Haluatko äänestää valtuutetuksi korkeasti koulutettua?

Viite ry on tieteen ja tekni­ikan vihrei­den jär­jestö. Se kuu­luu vihreän liiton val­takun­nal­lisi­in jäsen­jär­jestöi­hin, siis jär­jestöi­hin, jot­ka eivät edus­ta mitään paikkakun­taa, vaan tiet­tyä erikoisalaa. Viit­teen piiris­sä käy­dään varsin korkeata­soista yhteiskun­nal­lista ja tek­nol­o­gista keskustelua. Jär­jestöl­lä on ehdokkai­ta 20 paikkakun­nal­la. Niitä voi selail­la tässä.

Kaupunkirakentamisen aika (42) Urbaanit asuinalueet. Lauttasaari

Urbaani­in kaupunkiym­päristöön halu­aa run­sas kol­ma­sosa  Helsin­gin seudun asukkaista. Siis noin puoli miljoon­aa ihmistä. Ja urbaanien asukkaiden määrä kas­vaa läh­es kymmenel­lä tuhan­nel­la joka vuosi. Sik­si Helsingis­sä on päätet­ty rak­en­taa lisää urbaa­nia kaupunkiym­päristöä tiivistämäl­lä ja laa­jen­ta­mal­la kan­takaupunkia. Samal­la on huo­mat­ta­va, että merkit­tävä osa urbaaneista asukkaista halu­aa asua luon­non lähellä.

Laut­tasaari on hyvä esimerk­ki siitä, miten kan­takaupun­gin laa­jen­t­a­mi­nen tulee tehdä. Tarvit­semme run­saasti lisää urbaane­ja ja luon­non­läheisiä asuinympäristöjä, ja Laut­tasaari on tähän luon­te­va paik­ka. Se on laa­jenevan kan­takaupun­gin lähin vyöhyke ja suurin piirtein yhtä kaukana keskus­tas­ta kuin Kalasa­ta­ma. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (42) Urbaan­it asuinalueet. Lauttasaari”

Oodi Anni Sinnemäelle — miksi olen muuttanut käsitystäni hänestä täysin

Olin raivois­sani vuo­den 1999 eduskun­tavaalien vaali­valvo­jai­sis­sa, vaik­ka vihreät oli­vat voit­ta­neet ja olin itse tul­lut val­i­tuk­si hyväl­lä ään­imääräl­lä. Joku turha julkkis — laulun­sanoit­ta­ja Anni Sin­nemä­ki — oli pudot­tanut Euroopan ensim­mäisen vihreän min­is­terin Pekka Haav­is­ton. Kuka tämän otti ehdokkaak­si? Eikö ymmär­retä, että jos kalastelemme ääniä julkkise­hdokkail­la, he voivat tul­la myös val­i­tuik­si? Syylli­nen, Otto Lehtipuu, näyt­ti aika nololta.

En olisi ikinä kuvitel­lut, että Anni Sin­nemäestä oli tule­va vihrei­den puheen­jo­hta­ja, min­is­teri, apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja ja että pitäisin hän­tä eri­no­maise­na ehdokkaana Helsin­gin pormestariksi.

Ei päät­tynyt siihen myöskään Pekka Haav­is­ton poli­it­ti­nen ura, vaik­ka siltä juuri sil­lä het­kel­lä näytti.

Opin nopeasti eduskun­nas­sa kun­nioit­ta­maan Annin eri­no­maista kykyä oppia uut­ta. Tämä turha julkkis kohosi lah­jakkuuk­sia vili­sevässä ryh­mässä nopeasti keskeiseen ase­maan. Olen joskus sanonut julkises­ti, että eduskun­nas­sa on vain kymme­nen kansane­dus­ta­jaa, jot­ka ymmärtävät, miten kun­tien val­tiono­su­usjär­jestelmä toimii, ja Anni on yksi heistä. Jat­ka lukemista “Oodi Anni Sin­nemäelle — mik­si olen muut­tanut käsi­tys­täni hänestä täysin”

Kaupunkirakentamisen aika (41) Miten torjua slummeja?

Helsingis­sä ei ole sel­l­aisia slum­me­ja kuin muual­la Euroopas­sa ja jopa Ruot­sis­sa on. On ollut viisas­ta yrit­tää vält­tää asuinaluei­den sosi­aal­ista erilaistumista.

Helsin­ki käyt­tää varsin paljon rahaa – luop­uu tuloista – estääk­seen sosi­aal­ista seg­re­gaa­tio­ta. Myös hyviltä asuinalueil­ta varataan tont­te­ja sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa varten. Tämä on koet­tu hyväk­si, kos­ka emme halua tois­taa virheitä, joi­ta on tehty vaikka­pa Tukholmassa.

Asun­topoli­ti­ikan keinoin voimme kuitenkin estää vain yksipuolis­ten rikkaiden asuinaluei­den syn­tymistä –  emme sitä, että joillekin alueille tulee pelkkiä huono-osaisia. Voimme tar­jo­ta arvoste­tu­il­ta asuinalueil­ta asun­to­ja myös vähä­varaisille, mut­ta emme voi pakot­taa hyväo­saisia muut­ta­maan alueille, joille he eivät halua muut­taa. Seg­re­gaa­tion tor­jun­nas­sa kuitenkin tärkein­tä olisi vält­tää juuri huono-osais­ten asuinaluei­den syn­tymistä. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (41) Miten tor­jua slummeja?”

Kaupunkirakentamisen aika (40) Hyvän tonttipolitiikan merkitys Helsingin taloudelle

Asun­top­u­lan vaivaa­mas­sa kaupungis­sa asun­to­tuotan­toon kel­paav­ista ton­teista on tul­lut arvokas resurssi. Raken­nu­soikeus lähel­lä kan­takaupunkia ja hyvien liiken­ney­hteyk­sien var­rel­la on arvokas­ta. Kan­takaupungis­sa ton­tista mak­se­taan nykyään jopa yli 2 000 euroa per neliömetri.

Iso osa tont­ti­maas­ta on Helsin­gin kaupun­gin, siis mei­dän veron­mak­sajien omis­tuk­ses­sa. Sik­si on perustel­tua vaa­tia, että tuo­ta omaisu­ut­ta hoide­taan hyvin, eikä tont­te­ja luovute­ta raken­nusyri­tyk­sille ali­hin­taan. Raken­nusy­htiö ei nimit­täin ei myy asun­toa halvem­mal­la vaik­ka onkin saanut ton­tin halvem­mal­la. Sik­si Helsin­gin tulee pyrk­iä siihen, että tont­ti­markki­na toimii mah­dol­lisim­man tehokkaasti.

Mikäli Helsin­gin kaupun­ki menet­täisi keskimäärin 200 euroa per luovutet­tu ker­rosneliö huonon tont­tipoli­ti­ikan takia, jäisi kaupungilta saa­mat­ta vuosit­tain keskimäärin 30–50 miljoon­aa euroa joko suo­ri­na myyn­ti­t­u­loina tai pitkäl­lä aikavälil­lä tulev­ina vuokrat­u­loina. Tämä raha on pois­sa veron­mak­sajien kirs­tus­ta ja pakot­taa kaupun­gin nos­ta­maan vas­taavasti mui­ta vero­ja toim­intansa kulut kattaakseen.

Kaupunkirakentamisen aika (39) Hernesaari

Her­ne­saa­reen on luvas­sa asun­to­ja noin 6 900 asukkaalle. Kehi­tys on ollut huikeaa, kun alun­perin Her­ne­saa­reen suun­nitelti­in asun­to­ja vain 4 400 asukkaalle. Yli puo­let lisää! Isos­sa roolis­sa on se, että melu­avas­ta, tilaa vievästä ja kalli­ista läh­es sadan miljoo­nan euron helikopteriken­tästä luovut­ti­in vuon­na 2013.

Her­ne­saa­reen on tulos­sa upea ranta­puis­to, jota on jo nyt alet­tu kehit­tää yleisöä vetävänä alueena. Ja nykyaikainen raitio­vaunulin­jas­ton laa­jen­nu Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (39) Hernesaari”

Kaupunkirakentamisen aika (38) Onko huono-osaisuus tarttuva tauti?

Sosiaalinen segregaatio

Sosi­aa­li­nen seg­re­gaa­tio tarkoit­taa sitä, että eri sosi­aalilu­okat asu­vat omil­la alueil­laan, köy­hät köy­hien alueil­la ja rikkaat rikkaiden alueil­la ja keski­t­u­loiset jos­sain siinä välissä.

Itses­tään­selvyyk­siäkin kan­nat­taa kyseenalais­taa. Onko huono-osaisu­us pahempi asia, jos naa­purikin on huono-osainen? Voisi väit­tää myös päin­vas­toin: köy­hän työt­tömän elämä voi olla paljon ikäväm­pää, jos hän on yksin eris­tet­tynä rikkaiden hyväo­sais­ten kesku­udessa. Oma köy­hyys tun­tuu sitä ikäväm­mältä, mitä enem­män oma tulota­so poikkeaa naa­purei­den tulotasosta.

Onko huono-osaisuus tarttuva tauti?

Pro­fes­sori Erik Allardt sanoi joskus vuosikym­meniä sit­ten, että asuinaluei­den eri­lais­tu­mi­nen on hyvä asia, kun­han väl­tetään sosi­aalis­es­ti leimau­tunei­den aluei­den synty.

Kah­den oma­l­la taval­laan hyväo­saisen asuinalueen, vihreän Kumpu­lan ja kokoomus­laisen Pak­i­lan on aivan hyvä olla omi­na alueinaan, kos­ka naa­purei­den kanssakäymi­nen sujuu paremmin.

Mut­ta entä nuo huono-osais­ten alueet, slum­mit? Muut­tuuko köy­hyys synkem­mäk­si tai vaikeam­min voitet­tavak­si, jos köy­hät asu­vat omil­la köy­hien asuinalueil­laan vai tuleeko siitä vain näkyvämpi. Onko sosi­aa­li­nen sekoit­ta­mi­nen siis huono-osaisu­u­den häivyt­tämistä – ei pois silmistä, mut­ta pois tilastoista?

Kysymys on siis siitä, pysyvätkö köy­hät yhtä köy­hinä ja huono-osaisi­na, jos he asu­vat sekaisin muiden ihmis­ten kesku­udessa sen sijaan, että asu­isi­vat omil­la köy­hien asuinalueillaan.

Tätäkin on tutkit­tu kokeel­lis­es­ti. Yhdys­val­lois­sa köy­hiä arvot­ti­in siir­tymään slum­meista keskilu­okkaisille asuinalueille. Aikuis­ten työt­tömyy­delle ei tapah­tunut mitään, mut­ta hei­dän las­ten­sa tule­vaisu­us parani keskimäärin selvästi.

Huono-osais­ten asuinaluei­den syn­tymistä pitää vält­tää jo senkin takia, että muuten edis­tämme köy­hyy­den periy­tymistä. Tämä on asi­as­sa ratkai­se­van tärkeä näkökohta.

Huono-osaisu­us on tart­tu­va tau­ti, jol­ta lap­sia tulee varjella.

Kaupunkirakentamisen aika (38) Kuka hyötyy ruuhkamaksusta: köyhät pois rikkaiden tieltä?

Kuka hyötyy ruuhkamaksusta: köyhät pois rikkaiden tieltä?

Ketkä hyö­tyvät ruuhka­mak­sus­ta? Kenen etua ne palvel­e­vat liiken­teestä ja keitä ne syrjivät?

Liiken­teessä on tilaa vain tietyl­lä määrälle auto­ja. Ylimääräiset autot voidaan kar­sia liiken­teestä joko ruuhkil­la (aikakus­tan­nus) tai ruuhka­mak­suil­la eli rahalla.

Jos ajat­telemme ruuhka­mak­su­ja autoil­i­joiden välisenä nol­la­summapelinä, niistä hyö­tyvät ne, joil­la on vähän aikaa ja paljon rahaa, kos­ka he voivat muut­taa ruuhka­mak­su­jen ansios­ta aikaa rahak­si ja kär­sivät ne, joil­la olisi aikaa seistä ruuhkissa, mut­ta ei rahaa mak­saa ruuhkamaksuja.

Asia olisi näin yksinker­tainen, jos jokin veroparati­i­sis­sa elävä yhtiö keräisi ruuhka­mak­sut, eikä kerät­tyjä raho­ja nähtäisi sen jälkeen.

Kos­ka ruuhka­mak­sut kerätään kun­nalle, joka voi käyt­tää niitä joko kun­nal­lisveron alen­tamiseen, parem­pi­in julk­isi­in palvelui­hin tai joukkoli­iken­teen hyväk­si, voit­ta­jia ovat lop­ul­ta jok­seenkin kaik­ki – myös ne, jot­ka jäävät ruuhk­ista pois, kos­ka eivät halua maksaa.