Anekdootteja (4) Tuomari Henriksson pelasti vihreät vuonna 1980

Vihreät sai­vat vai­h­toe­htoinen Helsin­ki ‑listal­ta Ville Kom­sin val­tu­us­toon vuon­na 1980. Se meinasi tyssätä min­un mokaani tai siihen, ettemme kukaan olleet niin hyviä juridiikassa.

Vihreätä puoluet­ta ei ollut, vaan menimme vaalei­hin yhteis­listal­la. Jokaisen ehdokkaan tuke­na oli val­it­si­jay­hdis­tys, jos­sa piti olla vähin­tään kymme­nen äänioikeutet­tua. Näi­den lis­to­jen asi­amiehet muo­dos­ti­vat keskenään yhteis­lis­tan. Asioiden yksinker­tais­tamisek­si Anja Mer­ilu­o­to, Ville Kom­sin vaimo, oli kaikkien lis­to­jen ja yhteis­lis­tan asi­amies, joka siis allekir­joit­ti kaik­ki nuo sopimuk­set.  Hänen nimen­sä oli papereis­sa kym­meniä kertoja.

Sovit­ti­in, että minä vien paperinipun keskus­vaalilau­takun­taan. Se piti tehdä tiet­tynä päivänä klo 16 men­nessä. Olin hyvis­sä ajoin jo puol­ta tun­tia ennen määräaikaa jät­tämässä paperipinoa tuo­mari Hen­rikssonille. Huoneessa oli sil­loin moni puolue asi­akir­joi­neen. Kun min­un vuoroni tuli, tuo­mari Hen­riks­son huo­maut­ti, että vaalilain mukaan yhteis­lis­tan asi­amiehen on jätet­tävä paperit.

Katas­trofi!

Kuin­ka mon­en ihmisen työ oli men­nyt hukkaan min­un mokani takia. Anja Mer­ilu­o­to oli tuol­loin töis­sä Kirkkon­um­mel­la. Ei olisi mitään tapaa saa­da hän­tä ajois­sa paikalle. Ilmeis­es­ti pani­ikki­ni näkyi ulospäin, kos­ka tuo­mari Hen­riks­son rauhoit­teli ja sanoi, että kan­nat­taa istua odot­ta­maan, jos vaik­ka asi­at jotenkin ratkeaisivat.

Hen­riks­son vas­taan­ot­ti muiden puoluei­den lis­tat. Kym­men­tä vaille neljä olimme huoneis­tossa kah­den. Nyt voisi olla hyvä aika jät­tää ne paper­it, Hen­riks­son sanoi. Niin­pä asi­akir­joi­hin merkit­ti­in, että Anja Mer­ilu­o­to jät­ti yhteis­lis­tan asi­akir­jat vaalilau­takun­nalle klo 15:50.

Vihrei­den his­to­ria olisi saanut aivan toisen­laisen alun ilman tuo­mari Hen­rikssonin joustavuutta.