Suomessa yli puolet ikäluokasta valitsee lukion ammattikoulun sijasta. Syy on selvä. Kehitys on kohdellut duunariporukkaa huonosti. Yleissivistävä koulutus on tarjonnut tien sosiaaliseen nousuun. Siksi työväenluokkaiset perheetkin haluavat kasvattaa lapsistaan herroja; toisin kuin esimerkiksi Britanniassa, jossa tätä pidetään joissain piireissä luokkapetturuutena.
Duunareilla ei todella ole mennyt hyvin. Automaatio ja globalisaatio – tässä järjestyksessä – ovat tehneet työpaikoista selvää. Sopivan akateemisen koulutuksen saaneet ovat päässeet vuolemaan kultaa.
Näin ei välttämättä ole jatkossa. Automatisoitavista duunariammateista suurin osa on jo automatisoitu, ja Kiinaan siirrettävät siirretty. Tehdassalit ovat tyhjentyneet, mutta muita duunaripaikkoja on jäljellä, ja ne saattavat olla akateemisia työpaikkoja varmempia.
Seuraavaksi nimittäin automatisoidaan osaamisammatteja. Tietotekniikka ei korvaa lääkäreitä ja opettajia – kuin osittain – mutta paljon siitä symbolianalyytikkojen työstä, joka lisääntyi räjähdysmäisesti 90-luvulla, voidaan siirtää ja siirretään koneille. Jos 1990-luvulla Paul Krugman ennusti, että korkean osaamisen kysyntä hiipuu, koska se on automatisoitavissa. Samalla kognitiivisten kykyjen yliarvostus vähenee ja muunlaiset taidot ja ominaisuudet alkavat taas saada arvostusta.
Symbolianalyytikkojen työ on myös helppo siirtää Kiinasta ja Intiasta Suomeen. Ei tarvitse kiertää Afrikkaa laivalla vaan tuotos siirtyy reaaliaikaisesti tietoverkoissa. Seuraava globalisaation aalto kohtaa korkeasti koulutettuja. Ei niitä Nokian kännyköitäkään kauan voittopuolisesti Suomessa suunnitella. Jyväskylästähän se jo loppui.
Jäljelle jäävät duunariammatit muistuttavat palveluammatteja silloinkin, kun ne luokiytellaan teollisuuteen, koska ne pitää tehdä asiakkaan luona tai lähellä. Kokit, remonttireiskat, autokorjaajat etc ovat riippuvaisia asiakkaistaan. Junanvaunutehdas voidaan sijoittaa minne vain, mutta palvelutyyppiset työt keskittyvät sinne, minne asiakkaatkin. Siis kasvukeskuksiin.
Symbolianalyytikkojen työ kuuluu suurelta osin voittaja vie kaiken maailmaan. Siksi pitää olla todella hyvä menestyäkseen. Keskitason maistereilla ei tule olemaan helppoa.
Jos on luokan toiseksi paras jääkiekossa ja keskivaiheilla puutöissä, on helpompi hankkia elantonsa käden taidoilla kuin jääkiekkoammattilaisena. Samasta syystä voi menestyä paremmin amiksen kautta kuin lukion kautta, ellei ole luokkansa kärkeä lukuaineissa.
Nykyään 15-vuotias vähät välittää siitä, mitä vanhemmat haluavat. Sen sijaan se miettii, haluaako asentaa viemäriputkea vai harkita vielä pari vuotta, mitä oikeasti haluan ja hankkia siinä ohessa paremmat mahdollisuudet kaikkiin opiskelupaikkoihin.
Pessimistien mielestä Suomessa ylikoulutetaan kestämättömästi. Optimistien mielestä talous hakeutuu koulutuksen mukaiseen tasapainoon eli Suomessa talous kohoaa sitä korkeammalle mitä useampi käy esim. lukion.
Realisti kai myöntää, että rakenteellista epätasapainoa voi liian innokkaan koulutuksen takia syntyä, mutta, toisaalta, historiallisen todistusaineiston mukaan poliitikko, joka haluaa nostaa kansan elintasoa, nostaa kansan koulutustasoa.
Ja hyvä niin, että suomalaiset poliitikot uskovat niin, koska tarvitsemme ihmisiä, jotka eivät ole jumittuneet tekemään sitä, mitä perinne tai pomot käskevät. Suomestakin on vastoin kaikkien — paitsi muutamien visionäärien — odotuksia tullut innovaatiokeskus, jolla mahtipontisesti sanottuna on vastuuta muistakin kuin omista kansalaisistaan.
Suomalaisten tehtävä ei siis ole korjata maailman putkivuotoja vaan suunnitella afrikkalaisille matkapuhelinverkottumista ja estää kiinalaisia hukkumasta jätteisiin.
En tarkoita niinkään uusia vempeleitä — vaikka niitäkin tarvitaan — vaan vempeleiden ja yhteiskunnan yhteistoimintaa, sosiaalisia innovaatioita. Niissä Suomi voi toimia yhä enemmän esikuvana, mutta vain siinä tapauksessa, että kansa on maailman parhaiten koulutettua.
Tukeeko yhteiskunta tällä hetkellä liikaa akateemista koulutusta? Onko kaikki marina opintotukien pienuudesta oikeastaan turhaa?
Jos keskitason maistereista on ylitarjontaa, eikö sitä pitäisi vähentää myös yhteiskunnan toimenpiteillä siten, että sisään otettavien määrää vähennettäisiin? Etenkin niillä aloilla, joilla kysyntä työmarkkinoilla selvästi on vähäistä. Itselläni on jo pidempää ollut sellainen fiilis, että tietyiltä aloilta valmistuu aivan liikaa “turhia” maistereita, jotka valmistuttuaan tekevät aivan muuta, kuin oman alansa hommia. Toki yleissivistävällä koulutuksella on jokin itseisarvo, mutta sitä pitää tietysti arvioida suhteessa koulutuksen kustannukseen.
Avokätisellä opintotukipolitiikalla ja löysillä sisäänpääsyvaatimuksilla yliopistoihin hakeutuu paljon porukkaa, jotka tulevat sinne lähinnä siksi, etteivät ole keksineet muutakaan tekemistä. Duunarin hommat ja status eivät nykytilanteessa useimpia kiinnosta.
Näkisin tilanteen ongelmana, johon yhteiskunnan on kohtalaisen helppo vaikuttaa. Muutosta jarruttaa ilmeisesti lähinnä se, että tietyissä piireissä akateemisen koulutuksen yleissivistävyydelle annetaan liian suuri painoarvo.
Yksi ongelma tässä lukio vai amis ‑ongelmassa on se, että yksilön parhainta mahdollista suoritustasoa ihannoidaan liikaa. Ajatellaan, että kaupan kassaksi päätyvät he, joilla ei kyky riitä kuin nappien paineluun ja hymyilyyn, ja makkaranpakkaajiksi he, jotka eivät paremmasta tiedä.
Hän, josta olisi aineista siksi kolmanneksi insinööriksi vasemmalta, on väen väkisin pyrittävä paremmaksi kuin on, vaikka saattaisi olla kannattavampaa pyrkiä “huonommaksi” kuin mitä on. Näin syntyy joukko korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden duunit joku tekee Intiassa paremmin ja halvemmalla. Näiden valkokaulusten on kuitenkin todella vaikea ryhtyä jakeluauton kuljettajiksi ja HKL:n lipputarkastajiksi, koska “olet vain niin älykäs kuin työsi”-stigma on niin kova.
Keskitason maisteri on yleensä oppinut ainakin opiskelemaan, jos ei muuta. Lisäksi keskitason maisterit, jos ovat päässeet työelämään, ovat tottuneet pätkätöihin ja itsensä myymiseen. Tai vaihtoehtoisesti elämään onnellisesti niukkaa hippielämää.
Maailma muuttuu nykyään useammin ja nopeammin. Uskon että pitkällä tähtäimellä itsensä sivistäminen, maailman parempi ymmärtäminen ja laaja koulutus kantavat lopulta pidemmälle. Maisterin on aina helpompaa oppia uutta, toisin kuin vaikkapa hitsaajan.
Telakoilla voi olla tulevaisuudessa nykyistä tiukempaa, jos Amerikkalaisilla ei ole enää varaa ostaa uusia loistoristeilijöitä:
http://www.bloomberg.com/apps/news?pid=20601087&sid=a5SrbcYwFi_4&refer=home
Enkä luottaisi paljoa paperinkaan tulevaisuuteen. Rakentaminen tietysti kannattaa aina, jos vain jollain on siihen varaa.
Jollei Suomen julkista sektoria ajeta 2010-luvulla alas (huutava työvoimapula?), nykyiset nuoret maisterit työllistynevät sitten sinne ennen hitsaajia ja muita ammatti-osaajia. Jotkut maisterit voivat myös ryhtyä vaikkapa pintakäsittelijöiksi, muurareiksi tai koneenkuljettajiksi. Oleellista on vain se, riittääkö Suomessa järkeviä töitä ja palkanmaksukykyä.
Kohta seuraava Euroopan töiden uusjako ei välttämättä suosi pulskaa Suomea.
Automatisoitavista duunariammateista suurin osa on jo automatisoitu, ja Kiinaan siirrettävät siirretty.
Mikä on sinusta automatisoitavaa duunarityötä ja mikä ei?
Tehdassalit ovat tyhjentyneet, mutta muita duunaripaikkoja on jäljellä, ja ne saattavat olla akateemisia työpaikkoja varmempia.
Seuraavaksi nimittäin automatisoidaan osaamisammatteja. Tietotekniikka ei korvaa lääkäreitä ja opettajia – kuin osittain – mutta paljon siitä symbolianalyytikkojen työstä, joka lisääntyi räjähdysmäisesti 90-luvulla, voidaan siirtää ja siirretään koneille.
Millainen työ sinusta “lisääntyi räjähdysmäisesti 90-luvulla”?
Jos 1990-luvulla Paul Krugman ennusti, että korkean osaamisen kysyntä hiipuu, koska se on automatisoitavissa. Samalla kognitiivisten kykyjen yliarvostus vähenee ja muunlaiset taidot ja ominaisuudet alkavat taas saada arvostusta.
Symbolianalyytikkojen työ on myös helppo siirtää Kiinasta ja Intiasta Suomeen.
Tarkoitat “muunlaisilla taidoilla” varmaan ihmisen kykyä navigoida sotkuisessa ympäristössä. Laskentatehon eksponentiaalinen halpeneminen tekee vähitellen selvää ihmistyön ylivoimaisuudesta tuossakin.
Hieman esimakua:
http://www.youtube.com/watch?v=W1czBcnX1Ww
Symbolianalyytikkojen työ kuuluu suurelta osin voittaja vie kaiken maailmaan. Siksi pitää olla todella hyvä menestyäkseen. Keskitason maistereilla ei tule olemaan helppoa.
Esimerkiksi insinöörityö ei ole voittaja vie kaiken ‑työtä, koska tuotteiden kirjoa voidaan laajentaa loputtomasti.
Viime kädessä toki yhtään minkäänlainen työ ei ole turvassa automatisoinnilta. Siksi on kolme vaihtoehtoa: 1) kaikki saavat lopulta potkut ja kaikki raha ja valta keskittyy koneiden omistajille, 2) kaikki saavat lopulta potkut mutta koska kaikki saavat kansalaispalkkaa tms.ja kaikilla on varaa jäädä ikuiselle lomalle, tai 3) ihmisaivoja aletaan integroida tietotekniikkaan, kunnes lopulta aivomme ovat käytännössä sataprosenttisesti synteettiset ja työmarkkina-arvomme pysyy mukana tietotekniikan eksponentiaalisessa kasvutrendissä (=business as usual).
60-luvulla valinta tehtiin niin, että ne jotka halus Heti Rahaa, meni töihin. Itsekin ajattelin hitsaajan uraa, mutta Vuosaaren telakalla nähtiin heti, ettei 16-vuotiaasta ole hitsaajaksi ja oli siis pakko ruveta maisteriksi. Nythän tämmöstä valintaongelmaa tai ‑mahdollisuutta ei ole. Ei kukaan maksa 16-vuotiaalle palkkaa siitä, että se harjoittelee työntekoa.
Muistuttaisin myös siitä ikävästä tosiasiasta, että jos ei käytä oikeuttaan saada maksimikoulutusta, luopuu ilmaiseksi noin 100 tuhannen euron jättilottopotista, joka muualla maailmassa tulee opiskelijan itsensä maksettavaksi. Pelkästään korkeakouluopiskelijan biletystuki vaati useamman duunarin maksamat verot.
Hyvä kirjoitus. Tässähän on kyse skaalautuvan ja ei-skaalautuvan osaamisen eroista: voittaja vie kaiken, jos osaaminen on skaalautuvaa (muusikot ja kirjailijat taitavat olla ääriesimerkkejä), mutta maailman paraskaan kirvesmies ei ehdi tekemään määräämättömästi keskitason kirvesmiestä enemmän.
Pitää tosin muistaa, että myös osa akateemisen koulutuksen vaativista ammateista on ei-skaalautuvia, esimerkkinä vaikkapa lääkärintoimi. (Toki ulkoistaminen voi puraista näitäkin.)
Olen pitkästä aikaa täysin eri mieltä, virkistävää sinänsä. Ja syy on henkilöhistoriassa. Niin kuin sen muistan, ja liian pitkäsanaisesti, vuosiluvut suuntaa-antavia:
Vuoden 1990 kieppeillä, tietokoneiden valmistus siirtyi halpamaihin. Kerrottiin että työt loppuu. Kävi päinvastoin, tietokoneet halpenivat niin että jokaisella oli mahdollisuus ostaa sellainen, ja käyttäjämäärät räjähtivät käsiin. Tämä on olennainen taustatekijä Internet-buumissa.
Noin 1995, koodaus alkoi siirtyä Intiaan ja muihin halpamaihin. Kerrottiin, että Delhissä on matematiikan laitoksen edessä katu joka on väärällään pieniä koodausfirmoja, rekrytointi sisäänheittoperiaatteella. Työt loppuu, kun ei täällä kannata mitään koodata, sanottiin. Käytännössä ruvettiin tekimään monimutkaisempaa softaa, panostamaan sen suunnitteluun, koulutukseen, tukeen. Mikä työllisti kertaluokkaa enemmän ihmisiä kuin koodaus koskaan.
Noin 2000, ylläpitotyötä ja tukipalveluita alkoi siirtyä halvempiin paikkoihin, jopa Suomen sisällä perustettiin tukipalvelukeskuksia syrjäseuduille. Työt loppuu, McDonaldskin ulkoistaa drive-inin tilaukset Intiaan! Käytännössä, entiset tuki- ja ylläpitohenkilät siirtyivät parempipalkkaisiin hommiin, liiketoimintatarvemäärittelyyn, ulkoistusketjun hallintaan, integrointiin, jne. Näihin aikoihin alettaan puhua IT-palveluista, joiden edellytys oli se että perustoiminta oli niin halpaa, että asiakkaalla oli varaa maksaa hänelle räätälöidyistä palveluista.
Ja niin edelleen. Se mistä tässä on kysymys on, voidaan ilmaista vaikka vanhan nyrkkisäännön avulla: IT-projektien kustannuksista 15% on laitteita ja toiset 15% ohjelmistoja. Varsinkin laitteiden, mutta myös softan hinta on laskenut niin paljon, että se on enää tuskin tuotakaan. Loput on sitä, että saadaan nuo laitteet ja ohjelmistot tekemään jotain hyödyllistä, esimerkiksi automatisoidaan liikentoimintaprosesseja tai tuotetaan palvelua jolla voi julkaista netissä. Tämä sisältää symboolianalyysiä, mutta on perusluonteeltaan palvelua, ja tämä edellyttää käyttötapojen ymmärtämistä eli jatkuvaa kommunikaatiota asiakkaan kanssa. Tämän takia IT-alalla halutaan ihmisiä joilla on sekä tekniikka hallussa että ns. toimialaosaamista. Tietotekniikan haasteet ja lisäarvo on ihminen-kone rajapinnassa, nopeammat tietokoneet ja paremmat ohjelmistot ovat tässä edistymisen välttämätön ehto, mutta eivät sinänsä tuota mitään. Ja noidan haasteiden kohdalla ollaan vasta alkutaipaleella, keskiverto IT-palvelu on kaikkea muuta kuin riittävän hyvä.
Yleisimmin, se miksi Osmo menee metsään, on käsitteellinen harha että jonkun tyyppinen toiminta on ominaislaadultaan tuotantoa ja toisen tyyppinen toiminta palvelua. Joillain aloilla näin on, viljely on tuotantoa ja ruuanlaitto palvelua. On rajatapauksia, olisiko niin että ihmisten sisustukseen käyttämä osuus tuloista on vakio, eli vaikka huonekalut olisivat lähes ilmaisia, niin rahat valuisivat sisustussuunnittelijoille? Mutta tekniikan kanssa on pääsääntöisesti, Arthur C. Clarkea mukaillen, niin että tarpeeksi kehittynyttä teknologiaa ei pysty erottamaan palvelusta.
En nyt heti ymmärtänyt mistä olimme eri mieltä. Globalisaatio ei ole sitä, että työt menevät muualle ja loppuvat täältä, mutta se on sigtä, että täällä tehtävän työn jakauma muuttuu. Ennen vähenivät duunariammatit. Tästä eteenpäin ne alkavat olla suojatumpia. Seuraavaksi vähenevät osaamisammatit, jogten siellä ei voida olla työpaikoista yhtä luottavaisin mielin kuin tähän asti.
Palvelujen ja tuotannon raja menettää kaiken merkityksensä. Tärkeämpi raja on jakaa työt niihin, joita ei voi tehdä kaukana asiakkaasta ja niihin jotka voi. Tai niihin, joita voi tehdä varastoon ja niihin, joita ei voi.
Täysin samaa mieltä suurimmasta osasta. Putkimiehen osaaminen on tänä päivänä parempi valtti työmarkkinoilla kuin suurin osa maisterin papereista muutaman vuoden pätkätyökokemuksella höystettynä. Yksi asia jäi ihmetyttämään.
Sanopa Osmo miten tietotekniikka vähentää edes osittain lääkäreiden työmäärää kun se tähän asti on vain lisännyt sitä. Vastaanottotyössä siihen käytetty aika on pois diagnostiikasta sekä hoidon suunnittelusta ja toteuttamisesta.
Ihmisten informoiminen terveydestään tietotekniikan kehittymisen kautta tehokkaammin taas lisää terveyspalveluiden kysyntää. Tämän takia terveyspalveluita markkinoidaan paljolti juuri tiedottamalla.
Toki esimerkiksi radiologiaa voidaan paljolti siirtää ulkomailta suoritettavaksi. Luulisi, että nämä mahdollisuudet olisi silti jo otettu käyttöön. Radiologit ovat sitäpaitsi länsimaissa parhaiten ansaitsevia kliinikkoja, mikä kannustaisi etsimään etätyöratkaisuja vaikkapa Intiasta käsin, mutta viittaa siihen, ettei niitä ole löydetty ratkaisevalla tavalla. Vaikka ilmeisesti osittain tätä tapahtuu.
Haluaisin Osmo oikeasti kuulla jos olet jotain uutta asiasta oivaltanut.
Yksinkertaistaisin siten, että niin kauan kuin tiede ja teknologia etenevät, työtä riittää. Joitakin ammatteja siirtyy toisaalle tai käy tarpeettomiksi, mutta uusia syntyy tilalle uusien teknologioiden ja nousevien alojen vetäminä (lähitulevaisuudessa ainakin nanoteknologia erittäin merkittävänä). Syntyvän talouskasvun mukanaan tuoma kulutus kohdistuu paljolti palveluihin, eikä hierontaa, ravintolaa, kuntosalia tai elokuvateatteria voi ulkoistaa Intiaan. Todennäköisesti myös mm. siivouspalveluiden käyttö lisääntyy väestön vanhetessa.
Ainakin omalla isoäidilläni käy siivoja.
Kunhan terveydenhoidon työpaikat saadaan täytettyä, niin ennustaisin ettei Suomen työmarkkinoilla pitäisi olla suurempaa pidemmän aikavälin ongelmaa.
Joka tuijottaa tämän päivän tilastoja, ennusteita, ja näkymiä, vaihtaa uraa ja alaa vuoden välein.
Nuoren kannattaa alkaa pyrkiä siihen suuntaan, mihin on edellytyksiä ja mikä eniten kiinnostaa.
Nykymaailmassa työurat ovat pitkiä. Vielä 50-vuotiaana ehtii uudelleenkouluttautua hierojaksi tai perustaa pyöräkorjaamon.
Se on totta että Suomen kulttuurperimässä arvostetaan koulutusta turhan paljon. Ja ilmeisesti vasemmisto-ideologisista syistä meillä koulutetaan liikaa väkeä korkeakouluissa ja yliopistoissa, kun halutaan että kaikilla on mahdollisuus “hienompiin” hommiin.
Aivan kuin hullutus ei olisi tarpeeksi räikeä jo muutenkin, niin nythän suomalaisten veronmaksajien kustannuksella koulutetaan ilmaiseksi väkeä muualtakin maailmasta.
Ja minä kun jo luulin että ollaan eri mieltä. Pentele.
Mutta en nyt oikein ymmärrä miksi nimenomaan duunariammatit olisivat suojatumpia? Jossain tieteellisen tutkimuksen aloilla voi olla voittaja vie kaiken tilanteita, en tiedä, mutta keskiverto asiantuntijatyö on aika arkista puurtamista, joka ei sitäpaitsi vaadi mitään “huippuosaamista”. Yleensä se on tiedon soveltamista ja muuttamista jonkun muun ymmärtämään muotoon, eli tehdään lähellä asiakasta.
Jos minun pitäisi arvata seuraava ala jolla käy iso kato työpaikoista, niin veikkaisin logistiikka-alan haalarihommia. Kehitys on hidasta ja poukkoilevaa, sähköiset tunnisteet ja toiminnanohjausjärjestelmät ovat kaikkea muuta kuin ongelmattomia, mutta automaatio puskee eteenpäin. Veikkaan että joskus 2020-luvulla jossain Keskon varastossa ei ole ketään töissä, koneet lajittelevat tavarat ja kuljetukset hoituvat isommilla ja/tai automatisoiduilla kulkuneuvoa.
Tavaran liikuttamisen kysyntä on rajallinen, eli tehokkuus karsinee työpaikkoja. Ja muuttaa niiden rakennetta, tuon logistiikkaketju työllistänee silloinkin aika suuren määrän valkokaulustyöläisiä.
“Sanopa Osmo miten tietotekniikka vähentää edes osittain lääkäreiden työmäärää”
Asiantutnitjajärjestelmä tekemässä diagnoosin, robotti/nanorobotit tekemässä leikkauksia. Toisaalta myös netin tietolähteet.Asiantuntija en ole, mutta nuo tuli mieleen.
Oden väite “Automatisoitavista duunariammateista suurin osa on jo automatisoitu, ja Kiinaan siirrettävät siirretty.” ei mielestäni pidä paikkaansa, aina löytyy joku juttu joka voidaan ohittaa, automatisoida tai siirtää Kiinaan. Mieleen tulee kliseeksi noussut:
“I think there is a world market for maybe five computers.” Thomas Watson, chairman of IBM, 1943
Suomen menestys tekniikassa ei johdu siitä että meidän insinöörimme olisivat teknisesti parempia kuin vaikkapa Kiinalaiset insinöörit, vaan siitä että yhteiskuntamme opettaa meidät pelaamaan yhteen, kantamaan vastuuta, ajattelemaan ja kyseenalaistamaan vallitsevia ratkaisuja. Matemaattisesti ajatellen Kiinasta valmistuu varmasti vuodessa enemän huipputason insinöörejä kuin Suomessa on, mutta siltikin innovatiiviset kiinalaistuotteet on aika harvassa.
Globaalissa teknologiataloudessa menestymisessä on kyse kyvystä yhdistää luovuus ja kova tekniikka ja antaa niille hyvä kasvualusta. Luovuus on taidetta, kyky antaa teknologialle sielu. Luovuutta (taidetta) ei voida ulkoistaa.
Mielestäni nuoren kannattaa miettiä hyvin huolellisesti kannattaako paaluttaa oma tulevaisuus heti peruskoulun jälkeen menemälä amikseen vai ottaa vielä 3 vuotta aikaa ja etsiä itseään ja omaa luovuutta. Nuo muutamat vuodet saattavat hyvinkin olla sen arvoiset. Duunariksi pääsee helposti myöhemminkin, Suomen raksoilla työskentelee monta maisteria.
Voisi kai sanoa, että “osaamisammatit” (Osmon ilmaisu), mukaan lukien symbolianalyytikkojen hommat, ovat monesti palveluammatteja, joissa pitää olla paikalla, lähellä asiakasta. Sitä tpyyluoma ehkä tuossa yritti viestiä. Mainitsemasi kännyköiden suunnittelu ei tosin taida kuulua tähän kategoriaan.
Ei yleissivistys ole pahasta. Esim. Rooman taksikuskien on sanottu olevan (ainakin aiemmin ja ehkä hieman liioitellen) hyviä arkkitehtuurioppaita, koska puolet heistä on opiskellut paikallisessa arkkitehtikoulussa ja pudonnut sieltä ennen valmistumista. Joissakin Euroopan maissa korkeakouluihin on suhteellisen helppo päästä, mutta opiskelijoita karsitaan joka vuosi. Suomalainen tehokkuusajattelu ei tällaista voi käsittää, mutta opitusta voi olla iloa ja hyötyä elämässä vaikkei valmistuisikaan.
“Mutta en nyt oikein ymmärrä miksi nimenomaan duunariammatit olisivat suojatumpia? Jossain tieteellisen tutkimuksen aloilla voi olla voittaja vie kaiken tilanteita, en tiedä, mutta keskiverto asiantuntijatyö on aika arkista puurtamista, joka ei sitäpaitsi vaadi mitään “huippuosaamista”.”
Mikään ammatti ei ole nää suojassa. Tietokoneiden kapasiteetit kasvavat Mooren lain mukaan ja 10 vuodessa tietokoneen kapasitteti ohittaa ihmisen.
Siitä 10 vuotta eteenpäin ja tietokoneen etumatka on kasvanut niin suureksi, että ne kykenevät siirtämään ihmisen eläintarhan ihmeeki
Antero Koski kirjoitti:
“Asiantutnitjajärjestelmä tekemässä diagnoosin, robotti/nanorobotit tekemässä leikkauksia. Toisaalta myös netin tietolähteet.Asiantuntija en ole, mutta nuo tuli mieleen”
Nythän tilanne on jo käytännössä sellainen, että älykäs ihminen pystyy netin avulla “diagnosoimaan” itsensä monien pienten vaivojen osalta melko tehokkaasti ja lääkärissä joutuu käymään lähinnä siksi, että tarvitsee reseptin.
Itselläni on muutaman kerran käynyt niin, että on ollut jokin pieni vaiva, johon olen netin kautta selvittänyt mahdolliset hoitovaihtoehdot ja sitten varannut lääkäriajan reseptiä varten. Sitten vastaanotolla lääkäri on kaivanut sen Fennicansa esiin, pähkäillyt hetken aikaa ja päätynyt suosittelemaan samaa lääkettä, johon itse päädyin nettilähteiden perusteella. Ja lääkärin höpinöistä on ollut helposti pääteltävissä, että tietoa kyseisestä asiasta oli todennäköisesti vähemmän kuin minulla muutaman tunnin nettiperehtymisen jälkeen.
Yhteiskunnan kannalta on järjetöntä tuhlausta, että jokaista automaattisestikin myönnettävää reseptiä varten joutuu varaamaan lääkäriajan, ainakin jos kyse ei ole vanhan reseptin uusimisesta. Ja toki uusimisessakin jokin kustannus on ja sitä onkin ilmeisesti kaavailtu hoitajien vastuulle osittain.
Jos yhteiskunta koostuisi pelkästään “älykkäistä ihmisistä”, huomattavasti pienemmän osan lääkkeistä tarvitsisi olla reseptin alaisia. Valitettavasti enemmistö porukasta on näitä “heikkolahjaisia”, joiden takia mitään lääkkeitä ei voida myydä ilman reseptiä. Tästä kuitenkin joutuu kärsimään jatkuvasti se osa ihmisistä, joka ei tätä maksimaalista holhousta tarvitsisi.
Ehkä tulevaisuudessa järjestelmää voisi kehittää sellaiseen suuntaan, että pinempien vaivojen suhteen reseptien myöntäminen voisi tapahtua netin välityksellä tms…
Lukio-amis-pohdinnoissa ei pidä unohtaa nuorta itseään. Katsotaanpa ensin, millaisessa ympäristössä lukiolainen puurtaa:
Nykyinen luokaton lukio vaatii opiskelijalta paljon vastuunkantoa ja kykyä opintojen suunnitteluun. Lähiohjausta on vähän. Luokan sosiaalinen tuki puuttuu kokonaan tai osittain. Tutkielmien yms. kirjallisten töiden runsastuminen on tehnyt opiskelusta kuormittavampaa kuin muinoin luokallisen lukion aikoihin. Lisäksi opiskelu on hyvin teoreettista eikä käytännöllisesti suuntautuneille juurikaan ole tarjolla onnistumisen paikkoja.
Tällainen lukio on epäilemättä hyvä koulu — joillekin, ehkä hieman alle puolelle ikäluokasta. Nykyisin kuitenkin enemmistö tungetaan lukioon, mikä näkyy venyvinä opiskeluaikoina ja hyvin heikkoina tuloksina lukioissa, joissa keskiarvoraja on matalalla. Jos TKK:lla joudutaan kertaamaan lukion matikkaa L:n ylioppilaille, voi hyvin kuvitella, mitä A:n ylioppilas osaa.
Etenkin heikommissa lukioissa on paljon nuoria, jotka ovat epämotivoituneita ja suorastaan onnettomia. Lukioon on menty, että äiti saisi pitää kivat juhlat sukulaisille. Niin ja kunta/valtiokin säästää kustannuksissa, sillä isojen opetusryhmien lukio on halpaa kuin makkara ainakin amikseen verrattuna.
Montaa lahjakastakin nuorta teorian pyörittely turhauttaa, kun pitäisi päästä tekemään. Joissain kaupungeissa tilanne on kuitenkin se, että lukioon joudutaan, kun amikseen ei mahdu. Lukio ei ymmärrettävästi tällaisille nuorille maistu.
Olen lukenut selvityksestä, jonka mukaan lukiosta ammatilliselle siirtyvät ovat pääsääntöisesti lukioidensa heikoimpia mutta amistensa parhaita — kun saavat opiskella käytännölliseen orientaatioonsa sopivia asioita. Kuinka monta huippuluokan sähkömiestä hukataan välttäviksi AMK-insseiksi?
Ammatilliseen koulutukseen liittyy jonkinlainen sosiaalinen stigma, josta pitäisi päästä. Osaltaan stigma on syntynyt siitä, että monilla aloilla ja seuduilla ammatillisen paikoista ei ole kilpailua, eli ne mielletään jämäpaikoiksi. Osaltaan kyse on näistä sosiaalisen nousun saduista. Nykyisin kuitenkin myös ammattikoulusta valmistunut voi jatkaa vaikka tohtoriksi, jos se nyt hyvin tienaavaa putkaria kiinnostaa.
Ratkaisu voisi olla vähentää lukioiden aloituspaikkoja niin, että 40 % menisi lukioon ja 50 % ammatilliseen. 10 % jäisi joka yhteishaussa ilman paikkaa. Näin lukioissa olisivat ne, joilla on edellytykset ja motivaatio, ja samalla ammatillisen arvostus kasvaisi nuorten keskuudessa. 10 % ilman paikkaa ei ole mitenkään vakava murhe verrattuna nykyisiin koulupudokkaisiin.
Janne Korhonen: “Pitää tosin muistaa, että myös osa akateemisen koulutuksen vaativista ammateista on ei-skaalautuvia, esimerkkinä vaikkapa lääkärintoimi.”
Joitakin lääkäreitä varmaan tarvitaan, mutta tilastollinen analyysi on lääkäreitä parempi tekemään diagnooseja ja määräämään hoitoja.
Itseasiassa kännyköitä on voinut suunnitella Suomessa siksi, ettei ole tarvinnut olla lähellä asiakasta. Jos joku idea tai ratkaisu on todettu hyväksi toimivaksi Jyväskylässä, niin se on toiminut yhtä lailla esimerkiksi Kiinassa, Intiassa ja muilla isoilla markkina-alueilla.
Lukioon vai ammattikouluun? Sekä että.
Ammattikouluun missä tarjotaan riittävän laaja yleissivistävä koulutus.
Koulutus tietenkin kestää kauemmin kuin puhtaassa ammattikoulussa, mutta tulos on myös jotain aivan muuta…
Esim. rakennusalan ammattilainen jolla on laajat l. lukion yleissivistävät tiedot. Pystyy halutessaan hakeutumaan töihin EU:n sisällä lähes minne vaan. Toisaalta, mikäli suora duunaaminen ei tunnu omalta, oma yritys ehkä tuntuu. Kolmanneksi; mikäli kumpikaan noista ei pelasta 5 — 10 vuotta rakennusalalla ollutta, alan vaihto tai lukemaan yliopistoon.
Osa kuusitoista vuotiaista ei yksinkertaisesti tiedä mitä tekisi elämällään ja on helppo valita lukio ja päästä sinne miettimään, mitä tekee ja kenties vähän vanhempien tms sellaisen painostuksesta (ja onhan lukiossa kivoja bileitä, kuten vanhojen päivä ja penkkarit ja lakkiaiset).
Se osa, joka ei tietää, että heistä ei ole lukioon, tulee amikseen ehkä vähän hakuammunnalla ja parhaassa/pahimmassa tapauksessa periaatteella, että jonnekin on pakko mennä. Amislaisten joukossa on toki paljonkin nuoria, jotka tietävät mitä haluavat. Mutta paljon on toisinkin.
Esimerkki elävästä elämästä tältä lukukaudelta — 18 opiskelijaa, joista kaksi siirtyy heti alkuunsa muualle. Kolme opiskelijaa, joilla on hälyyttävän suuret poissaolo määrät(mahdollisesti kiinostuksen puute). Lisäksi joukossa on neljästä kuuteen sellaista opiskelijaa, jotka hakeutuvat muualle ensimmäisen vuoden jälkeen. Lopuista ehkä kahdesta on alan ammattilaiseski ihan tosissaan, muut yrittävät “räpistellä” koulutuksessa ja todennäköisesti päätyvät jollekin ihan toiselle alalle tai työttömiksi.
Tulevaisuuden rahantekoihmisen tulee olla sekä teknisesti että sosiaalisesti lahjakas. Liian usein korostetaan teknistä puolta sosiaalisen kustannuksella.
Peruskoulusta saakka tulisi olla väittely- kursseja tai vastaavia, joissa harjoiteltaisiin viestintää. Opiskeluajan voisi aivan hyvin lohkaista peruskoulun ja lukion äidinkielen kielioppiopetuksesta, joka ei siis olisi pois luonnontieteellisiltä aineilta.
“Kehitys on kohdellut duunariporukkaa huonosti. Yleissivistävä koulutus on tarjonnut tien sosiaaliseen nousuun.”
Eikös tuo nyt kuitenkin ole ollut juuri päinvastoin?
Monet insinööriksi tai maisteriksi kouluttautuneetkin ovat joutuneet toteamaan, ettei palkka vastaakkaan odotuksia ja ettei työtä tahdokkaan löytyä, kun taas monet ammattikoulusta valmistuneet ovat kerenneet tehdä töitä jo vuosia ja mahdollisesti jo hankkimaan omakotitalon samalla, kun kaverit vielä ahertavat yliopistossa.
“Osa kuusitoista vuotiaista ei yksinkertaisesti tiedä mitä tekisi elämällään ja on helppo valita lukio ja päästä sinne miettimään, mitä tekee ja kenties vähän vanhempien tms sellaisen painostuksesta (ja onhan lukiossa kivoja bileitä, kuten vanhojen päivä ja penkkarit ja lakkiaiset).”
Parempi olisi sanoa, että 95 % 16-vuotiaista ei tiedä mitä tekesivät elämällään.
Tuossa iässä vanhempien kasvatustyö alkaa olla ohi ja muut ympäristötekijät vaikuttavat enemmän nuoreen.
Nuori kasvaa kokemustensa mukana ja lopullista tulosta ei voi ennustaa.
Yleensä 25-vuotiaana on sitten selvillä, mitä nuoresta tulee.
Koulumenestys riippuu oikeastaan kahdesta tekijästä : Lapsesta itsestään ja äidin sosiaalisesta asemasta. Koulumenestys riippuu 70 % näistä kahdesta tekijästä, äidin sosiaalisen aseman ja koulutustason perusteella voi ennusstaa 90 % lapsen koulumenestyksen .
Opettaja, koulu , luokkakoko selittää vain 5 % oppilaan koulumenstyksestä
Loppu on sitten vaihtelaava : toverit, harras-
tukset,
Tämä näkyy koulutuloskissakin: Alimman tuloluokan erittäin lahjakkaistakin lapsista yli puolet menestyi huonosti koulussa.
Sen sijaan ylimmän tuloluokan vähiten lahjakkaatkin menestyivät vähintään keskinkertaisesti.Selittää miksi Bush pääsi läpi koulunsa
Selittävin tekijä on kielellinen ero; alimmissa tuloluokissa puhutaan slangia,ylemmissä tuloluokissa oppikirjojen kirjakieltä.
Olen itse sitä ikäluokkaa, joka aina ymmärsi mitä työtä lääkäri, juristi, opettaja, insinööri, pappi, jne tekevät. Ikuinen kysymys jäänyt mieleen kaikenmaailman maistereista. Tietämättömyyden myönnytys. Esimerkki, jos luet itsesi valtiotieteiden maisteriksi (mun aikanani se oli paikka, johon “raakit” menivät), niin mihin työhön se valmistaa? (Politiikkaa en tähän laske). Voin kuvitella jotain matematiikka/fysiikkaa/kemiaa lukeneelle yliopiston ihmiselle hyvää duunia, mutta mihin ne loput maisterit menee hommiin? Myönnän tietämykseni tästä asiasta surkeaksi.
“Automatisoitavista duunariammateista suurin osa on jo automatisoitu…”
Tämä ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa. Tekninen kehitys ei ole pysähtynyt, eikä pysähdy. Automaatio etenee ja uutta automatisoitavaa syntyy koko ajan.
“…ja Kiinaan siirrettävät siirretty.”
Valitettavasti tästä ei ole mitään takeita. Sijoituspaikkakilpailu on edelleen armotonta, ja voittajista ei kukaan voi olla etukäteen varma.
“Tehdassalit ovat tyhjentyneet…”
Ainakaan teknologiateollisuudessa tämä ei ole totta. Alan työntekijöiden määrä Suomessa on parina viime vuonna ollut korkeampi kuin koskaan. Työn sisältö ja työntekijöiden koulutustaso ovat hiljalleen muuttuneet, mutta tehdassalit eivät missään tapauksessa ole tyhjentyneet. Koko teollisuuden työntekijöiden määrä on kyllä 20 viime vuoden aikana laskenut parisenkymmentä prosenttia (100 000).
Mitä lähivuodet tuovat tullessaan on sitten toinen juttu.
“Seuraavaksi nimittäin automatisoidaan osaamisammatteja.”
Niin, mutta kuten joku jo edellä totesi, samalla syntyy uusia osaamisammatteja. Esimerkiksi teollisuuden prosesseissa ja palveluissa käytettävä tietotekniikka kehittyy huimaa vauhtia, ja uudet osaamiset korvaavat vanhaa tarpeettomaksi jäävää.
Kysyttiin, miten tietotekniikka vähentää lääkärin työtä. Varmaankin jonkun verran, mutta merkittävämpi muutos on koko lääkäriasemalla, kun hoitsuja ja erilaisia apulaisia tullaan tarvitsemaan yhä vähemmän!
Ajat varataan netissä, lääkäri printtaa liput ja laput koneelta ja ei tarvita erikseen sanelukoneen purkajaa. Labrat näkee suoraan koneelta eikä tarvitse soitella ja kysyä tai tilata sisäisessä postissa. Lasku annetaan mukaan. Varmasti moni lääkäri kyllä kaiholla muistelee aikoja, jolloin ei tarvinnut tehdä itse paperitöitä! Sorry, maailma muuttuu. No, ainakin reseptien uusinta saadaan pian hoitajille.
Tässä nähdään, että kovinta kärkeä asiakasrajapinnassa ei automatisoida/siirretä ensimmäiseksi.
Duunari on ja pysyy muiden heittokinttaana ellei duunarien koulutustasoa ryhdytä parantamaan. Ei 2 vuoden käsillään oppimisen kanssa saada mitään aikaan.
Olen aivan varma siitä, että tulevaisuuden duunari tarvitsee vähintään lukiotason englannin kielen oppimäärän ja lisäksi yrittäjyydesta oppia.
Varakkaimmatkin perheet ovat sen tienneet, että kun vesasta ei ole oppijaksi, niin ensin tie vie duunarikouluun ja sitten kauppaopistoon oppimaan kauppaa. Kaikista varkakkaimat lähettävät vesansa ulkoimaille kauppaopiston tasoiseen oppiin. Vaikka oppia ei tulisi, niin kielitaito karttuu.
tpyyluoma:
“Jossain tieteellisen tutkimuksen aloilla voi olla voittaja vie kaiken tilanteita, en tiedä, mutta keskiverto asiantuntijatyö on aika arkista puurtamista, joka ei sitäpaitsi vaadi mitään “huippuosaamista”.Yleensä se on tiedon soveltamista ja muuttamista jonkun muun ymmärtämään muotoon, eli tehdään lähellä asiakasta.”
Ainakin bioalan maistereille ja tohtoreille tuota keskivertoa asiantuntijatyötä on vaan valitettavan vähän tarjolla. Akateeminen track tarjoaa haastavat ja mielenkiintoiset uranäkymät niille, jotka ovat riittävän lahjakkaita ja valmiita painamaan pitkää päivää keskinkertaisella palkalla sekä mahdollisesti asumaan muutaman vuoden elämästään ulkomailla. Moni “normaalimpaa” elämää kaipaava päätyy uudelleenkouluttautumaan lähellä oleville aloille esim. farmaseutiksi tai vaihtamaan alaa kokonaan.
Itse olen opettanut lapsille, ettei duunariksi kannata alkaa. Suomessa duunari lasketaan ä yhteiskunnan pohjasakkaan.
Palkka on huono, irtisanominen ja lomautus jokapäiväistä, työssä sinua kyylää työnantaja, työttömänä etujasi ja tilejäsi kyylätään suurennuslasilla.
Duunarilta vaaditaan ääretöntä joustoa, kiireaikana pitäisi repiä 24/7 ja hiljaisina aikoina olla työpaikalla päivystämässä ilmaiseksi josko sattuisi tuleman tilauksia.
Palkassa pitäsi tyytyä siihen niihin murusiin mitä työnantajan pöydältä tippuu
Työsuojelua ollaan siirtämässä kokonaan duunarin vastuulle: Mitäs teit väärän liikeen, kanna- vastuusi-periaattelle.
Ja jos yrität pitää puoliasi niin olet murhaajaa suurempi rikollinen, jota pitää sakottaa ja pamputtaa .
ja kun tulet vanhaksi niin otat haulikon ja menet tallin taakse ja lopetat itse itsesi
Tällainen asenne huokuu nykyajan eliitin kirjoituksista.
Kukapa tällaista lapselleen haluaa
Duunarilta vaaditaan ääretöntä joustoa, kiireaikana pitäisi repiä 24/7 ja hiljaisina aikoina olla työpaikalla päivystämässä ilmaiseksi josko sattuisi tuleman tilauksia.
Tämä ei eroa nykypäivänä “herrojen”, esimerkiksi teollisuuden toimihenkilöiden, tilanteesta mitenkään. Duunarille lisäksi ainakin maksetaan siitä, jos hän joutuu matkustamaan, herroille ei.
Varoitus: seuraa täyttä mutua.
Suomalainen yhteiskunta oli ehkä 60-luvulle saakka jollakin tavoin jatkumo, vaikka samalla olikin luokka- ja sääty-yhteiskunta.
Jos päätä oli mutta kodilla ei ollut varoja — tai jos kognitiivisia taitoja oli mutta ei lukuhaluja — löytyi väyliä paitsi kohtuulliseen ansiotasoon myös kohtuullisen “statukseen”.
Tällaisia olivat eräät rakennusalan parhaat palat. Miksei muurarimestarikin, mutta esim. lukkoseppä. Samoin jotkin kauppalaivaston tai rautateiden parhaat uraputket. Maantieliikenteessä ei niinkään.
Samaan aikaan oli valkokaulusammateissa jopa kansakoulupohjaisia ihmisiä (seminaarin käyneet kansakoulunopettajat).
Kun sitten kohdattiin vaikkapa…kauppalan valtuustossa, taloyhtiön hallituksessa tai lapset alkoivat seurustella keskenään, ei esimerkiksi vankan tannerilaisen veturikuskin ja ståhlbergilaisen kansankynttilän välillä ollut suurempia ongelmia.
Osa ns. siwistyneistöstä oli sitten erikseen. Mutta vain osa.
Tässä Suomi erosi Osmon mainitsemasta Englannista.
Totta kai oli sitten valtava joukko sekatyöläisiä, vaihetyöläisiä ja maataloustyöväkeä, joita myös “työläisaristokratia” katsoi alaspäin.
Ja luokkarajat esimerkiksi prosessi- tai tekstiiliteollisuuspaikkakunilla olivat suuret ja jyrkät ja meno “englantilaista”.
Nyky-Suomen pitäisi olla noihin aikoihin verrattuna kovin demokraattinen ja keskiluokkaistunut ja mitä kaikkea. Minusta se on paremminkin kuin kolme- tai nelipalloinen lumiukko. Siis jos tuo entinen versio, jota en todellakaan mitenkään ryhdy kultaamaan, oli jatkumo. Kaikesta huolimatta.
Miten nuoret saataisiin kokemaan, että ammattikoulusta ei joudu siihen lumiukon alimpaan palloon? Ovatko heidän epäluulonsa aiheettomia? Tai onko jonkun mielestä joku toinen predestinoitu sinne?
” Duunarille lisäksi ainakin maksetaan siitä, jos hän joutuu matkustamaan, herroille ei.”
Duunari ei yleensä matkustele mihinkään, harva lähtee hihnan äärestä matkoille tai kaupan kassalta
“Tämä ei eroa nykypäivänä “herrojen”, esimerkiksi teollisuuden toimihenkilöiden, tilanteesta mitenkään. Duunarille lisäksi ainakin maksetaan siitä, jos hän joutuu matkustamaan, herroille ei.”
Siirtymävelvollisuuden piirissä oleva duunarikin saa päivärhaa ja matkakorvauksia vain ns ensimmäiseen vieraaseen kohteeseen
“Asiantutnitjajärjestelmä tekemässä diagnoosin, robotti/nanorobotit tekemässä leikkauksia. Toisaalta myös netin tietolähteet.Asiantuntija en ole, mutta nuo tuli mieleen.”
“Joitakin lääkäreitä varmaan tarvitaan, mutta tilastollinen analyysi on lääkäreitä parempi tekemään diagnooseja ja määräämään hoitoja.”
Ei lääkärin työaika siihen kulu kun hän kaiken relevantin tiedon saatuaan istuu, tuijottaa seinään ja pohtii diagnoosia ja hoitoa, minkä asian tuo “diagnoosikone” korvaisi. Itseasiassa työmäärä kasvaisi kun suuri määrä tietoa pitäisi siirtää ohjelmaan. Esimerkiksi kosketuksella saatu tieto olisi suhteellisen hankala saattaa ohjelmaan. Mahdollista tietenkin.
Tekoälyllä toimivat leikkausrobotit ovat vielä aika kaukana tulevaisuudessa. Kai niitä joskus tulee. Sitä ennen on kyllä robottiprostituoituja, kovan rahan touhua sekin, mutta miljoona kertaa helpompi toteuttaa.
Netin tietolähteet lisäävät terveyspalveluiden käyttöä. Mitä enemmän ihmiset tietävät terveydestään ja kykenevät hankkimaan tietoa internetistä, sitä enemmän he käyttävät lääkäripalveluja. Terveyspalvelukonsernit markkinoivat palvelujaan kertomalla, miten ITSE voit tarkkailla ja hoitaa terveyttäsi.
“Kysyttiin, miten tietotekniikka vähentää lääkärin työtä. Varmaankin jonkun verran, mutta merkittävämpi muutos on koko lääkäriasemalla, kun hoitsuja ja erilaisia apulaisia tullaan tarvitsemaan yhä vähemmän!”
Apulaisten määrän laskiessa lääkärin työ on jo lisääntynyt. Paperityö on jo massiivisesti kasvanut. Yksityisellä puolella paperityön määrä lääkärin tekemänä minimoidaan, koska sen voi tehdä joku toinen halvemmalla. Suhteellisen fiksuahan se on.
Liian vanha: liioittelun makua. Katkeruus paistaa läpi. Ei se oikeasti noin mene.
“Seuraava globalisaation aalto” tulee 5 minuutin kuluttua ja sitä seuraava kymmenen. Vai menikö se jo tätä kirjoitettassa?
Uskon asian olevan niin, että kansalaisten koulutus- ja sivistystasossa korkeampi on aina parempi. On näköharhaa kuvitella että juuri nyt olisimme sellaisessa tilanteessa että kohta “pitkää koulutusta vaativat” työt vähenisivät dramattisesti, saati että ihmisten oppimiskapasiteetissa olisi saavutettu joku maksimi. Joskus kuulee sellaista nostalgiaa että “nykyään vaaditaan kouluissa liikaa” tai että “tämä kasvuajattelu on kouluissa tullut tiensä päähän”. Vastakysymyksenä esitän että minä vuonna historia loppui ja vaatimustaso sekä oppisisältö olivat mielestänne oikealla tasolla? 1975? 1938? 1845? 1680?
Maksimilla tarkoitan myös sellaista ajattelua, että nykyisellä opiskelupaikkojen tasojaolla kutakin ryhmää koulutettaisiin jo maksimikapasiteetilla, eli että “yliopistokelpoisia” opiskelijoita ei olisi edes sitä määrää mitä nykyään otetaan sisään. Ei näin, raja on aivan keinotekoinen.
Eli uskon että koulutustasoa sinänsä, mitä se nyt tarkoittaakaan, ei missään tapauksessa pidä tavoitella pysäytettävän saati laskettavan.
Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että koulutusrakenteemme olisi missään määrin ongelmaton tai että yliopistojen sisäänottojen lisääminen toisi automaattisesti konkreettista hyvää nimellisen oppiarvokasvun sijaan. Ja kääntäen ei siitäkään hyvää seuraisi jos nyt kohkattaisiin että käytännön tekijöistä tulee pulaa ja rustataan kolmelle neljäsosalle ikäluokasta aloituspaikkoja lähihoitajiksi tai putkiasentajiksi.
Koulutuksen yhteiskunnallisella kohtaannolla tarpeisiin on mahdollisuus ja melkein väistämättömyyskin olla itseään korjaavaa, mutta se voisi olla sitä vielä enemmänkin. Tässä pitäisi pikemminkin suosia markkinaehtoisuutta ja joustavaa koulurakennetta kuin ministeriön aloituspaikka-allokointia jäykkiin amis-lukio-amk-yliopisto ‑lokeroihin tai niiden sisällä.
Polttavimman koulutusongelman pitäisi mielestäni olla se osuus nuorista joka ei käytännössä opiskele mitään, sanotaan nyt vaikka harhaisesti että ei “edes” amiksessa.
Ongelmaan pääsee kiinni ala-asteen viimeisinä ja yläasteen ensimmäisinä vuosina jos pääsee, ysillä valintoja tehdessä on jo myöhäistä. Ja tästä seuraa osin myös mielestäni amis-lukio ‑vastakkainasettelun turhuus.
Ajattelen aika pitkälti niin, että kolmen vuoden erillinen kaikille samanlainen peruskoulun yläaste on huono järjestelmä. Ainakin vuoden voisi laittaa lisää oppivelvollisuuteen, mutta niin että kahtena viimeisenä vuonna olisi jo tasokursseja. 5–7 ‑luokilla pitäisi vielä olla “luokat” (ja koulu-uran pienimmät opetusryhmät) mutta sen jälkeen voisi eriyttää askel askeleelta eikä symbolisella joko-tai ‑kertarysäksellä ysin jälkeen. Kymppiluokka voi tuntua joillekin hyvin hyödylliseltä, mutta on vain jäykkä lääke ongelmaan jota voitaisiin hoitaa paremmin aikaisemmin.
Toki nykyään voi jo ottaa kursseja ristiin. Mutta ei tarvitsisi olla tälläkään tasolla niin, että duunarit yhdestä paikasta ja symbolianalyytikot (!) toisesta. Eikä niin että koululaisten, vanhempien ja yhteiskunnallisten äänitorvien pitäisi kovasti arvailla tulevaisuuden kulkua joko-tai ‑akselilla.
“Liian vanha: liioittelun makua. Katkeruus paistaa läpi. Ei se oikeasti noin mene.”
Varmaankin liioittelua,mutta kun lukee puolueiden johdon, korkeimpien virkamiesten, EK:n ja Yrittäjien , yritysten johdon ja valkokaulusköyhien kirjoituksia niin tällainen asenen huokuu läpi.
Kukapa kansakunnan sylkykupiksi haluisi , kun siitä ei ole edes suurta hyötyä .
Vanhasen ymmärtää siinä valossa, että hänet palkitaan hyväpalkkaisella eläkeviralla likaisista töistään.
Helppo on olla sylkykuppina maisterinakin, jopa tohtorina, kun on alalla jolla töitä ei sitten löytynytkään. Opintolainat pitäisi vaan sitten maksaa jostakin peruspäivärahasta kun korkotuet on loppu. Eikä lattiatason hommiin maistereita huolita.
Miltei ajattelin tänään kirjoitti minusta täyttä asiaa. Pitäisi panostaa ammatillisiin lukioihin. Ei automekaanikko tulevaisuudessa pärjää ilman hyvää englannintaitoa, ja humanistimaisterille olisi hirveän hyvä hätävara osata joku selkeä käytännön ammatti.
Ettei kävisi niinkuin minulle.
Liian vanha:
Tästä maasta ei semmoista ryhmää löydy, joka ei omasta mielestänsä olisi aliarvostettu tai palkattu. Omalla vuorollaan niin duunarit, hoitsut, yrittäjät, eläkeläiset kuin insinööritkin esittelevät taulukoin ja numeroin tai mielipidemittauksin, miten juuri heidän ammattiryhmänsä on tärkein/arvostetuin/tuottavin, mutta silti ansaitsee kaikista vähiten arvostusta/palkkaa/huomiota ja on aina ensimmäisenä leikkausten/haukkujen/irtisanomisten kohteena.
Liittyen siihen mitä Miltei ajattelin tänään ja Mirka ylempänä kirjoittivat: miten olisi Karahvikoulu?
Osmo lanseerasi aikoinaan uudissanan karahvityöaika. Joka selittänee itsensä.
Mitä seuraisi jos meillä olisi karahvilukio ja karahviamis?
Fiktiivinen esimerkki: opiskele
‑autonasentajaksi (myös sähköpuoli)
‑kirjanpitoa
‑englantia ja ranskaa tai saksaa (tai…)
‑jonkin verran uusimman ajan historiaa, eritoten teollistumisen ja liikenteen osalta.
‑markkinointia
Ja perusta autoentisöintifirma joka kunnostaa vanhoja Jaggeja tms. niille joilla on fyrkkaa mutta peukalo.…
Joku saattaisi pontevasti vaatia, että ylioppilaiksi noita ei ainakaan kutsuta. Tuskin sillä asianomaiselle itselleen olisi suurta merkitystä.
Joidenkin mielestä tuollainen koulu ei varmaan olisi tarpeeksi “yleisesti sivistävä”. Noh, riippuu mihin vertaa. Todellisiin vaihtoehtoihinko
(nykylukiossa tai nykyamiksessa valuminen) vai johonkin saavuttamattomaan täydellisyyteen.
Onkohan nämä kysymykset väärinasetettu. Toisaalta on kyllä ihan hyvä, että halutessaan nuori voi käydä lukion, vaikka ei tähtäisikään akateemiselle alalle (kuten useimmat eivät tähtää tai pääse).Yhteishkauun kylläkin saattaa liittyä paljon epäkohtia, mutta näitä kysmyksiä en tunne
Ammattikouluopinnot vievät kuten lukiokin 3 vuotta (120 ov). Niihin sisältyy 16 ov yleisivistävää ainesta, kuten kieliä. Englannin perusteet on opittu jo peruskoulussa, ja ammattisanasto (ei mikään vähäinen määrä) opitaan käytännössä.
Sähkasentajan peruspalkka (muutama vuosi siten 10 e /t eli 1700 e/kk) vastasi perus- tai sairaanhoitajan peruspalkkaa. Riippuen taidosta ja tarmosta pääsee ihan hvyille tuloille.
Tuttuni poika on sähkösentja, ja todella taitava ja nopea hommissaan. Nyt taitaa olla jo tulossa Etelämantereelta Aboa-asemalta kuukauden huoltokeikalta.
Ylioppilaita on koulittu 70-luvun puolivälistä ähiten likimäärin 30.000 /vuosi. 90-luvun alusta lähtien he ovat käsittäneet runsaat puolet ikäluokasta. Lukioon menee tytöistä 60 ja pojista 40 % ikäluokasta. Ikävä, mutta pakko sanoa, että näistä kaikilla ei ole todellsiia edellytyksiä suorittaa yo-tutkinto kunnolla.
10-luokka tuntui hvyältä kompromissilta. Vaikuttaa vain siltä, että se pääsi vaihtoehtona haipumaan laman aikana.
ammatti-yo-tutkinto vie 5 vuotta. Sekin voi joissain tapauksissa olla toimiva ratkaisu, mutta aina yhdistelnmätutkintoa suorittavat eivät kyllä lukion oppimäärää kunnolla omaksu. Tätä ei vain saa ääneen sanoa. Ja 5 vuotta on siinä iässä todella pitkä aika
Asenteet ovat muuttumassa. Tutun akateemisen perheen 2 lasta luki ammattikoulun. Poika kokiksi ja on nyt töissä nimekkääsä raflassa. Tyttö puusepänopissa. Lukion jälkeen mennään esim. konservaattorin koulutukseen.
Niin. ja suurin osa ammateista on käytännöllisiä Sairaanhoitajan ammatti tulee ensimmäsienä mieleen. Mutta lääkärin työ — varsinkin hammaslääkärin — on mitä suurimmassa määrin käsityöläisammatti.
Olenko minä täällä ainoa jonka mielestä ihmisillä on moraalinen velvollisuus hankkia korkein sivistyksen taso jonka pystyvät saavuttamaan? Vaikkeivät koskaan käyttäisi sitä työelämässä?
“Olenko minä täällä ainoa jonka mielestä ihmisillä on moraalinen velvollisuus hankkia korkein sivistyksen taso jonka pystyvät saavuttamaan? Vaikkeivät koskaan käyttäisi sitä työelämässä?”
Olen myös sitä mieltä, että sivistys on itseisarvo, jota on eettistä tavoitella. Eettistä ei ole kuitenkaan tuottaa pahoinvointia koulutusmahdollisuuksien ja työpaikkojen epäsuhdalla. Sivistystä voi hankkia muutenkin kuin opiskelemalla päätoimisesti kolmekymppiseksi. Sitä paitsi suuri osa akateemisista koulutuksista ei tuota mitään sivistystä. Arne Nevanlinna määritteli sivistyksen suhteellisuudentajuksi. Sitä ei Aalto-yliopistosta saa.
eggo:
“Sitä paitsi suuri osa akateemisista koulutuksista ei tuota mitään sivistystä. Arne Nevanlinna määritteli sivistyksen suhteellisuudentajuksi. Sitä ei Aalto-yliopistosta saa.”
Käy aika yksitoikkoiseksi tämä jatkuva muodikas Aalto-yliopiston mollaus. Ei sivistys ole humanistien yksinoikeus. Aalto-yliopiston edeltäjästä se Nevanlinnakin on sivistyksensä perusteita hankkinut (arkkitehti/TkL).
“Ei sivistys ole humanistien yksinoikeus.”
Sivistys ON humanistien etuoikeus. Sivistyksen käsitekin on lopulta humanismin tuote. Humanismi ei taaskaan liity suoraan koulutukseen. Ekonomi, lihakauppias tai insinööri voivat olla humanisteja aivan yhtä lailla kuin joku FT.
Suhteellisuudentaju sen sijaan tuntuu olevan hukassa Aalto-yliopiston kuvioissa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita se, että kolmesta keskinkertaisesta yliopistosta ei yhdistämällä saa huippuyliopistoa vaan kolme kertaa suuremman keskinkertaisen yliopiston. Siihen viittasin.
eggo:
“Arne Nevanlinna määritteli sivistyksen suhteellisuudentajuksi.…Sivistys ON humanistien etuoikeus.”
Hmmmm… eli tällä määritelmällä esimerkiksi fysiikan, tähtitieteen ja biologian alaan kuuluvien perusilmiöiden ymmärtäminen ei kuuluisi sivistyksen piiriin. Ilman näitä luonnontieteitä ihminen kuvittelisi edelleen olevansa Jumalan kuva ja asuvansa paikassa, joka on maailmankaikkeuden keskipiste. Eli se siitä suhteellisuudentajusta…
Jotta ihmisellä on suhteellisuudentajua — eli kykyä sijoittaa ilmiöitä ja niiden välisiä suhteita tiettyyn haarukkaan — pitää hänen toki omata tietoa. Sivistynyt ihminen osaa siis arvioida asioiden paikan havaintojemme kentässä.
Erittäin osuva määritelmä Nevanlinnalta minusta.
Voin epäröidä, onko jokin maalaus Edelfeldtin vai Gallen-Kallelan, mutta en usko, jos joku väittää sen olevan Walt Disneyn nuoruuden teos. Minlla on taju siitä, mistä on kyse.…ie. sivistys.
Puhun nyt röyhkeästi Nevanlinnan puolesta, mutta uskon hänen tarkoittavan, ettei ole olemassa mitään yksiselitteistä tietojoukkoa, jonka hallitseminen takaisi ihmisen sivistyksen.
Sivistystä ei voi määritellä latelemalla, mitä ihmisen pitäisi tietää.
No niin.… jäi sitten latinankielisestä lainauksesta piste pois eli tarkoitus oli olla i.e., id est.
Tällaista se on sitten kun kaiken maailman sivistymättömät tollot kirjoittelevat älykköblogille. 🙁
“Hmmmm… eli tällä määritelmällä esimerkiksi fysiikan, tähtitieteen ja biologian alaan kuuluvien perusilmiöiden ymmärtäminen ei kuuluisi sivistyksen piiriin.”
Humanismi on ihmisen ainutkertaisuuden ja erityisluonteen tunnustava maailmankatsomus. Se ei liity suoraan minkään erityistieteen osaamiseen. On mahdotonta kuvitella sivistystä ilman humanismia, koska sivistys on ihmisten toisissaan tunnustama erityislaatuinen ominaisuus ja siten humanismin lapsi.
Mä oon samaa mieltä eggon kanssa siitä mitä sivistys on. En tosin ymmärrä, että miten tästä sivistyksen määritelmästä voi seurata se, että muilla ihmisillä on moraalinen velvollisuus hankkia korkein mahdollinen sivistys. Minusta humanismista seuraa se, että ihmisillä ei ole mitään muita velvollisuuksia kanssaihmisiä kohtaan, kuin antaa heidän tehdä mitä haluavat.
eggo:
“Humanismi on ihmisen ainutkertaisuuden ja erityisluonteen tunnustava maailmankatsomus.”
Juu, niin on. Ihminen on kautta aikojen ollut hyvä sijoittamaan itsensä maailmankaikkeuden keskipisteeksi ja luomakunnan herraksi. Lisäksi hänelle on luonteenomaista pitää itsestäänselvyytenä, että hän on älykkäin olento koko maailmankaikkeuden historiassa. Siitä, mitä tällainen maailmankatsomus kertoo yksilön suhteellisuudentajusta, voidaankin sitten olla montaa mieltä.
Olen samaa mieltä, että minkään erityisalan syvällinen osaaminen (oli se sitten taidehistoria tai ydinfysiikka) ei sivistystä takaa. Mutta jos sivistys määritellään nimenomaan suhteellisuudentajuksi, minun on vaikeaa nähdä, että ihminen, jolta puuttuu ymmärrys esim. omasta kehityshistoriastaan, olisi kovinkaan sivistynyt. Tai ihminen, jolta puuttuu ymmärrys maailmankaikkeuden iästä ja koosta. Tottakai me voimme leikkiä määritelmillä ja määritellä sivistyksen siten, että se käsittää ainoastaan humanismin. Siinä tapauksessa meidän tulee keksiä uusi sana kuvaamaan sellaista sivistystä, joka käsittää myös esim. yksilön kyvyn ymmärtää ja suhteuttaa niitä maailmankaikkeuden ilmiöitä, joilla ei ole mitään tekemistä Homo sapiens ‑lajin kanssa.
Kova vaatimus tämä “ymmärrys maailmankaikkeuden iästä ja koosta”.
Voin tietää lukuja, mutta ymmärrys onkin jo toinen juttu. Minulle ainakin maailmankaikkeus on täysi mysteeri. En ymmärrä mistä siinä on kyse.
Sivistymätön?
OPPIA VOI MUUALLAIN KUIN KOULUSSA
Pidän hyvää yleisisvistystä itseisarvona. Mutta eihän opiskelun ole tarkoitus päättyä kouluun tai yliopistoon vaan alkaa siitä.
Maailmankaikkeuden arvoituksista voi halutessaan saada hyvää tietoa TV:n luonto-ohjelmista ja mmm. Kirkkonummella tähtitieteellsien yhdistyksen Komeetan yleisöluennoilta. Kaikki voat tervetulleita, ja paikalla onkin kaikenlaista väkeä koututaustasta riippumatta.
Elina, mittakaavaltaan suurten/pienten tai pitkäkestoisten/lyhytkestoisten asioiden ymmärtäminen intuitiivisesti on ihmisille vaikeaa, koska siinä “arkimaailmassa”, jossa kognitiomme on kehittynyt, ei sellaisia asioita ole (tai siis emme ole kyenneet niitä aistimaan). Ymmärrämme parhaiten asioita, jotka ovat mittakaavaltaan samaa luokka kuin me itse, joten jo tämä rajoite aiheuttaa aikamoisen biaksen maailmankatsomukseemme.
Tietenkään kukaan ei täysin ymmärrä maailmankaikkeutta, mutta jotkut ymmärtää paremmin kuin toiset. Ainakin minä kokisin olevani sivistyneempi, jos ymmärrykseni olisi samalla tasolla kuin vaikka Stephen Hawkingilla. Toisaalta kokisin olevani vähemmän sivistynyt, jos se olisi sillä tasolla kuin keskivertoihmisellä tuhat vuotta sitten.
Markku, olen kanssasi kerrassaan samaa mieltä!!
“Näin ei välttämättä ole jatkossa. Automatisoitavista duunariammateista suurin osa on jo automatisoitu”
tais mennä vähän perseelleen tämä ennustus
http://yle.fi/uutiset/hurja_ennuste_f-securen_hypposelta_tekoaly_tekee_ohjelmoijista_tyottomia/9013309