Olin raivoissani vuoden 1999 eduskuntavaalien vaalivalvojaisissa, vaikka vihreät olivat voittaneet ja olin itse tullut valituksi hyvällä äänimäärällä. Joku turha julkkis — laulunsanoittaja Anni Sinnemäki — oli pudottanut Euroopan ensimmäisen vihreän ministerin Pekka Haaviston. Kuka tämän otti ehdokkaaksi? Eikö ymmärretä, että jos kalastelemme ääniä julkkisehdokkailla, he voivat tulla myös valituiksi? Syyllinen, Otto Lehtipuu, näytti aika nololta.
En olisi ikinä kuvitellut, että Anni Sinnemäestä oli tuleva vihreiden puheenjohtaja, ministeri, apulaiskaupunginjohtaja ja että pitäisin häntä erinomaisena ehdokkaana Helsingin pormestariksi.
Ei päättynyt siihen myöskään Pekka Haaviston poliittinen ura, vaikka siltä juuri sillä hetkellä näytti.
Opin nopeasti eduskunnassa kunnioittamaan Annin erinomaista kykyä oppia uutta. Tämä turha julkkis kohosi lahjakkuuksia vilisevässä ryhmässä nopeasti keskeiseen asemaan. Olen joskus sanonut julkisesti, että eduskunnassa on vain kymmenen kansanedustajaa, jotka ymmärtävät, miten kuntien valtionosuusjärjestelmä toimii, ja Anni on yksi heistä. Jatka lukemista “Oodi Anni Sinnemäelle — miksi olen muuttanut käsitystäni hänestä täysin”