.

Todet­takoon lisäk­si, että jot­ta markki­namekanis­mi toimisi opti­maalis­es­ti, pitäisi tiedon olla ilmaista. Ei siis mitään imma­te­ri­aalioikeuk­sia. Jat­ka lukemista “MM9 Kertakustannustuotteet”

Ajat­telin ensin jät­tää tämän artikke­lin kir­joit­ta­mat­ta, kos­ka olen kir­joit­tanut aiheesta ennenkin, mut­ta jot­ta tämä kir­joi­tus­sar­ja muo­dostaisi ehyen kokon­aisu­u­den, kir­joi­tan lyhyesti. Peruste­lut voi saa­da tuon linkin kautta.

Palkat ovat hin­to­ja. Aivan kuten muidenkin hin­to­jen, niiden pitäisi vai­hdel­la kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaan, jot­ta markki­nat toimi­si­vat parem­min. Kos­ka palkat ovat hin­to­jen ohel­la ihmis­ten tulo­ja, jokin suo­ja pitäisi kuitenkin olla, jot­ta elämä olisi oikeu­den­mukaisem­paa ja tur­va­tumpaa. Kasvukeskuk­sis­sa, jois­sa on toimi­vat työ­markki­nat, palka­nsaa­ja ei yleen­sä tarvitse ammat­ti­jär­jestö­jen suo­jaa palkko­jen­sa tuek­si, mut­ta kasvukeskusten ulkop­uolel­la ei mitään varsi­naisia työ­markki­noi­ta ole. Siel­lä työ­nan­ta­jil­la on kohtu­u­ton­ta monop­o­livoimaa. Monop­o­li­hin­noit­telu on ongel­mallista niin hyödyke- ja työ­markki­noil­lakin. Sik­si tarvit­semme ne taulukkopalkat, jot­ka muo­dosta­vat poh­jan palkoille. Nykyiseen ver­rat­tuna taulukkopalkois­sa vois olla isom­mat kalli­in­paikan­lisät. Jat­ka lukemista “MM9: Työe­htosopimuk­set määrätkööt vain taulukkopalkoista”