Kuukausi: syyskuu 2008

Rautateiltä loppuu kapasiteetti

VR:n henkilöli­ikenne on kas­vanut alku­vuodes­ta kahdek­sal­la pros­en­til­la. Se on aika paljon. Tämän seu­rauk­se­na matkalle lähtevän on viisas­ta vara­ta liput ajois­sa, kos­ka suosi­tu­im­mat vuorot ovat usein lop­pu­un myytyjä.

On toinenkin ongel­ma: VR:ltä lop­puu kap­a­siteet­ti. Veture­i­ta ja vaunu­ja saa lisää, mut­ta kiskoille ei mah­du enem­pää. Lisäraitei­ta tarvit­taisi­in nopeasti . Siinä välis­sä voi tietysti han­kkia lisää kak­sik­er­roksisia vaunu­ja ja veture­i­ta, jot­ta pitem­pikin juna voisi kulkea nopeasti. Hyvä olisi kuitenkin nos­taa palve­lu­ta­soa vuoroväle­jä lyhen­tämäl­lä. Jat­ka lukemista “Rautateiltä lop­puu kapasiteetti”

Kylänauha parempi kuin Vanhasen himmeli

Palaan edelleen kaupunkisu­un­nit­telu­un päämin­is­teri Van­hasen Espoo-puheen innoittamana.
Van­hanen halusi sen mukaan jonkin­laista kehyskun­tien verkot­tumista pahan Helsin­gin vastapain­ok­si; Helsin­gin, jos­sa ihmis­poloiset pakote­taan asumaan tyl­sis­sä kerrostaloissa.

Jo artikke­lis­sa tiivis mut­ta har­va sanoin,että min­un ihanteeni on kaupun­ki, joka koos­t­uu tiivi­istä kaupunkikylistä, joiden välis­sä on kun­non viher­aluei­ta. Kylän on olta­va asukaslu­vul­taan riit­tävän iso, jot­ta se ylläpitäisi esimerkik­si koulua ja kun­nol­lista kaup­paa. Ne ovat vält­tämät­tömiä kylän omavaraisu­u­den kannal­ta. Kylän on olta­va pin­ta-alal­taan riit­tävän pieni,jotta se toimisi myös jalanku­lun varas­sa. Noin 200 hehtaaria on ehkä mak­simikoko. Jat­ka lukemista “Kylä­nauha parem­pi kuin Van­hasen himmeli”

Asukaspysäköinnin maksut

Viime aikoina olen saanut autoil­i­joitakin ehdo­tuk­sia siitä, eikö asukaspysäköin­nin mak­sua voisi vähän korot­taa, jot­ta pysäköin­tipaikan myös saisi. Mak­su on nyt siis 36 euroa vuodessa eli 10 senttiä/päivä. Tämän seu­rauk­se­na esimerkik­si Kata­janokalla säi­lytetään talvisin kaduil­la vaku­u­tuk­ses­ta pois otet­tu­ja auto­ja kesää odot­ta­mas­sa. Auton käyt­täjän tulee tak­tikoi­da töistä palaamisen kanssa, jot­ta ehtisi pysäköidä ennen kuin naa­puri vie sen viimeisen paikan. Kaikissa risteyk­sis­sä on aina väärin suo­jatiehen kiin­ni pysäköi­tyjä auto­ja. Jokuhan ehdot­ti jo Hesaris­sa, että näin saisi tehdä. Voihan jalankulk­i­ja tul­la auton takaa kurkki­maan, onko reit­ti vapaa. Jat­ka lukemista “Asukaspysäköin­nin maksut”

Hurrikaania pukkaa

New Orleans on vast’ikää selvin­nyt hur­rikaani Gus­tavista, kun Kuuban ja Flori­dan välis­sä Han­na on äitynyt hur­rikaanin mit­taan. Keskel­lä Atlant­tia kohti länt­tä kiire­htii Hur­rikaani Ike (sic!) ja Cap Ver­den saarten luona on muo­dos­tunut troop­pinen mata­la­paine nro kymme­nen, jolle ei vielä ole annet­tu J:llä alka­vaa nais­ten nimeä, mut­ta senkin ennuste­taan kehit­tyvät hur­rikaaniksi . Kak­si pienem­pää yri­tys­tä on USA:n itäpuolel­la, mut­ta niiden ennuste­taan jäävän suutareiksi.

Ilmas­ton­muu­tok­sen tuo­ma merive­den läm­pen­e­m­i­nen tekee hur­rikaanikaud­es­ta rajum­man ja pitem­män ja ulot­taa niiden riskin kauem­mas pohjoiseen. Mil­laista on 30 vuo­den kuluttua?

Jos omi­s­tat Talon Flori­das­sa, myy.

Kat­so tilanteen kehitystä:

http://www.nhc.noaa.gov/

Taloustieteet ja taide-elämykset

Joku sanoi aiem­mis­sa viestiketjuis­sa, ettei talous­te­o­reet­ti­nen tarkastelu sovi taide­poli­ti­ikkaan lainkaan. Kult­tuuripoli­ti­ikkaa ei var­maankaan kan­na­ta suun­nitel­la talous­te­o­ri­oista käsin, mut­ta kyl­lä sitä voi tarkastel­la. Fysi­ik­ka ei pysty selit­tämään kimalaisen lentoa, mut­ta se ei ole syy tode­ta, että kimalaisen lento kuu­luu toiseen todel­lisu­u­teen. Päin­vas­toin, se, että kimalainen kuitenkin lentää, tekee asi­as­ta mielenkiintoisen .

Talous­teo­ria nimit­täin pystyy selit­tämään melkein kaiken inhimil­lisen. Sen takia sen avul­la ei toisaal­ta voi ratkaista oikein mitään, kos­ka melkein mitä mielipi­det­tä hyvän­sä voi perustel­la talous­te­o­ri­oil­la. On hyvää aivovoimis­telua yrit­tää perustel­la omat mielip­i­teet edes itselleen. Jat­ka lukemista “Talousti­eteet ja taide-elämykset”

Kuluttajan ylijäämä

Kansan­talousti­eteen käsite kulut­ta­jan yli­jäämä on min­ulle eräs tapa perustel­la kult­tuurin tukea — tai siis osaa siitä. Kuvitelka­amme, että jokin tele­vi­siokana­va rahoit­taisi toim­intansa sil­lä, että kulut­ta­jat mak­saisi­vat jokaises­ta ohjel­mas­ta erik­seen. Sil­loin siis suosit­tu­jen ohjelmien lähet­tämi­nen kan­nat­taisi ja muiden ei. Vaan voi myös käy­dä niin, että lähet­tämät­tä jäisi ohjel­ma, jon­ka kat­somis­es­ta koitu­va hyö­ty (utili­teet­ti) on suurem­pi kuin ohjel­man kokonaiskustannukset.

Olete­taan, että kat­so­jien mak­suhalukku­us määräy­tyy oheisen käyrän mukaan. Osa halu­aa ehdot­tomasti nähdä ohjel­man ja on valmis mak­samaan siitä melko paljon, toisille se taas on jok­seenkin yhden­tekevä. Voi kat­soa, mut­ta ei paljon mak­sa. Jos kaik­ki voisi­vat nähdä ohjel­man, kat­so­jille koitu­va kokon­aishyö­ty on käyrän ja akselien rajaa­man alueen pin­ta-alan kokoinen. Jos tuo pin­ta-ala ylit­tää ohjel­man kokon­aiskus­tan­nuk­set, ohjel­man esit­tämi­nen olisi kansan­taloudel­lis­es­ti järkevää. Mut­ta miten tele­vi­sioy­htiömme saisi omansa pois? Jat­ka lukemista “Kulut­ta­jan ylijäämä”