Jouni Lundqvist: ”Kysymys Odelle. Entä sähkölämmitystalon sähkö onkin tuotettu uusiutuvalla energialla? Ei kai se voi olla huono tapa lämmittää?”
Tähän kysymykseen joutuu vastaamaan tavantakaa.
Euroopan sähköverkko on integroitu niin, että voimaloita käytetään paremmuusjärjestyksessä. Vesi- ja tuulivoimalat, joiden marginaalikustannus on jokseenkin nolla, käyvät aina kun vettä ja tuulta riittää. Ydinvoimaloita suljetaan vain hyvin harvoin kysynnän puutteen vuoksi, mutta tämä tulee yleistymään kesäisin, jos Suomeen todella rakennettaan kolme suurta ydinvoimalaa. Tällä hetkellä melkein koko ajan viimeinen voimalaitos on jossain päin Eurooppaa (todennäköisesti Porissa tai Tanskassa) hyrräävä hiililauhdevoimala. Jos sähkönkulutusta lisätään, hiilivoimaa käytetään enemmän ja jos sitä vähennetään, hiilivoimaa käytetään vähemmän. Marginaalisesti ajatellen kaikki käyttävät hiililauhdesähköä. Näin määräytyy muuten myös sähkön hinta, hiililauhteen mukaan, niin kuin oikein onkin.
Ajatellaanpa Ekolandiaa, jonka sähkönkulutus on 10 000 MW. Sähköstä 9 000 MW tuotetaan vesivoimana ja 1 000 MW hiilivoimana. Jos käytetään keskiarvotuotantoa, sähkö on siis melko puhdasta ja sisältää vain 10 % kivihiilisähkön ominaispäästöistä. Tähän ajatusvirheeseen on valitettavasti sortunut myös ympäristöministeriö.
Kun sähkö on noin puhdasta, Ekolandiaan kannattaa rakentaa alumiinisulatto, 1000 MW. Näin päästötöntä alumiinisulattoa tuskin saa muualla kuin Islantiin. Sen jälkeen Ekolandian sähkönkulutus on 11 000 MW, josta 9 000 tulee vesivoimasta ja 2 000 MW hiilivoimasta. Tuo alumiinisulatto on siis lisännyt päästöjä hiilisähkön verran, vaikka sen piti olla lähes puhdasta.
Tai ehkäpä Ekolandiassa on se alumiinisulatto alunperin, jonka ekotase on siis ympäristöministeriön mukaan mitä puhtain. Kuitenkin, jos tuo alumiinisulatto suljetaan, vettä ei aleta juoksuttaa ohi turbiinien, vaan suljetaan hiilivoima.
Alumiinisulaton voi korvata 300 000 sähkölämmitteisellä omakotitalolla. Omakotitalot lämmitetään joitakin kesätunteja lukuun ottamatta hiilisähköllä.
Miksi ympäristöministeriö sitten laskee väärin? Koska he eivät saa tilejä muuten tasan. Jos kaikelle sähkönkulutukselle lasketaan hiilisähkön ominaispäästöt, koko maan kulutukseksi summautuu aivan liian suuri luku.
Oikea tapa laskea on sälyttää kaikelle sähkön kulutukselle hiilisähkön ominaispäästöt ja vastaavasti laskea kaikelle päästöttömälle ja vähäpäästöiselle sähkön tuotannolle negatiiviset päästöt. Vesivoima siis vähentää päästöjä määrällä, joka saadaan kertomalla tuotettu sähkömäärä hiilisähkön ominaispäästökertoimella. Näin laskien saadaan kaikelle toiminnalle oikeat päästömäärät marginaaliajattelun mukaan ja silti valtakunnallisesti oikea kokonaispäästö. Tässä ei ole kyse moralismista tai syyllistämisestä: näin ajatellen tehdään oikeita päätöksiä. Ympäristöministeriön laskutapa johtaa vääriin politiikka suosituksiin.
On kunniakasta osallistua tuulivoiman rakentamiskuluihin maksamalla tuulisähköstä lisähintaa. Tuon investoinnin saa laskea hyväkseen ilmastopoliittisessa kauneuskilpailussa. Ei silti pidä mennä sähköä tuhlaamaan: kun lauantai-iltana panee sähkökiukaan päälle, se on hiilisähköä, vaikka laskussa lukeekin tuulisähkö. Kannattaa yhä vaihtaa sähkölämmitys maalämmöksi, vaikka käyttääkin päästötöntä tuulisähköä.
Tietäiskö joku monellekko taloudelle norppasähkö ( ja tuulisähköt yms.) sitten riittää. Ei kai sitäkään määräänsä enempää voi ostaa? Kun norppasähkökapasiteetti on talvella kokonaan käytössä loppu tuotetaan sitten hiilella ja ydinvoimalla.
Kyllä ja ei. Kyllä, lyhyellä aikavälillä juuri niin kuin Ode kirjoittaa. Ja joka tapauksessa on järkevää vaihtaa tehokkaampiin lämmitysmuotoihin.
Mutta pitkällä aikavälillä ei noin. Jos Ekolandian sähkönkulutus nousee yksi GWh, eli sen alumiinisulattamon verran, niin Ekolandiaan tulee kysyntää tuulivoimalle tai ydinvoimalalle. Jos lisäkysyntään vastataan näin, niin marginaalipäästö on nolla.
Toisaalta jos Ekolandiaan rakennetaan 300 000 sähkölämmitteistä omakotitaloa, ja tämä nostaa keskimääräistä kysyntää gigaawatin, niin todellinen kysyntä nousee talvella muutaman gigawatin ja kesällä jokusen sataa megawattia. Tähän on vaikea vastata gigawatin ydinvoimalla tai tuulivoimaloilla, vaikka niiden tuotanto onkin kylmemmällä keskimäärin suurempi.
Suoran sähkölämmityksen isoin ongelma on se että päästöttömistä sähköntuotantotavoista se sopii hyvin yhteen vain biopolttoaineiden kanssa.
”Ydinvoimaloita suljetaan vain hyvin harvoin kysynnän puutteen vuoksi, mutta tämä tulee yleistymään kesäisin, jos Suomeen todella rakennettaan kolme suurta ydinvoimalaa.”
Vahvasti spekulatiivinen väite huomioiden että jos asiasta nyt aletaan puhua, on realistisesti valmista aikaisintaan joskus 2030 jolloin Loviisan nykyiset ydinvoimalat ja iso joukko pienempiä laitoksia on poistettu käytöstä.
Pohjoismaiden, Ranskan, Hollannin ja Belgian välille syntyy lähivuosina 1500 TWh:n vuotuinen sähkömarkkina, joka siis johtaa siihen että kesäisin sähkö virtaa etelään, talvella pohjoiseen. Etelä- ja manner-Euroopan väliset yhteydet kehittynevät yhtä lailla.
Lisäksi vähintään yksi ydinvoimaloista on kesäkuukausina jatkuvasti vuosihuollossa.
Suomalaisia lienee 2030 on noin 300000 enemmän kuin nykyisin. Öljylämmityksestä on toivottavasti päästy eroon, joka tarkoittaa että kesäisin lämmintä käyttövettä tuotetaan oleellisesti nykyistä enemmän sähköllä. Tämä korostuu entisestään jos uusien matalaenergiatalojen kokonaisenergiankulutus on niin pieni ettei niitä kannata kytkeä kaukolämpöverkkoon.
Edelleen, jos jostain syystä sähkön hinta uhkaisi tippua kesällä hallitsemattomasti, se johtaisi siihen että kesäisin pienimuotoinen puupohjainen kaukolämpö (joka toivottavasti yleistyy) korvataan sähkövastuksilla, ja säästetään puu talveksi.
Iso kysymysmerkki on myös liikenne, jonka Veijo nosti esille jälleen kerran.
Sähkömarkkinoille pitäisi saada jokin järjestelmä, jolla kaikella tuotetulla ja tuodulla sähköllä on yksikäsitteinen kuluttaja. Pitäisi olla julkista tietoa kuka on se yksilö/yritys joka käyttää ydinsähköä, hiilisähköä tai tuontisähköä (ja kenen töpseli vedetään irti samalla sekunnilla kun tuontisähköön tulee toimitushäiriö) Nykyiset vihreän sähkön sertifikaattijärjestelmät ovat pahasti vajaita, kun osa ostaa oikeuden käyttää ”puhdasta” sähköä, mutta muut eivät joudu tunnustamaan käyttävänsä ”likaista” sähköä, vaan käyttävät sitä tavallista seinästä tulevaa sähköä.
tcrownin ajatus olisi toteutettavissa nykyisillä kauko-ohjattavilla sähkömittareilla: sähköt poikki niiltä kuluttajilta, joiden valitsema sähköntoimittaja ei pysty toimittamaan sähköä. Vaikka ajatus voi kuulostaa utopistiselta, eräät maakunnalliset sähkölaitokset harrastivat vastaavaa jo pari vuosikymmentä sitten – sähkölämmitystaloissa lämmitykseen käytettävä sähkö oli omalla vaiheellaan, joka pistettiin huippukulutuksen aikaan poikki (yleensä talven kovimmilla pakkasilla). Sittemmin lienee tuo käytäntö jäänyt pois, kun sähköyhtiötä on voinut vaihtaa.
Sähkömarkkinoille pitäisi saada jokin järjestelmä, jolla kaikella tuotetulla ja tuodulla sähköllä on yksikäsitteinen kuluttaja.
Miksi muka? Se hämärtäisi tilannetta vielä enemmän ja vain lisäisi nykyisen norppasähkö-anekaupan houkuttelevuutta. Asian pitäisi toimia tosiaan niin, että jos maksaa ”tuulisähköstä”, niin sitten töpselit tosiaan ovat pimeinä tyynellä säällä.
Lisäksi sen ongelma on, että se tarjoaa erilaisen kannustimen eri kuluttajille. Puhumattakaan sekundäärimarkkinasta, jossa oikeutta ostaa atomisähköä kaupattaisiin kovalla hinnalla. Tässä tilanteesta ihmisten pitäisi ostaa päivittäiset kilowattituntinsa pörssistä päivittäin. Syntyisi vain välikäsi, joka ostaa könttänä jotain sähkö”bundlea” ja sitten myy sitä kuluttajille, ja lopulta päästäisiin nykytilanteeseen, sillä erotuksella, että välimiehet ovat tulleet väliin nostamaan kuluttajahintoja.
Tämä toki laskisi kulutusta, kun hinta nousee, mutta koska se toimii täysin kuin vero, niin miksei sitten suoraan lisätä sähköveroa ja lasketa niilläkin rahoilla vaikka tuloveroja.
”Ydinvoimaloita suljetaan vain hyvin harvoin kysynnän puutteen vuoksi, mutta tämä tulee yleistymään kesäisin, jos Suomeen todella rakennettaan kolme suurta ydinvoimalaa.”
Tai sitten sähkönkäyttö kehittyy niin, että halvalle sähkölle on aina ostajia. Mieleen tulee esim. plug-in hybridien yleistyminen autoina. Jos niihin yhdistettäisiin sähkön tunnittainen hinnoittelu myös kuluttajille ja jonkinlainen ohjauselektroniikka, voisivat autonkäyttäjät ohjelmoida autonsa lataamaan akkuja vain jos sähkön hinta alittaa tietyn tason. Muutenkin tunnittaisen energiahinnoittelun kuluttajapäässä luulisi vaikuttavan kulutusta tasaavasti.
Tämä suosisi toisaalta ydinenergiaa, joka tuottaa jatkuvasti marginaalikustannuksiltaan halpaa sähköä, ja toisaalta tuulivoimaa, jonka tuotanto vaihtelee reilusti.
Jos fossiilisten polttaminen, joka on vesivoiman jälkeen helpoiten säädettävää tuotantoa, tehtäisiin hyvin kalliiksi ja sitä myötä sähkön saaminen tulisi kalliiksi silloin, kun haluaa, verrattuna siihen, että suostuu joustamaan kulutuksen ajankohdasta, olisi tilaa varmasti mitä erilaisimmille teknisille ratkaisuille, joilla kulutusta voitaisiin säädellä tuotannon mukaan. Mieleen tulee esim. varaavat sähkölämmittäjät, jotka lataisivat lämpöä silloin, kun sähkö on halpaa ja vapauttaisivat sitä sitten tasaisesti. Periaatteessa näitä ratkaisuja on ollut jo olemassa pitkään, mutta tietotekniikan kehityksen vuoksi niistä pitäisi olla mahdollista tehdä näkymättömiä käyttäjille. Käyttäjän ei tarvitsisi siis kytätä sähkömittarin hintalukua, vaan hänen lämmitysjärjestelmänsä ja auton akun lataaja tekisi sen automaattisesti ja älykkäästi.
Saarelma, tuntihinnoittelu ei auta kausivaihteluun mitään: sen sähköauton omistajan pitäisi ladata akku kesäkuussa ja käyttää lataus marraskuussa. Vuorokauden, viikon sisäinen vaihtelu on ylipäänsä pienehkö ongelma verrattuna kausivaihteluun. Siihen ei ole oikein vaihtoehtoja, fossiilisten lisäksi, joko isot sähkönkuluttajat malliin Tornion terästehdas pistää talvella tuotannon kiinni, kulutushuippuja saadan pienennettyä (sähkölämmitys) ja/tai tuodaan sähköä talvisin ja viedään kesäisin. Ongelma tuossa ulkomaankaupassa on siirtokapasiteetin lisäksi se että lähialueilla on ihan samat kausivaihtelut.
Tpyyluoma: ”Saarelma, tuntihinnoittelu ei auta kausivaihteluun mitään: sen sähköauton omistajan pitäisi ladata akku kesäkuussa ja käyttää lataus marraskuussa.”
Vaikuttaahan se siihenkin. Ei minulle ainakaan tule erihintaista sähköä kesällä ja talvella, mutta jos hinnoittelu toimisi tunneittain (tai edes viikoittain), niin olisihan se silloin selvää, että talvella olisi suurempi motivaatio säästää sähköä kuin kesällä.
Suomessahan on muusta maailmasta poikkeava sähköpiikki esim. jouluaattona, kun ”kaikki” tökkäävät kinkut uuniin ja napsauttavat saunan päälle. Jos hinnoittelu olisi tarkempaa, niin osa kävisi varmaan saunassa jo aatonaattona, jolloin kalliin sähkön aikaan lämmitykseenkin tarvittaisiin vähemmän sähköä. Lisäksi kinkun voi ostaa valmiiksi paistettuna.
Eikä sekään ole mahdotonta, että teollisuus ajoittaisi nykyistä enemmän mm. huoltoseisokkeja sähkön hintojen mukaan (jos hintaero olisi riittävän suuri).
Ei tuo tietenkään ongelmaa poista, mutta olisi sillä kuitenkin vaikutus oikeaan suuntaan.
Kari
Karille:
Teollisuus pitää seisokkeja sähkön hinnan ollessa suuri, koska teollisuudelle on olemassa tuntuhinnoittelu. Tai siis vaikka ne ostavat sähkönsä tavallisella hinnalla, ne voivat myydä sen takaisin pörssissä.
Nyt en kyllä oikein ymmärtänyt Tiedemiehen kirjoitusta.
”Miksi muka? Se hämärtäisi tilannetta vielä enemmän ja vain lisäisi nykyisen norppasähkö-anekaupan houkuttelevuutta. ”
Miten se hämärtäisi? Minun mielestä kun se vain selventäisi markkinoita, kun asiakkaat tietäisivät mitä ostaisivat. Enkä oikein ymmärrä jälkimmäisenkään lauseen pointtia, jos tuo sitten lisäisi vihreän sähkön kysyntää muun sähkön kustannuksella, niin olisiko se sitten paha asia?
”Lisäksi sen ongelma on, että se tarjoaa erilaisen kannustimen eri kuluttajille. ”
Miksi se tarjoaa erilaisen kannusimen eri kuluttajille ja mikä siinä on ongelma?
”Puhumattakaan sekundäärimarkkinasta, jossa oikeutta ostaa atomisähköä kaupattaisiin kovalla hinnalla.”
Miksi atomisähkö olisi poikkeuksellisen kallista? Päinvastoin, ydinvoima kun ei ole kovin suosittua, niin tuon oikeuden hinta voisi painua jopa negatiiviseksi.
”Tässä tilanteesta ihmisten pitäisi ostaa päivittäiset kilowattituntinsa pörssistä päivittäin. Syntyisi vain välikäsi, joka ostaa könttänä jotain sähkö”bundlea” ja sitten myy sitä kuluttajille, ja lopulta päästäisiin nykytilanteeseen, sillä erotuksella, että välimiehet ovat tulleet väliin nostamaan kuluttajahintoja.”
Miksi nykyiset sähköyhtiöt eivät voisi toimia välimiehinä, ja miksi kuluttajahinnat nousisivat? Kuluttajahinnat kyllä differoituisivat, mutta minun on kyllä vaikea nähdä, että kuluttajan, joka olisi halukas ostamaan sähköä venäläisestä ydinvoimalasta, hinta nousisi.
Täytyy sanoa, että joiltain osin en ymmärrä sen paremmin Soininvaaran kuin Ympäristöministeriönkään
logiikkaa (jos ne toimivat kuvatulla tavalla).
Olen samaa mieltä siinä, että integroidussa verkossa laskelmat pitää tehdä tarkastellen kokonaisvaikutusta. Sitä en ymmärrä, miten kaikki lisäkulutus olisi hiililauhdesähköä. Jos niin olisi, silloinhan asialle ei tarvitsisi eikä voisi tehdä mitään. Riittäisi, että makailisi kotona ja syljeskelisi kattoon, yrittäen vältellä entropian lisääntymistä.
Minusta lisäkulutus on sitä sähköä, jota sen tuottamiseen rakennetaan, olettaen että aikaisempi
sähköntuotantorakenne säilyy entisellään. Jos esimerkiksi Helsingin kaupunki lakkaisi tuottamasta sähkönsä hiilellä ja siirtyisi vähemmän ympäristöä kuluttavaan tuotantotapaan, sillä olisi merkitystä kokonaisuuden kannalta vain, jos säästyvä hiili jätettäisiin käyttämättä.
Marginaalisesti ajatellen marginaalisähkö on sitä sähköä, jota tarvitaan, kun ei tuule tai aurinko ei paista, jos vaihtoehtona pidetään näitä uusiutuvaa energiaa hyväkseen käyttäviä sähköntuotantomuotoja. Tai toinen tyypillinen tilanne, jolloin sitä tarvitaan, ovat kulutushuiput. Nähdäkseni marginaalisähkön tarve tulee säilymään ainakin entisellään, tuotetaanpa lisäsähkö millä menetelmällä tahansa. Miten marginaalisähkö pitäisi tuottaa, siihen jollain muulla on varmaan perusteltuja mielipiteitä.
Miten yksittäinen kuluttaja voi varmistua siitä, että hän käyttää kestävästi tuotettua sähköä? Valitsemalla sähköntoimittajan, jonka tuotannon tiedetään kokonaisuudessaan olevan tätä tyyppiä. Mitä muut tekevät ei sitten enää ole yksittäisen kuluttajan ongelma. Tämäkin pätee vain periaatteellisella tasolla: käytännössä riippuvuutta muun ihmiskunnan käyttäytymisestä ei voi eliminoida tälläkään tavalla. Asiat on pystyttävä ratkaisemaan yhdessä, muuta vaihtoehtoa ei ole.
Markkinataloudessa yksittäinen kuluttaja voi kuitenkin käyttää järjestelmän mukanaan tuomia mahdollisuuksia, kuluttamalla sitä, mikä edistää oikeita tuotantotapoja (jos on pakko kuluttaa). Maalämpö on hyvä ratkaisu, mutta se ei poista raitiovaunujen tarvitseman sähkön aiheuttamaa ongelmaa: sähköntuotantotavan valitsemisella on merkitystä.
Periaatteessa kaikki Euroopan tarvitsema sähkö voitaisiin tuottaa Saharaan sijoitetuin aurinkopaneelein, mutta asiassa on ainakin pari hankaluutta: poliittiset intohimot niin Afrikassa kuin Euroopassakin ja sähkönsiirto (niin ja öinen tuotantokatko, joka sattuu samaan aikaan, kun tarve on suurin). Sellaisen kuvan olen energiantuotannon näkymistä saanut, että jossain ei niin kovin kaukaisessa tulevaisuudessa energiaa tulee olemaan suhteellisen helposti saatavilla. Miten siihen tilanteeseen päästään, onkin huomattavasti mutkallisempi juttu.
Ydinenergia näyttää olevan aika hyvä vaihtoehto Suomen tilanteessa olevalle maalle sitä parempaa tulevaisuutta odotellessa: aurinkoa kyllä riittäisi kesäkaudella, mutta tuuli- sen paremmin kuin aurinkoenergiaakaan ei ole riittävästi silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin eli talvisen korkeapaineen aikana.
Vähän minua kyllä hämmästyttää, minne keskustelu maapallon väestömäärästä katosi. Kuten totesin,
energiantuotannon kannalta jatkuva väestönkasvu ei välttämättä ole ongelma, jos opitaan käyttämään
auringonenergiaa niin suoraan, että se, mitä otetaan talteen, vähentää ilmakehän lämpenemistä. Kaikista
muista resursseista sen sijaan voi odottaa tulevan puutetta, jos väestönkasvulle ei tehdä mitään ja muillekin halutaan suurin piirtein sellainen elintaso, kuin mitä länsimaissa pidetään itsestäänselvyytenä. Kun ottaa huomioon, miten epävarmoista tuotantotekijöistä maailman elintarviketuotanto esimerkiksi on riippuvainen, ehkä kannattaisi olla hieman huolestuneempi.
Mutta se taas on hieman toinen juttu.
Älykkäät sähkönhintaa haistelevat laitteet tarjoaisivat sähköyhtiölle työkalun estää verkon romahtaminen ylikuormitustapauksessa. Verkon ylikuormittuessa nostetaan hetkeksi hinta pilviin ja osa kuormasta kytkeytyisi automaattisesti irti. Tai sitten suoralla sähköyhtiön käskykoodilla, jos asiakas olisi antanut luvan sellaisen käyttöön.
Varaava sähkölämmitys voisi olla vieläkin joustavampi, jos se ”lukisi” netin kautta sääennusteen ja ennakoisi lämmitystarpeen.
Kännykkäpuhelun hinta riippuu puhelun kestosta, ajankohdasta, vastaanottajan operaattorista ja liittymätyypistä. Ja lasku tulee kerran kuukaudessa. Millä lailla olisi huono asia, jos myös sähkön hinnoitteluun saataisiin enemmän joustoa ja reagointinopetta.
Tiedemies: Mikäli se vihreän sähkön tuotantoyhtiösi ei osta sähkötaseeseensa korvaavaa tuotantoa silloin kun ei tuule, sähköt ihan oikeasti sammuvat (eivät ehkä tosin kuluttajalta vaan yhtiöltä, joka menee sitä rataa nurin sakkomaksujen takia…).
Voit ajatella sitä myös swappina: ”tuuliyhtiö” ja ”vesiyhtiö” sopivat tuotannon vaihtamisesta päittäin riskienhallintamielessä.
Kausivaihtelusta. Katselin Fingridin tilastoja. Niiden mukaan kulutuksen kausivaihtelu heiluisi jostain 11GW:sta tammikuussa jonnekin 8GW:in heinäkuussa. Vuorokauden sisäinen vaihtelu taas olisi noin 2GW (siis nyt, talvella varmaan jonkin verran enemmän). Eli samansuuruisesta asiasta minusta puhutaan. Ydinvoimaloiden kannalta juuri kausivaihtelu ei ole niin suuri ongelma, koska ydinvoimala pitää panna vuosiseisokkiin joka tapauksessa parista viikosta kuukauteen. Nämä voidaan ajoittaa kesään. Jos ajateltaisiin, että Suomessa on 6 kpl 1GW:n ydinvoimalaa, joiden revisio olisi kuukauden pituinen, niin kolmen kesäkuukauden alemmasta kysynnästä 2GW tulisi katettua pelkästään noilla revisioilla. Lisää voidaan varmaan säätää vesivoimalla (eli juoksuttaa talvella ja pitää padot kiinni kesällä). Ja vielä jos mennään koko Eurooppaa koskevaan verkkoon, niin Etelä-Euroopan jäähdytystarve kesällä tulee kuin nyrkki silmään suomalaisten ydinvoimaloiden tuotannolle, jota ei voida myydä suomalaisille sähkölämmittäjille.
Ja täällä mainittiin sitten suurkuluttajat, jotka voisivat myös ajoittaa kulutuksensa kesään. En tosin tiedä, miten realistista tämä on.
Ongelmaksi jää siis edelleen tuo vuorokautinen vaihtelu, johon ei ydinvoimalla tai tuulivoimalla voi tehdä juuta eikä jaata. Siinä minusta pienkuluttajien olisi helpointa tehdä se jousto, koska iso osa siitä kulutuksesta on nykyisin sellaista, että sen ajankohta ei ole erityisen tärkeää kuluttajalle, mutta hän ei kiinnitä siihen mitään huomiota, koska hinta on hänelle sama riippumatta ajankohdasta (Ok, kuumaa vettä kai tuotetaan yösähköllä nykyisinkin).
Spottu. Ennusti; vuonna 2030 sähköllä lämmitetään yhä enenpi kesällä vettä.
Tekninen kehity johtaa toiseen suuntaan. Nykyisillä sähkön hinnoilla on jo tyhjiöputki keräimillä kesäveden lämmittäminen edullisempaa,kuin sähköllä. Systeemin kuuluu tietenkin varaaja, jotta päästään sade- ja pilvijaksojen yli. Näiden hinta on puolittunut parissa vuodessa.
Ottakaa huomioon noissa energiaennusteissa että kehitys kulkee säästöjen suuntaan, sähkö kallistuu joka tapauksessa ja tekniset vimpaimet kehittyy ja tulee kannattaviksi. Onhan jo nyt lähes jokaisessa suorasähkö lämmitteisessä talossa ilmalämpöpumppu. Ja jolla ei ole, harkitsee sen hankkimista.