28. Asumispreferenssit

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Kun hyvin sijait­se­via asun­to­ja on vähän, miten asukkaat niihin val­i­taan järkevästi ja oikeu­den­mukaises­ti? Asi­as­sa ei olisi ongel­maa, jos kaikkien asum­is­pref­er­enssit oli­si­vat samat. Jos vaik­ka asun­not arvot­taisi­in, toisil­la olisi huonom­pi ja toisil­la parem­pi arpaon­ni, mut­ta hyv­in­voin­tia ei tuhot­taisi. Tosin olisi ehkä oikeu­den­mukaisem­paa, että halu­tum­mas­ta asun­nos­ta jou­tu­isi mak­samaan enem­män kuin vähem­män halu­tus­ta, jol­loin arpaon­nen merk­i­tys vähän lievenisi, mut­ta tämä on oma kysymyk­sen­sä, jota han­kaloit­taa se, että toisil­la on enem­män rahaa kuin toisil­la. Palataan tähän myöhemmin.

Arpomi­nen muut­tuu huonok­si menetelmäk­si, kun ote­taan huomioon, että ihmiset halu­a­vat eri asioi­ta. Ris­ti­in menevät toiveet voivat johtua työ­paikan sijain­nista, ystävien ja suku­lais­ten asuin­paikas­ta tai vaik­ka siitä, että yhdet arvosta­vat luon­non­läheisyyt­tä ja toiset urbaa­nia pöhinää. Toiset halu­a­vat asua ker­rostalos­sa ja toiset taas eivät. Jotkut arvosta­vat tietyn­lais­ten ihmis­ten naa­pu­ru­ut­ta. Niin­pä yhdet pää­tyvät asumaan punav­ihreään Kumpu­laan ja toiset por­varei­den Pak­i­laan. Jos henkilö arvotaan hänen kannal­taan väärään asun­toon tai väärään kaupungi­nosaan, syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pio. Tap­pi­on voi arvioi­da rahas­sa sen perus­teel­la, paljonko kak­si asun­nonos­ta­jaa mak­saisi­vat enem­män, jos saisi­vat ris­ti­in toisilleen määrä­tyt asun­not. Esimerkik­si jos A on saanut asun­non 1 ja B asun­non 2 ja molem­mat mak­saisi­vat heille määrä­ty­istä asun­noista 250 000. A olisi kuitenkin halun­nut asun­non 2 ja B asun­non 1. He mak­saisi­vat molem­mat 300 000 euroa, jos saisi­vat halu­a­mansa asun­not.  Vai­h­dos­ta syn­ty­isi 100 000 euron hyv­in­voin­ti­hyö­ty. Näin lask­ien pref­er­enssien sivu­ut­tamis­es­ta johtu­vat mene­tyk­set voivat olla huo­mat­ta­van suuria.

Asun­to­jen jakami­nen niin, ettei ihmis­ten eri­laisia asum­is­pref­er­ensse­jä ote­ta kun­nol­la huomioon, on hyvin turmi­ol­lista kokon­aishyv­in­voin­nin kannal­ta. On kuitenkin vielä suurem­pia uhkia.

Jos asuinalueet oli­si­vat keskimäärin yhtä halut­tu­ja, vaik­ka toiset halu­a­vatkin eri asioi­ta kuin toiset, kun­nalli­nen asun­non­jako selviäsi tehtävästä jotenkuten. Jokainen saisi esit­tää toiveen­sa ja riip­puen virkami­esten viit­seliäisyy­destä suuri osa toiveista voitaisi­in toteut­taa. Han­kalampi tilanne on, jos jotkut alueet ovat halu­tumpia kuin toiset kuitenkin niin, että joidenkin kannal­ta ne ovat vielä paljon halu­tumpia kuin tois­t­en. Hin­tamekanis­mi selviäsi tästäkin ongel­mas­ta, asun­non­jako ei selviäisi.

Kuvit­teel­lises­sa maail­mas­sa, jos­sa kaik­ki ovat yhtä varakkai­ta, ei olisi ongel­maa jakaa asun­not eniten tar­joav­ille. Se, jolle on mui­ta suurem­pi halu suosi­t­ulle alueelle, mak­saisi siitä vähän enem­män kuin muut, mut­ta jou­tu­isi siis luop­umaan jostain muus­ta, kos­ka rahat menevät asun­toon halu­tul­la alueel­la. Jotkut luopuisi­vat eniten halu­a­mas­taan alueesta ja pää­sivät vähän halvem­mal­la oma­l­ta kannal­taan toisek­si parhaalle alueelle. Onnen­pekka olisi se, joka halu­aa aivan eri asioi­ta kuin muut. Hän pää­sisi halu­a­malleen alueelle hal­val­la. Loogis­es­ti tätä jär­jeste­lyä ei kukaan voi pitää epäoikeu­den­mukaise­na. Jos on osaansa tyy­tymätön, mak­saa vähän enem­män ja pääsee sinne, minne halu­aa. Kaikil­la­han olisi yhtä paljon rahaa.

Todel­lises­sa maail­mas­sa kaikil­la ei ole yhtä paljon rahaa. Sik­si asun­to­jen jako sen perus­teel­la, mitä kukin on valmis mis­täkin asun­nos­ta mak­samaan, johtaa siihen, että rikkaat saa­vat halu­tu­im­mat asun­not ja köy­hät joutu­vat tyy­tymään siihen, mihin heil­lä on varaa. Mut­ta se johtaa myös siihen, että ihmiset pystyvät val­it­se­maan mieleisen­sä suun­nilleen yhtä kalli­iden aluei­den joukos­ta, ja täl­läkin on merkitystä.

Yhdys­val­lois­sa on tutkit­tu asumisen hin­tasään­nöste­lyn vaiku­tus­ta työ­matkan pitu­u­teen. Demokraat­tien hal­lit­se­mis­sa kaupungeis­sa jonkin­lainen sosi­aa­li­nen asum­i­nen on taval­lista, kun taas repub­likaanien hal­lit­se­mis­sa kaupungeis­sa raha ratkaisee. Repub­likaanikaupungeis­sa on kaiken­laisia ongelmia, mut­ta työ­matkat ovat niis­sä lyhyem­piä juuri sik­si, että asukkaat voivat ilmaista pref­er­enssin­sä markki­noil­la ja hakeu­tua lähem­mäs työpaikkojaan.

Miten parhaiden asuinaluei­den pää­tymi­nen rikkaille poikkeaa siitä, että rikkaim­mat voi ostaa pur­jeveneitä ja kalli­impia auto­ja sekä syödä parem­mis­sa rav­in­tolois­sa ja matkustel­la ympäri maail­maa? Jonkin­lainen asun­to on vält­tämät­tömyys ja sen tulisi kuu­lua peru­soikeuk­si­in, mut­ta miten asun­to meren ran­nal­la poikkeaa ikku­nas­ta näkyvistä pur­jeveneistä? Ei mitenkään, jos ajat­telemme asi­aa vain yksilöi­den kannal­ta, mut­ta jos ajat­telemme yhteisöjä, esille nousee vihe­liäi­nen kysymys segregaatiosta.

Asuinaluei­den jakau­tu­mis­es­ta hyvä- ja huono-osais­ten alueik­si on hyvin huono­ja koke­muk­sia. Esimerk­it jo Tukhol­mas­ta ovat varoit­tavia, puhu­mat­takaan Pari­isin esikaupunkialueista.

Seg­re­gaa­tios­sa on talousti­eteen ter­mein kysymys ulkois­vaiku­tuk­sista. Nämä ulkois­vaiku­tuk­set liit­tyvät lähin­nä vain asun­to­jen sijain­ti­in, siis sekoit­tumiseen, ei muuhun asum­is­ta­soon. Joskus kauan sit­ten tör­mäsin ajat­telu­un, että kos­ka köy­hillä kaik­ki muu on huonom­min, tar­jot­takoon heille ARA:n kaut­ta laadukkaam­paa asum­ista kuin on heitä vähän parem­min men­estyvil­lä palka­nsaa­jil­la.  Tässä ei enää ole kyse ulkois­vaiku­tuk­sista, vaan avut­tomas­ta yri­tyk­ses­tä lisätä sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta.  Keino on avu­ton, kos­ka se teho­ton. Paljon kan­nat­tavam­paa olisi antaa vain rahaa, jota asianomainen saisi käyt­tää siihen, mitä eniten tarvit­see – tasokkaaseen asumiseen, jos sitä halu­aa, mut­ta myös muuhun, jos tarvit­see sitä muu­ta enemmän.

Seg­re­gaa­tion ongel­mat oli­si­vat paljon pienem­piä, jos köy­hät ihmiset asu­isi­vat samoissa rapuis­sa muiden kanssa, vaikkakin pienem­mis­sä ja huonom­min varuste­tuis­sa asun­nois­sa ja kat­seli­si­vat huonom­paa näköalaa kuin rikkaat. Sil­loin ei olisi eriy­tyneitä koulu­ja ja pihan lapset leikki­sivät tois­t­en­sa kanssa van­hempi­en ammat­tia katsomatta.

Seu­raa­va luku tästä

Kir­jan alku­un tästä

 

14 vastausta artikkeliin “28. Asumispreferenssit”

  1. Mik­si tek­isin töitä vähääkään, jos pankol­la makoillen saisi saman? Työn­teko vie vapaa-ajan. Ja tuo kulu­ja tullessaan. 

    Jo nyt on näin- työtätekeväl­lä pitää olla huip­putu­lot, jot­ta pääsee samaan kuin tuki­aisas­un­nois­sa asu­vat. Ja kun sieltä ei joudu pois ja se tuki­aisas­un­to periy­tyy vielä lap­sille, niin työn­teko käy kan­nat­ta­mat­tomak­si, jollei ole ihan lois­to­tu­loille pää­sevää luo­vaa luokkaa.

    1. Niin, hyvä­tu­loinen kun vielä mak­saa oman (per­heen) elan­ton­sa lisäk­si muu­ta­man muun pien­i­t­u­loisen per­heen koulu­tuk­sen ja ter­vey­den. Näis­sä rahan­jakokeskusteluis­sa uno­htuu turhan usein se, kuin­ka paljon muus­ta elämästä ihmi­nen on saat­tanut uhra­ta voidak­seen antau­tua ammatilleen. Keskimäärin ihmis­ten kyvykkyy­det tule­vat muidenkin hyödyk­si tulon­si­ir­to­jen lisäk­si uusi­na keksin­töinä tai työ­paikkoina. Veropäivää odotellessa.

      Seg­re­gaa­tio­ta vas­taan voidaan tehdä paljon rak­en­tamis­vai­heessa, ja Helsingis­sä toki tehdäänkin, mut­ta van­hempi­en aluei­den osalta tilanne on vaikea ilman lisärakentamista.

      1. “Niin, hyvä­tu­loinen kun vielä mak­saa oman (per­heen) elan­ton­sa lisäk­si muu­ta­man muun pien­i­t­u­loisen per­heen koulu­tuk­sen ja ter­vey­den. Näis­sä rahan­jakokeskusteluis­sa uno­htuu turhan usein se, kuin­ka paljon muus­ta elämästä ihmi­nen on saat­tanut uhra­ta voidak­seen antau­tua ammatilleen. Keskimäärin ihmis­ten kyvykkyy­det tule­vat muidenkin hyödyk­si tulon­si­ir­to­jen lisäk­si uusi­na keksin­töinä tai työ­paikkoina. Veropäivää odotellessa”

        Muis­takaa kom­men­toidessanne että vaa­ti­mat­to­muus kaunistaa.
        Ei muu­ta täl­lä kertaa.

  2. “Seg­re­gaa­tion ongel­mat oli­si­vat paljon pienem­piä, jos köy­hät ihmiset asu­isi­vat samoissa rapuis­sa muiden kanssa, vaikkakin piene­mis­sä ja huonom­min varuste­tuis­sa asun­nois­sa ja kat­seli­si­vat huonom­paa näköalaa kuin rikkaat. Sil­loin ei olisi eriy­tyneitä koulu­ja ja pihan lapset leikki­sivät tois­t­en­sa kanssa van­hempi­en ammat­tia katsomatta.”

    Näin oli Tam­pereen keskus­tas­sa 1970-luvul­la. Se oli aika nas­taa lapse­na, kun oppi elämään kaiken­lais­ten ihmis­ten kanssa: tehtaan­jo­hta­jia, poli­i­sei­ta, opet­ta­jia, met­al­li­työläisiä, teuras­ta­jia, etc ja kaikkien lapset oli­vat ihan saman­laisia räkänokkia. Ja kävivät samaa koulua.

  3. Entä jos lap­sille ja nuo­rille olisi ison­m­mat keskusk­oulut ja mak­su­ton HSL lip­pu ja kaikille vapaus vali­ta koulun­sa ihan kuin halu­aa kulkea. Toki joku sit­ten kul­kee jos niin valtseee 

    Nuoriso tulee opet­taa ilmaisil­la lipuil­la julk­isten käyt­töön. Ja moni isä ja äitikin olisi iloinen kun voisi vas­ta­ta Etta kyytiä ei tipu ja sul­la on lip­pu kännykässä 

    Ihmiset näes asuu mielel­lään suvun ja kaiken lähel­lä — ei se idâssä asum­i­nen ole kaikille pakko

  4. Seg­rekaa­tioon liit­tyy Tukhol­mas­sa, Pari­i­sis­sa ja Helsingis­säkin yhteinen nimit­täjä, jota Osmo ei viit­si sanoa ääneen ja se tekee tästä koko keskustelus­ta vähän metakeskustelua. Eriy­tynei­den koulu­jen ongel­matkin johtu­vat samas­ta syys­tä eikä siitä, että “1970-luvun Tam­pereel­la räkänokkien van­hem­mat oli­vat tehtaan­jo­hta­jia, poli­i­sei­ta, opet­ta­jia, met­al­li­työläisiä, teuras­ta­jia, etc” kuten Mat­ti K. yllä kirjoittaa.

    1. “Seg­rekaa­tioon liit­tyy Tukhol­mas­sa, Pari­i­sis­sa ja Helsingis­säkin yhteinen nimit­täjä, jota Osmo ei viit­si sanoa ääneen ja se tekee tästä koko keskustelus­ta vähän metakeskustelua. ”

      Joo, autoilu. Onnek­si sitä ollaan muual­la kuin Helsingis­sä suit­si­mas­sa ja kor­vaa­mas­sa pyöräi­lyl­lä, käve­lyl­lä ja ratikoil­la. Eri­tyis­es­ti Pariisissa.

    2. Minun(kin?) mielestä seg­re­goi­tu­muskeskustelu on huter­al­la poh­jal­la. Jos lähetän rosvo­joukon Ruot­si­in niin he rötöstelevät siel­lä riip­pumat­ta siitä seg­re­goituuko se omak­si porukak­seen vai hajau­tu­vatko he hyväo­sais­ten kesku­u­teen. Ehkä tässä on nor­maali suo­ma­lainen kuvio: meil­lä on “anti­seg­re­gaa­tio­te­ol­lisu­us” (ARA, sadat jär­jestöt,…) joka liet­soo seg­re­gaa­tiopelkoa ja lob­baa julk­ista rahaa itselleen tämän paljolti tyhjästä loi­hdi­tun ongel­man kor­jaamiseen. Suo­mi olisi parem­pi maa kun säästet­täisi nämäkin rahat ja resurssit todel­lis­ten ongelmien kuten ter­veysongelmien ratkaisemiseen. Onnek­si olin havait­sev­inani blo­gaugses­sakin pien­tä kri­it­tisyyt­tä tätä käsistä läht­enyt­tä anti­seg­re­gaa­tiokam­pan­join­tia kohtaan.

  5. Soin­in­vaara kirjoitti:

    “Seg­re­gaa­tion ongel­mat oli­si­vat paljon pienem­piä, jos köy­hät ihmiset asu­isi­vat samoissa rapuis­sa muiden kanssa, vaikkakin piene­mis­sä ja huonom­min varuste­tuis­sa asun­nois­sa ja kat­seli­si­vat huonom­paa näköalaa kuin rikkaat. Sil­loin ei olisi eriy­tyneitä koulu­ja ja pihan lapset leikki­sivät tois­t­en­sa kanssa van­hempi­en ammat­tia katsomatta.”

    Valitet­tavasti maail­ma ei toimine kuin kuvitelmis­sa ja poikkeustapauk­sis­sa noin, että lapset leikki­sivät pihoil­la tois­t­en­sa kanssa van­hempi­en ammatin mitenkään mihinkään epä­suo­rastikaan vaikut­ta­mat­ta. Luokkaerot näkyvät valitet­tavasti monil­la alueil­la jo vaat­teista sel­l­aiselle, joka merkke­jä tun­tee. Ja etenkin kän­nyköistä, ja niis­sä ole­vista mak­sulli­sista sovel­luk­sista. Kaveripi­ir­it ovat tosielämässä usein varsin valikoitunei­ta. Ne valikoitu­vat sekä koulu­val­in­to­jen että har­ras­tus­val­in­to­jen yms. kaut­ta, ja sekä koulu­ja että har­ras­tuk­sia puolestaan valikoituu mm. van­hempi­en tulota­son ja ammat­tienkin kaut­ta. Lähin­nä hiekkalaatikkoikäiset leikkivät kenen tahansa ikäisen­sä kanssa, kielieroista tai muus­takaan välit­tämät­tä. Muista moni valikoi, tietämät­tään tai tietois­es­ti. Aikoinaan leikit­ti­in herkästi kenen kanssa samal­la pihalla.

    Nyt lapset ja nuoret ovat yhtey­dessä toisi­in­sa kän­nyköil­lä, ja usein yhtey­den­pito suun­tau­tuu ihan mui­hin kuin saman pihapi­irin lap­si­in. Asum­is­ratkaisuil­la pystyy kaveripi­irin muo­dos­tu­miseen nykyään sik­si vaikut­ta­maan aiem­paa vähemmän.

    Seg­re­gaa­tio­ta voi läh­estyä miet­timäl­lä myös sitä, mon­tako äidinkieleltään ruotsinkielistä on tul­lut vas­taan opin­topoluil­la, jos on suorit­tanut esim. suomenkieliset opin­not. Koulupo­lut eriy­tyvät jo päiväko­tia myöten myös kie­len mukaan. Sama tilanne pätee esimerkik­si korkeak­oulutet­tu­jen län­si­mais­ten ulko­mais­ten lap­si­in. Ei näitä lap­sia juuri lähik­ouluis­sa näy, vaan kouluk­si val­i­taan usein joku muu. 

    VAIKKA köy­hät ja rikkaat asu­isi­vat samas­sa rapus­sa, niin jos alueel­la on mah­dol­lisu­us vali­ta use­an koulun joukos­ta, las­ten koulupo­lut käytän­nössä usein eriy­tyvät. Maaseudul­la, mis­sä on vain yksi koulu kun­nas­sa, samas­sa koulus­sa on jok­seenkin koko kun­nan ikälu­ok­ka, mut­ta siel­lä mis­sä on valin­nan­mah­dol­lisu­us päiväko­tien ja koulu­jen osalta, syn­tyy herkästi sivu­tuot­teena eriy­tymisilmiötä, sil­loinkin vaik­ka asum­i­nen ei olisi edes eriy­tynyt. Seg­re­gaa­tio-ongelmia ei käytän­nössä pysty sik­si kuin joil­tain osin ratko­maan asumisen sijaintiratkaisuin.

  6. 80-luvul­la elet­ti­in vielä niukku­u­den aikaa. Sil­loin mon­esti kri­teer­inä oli se, kuin­ka suureen asun­toon oli varaa. Näkökul­ma ohit­ti ainakin jos­sain määrin kysymyk­sen asuinympäristöstä. Riit­tävät neliöt uudehkos­sa ker­ros- tai riv­i­talos­sa nähti­in vält­tämät­tömäk­si tuol­loin vielä ylei­sis­sä 2–3 lapsen per­heis­sä. Muis­tan, kun puolisoni suvus­sa vähän kri­ti­soiti­in lap­siper­het­tä, joka asui noin 60 neliön asun­nos­sa Töölössä.
    Toteut­taako kukaan kuitenkaan artikke­lis­sa kuvaa­maasi val­in­tati­lan­net­ta ja pref­er­ensse­jä oike­as­sa elämässä. Asum­i­nen on usein vähän sat­tuman kaup­paa, ja arvos­tuk­set muut­tuvat elämän varrella.

  7. Onko se nyt niin paha vaa­tia täysin kykenevältä aikuiselta omaa panos­ta yhteiskun­nan hyväk­si vaik­ka se ei aina niin kivaa olekkaan usein. 

    Tas­apäistämi­nen on myös vihovi­imeistä hut­tua. Kaikille kaikkea kivaa. Se on var­ma tie siihen Että verora­hat lop­puu ja mak­sa­jat katoaa muualle vero­ja pakoon.

  8. Seg­re­gaa­tio­ta siinä mielessä vaikut­taako ympäristö esim las­ten ”men­estyk­seen” elämässä on tutkit­tu viime vuosina.

    Tuo­tok­set eivät ole mitenkään yksiselit­teisiä. Vaiku­tus ei ole ilmeis­es­ti ainakaan kovin iso. Esim tässä paperis­sa kävi ilmi, että pienelle lapselle ”hyvälle” alueelle muut­tumisel­la oli lievästi posi­ti­ivi­nen vaiku­tus, mut­ta van­hem­mil­la lap­sil­la negatiivinen(!).

    Toki voi ajatel­la, että aluei­den eriy­tymi­nen itsessään on paha asia, mut­ta tutkimus­datan perus­teel­la ei voi sanoa, että seg­re­gaa­tion tor­ju­mi­nen vähen­täisi huono-osaisu­ut­ta merkittävästi.

    https://www.aeaweb.org/articles?id=10.1257/aer.20150572

  9. Eri­no­mainen kir­joi­tus taas kerran. 

    Miten meille voitaisi­in saa­da radikaal­isti eri­laisia, oma­leimaisia kaupungi­nosia ja alueita? 

    Tässäkin yksi­tyiset toim­i­jat voisi­vat olla suun­nit­teli­jaa viisaampia? Yri­tyk­set ovat oppi­neet asi­akasym­mär­ryk­sen ja seg­men­toin­nin merk­i­tyk­sen parem­min kuin suun­nit­teli­jat. Hin­tasig­naali ohjaa.

    Triv­i­aali esimerk­ki voisi olla auto­ton kaupunginosa.

  10. Seg­rekaa­tio tapah­tuu kotona. Jos lapset ei mene tarhaan oppi­maan kieltä on vaikeaa se elämä koulus­sa ummikkona. Jos äid­it kököt­tää kotona per­hep­alveli­jana ei opi kieltä eikä saa työtä eikä ulkop­uolisia virikkeitä niin seg­rekaa­tio on var­maa. Eli kyl­lä seg­re­gaa­tio johtuu paljon muus­takin kuin lähiöstä jos­sa asuu. 

    Oikeas­t­aan paras­ta siis olisi levit­tää nuo muut­ta­jat pitkin Espoo­ta ja nur­mi­järveä oppi­maan suomalaisuutta 

    Eihän se kaupunki­rakenne ole kuin yksi tekijä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.