Oodi Anni Sinnemäelle — miksi olen muuttanut käsitystäni hänestä täysin

Olin raivois­sani vuo­den 1999 eduskun­tavaalien vaali­valvo­jai­sis­sa, vaik­ka vihreät oli­vat voit­ta­neet ja olin itse tul­lut val­i­tuk­si hyväl­lä ään­imääräl­lä. Joku turha julkkis — laulun­sanoit­ta­ja Anni Sin­nemä­ki — oli pudot­tanut Euroopan ensim­mäisen vihreän min­is­terin Pekka Haav­is­ton. Kuka tämän otti ehdokkaak­si? Eikö ymmär­retä, että jos kalastelemme ääniä julkkise­hdokkail­la, he voivat tul­la myös val­i­tuik­si? Syylli­nen, Otto Lehtipuu, näyt­ti aika nololta.

En olisi ikinä kuvitel­lut, että Anni Sin­nemäestä oli tule­va vihrei­den puheen­jo­hta­ja, min­is­teri, apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja ja että pitäisin hän­tä eri­no­maise­na ehdokkaana Helsin­gin pormestariksi.

Ei päät­tynyt siihen myöskään Pekka Haav­is­ton poli­it­ti­nen ura, vaik­ka siltä juuri sil­lä het­kel­lä näytti.

Opin nopeasti eduskun­nas­sa kun­nioit­ta­maan Annin eri­no­maista kykyä oppia uut­ta. Tämä turha julkkis kohosi lah­jakkuuk­sia vili­sevässä ryh­mässä nopeasti keskeiseen ase­maan. Olen joskus sanonut julkises­ti, että eduskun­nas­sa on vain kymme­nen kansane­dus­ta­jaa, jot­ka ymmärtävät, miten kun­tien val­tiono­su­usjär­jestelmä toimii, ja Anni on yksi heistä. Jat­ka lukemista “Oodi Anni Sin­nemäelle — mik­si olen muut­tanut käsi­tys­täni hänestä täysin”