Pidän Teoksesta

12.9.2010 · Aihe: _ 

Viikon paras uutinen oli, että Sofi Oksanen on valinnut kustantamokseen Teoksen.

Minä tutustuin yhtiöön, kun etsin yhteistyökumppania omakustanteista kirjaa varten: tarkoitukseni oli kustantaa kirja Vauraus ja aika itse, mutta tarvitsin jonkin organisaation, jonka kautta taitto, painatus ja logistiikka hoituisi kätevästi kiinteä korvausta vasten. Itse kustantamiseen minua yllytti Esko Seppänen, joka kertoi ansaitsevansa kirjoittaan ihan mukavasti, kun välissä ei ole kustantamoa, jota tietokirjoja kirjoittava poliitikko ei oikein tarvitse mihinkään. Kirjat markkinoi ja paljon myykin kirjailija itse.

Otin yhteyttä Silja Hiidenheimoon. Pian edessäni oli kustannussopimus ja, mikä hämmästytti minua eniten,siinä oli minun allekirjoituksen. Määrätietoinen nainen.

Tällä kertaa kustantamosta oli kuitenkin hyötyä, koska Silja paneutui kirjan sisältöön ja esitystapaan. Pääsin esittelemään ajatuksiani Kirjamessuille ja niin edelleen. Esko Seppänen on varmaankin oikeassa siinä, että paremmin olisin kirjalla ansainnut omakustanteena, vaikka sitä olisikin myyty vähemmän.

Kustannustoiminta on muuttunut 30 vuodessa täysin. Siihen on tullut enemmän taloudellista kilpailua ja kirjan tekemisen kiinteät kustannukset ovat poistuneet, kun kirjoja ei tarvitse enää latoa. Ennen kirjailija sai saman kiinteän 15 prosentin palkkion ohjehinnasta. Useimmat kirjat tuottivat kustantamoille tappiota, mutta muutamat bestsellerit enemmän kujin kattoivat tappiot. Tappiolliseksi tiedettyjen kirjojen kustantaminen oli kulttuuripolitiikkaa. WSOY:n omistajasuvut riitelivät tästä periaatteesta keskenään rajusti. Sanoma Oy näyttää omistajana tekevän WSOY:stä pelkän rahantekokoneen, joka ei tosin tee edes rahaa.

Kirjailijalle näyttää tärkeämpää olevan kustannustoimittaja kuin kustantaja. Kustannustoimittajan vaihtaessa taloa, kirjailijat seuraavat perässä.

Kustantamot eivät voi oikein tehdä kulttuuripolitiikkaa senkään vuoksi, että parhaat kirjailijat osaavat vaatia enemmän. He eivät halua rahoittaa muiden tappioita – paitsi Sofi Oksanen, joka sanoi, että hän on kirjastaan Puhdistus saamiensa tulojen ansiosta asemassa, jossa voi tehdä eettisiä valintoja. Jotkut rikoskirjailijat perustivat juuri osuuskunnan kustantaakseen kirjansa itse. Teo0ksessa on mukava henki.

Netissä voi kirjan julkaista lähes ilmaiseksi, mutta eipä siitä toisaalta saa tulojakaan. Jos kirja käyttöliittymänä yleensä säilyy, yleistyä saattavat sellaiset sopimukset, jollainen minun oli tarkoitus tehdä Teoksen kanssa.  Kirjailija maksaa palveluista kustantamolle palveluista ja saa myyntitulot itselleen. Kustantamo editoi, taittaa, painattaa, toimittaa kirjakauppoihin ja organisoi korvausta vastaan markkinointia. Tärkeä rooli kustantamolle on myös laatusertifikaatti, jota julkaiseminen arvostetun kustantamon siipien suojassa merkitsee.

Tällaisessa tulevaisuudessa ei tappiollisia runokirjoja julkaista kuin netissä tai yhteiskunnan tuella.

Kirjani SATA-komiteasta tulee Teoksen kustantamana lokakuun lopulla.

Kommentit

57 Vastausta artikkeliin “Pidän Teoksesta”

  1. jotu karjalainen kirjoitti 12.9.2010 kello 12:57

    Miten mahtaa ipadit ja muut lukutaulut muuttaa kustannusalaa, tuleeko kirjoistakin oma youtube tapainen sivusto tai jokin muu yhteisösivusto josta kuluttaja voi ilmaiseksi ladata luettavansa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Kari Koskinen kirjoitti 12.9.2010 kello 13:59

    Vaikka selkääntaputtelu ei kuulukaan tyyliini, niin täytyy kyllä sanoa, että Niklas, Osmo ja Sofi ovat kyllä henkilöitä, joiden vuoksi jaksan uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Jotkut sentään tekevät asioita paremman maailman vuoksi, tavoilla jotka eivät pyri korjaamaan “tyhmempien” touhua väkipakolla 🙂

    Tietenkin voidaan sanoa, että onhan heillä “varaa”, ei Osmon elintaso liene kirjamyynnistä kiinni, Sofi voi nykytilanteessa tehdä suunnilleen mitä huvittaa ja Niklaksella on vähintään riittävästi pelimerkkejä. Valitettavan harvassa ne hyvät ihmiset kuitenkin eliitin piirissä tuntuvat olevan, pikkunilkkiä pikkusielua kyllä on riittämiin tarjollla.

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. TomiA kirjoitti 12.9.2010 kello 14:43

    “Vaikka selkääntaputtelu ei kuulukaan tyyliini, niin täytyy kyllä sanoa, että Niklas, Osmo ja Sofi ovat kyllä henkilöitä, joiden vuoksi jaksan uskoa valoisampaan tulevaisuuteen.”

    Siis puhummeko siitä Sofi Oksasesta, joka sanoi, että tyypillinen suomalaismies on mykkä naisten ja lasten hakkaaja? Diggaatko myös Hitlerin mielipiteistä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Kari Koskinen kirjoitti 12.9.2010 kello 15:59

    TomiA:

    Siis puhummeko siitä Sofi Oksasesta, joka sanoi, että tyypillinen suomalaismies on mykkä naisten ja lasten hakkaaja?

    No ei se Sofi nyt ihan noin sanonut. Sitäpaitsi, minä voin aivan hyvin arvostaa ihmisiä, jotka ovat kannssani eri mieltä. Kyllähän minä olen Osmonkin kanssa monesta asiasta suhteellisen eri linjoilla.

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Pasi kirjoitti 12.9.2010 kello 17:30

    Tämä haiskastaa melkein jo kommenttien kalastelulle: ensin pakkoruotsi ja sitten Sofi Oksanen 🙂 Vaikuttaa nimittäin siltä, että Oksanen on omiaan herättämään juuri tuollaisia TomiA:n kaltaisia primitiivireaktioita.

    Olen lukenut Oksaselta vain Puhdistuksen, mutta se ainakin on kerrassaan oiva teos. Siellä sun täällä väitetään Oksasen jotenkin flirttailevan fasististen mielipiteiden kanssa, mutta tuon teoksen kirjoittajasta sitä on mahdotonta uskoa. Neuvostoliitossa vallinneen hirmu- ja mielivallan vastainen kirja varmasti on, mutta siihen ei fasismisympatioita tarvita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Atomi kirjoitti 12.9.2010 kello 17:37

    Oikeassahan Sofi on ollut, väkivaltainen maahan Suomi on. Huvittaa, että kun tästä tabusta aukaiseisee suunsa niin suomen Uroot olivat heti polttamassa noitaa roviolla. Tuli mieleeni ne käsitellyt hupailukuvat mielenosoittajista kyltteineen “behead those who say islam is violent”. Kiitos myös Hitler-kortista.

    Omasta puoleni haluan onnitella Teosta hyvästä rekrystä ja Sofille menestystä siellä ulkomailla. Suomalaista sivistyneistöä kun harvemmin tullaan hakemaan kertomaan näkemyksistään niin on ollut ilo seurata Sofin haastatteluita suuresta maailmasta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Irja K Toukkala kirjoitti 12.9.2010 kello 18:08

    Osaatko sanoa, onko tuollainen sopimus mahdollista vain Osmo Soininvaaralle vai myös tavallisemmille pulliaisille?

    Oman tekeleeni palasi kommenteilla “…vaikka pidämmekin sitä erittäin mielenkiintoisena ja taidokkaana, se ei valitettavasti sovi…”. Mutta en tietysti älynnyt kysellä vain painatuksen ja logistiikan kätevää hoitamista kiinteä korvausta vasten…

    Tuollainen kustantamon ammattitaidon hyödyntäminen omalla rahalla kiinnostaisi, mutta maanvaivaksikaan ei ujona viitsisi ryhtyä…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Osmo Soininvaara kirjoitti 12.9.2010 kello 19:44

    Irja K Toukkala:
    Tuollaisen sopimuksen voi aina tehdä kukan vain painotalon ja kirjavälityksen kanssa. Olen kustantanut kirjan “Vihreät ja talous” tällä tavalla. Sen voi lukea tältä blogilta kohdan “julkaisut” takaa. Investointi oli noin 2500 euroa ja pääsin siitä suunnilleen omilleni. Kuka vaan ei pääse omilleen, koska vaikka kirja olisi hyvä, se ei saa julkisuutta ellei kirjoittaja ole valmiiksi julkinen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. az kirjoitti 12.9.2010 kello 18:41

    Minusta Puhdistus oli kirjana heikkotasoinen. Epäuskottavaa ja raflaavaa kioskikirjallisuutta. Kirjan suosion voisi vielä ymmärtää, siinä kuin Iltalehden myyntiluvut, mutta en kirjan saamaa ylistystä ihmisiltä, joiden uskoisi sentään lukeneen laajalti maailmankirjallisuutta ja tietävän paremmin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. TomiA kirjoitti 12.9.2010 kello 20:12

    Lupaan ensin Soininvaaralle, että poistun täältä keskusteluja pilaamasta. Ymmärrän, että on ärsyttävää, kun yksi alkaa puhua ihan muusta. Sitä ennen:

    “Vaikuttaa nimittäin siltä, että Oksanen on omiaan herättämään juuri tuollaisia TomiA:n kaltaisia primitiivireaktioita. ”

    Heh, minä tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia reaktioita Oksasen rasististen kommenttien esiin tuomien herättää teissä taavi tavallisissa. Miksi sitten otan niitä esiin? Haluanko tahallani turpiin ei-primitiivisiltä kansalaisilta?

    No, pakko myöntää, tarkoitus on vähän kiusata, kun se on niin helppoa. Mutta kyllä taustalla on oikeakin huoli. On nimittäin käsittämätöntä, kuinka sivistymättömästi niin monet ovat suhtautuneet mainittuun oksennukseen. Onko natseista jo niin kauan, että rasismi taas alkaa olla hovikelpoinen argumentti siellä massojen keskellä? (Nyt odotan, että joku alkaa natsikortista, jotta voin kertoa, minkälaisesta pilasta siinä oli kysymys.)

    “Oikeassahan Sofi on ollut, väkivaltainen maahan Suomi on. ”

    Heh, ja kyllähän neekerit raiskaavat valkoisia naisia. Roikkumaan vain! Etkö lainakaan ymmärrä vai näytteletkö vain? (Ja vaikka se ei asiaan kuulukaan: Suomi on poikkeuksellisen väkivallaton maa EU:n toteuttamien kyselytutkimusten mukaan ja muita edes suht’ luetettavia vertailuja ei oikeastaan ole.)

    Tuollaista täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää rasististyyppistä argumentointia, jota nimimerkki Atomi edustaa, pidän todella huolestuttavan. Vihamielisiä yleistyksiä perimän perusteella määritellystä ryhmästä ei pelkästä siedetä vaan jopa ihaillaan! Puistattaa, kun yrittää arvella, minkälaiseksi aatemaailmaksi tuo kyvyttömyys purkautuu, kun maassa alkaa olla yhä enemmän ulkomaalaisia.

    Kari, olet oikeassa, Sofi ei oksentanut täsmälleen niin kuin kirjoitin. Hän viittasi ensin valtoimenaan rehottavaan perheväkivaltaan ja sanoi sitten, että tyypilliseltä — siis tyypilliseltä — suomalaiselta mieheltä puutuvat sanat ja siksi hän turvautuu väkivaltaan. Oksaselle annettiin mahdollisuus useasti korjata vihamieliset valheensa, mitä hän ei kuitenkaan koskaan tehnyt. Moni kommentaattori hurrasi rohkealle oksennukselle. Muistaakseni noin 50% Hesarin kyselyssä antoi tukensa Oksaselle.

    Taistelu Sofi Oksasta vastaan jatkukoon, kunnes hän myöntää puhuneensa paskaa. Eli jokunen vuosikymmen tässä projektissa varmaan vähintään menee. 😉 Mutta nyt säästän tosiaan teidät tältä projektilta kunnioituksesta Soininvaaran aika mainiota blogia kohtaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Anssi V kirjoitti 12.9.2010 kello 20:16

    Teoksen toiminnan hehkuttaminen on kyllä hiukan typerää sillä ko. yrityksen bisnessmalli ei ole taloudellisesti kestävällä pohjalla. Kyseessä on lähinnä Niklas Herlinin harrastus, jonka tuottaa vuodesta toiseen tappiota noin 50% liikevaihdosta. Ilman Niklaksen rahoja toiminta loppuisi lyhyeen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Kari Koskinen kirjoitti 12.9.2010 kello 21:19

    TomiA,

    Etkö ole huomannut, että Sofi on pahan kerran häiriintynyt? Az kuvasi Sofin kirjoja “epäuskottaviksi”. Epäuskottavaa se olisikin, ellei olisi ollut tekemisssä suomalaisten naisten kanssa. Täysin sekopäistä sakkia noin pääsääntöisesti. Puhdistusta en ole lukenut, mutta Stalinin lehmät ainakin omalta kannaltani avasivat silmät ihan uudenlaisille selityksille…

    Siitä olen kuitenkin az:n kanssa eri mieltä, etteivätkö Sofin kirjat olisi hyvää kirjallisuutta. Ehkä parasta, mitä on suomeksi koskaan kirjoitettu. Jos nyt runous unohdetaan.

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. TomiA kirjoitti 12.9.2010 kello 21:49

    Jokusen kirjan itsekin kirjoittaneena, toimittaneena ja taittaneena, en malta olla sanomasta asiastakin jotain.

    Taittamisen opettelu nykyisillä ohjelmilla vie noin päivän tai kaksi, kunhan osaa tekstintkäsittelyohjelmaa käyttää. Tärkeää on tietää ISBN:n tai tekstinjuoksutuksen tapaiset muodolliset vaatimukset. Kannen tekee kuka tahansa, kunhan uskaltaa varastaa rohkeasti.

    Tekstin sisällön toimittamista ei kannata jättää ystäville tai sukulaisille, jos on vuodattanut sydänverensä tekstiin. Ihmissuhteiden korjaamiseen saattaa mennä vuosia.

    Painamista ei kannata harkita pienissä painoksissa. Kopiointi on halvempaa. Todella pienissä painoksissa kannattaa tulostaa.

    Markkinointi on kai liki ylikäymättömän hankalaa ilman ammattilaisia. Mutta onhan sitä joku onnistunutkin. Romaanipuolella tulee mieleen juoppohullu Vuorinen.

    Itse ajattelin seuraavaksi panostaa kirjaan, joka liittyy juhlapäivään, kansainväliseen juhlapäivään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Pasi kirjoitti 12.9.2010 kello 22:06

    Ketjun aiheena ei tietenkään ole Oksasen kirjallinen laatu, mutta en malta olla kommentoimatta nimimerkillä az esiintyvän kirjallisuuskriitikon kommenttia: Pidän itseäni kohtuullisen lukeneena. Runollisesti voidaan sanoa, että ammattini vuoksi joudun tekemisiin inhimillisen heikkouden ja pahuuden kanssa. Minun asteikollani Puhdistus on taivavasti kirjoitettu ja psykologisesti uskottava kuvaus läpitunkevan pelon vallassa elävien ihmisten ajattelusta ja toiminnasta, jonka ainoaksi päämääräksi jää selviytyminen. Vertailun vuoksi totean, että en voi sietää väkivalta-aiheillaan kansainväliseen menestykseen yltäneiden Liza Marlundin tai Stieg Larssonin teoksia. Tästä näkökulmasta en yhtään ihmettele Oksasen menestystään maailmalla. Mutta en ihmettele sitäkään, että Puhdistus kismittää, jos oikeasti on pitänyt SNTL:a työläisten paratiisina.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. TomiA kirjoitti 12.9.2010 kello 22:21

    Kari, hyvä pointti. Mutta miten ymmärsi se 50% (?) Hesarin kyselyssä, joka antoi tukensa Oksaselle? (Äh, pakko oli kehua Karia, koska hän on skarppi tyyppi, mutta nyt ne enää jatka Oksasesta, koska kyse on kirjojen julkaisemisesta …)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Kari Koskinen kirjoitti 12.9.2010 kello 23:11

    Pasi,

    Minusta oli epäreilua vihjata az:n olevan joku neukkulasysteemin kannattaja. Pitempään näitä keskusteluja seuranneena voisin väittää, että sitä hän ei ainakaan ole.

    Kieltämättä silti hämmentää, miten az:lla on niinkin erilainen, ja jyrkkä, näökulma tähän. Yleensä minä sentään koen ymmärtäväni az:n näkemykset, olinpa sitten samaa mieltä tai en.

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Atomi kirjoitti 13.9.2010 kello 0:11

    Toni: “Sofi ei oksentanut täsmälleen niin kuin kirjoitin. [..]Taistelu Sofi Oksasta vastaan jatkukoon, kunnes hän myöntää puhuneensa paskaa. Eli jokunen vuosikymmen tässä projektissa varmaan vähintään menee”

    Nuori kirjailija puhui TV:ssä jotain mitä et pysty allekirjoittamaan, aloitat siitä vuosikymmenen vastustusprojektin ja mesoat täällä netissä hänen suullaan asioita mitä hän ei edes sanonut.

    Well… kuulostaa, krhm, sielultaan terveen ihmisen toiminnalta?

    Onhan tämä minulta aikamoinen arvaus, mutta uskon pystyväni heittämään nyt yli 50 %:n tarkkuudella oikein:

    Tuskinpa tuo Sofi olisi sinua noin ärsyttänyt, ellei hän sattunut olemaan nuori nainen. Ongelma, joka sinulla todella on, liittyy voimakastahtoisiin ja sinua huomattavasti älykkäämpiin naisiin. Suomen terveydenhuollossa on omat puutteensa, mutta jonottamalla sinullekin pystyntään järjestemään apua. Älä Toni luovu toivosta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. -pikkuorava- kirjoitti 13.9.2010 kello 8:07

    Miten mahtaa ipadit ja muut lukutaulut muuttaa kustannusalaa, tuleeko kirjoistakin oma youtube tapainen sivusto tai jokin muu yhteisösivusto josta kuluttaja voi ilmaiseksi ladata luettavansa.

    Minä sanoisin, kun lukulaitteet muuttavat kustannusalaa…

    Ostin Amazon kindle lukulaitteen kesällä ja olen lukenut sillä nyt kymmenkunta kirjaa. Lukeminen on ainakin minusta suunnilleen yhtä helppoa kuin perinteisellä käyttöliittymällä. Lisäksi vieraskielisen tekstin lukeminen on helpompaa hyvien sanakirjatoimintojen takia. Ipadista en osaa sanoa siinä vissiin on E-ink näytön sijasta tavallinen lcd näyttö, joka taustavalon takia rasittaa silmiä enemmän.

    Tekniikan kehitykseen, kun vielä lisää, että ilmaista luettavaa on paljon tarjolla esim. Project Guttenbergissa ja ainakin englannin kielisten kirjojen piraattimarkkinat tuntuvat kasvavan, voi kustannusalalle todellakin ennustaa muutosta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Artturi Björk kirjoitti 13.9.2010 kello 8:41

    Anssi V:

    Kyseessä on lähinnä Niklas Herlinin harrastus, jonka tuottaa vuodesta toiseen tappiota noin 50% liikevaihdosta. Ilman Niklaksen rahoja toiminta loppuisi lyhyeen.

    Joo mut kato fiksujen ihmisten mielestä on paljon parempi, että hassaa rahansa kirjojen kustantamiseen kuin ferrareihin -ihan riippumatta siitä miten paljon iloo muille ihmisille niiden rahojen hassaamisesta on.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Tiedemies kirjoitti 13.9.2010 kello 11:40

    Myönnän olevani ennakkoluuloinen, mutta päätin, etten koskaan lue yhtään Sofi Oksasen kirjaa sen jälkeen, kun tämä Finlandia-palkinnon saatuaan haukkui suomalaisen kulttuurin siitä, että täällä on kauheat ulkonäköpaineet, ja varsinkin jos nainen eroaa ulkonäöltään massasta, ei tule otetuksi vakavasti. Siis se Sofi, joka valkaisee naamansa ja voittaa Finlandia-palkinnon, on sitä mieltä, että ei tule otetuksi vakavasti ulkonäkönsä tähden.

    Miten suomalainen kulttuuri voi kirjailijan mielestä ottaa tämän “vakavasti”, jos Finlandia-palkinto ei ole riittävä osoitus vakavastiotetuksi tulemisesta? Oksasen maailma on surrealistinen maailma, jossa palkittu, juhlittu, ja isoja painoksia loppuun myyvä kirjailija kokee, ettei häntä oteta vakavasti, jossa maailman tasa-arvoisimpiin kuuluva maa on muka joku Afganistaniin verrattaviss oleva sontaloukku, jossa naisia rutiininomaisesti hakataan jne.

    Ei millään pahalla Oksaselle, mutta mielestäni sitä asemaa, jonka hän juhlittuna ja palkittuna kirjailijana on saanut, voisi käyttää myös vähän paremmin. Yhteiskunnasta varmaan löytyisi jotain sellaistakin kritisoitavaa, missä olisi jotain mieltäkin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. esa kirjoitti 13.9.2010 kello 12:08

    Tuskinpa tuo Sofi olisi sinua noin ärsyttänyt, ellei hän sattunut olemaan nuori nainen.

    Onpas vähättelevää ja holhoavaa “argumentaatiota”.
    En puhu muiden puolesta, mutta kyllä minua ainakin ärsyttää, jos vaikutusvaltainen ihminen puhuu julkisuudessa – etenkin Suomea edustaessaan – läpiä päähänsä.
    Toki tyhmemmälle senkin antaisi helpommin anteeksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. JTS kirjoitti 13.9.2010 kello 12:15

    Kenen pitäisi maksaa kannattamattoman kirjallisuuden kustantaminen? Periaatteessa ei kenenkään eikä ainakaan veronmaksajien.

    Neuvostoliitossa merkittävät kirjat levisivät ja niitä luetteiin, vaikka kustantajia ei ollut ja hallussapito oli laitonta. Siksi kirjallisuudesta ei voi olla huolissaan, se pärjää kyllä ihan itse.

    Pitääkö kirjailijan maksaa sitten muiden kirjailijoiden palkka omasta pussistaan? Ei kuulosta kauhean fiksulta, ja siihenhän juuri dekkarikirjailoiden osuuskunnat ja ammattitaitoiset kustantajat pyrkivät. Huteja tulee, mutta fiksuinta lienee ajatella, ettei kukaan ainakaan aiheuta kustantamon konkurssia. Pienkustantajista tämän ovat kaikki ymmärtäneet, ainakin ensimmäisen tappiollisen kirjan jälkeen.

    Sofi Oksasen moraalinen valita oli luovuttaa osa tuloistaan Teokselle, jonka uskoo sen avulla tekevän kirjoja, jotka muille eivät kelpaa. Jokainen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa, onnea matkaan.

    Valtionkirjailijaliitoon ammattimainen jäsensyys ja taattu liksa varmaan miellyttäisi kirjailijoita, mutta kirjalllisuuden ja veronmaksajien kannalta se vasta vihonviimeinen tukipolitiikka. Neuvostoliitossa tämä ei tuottanut ainakaan korkeatasoista atidetta vaan sellaista virkamiestaidetta.

    Suomalainen erikoisuus on, että jos on “koulutettu taitelija” siis ei ITE-taitelija vaan joskus johonkin oppilaitokseen sisään päässyt, niin yhteiskunnan pitäisi antaa elinikäinen työpaikka ja tulot. Millään muulla alalla ei sentään noin ajatella. Suomessa koulutetaan runsaasti eri alojen ammattitaitelijoita, mutta missä se näkyy – onko Suomi taiteen huippumaa? Ilmeisesti koulutus on kelvotonta tai systeemi epäonnistunut.

    On aivan hyvä, että ihmisillä on mahdollisusu koulutukseen ja myös tehdä virheitä alan valinnassa. Mutta jos itseään etsivä ihminen ilmottautuu kirjailijaksi ja siitä ei synny hänelle riittävää toimeentuloa niin… ehkä “ammattitaitelijan” pitäisi katsoa peiliin ja miettiä hieman elämänsä valintoja. Siihen kannattaisi myös kannustaa ja tehdä homma selväksi.

    Loppupeleissä kirjallisuus pärjää kyllä, lukijat ovat sitten eri asia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Tuomas S, kirjoitti 13.9.2010 kello 12:32

    az

    Minusta Puhdistus oli kirjana heikkotasoinen. Epäuskottavaa ja raflaavaa kioskikirjallisuutta.

    Kirjoistahan saa olla mitä mieltä tahansa, mutta uskottavuuden ottaminen kriteeriksi suorasanaista kertomakirjallisuutta arvioitaessa on kyllä jo hieman hämmentävää. Mun mielestä esimerkiksi Jäniksen vuosi oli todella epäuskottava. Eihän tollaisia tapahtumia kenellekään voi sattua. Tai Paroni von Münchausenit. Epäuskottavaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. Raimo K kirjoitti 13.9.2010 kello 13:22

    TomiA: “Heh, minä tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia reaktioita Oksasen rasististen kommenttien esiin tuomien herättää teissä taavi tavallisissa.”

    Heh heh, tosiaan. Ensin olisi TomiA:n hyvä katsoa esim. wikipediasta tms, mitä rasismi on. Sitten olisi hyvä edes hieman tuntea Neuvostoliiton historiaa, jotta arvio Puhdistuksesta ei menisi ihan poskelleen. Ja jos aikoo ottaa yli-ihmisen asenteen, olisi hyvä, jos olisi edes jonkinlaista perustaa moiselle – arv. taavi tavallinen. Heh!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Kari Koskinen kirjoitti 13.9.2010 kello 13:43

    Tiedemies,

    Minusta taas tuo kuvaamasi ilmiö teki esimerkiksi Stalinin lehmistä kiinnostavan kirjan (no, oli siihen muitakin syitä). Minä nimittäin luulen, että Sofi ihan tosissaan uskoo asioiden olevan sillä tavoin, että yhteiskuntamme on syvän epätasa-arvoinen ja häntä (ja hänenlaisiaan) ei arvosteta pätkääkään.

    Minusta, ja ilmeisesti sinusta myös, moinen näkemys on lähinnä mielipuolinen, enkä ainakaan minä tuollaiseen maalmankuvaan pääse kiinni. Mutta siinä teoksessa Sofi (minun tulkintani mukaan) paljastaa, mistä on kyse.

    Tietenkään yhden hieman erikoisemman kirjailijan päänsisällä olevat tapahtumat eivät olisi sinällään erityisen kiinnostavia, mutta hyvin merkittävä osa suomalaisista naisista näyttäisi kärsivän samanlaisista ongelmista. Voisi sanoa, että merkittävä osa naistutkimuksesta ja feministisestä liikkeestä Suomessa on näiden “moniongelmaisten” naisten hallussa. Se on kiinnostavaa.

    Sellaisilla argumenteilla kuin että naisen euro ei olekaan 80 senttiä, miehet eivät ole juurikaan väkivaltaisempia parisuhteessa tai että naisten asema on Suomessa monin mittarein parempi kuin miesten, ei Sofin edustamasta tarkestelukulmasta ole mitään arvoa. Jos koko oma maailmankuva on rakennettu “uhriuden” ympärille, ei sitä helposti voi muuttaa, vaikka se tosiasiallisesti (ulkopuolisen tarkkailijan silmin) olisi täysin väärä.

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Pasi kirjoitti 13.9.2010 kello 14:39

    Lukulaitteiden pikkuhiljaa kehittyessä käyttökelpoiselle tasolle on ammattikirjailijoiden ja kustantajien asema käymässä tukalaksi. Muusikoista poiketen tulonmuodostusta ei oikein voi rakentaa edes esiintymisten varaan. Luulisin, että erityisesti vaarassa on kirjojen myynti kovissa kansissa yli 25 euron hintaan. Näitä kirjoja ostavilla on varaa ja luultavasti myös mielenkiintoa ostaa jokin ipadin kaltainen laite sähköisessä muodossa saatavien teosten lukemista varten. Muutaman euron pokkarit saattavat sen sijaan elää pidempään uimarantalukemisena tms.

    Jos luvattomat kopiot voitaisiin jotenkin eliminoida (en siis usko tähän), voisi sähköisistä kirjoista muodostua kohtuullinen ansaintakeino. Ainakin itse voisin kuvitella ostavani viidellä eurolla monia sellaisia kirjoja, joita en nyt osta 25 eurolla.

    Sofi Oksasesta: Hän on kirjailija, ei mikään suomikuvabrändäri. Hänellä on täysi oikeus antaa yksipuolisia lausuntoja valitsemistaan aiheista tai olla vaikka kokonaan väärässä esimerkiksi suomalaisten miesten ominaislaadusta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. aleksis salusjärvi kirjoitti 13.9.2010 kello 15:10

    JTS: hauskoja pointteja, joskin vertailu neuvostoliittoon on vähäistä enemmän ongelmallista yhteiskuntarakenteiden yhteensovittamattomuuden takia. Mutta pointtiisi marginaalikirjallisuudesta on helppo puuttua, jos tuntee yhtään kulttuurihistoriaa.

    Sellaiset mitättömyydet kuin vaikkapa Antonin Artaud tai Jerzy Grotowski ovat juuri sitä bisneksenä miinusmerkkistä kulttuuria, jonka merkitys kaikkeen taiteeseen kuitenkin ylittää vaikkapa myyntikuningatar j. k. rowlingin 6-0.

    Teoksen päätös tehdä mieluummin kulttuuria kuin rahaa tulee vuoren varmasti jättämään jälkensä tähän maahan (ja on sitä esim. runoudessa jo tehnytkin).

    Se, mitä sanot taiteilijankoulutuksen valtionpalkasta pitää kyllä paikkansa. Kulttuuri menee heti (ja on aina ennenkin mennyt) kuralle siinä vaiheessa, kun taiteilija käsitetään ammattina muiden joukossa. Taiteen ammattilaiset rinnastuvatkin ammattikuntana lähinnä rakkauden ammattilaisiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. Sampo Smolander kirjoitti 13.9.2010 kello 17:53

    Tiedemies: Mistä lähtien taiteilijoilta on ollut tapana edellyttää asiallisuutta, järkevyyttä, totuudenmukaisuutta tai kosketusta todellisuuteen?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. Heikki kirjoitti 13.9.2010 kello 18:38

    Jos kirjailija ensin kirjoittaa, ja sitten myy niin kannattaa laskea että tarvitsee kaksi palkkaa.

    Kirjallisuudessa ylivoimaisesti suosituinta vaikuttaa olevan kirjojen arvostelu joita ei olla itse luettu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  30. Tiedemies kirjoitti 13.9.2010 kello 19:09

    Oksasella, kuten kaikilla muillakin, on tietenkin oikeus näkemyksiinsä. Minulla on toisaalta oikeus näkemykseeni, jonka mukaan hänen näkemyksensä suomalaisuudesta on virheellinen, ja että hänen tapansa ilmaista asiaa julkisesti on typerä.

    En edes olisi kiinnostunut koko asiasta, mutta jostain syystä suomalainen media on tehnyt Oksasesta jonkinlaisen kulttuuri-ikonin. Oksanen on tavallaan sitä, mitä suomalainen kirjallisuus “parhaimmillaan” median luomissa mielikuvissa on. Tämä voi tietenkin olla totta, ja kirjat voivat olla aivan loistavia, en niistä sano mitään, koska en niitä ole lukenut, enkä kirjailijan lausuntojen vuoksi aio lukea.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  31. Leena kirjoitti 13.9.2010 kello 21:21

    Pasi sanoi: “Puhdistus on taivavasti kirjoitettu ja psykologisesti uskottava kuvaus läpitunkevan pelon vallassa elävien ihmisten ajattelusta ja toiminnasta, jonka ainoaksi päämääräksi jää selviytyminen.”

    Myös näin. Hyvin osuttu kirjan ytimeen. Noin minäkin sen näin.
    Piittaamatta vähääkään kuinka kärjistetty tai yksipuolinen kirjan kuvaus virolaisten elämästä Nauvostovallan aikaan ja sen jälkeen on, tai kuinka oikeaan osuva, minun mielestäni kirja luo kiehtovan maailman, kiehtovan kaikessa karmeudessaankin, itse asiassa uskottavan psykologisen kuvauksen pelon vaikutuksesta ihmismieleen.
    Kirja on myös upeasti kirjoitettu, en muista toista lukukokemusta, jossa kammarin verhot ja kärpästen surina olisivat oikeasti piirtyneet esiin ja alkaneet elää omien mummolamuistojeni rinnalla. Sanoin maalattu maisema oli tuttu, takkimekkoineen päivineen.

    Aina ei ole helppoa erottaa taiteen tekijää ja taidetta toisistaan.

    Taiteilijan vapaus tarkoittaa oikeasti vapautta tulkita, kärjistää ja vääristää. Arkielämässä moista toki kutsuttaisiin valehteluksi, kaunokirjallisuudessa se ei sitä ole.

    Analyyttinen ajattelu on niin kovin vaikeaa.

    Löysin itseltänikin kyllä sokean pisteen, varmaan niitä on muitakin. Woody Allenin ja Mia Farrown riitaisan eron jälkeen kesti hetken kun siedin katsoa Allenin uusia elokuvia.

    Moni taiteilija on sietämätön ihminen lähipiirilleen. Taide pyhittää kaiken. Ja pah. Läheisiä ei lainkaan lohduta taide, josta ehkä muut nauttivatkin, jos taiteen tekeminen tuhoaa perheen, ihmissuhteet ja luottamuksen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  32. Kimmo kirjoitti 13.9.2010 kello 21:23

    Ellei Niklas Herlinin varallisuus olisi yleisesti tiedossa, niin Teosta olisi syytä epäillä rahanpesusta. Miten verottaja muuten suhtautuu tilanteeseen, jossa yritystoiminta on tietoisesti tappiollista?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  33. Tuomas S. kirjoitti 13.9.2010 kello 21:54

    Ja nyt meni quotet niin pahasti väärin, että otetaas uudestaan.

    Tiedemies

    Minulla on toisaalta oikeus näkemykseeni, jonka mukaan hänen näkemyksensä suomalaisuudesta on virheellinen, ja että hänen tapansa ilmaista asiaa julkisesti on typerä.

    Mutta onneksi meillä on maabrandy- työryhmä, joka taistelee Virheellistä Kuvaa vastaan… Tilannehan on siinä mielessä patti, että oksasella on oikeus tehdä ja sanoa mitä tahansa, ja sinulla on oikeus olla siitä ihan mitä mieltä haluat. Minun mielestäni Timo Soinin mielipiteet suomalaisuudesta ovat ainkin jostain ihan toisesta maasta kuin omani, mutta silti hänellä on oikeus niihin, ad infinitum. Nämä keskustelut ajautuvat aina tähän samaan, tuttuun kaavaan ja toistavat sitä.

    Mutta ärsyttääkö Tiedemiestä tässä se, että Virheellistä Kuvaa suomalaisista levittää puolivirolainen, feministi, tai nainen? Ehkä mielenkiintoisempi kysymys on se, kuka saa määritellä Oikean Kuvan suomesta ja suomalaisista? Saanko minä? En tiedä kyllä levitinkö ulkomailla asuessani tätä oikeaa kuvaa.

    En edes olisi kiinnostunut koko asiasta, mutta jostain syystä suomalainen media on tehnyt Oksasesta jonkinlaisen kulttuuri-ikonin.

    Media on tehnyt Oksasesta kulttuuri-ikonin siksi että Oksanen kirjoittaa hyviä kirjoja jotka myyvät. Simple as that. Omasta mielestäni Oksanen on parhaimmillaan suomalaisen nykyproosan parhaimmistoa. Lue ihmeessä Oksasen kirjoja. Ensinnäkin on jotenkin hymyilyttävää rankaista häntä olemalla lukematta hänen tuotantoaan (mihin kaikilla on tietysti luovuttamaton oikeus) mutta kirjat ovat hyviä. Toisekseen on vähän knapsua sekoittaa pahasti taiteilijan persoona ja mielipiteet hänen kirjojensa kautta. Miles Davis oli heroiinikoukussa kärvistelevä luonnehäiriöinen persereikä, mutta siitä huolimatta ei maksa vaivaa rankaista häntä olemalla kuuntelematta Kind of Blueta. Se on hyvä levy, vaikka tekijä olikin ikävä ihminen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  34. JuhaH kirjoitti 13.9.2010 kello 22:04

    TomiA sanoi, että Suomi on kohtuullisen väkivallaton maa ja että luotettavaa tieto asiasta ei ole. Hölynpölyä, tuoko YK tilastoihin luotettavuutta:

    http://www.equalitytrust.org.uk/images/violence.gif

    Kannattaa muuten vilkaista sivustot läpi, uskon, että Osmon sivujen lukijoita kiinnostaa.
    http://www.equalitytrust.org.uk/

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  35. katsoja kirjoitti 13.9.2010 kello 22:19

    Asiasta toiseen, voisiko arvon bloginpitäjä käyttää vaikutusvaltaansa, jotta milloin minkin maankolkan pelastuslaitoksen jonkin kolmen neliökilometrin alueelle osoitettu hätäviestintä ei häiritsisi koko helvetin maan televisiolähetyksiä?
    Tai voitaisiinko edes määrätä lailla näitä häirintäviestein tai verkon huoltotöin pilattuja lähetyksiä pakolliseen uusintaan viikon sisään?

    Alkaa kyrsiä täällä Helsingin puolessa milloin mitkäkin karhuhavainnot tai tulipalot. Jos vieressä palaisi niin okei, mutta kun ei pala. Miksei voitaisi lähettää vaikkapa niitä tekstiviestejä vaikutusalueen linkkitorneista ja kokeilla niitä hätäsireeneitä?

    Onkos nyt sitten tässä digitv-standardissamme hätälähetysten kokoinen reikä? Olisi kiva jos niille löytyisi jokin oma streami, jotta alkuperäisen lähetyksen voisi sitten sieltä alta kaivaa boksin tallennuksesta ja nappia painamalla hävittää tilapäisesti kuvasta/kaiuttimestakin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  36. Tavallinen Teknikko kirjoitti 13.9.2010 kello 22:54

    Asiaa tuntemattomana mutta kuitenkin vaistonvaraisesti sanoisin, että Suomea ollaan ajamassa silmät sokeasti mutta kirkkain silmin sosiaali-, työkkörintätien ja naisten hallinnoimaksi virkamiesyhteiskunnaksi.

    Sekin että Ruotsissa Wikipedian päähenkilöä oltiin naruttamassa muka jonkunlaiseksi naistenväärinkäyttäjäksi kertoo sitä, että Suomeenkin on tulossa tällaista pelleilyä. Ja tämän päälle vielä se, että niiden henkilöiden, joidenka työllä Suomeen on tuotu valuuttaa, niin näitäkin työpaikkoja ollaan romuttamassa jonkun Elopin, MS:n ja Ciscon kellokkaan toimesta. On muka olevinaan kanadalainen mutta palkan Elopille maksaa USAn Microsoft.

    Sosiaalimammat ja Pisa-viranomaisetko sitten ryhtyvät kauppaamaan Suomen peruskoulua ja peruskoulujen ruokareseptejä, Kelan tietokoneita ulkomaankaupassa, Nokian puutteessa ulkomaille kun Nokia on kuihtunut Suomesta pois.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  37. TomiA kirjoitti 13.9.2010 kello 23:17

    “TomiA sanoi, että Suomi on kohtuullisen väkivallaton maa ja että luotettavaa tieto asiasta ei ole. Hölynpölyä”

    Kannattaa tutustua rikollisuustutkimuksen metodolgiaan ennen kuin tekee äkkinäisiä johtopäätöksiä. Lyhyesti: Tutkijat ovat sitä mieltä´, että kyselyihin perustuvat uhritutkimukset ovat luotettavimpia. Niiden mukaan Suomi kuuluu EU:n väkivallattomimpiin. Tutkijat tietävätkin, että Suomessa henkirikosten määrä ei korreloi muun väkivallan kanssa.

    Mutta tämä ei siis kuulu asiaan. Suomi saattaisi olla EU:n väkivaltaisin maa ja siitä huolimatta Sofi Oksasn rasistiset väitteet olisivat moraalittomia.

    Sanottakoon vielä, kun vauhtiin pääsin, että Sofi Oksanen saa puolestani kutsua edelleen tyypillistä neekeriä raiskaajaksi ja juutalaista saippuaraaka-aineeksi. Itsehän puheittensa kanssa joutuu elämään. Minua siis huolestuttaa reaktio, jolla Sofin oksennukseen suhtauduttiin. Ei lupaa hyvää, jos kansa hurraa rasistisille möläytyksille.

    Sori.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  38. az kirjoitti 14.9.2010 kello 0:51

    En sympatisoi SNTL:ää. Olen lukenut Puhdistuksen. En kritisoi teosta Sofi Oksasen henkilön takia. Kritisoin kirjaa sen sisällön takia. Huoh.

    Puhdistusta on kehuttu sen realistiseksi väitetyn kuvauksen johdosta. Väitän, että tuo kuvaus on niin sisällöltään kuin piirteiltään hyvin epärealistinen, ja itsetarkoituksellisen sosiaalipornahtava, hieman kuin Iltalehtien lööpit.

    [SPOILERI] Kirjassa on esimerkiksi yksi murha ja kaksi tappoa, joiden edes etäisesti kaltaisia Eestin historiasta tuskin löytyy yhtäkään. Ei ole Eestin historiasta ensimmäistä naista, joka sisarensa tultua karkoitetuksi Siperiaan, olisi antanut sisarensa miehen kuolla vangittuna seinän sisään, koska ei saanut tältä vastarakkautta. Eikä ole yhtäkään tapausta, jossa vanha mummo (vieläpä sama nainen!) olisi ampunut kaksi mafian palkkatappajaa, jotka jahtasivat hänen prostituoiduksi pakotettua sukulaistaan (olen muuten lähes varma, että tämä puoli kirjaa on tunnelmakuviltaan plagioitu Lilja 4ever elokuvasta) . En voi olla myöskään ajattelematta, että Oksasen totalitaristisen puoluekoneiston kuvauksessa ovat vaikuttaneet hänen julkisesti mainitsemansa S/M fantasiat. Tapa, jolla Kommunistinen Puolue ihmisten elämää NL:ssä rajoitti tuskin kuitenkaan kulminoitui seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vaikka sitäkin esiintyi. Entä missä ovat värisävyt? Hyvän ja pahan sekoittuminen? Hyvän tekeminen vilpittömässä uskossa hyvän tekemiseen (joka kuitenkin oli lopulta pahaa, mikä muodosti suuren osan kommunismin tragediasta). Minä väitän, että tuon kirjan tapahtumat voidaan muutamilla nimien muutoksilla ja etsivän lisäämisellä siirtää Ruotsiin ja väittää Wallanderiksi, osa 34, eikä kukaan arvaisi kirjan kertovan Eestistä.

    Mikä kirjassa todella olisi “Eestiä” eikä vain raflaavalla juonella ja sosiaalipornolla väritettyä yleistä alistamista ja rikollisuutta (ja hyvin epäuskottavaa sellaista, kuinka monta tapausta edes koko maailmasta??) se on hyvin vähäistä.[/SPOILERI]

    Kirjaa kehutaan avuista, joita siinä ei yksinkertaisesti ole. Tässä on jokin kollektiivinen harha, jossa teokseen projisoidaan joitakin odotuksia tai omia tulkintoja.
    Toistuvat kärpästen tapot, jotka ovat kuin iltalehden huutavia otsikoita kun ne otsikot eivät itsessään vielä riitä, saavat jonkin syvällisemmän ja todella taiteellisen merkityksen.

    Tähän epärealistisen kuvauksen kritisointiin on, Tuomas, aika huono esittää vastaväitteeksi, että ei kaunokirjallisuudella ole mitään velvollisuutta pyrkiä realismiin, ellet sitten samalla kiellä niitä hyviä puolia, joita monet kirjaa kehuneet katsovat kirjassa nähneensä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  39. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.9.2010 kello 7:16

    az:
    Oletko koskaan öukenut yhtää toimintadekkaria? Myös Wallander on palkittu kirjailija.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  40. Elina kirjoitti 14.9.2010 kello 7:41

    Sofi Oksanen saa toki sanoa, että Suomi on paska maa kuten sanoikin.

    Sen sijaan minusta kenelläkään ei ole oikeutta julkisesti valehdella väkivaltatilastoista kuten hän teki tanskalaisessa TV-ohjelmassa. Eihän se lainvastaista tietenkään ole, koska kohteena olivat suomalaiset miehet, mutta alhaista.

    Virossa muuten tapetaan parisuhteissa naisia yli kolminkertainen määrä Suomeen nähden. Suomen jättävät taakseen myös mm. Belgia, Slovakia ja Luxenburg, eikä Tanskakaan kovin kaukana Suomesta ole.

    s.5

    http://www.optula.om.fi/uploads/3ey309hz08t.pdf

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  41. Raimo K kirjoitti 14.9.2010 kello 9:13

    TomiA: “Mutta tämä ei siis kuulu asiaan. Suomi saattaisi olla EU:n väkivaltaisin maa ja siitä huolimatta Sofi Oksasn rasistiset väitteet olisivat moraalittomia.”

    Ei todellakaan kuulu asiaan – otahan selvää, mitä rasismi on.
    Ja juuri eilen saatiin FST:stä kuulla useammankin asiantuntijan todistus, että Suomessa 20% naisista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa – onko se paljon vai vähän, päätelköön jokainen itse – jos osaa päättelyä.
    az:lle sanoisin, että Puhdistus on romaani, ei tietokirja – ja romaanina varsin uskottava. Väität, että “tapa, jolla Kommunistinen Puolue ihmisten elämää NL:ssä rajoitti tuskin kuitenkaan kulminoitui seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vaikka sitäkin esiintyi” – niinkuin reittä pitkin asemiin kiipeämistä ei siellä muka olisi ollut – kuten kaikkialla muuallakin. Ja miten kulminoituminen tähän kuuluu?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  42. Tuomas S, kirjoitti 14.9.2010 kello 9:46

    az

    Puhdistusta on kehuttu sen realistiseksi väitetyn kuvauksen johdosta. — — — Kirjassa on esimerkiksi yksi murha ja kaksi tappoa, joiden edes etäisesti kaltaisia Eestin historiasta tuskin löytyy yhtäkään.

    Edellä mainittu Jäniksen vuosi on minun mielestäni melko realistinen kuvaus (jos kohta romantisoitu) kuva narsistisen ihmisen kyllästymisestä itseensä. Siitä huolimatta kukaan ei huutele Paasilinnalle että on epärealistista että Vatanen kävelee vankilasta seinän läpi ulos. Niin onkin. Älä sekoita realistisuutta, historiallisuutta ja totuudenmukaisuutta. Ainakaan kaunokirjallisuudessa.

    Tähän epärealistisen kuvauksen kritisointiin on, Tuomas, aika huono esittää vastaväitteeksi, että ei kaunokirjallisuudella ole mitään velvollisuutta pyrkiä realismiin, ellet sitten samalla kiellä niitä hyviä puolia, joita monet kirjaa kehuneet katsovat kirjassa nähneensä.

    Minun mielestäni esimerkiksi Harjunpää- dekkarit ovat mielenkiintoisia ja realistisia, mutta M. Joensuun vetäminen tilille siitä että ne eivät kuvaa tapahtuneita asioita olisi absurdia. Jos näitä haluttaisiin niin kannattaisi pidättäytyä esitutkintapöytäkirjojen lukemisessa.

    On myös (huomattavan epätodennäköistä mutta) mahdollisuuksien rajoissa, että eri ihmiset pitävät kirjoissa eri asoista. Esimerkiksi itselleni tämä totuudenmukaisuuden vaade joustaa proosassa kuin keskustapuolue, ja sinulle se on tärkeää.

    (olen muuten lähes varma, että tämä puoli kirjaa on tunnelmakuviltaan plagioitu Lilja 4ever elokuvasta)

    Kyseisessä kirjassa on varmasti muitakin plagioituja tunnelmia. Mutta toisaalta neljännes maailman kirjallisuudesta on Shakespearen Romeon ja Julian versiointia ja plagiointia, niin ehkä tämä Oksasen törkeä tunnelman varastaminen voidaan pitkin hampain hyväksyä.

    Minä väitän, että tuon kirjan tapahtumat voidaan muutamilla nimien muutoksilla ja etsivän lisäämisellä siirtää Ruotsiin ja väittää Wallanderiksi, osa 34, eikä kukaan arvaisi kirjan kertovan Eestistä.

    Jos tädillä olis munat niin… tämä argumentti on vähän sama kuin nykytaidenäyttelyissä usein kuultu “mäkin tekisin paremman mutten viitti”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  43. Pasi kirjoitti 14.9.2010 kello 10:15

    az:
    Nyt taisi mennä historiallinen ja psykologinen realismi sekaisin. Kaunokirjalliselta teokselta ei ole järkeä vaatia ensimmäistä, jälkimmäinen on taas ilmaisuvoimaisen kerronnan elinehto. Enkä ymmärrä, miten keneltäkään lukutaitoiselta voi jäädä huomaamatta hyvän ja pahan perusteellinen sekoittuminen Puhdistuksessa.

    On kokonaan toinen asia, että Oksasen kertomuksella, Viron lähihistorialla ja SNTL:n miljoonien likvidoitujen tarinoilla on enemmän kuin tarpeeksi yhtymäkohtia. Tämä on tietenkin vaikuttanut merkittävästi siihen, miten teos on erityisesti Virossa otettu vastaan. Teoksen kiittävä vastaanotto esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Ranskassa määräytynee kirjallisemmista lähtökohdista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  44. az kirjoitti 14.9.2010 kello 10:49

    Ei minulle totuudenmukaisuuden vaade ole proosassa tärkeää. Ei kannata lukea toisten viesteihin sellaista, mitä siellä ei ole.

    Eestin neuvostoajan kokemusten todellisuuden kuvaukseksi ei kuitenkaan kannata Puhdistusta väittää. Näiden kehujen motivoimana Puhdistuksen luin, enkä pitänyt siitä kirjana, enkä katsonut sen olevan kehujen arvoinen. Meidän täytynee vain olla tästä subjektiivisesta kysymyksestä eri mieltä, tuskin kumpikaan on toista vakuuttamassa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  45. az kirjoitti 14.9.2010 kello 11:55

    Pasi,

    “Nyt taisi mennä historiallinen ja psykologinen realismi sekaisin. Kaunokirjalliselta teokselta ei ole järkeä vaatia ensimmäistä, jälkimmäinen on taas ilmaisuvoimaisen kerronnan elinehto.”

    Ei mennyt sekaisin. Ensimmäisen vaatiminen kaunokirjalliselta teokselta riippuu tyysin teoksesta ja sen kuvaamasta kohteesta. Jälkimmäisen en myöskään katso toteutuvan Puhdistuksessa.

    Psykologisen realismin kuvauksesta voisin antaa verrattavaksi teokseksi Arthur Koestlerin Darkness at Noon:n. Koestler toisaalta matkusteli reportterina Stalinin Venäjällä, todisti mm. nälänhädät, oli itse alkujaan kommunisti, tunsi monia näytösoikeudenkäyntien uhreista henkilökohtaisesti ja selvisi hengissä kahdelta keskitysleiriltä.

    Sofi on jyväskyläläinen tyttö, jolla ei ole omakohtaista kokemusta kuvaamastaan. Siksi hän päätyy käyttämään stereotyyppista kuvastoa. Siksi sen voisi muutamilla nimien vaihtamisilla muuttaa ruotsalaiseksi dekkariksi, eikä kirjan “psykologista realismia” nyt kehuva tajuaisi välttämättä ollenkaan, että se “oikeasti kertoo SNTL:n vainoista”.

    Pasi: “Enkä ymmärrä, miten keneltäkään lukutaitoiselta voi jäädä huomaamatta hyvän ja pahan perusteellinen sekoittuminen Puhdistuksessa.”

    Minusta se on päälle liimattua ja hakemalla haettua, ei luontevaa eikä uskottavaa. Itseäni häiritsevät erilaiset tehokeinot, joilla katson kirjailijan pyrkivän manipuloimaan lukijaa. Ne eivät saisi olla huomattavissa, vaan niiden pitäisi olla “itse teoksessa”, sen kudoksessa, ei irrallisina tehokeinoina.

    Se miten teos on jossakin otettu vastaan, ei kerro siitä mitään. Muutenhan väkivaltaelokuvat tai prostituoitujen lailla pukeutuvien muovisten tyttöjen jankuttama pop-musiikki olisi korkeatasoista taidetta. Tai Da Vinci -koodi hrrrr.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  46. Tuomas S. kirjoitti 14.9.2010 kello 11:57

    Eestin neuvostoajan kokemusten todellisuuden kuvaukseksi ei kuitenkaan kannata Puhdistusta väittää. Näiden kehujen motivoimana Puhdistuksen luin, enkä pitänyt siitä kirjana, enkä katsonut sen olevan kehujen arvoinen.

    No voi taivaan vallat. jos joku kertoo sinulle sinuhe egyptiläisen olevan viiltävä tarkka kuvaus egyptin muinaishistoriasta, niin saattaa vähän kirpaista jos se selviääkin aivan puhtaaksi mielikuvituksen tuotteeksi. Paska kirja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  47. TomiA kirjoitti 14.9.2010 kello 12:22

    Raimo: “Ei todellakaan kuulu asiaan – otahan selvää, mitä rasismi on.
    Ja juuri eilen saatiin FST:stä kuulla useammankin asiantuntijan todistus, että Suomessa 20% naisista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa – onko se paljon vai vähän, päätelköön jokainen itse – jos osaa päättelyä.”

    Tiedän, mitä rasismi on varmasti paremmin kuin sinä. Tiedän myös perheväkivaltatilastoista selvästi noin sata kertaa enemmän kuin sinä.

    Et selvästikään ymmärrä, millaisen kuvan itsestäsi annat, kun puolustat rasistista kommenttia ja sille hurraamista kiihkeästi vedoten ylimielisin sanankääntein asioihin, joista selvästi tiedät kovin vähän.

    Tässä on suhteellisen hyvä johdatus lähisuhdeväkivaltatutkimukseen Suomessa ja siihen sumutukseen, johon nämä 20%-väitteet perustuvat (vaikka ote aika erikoisesti kirpoaa lopussa ikään kuin viime hetkillä olisi pelko maineen ja apurahojen menetyksestä iskenyt):
    http://www.scribd.com/Venla-Salmi-Kohti-Monimuotoista-Oikeus-2009/d/27263007

    Rasimi-termihän on muuttunut alkuperäisestä suppeasta merkityksestä (ihmisrotujen tieteellinen arvottaminen) jonkinlaiseksi kattokäsitteeksi.

    “Tyypillinen neekeri ei hallitse himojaan ja siksi raiskaa” on kuitenkin tyypillinen alkuperäiselle rasimille. Oksasen “tyypillinen suomalainen mies ei osaa ilmaista itseään ja siksi turvautuu väkivaltaan” on periaatteessa täysin sama väite, koska, kuten mustaksi myös, suomalaiseksi mieheksi synnytään eikä asemasta pääse pois millään keinolla (yhteisön sisällä).

    Väite, että suomalainen mies hallitsee Suomea ja siksi häntä saa haukkua miten tahansa, lienee liian älytön kumottavaksi.

    Koska sukupuolta ei pidetä rotuna, usein on tapana käyttää seksismi-termiä rasismin sijaan silloin, kun määrittelyn kohteena on sukupuoli. Oksanen ei kuitenkaan viitannut miehiin (sukupuoleen) yleisesti vaan nimenomaan suomalaisiin miehiin. Siksi olen pitänyt osuvampana käyttää termiä rasismi. Ihmiset myös ymmärtävät rasismin paremmin, “oikeammin” kuin seksismin.

    Täysin osuvaa termiä tälle monien harrastamalle suomalaisten miesten parjaamiselle ei kuitenkaan ole.

    Onko sillä sitten mitään väliä, että niin monet eivät kykene tunnistamaan rasistisia väitteitä tai ainakaan paheksumaan niitä, kun kohteena on suomalainen mies? Onko tervettä, että “suomalainen mies” on muuttunut jossain määrin haukkumasanaksi.

    Voisin kirjoittaa pitkään aiheesta. Mutta ehkä vain kysyn: Onko sattumaa, että Suomessa miesten elämänlaadun (tai laaduttomuuden) ero suhteessa naisiin on suurempi kuin muissa teollisuusmaissa? Onko sattumaa, että miehet ovat Suomessa keskimäärin paljon selvemmin onnettomampia suhteessa naisiin kuin muissa rikkaissa maissa. Mikä on syy ja mikä on seuraus eli haukutaanko suomalaista miestä, koska hänellä menee huonosti, vai meneekö huonosti, koska haukutaan? Vai onko sittenkin niin, että suomalaiset miehet vain ovat niin paskoja, että muuta selitystä ei tarvita?

    Siis kunhan nyt tuli mieleen … sillä mullahan on kaikki hyvin … enkä siis mitään valita … ja, joo, tyhmäähän tollanen kitinä onkin … unohtakaa, että sanoin mitään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  48. Seppo Hyttinen kirjoitti 14.9.2010 kello 12:46

    Kliffaa, Ode, että olet skiivannu uuden kniigan! Vauraus ja aika on jo hyllyssä – kuten kaikki muutkin skribaamasi epokset Vihreästa valosta (-83) alkaen:-))

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  49. Pasi kirjoitti 14.9.2010 kello 13:09

    az,
    Koeslerin ottaminen Oksasen vertailukohdaksi ontuu monessakin mielessä. Ennen muuta siksi, että mainittu teos on leimallisesti poliittis-historiallinen romaani kommunismin illusion murenemisesta. Puhdistuksen aihe ja näkökulma on kokonaan toinen. Stalinin puhdistukset ja moderni naiskauppa ovat kuitenkin todellisia ilmiöitä. Ilmiöiden kouriin joutuneiden ihmisten kuvitelluista ajatuksista ja toimista voi hyvin kirjoittaa kaunokirjallisia teoksia syyllistymättä historian “vääristelyyn”. Lopputuloksen uskottavuus riippuu sitten kirjoittajan taidosta. Mutta eiköhän tämä onko-Puhdistus-hyvä-kirja-keskustelu nyt ole meidän osaltamme tässä. Sinusta se on huono, minusta hyvä. Muilla – kirjan lukeneilla tai lukematta jättäneillä – on taas muut mielipiteet.

    Oksasen käsitykset väkivallasta Suomessa ovat omankin arvioni mukaan vinoutuneita, mutta millä perusteella häneltä vaaditaan objektiivisuutta ja tasapuolisuutta. Ei hän ole antanut lausuntojaan Tilastokeskuksen kamreerina. Länsimaisen oikeusvaltion parhaita puolia on se, että täällä suutari, leipuri tai kirjailija voivat esittää käsityksiään oman expertiisinsä ulkopuolelta ja saavat olla myös julkisesti väärässä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  50. Elina kirjoitti 14.9.2010 kello 13:46

    Luonnollisesti täysin fiktiivinenkin kaunokirjallinen teos voi olla uskottava tai epäuskottava.

    Kyse on siitä, miten henkilöhahmot ja juonenkulku toimii juuri siinä viiteympäristössä mihin kirja asettuu.

    Eli Harry Potter on kauttaltaan “epäuskottava”, jos sitä tarkastelee vasten reaalimaailmaa, mutta uskottava, jos sen sijoittaa fantasian kartalle.

    Tässä kontekstissa Harry Potter -sarjassa voi olla hyvinkin epäuskottavia käänteitä. Ne eivät vain istu kokonaisuuteen.

    Vähän sama, kun lopetin Frasierin katselun siinä vaiheessa, kun Niles alkoi seurustella Daphnen kanssa. Sarja ei varmastikaan ole tarkoitettu dokumentaariseksi, mutta käänne oli silti epäuskottava.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  51. Raimo K kirjoitti 14.9.2010 kello 14:59

    TomiA, eiköhän tuossa mitä viimeksi kirjoitit, ollut melko paljon juuri sitä, mitä nimität rasismiksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  52. TomiA kirjoitti 14.9.2010 kello 15:36

    “TomiA, eiköhän tuossa mitä viimeksi kirjoitit, ollut melko paljon juuri sitä, mitä nimität rasismiksi.”

    Kyllä, hyvin oivallettu. Selostin siinä rasismin perusteita.

    Hiukan lisää: Oksastahan yritettiin vapauttaa pinteestä, että hän vain asiasta mitään ymmärtämättä toisti kuulemiaan väitteitä. Minusta se ei vapauta vastuusta. Jos minulle tulisi mieleen väittää, että tyypillinen neekeri ei osaa hallita himoja ja siksi raiskaa, en pääsisi pinteestä väittämällä, että olen jotain sellaista joskus kuullut.

    On kuitenkin tärkeää huomata tämä kytkös “tutkimusten” ja diskurssien välillä. Kyllä juuri näillä “20% naisista kokee perheväkivaltaa” tai “Suomi on EU:n väkivaltaisin maa” -tutkimuksilla on luotu sellaista diskurssia, jonka sisällä rasistisen möläytyksen syntyvät. Näitä väitteitä ovat levittääneet todella monet tahot Amnestystä puolueiden naisjärjestöihin ja STM:öön.

    Tässä mielessä syyllisiä on paljon enemmän kuin satunnaisten möläyttelijöiden lukumäärästä voisi päätellä.

    Ihan varmasti en osaa kertoa, mikä motiivi kullakin taholla on näiden valheiden levittämisessä. Yksi tärkeä syy lienee poliittisen pääoman kerääminen uhriutta korostamalla. Yksi on ideologinen sokeus.

    Yksi seuraus on Suomeksi kutsutun symbolisen luottamusrakenteen heikkeneminen. En sitten tiedä, kuinka moni oikeasti haluaa esimerkiksi vetää mattoa hyvinvointivaltion alta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  53. JTS kirjoitti 14.9.2010 kello 15:38

    aleksi s: kiitos jopa aiheeseen liittyvästä keskustelusta.

    Pienkustantamista tuntien tässä on kyllä muutoksen tuulia ilmassa.

    Tukihenkisyys – kun ennakkoon tiedetään saavan persnettoa kustannushankkeesta – on todella kova paikka. Pienkustantamisessa kulut vain pidetään niin pienenä, että riskit pysyvät hallinnassa.

    Kirjailijan näkökulmasta kustantaja tuottaa palveluita – kustannustoimittaminen & muu henkinen tuki, teknistä osaamista taitossa ja kielenhuollossa, kansissa jne – ja erityisesti markkinoinnissa. Oden näkökulmasta hommia voi paiskia itse tai maksaa niiden saamisesta palveluna. Normaalisti palveuiden hinta on yli 50% myyntituloista.

    Uusin ilmiö on sähköinen kustantaminen Amazonin kautta, jolloin kirja on saatavilla ja laskutusmekanismi toimii – tosin fyysinen kappale tlee ylos vain kun sen joku tilaa. Autamatisointi pienentää kustantajan kuluja.

    Ilmainen kirjallisuus tuskin on sama asia kuin huono. Jos mp3-maailmassa ilmainen oli tapa jolla ohitettiin muutamat harvat musiiimausta päättävät toimittajat ja vastaavat, niin miksi sitten ei kirjallisuudessa.

    Neuvostoliiton maanalainen kirjallisusu oli ilmaista – ja se piti tärkeät ja hyvät kirjat silti tiedossa ja elämässä.

    Tällä vuosituhannella kustantajan rooli portinvartijana / kulttuuritoimijana on mennyttä.
    Suomessa varmaan juha vuorisen ‘Juppohullun päiväkirja’ on tästä mainio esimerkki.

    Siksi vetoaminen Gutenbergin aikaiseen toimintatapaan ja kustantajan kultuuritahoon on vähän mennyttä maailmaa.

    Pienikutsntajat ovat ainakin osoittaneet, että WSOY, Otava ja niin edeleen eivt ole ainoa tuutti tai laadun automaattinen tae. Kirjailijoilla on ainakin vaihtoehtoja – ja itsekin voi tehdä paljon.

    Suuret suomalaiset ksutannustalot ovat ainakin yksiselitteiden kehnoja kirjallisuuden viemisessä. Osaamista ei vain ole. Eikä haluja.

    Levybisnkesessä ura menee indie-firmasta isomman firman suomalaiseen kustantajaan ja vähäkään potentiaalisemmat bändit siirtyvät aina kansainväliseen levyksutantamoon (hassua sanoa ‘levy’ kun kyse on bitesitä siinä kuin kirjoista). Vaihtoehtojakin on ja niilläkin pärjää.

    kirjalisuuden ksutantaminen väistämättä muuttu samaan suuntaan kuin musiikkibusiness – kyse on kummassakin biteistä ja samoilla laitteilla voi kuunella tai lukea (tai mitä vain). Samoin marginaalinen kirjaliisuus – jos on kiinnostavaa – löytää aivan varmasti itselleen elintilan ja leviämiskeinot.

    Kirjakustantamoilla on ainakin oppimisen paikka, jos ne aikovat olla ylipäätään olemassa.

    niin, ja toivottavasti Sof Oksanen joskus elämässään vielä pystyy jotain kirjoittamaan ja joku niitä voi kustantaa. Sekään ei ole itsestäänselvää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  54. Raimo K kirjoitti 14.9.2010 kello 18:10

    “TomiA, eiköhän tuossa mitä viimeksi kirjoitit, ollut melko paljon juuri sitä, mitä nimität rasismiksi.”
    Kyllä, hyvin oivallettu. Selostin siinä rasismin perusteita.

    Hyvä, että osaat vielä katsoa peiliin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  55. aleksis salusjärvi kirjoitti 14.9.2010 kello 19:24

    JTS, hyviä pointteja sulla. Aihe tosin menee kovin laajaksi, kun rinnastat taiteen tukemisen apurahoin ja kustannustoiminnan toisiinsa.

    Kustantamojen tän hetken merkittävin panos lienee markkinointi, jota ysinäisen kirjailijan on mahdottoman hankalaa tehdä. Toinen keskeinen rooli kustantamoilla on portinvartijan rooli kirjailijuuteen, mikä tässä maassa tarkoittaa mahdollisuutta saada apurahaa käytännössä mistään.

    Kustannustoiminta on mennyt yleisesti suomessa päin pyllyä viimeiset 15 vuotta, jos tarkastellaan kirjallisuutta monimuotoisena taiteenlajina. Sen sijaan en usko, että kustannustoiminta instituutiona tulee kovin pahasti järkkymään vielä hetkeen. Tarvitaan kuitenkin oppikirjoja (muodossa tai toisessa) sekä isän- ja äitienpäin ynnä joululahjoja. Keittokirjat onkin suomen myydyimpiä kirjoja – ja tämä taas on WSOY:n tämän hetken koko strategia.

    Bisneksenä kaunokirjallisuus on kirjallisuudenlajina jotain vitsin ja harrastelun väliltä, jos siitä jätetään Finlandia-ehdokkaat pois. Kaunokirjallisuuden merkitys taas kirjalliseen kulttuuriin ja kielenkäytttöön yleensä on vitaalin kielen ja koko kulttuurin elinehto.

    Kustantamoiden toiminta tullee kautta linjan muuttumaan kuvataiteen kuratoinnin tapaiseksi puitteiden luomiseksi. Tällaisen spekuloinnin sijaan on tosin mielestäni hyvä vähän kippistellä sillekin, että Teoksen kaltainen miinusbisneksentekijä on yrittänyt tuoda esiin kirjoja, joilla on rahanteon sijaan muita avuja tällä ihmiselon tiellä.

    Neuvostoliitosta vielä: taidat olla lukenutkin Olavi PAavolaisen Nykyaikaa etsimässä, jossa hän puhuu neukkulan alkutaipaleen kirjallisuuden tilasta. Se oli paperipulan ja sensuurin takia käytännössä pelkästään suullista. Epäilemättä tärkeimmät teokset säilyvät näinkin – mutta itse preferoin tilannetta, jossa vähän huonompiakin kirjoja julkaistaan ja eletään kirjallisuutta arvostavassa ja sen itseisarvollista merkitystä tunnustavassa kulttuurissa. Rahanhassauksena taide on vielä siitä vähemmän haitallisesta päästä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  56. Lanttu leikkaa kirjoitti 15.9.2010 kello 8:14

    Ongelman muodostaakin venäläistä pahemmin keskittynyt kirjojen jakelu.

    Valtakunnassa on vain kolme väylää ostajan luo: Suomalainen, Akateeminen ja yksityisten kirjakauppojen yhdistelmä INFO.

    Voit ongelmitta julkaista esim. saksalaisen Books on Demandin kautta erittäin kätevästi mitä hyvänsä haluatkin, sisäläten myös julkisen kirjan vaatiman ISBN-tunnuksen.

    https://www.bod.fi/etusivu.html

    Mutta INFO-ketju valitsee tiskillä myytäväksi kirjoja vain Akateemisen hyväksymältä listalta, eikä suinkaan kaikkea mitä on saatavilla!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  57. Tiedemies kirjoitti 15.9.2010 kello 20:27

    Mutta ärsyttääkö Tiedemiestä tässä se, että Virheellistä Kuvaa suomalaisista levittää puolivirolainen, feministi, tai nainen?

    Ei, minua ärsyttää se, että merkittävänä pidetty henkilö on paitsi täysin epäjohdonmukainen kritiikissään, myös joko valehtelee tietoisesti, tai levittää erehdyksissään varmana tietona väitteitä, jotka olisi ollut helppo tarkastaa.

    Kyllä se kaikki yllä lukee. Virolaisuus ei merkitse tässä muulla tavalla mitään, mutta kuten yllä on todettu, Viro on tässä kritiikin suhteessa huomattavasti Suomea ankeampi paikka.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus