Olen hämmästyttänyt lukijoitani esittämällä joukon tapoja vähentää julkisia menoja. En tee sitä alentaakseni verotusta, vaan koska mallini tarvitsee rahaa ja paljon. Rahan tarpeesta myöhemmin. Keskityn tässä ja seuraavassa osiossa tulopuoleen.
Kuin tilauksesta Heikki Pursiainen (kok) twiittasi aiheesta, johon olin aikeissa tarttua:
Kapitalismi ei ole meritokratia. Se ei palkitse ahkeruudesta, vaan niukkojen voimavarojen omistamisesta. Tämä kapitalismin olennainen piirre johtaa resurssien tehokkaaseen käyttöön ja on vaurautemme perusta. Se kuitenkin tarkoittaa, että rikastuminen on paljolti tsägää.
Voin nyt siis puhua suulla suuremmalla.
Jotkut asiat ovat luonnostaan niukkoja. Siksi niiden arvo nousee ilman, että omistajalla on mitään osaa eikä arpaa asiaan – tai oikeastaan, arpaonnesta juuri on kyse.
Tontti Raatihuoneentorin varrella kaupungin keskustassa on tyypillinen tällainen. Tontin arvo ei riipu sen erinomaisuudesta, vaan ympärille rakennetusta kaupungista. Hehtaari maata Katajanokan rannassa maksaa 25 miljoonaa euroa ja aivan samanlainen rantatontti Inkoossa noin tuhannesosan tästä. Asuntojen hinnat ovat kolmessakymmenessä vuodessa kolminkertaistuneet nimellisesti Helsingin keskusta-alueilla ja reaalisestikin kaksinkertaistuneet. Tätä kutsutaan ansiottomaksi arvonousuksi.
Joku varmaankin sanoo tähän, että pitäisi toimia toisin päin. Säännöstellä asunnon vuokra Raatihuoneen varrella niin alas, että hänellä oli varaa muuttaa sinne. Hän pääsisi silti tuskin unelma-asuntoonsa, koska tulijoita olisi tuhansia.
Niukan hyödykkeen kannattaa olla käyttäjälleen kallis, koska jonotusongelmaan ei ole muuta ratkaisua. Kysymys on tästä syntyvästä tulovirrasta.
Luonnollinen niukkuus on erinomainen verotuskohde, koska sen tuottama raha ei oikeastaan kuulu kenellekään, jos asiaa ajatellaan ansioiden, ei lottovoiton näkökulmasta.
Tonttimaan kiinteistövero
Kaupunkimaalle pitäisi määrätä niin korkea kiinteistövero, että se leikkaa tonttien hinnat lähes samoiksi sijainnista riippumatta, eli siis konfiskoi kaupunkirakenteen tuottaman ansiottoman arvonnousun yhteiskunnalle. Näin suunnilleen tehdään esimerkiksi New Yorkissa, eikä sitä pidetä siellä sosialismina. Tähän liittyy tosin melkoisia siirtymäkauden ongelma, jotka johtuvat siitä, ettei tähän ole ryhdytty aiemmin. Muutos kannattaisi aloittaa pikimmiten ja toteuttaa hitaasti.
Osittain tämä on jo toteutunut Helsingissä. Helsinki omistaa suuren osan tonttimaastaan. Siitä kaupunki saa vuokratuloja määrän, joka vastaa noin prosenttiyksikköä kunnallisverosta. Vuonna 2019 asuntotontit tuottivat kaupungille vuokratuloa 120 miljoonaa euroa, nyt varmaankin selvästi enemmän.
Mitä kaikkia asuntotontteja koskeva kiinteistövero tuottaisi? Helsingissä asuntopinta-ala on noin 25 miljoonaa kerrosneliötä. Jos tontin arvoksi lasketaan keskimäärin (vain) 600 €/k‑m2 ja siitä peritään kiinteistöveroa 3%, tuotoksi saadaan 450 M€. Lisäksi tulisivat kiinteistöverot toimitilatonteista. Tästä summasta pitäisi tietysti vähentää nykyinen vuokratuotto samoista tonteista.
En siis tarkoita, että tonttimaan kiinteistövero olisi sama kaikille, vaan päinvastoin, että se vaihtelisi tontin sijainnin mukaan rajusti, kuten vaihtelevat asuntojen hinnatkin.
Silloin kun tärkein pääoma oli maatalousmaa, monet yhteiskuntafilosofit kaavailivat sen ottamista samalla tavalla yhteiskunnalle. Ricardon maanvuokralain mukaanhan pellon tuotosta kasvava osa menee sen omistajalle. Vuokraviljelijä oli tuomittu köyhyyteen ja omistava luokka eli mukavaa kartanoelämää. Ainakin Suomessa maatalousmaa ei ole enää samassa asemassa. Sen sijaan, että sen tuottoa verotettaisiin, viljelemistä tuetaan hehtaarituilla. Jossain muualla maailmassa ehkä maatalousmaakin kuuluu tähän kategoriaan.
Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi en sano mitään metsämaasta.
Luonnonvaravero
Kannattaisi siirtää yhteiskunnalle tulot esimerkiksi fossiilisista polttoaineista. Öljyntuottajamailla saattaa olla tähän toinen näkökulma. Raakaöljylle kannattaa asettaa niin korkea vero, että öljynviejämaiden tulot laskevat ja raha siirtyy kuluttajamaiden hallituksille. Sama koskee tietysti kivihiiltä ja maakaasua. Jos Suomi asettaa yksin veron raaka-öljylle, polttoaineiden hinnat nousevat Suomessa, mutta raakaöljyn hinta ei laske. Jos kaikki teollisuusmaat tekevät saman, vero menee suurimmalta osaltaan öljyntuottajamaiden maksettavaksi. Kannattaisi ehdottomasti.
Joskus kaavailtiin windfall-voittoveroa vesivoimalle, mutta siitä on aika ehkä ajanut ohi.
Kaivosvero olisi hyvä vero Suomessa, ellemme halua tehdä maastamme Euroopan Kongoa. Monet muut maat soveltavatkin sitä.
Kaupunkiliikenteen vero
Luonnollista niukkuutta on kuitenkin eniten kaupunkielämässä. Tonttimaan ohella kaupunkiliikenne on asia, jota kannattaa verottaa. Siinäkin on kyse niukan tilan hinnoittelusta. On järkevämpää hinnoitella asukaspysäköintipaikat Töölössä riittävän kalliiksi, jotta tunnus takaisi myös pysäköintipaikan. Ruuhkia kannattaa verottaa sen sijaan, että liikennettä säädellään jonottamalla. Tällä ei olisi suurta rahallista merkitystä. Sen hyödyt tulisivat liikenteen paremmasta sujumisesta ja pysäköintipaikan löytymisestä.
Luonnollista niukkuutta esiintyy todella paljon.
Ympäristö- ja haittaverot verot ovat myös hyviä veroja. Niiden ongelmana hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta on, että tavoitteena on syödä veropohja pois. Niukkuusverot toimivat toisin. Tonttia raatihuoneentorin varrella ei ole tarkoitus verottaa tyhjäksi.
Osmolla on näköjään maanomistukseen tällainen rahapoliittinen näkökulma. Asioita kannattaisi tarkastella myös yksilön kannalta.
Minusta, jos on ostanut tontin halvalla jostain sivummalta niin ei ole oikein, että häntä rangaistaan myöhemmin siitä, että muut haluavat tulla samalle alueelle asumaan.
Suomen kielessä on hyvä sana ”juurettomuus”. Tällaisella kiinteistöverottamisella mitä Osmo suosittelee, aiheutetaan nimenomaan juurettomuutta. Kun perheet joutuvat muuttamaan korkeiden kiinteistöverojen takia pois kodeistaan. Ehkä rahatukku kourassaan, mutta pois kotoaan.
Näyttää Osmo haluavan viedä sen ”rahatukunkin” pääosin valtiolle.
Olen kuullut, että esim Roomassa on keskiluokkaisia perheitä, jotka ovat asuneet samassa talossa vuosisatoja. Miten lie järjestäneet ansiottoman arvonnousun verottamisen siellä päin.
Mitenkäs verotat arvonnoususta, jos asunnot eivät ole kaupan!
Verotan arvonnousua kiinteistöverolla, joka perustuu arvioon maapohjan arvosta.
En tiedä, paljonko omakotitalon kiinteistövero on vaikkapa Helsingin Käpylässä, Nurmijärvellä jne. Kantakaupungin kerrostaloissa kiinteistöveron osuus yhtiövastikkeesta on melkoisen pieni, kaksiossa pari kymppiä kuukaudessa. Moni kuluttaa sen verran rahaa karkkeihin, mutta kai ne ovat tärkeämpiä kuin kunnan tarjoamat palvelut. Kiinteistövero on järkevä vero ja sen pitäisi kohdentua vielä paremmin asunnon ja sijainnin arvoon kuten Osmo on jo aiemminkin esittänyt. Halpa asunto — pieni vero, kallis asunto — iso vero, niinhän meillä suurin osa muustakin verotuksesta toimii. En muuten ymmärrä, miksi kaupungit myyvät niin hanakasti rakennusmaata eivätkä vuokraa sitä. Eikös usein todeta, ettei lypsävää lehmää kannata myydä? Tonttimaa on rajallista, jossain vaiheessa se ja siten myös tulonlähde loppuu. Kaupunki voisi olla vuokraajana kuitenkin vastuullinen ja luotettava.
“En tiedä, paljonko omakotitalon kiinteistövero on vaikkapa Helsingin Käpylässä, Nurmijärvellä jne. Kantakaupungin kerrostaloissa kiinteistöveron osuus yhtiövastikkeesta on melkoisen pieni, kaksiossa pari kymppiä kuukaudessa. ”
Tuo riippuu aika paljon siitä, onko talo kaupungin vuokratontilla vai muulla tontilla, ja että minkä ikäinen talo on kyseessä. Kiinteistöverossa on talon osalta ikävähennykset, jotka on vanhoissa taloissa merkittäviä (maksimissaan 80 %). Omistustontista menee kiinteistövero maapohjankin osalta. Kookkaasta uudesta omakotitalosta voi päästä maksamaan korkeimpien verotusarvojen kunnissa lähemmäs 2000 €/vuosi, ja pienessä kunnassa, jossa maalla ei ole juuri arvoa, taas pienen vanhan omakotitalon kiinteistöverosta voi selvitä alle sadalla eurollakin vuodessa. Siksi pienissä kunnissa nimelliset veroprosentit ovat usein korkeita, kun muuten kiinteistöverosta ei kertyisi niissä paljoakaan tuloa, kun maan arvo on niin alhaista.
Uudessa ikävähennyksettömässä talossa kiinteistövero on Suom.essa keskimäärin suunnilleen 3 €/kem (eri asia kuin myytävät neliöt) + maapohjan vero, joka perustuu rakennetun määrän sijaan rakennusoikeuden määrään. Ikävähennys on 1,25 % vuodessa muuten, paitsi kivitaloissa 1 %. Tuon takia esimerkiksi 50-vuotiaassa puutalossa kiinteistövero on merkittävästi pienempi kuin samanikäisessä kivitalossa. Sellaisia taloja, jotka pääsisivät maksimi-ikävähennyksiin asti on aika vähän asuinrakennuksina, koska talot puretaan usein jo ennen sitä. Suomessa puretaan nyt jo 1980- ja 1990-lukujenkin taloja.
Kirjoituksessa puhuttiin vain maapohjan kiinteistöverosta. Rakennuksiin ei kohdistu mitään luonnollista niukkuutta. Niitä voi rakentaa lisää.
Soininvaara kirjoitti:
“Rakennuksiin ei kohdistu mitään luonnollista niukkuutta. Niitä voi rakentaa lisää.”
Kohdistuuhan. Rakennusmateriaaleihin liittyy luonnollista niukkuutta. Maailman sekä luonnonvarojen käytöstä että jätteistä huomattava osa kohdistuu nimenomaan rakennuksiin. Rakennuksiin kuluu sekä valtava määrä materiaa (ja vielä enemmän menee, kun huomioi koko raaka-aineketjun): esimerkiksi 1000 kiloa LVI-koneita ei synny 1000 kg:sta materiaalia, vaan jo metallien valmistus vaatii melkoisen määrän kaivoslouhosta yms. Rakennuksista aiheutuu myös valtava määrä purkujätettä. Ympäristösyistä rakennusten elinkaarta pitäisi yrittää pidentää ja vähentää rakennusten muodostumista jätteiksi.
Toisekseen, myös ilmatilasta on pulaa kaupunkialueella. Talot varjostavat toinen toistaan, ja miltei jokainen talo korkeussuunnassa kohotessaan ylemmäs vaikuttaa näkyvyysasioihin jostain toisaalta.
Nykyisen kiinteistöverotuksen hyvä puoli rakennusten osalta on se, että se kannustaa säilyttämään vanhoja rakennuksia, koska kiinteistövero vanhasta rakennuksesta on sentään uutta pienempi. Tosiasiallinen vanhan kiinteistön arvo ei silti ole välttämättä esim. muuttotappiokunnissa enää viidesosaakaan uudisrakennuksen arvosta. Ikävähennyksen maksimi on nykyään liian pieni siihen nähden, mitä vanhimpien huonokuntoisten talojen tosiasialliset markkinahinnat ovat pienissä kunnissa. Rakennuksen korkeus ei ole nykyisin verotukseen vaikuttava peruste, kun taas vaikkapa se on, että onko talossa vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä vai esim. suoran sähkölämmityksen sähköpatterit (jälkimmäisessä on alempi vero). Siltä osin kannustimet menevät ongelmallisesti nykyisessä kiinteistöverotuksessa siihen nähden, mikä olisi ympäristövaikutusten minimointiin tähtäävää verotusta. Sen sijaan se ei vaikuta verotukseen, onko käytössä maalämpö vai että toimiiko vesikiertoinen lämmitys sähkökattilalla, mikä taas on aika epäloogista.
“Minusta, jos on ostanut tontin halvalla jostain sivummalta niin ei ole oikein, että häntä rangaistaan myöhemmin siitä, että muut haluavat tulla samalle alueelle asumaan.”
Verotus on tylppä työkalu ja sitä suunnitellessa pitää ajatella kokonaisuuden etua. On kohtuutonta ajatella, että yksilölle muodostuisi jokin pysyvä oikeus kalliiseen alueeseen vain, koska on muuttanut sinne ennen kallistumista. Ja tuskinpa näitä yksilöitä lopulta kovin paljon olisi. Verotuksen tehokkuudella on paljon suurempi vaikutus suomalaisten hyvinvoinnille.
Minusta ihmisellä on oikeus asua kotonaan, huolimatta siitä, että alueen maapohjan arvo nousee.
Omistajan vaihdokset ovat eri asia. Myyntivoittovero ja perintövero hoitanevat ongelmat pois.
Sinänsä on ihmeellistä, että oman asunnon myyntivoitto ei ole verotettavaa.
Myyntivoiton vero inflaation oloissa on hankala. Se tuottaa valtavan lukitusvaikutuksen, koska myös ostettaan uuden asunnon hinta on noussut yhtä paljon, mutta asunnon vaihtaja joutuu kuitenkin maksamaan kolmenneksen hinnan kohoamisena veroa.
Pentti A K Häkkinen: “Minusta ihmisellä on oikeus asua kotonaan, huolimatta siitä, että alueen maapohjan arvo nousee.”
Minusta ei (siis siinä mielessä, että olisi elinikäinen oikeus veroon, joka ei nouse).
Soininvaara kirjoitti:
“Ruuhkia kannattaa verottaa sen sijaan, että liikennettä säädellä jonottamalla. Tällä ei olisi suurta rahallista merkitystä. Sen hyödyt tulisivat liikenteen paremmasta sujumisesta ja pysäköintipaikan löytymisestä.”
Ymmärrän tämän pointin kyllä, mutta tämä ei ole ongelmato väite. Ruuhkaverotuksen ongelma on se, että vaikka väitetään sen sen johtavat siihen, että liikennettä käyttäisivät eniten ne, jotka hyötyvät siitä ruuhka-aikaan eniten tai joiden liikenne hyödyttää kansantaloutta eniten tai on ympäristön kannalta järkevintä, tosiasiassa teorian mukaan käy myös kuten alussa oli todettu, eli että ruuhkamaksuyhteiskunnissa liikkumiseen on eniten käyttää varaa niillä, joilla on käynyt tsägä varallisuuden kertymisen muodossa. Tällöin liikenteessä keskimääräistä vauraammat morjenstavat toisiaan, ja köyhät ovat sivussa nopeilta väyliltä, vaikka saavat osakseen senkin liikenteen negatiiviset ulkoisvaikutukset kuten melun. Se ei ole kovin yhdenvertaista.
Ambulanssien, poliisien ja paloautojen liikenne-etuudet, joka on eräänlaista ruuhkasääntelyä, jossa ei tehdä kuitenkaan talousperustaista priorisointia siitä, että kenen henki on arvokkaampi kuin toinen. Niin köyhä kuin rikaskin saa liikenne-etuudet ambulanssissa sairaskuljetuksessa ollessaan.
On aika epätoivoista puolustaa kaupunkiliikenteen ilmaisuutta sillä, että köyhä kärsii. Swe on vähän kuin väittäisi, että timanttien verottaminen suuntautuisi köyhiä vastaan, kun näillä ei olisi enää varaa jalokiviin. Jos mittaisi autoilijoiden tulotasoa Länsiväylällä ja vertaisit sitä joukkoliikenteen käyttäjiin, huomaisit ruuhkamaksujen kohdistuvan lähinnä suurituloisiin.
Tässä minusta unohtuu se, että köyhät saavat osuuden niistä ruuhkamaksuina maksetuista rahoista. (nehän menisivät kunnan tai valtion kassaan, siis yhteiseksi omaisuudeksi) Joten eivät hekään jää vaille hyötyä tästä järjestelystä.
Itse ainakin ottaisin paljon mielummin lisää rahaa kunnan kassaan, kuin oikeuden ajaa länsiväylällä ruuhka-aikaan.
Koska verovähennykset eivät kuulemma ole tukea, niin tällä logiikalla voisimme “tukea” Helsingissä matalapalkkaisten autoilua vaikkapa siten, että ruuhkamaksun saa ilmaiseksi, jos työpaikka on rekisteröity Helsinkiin ja vaikkapa tuntipalkka on alle 16€/h. Tämä ei kuitenkaan ole tukea, sillä verovähennykset ja muut maksuvähennykset eivät kuulemma ole [hyvätuloisten mukaan] tukea.
Huomataan myös matalapalkka-aloilla olevan tyypillistä, että työtä tehdään tuntipalkalla.
Tämä on kapitalismin isomman tason ongelma. Sama ongelma on kaikkien muidenkin perusedellytysten hankinnassa ja käytössä, ei vain liikkumisessa. Tämän takia tarvitaankin tulontasauksia, tai muuten meillä on vain yhteiskunta missä rikas eliitti vain sikailee mielinmäärin kerryttämällään vauraudella. Se onko vauraus alunperin kasautunut mitenpaljon meriittien mukaan alkaa olemaan sinänsä aika merkityksetöntä, varsinkin kun vauraus on kertynyt sukupolvelta toiselle.
En kuitenkaan heittäisi markkinamekanismia ikkunasta tämän takia, sillä kyllä tulon- ja vaurauden tasaisempaa jakoa voidaan tehdä verotuksellisin ja muiden valtioiden käytettävissä olevin keinoin. Näinhän tehtiin toisen maailmansodan jälkeen aina 1980-luvulle asti (joka oli muuten aikakausi jolloin kukoistava keskiluokka käytännössä syntyi ja jona aikana talouskasvu oli historian nopeinta). Sen jälkeen on vain ollut tuhoisaa politiikkaa missä vauraus on kiihtyvästi kasautettu vain rikkaimmille prosenteille, tavalla joka syö myös talouskasvulta pohjan kun keskiluokka kutistuu ja köyhtyy eikä heillä ole enää varaa kuluttaa/investoida kuten ennen.
Ruuhkamaksut eivät ole ongelma, vaan tulojen ja varallisuuden kasautuminen yhä enemmän heille joilla on jo järjettömän paljon.
Pysäköimme automme tavalliseen tapaan asukaspysäköintipaikalle Krunikassa. Jostain syystä bussi, mahd. tilaus-tai siirtoajossa oleva, vei siitä toisen kyljen kääntyessään, ja auton korjaus on kestänyt jo kuukauden. Ahtaiden, erilaisten tietöiden ja remonttien ahdistamat kadunvarret eivät ole mitään ensiluokkaista pysäköintitilaa, josta voidaan periä pysäköintihallin hintaa lähestyvä maksu. Esimerkiksi Kruununhaassa hallipaikkoja ei ole saatavissa.
Hallipaikka maksaa noin 200 €/kk, asukaspysäköinti 60 €/kk
Kyllä nyt, mutta esillä oli korotus 90 euroon kk. Asunto Krunikasssakaan ei ole niin houkutteleva, etteikö hyvätuloinen vaihtaisi esim. Haukilahteen. Onko tarkoitus houkutella Helsingin kantakaupunkiin nimenomaan pienituloisia autottomia.
Siellä Haukilahdessa kaava velvoittaa sijoittamaan autopaikat tontille. Joko kallista tonttia on parkkikenttänä, tai autopaat ovat maan alla, josta kustannus on 20 €/kk äåäomakuluna.
no ooon, tosi halpaa„ eli vastaa isohkon omakotitalon lämmityskustannuksii…hallipaikka lol..kuukaudes..vuodes jne
JH: “Kyllä nyt, mutta esillä oli korotus 90 euroon kk. Asunto Krunikasssakaan ei ole niin houkutteleva, etteikö hyvätuloinen vaihtaisi esim. Haukilahteen. Onko tarkoitus houkutella Helsingin kantakaupunkiin nimenomaan pienituloisia autottomia.”
On tarkoitus houkutella niin hyvätuloisia, että voivat ja erityisesti haluavat maksaa sen 30–50k€ siitä luolahallipaikasta.
Päästään eroon köyhistä ja nauttimaan segregaation hedelmistä.
Mistä ajatus, että autottomat olisivat pienituloisia? Töölössä valtaenemmistö on autottomia, mutta tuskin pienituoisia. Sama koskee Kruununhakaa.
Jos pysäköintipaikoista on nykyisellä hinnalla niukkuutta, eli jos paikat ovat keskimäärin täynnä (tai ainakin niin korkealla käyttöasteella, ettei se ole tarkoituksenmukaista, esimerkiksi jos paikkaa joutuu säännönmukaisesti etsimään kauan), tuota hintaa on perusteltua nostaa. Selvästi paikkojen arvo on nykyhintaa korkeampi, vaikka osaisimmekin nimetä sitä alentavia seikkoja, kuten ahtautta jne.
Toki jos paikkojen käyttöaste on nykyisellään kohtuullisella tasolla, hinta on sopiva. Mutta tällöinhän kirjoitus ei sen korottamista suositakaan.
Jos asukaspysäköinti Kruunuhaassa koetaan niin arvottomaksi, ettei se ole edes 60€/kk (tai 30€/kk sähköautoille) arvoista autoilijalle niin kannatan asukaspysäköintipaikkojen muuttamista esim. pyöräkaistoiksi ja leveämmiksi jalankulkuväyliksi ja parkleteiksi. Nämä kaikki todennäköisesti parantaisivat alueen viihtyisyyttä ja kaupanpäälle autoliikenne vähenisi alueella.
Kun kerätty haittavero tai ‑maksu käytetään täysimääräisesti haitan kompensoimiseen, ei tule ongelmaa veropohjan pois syömisestä. Ei esim. päästömaksuja pidä käyttää julkisen terveydenhoidon kustannuksiin.
Eli ruuhkamaksulla voidaan rahoittaa joukkoliikennettä. Samoin maapohjan arvoon perustuvalla kiinteistöverolla voidaan rahoittaa julkista infraa jne.
Kummasti molemmat näistä koituvat pienituloisten eduksi, ja autoilevien omistajien haitaksi, pitkällä aikavälillä. Sen takia onkin selvää, että niitä voimakkaasti vastustetaan.
Minusta Soininvaara ei ota analyysiseissään huomioon sitä, että ihmiset muuttanevat enenevissä määrin pois Suomesta.
Korkea kiinteistövero olisi taas yksi lisätekijä tuohon suuntaan. Miksi asua Suomessa, jos siellä ei kannata omistaa asuntoa?
Kiinteist5övero ei nosta asumisen hintaa.
Soininvaara kirjoitti:
“Kiinteist5övero ei nosta asumisen hintaa.”
Kyllä nostaa. Katso vaikka minkä tahansa ARA-yhteisön tilinpäätöstä. ARA perii omakustannusvuokrat (sallittuine pääoman maksimituottoineen). Kiinteistövero on omakustannus siinä missä vesi- tai lämpölaskutkin, ja nostaa joka ainoassa ARA-kohteessa vuokria suoraan ja täysimääräisesti.
Omistuskohteiden osalta siitä on erilaisia näkemyksiä, miten kiinteistöveroa on järkevintä käsitellä. Tutkimusten mukaan kiinteistövero vaikuttaa tontin hintaan. Mitä korkeampi kiinteistövero, sitä alempi tontin arvo. Eli tavallaan korkeampi asumiskustannus heijastuukin sitten jo tontin hintaan. Mutta kiinteistöveron nousut vaikuttavat kyllä asumiskustannuksina kaikkiin omistusasujiin.
Muiden kuin ARA-kohteiden osalta tilanne riippuu. Silloin kun olen ollut tontinvuokrausasioiden neuvotteluissa mukana, viime vuosikymmenen aikana lähes kaikissa sopimuksissa vuokrasopimus on esitetty tehtävän kiinteistöverottomalla hinnalla ja ehtoihin on sisältynyt, että vuokralainen vastaa kiinteistöverosta. Tällaisissa tilanteissa kiinteistöveron muutokset ovat suoraan vuokralaisen menoihin vaikuttava asia.
Sorry, tarkoitin sanoa, ettei kiinteistövero nosta asumisen hintaa vapailla markkinoilla. Koska oli puhe tonttimaan kiinteistöverosta, sitäkään ei ARA-kohteilta mene )Helsingissä) koska ovat kaupungin vuokratontilla.
Sellainen sopimus, jossa vuokralainen maksaa mahdollisenkiinteistöveron, pitäisi kieltää laittomana.
Ode: “Sellainen sopimus, jossa vuokralainen maksaa mahdollisenkiinteistöveron, pitäisi kieltää laittomana.”
Jokainen yksityisellä omistustontilla vuokralla asuva maksaa luonnollisesti kiinteistöveroa vuokrassaan. Eli siis osalla vuokrasta maksetaan sen kiinteistön kiinteistöveroa.
Milläs muullakaan? Hyväntekeväisyydellä?
Ja miten toi kielletään lailla?
Pitäs siis kieltää itse kiinteistövero?
Toke. Kannattaisi tutustua vbaikka taloustieteen peruskurssiin. Kiinteistöverola ei ole vaikutusta tonttimaan markkinavuoriin, koska omistaja ottaa vuokraa niin palon kuin vuokralainen suostuu maksamaan.
Minä olen jo monta päivää yrittänyt päästä jyvälle tästä Osmon väitteestä, ettei kiinteistövero nosta asumisen hintaa.
Minulla ainakin asumisen hinta nousee, kun kiinteistöveroa korotetaan.
Pitäisikö tämä maapohjan kiinteistövero käsittää jonkinlaisena omistuksen verotuksena. Kun oikein saivarrellaan niin silloinhan se ei ole asumisen verotusta.
Jos omistat asunnon jo nyt ja asut siinä itse, kiinteistöveron korotus nostaa tietysti asumiskulujasi. Jos olet vasta ostamassa asuntoa, kiinteistövero kapitalisoituu asunnon hintaan ja saat asunnon vastaavasti halvemmalla, eikä asumismenosi nouse. Jos asut vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, jonka vuokra määräytyy markkinoilla, kiinteistövero ei vaikuta vuokraan. ARA-asunnoissa asia olisi toisin, jos ne olisivat omalla tontilla. Harvoin ovat.
Ode: “Kannattaisi tutustua vbaikka taloustieteen peruskurssiin. Kiinteistöverola ei ole vaikutusta tonttimaan markkinavuoriin, koska omistaja ottaa vuokraa niin palon kuin vuokralainen suostuu maksamaan.”
Noh, kiinteistöalalla ei “puhdas” markkinatalous useinkaan toteudu. Ei ole mitään ylitarjontaa, josta saa valita. Vuokralainen valitaan yleensä pitkäksi aikaa ja hinnat, arvot ja suhdanteet muuttuvat hurjasti. Vuokralaisen vaihto taas voi kustantaa paljonkin isoina remonttitarpeina.
Mutta on edelleenkin hassua sanoa, ettei kiinteistöveroa makseta vuokratuloilla.
Millähän se sitten makasetaan?
Jos meillä olisi puhdas markkinatilanne, niin silloin asunnon kustannukset tietysti vaikuttavat hintaan. Ja jos kustannukset eivät vaikuta hintaan, niin siitä voi päätellä, ettei markkinatalous toteudu. Kiinteistövero on yksiselitteisesti yksi asunnon kustannuksista. Ja se voi olla isompi tai pienempi.
Joten, puhtaassa kilpailutilanteessa asunnon kustannukset vaikuttavat asumisen hintaan ja siten kiinteistövero vaikuttaa asumisen hintaan. MOT
Tuolla vastauksella et pääsisi läpi taloustieteen peruskurssista. Kustannukset vaikuttavat hintaan sitä kautta, että uutta tarjontaa ei synny, jos kustannukset kasvavat. Siksi kiinteistöveron pitää kohdistua maapohjaan eikä rakennukseen. Silloin se ei vaikuta tarjontaan. Maapohja ei voi paeta veroa.
Ode: “Tuolla vastauksella et pääsisi läpi taloustieteen peruskurssista. Kustannukset vaikuttavat hintaan sitä kautta, että uutta tarjontaa ei synny, jos kustannukset kasvavat. Siksi kiinteistöveron pitää kohdistua maapohjaan eikä rakennukseen. Silloin se ei vaikuta tarjontaan. Maapohja ei voi paeta veroa.”
Ongelma tässä lienee se, että peruskurssilla tai millään muullakaan kurssilla ei opeteta Hkin kaupungin salaista algoritmiä, jolla hinta määräytyy.
Vastaavasti verokarhun määritelmällä ei ole mitään tekemistä markkinatalouden kanssa.
Asuinrakentamisessa ja asuinkiinteistövarallisuudessa on niin monta dimensiota “puhtaan kysyntä-tarjonta-järjestelmän” ulkopuolella, että oikeastaan mistään ei voi sanoa, että kuinka paljon markkinatalous siihen vaikuttaa.
Jos ja kun “georialaisittain” vero laitettaisiin maapohjaan, niin yhtä hyvin sekin on uusi kustannus, joka hidastaa rakentamista.
Pitkän ajan vaikutuksena voisi ajatella hariseldon-tyyppisesti, että varakkaiden tahto pakkautua keskustaan hälvenee sitä mukaa kun keskusta-asumisen kustannusten kasvu ylittää siitä saatavan hyödyn.
Ilman tarkempaa tietoa siitä, miten toi maapohjanvero määritettäis ja miten se siitä sitten muuttuisi ajan myötä, on vaikea sanoa, johtaako se esim. segregaation kasvuun vai laskuun.
Tontin verotusarvoa ei määärää Helsingn kaupunki vaan valtio. Tontin kiinteistövero muodostaa saman kustannuksen aivan siitä riippumatta, rakennetaanko siihen talo vai ei.
Ode: “Tontin verotusarvoa ei määärää Helsingn kaupunki vaan valtio. Tontin kiinteistövero muodostaa saman kustannuksen aivan siitä riippumatta, rakennetaanko siihen talo vai ei.”
Puhun tietenkin siitä hypoteettisesta tilanteesta, jossa maapohjaverolla verotettaisiin maapohjan arvo nollaan.
Silloin verotusarvon pitäisi vastata todellisuutta tai homma ei toimi.
Erityisen haitallista tilanteessa olisi, jos verotusarvo laskettaisiin todellisuutta korkeammaksi. Jolloin kiinteistösijoitus juoksisi karkuun paremmille maille.
Tai sitten pitäisi olla joku systeemi, jossa saa liikaa verotetut summat vaikka 50 vuodelta, kun kauppa tapahtuu ja siten todellinen hinta on todistettavasti olemassa.
Olisi toisaalta mielenkiintoista tietää, miksi verotusarvo on nyt niin kaukana todellisesta arvosta?
Mihin tällaisten illuusio-systeemien hyöty perustuu? Ja kenen hyöty?
Mielenkiinnolla olen seurannut kommentoija toke n ja Osmon hyvinkin teoreettista väittelyä.
Tässä teoriapuolessa minua on alkanut kiinnostaa tapaus, että tontin kiinteistöverolla verotetaan sen arvo nollaa. Käypä arvon on nolla. Miten vero tällöin muodostuu?
Toisaalta jos kiinteistöverolla hoidetaan, että tonttien hinnat ovat samat koko kaupungissa. Miten silloin kiinteistövero voi olla erilainen?
Jotenkin alan kallistua sille kannalle, että toke on enemmän oikeassa kuin Osmo.
Kyllä se kiinteistyöveron oikea taso on määrättävissä, vaikka vero ajaisi tonttien hinnat lähelle nollaa. Tontin veroton arvo on sen verollinen arvo + t/r, missä t 0jn kiinteistöveron määrä ja r sovellettava korkokanta.
“Kyllä se kiinteistyöveron oikea taso on määrättävissä, vaikka vero ajaisi tonttien hinnat lähelle nollaa. Tontin veroton arvo on sen verollinen arvo + t/r, missä t 0jn kiinteistöveron määrä ja r sovellettava korkokanta.”
Kikkailetko huumorimielellä?
Kun ihmettelen, että mistä se “todellinen” hinta saataisiin ja miksi verotusarvo ei ole lähelläkään todellisuutta, niin vastaat tuolla?
Koska jotaan pitää vastata, etkä kuitenkaan halua syvemmin asiaa ihmetellä?
Pentti: “Tässä teoriapuolessa minua on alkanut kiinnostaa tapaus, että tontin kiinteistöverolla verotetaan sen arvo nollaa. Käypä arvon on nolla. Miten vero tällöin muodostuu?
Toisaalta jos kiinteistöverolla hoidetaan, että tonttien hinnat ovat samat koko kaupungissa. Miten silloin kiinteistövero voi olla erilainen?
Jotenkin alan kallistua sille kannalle, että toke on enemmän oikeassa kuin Osmo.”
Niinpä.
Tässä on siis todellisen kehäpäätelmän ongelmaa.
Ongelma tosin voi olla vain terminologinen.
Kun puhutaan “markkina-arvosta” tai “todellisesta arvosta”, niin se on joku hypoteettinen imaginäärinen arvo, jollain satunnaisella ajan hetkellä historiassa tai tulevaisuudessa, jos maapohjaa ei veroteta.
Joka sitten hakataan kiveen tai päivitetään joidenkin vuosien välein ja sen mukaan sitten isketään sitä georgistista veroa sen mukaan.
Mutta ei tosta helppoa ja yksinkertaista ja erityisesti konsensusta herättävää saada mitenkään.
Pitänee kuitenkin muistaa, että sen jälkeen kun maapohjalla ei ole arvoa, niin sillä rakennuksella yhä on. Ja osa rakennuksen arvosta tulee sen sijainnista.
Korkean kiinteistöveron kaupungeissa tontin kiinteistövero perustuu tontin verottomaan arvon, joka on aika helppo laskea. =veroton arvo = verollinen arvo + T/r, missä t on kiinteistövero ja r on korko.
No nyt ainakin pääsit velodromiakin lyhyempään kehäpäätelmään: veroton arvo tulee verollisesta arvosta ja toisinpäin.
Hassunhauska muna-kana-ongelma.
Koska meillä on nyt olemassa vain ne kiinteistöveron mukaiset arvot, niin niistäkö lähtisit maapohjanveroa kehittämään?
Oikotien ilmoituksessa omakotitalo (220 m²) Espoon Koukkuniemessä maksaa 1,8 miljoonaa euroa ja sen kiinteistövero on reilu 100 euroa kuukaudessa. Jos tuo nousisi vaikka 30 prosenttia, niin aika pienestä se kamelinselkä taittuisi. Samoin se on tosin myös kirkollisveron kanssa, siinä ei auta regressiivisyyskään, (käänteinen progressiivisuus). Pienen maalaiskunnan eläkeläismummo maksaa kiltisti kaksi prosenttiaan, mutta kasvukeskuksen suurituloiselle yhden prosentin vero ‘pakottaa’ eroamaan kirkosta. Ihminen on ahne.
100 euroa kuukaudessa tekee siis 1200 euroa vuodessa.
Vaikka talo maksaisi 300.000 niin kiinteistövero on sama samankokoisella tontilla.
Optimaalinen kiinteistövero riippuu tontin arvosta. Vaikka talo olisi millainen rähjä, tontti ei voi ola kovin arvokas, koska tontti on siis korkeintaan 300 000 euron arvoinen
Myös valtion luomaa keinotekoista niukkuutta olisi syytä verottaa. Immateriaalioikeudet ja kannabis verolle.
Miten Immateriaalioikeudet eivät ole verolla?
Laitetaan varallisuusvero julkaisemattomille teoksille?
Niukkuus rakennusoikeudesta ei ole luonnollista, vaan keinotekoista.
Jos jokaiselle rakentamiseen tarkoitetulle tontille saisi rakentaa niin paljon asuntoja kuin sielu sietää, ei kaupunkiin rakennettaisi yhtään enemmän asuntoja kuin nytkään, mutta ansiotonta arvonnousua ei syntyisi, koska asuntojen hinnat eivät karkaisi rakennuskustannuksista.
Helsingissä ei tarvitsisi edes varoa urban sprawlia, koska kaupungin rajat ovat tulleet jo vastaan. Näin kaupunki tiivistyisi orgaanisesti.
Tontti kaupungin keskustassa on niukka hyödyke ja tulee aina olemaan. Sitä ei muuta mnuuksi se, että jonnekin kauas keskutasta saa rakentaa vapaasti.
Jokaisen tontin päälle voi rakentaa siihen korkeuteen saakka kunnes aurinko sulattaa siivet.
Se, että kuinka korkealle saa rakentaa, on pelkästään poliittinen päätös.
Niukkuus on keinotekoista, ei luonnollista.
Amos: “Jokaisen tontin päälle voi rakentaa siihen korkeuteen saakka kunnes aurinko sulattaa siivet.”
Voi rakentaa, mutta ei se tarkoita, että rakentaa.
Ihminen voi mennä kuuhun, mutta kaikki eivät ole menneet.
Nyt ollaan kuvaavassa tilanteessa, jossa koko maa on täynnä luvitettuja asuinrakennusten aloituksia, joita lykätään. Voi rakentaa, mutta ei rakenna. What gives?
Pääkaupunkiseudulla asunnoissa tulee hintaa oudosti jostain muualtakin kuin tontista ja itse rakennuksesta. Tämän voi havaita etsimällä vaikka Oikotiestä vuokratonteilla olevia asuntoja. Vuokratontilla Helsingissä sijaitsevan asunnonhan pitäisi olla suunnilleen saman hintainen kuin vastaavan asunnon vaikka Kouvolassa (jossa oletan maan arvon olevan lähellä nollaa verrattuna Helsinkiin), mutta sitä se ei yleensä ole. Halvempi kyllä kuin omalla tontilla oleva, mutta ei tarpeeksi. Toimivatko markkinat tässä epärationaalisesti vai onko joku kolmas asia itse asunnon ja sen tontin lisäksi mistä ihmiset maksavat?
Tonttien vuokrat ovat alihinnoiteltuja niin, että edullinen vuokrasopimus on muuttunut omaisuudeksi. On tilanteita, jossa vuokra on pienempi kuin olisi tontista maksettava kiinteistövero.
Tilastotieteilijä ei vetoaisi yksittäiseen tapaukseen.
Asia on juuri noin. Ja siksi aiemmin keskustelussa esitetty väite ei pidä paikkaansa, eli tämä:
“Kannattaisi tutustua vbaikka taloustieteen peruskurssiin. Kiinteistöverola ei ole vaikutusta tonttimaan markkinavuoriin, koska omistaja ottaa vuokraa niin palon kuin vuokralainen suostuu maksamaan.”
Omistajat kun eivät ota tontista läheskään aina vuokraa niin paljon kuin vuokralainen suostuisi maksamaan. Se oletus on osoitettu taloustieteessä maailmalla vääräksi, ja se ei päde Suomenkaan aineistossa. Vuokranantajat eivät optimoi tuottojaan niin rationaalisesti kuin teoria aikoinaan oletti. Siihen on monta syytä. Yksi on vuokrasopimusten erityisen pitkässä pituudessa ja indeksiehdoissa: osa vuokrasopimuksista on solmittu epäoptimaaliseen aikaan, jolloin vuokrasopimus voi olla epäoptimaalinen vaikka 70 vuotta, jos indeksiehto pitää hinnat epäoptimaalisina koko sopimuskauden ajan. Tontinvuokrasopimusten kokonaisuus markkinoilla nimenomaan ei ole sillä tasolla, mikä olisi vuokranantajien teoreettinen maksimi.
Joskus kiinteistöverokeskusteluissa törmää väitteeseen tuosta vuokrien maksimaalisuuteen laitosta, pohjaten ihan vain yksipuoliseen teoriaan, ei empiriaan. Monipuolisempi teoria sanoo, että sopimus syntyy vain, jos se on riittävän hyvä sekä vuokranantajan että vuokralaisen kannalta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuokrasopimuksista osa on keskimääräisiä ja osa sitä parempia vuokranantajan kannalta ja osa sitä huonompia. Kaikki sopimukset eivät missään tapauksessa kuitenkaan ole vuokranantajan tuoton kannalta optimissa.
Todellinen hinta on kuitenkin lopulta se toteutunut myyntihinta eikä Oikotiellä ilmoitettu pyyntihinta.
Ode: “Kaupunkimaalle pitäisi määrätä niin korkea kiinteistövero, että se leikkaa tonttien hinnat lähes samoiksi sijainnista riippumatta, eli siis konfiskoi kaupunkirakenteen tuottaman ansiottoman arvonnousun yhteiskunnalle.
Osittain tämä on jo toteutunut Helsingissä.”
Ja kuinka ollakkaan tämä on toteutunut niin, että sen eriarvoistava eli varallisuuseroja kasvattava vaikutus on maksimoitu.
Omistustontilta asunnon omistava “varakkaampi” henkilö maksaa hyvin pientä kiinteistöveroa.
“Köyhempi” vuokratontilla asunnon omistavan tonttivuokra nousee alati ja sillä tontilla “omistusasunnossa” asuva asuu käytännössä puoliksi vuokralla. Koska tonttivuokra on huoltovastikkeen verran.
Uudessa asumistukilaissa on sellainen käpy, ettei se tunnista tätä “puolivuokra-asumista”.
Tarvittaisiin muutos, että viimeistään siinä tilanteessa, kun tonttivuokra ylittää huoltovastikkeen, asunto lasketaan vuokra-asunnoksi, jolloin siihen on mahdollista saada asumistukea.
Kiinteistöveron nostaminen tonttivuokran tasolle on voinut onnistua NY:ssä, mutta sen toteutuminen Hkis:ssä on ihan täysin scifiä. Miksi haikailla mahdottomia?
Voitaisiin myös miettiä sitä, että köyhyyttä torjuttaisiin sillä, että köyhille ostettaisiin fuusiovoimala jokaiseen kotiin?
10 vuotta valmistelussa ollut kiinteistöverouudistus ohjaa maapohjan arvostusta jatkossa paremmin suhteessa kysyntään. Maapohjien arvostus perustuu alueen toteutuneisiin asuntokauppoihin. Voi siis myös laskeakin. Kiinteistöveroprosenttikin on eroteltu erikseen rakennukselle ja maapohjalle. Eli tämä lähtee toteutumaan tulevaisuudessa, jos politiikoilla riittää uskallusta korkeammille maapohjan kiinteistöveroprosenteille.
Minäkin olen hiljalleen päässyt jyvälle tästä Osmon kiinteistöveroajattelusta.
Jotenkin alkoi tuntua, että Osmo on palaamassa keskiaikaiseen verotuskäytäntöön. Tuolloin useimmat ihmiset tekivät töitä toisilleen. Vaikea oli valtiovallan mennä työntekoa verottamaan. Maaomistus oli tuolloin hyvä verotuskohde.
Nykyaikana työn verotus ajautuu hiljalleen umpikujaan. Robottien ja tekoälyn käytön myötä. Tuntuu jotenkin takaperoiselta, että verotuksessa siirryttäisiin takaisin keskiaikaisiin menettelyihin. Nykyaikana tavara (ja data) liikkuvat aivan eri sfääreissä kuin keskiajalla. Sieltä ne verotuskohteet on löydettävä. Arvonlisävero tulee heti mieleen. En ole perehtynyt Googlen ja Metan ansaintimenetelmiin, mutta luulisi niiden datavirrasta löytyvän verotettavaa.
Viisas valinta. Miksi aloittaa vaikeasta ja vähätuottoisesta, kun suurimmat tehokkuustappiot ja epäoikeudenmukaisuudet löytyvät kaupungeista? Kaupunkien maanomistajat ovat pehmeä maali verrattuna kepulaiseen.
Luonnollinen, oikeudenmukainen ja perinteinen tapa siirtyä kohti maapohjan tuoton poisverotusta olisi näin kerättyjen rahojen antaminen asevelvollisille. Tämä olisi palkka heidän tuottamastaan suojelupalvelusta. Asiaa ei edes tarvitsisi ottaa esille parlamentaarisesti, vaan tähän käytäntöön siirryttäisiin liikekannallepanon jälkeen, kun muut kiireet antavat myöten.
Apropoo: Nyt olisi muuten itä-Euroopan mailla (Suomi ml.) hyvä aika tukea Ukrainan rauhanpyrkimyksiä varustamalla monotonisesti kasvava määrä sotilasyksikköjä. Harjoitukset rajan pintaan kuten naapurilla. Olen aivan varma, että he vain tykkäävät kun heitä haastetaan ja heidät otetaan vakavasti.
Minä en ymmärtänyt tästä Olli S n metsäkommentista mitään.
Suomessa oli 1990 luvulle asti metsien kiinteistövero. Kutsuivat sitä pinta-alaveroksi. Se oli progressiivinen tulovero. Ja omaisuusvero vielä päälle.
Mikä lie johti luopumaan tuosta verotuksesta. Ainakin henkilöt, jotka halusivat säästellä metsiään hakkuilta, joutuivat maksamaan siitä kalliisti. Laskennallinen tulo lisättiin esim palkkatulojen päälle.
Ode,
onko georgismi tuttu ismi sulle?
Mitä mieltä olisit, kun nykyään kunnallisverolla kerätään 35mrd ja kiinteisöverolla 2mrd, niin jos noi kiekauttais toisinpäin?
Jos tuohon vielä sitoisi sen, että asumistukuki (sekä yleinen, että eläkeläisten) tulisi kuntien hoidettavaksi, niin kunnilla olisi todellinen tarve optimoida asumisen hintaa, koska sekä tulot, että menot riippuisivat siitä.
Mites? Kuis?