Tekijä: Osmo Soininvaara

Liikennevaalit

Pormes­tari­ten­tit ovat sujuneet kovin saman­mielis­es­ti. Suuria ero­ja ei ole saatu syn­tymään kuin retori­ikalla. Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ik­ka on sen ver­ran pitkälle kehit­tynyt­tä, että pää­su­un­nista ollaan yksimielisiä.

Se, mikä todel­la erot­taa ja jol­la on todel­lista merk­i­tys­tä, on liikenne.

Edes liikenne ei erot­tele niin paljon kuin ennen, kos­ka kokoomuskin on ymmärtänyt, että kaupunki­rak­en­teen tiivistyessä uuden yleiskaa­van mukana ei ole mah­dol­lista säi­lyt­tää henkilöau­to­jen kulku­muo­to-osu­ut­ta niin suure­na kuin se nyt on. Eivät mah­du. Sik­si on kohta­lainen yksimielisyys tukeu­tu­mis­es­ta pikaratikoi­hin, joskin niiden rak­en­tamisen aikataulus­ta on erim­ielisyyt­tä. Kysymys investoin­tien rahoit­tamis­es­ta on keskeinen. Jat­ka lukemista “Liiken­nevaalit”

Kaupunkirakentamisen aika (43) Itä-Helsinkiin paljon lisää asukkaita

Itä-Helsingis­sä asukkaiden keskimääräi­nen tulo- ja koulu­tus­ta­so on muu­ta Helsinkiä mata­lam­paa ja työt­tömyysas­teet korkeampia. Miten tätä eroa voisi kaventaa?

Väitämme, että tehokkain­ta olisi kaavoit­taa Itä-Helsinki­in vähin­tään 50 000 asukas­ta lisää. Alue­han on luon­toa tuh­lat­en kaavoitet­tu. Väljä asu­tus ei takaa kaupungis­tu­misen etuja.

Asun­tosi­joit­ta­jien kesku­udessa vedo­taan tutkimuk­seen, jon­ka mukaan sijoi­tusasun­to kan­nat­taa ostaa sieltä, minne kaavoite­taan lisää, kos­ka lisärak­en­t­a­mi­nen tekee alueesta houkut­tel­e­vam­man ja nos­taa alueen arvoa. Se tuo mukanaan elämää ja akti­ivi­su­ut­ta, parem­mat palve­lut ja parem­mat joukkoliikenneyhteydet.

Tämä on tosin usein (aluk­si) vähän ris­tiri­itaista. Asukkaat har­mit­tel­e­vat tutun koiran­ulkoilu­tus­puis­ton jäämistä rak­en­tamisen alle. Uudet asukkaat eivät kär­si nos­tal­gi­sista muis­toista vaan arvioi­vat aluet­ta sel­l­aise­na kuin se on. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (43) Itä-Helsinki­in paljon lisää asukkaita”

Haluatko äänestää valtuutetuksi korkeasti koulutettua?

Viite ry on tieteen ja tekni­ikan vihrei­den jär­jestö. Se kuu­luu vihreän liiton val­takun­nal­lisi­in jäsen­jär­jestöi­hin, siis jär­jestöi­hin, jot­ka eivät edus­ta mitään paikkakun­taa, vaan tiet­tyä erikoisalaa. Viit­teen piiris­sä käy­dään varsin korkeata­soista yhteiskun­nal­lista ja tek­nol­o­gista keskustelua. Jär­jestöl­lä on ehdokkai­ta 20 paikkakun­nal­la. Niitä voi selail­la tässä.

Kaupunkirakentamisen aika (42) Urbaanit asuinalueet. Lauttasaari

Urbaani­in kaupunkiym­päristöön halu­aa run­sas kol­ma­sosa  Helsin­gin seudun asukkaista. Siis noin puoli miljoon­aa ihmistä. Ja urbaanien asukkaiden määrä kas­vaa läh­es kymmenel­lä tuhan­nel­la joka vuosi. Sik­si Helsingis­sä on päätet­ty rak­en­taa lisää urbaa­nia kaupunkiym­päristöä tiivistämäl­lä ja laa­jen­ta­mal­la kan­takaupunkia. Samal­la on huo­mat­ta­va, että merkit­tävä osa urbaaneista asukkaista halu­aa asua luon­non lähellä.

Laut­tasaari on hyvä esimerk­ki siitä, miten kan­takaupun­gin laa­jen­t­a­mi­nen tulee tehdä. Tarvit­semme run­saasti lisää urbaane­ja ja luon­non­läheisiä asuinympäristöjä, ja Laut­tasaari on tähän luon­te­va paik­ka. Se on laa­jenevan kan­takaupun­gin lähin vyöhyke ja suurin piirtein yhtä kaukana keskus­tas­ta kuin Kalasa­ta­ma. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (42) Urbaan­it asuinalueet. Lauttasaari”

Oodi Anni Sinnemäelle — miksi olen muuttanut käsitystäni hänestä täysin

Olin raivois­sani vuo­den 1999 eduskun­tavaalien vaali­valvo­jai­sis­sa, vaik­ka vihreät oli­vat voit­ta­neet ja olin itse tul­lut val­i­tuk­si hyväl­lä ään­imääräl­lä. Joku turha julkkis — laulun­sanoit­ta­ja Anni Sin­nemä­ki — oli pudot­tanut Euroopan ensim­mäisen vihreän min­is­terin Pekka Haav­is­ton. Kuka tämän otti ehdokkaak­si? Eikö ymmär­retä, että jos kalastelemme ääniä julkkise­hdokkail­la, he voivat tul­la myös val­i­tuik­si? Syylli­nen, Otto Lehtipuu, näyt­ti aika nololta.

En olisi ikinä kuvitel­lut, että Anni Sin­nemäestä oli tule­va vihrei­den puheen­jo­hta­ja, min­is­teri, apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja ja että pitäisin hän­tä eri­no­maise­na ehdokkaana Helsin­gin pormestariksi.

Ei päät­tynyt siihen myöskään Pekka Haav­is­ton poli­it­ti­nen ura, vaik­ka siltä juuri sil­lä het­kel­lä näytti.

Opin nopeasti eduskun­nas­sa kun­nioit­ta­maan Annin eri­no­maista kykyä oppia uut­ta. Tämä turha julkkis kohosi lah­jakkuuk­sia vili­sevässä ryh­mässä nopeasti keskeiseen ase­maan. Olen joskus sanonut julkises­ti, että eduskun­nas­sa on vain kymme­nen kansane­dus­ta­jaa, jot­ka ymmärtävät, miten kun­tien val­tiono­su­usjär­jestelmä toimii, ja Anni on yksi heistä. Jat­ka lukemista “Oodi Anni Sin­nemäelle — mik­si olen muut­tanut käsi­tys­täni hänestä täysin”

Kaupunkirakentamisen aika (41) Miten torjua slummeja?

Helsingis­sä ei ole sel­l­aisia slum­me­ja kuin muual­la Euroopas­sa ja jopa Ruot­sis­sa on. On ollut viisas­ta yrit­tää vält­tää asuinaluei­den sosi­aal­ista erilaistumista.

Helsin­ki käyt­tää varsin paljon rahaa – luop­uu tuloista – estääk­seen sosi­aal­ista seg­re­gaa­tio­ta. Myös hyviltä asuinalueil­ta varataan tont­te­ja sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa varten. Tämä on koet­tu hyväk­si, kos­ka emme halua tois­taa virheitä, joi­ta on tehty vaikka­pa Tukholmassa.

Asun­topoli­ti­ikan keinoin voimme kuitenkin estää vain yksipuolis­ten rikkaiden asuinaluei­den syn­tymistä –  emme sitä, että joillekin alueille tulee pelkkiä huono-osaisia. Voimme tar­jo­ta arvoste­tu­il­ta asuinalueil­ta asun­to­ja myös vähä­varaisille, mut­ta emme voi pakot­taa hyväo­saisia muut­ta­maan alueille, joille he eivät halua muut­taa. Seg­re­gaa­tion tor­jun­nas­sa kuitenkin tärkein­tä olisi vält­tää juuri huono-osais­ten asuinaluei­den syn­tymistä. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (41) Miten tor­jua slummeja?”

Kaupunkirakentamisen aika (40) Hyvän tonttipolitiikan merkitys Helsingin taloudelle

Asun­top­u­lan vaivaa­mas­sa kaupungis­sa asun­to­tuotan­toon kel­paav­ista ton­teista on tul­lut arvokas resurssi. Raken­nu­soikeus lähel­lä kan­takaupunkia ja hyvien liiken­ney­hteyk­sien var­rel­la on arvokas­ta. Kan­takaupungis­sa ton­tista mak­se­taan nykyään jopa yli 2 000 euroa per neliömetri.

Iso osa tont­ti­maas­ta on Helsin­gin kaupun­gin, siis mei­dän veron­mak­sajien omis­tuk­ses­sa. Sik­si on perustel­tua vaa­tia, että tuo­ta omaisu­ut­ta hoide­taan hyvin, eikä tont­te­ja luovute­ta raken­nusyri­tyk­sille ali­hin­taan. Raken­nusy­htiö ei nimit­täin ei myy asun­toa halvem­mal­la vaik­ka onkin saanut ton­tin halvem­mal­la. Sik­si Helsin­gin tulee pyrk­iä siihen, että tont­ti­markki­na toimii mah­dol­lisim­man tehokkaasti.

Mikäli Helsin­gin kaupun­ki menet­täisi keskimäärin 200 euroa per luovutet­tu ker­rosneliö huonon tont­tipoli­ti­ikan takia, jäisi kaupungilta saa­mat­ta vuosit­tain keskimäärin 30–50 miljoon­aa euroa joko suo­ri­na myyn­ti­t­u­loina tai pitkäl­lä aikavälil­lä tulev­ina vuokrat­u­loina. Tämä raha on pois­sa veron­mak­sajien kirs­tus­ta ja pakot­taa kaupun­gin nos­ta­maan vas­taavasti mui­ta vero­ja toim­intansa kulut kattaakseen.

Kaupunkirakentamisen aika (39) Hernesaari

Her­ne­saa­reen on luvas­sa asun­to­ja noin 6 900 asukkaalle. Kehi­tys on ollut huikeaa, kun alun­perin Her­ne­saa­reen suun­nitelti­in asun­to­ja vain 4 400 asukkaalle. Yli puo­let lisää! Isos­sa roolis­sa on se, että melu­avas­ta, tilaa vievästä ja kalli­ista läh­es sadan miljoo­nan euron helikopteriken­tästä luovut­ti­in vuon­na 2013.

Her­ne­saa­reen on tulos­sa upea ranta­puis­to, jota on jo nyt alet­tu kehit­tää yleisöä vetävänä alueena. Ja nykyaikainen raitio­vaunulin­jas­ton laa­jen­nu Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (39) Hernesaari”