Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Kun hyvin sijaitsevia asuntoja on vähän, miten asukkaat niihin valitaan järkevästi ja oikeudenmukaisesti? Asiassa ei olisi ongelmaa, jos kaikkien asumispreferenssit olisivat samat. Jos vaikka asunnot arvottaisiin, toisilla olisi huonompi ja toisilla parempi arpaonni, mutta hyvinvointia ei tuhottaisi. Tosin olisi ehkä oikeudenmukaisempaa, että halutummasta asunnosta joutuisi maksamaan enemmän kuin vähemmän halutusta, jolloin arpaonnen merkitys vähän lievenisi, mutta tämä on oma kysymyksensä, jota hankaloittaa se, että toisilla on enemmän rahaa kuin toisilla. Palataan tähän myöhemmin.
Arpominen muuttuu huonoksi menetelmäksi, kun otetaan huomioon, että ihmiset haluavat eri asioita. Ristiin menevät toiveet voivat johtua työpaikan sijainnista, ystävien ja sukulaisten asuinpaikasta tai vaikka siitä, että yhdet arvostavat luonnonläheisyyttä ja toiset urbaania pöhinää. Toiset haluavat asua kerrostalossa ja toiset taas eivät. Jotkut arvostavat tietynlaisten ihmisten naapuruutta. Niinpä yhdet päätyvät asumaan punavihreään Kumpulaan ja toiset porvareiden Pakilaan. Jos henkilö arvotaan hänen kannaltaan väärään asuntoon tai väärään kaupunginosaan, syntyy hyvinvointitappio. Tappion voi arvioida rahassa sen perusteella, paljonko kaksi asunnonostajaa maksaisivat enemmän, jos saisivat ristiin toisilleen määrätyt asunnot. Esimerkiksi jos A on saanut asunnon 1 ja B asunnon 2 ja molemmat maksaisivat heille määrätyistä asunnoista 250 000. A olisi kuitenkin halunnut asunnon 2 ja B asunnon 1. He maksaisivat molemmat 300 000 euroa, jos saisivat haluamansa asunnot. Vaihdosta syntyisi 100 000 euron hyvinvointihyöty. Näin laskien preferenssien sivuuttamisesta johtuvat menetykset voivat olla huomattavan suuria. Jatka lukemista “28. Asumispreferenssit”