Vihreät saivat vaihtoehtoinen Helsinki -listalta Ville Komsin valtuustoon vuonna 1980. Se meinasi tyssätä minun mokaani tai siihen, ettemme kukaan olleet niin hyviä juridiikassa.
Vihreätä puoluetta ei ollut, vaan menimme vaaleihin yhteislistalla. Jokaisen ehdokkaan tukena oli valitsijayhdistys, jossa piti olla vähintään kymmenen äänioikeutettua. Näiden listojen asiamiehet muodostivat keskenään yhteislistan. Asioiden yksinkertaistamiseksi Anja Meriluoto, Ville Komsin vaimo, oli kaikkien listojen ja yhteislistan asiamies, joka siis allekirjoitti kaikki nuo sopimukset. Hänen nimensä oli papereissa kymmeniä kertoja.
Sovittiin, että minä vien paperinipun keskusvaalilautakuntaan. Se piti tehdä tiettynä päivänä klo 16 mennessä. Olin hyvissä ajoin jo puolta tuntia ennen määräaikaa jättämässä paperipinoa tuomari Henrikssonille. Huoneessa oli silloin moni puolue asiakirjoineen. Kun minun vuoroni tuli, tuomari Henriksson huomautti, että vaalilain mukaan yhteislistan asiamiehen on jätettävä paperit.
Katastrofi!
Kuinka monen ihmisen työ oli mennyt hukkaan minun mokani takia. Anja Meriluoto oli tuolloin töissä Kirkkonummella. Ei olisi mitään tapaa saada häntä ajoissa paikalle. Ilmeisesti paniikkini näkyi ulospäin, koska tuomari Henriksson rauhoitteli ja sanoi, että kannattaa istua odottamaan, jos vaikka asiat jotenkin ratkeaisivat.
Henriksson vastaanotti muiden puolueiden listat. Kymmentä vaille neljä olimme huoneistossa kahden. Nyt voisi olla hyvä aika jättää ne paperit, Henriksson sanoi. Niinpä asiakirjoihin merkittiin, että Anja Meriluoto jätti yhteislistan asiakirjat vaalilautakunnalle klo 15:50.
Vihreiden historia olisi saanut aivan toisenlaisen alun ilman tuomari Henrikssonin joustavuutta.
Uhohit kirjoittaa loppuun, että rikos on jo vanhentunut.
Ehkä se ei ole? Tutkinta päälle ja kaikkien vihreiden vaalitulosten mitätöinti!
”Rikoksen” tekijä ei enää ole lain kouran ulottuvilla.
Ja toista osasyyllistäkö ei voi tuomita?