Pitäisikö kasvukeskuksissa maksaa korkeampia palkkoja, koska asuminen on niissä huomattavasti kalliimpaa, vai pitäisikö tehdä niin kuin nyt tehdään, eli tukea asumisen hintaa ARA-politiikalla ja asumistuella, jotta pienemmälläkin palkalla tulisi toimeen?
Tietyssä mielessä asumistuki on työnantajien subventoimista kaupungeissa. Yhdysvalloissa, jossa asumistukea ei makseta, pienimmät palkat ovat selvästi korkeampia siellä, missä asuminen on kalliimpaa, esimerkiksi Kaliforniassa. Niinpä Eteläranta suhtautuu esimerkiksi ARA-asuntoihin huomattavan myönteisesti.
Yhden ihmisen muuttaminen Helsinkiin edellyttää noin 200 000 euron investointia. Yli puolet tästä johtuu asuntojen rakentamisesta, loput ovat kuntien ja yksityisten infrastruktuuri- ja palveluinvestointeja. Arvio on omani kymmenen vuoden takaa ja se perustui Helsingin budjetin analysointiin. Todennäköisesti summa on sen jälkeen noussut.
On eräänlainen markkinavääristymä, että tuota menoa tuetaan verovaroin. Jos ei tuettaisi, työn hinta olisi Helsingissä korkeampi ja moni yritys sijoittaisi työpaikkansa Helsingin ulkopuolella, joko muualle Suomeen tai vaikkapa Viroon.
Aluepolitiikan kannalta asumistuki tukee kaupungistumista. Samanaikaisesti Suomessa jarrutetaan kaupungistumista huomattavilla summilla. Julkisen talouden kannalta nämä toisiaan vastaan sotivat tuet eivät tunnu erityisen järkeviltä. Kun rahasta on pulaa, yksi keino voisi olla rahan vähentäminen tasapuolisesti sekä kaupunkien kasvun tukemisesta että sen jarruttamisesta.
Kaupunkien kasvun tukeminen juontaa juurensa suuren maaltapaon vuosilta, jolloin suomalaiset kaupungit eivät pystyneet ottamaan vastaan maalta kaupunkeihin tulvivia, joten neljännesmiljoona suomalaista menetettiin lähinnä Ruotsiin, mutta myös muualle. Tuo aika on mennyttä, mutta asuntopolitikka jatkaa vanhaan tahtiin.
Itse asiassa valtaosaa kaupunkien asukkaista ei tueta asumistuella eikä ARA-politiikalla. Siksi palkat ovat pääsääntöisesti Helsingissä korkeampia kuin muualla maassa ja siksi moni sellainen asiantuntija-alan työpaikka, joka muuten sijoittuisi Helsinkiin, sijoittuu nyt Tampereelle.
Edward Glaeser osoittaa kirjassaan Triumpf of the city, että nettoansiot asumismenoilla vähennettynä ovat samasta työstä pienempiä siellä, missä ihmiset haluavat asua kuin siellä, missä eivät halua. Näin onkin. Lääkäri asuu ja elää paljon leveämmin pienessä kaupungissa kuin Helsingissä. Pikkukaupungissa hänellä on varaa isoon omakotitaloon. Helsingissä hän joutuisi tyytymän kerrostalokolmioon, mutta pikkukaupungissa ei juuri ole muita akateemisesti koulutettuja.
Entä pienipalkkaiset? Eikö heidänkään asumismenojaan pitäisi kompensoida. Kokoomuslaiset mesoavat sosiaalisessa mediassa, että jos ei ole varaa asua pääkaupunkiseudulla, ei pidä siellä asuakaan. Sitä loogista johtopäätöstä he eivät tee, ettei pidä tehdä pääkaupunkiseudulla myöskään työtä, jolloin Helsingissä pitäisi selvitä ilman poliiseja, perushoitajia, kaupan myyjiä ja ravintoloiden tarjoilijoita. Tietysti ne pienipalkkaiset, joiden puoliso on isopalkkainen tai jotka ovat perineet omistusasumisen, voisivat edelleen tehdä työtä Helsingissä.
Sellainen maailma on kuitenkin mahdollinen, jossa myös pienissä palkoissa on mukana reilu kalliin paikan lisä, eikä asumista tuettaisi mitenkään. Se toimisi jopa loogisemmin, mutta siihen siirtyminen nykytilanteesta olisi erittäin hankalaa, suorastaan tuskallista. Tämän puolen asiasta somessa mesoavat kokoomuslaiset unohtavat kokonaan.
Monimutkainen muutos
Jos tammikuun 1. päivänä 2025 vaihdettaisiin systeemiä niin, että kaikki pienet palkat nousisivat pääkaupunkiseudulla merkittävästi niin, että ne mahdollistavat myös asumisen, paljon palvelualojen työpaikkoja jouduttaisiin karsimaan ja yritykset menisivät konkurssiin. Olisi esimerkiksi aivan liikaa ravintoloita. Niihin ei nousseiden hintojen vuoksi yksinkertaisesti riittäisi asiakkaita. Sama koskisi kauppoja, kampaamoja ja vähän kaikkea. Palvelutyöpaikkojen määrä vähenisi.
Muistan lapsuudestani, että baariruoka Lahdessa maksoi merkittävästi vähemmän kuin Helsingissä. Nyt palattaisiin tähän takaisin, mutta ei siis niin, että syöminen Lahdessa halpenisi.
Sotealueiden pitäisi nostaa perushoitajien palkkoja merkittävästi. Ne siis maksaa tosiasiassa valtio. Näin valtio menettäisi osan niistä rahoista, joita se säästää asumistukimenoissa, ellei tarkoitus ole vähentää henkilökuntaa korotusten suhteessa.
Valtion verotulojen tasausta olisi muutettava. Nyt kunnat, joilla on paljon verotuloja, maksavat niille, joilla on vähän verotuloja. Kunnat käyttävät kuitenkin pääosan tuloistaan maksaakseen palkkoja, suoraan tai välillisesti. Jos kunnan alueella palkkataso on 20 % korkeampi kuin muualla maassa, se saa 20 % enemmän verotuloja, mutta joutuu maksamaan 20 % korkeampia palkkoja. Yksi suurimmista verotulojen tasauksen maksajista, Vantaa, on tämän johdosta jo nyt suurissa vaikeuksissa. Verotulojen tasauksen pitäisi perustua siihen, kuinka paljon kunnassa on suhteellisesti korkeapalkkaisia huomioiden tämä alueellinen palkkojen ero.
Ja niin edelleen. Valtavan moni asia muuttuisi. Ei mahdoton, mutta hyvin monimutkainen urakka.
Työttömät pois työpaikkojen ääreltä?
Entä mitä tehdä työttömille? Työttömyyspäivärahassa oli aiemmin kalliinpaikanlisä, mutta Ahon hallitus poisti sen kaupunkeja suosivana. Työmarkkinatuella ei Helsingissä maksa vuokraa, ellei saa asumistukea.
Somessa riehuvat kokoomuslaiset esittävät, että työttömien pitäisi muuttaa sinne, missä heillä on varaa asua, siis mahdollisimman kauas työpaikoista. Silloin he ainakin jäisivät pysyvästi työttömiksi.
Sitä paitsi työttömillä on ystäviä, lastenlapsia, isovanhempia ja lasten leikkikavereita. Vähän voisi ajatella myös inhimillisyyttä.
Kun suuri määrä pienituloisia muuttaisi pois pääkaupunkiseudulta, heidän asuntonsa vapautuisivat parempituloisille. Alueelliset tuloerot kasvaisivat ja korkean jalostusasteen yrityksiä muuttaisi Helsingin seudulle ja matalan jalostusasteen yrityksiä pois. Helsinkiläinen keskiluokka joutuisi maksamaan enemmän palveluistaan, mutta asumisen hinta laskisi ainakin vähäksi aikaa.
Jo nyt helsinkiläisen keskiluokan ja muun maan välillä on selvä henkinen kuilu. Köyhien karkottaminen pois Helsingistä ja koulutetun keskiluokan kasaaminen sinne ei tätä kuilua ainakaan madaltaisi.
Olisi ehkä ollut parempi, ettei asumisen korkeaa hintaa kasvukeskuksissa olisi ryhdytty koskaan tukemaan, mutta kun sitä on tuettu, muutos on vaikea. Tätä kutsutaan polkuriippuvuudeksi. Kielikuvaa voi jatkaa niin, että jos on valittu polku, joka menee rotkon toista puolta ja aletaan katua valintaa, ei kannata oikaista rotkon yli toiselle puolelle.
Yhdysvalloissa asumistukea ei makseta, joskin monilla kaupungeissa on sosiaalista asuntotuotantoa. Kalliiden asumiskustannusten alueilla, esimerkiksi Kaliforniassa, maksetaan paljon korkeampaa palkkaa suorittavasta työstä. Ei sekään ihan kivuttomasti ole mennyt. Disneylandissa puuhataan lakkoa, jotta palkoilla voisi asua muuallakin kuin asuntovaunussa.
Asumistuki on köyhän maan sosiaalipolitiikkaa
Suomea on arvosteltu siitä, että sosiaaliset tulonsiirrot, esimerkiksi työmarkkinatuki, ovat Suomessa kohtuuttoman matalia. Tässä vertailussa unohdetaan asumistuki, jonka kanssa työmarkkinatuki onkin ihan vertailukelpoinen. Jos asumistuki lakkautettaisiin, tulonsiirtoja pitäisi vastaavasti nostaa. Tämä tulisi kalliimmaksi, koska tuki nousisi tavallaan turhaan niillä, joilla asumismenot eivät ole korkeita. Jos asumistukea ei olisi, työmarkkinatuen ohella myös pienimpiä eläkkeitä pitäisi nostaa, koska monen köyhän eläkeläisen elinehto on eläkkeensaajan asumistuki.
Asumistuki voidaan nähdä myös edullisena täydentävänä tulonsiirtona, koska se tukee vai niitä pienipalkkaisia, joiden asuminen on kallista.
Niinpä asumistuen lakkauttaminen ei välttämättä pienentäisi valtion menoja.
Kaikki uskovat markkinoihin ja niiden oikeudenmukaisuuteen tiettyyn pisteeseen asti. Sitten jokaisella on se oma “muttansa”, tässä tuli taas yksi. Onhan se kiva pitää kivikylässä palvelusväkeä muiden piikkiin.
Aiotko kirjoittaa rahoituspuolestakin jotain, kenties ansiottoman arvonnousun verotuksesta?
Minusta Helsingin kasvua ei kannata tukea. Osakemarkkinoilla neuvotaan hajauttamaan. Sama koskee kaupunkeja. On pyrittävä siihen, että olisi kourallinen kaupunkeja, joissa olisi ok näkymä tulevaisuuteen.
Helsinki kasvaa tukemattakin (kunhan sitä ei aleta keinotekoisesti rajoittamaan).
Soininvaara kirjoitti:
“Yhdysvalloissa, jossa asumistukea ei makseta) pienimmät palkat ovat selvästi koreampia siellä, missä asuminen on kalliimpaa, esimerkiksi Kaliforniassa. Niinpä Eteläranta suhtautuu esimerkiksi ARA-asuntoihin huoattavan myönteisesti.”
Vuosia ARA-tukia on eräällä tapaa suojasi se, että ARA on ollut eduskunnan ulkopuolinen rahasto, jolloin näiden tukien menot eivät ole näkyneet budjetissa menona eikä tulona. Nyt se rahasto ollaan ajamassa alas, kun ARA ollaan lakkauttamassa ja siirtämässä sen aiempi virkakunta ympäristöministeriön osaksi siltä osin kuin virat yt-neuvottelujen jälkeen säilyvät, ja tuet siirtyvät valtion budjetin puolelle.
Amerikassa koulujen rahoitus riippuu paikallisista verotuloista. Siellä on huonotuloisten huonojen koulujen alueet ja hyvätuloisten hyvien koulujen alueet. Hyvätuloisten alueilla myös asunnot ovat kalliimpia. Se on kierre, jossa kalliimmat asunnotkin valikoivat hyvien koulujen alueille hyvätuloisia asukkaita, joilla on paremmin varaa maksaa myös palveluista siivoojille yms. kuin mitä huonotuloisten alueilla maksetaan vastaavista palveluista.
“Aluepolitiikan kannalta asumistuki tukee kaupungistumista.”
Riippuu asumistuen sisällöstä. Omistusomakotitalojen yleistä asumistukea esim. ei makseta Helsinkiin kuin joillekin kymmenille. Sen saajat asuvat 99 prosenttisesti muualla Suomessa. Sen sijaan esim. taloyhtiöiden vastikkeisiin perustuvaa asumistukea on maksettuHelsinkiin varsin iso osuus suhteessa siihen, paljonko koko Suomessa taloyhtiöihin on maksettu yleistä asumistukea. Nyt kun asumistuen ehtoja muutetaan (mm. omistusasunnoilta poistuu asumistuki ja tulee varallisuusrajat), muuttuu samalla se jakauma, mille suunnille Suomea asumistukea mitenkin paljon maksetaan.
Viime aikaisissa asuntojen hinta- ja vuokratilastoissa Oulu on ollut hinnoiltaan kohoavaa aluetta, mutta monessa muussa kasvukeskuksessa asuntojen ja vuokrienkin reaalihinnat ovat tulleet alaspäin. Osasyy tähän lienee asumistukeen jo tehdyillä indeksijäädytyksillä ja leikkauksilla. Jos joillain alueilla yli kolmannes vuokra-asujista on asumistuen saajia, ja jos tältä yli kolmasosalta tuki tippuu yhtä aikaa, niin kyllähän niin iso muutos potentiaalisesti vaikuttaa markkinavuokriinkin niiden kehitystä alentavasti. Oulussa asumistuen saajien merkitys asuntomarkkinoihin on ollut monia muita kaupunkeja pienempi.
Ainakin väliaikaisesti asumiskustannuksiin apua tuo siis se, että asumisen reaalikustannukset ovat viime vuosina olleet laskussa — ehkä keskeisestikin sen takia, että toimeentulotuessa ja asumistuessa on ollut jäädytyksiä ja leikkauksia hyväksytyissä asumismenoissa, mikä on saattanut heijastua koko asuntomarkkinaan. Leikkaukset näyttävät jatkuvan ensi vuonnakin asumistuen osalta, mikä voi heijastua edelleen markkinaan.
” Jos asumistukea ei olisi, työmarkkinatuen ohella myös pienimpiä eläkkeitä pitäisi nostaa, koska monen käyhän eläkeläisen elinehto on eläkkeen saajan asumistuki.”
Eläkkeen asumistuessa on jo jonkin aikaa ollut menossa indeksijäädytys kaikille, joka jatkuu ensi vuonnakin, ja sen lisäksi siihen taannoin päätettiin tehdä lisäleikkauksia tiukantamalla merkittävästi mm. sitä, miten olemassa oleva omaisuus vaikuttaa asumistuen saamismääriin. Näiden leikkausten johdosta asumistuen saajien määrä tulee tippumaan kymmenillä tuhansilla eläkkeensaajilla verrattuna siihen, mitä aiempien ehtojen aikaan oli. Lisäksi asumistuen reaaliarvo on jo nyt tippunut kaikilla sitä saaneilla eläkkeensaajilla, ja tippuu ensi vuonnakin.¨
Taloudellisia haasteita tämän myötä lienee edessä monilla eläkeläisillä. Pienintä mahdollista eläkettä eli takuueläkettä nykyisin saavista toisaalta yllättävän moni ei ole ollenkaan asumistuen saaja. Moni, jolla työurakin on jäänyt lyhyeksi erilaisten haasteiden takia, ei hallitse Kelan hakulomakkeitakaan, ja muistisairaat kotona asuvat vanhukset ovat ihan oma lukunsa muutenkin, kun eivät ylipäätään osaa eivätkä muista itse tehdä välttämättä mitään hakemuksia. Tällöin tukien hakeminen on omaisten varassa, jos muita edunvalvojiakaan ei ole asetettu, ja tuet kohdistuvat kotona asuvista eläkeläisistä silloin erityisesti niille, joiden omaisilla on kyky ja motivaatio tukia hakea.
Kesällä tuli hiukan kierrettyä Suomea ja käytyä pienten paikkakuntien pienissä marketeissa. Hinnat olivat keskimäärin yli 50 % korkeampia kuin kaupunkien isoissa liikkeissä. Tuli mietittyä sitä, miten ihmisten kenties pienet tulot riittävät sellaisilla hintatasoilla ympäri vuoden ruoan hankintaan.
Suomessa ei ole ainakaan 1980-luvun jälkeen valtion toimesta selvitetty, minkä suuruiset elinkustannukset missäkin osassa maata tosiasiassa on välttämättömiksi katsottujen elämiskustannusten osalta. Siis niin, että katsottaisiin, että paljonko minkäkin paikkakunnan hintatasoilla maksaa muukin kuin vuokrat. Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä sellaisesta asiasta tutkittuja lukuja erilaisten paikkakuntien osalta mutu-arvioiden sijaan. Nyt sellainen tietopohja puuttuu.
Teorian mukaan palvelujen hinnat ovat korkeampia siellä missä on muita enemmän kysyntää, jos niissä voi ylläpitää korkeampia hintoja, mutta teorian mukaan palvelujen hinnat voivat olla korkeampia sielläkin, missä kysyntää on vähän, koska palveluita ei haluta tappiollakaan tarjota.
Asumistuki tulisi siirtää valtion budjetista täysimääräisesti kuntien maksettavaksi, aivan kuten Liisa Hyssälä Kelan (ex?)pääjohtajana esitti.
Aivan no-brainer, jota ei silti ole saatu tehtyä.
Tämä sopisi Helsingille, koska Helsingin osuus asumistukimenoista n pienempi kuin helsinkilisten osuus valton tuloveroista. Köyhät aalaiskunnat eivät tätä kest5äisi, kosa niissä on paljon köyhiä eläkeläisiä, jotka elävät asumistuella
Köyhissä maalaiskunnissa asumisen ei pitäisi maksaa juuri mitään, joten asumistukimenojenkin (= vuokrien) pitäisi olla olennaisesti matalammat.
Ehkäpä eräs syy sille että ne eivät ole on siinä, että asumistuki on niin avokätinen.
En tiedä mitä mieltä olen nykyään tuosta ehdotetusta kuntasiirrosta, kun asioissa on puolensa ja puolensa. Mutta olen lueskellut asumistukitilastoja kuntakohtaisesti, ja mielestäni tuo perustelu on kyseenalainen.
Köyhissä maalaiskunnissa on tilastojen mukaan suhteessa huomattavasti vähemmän asumistuen saajia kuin maassa keskimäärin. Niissä on pienemmät keskimääräiset asumistuet kuin kasvukeskuksissa. Yksi syy asiaan on ehkä se, että näissä kunnissa ei ole edes Kelan toimistoja, josta kukaan vinkkaisi tuen olemassaolostakaan ja auttaisi hakemisessa.
Köyhistä maalaiskunnista asumistuki lisäksi harvoilta saajiltaankin osalta loppuu tämän vuoden jälkeen. Ei niissä paljoa vuokra-asuntoja ole, ja ne harvatkin ovat 1990-lukua edeltävänä aikana valmistuneita, vaan niissä puoli-ilmaisia omistusasuntoja. Kun yleinen asumistuki omistusasuntoihin loppuu eduskunnan päätöksen mukaisesti vuoden 2024 lopun jälkeen, katoaa pienten maalaiskuntien asumistuen saajista iso osa. Osa näistä siirtyy Kelan toimeentulotuelle, josta kunta maksaa puolet ja valtio toisen puolen.
Korjaan hiukan edellistä kommenttiani. Kävin läpi vielä vähän kesäkuun ihan tuoreita tilastoja. Omakotitaloon eläkkeensaajan asumistukea saavia on koko maassa e3 258, ja keskimääräinen tuki 104,60 €/kk. Vuokra-asuntoon tukea saa 188 104 ja keskimääräinen tuki 277,81 €/kk. Osakeasunnossa 11 632 tuensaajaa ja keskimääräinen tuki 167,51 €/kk. Mainitsen omakotitalon tuen siksi, että maalaiskunnissa moni pienituloinenkin asuu nimenomaan omakotitalossa.
Helsingissä eläkkeensaajilla vastaavat luvut ovat 20 580 saajaa vuokra-asunnossa ja tuki keskimäärin 329,47 €/kk. Omakotitaloon tukea saa Helsingissä 7, jossa tuki keskimäärin 110,89 €/kk. Osakeasunnossa 1282 tuensaajaa ja tuki keskimäärin 228,56 €/kk. Asukaslukuna vaikka viime vuodenvaihteen luku 675 000. Takuueläkkeen saajia on 11 437 eli noin 1,7 % väestöstä.
Juukaa on useasti esitelty Suomen köyhimpänä kuntana asukkaiden tulojen osalta. Siellä on väestö ikääntynyt ja huomattava osa väestöstä köyhiä eläkeläisiä. Katsotaan sen tilastoja. Tuensaajia vuokra-asuntoon 207 ja keskimääräinen tuki 223,92 €/kk. Tuensaajia omakotitaloon 15, joissa tuki keskimäärin 83,98 €/kk. Osakeasunnoissa tuensaajia 22 ja tuki keskimäärin 92,23 €/kk. Tuorein asukasluku mitä ilmaiseksi löysin, oli 4259. Takuueläkkeen saajia kunnassa on yhteensä 224 eli noin 5,3 % väestöstä eli noin kolminkertainen osuus Helsingin vastaavaan lukuun nähden.
Näillä luvuilla laskettuna Juuassa eläkkeensaajan asumistukea maksetaan keskimäärin 11,7 €/kk asukaslukuun suhteutettuna ja Helsingissä 10,5 €/kk.
Väkiluvut taisivat olla vuodenvaihteelta ja tukimäärät kesäkuulta 2024, eli eivät ihan samalta ajanhetkeltä, mutta kuitenkin suuntaa antavia lukuja.
Eli olet sittenkin oikeassa siinä, että pienituloisimmissa eläkeläisvaltaisissa kunnissa eläkkeensaajan asumistuen määrä on isompi kuin Helsingissä, ja etenkin tuloihin suhteutettuna.
Mutta hämmentävän pieni esimerkiksi Juuassa maksettu eläkkeensaajan asumistuen määrä on siihen nähden, että kunnan väestö on sekä ikääntynyttä että pienituloista. Sähkö ja vesikin maksaa siellä paljon.
Nykyisessä systeemissä on aitoja ongelmia sen osalta, että kohdistuuko tuet oikeasti sellaisille köyhimmille ja pienituloisille miten tehokkaasti, jotka eivät ole kovin koulutettuja eivätkä kykene hakemaan tukia, joihin voisivat olla oikeutettuja, välttämättä itsenäisesti.
Ajatus ei varmaan ollut kuitenkaan lakkauttaa samalla valtion tuloveroa valtion asumistuen kanssa, joten siihen viittaaminen tässä konteksissa on mielestäni epärelevanttia.
Toki välttämättä Helsinki ei olisi pahiten muutoksesta kärsivä kunta, mutta taitaisi kuiten olla muutoksesta kärsivien listalla. Isoimpia voittajia olisi varmastikin jotkin omistusasujilla täytetyt kaupunkien kehyskunnat.
Mainitsit kaksi kertaa, että Yhdysvalloissa ei asumistukea makseta; kannattaa tehdä nettihaku hakusanoilla Section 8
Helsingissä on aika iso joukko ihmisiä että perheitä joiden työpanos pitkässä juoksussa yhteiskunnan rakentamiseen että oman toimeentulonsa hankkimiseen on hyvin pieni tai olematon.
Kuinka paljon halvemmaksi tulisi tätä väestönosaa — jota huom! — en nyt tässä väitä huonommaksi kuin ketään muuta, totean vaan työtuntien toteutuman menemättä syihin jotka tuskin ovat kenenkään hallussa …siis kuinka paljon halvemmaksi tulisi jollakin houkutteluuvuusmekanismilla siirtää heidän asumista siihen suuntaan, jossa asuminen on huomattavasti halvempaa ja asuntokantaa tarjolla paljon? Pianhan se raja alkaa tulla jo Salpausselällä vastaan? Tämä siirtyminen tietenkin perustuen täyteen vapaaehtoisuuteen.
Nythän jo hyvin toimeentulevat tuovat esiin pienipalkkaisille kysymyksen, että onko sitä pakko asua Helsingissä, kantakaupungissa ainakaan?
Miksei tätä kysymystä kuitenkaan esitetä yhtä estottomasti kokonaan tulonsiirtojen varassa oleville yllä esittämilleni ryhmille: mikä pakko sitä on asua pk-seudulla lainkaan jos ei töissä käydä ? Tässä tulevatkin nyt vastaan sitten yllättäen “arvot” ‑kuten pitääkin ! — mutta pienipalkkaista “ara-väkeä” voidaan siirrellä sitten näillä pohdinnoilla hyvin vapautuneesti milloin minnekin tyyliin: junalla pääsee Hyvinkäältä ihan hyvin tänne töihin.
Olen alkanut pikku hiljaa ymmärtää miksi todellinen drop-out ‑elämä alkaa houkuttaa monia. Tulonsiirtojen varassa kokonaan olevan ja pienipalkkaisen ihmisen asumisensa jälkeeen saaman nettotulon erotus alkaa olla hyvin pieni. Ja drop-outillahan on lomaa 12 kuukautta, minipalkkaduunarilla 1 kk.
Eli kyllä asumiselle pitäisi alkaa tehdä jotakin että myös pienipalkkaisen kannattaa asua ja tehdä töitä. Nythän Heka-asunnoista lähtevät tulorajojen myötä monet palkkatyöläiset jotka nauttivat keskipalkkaa. Osa lähtee vaikkapa Hyvinkäälle, osa kaueammas. Tulee tilaa täysvuosilomalaisille. Menee siis päinvastoin kuin ehdotukseni. Kyllä se Helsingin tuloarviossa tulee jossakin kohtaa vastaan.
Tai ehkä Helsingin kaupungin budjetissa onkin varaa pitää yllä tuota järjestelmää.
Tulonsiirtojen superkäyttäjät ja keskiluokkalaiset vauraat stadin rajojen sisällä ja pienipalkkaiset ja keskipalkkaiset vuokralaiset kaukana radanvarsikylissä stadin rajojen ulkopuolella.
“Jo nyt helsinkiläisen keskiluokan ja muun maan välillä on selvä henkinen kuilu. Köyhien karkottaminen pois Helsingistä ja koulutetun keskiluokan kasaaminen sinne ei tätä kuilua ainakaan madaltaisi.”
Tämä on yksi tärkeimmistä pointeista rahana jaettavan asumistuen puolesta. Ruotsin (ja Ranskan) maahanmuuttajien lisääntynyt väkivalta (vaikka eihän se toki ole lähelläkään esimerkiksi pohjoissuomalaisten väkivaltatasoja) johtuu nähdäkseni siitä, että siellä asumisen tukijärjestelmät eriyttävät vanhat asukkaat uusista tulijoista äärimmäisen tehokkaasti. Jos ihmiset eivät tutustu eri yhteiskuntaluokkaan kuuluviin, ne alkavat aikaa myöten luulla niistä toisista kummallisia asioita. Varakkampien osalta näkökulma vinoutuu siinä, etteivät ne enää ymmärrä heikommin toimeen tulevien elämän (suhteellista) kurjuutta ja menettävät sen mukana empatiansa rippeetkin. Köyhempien osalta näkökulma vinoutuu siinä, että ne alkavat uskoa television ja influenssereiden tuottamaan kuvaan parempiosaisten vaivattomasta elämästä, jota ne eivät ole edes ansainneet omilla ansioillaan.
Ei pienpalkkaisten palkkoja nosteta, jotta voisivat asua kalliisti.
Heidät pakotetaan junantuomiksi eli muuttamaan kauas, jossa asuminen on halpaa.
Kaupanpäälle segregaatio.