Jos MTK:n puuläm­mi­tys ei kel­paa, olisi min­un siis kohtu­ullista esit­tää, mitä hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämisek­si pitäisi tehdä.

Minä uskon markki­noi­hin ja siihen, että poli­itikko­jen on parem­pi vaikut­taa ener­gia-alan kehi­tyk­seen hiilid­iok­sidi­veron tai päästöoikeuskau­pan kaut­ta sen sijaan, että alka­vat sormeil­la yksi­tyisko­htia. Hiiliv­erol­la on puolen­sa, mut­ta kun EU:ssa on valit­tu päästöoikeuskaup­pa, panos­tet­takoon siihen.

Päästöoikeudet muut­tuvat mak­sullisik­si voimalaitosten osalta. Tämän pitäisi koskea kaikkia päästöoikeuk­sia ja päästökau­pan koskea kaikkia päästöjä, jot­ta jär­jestelmä olisi loogi­nen. Tähän var­maan päästään, kun USA tulee takaisin ilmastopoli­ti­ikkaan. Jat­ka lukemista “Miten päästöjä pitäisi vähentää?”

Jouni Lundqvist: ”Kysymys Odelle. Entä sähköläm­mi­tys­talon sähkö onkin tuotet­tu uusi­u­tu­val­la ener­gial­la? Ei kai se voi olla huono tapa lämmittää?”

Tähän kysymyk­seen joutuu vas­taa­maan tavantakaa.

Euroopan sähköverkko on inte­groitu niin, että voimaloi­ta käytetään parem­muusjärjestyk­sessä. Vesi- ja tuulivoimalat, joiden mar­gin­aa­likus­tan­nus on jok­seenkin nol­la, käyvät aina kun vet­tä ja tuul­ta riit­tää. Ydin­voimaloi­ta sul­je­taan vain hyvin har­voin kysyn­nän puut­teen vuok­si, mut­ta tämä tulee yleistymään kesäisin, jos Suomeen todel­la raken­net­taan kolme suur­ta ydin­voimalaa. Täl­lä het­kel­lä melkein koko ajan viimeinen voimalaitos on jos­sain päin Euroop­paa (toden­näköis­es­ti Poris­sa tai Tan­skas­sa) hyrräävä hiililauhde­voimala. Jos sähkönku­lu­tus­ta lisätään, hiilivoimaa käytetään enem­män ja jos sitä vähen­netään, hiilivoimaa käytetään vähem­män. Mar­gin­aalis­es­ti ajatellen kaik­ki käyt­tävät hiililauhdesähköä. Näin määräy­tyy muuten myös sähkön hin­ta, hiililauh­teen mukaan, niin kuin oikein onkin.

Ajatel­laan­pa Ekolan­di­aa, jon­ka sähkönku­lu­tus on 10 000 MW. Sähköstä 9 000 MW tuote­taan vesivoimana ja 1 000 MW hiilivoimana. Jos käytetään keskiar­vo­tuotan­toa, sähkö on siis melko puh­das­ta ja sisältää vain 10 % kivi­hi­il­isähkön omi­nais­päästöistä. Tähän aja­tusvirheeseen on valitet­tavasti sor­tunut myös ympäristömin­is­ter­iö. Jat­ka lukemista “Kaik­ki sähkö on hiilisähköä”

Puun käyt­töä läm­mi­tyk­seen ja sähkön tuotan­toon kan­nat­taa lisätä Suomes­sa paljon. Tästä olen MTK:n kanssa samaa mieltä.

Jos kuitenkin puun käyt­tö opti­moitaisi­in Suomes­sa logis­ti­ik­ka- ja ilmas­tonäköko­h­tien suh­teen, aloitet­taisi­in turpeen kor­vaamisel­la puul­la. Turvevoimalat sijait­se­vat lähempänä met­sää kuin Helsin­ki, minkä lisäk­si turve on kivi­hi­iltäkin pahempi kasvi­huoneilmiön aiheut­ta­ja. Maakaa­sun kor­vaami­nen puul­la ei ole järkevää niin kauan kuin Suomes­sa käytetään turvet­ta, kivi­hi­iltä tai öljyä läm­mi­tyk­seen tai sähkön tuotantoon.

Moni on kom­menteis­sa pur­nan­nut työt­tömien pakol­lista aktivoin­tia. Esimerkik­si nim­imerk­ki Liian van­ha kut­suu sitä orjatyök­si. Kahdek­sal­la eurol­la päivä pitää men­nä töihin.

Jär­jestelmän logi­ik­ka on, että työt­tömyysko­r­vaus­ta vas­taan pitää osal­lise­t­ua mah­dol­liseen työvoimapoli­it­tiseen koulu­tuk­seen tai kuntout­tavaan työ­toim­intaan.  Tästä mak­se­taan työ­markki­nat­uen päälle kahdek­san euroa päivässä eli siis 25,63 + 8  = 33,63 €/päivä.

Onko pakkoak­tivoin­ti aiheel­lista? Jat­ka lukemista “Aktivoin­tia ja orjatyötä”

En ole kovin paljon aikaa uhran­nut Itämeren kaa­suputkelle, kun en ole siitä miltään osin päättämässä.

Olen ymmärtänyt, että put­ki olisi paljon halvem­pi ja ympäristönäköko­h­tien osalta tur­val­lisem­pi vetää maitse Balt­ian maid­en kaut­ta. Latvi­as­sa tiet­tävästi olisi jo valmi­ik­si suuria luo­lia kaa­su­varas­toik­si, joi­ta voitaisi­in käyt­tää tasaa­maan kulu­tuk­sen vai­htelu­ja. Syy siihen, että val­i­taan kalli­impi vai­h­toe­hto meren­po­h­jaa pitkin, on puh­taasti poli­it­ti­nen. Ei halu­ta, että mikään val­tion pääsee väli­in säätelemään kaa­sun kulkua. Näin olen asian ymmärtänyt.

Mut­ta eikö meren poh­jas­sa kulke­va put­ki ole help­po katkaista? Sehän on kuin tar­jot­timel­la. Yksi tarkasti suun­nat­tu syvyyspom­mi ja se on siinä.Myös mal­la kulke­va put­ki on help­po räjäyt­tää poik­ki, mut­ta se on myös help­po kor­ja­ta.  Kaa­suput­ki suo­ras­taan imee ter­ror­is­te­ja Itämerelle.

Luet­tuani juuri Leena Lehto­laisen Henki­var­ti­jan, mieleen tulee sekin, että myös muiden ener­giakaup­pi­aiden kannal­ta voisi olla onnen­potku, jos put­ki vahin­gos­sa katkeaisi.

Mitenkä Venäjä aikoo putken­sa tur­val­lisu­ut­ta vartioida?

Kaupung­in­jo­hta­ja Jus­si Pajunen on sanonut kan­tanaan, ettei Helsin­ki enää tarvitse San­ta­ham­i­naa asun­tokäyt­töön, kos­ka on tuo Öster­sun­dom. Kokoomuk­sen suun­nas­ta on san­ot­tu samaa myös Malmin virk­istyslen­to­ken­tästä. Myös sinne aiot­tu rak­en­t­a­mi­nen mah­tuu Sipooseen.  Täl­laista logi­ikkaa on yleen­sä kuul­tu kom­mu­nistien Yrjö Hakaselta.

San­ta­ham­i­naa ei tarvi­ta rak­en­tamiseen välit­tömästi, eikä se olisi välit­tömästi saatavis­sakaan. Sen vuoro olisi joskus vuon­na 2025.

Täl­laiset asi­at ovat kaupunki­rak­en­teen ja liiken­teen kannal­ta olen­naisia. Jos 20 000 asun­toa jätetään San­ta­ham­i­naan rak­en­ta­mat­ta, ne eivät toteudu toisek­si parhaalle alueelle, kos­ka se raken­netaan joka tapauk­ses­sa. Net­tomääräis­es­ti tuo rak­en­t­a­mi­nen sirot­tuu kehyskun­ti­in kah­den auton kult­tuuri­in. Jos se tuot­taa viisi­tuhat­ta noin 40 kilo­metrin automatkaa päivässä ja 250 päivänä vuodessa, soti­laiden mukavu­u­den­halu mak­saa meille 50 miljoon­aa ajoneu­vok­ilo­metriä vuodessa.

Öster­sun­domin alueelle mah­tuu min­un mielestäni noin 20 000 asukas­ta. Tämä ei vas­taa edes yhden vuo­den kaavail­tua asun­to­tuotan­toa Helsin­gin seudul­la. Voimme tietysti esit­tää mielip­iteitä siitä, pitääkö niin mon­en saa­da muut­taa Helsin­gin seudulle, mut­ta tois­taisek­si ei ole näkyvis­sä muut­to­halu­jen tyre­htymistä. Jos väkeä pakkau­tuu näille main, minus­ta olisi hyvä, että he tuli­si­vat mielu­um­min lähelle ja joukkoli­iken­teen var­teen kuin kauas ja tunki­si­vat sit­ten autoi­neen Helsinki­in.   Jat­ka lukemista “San­ta­ham­i­na ja Östersundom”

(Kir­joi­tus on julka­istu K‑kauppiaiden Kehit­tyvä Kaup­pa ‑lehdessä)

Johdin ympäristömin­is­ter­iön suurmyymälä­työryh­mää run­saat kak­si­toista vuot­ta sit­ten. Sil­loin huole­namme oli hyper­mar­ket­tien kiihtyvä perus­t­a­mi­nen kaupunkien ulkop­uolelle. Vuon­na 1997 valmis­tuneessa mietinnössä koros­timme, että kau­pan mah­dol­lisim­man mon­en pitäisi päästä kaup­paan kävellen. Yli 2000 neliön suurmyymälöi­den perus­tamista esitet­ti­in vaikeutet­tavak­si. Jälkikä­teen ajatel­tuna kiis­te­ly 2500 neliön ja 2000 neliön välil­lä tun­tuu jopa huvit­taval­ta, kun nyt kiis­tel­lään sato­jen tuhan­sien ker­rosneliöi­den kauppakeskuksista.

Emme vas­tus­ta­neet suuria myymälöitä sinän­sä, vaik­ka sel­l­ais­takin henkeä ajas­sa liikkui. Vas­tus­timme niiden rak­en­tamista taa­jamien ulkop­uolelle. Emmekä vas­tus­ta­neet yksin Euroopas­sa. Samaan ongel­maan oli herät­ty monis­sa mais­sa ja niis­sä oli päädyt­ty huo­mat­tavasti ankarampi­in rajoituk­si­in kuin mitä me esitimme. Suomen oloi­hin ei ehkä olisi sopin­ut määräys, jon­ka mukaan kau­pan suuryk­siköitä saa perus­taa vain raideli­iken­teen äärelle. Jat­ka lukemista “Pelti­halle­ja pel­lol­la vai kaup­paku­jia keskustoissa?”

Päämin­is­teri Van­hanen on aiem­min julis­tanut, että Suo­mi suh­tau­tuu Itämeren kaa­suputk­i­hankkeeseen pelkästään ympäristökysymyk­senä eikä lainaan poli­it­tise­na kysymyk­senä.  Nyt päämin­is­teri ilmoit­taa, että Suo­mi on valmis myön­tämään han­kkeelle osaltaan luvan jo syksyl­lä ennen kuin ympäristö­vaiku­tuk­set ovat selvillä.

 Mikä on se ei-poli­it­ti­nen ympäristösyy, joka panee kiire­htimään ratkaisua ennen kuin ympäristönäköko­h­dat on selvitetty?

(Tek­sti on julka­istu Suomen Kuvale­hdeessä Näkökul­ma ‑pal­stal­la)

Paper­ille painet­tu kir­ja tulee ainakin osit­tain kor­vau­tu­maan kir­jan kokoisel­la luku­lait­teel­la, johon tek­sti ladataan lan­gat­tomasti net­tikir­jakau­pas­ta. Mon­en mielestä nuo luku­lait­teet ovat jo nyt painet­tua kir­jaa kätevämpiä, eikä tekni­ikan kehi­tys tähän pääty.

Elek­tron­i­nen kir­ja voisi olla sivistyk­sen riemu­voit­to. Kyn­nenkokoiselle muis­tiko­r­tille voi tal­let­taa enem­män luet­tavaa kuin kukaan pystyy elämän­sä aikana luke­maan. Koko maail­man kir­jal­liset aar­teet matkalle mukaan! Lait­teelle voi lada­ta myös aamun sanomale­hden. Kallis koti­inkan­to jää pois, ja paljon pape­ria säästyy. Jat­ka lukemista “Kuka mak­saa kirjailijalle”

Suomes­sa sosi­aal­i­tur­vas­sa on poikkeuk­sel­lisen jyrkkä jako keskilu­okan ansiosi­don­naiseen sosi­aal­i­tur­vaan ja alalu­okan perus­tur­vaan. Kos­ka ansiosi­don­nainen on sidot­tu ansioi­hin, se kas­vaa ja kehit­tyy ansio­ta­son mukana. Perus­tur­va on sidot­tu kulut­ta­jahin­tain­dek­si­in, eikä yleinen ansio­ta­son nousu siis hyödytä perus­tur­van varas­sa ole­via lainkaan. Vielä 1980-luvul­la näi­den välil­lä val­lit­si siedet­tävä tas­apaino, mut­ta sen jäl­keen keskilu­okan sosi­aal­i­tur­va on erkaan­tunut alalu­okan sosi­aal­i­tur­vas­ta. Perus­tur­van taso on yhä 1990-luvun alun tasol­la, vaik­ka yleinen ansio­ta­so on nous­sut sen jäl­keen noin 40 pros­ent­tia. Vero­tus huomioon ottaen perus­tur­va on jäänyt jäl­keen noin 30 %.

Työ­markki­na­jär­jestöt päät­tävät tosi­asi­as­sa sosi­aal­i­tur­van kehit­tämis­es­tä ja suurelta osin myös vero­tuk­ses­ta Suomes­sa. Niiltä ei ole herunut perus­tur­valle mitään. Muodol­lis­es­ti sik­si, ettei asia heille kuu­lu, mut­ta kun ne ovat jaka­neet keskenään koko jako­varan, tosi­asi­as­sa on päätet­ty, ettei perus­tur­vaa nos­te­ta. Tätä tuomio­ta on tehostet­tu päät­tämäl­lä, että jos myös perus­tur­vaa nos­te­taan, ansio­tur­vaa on nos­tet­ta­va lisää. Ansio­tur­van vahvis­t­a­mi­nen ja perus­tur­van pitämi­nen mata­lana on ollut eri­tyis­es­ti sosialidemokraat­tien selkeä tavoite viime vuosi­na, mut­ta hyvin se on myös kokoomuk­selle sopin­ut. Yksi merkit­tävä poikkeus on tehty. Par­la­men­taari­nen poli­ti­ik­ka toteut­ti taku­ueläk­keen — työ­markki­na­jär­jestö­jen voimakkaasti vastustaessa.

Jat­ka lukemista “Rajataanko hyv­in­voin­ti­val­tio keskilu­okan jutuksi?”