(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa)
Tutkimuksen yhteys poliittiseen päätöksentekoon on Suomessa selvästi heikompi kuin vaikkapa Ruotsissa ja Hollannissa. Ruotsin komitealaitos on kuuluisa korkeatasoisuudestaan ja sillä on kiinteät yhteydet tiedemaailmaan.
Suomessa päätöksenteon ja tutkimusmaailman suhde on etäisempi. Ministeriöissä on aika vähän tutkijakoulutuksen saaneita, joilla olisi edellytykset seurata ja ymmärtää tiedemaailmaa. Juristin tutkintoa arvostetaan enemmän kuin yhteiskuntatieteen väitöskirjaa. Vaikka tutkimusosaamista ministeriöissä olisikin, hierarkkinen ja siiloutunut hallintotapa rajoittaa sen vaikutusta.
Se, että Ruotsissa tutkimus pääsee elävöittämään päätöksentekoa enemmän ja siten ideologisen intohimot vähemmän kuin Suomessa, on merkittävä syy siihen, että Ruotsissa menee niin paljon paremmin kuin Suomessa.
Vain valtiovarainministeriössä on riittävästi tutkimusmaailmaa seuraavia virkamiehiä. Taloudellisen tutkimuksen vaikutus päätöksentekoon on huomattavasti vahvempi kuin vaikkapa yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen.
Taloustieteen vahvuus on myös siinä, että se osaa antaa tutkimustulokset ja tutkimuksiin perustuvat ennusteet päätöksenkoon soveltuvassa muodossa: jos näin tehdään, työllisyys paranee näin paljon ja inflaatio kiihtyy näin paljon ja vaikutus valtiontalouteen on tämä. Tosin nämä ennusteet ovat osoittautuneet usein täysin vääriksi, sillä koko taloustiede on kriisissä. Mallien muuttujat määritetään menneisyydestä eivätkä ne päde nykyisyydessä, koska talouden rakenteet ovat muuttuneet nopeasti.
Yhteiskuntatieteiden vaikutus on pelottavan vähäinen. Osittain se johtuu tutkijoiden henkisestä oppositioasenteesta, mutta vielä enemmän siitä, että samanlaisia täsmällisiltä vaikuttavia tuloksia, joita ekonomistit tuottavat, eivät yhteiskuntatieteilijät ole tottuneet tuottamaan.
Yhteiskuntatieteet ovat eriytymässä, ristiriitaista kyllä, yhteiskunnan ulkopuolelle. On kuulemma sivistymätöntä syyttää yhteiskunnallista tutkimusta diskurssianalyysin ympärillä pyöriväksi sitaattisilpuksi, mutta siltä se kyllä ajoittain näyttää. Olen silloin tällöin löytänyt sosiaalitieteellisistä julkaisuista viittauksia omiin kirjoituksiini. Melkein aina tutkijalta on jäänyt ymmärtämättä, mitä tarkoitan. En suostu uskomaan, että vain minun ajatukseni ymmärretään väärin. Jos kirjassa on viittauksia satoihin kirjoihin, on inhimillisesti mahdotonta, että tutkija on kahlannut ne kaikki ajatuksella läpi.
= = =
Olin vuoteen 1985 Helsingin yliopiston tilastotieteen laitoksen leivissä. Joskus 1970-luvun alussa, kun tietokoneet vasta tekivät tuloaan, pystyttiin pienistä aineistoista tekemään yllättävän vahvoja johtopäätöksiä. Tiesimme, että ajat tulevat muuttumaan, kun laskentakapasiteetti kasvaa ja yhä enemmän aineistoja on käytettävissä. Oletimme, että tämä johtaisi yhteiskuntatieteiden nousuun, kun yhteiskunnallisia ilmiöitä pystyttäisiin mittamaan ja analysoimaan olennaisesti paremmin.
Aliarvoimme muutoksen mutta yliarvioimme sen vaikutuksen yhteiskunnalliseen tietoon. Miksi olennaisesti parempi laskentakapasiteetti ja valtava määrä käytettävissä olevaa tietoa ei ole johtanut syvällisempään ymmärrykseen yhteiskunnallisista lainalaisuuksista? Miksi yhteiskuntatieteet eivät ole kohonneet yhteiskunnan keskiöön, kuten oletimme käyvän?
Yksi syy saattaa olla, että aineistojen käyttöä tutkimuksiin rajoitetaan.
Pidetään aivan hyväksyttävänä, että kaupan keskusliikkeet rekisteröivät etukorttiensa kautta kaikki ostoksemme parantaakseen palvelujaan. Noista tietokannoista voisi tulostaa esimerkiksi luettelon ukkomiehistä, jotka ostavat kondomeja epäsäännöllisesti. Tietosuojavaltuutetun rauhoittamiseen riittää lupaus, ettei tällaista tehdä. Kukaan ei älähdä siitäkään, että Google tallettaa internethakumme profiloidakseen meitä käyttäjinä. Sekin käy päinsä, että Facebook lukee ja analysoi kaikki kirjoituksemme.
Yrittäkääpä saada tutkimuslupa tällaisten aineistojen keräämiseen yhteiskuntatieteellistä tutkimusta varten! Siihen ei riitä lupaus olla käyttämättä tutkimusaineistoa väärin. Tutkijoihin suhtaudutaan paljon epäilevämmin kuin kaupallisiin toimijoihin. Tämä on huomattava este yhteiskunnalliselle tutkimukselle.
Konfliktia tutkijoiden ja tietosuojaviranomaisten välillä pahentaa se, etteivät tietosuojasta päättävät näytä tuntevan tutkimusmenetelmiä. Tutkimus ei esimerkiksi ole vain ennalta tehtyjen hypoteesien testaamista, vaan usein erilaisten yllättävien riippuvuuksien etsimistä aineistoa eritavoin tarkastelemalla. Vaikkapa jonkin lääkeaineen haittavaikutukset voivat olla täysin ennalta arvaamattomia ja riippua toisten lääkeaineiden käytöstä tavalla, jota ei tule ajatelleeksi. Sellaista ei voi löytää, jos pitää etukäteen kertoa, mitä etsii.
= = =
Juha Sipilä on monen muun tavoin esittänyt, että perustuloa kokeiltaisi muutamalla paikkakunnalla Suomessa. Pelkään pahoin, että se tulee törmäämään juristien vastustukseen. SATA-komiteassa esitettiin myös joidenkin reformien kokeilemista, mutta tämä katsottiin kansalaisten yhdenvertaisuuden vastaiseksi. Perustulo on joidenkin kannalta nykytilannetta edullisempi ja toisten kannalta taas epäedullisempi. Vain sellaista saa kokeilla, jossa koeryhmään joutuneiden asema on aina vähintään yhtä hyvä kuin muiden.
Ilmeisesti kyseiset juristit eivät ole tutustuneet lääketieteelliseen tutkimukseen. Siinähän pääasiallinen menetelmä on arpoa potilaat koeryhmään ja kontrolliryhmään. Koeryhmä saa uutta hoitoa ja kontrolliryhmä joko vanhaa hoitoa tai pelkkää lumelääkettä. Mutta toisaalta, sosiaaliturvassa on kyse rahasta ja lääketieteessä vain elämästä.
Pohdiskelin tätä aihetta blogissani kahdessa kirjoituksessani: turhan tiedon pohdinnassa ja esitellessäni “tuuppausideaa”. http://ollintuumailut.blogspot.fi/search?updated-max=2014–11-16T02:45:00–08:00&max-results=10
Kummassakin pohdoksessa tulee väkisinkin esille se ongelma, että soveltava tutkimus jätetään tutkimusraportin asteelle eikä sitä viedä eteenpäin kohden käytäntöä.
“Pidetään aivan hyväksyttävänä, että kaupan keskusliikkeet rekisteröivät etukorttiensa kautta kaikki ostoksemme parantaakseen palvelujaan. Noista tietokannoista voisi tulostaa esimerkiksi luettelon ukkomiehistä, jotka ostavat kondomeja epäsäännöllisesti.”
Ei pidä paikkansa. Noista tietokannoista ei löydy asiakkaiden siviilisäätyä.
Siviisisääty löytyy muuta kautta.
Venäjä-Neuvostoliitto-Venäjällä on tehty railakkaita vallankumouksia ja talousuudistuksia. Johtotähtenä ovat olleet eheät ja selkeät teoreettiset näkemykset niin taloudesta kuin ihmisen käyttäytymisestäkin.
Tehdyissä koejärjestelyissä ei ole jouduttu takertumaan pienimuotoiseen näpertelyyn. On esitetty kritiikkiä, jonka mukaan esitetyt teoriat eivät kuitenkaan olisi toimineet käytännössä aivan toivotulla tavalla.
Entä tutkimuksen hyödyntäminen kunnallisessa päätöksenteossa, esimerkiksi Kaupunkisuunnitteluvirastossa?
Vastaus on yksinkertainen:
Peruskoulu on tuhonnut suomalaisten opiskelijoiden perustan matemaattisten ja tilastotieteellisten menetelmien osaamiseen ja hyödyntämiseen.
Minun tilastotieteen lehtorini sanoi että 1970-luvulla kaikki yliopistossa opiskelevat osasivat integroida, mutta 2000-luvulla tätä ei enää voinut olettaa.
Eli palataan takaisin saksalaismalliseen koululaitokseen, jossa on erikseen alkeiskoulu ja joillekin mahdollisuus jatkaa ammatillisessa koulutuksessa tai oppisopimuksella käytännön töissä.
Osaavammat voisivat pyrkiä oppikouluun ja sieltä lukioon.
Rinnakkaiskorttien ja sen osallisten yhteyden kautta voi melkoisen helposti muodostaa kotitalouden…
Perustulon kokeilu olisi oikeasti järkevää. Koska se on uusi, kukaan ei voi varmasti tietää miten se vaikutaa työmotivaatioon yms. Maanlaajuinen kokeilu voi olla menestys tai katastrofi. Toivottavasti kokeilua ei estetä sillä, että se asettaa ihmiset eri asemaan yms epä-älyllisillä argumenteilla.
Komppaan Austriania. Yhteiskuntatieteilijöiltä puuttuu kykyä, mutta valitettavasti myös halua. On turvallista tehdä laadullista veivausta, joka uusintaa vallitsevaa diskurssia.
Soininvaara:
“Tutkimus ei esimerkiksi ole vain ennalta tehtyjen hypoteesien testaamista, vaan usein erilaisten yllättävien riippuvuuksien etsimistä aineistoa eritavoin tarkastelemalla. Vaikkapa jonkin lääkeaineen haittavaikutukset voivat olla täysin ennalta arvaamattomia ja riippua toisten lääkeaineiden käytöstä tavalla, jota ei tule ajatelleeksi. Sellaista ei voi löytää, jos pitää etukäteen kertoa, mitä etsii.”
Lääketieteessä pitää nykyään kertoa hypoteesit ennen tutkimuksen aloittamista. Hyvät julkaisufoorumit eivät enää suostu julkaisemaan kuin sellaisia tutkimuksia, joiden hypoteesit on kerrottu etukäteen. Syynä on se ongelma, että jos haetaan tilastollisia merkitsevyyksiä 95 tai 99 prosentin varmuustasolla ja testataan vaikkapa 500 asiaa samassa tutkimuksessa, vääriä tilastollisesti merkitseviksi tulkittuja tuloksia tulee paljon sekä aiemmin ollut tilanne, jossa hypoteesit muokattiin jälkikäteen tulosten mukaiseksi. Kun tutkittavat asiat ja hypoteesit joutuu raportoimaan etukäteen, on tilastollisten virhepäättelyiden riski sekä mahdollisuus muokata hypoteesejä jälkikäteen alempi.
Valitettavasasti tuo käytäntö ei ole levinnyt monelle muulle alalle, että ensin julkaistaan selkeä hypoteesi (jossa yhteydessä ilmoitetaan jo, mikä tulos vahvistaisi hypoteesin ja mikä ei) ja sitten testataan sitä. Monella tieteenalalla (kuten osassa yhteiskuntatieteistä) melkein minkä tahansa tuloksen saa sovitettua johonkin hypoteesiin, ja kun ne julkaistaan samaan aikaan, ei lukija voi koskaan olla varma, kuinka vahvalla tai hataralla pohjalla tulokset ovat. Vaikea silloin on johtopäätöksiäkään soveltaa käytännön elämään.
Entinen tilastotieteilijä on hyvin selvillä siitä, että satunnaisten korrelaatioiden etsiminen tuottaa lähinnä virheellisiä tuloksia. Tietweelliseksi julkaiuksi siitä havainnosta ei ole. Kun on löytynyt epäily, sitä on alettava tutkia tarkemmin.
Eiköhän se parisuhde selviä yksinkertaisella ristiintaulukoinnilla.
Tämä saatta olla totta, mutta liittyy aiheeseen varsin lievästi.
Poliitikoista yhä suurempi osa on korkeakoulutettuja (kuten koko väestöstäkin), joten se ei selitä tutkimustiedon hyödyntämisen vähäisyyttä.
Mutta suomalainen kulttuuri on kummallista. Presidentti Niinistö on juristi, mutta esiintyy talousviisaana varsin kyseenalaisin esityksin. Presidentti Koivisto on sosiologi ja hänkin talousgurun maineessa, mutta opit ovat Snellmanin ajoilta. Kumpikaan ei muuten ole peruskoulun tuote.
Eräässä aikaisemmassa säikeessä oli linkki Bloombergin sivuille ja sieltä löytyi viittaus New Yorkin (muistaakseni) yliopiston tutkimukseen, jossa oli seurattu 50 maata 100 vuoden ajalta ja todettu, että poliittisten päätösten merkitys talouskasvulle on 2%, muut tekijät 98% — ja meillä koko talouskeskustelu keskittyy tuohon 2 prosenttiin.
Huolestuttavaa on se, että johtavan yrityselämän edustaja Häkämiehen ainoa yrittäjyysteema on, että antakaa meille rahaa seuraavat 10 vuotta, niin me olemme tyytyväisiä — ainakin siihen saakka, kunnes pyydämme lisää rahaa. Sellaista on yrittäjyys Suomessa!
“Perustulo on joidenkin kannalta nykytilannetta edullisempi ja toisten kannalta taas epäedullisempi. Vain sellaista saa kokeilla, jossa koeryhmään joutuneiden asema on aina vähintään yhtä hyvä kuin muiden.”
Eikö, kuitenkin vain pienehkön mittakaavan kokeilun ollessa kyseessä, perustulon voisi säätää niin korkeaksi että se on edullisempi kaikille?
Jos perustulo säädetään ylihintaisekswi, tuloksista ei voi päätellä mitään.
Hyvä kun otit esille integroinnin, koska se jos mikä on turha taito nykyaikana.
Tietokoneet ratkaisevat monimutkaisetkin integrointitehtävät hetkessä.
On täysin turhaa opettaa hitaita ja monimutkaisia integrointitekniikoita opiskelijoille ja oppilaille, koska he eivät tule niitä koskaan käyttämään. Siksi yliopistojen analyysin kursseilla ei keskitytä integrointitekniikan hiomiseen, vaan käydään nopeahkosti läpi Riemann integraalin teoria.
Esimerkiksi vaikkapa http://www.wolframalpha.com, jonka täysversio maksaa 2,44 euroa kuukaudessa ja saat ‘mathematican’ käyttöösi selainversiona.
Juuri nyt matematiikan opetuksen kannalta pitäisi lisätä abstraktin matematiikan ja logiikan opetusta yläkoulusta alkaen, koska näitä taitoja tarvitaan tulevaisuudessa.
Varsinkin tietotekniikassa logiikan hyvä osaaminen korostuu.
Integroinnista riittää ymmärtää se, että riemann integraali on reaaliluku, joka esittää x‑akselin ja kuvaajan välistä pinta-alaa osavälien lukumäärän lähestyessä ääretöntä ja osavälien leveyden lähestyessä nollaa. Tämän tiedon kykenee ymmärtämään jo alakouluikäinenkin, ehkä esikoululainenkin.
Tilastotieteen lehtori on löytänyt trendin, ja peruskouluun siirtyminen on toinen trendi. Näillä ei kyllä välttämättä ole kausaliteettia. Tässä vaihtoehtoisia hypoteeseja:
* vuosien 1970 ja 2000 välillä ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä melkein kaksinkertaistui
* tasokurssien poistaminen matematiikasta peruskoulussa (80-luvun puolivälin aikoihin)
* liian fiksujen taskulaskinten tuleminen
* tiettyjen yliopistojen sisäänottomäärien voimakas kasvu
Viimeinen on luonnollisesti asia, joka näkyy näissä yliopistoissa hyvinkin paljon. Esimerkiksi teknisissä yliopistoissa 80-luvun huonoimmat sisäänpäässeet sijoittusivat monella linjalla nyt parhaaseen kolmannekseen. Plus että heidän osaamisensa sisäänpääsyhetkellä oli kykyihin nähden parempaa kuin nykyään.
Siinä ei ole mitään kiistanalaista, että nykyopiskelijoiden matemaattiset valmiudet ovat heikkoja. Yliopistomatematiikka on pakko aloittaa kovin alusta, ja tämä valitettavasti heijastuu moneen muuhun aineeseen aika paljon.
Asia on tarkastettavissa esimerkiksi vanhoista yo-tehtävistä tai sisäänpääsykokeista. Omat kokemuksenikin vahvistavat tätä, joskus opiskelijoille joutuu vääntämään rautalangasta aika yksinkertaisia asioita. Ongelma ei välttämättä ole pelkästään työkalujen hallinnassa (esimerkiksi puutteellisessa mekaanisessa derivointitaidossa), vaan syvempi ymmärtämys on jäänyt kehittymättä, mikä kielii vähäisestä ajankäytöstä asian parissa.
= = =
Onneksi meillä on kuitenkin viisaita ihmisiä maata viemässä eteenpäin. Viime viikolla julkaistun uuden tuntijaon luma-saldo: yksi pitkän matematiikan kurssi uhrataan yhteiseksi kurssiksi lyhyen kanssa (= opinhaluiset voivat jäädä nukkumaan) ja yksi pitkän fysiikan kurssi heitetään pois. Vastapainoksi uskontoon saatiin yksi syventävä kurssi lisää.
“Sekin käy päinsä, että Facebook lukee ja analysoi kaikki kirjoituksemme.”
Toisaalta kun Facebook muutti tieteellistä tutkimusta varten hieman joidenkin ihmisten uutisvirtoja, seurauksena oli PR-katastrofi. Minun oli vaikea ymmärtää kohua, koska tuo uutisvirta on aina Facebookin algoritmien kokoamaa. Sen ei ole luvattu olevan neutraalia tai pyyteetöntä, tai toimivan täsmälleen samalla tavoin jokaisen kohdalla. Käsittääkseni erilaiset A‑B kokeet ovat yleisiä tällaisissa palveluissa — “palvelun parantamiseksi”.
Facebookin virhe näytti olevan siinä, ettei se ymmärtänyt pitää uutisvirran suodattamista ja tiedonlouhintaa piilossa käyttäjiltä. Sen kanssa yhteistyössä tehty ja avoimesti julkaistu tutkimus herätti melkoista tuohtumusta. Koe rinnastettiin useamman kerran Milgramin kokeeseen 1960-luvulta, koska ‘emotionaalisen manipuloinnin’ kohteilta ei ollut explisiittisesti pyydetty lupaa tätä tutkimusta varten — ikään kuin emotionaalinen manipulointi olisi jotain tavatonta mainosten kyllästämissä internet-palveluissa. Tavatonta siinä oli ainoastaan se, että manipulointi oli hyvin lievää, sen tulokset kirjattiin ylös ja julkaistiin avoimesti hyödyttämään tiedeyhteisöä ja kaikkia asiasta kiinnostuneita. Se muutti minun suhtautumistani Facebookin myönteisemmäksi, mutta heille kyse oli PR-katastrofista, joka opettanee niin heitä kuin muita vastaavia palveluita pitämään ‘konehuoneen’ visusti piilossa tavallisilta käyttäjiltä.
Tässä linkki kyseiseen tutkimukseen:
http://www.pnas.org/content/111/24/8788.full
Valtiotieteilijöille ilkuttiin kyllä jo menneinä vuosikymmeninä siitä, että kaikki laitetaan SURVOon ja sen jälkeen tutkitaan jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien yhteyttä…
Valtiotiede on tieteenalana toki sellainen, joka kärsii aika paljon luonteestaan. Osa alasta tuntuu olevan sellaista, että julkaisujen “conclusions”-osasto kirjoitetaan ensin, ja sen jälkeen haetaan siihen sopiva data. Tämä valitettavasti himmentää valtiotieteilijoiden hohdetta muiden silmissä, vaikka on epäreilua yleistää joidenkin tekijöiden huonoja taipumuksia yleisemmin.
Sama tauti koskee muitakin humanistisia aloja, jotka käyttävät numeroita. Lääketiede on ihan oma tarinansa; tilastojen kanssa ollaan todella tarkkana, mutta muu pohja voikin sitten hyllyä pahasti. Taloustiede valitettavasti putoaa tähän samaan höttöilyyn kovin usein. Työkalut ovat hienoja, mutta niitä ei välttämättä käytetä kovin oikein tai oikeisiin asioihin.
Siinä ei sinänsä ole pahaa, että ministeriöihin päätyy juristeja, se todennäköisesti parantaa lainsäädännön teknistä laatua. Valitettavasti niitä matemaattisesti kyvykkäitä ja numeroita oikeasti hahmottavia juristeja on rajallinen määrä, ja ne ovat kovin haluttuja muuallakin. Tämä saattaa heijastua siihen, että työ menee nippeleihin eikä isoihin kokonaisuuksiin.
Numeronmurskauksen osalta omien kokemusteni mukaan monimutkaiseen mallinnukseen sopeutuneet luonnontieteilijät (empiiriset fyysikot, matemaattiset ekologit, meteorologit, jne.) ovat usein hyvin taitavia setvimään isoja epähomogeenisia datakasoja. Aloilla on myös totuttu siihen, että mallien epävarmuuksia pitäisi pystyä arvioimaan realistisesti.
Sivukommenttina todettakoon, että numeroihin perustuvassa sijoitustoiminnassa fyysikot tuntuvat olevan maailmallakin suosittuja. Niitä löytyy esimerkiksi analyytikon hommista yllättävänkin paljon. (Sivukommenttina siksi, että arvopaperipelailulla ja kansantaloustieteellä ei muuten ole kovin paljon yhteistä.)
Päätöksenteossa pitäisi pyrkiä erottamaan päätöksentekijöiden arvot (vaikuttavat haluttuun lopputulokseen), kansalaisten arvot (määrittävät käyttäytymistä) ja systeemien yleiset lainalaisuudet. Tässä sotkussa on tekemistä sekä arvopuolen asiantuntijoille, teknisille asiantuntijoille kuin mallintajille ja big data ‑ihmisillekin.
En ole puffaamassa mitään ammattiryhmää erityisesti, koska tuonne tarvitaan monialaista osaamista, joka ei välttämättä ole ammattiryhmäkohtaista. Haluan kuitenkin tuoda esiin sen, että sitä haluttua osaamista voi löytyä luonnontieteilijöiltäkin aika laajasti. Ei taida kovin monta matemaattispohjaisesta aiheesta väitellyttä luonnontieteilijää olla ministeriöissä mallinnushommissa?
Osmo,
miksi joissain kunnissa oli mahdollista kokeilla alhaisempien sotumaksujen vaikutusta työllisyyteen ja palkkasummaan?
http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/887
Alempia maksuja oli mahdollista kokeilla, koska se oli koeryhmälle parempi, ei missään oloissa huonompi ratkaisu.
Ei K‑kauppias saa sitä yhteiskunnallista aineistoa helpommin tai edes yhtä helposti kuin tutkija, läheskään. Sen sijaan minä annan plussaostostietoni K‑kauppiaalle vapaaehtoisesti. Silti minustakin valtuutettu nipottaa liikaa ja yhteiskuntatieteissä tehdään arvokkaan lisäksi liikaa hömppää, koska sinne valikoituvat usein kvantitatiivisesti kyvyttömät. Professori Pertti Töttö on kuvannut ilmiötä.
Yhteiskuntatieteiden alennustilasta voi syyttää yhteiskuntatieteilijöitä itseään, siis lähinnä niitä vasemmistolaisia, jotka löysivät Marxin tilalle kielellisen käänteen, konstruktionismin, relativismin, laadulliset menetelmät jne.
Vastakkaisia esimerkkejä kuitenkin löytyy, esimerkiksi psykologi Markus Jokela tekee yllättäviä löydöksiä open-source brittiaineistolla. Menetelmäprofessori Pertti Töttöä kannattaa myös lukea. Molemmat siis esimerkkejä siitä, miten helposti nyt voi tehdä läppärillä ja netistä löytyvillä aineistolla tuloksia hetkessä, kun ennen olisi aieniston haalinta kestänyt iisyyden ja sitten olisi pitänyt tilata vielä kallista keskuskoneaikaa.
Juristeria on mennyt ihan ylitse kaiken järjellisyyden. Vai minkä pitää oikeasti miettiä, onko luokkahuoneessa kännykän käytön kieltäminen perustuslain tarkoittamaa ennakkosensuuria vai ei?
Koulu ei voi kieltää kännyköitä, koska se on laitonta. Koulu ei saa oikeastaan kieltää mitään, mitä ei ole erikseen laissa sanottu. Oikeus kiusaamiseen on kumminkin paljon tärkeämpi kuin oikeus kunniaan taikka tuvallisuuteen.
Kaiken kattava byrokratisoituminen ja lakisaatio on yhteiskuntamme syöpä. Mitään ei saa tehdä, ellei siitä ole erikseen laissa säädetty. Noh, suomalaisten vastaus kaikkiin ongelmiin on lisää alvontaa, säädöksiä ja byrokratiaa, joten minkäs teet? Tuo perustulo-kokeilun ongelma on vain yksi ilmentymä suomalaisten käsittämättömästä innosta nuohota jokaista pilkkua (tosin saksalaiset ovat vieläkin pahempia).
Olen siitä samaa mieltä, että esimerkiksi monimutkaisten osittaisintegrointien osaaminen on varsin tarpeetonta muille kuin matemaatikoille.
Tässä mekaanisten taitojen osaamattomuuden ylistyksessä tulee kuitenkin jossain kohdassa ikävästi raja vastaan. Ihminen tarvitsee tietyn valikoiman mekaanisia matemaattisia taitoja hahmottaakseen matematiikan lainalaisuudet.
Ajattelua ei voi ulkoistaa Wolfram Alphalle tai taskulaskimelle.
Mihin kaikki loppui, kun toivoa oli? Pankit meni konkurssiin edistyksellisten taistolaisten johdolla. Osa kansasta pantiin velkavankeuteen ja demarit pelastettiin. Taistolaisista leivottiin viherpullaan uuden uljaan Venäjän vierihoidossa, josta lähdettiin Euroopan ytimeen demareiden ja Lipposten johdolla. Nyt sitten on tullut takkiin ja tutkimus kärsii. Mikä on oikea johtopäätös? OO tempora, OO mores! Latinan kielen taitoa pitäisi parantaa Suomessa. Pelkällä Anna inhemskalla ei enää pärjätä.
Integrointi itsessään on turha taito, mutta se ajattelutapa, jonka joutuu opettelemaan jotta integroinnin ymmärtää, ei ole. Sama pätee derivointiin ja vastaaviin asioihin. Tietenkin, jos ne kaikki opettelee jollakin integrointisäännöillä, niin asia on toinen. Mutta ne säännötkin olisi hyvä oppia, ei siksi miten ja mihin niitä käytetään, vaan siksi että tietää mihin ne perustuvat ja miksi ne toimivat.
Yleisemmin itse aiheeseen liittyen: tutkijakoulutus on hyödyllinen jo ihan siksi, että se opettaa useimmiten ymmärtämään paitsi teorioita itseään, myös niiden rajoituksia, eli oletuksia joiden voimassaollessa teoriat toimivat. Päättäjien itsensäkin olisi hyvä olla tietoinen siitä, mihin oletuksiin jokin “tieto” perustuu, mutta erityisesti sen pitäisi olla vaatimus esimerkiksi ministerioiden korkeimmille virkamiehille. Nythän tärkeintä on puolueväri ja se että tuntee oikeat ihmiset.
Millaisille ryhmille perustulon olisi tarkoitus olla nykyistä epäedullisempi? Jos uskomme siihen, että perustulo vähentäisi byrokratiaa, mahdollistaisi työnteon ja lisäansiot jne., ei kai pitäisi jäädä kovin merkittäviä ryhmiä, joiden tilannetta aiotaan tarkoituksellisesti huonontaa. Ehkä ongelmaa voi lähestyä tätä kautta. Jos ongelmaryhmiä ei pystytä identifioimaan, ehkä niitä ei ole.
Suomessa kyllä viilataan pilkkua käsittämättömillä tavoilla, mutta me emme pärjää kansainvälisessä vertailussa oikein millekään länsimaalle siedettävästi tässä lajissa.
Yhdysvaltalaiset johtavat kilpailua selvällä kaulalla, mutta voihan sitä kokeilla vaikka ranskalaista byrokratiaa, kyllä me EU:ssakin osaamme.
Suomi on epäbyrokraattinen, joustava, järkevästi toimiva ja korruptoitumaton maa.
Siis suhteessa.
Sinähän aloit sitten kiroilla… Kohta sanot Lynn ja Vanhanen, ja sitten repeävät pelihousut monessa suunnassa…
Töttö ja Jokela eivät välttämättä ole omiensa piirissä suosituimpia hahmoja lähestymistapansa ja menetelmiensä vuoksi. Se tuntuisi kertovan tieteenalasta paljonkin.
Ei voi ei, mutta kun suurimman osan ei tarvitse ajatella.
Laskutikutkin olivat maailmanlopun alkua.
Ehkäpä pian saamme matematiikkaimplantin otsalohkoon. Mutta sehän on jo maailmanloppu, eikö totta?
Suomessa suoritetaan kansainvälisesti ottaen huippumäärä ylempiä korkeakoulututkintoja. Vaikka me olemme ilmeisesti keskimääräistä älykkäämpi kansakunta, niin se ei kyllä riitä kompensoimaan tuota määrää. Toisin sanoen suomalaiset maisterit ovat todennäköisesti keskimäärin tyhmempiä ja vähemmän tutkimuksesta ymmärtäviä kuin muissa länsimaissa.
Ihan todellisuudessakin suuret ylempien korkeakoulututkintojen koulutusmäärät ovat vieneet tutkinnosta tieteen aika lailla kauas. Kvantitatiivista tieteellistä tutkimusta tehneiden poliitikkojen joukko ei liene kovin suuri.
Tältä pohjalta en pidä yllättävänä sitä, että tutkimustiedon luonnetta tai sen hyödyntämistä ei ymmärretä politiikan piirissä.
Useammalta suhteellisen luotettavana pitämältäni taholta kuulemani tiedon mukaan etukorttitietojen hyödyntäminen todellisuudessa on retuperällä. Tietoa on valtavasti, mutta sitä ei oikein osata tehokkaasti hyödyntää. Sitä pystytään hyödyntämään tilastollisena massana, mutta ei juurikaan henkilötasolla. (Moniko on saanut henkilökohtaisia tarjouksia X‑kauppiaaltaan?)
Tietomassa on vähän epähomogeenista, eikä sen pohjalta osata tehdä henkilölle kohdennettuja tarjouksia, jotka olisivat sekä kohteelle että kaupalle hyvä juttu. Kauppaa kiinnostaisi kovasti se, mitä henkilö ostaa muualta, mutta sitähän se ei oikein tiedä. Mainonnan tehokkuus muutenkin on monelta osin enemmän uskon kuin tutkimuksellisen tiedon asia.
Ostoskäyttäytymis-big-datan hyödyntäjistä parhaimpia lienevät luottokorttiyhtiöt. Niitäkin kiinnostaa lähinnä petosten ehkäiseminen, ja siinä ne ovat varsin taitavia. Siinä kuitenkin linkki oudon käytöksen ja yrityksen ansaintalogiikan välillä on suora ja helposti vahdittavissa.
Olennaista ei ole, että keskusliikkeet ovat huonoja hyödyntämään tietoa, vaan että niille on sallittu sellaisten tietojen varastointi, mitä tutkijoille ei ikinä sallittaisi. Jokainen oston on yksilöitävissä, mikä nähtiin, kun myyntiin pääsi erä myrkyllistä salaattia.
Jos haluat kuvan teknokraattisesti johdetusta ei-demokratiasta, ota mieluummin Kiina kuin Neuvostoliitto esimerkiksi. Neukkulassa asioita tehtiin erittäin paljon sen mukaan, mikä kutakin diktaattoria sattui huvittamaan. Kiinassa sitä on viime vuosikymmeninä vältetty hiukan huonojen kokemusten vuoksi.
Neukkulassahan kyse ei myöskään ollut mistään oikeasti tieteellisestä näkemyksestä, vaan tietyn opin mukaisesta toiminnasta. Samaa sarjaa kuin erään toisen eurooppalaisen diktatuurin 30-luvun etninen tutkimus.
On iso ero toimia teorian kuin tieteellisen tutkimustiedon pohjalta. Eipä tule mieleen yhtään puhtaasti tutkimuspohjalta hallittua valtakuntaa historiasta. Sellainen ei liene mahdollinenkaan, koska jostain tarvitaan kuitenkin arvot laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.
Opintotuki taitaa olla ainoa sosiaalitukien muoto, jonka saajat tekevät valtiohallinnon mielestä liikaa töitä. Mites jos vaan korvattaisiin peruspäiväraha ja työmarkkinatuki opintotuella?
Samalla voisi poistaa opintotukikuukausien laskennan, sekä tehdä opintotuen tulorajasta portaikon sijaan lineaarisen alkaen n. 7200e/vuositulosta ylöspäin.
Tarvitan kyllä aika paljon justeerausta opintotuen asumisllisän, yleisen asumistuen, toimeentulotuen ja erilaisten vanhempainrahojen ja yksinuholtajalisien sovittamiseksi tuohon systeemiin, mutta ehkä tukisillisalaatin muovaaminen taloudellisesti kannustavuudeltaan perustulon suuntaan on poliittisesti helpompaa, kuin perustulon luominen.
Juuri näin. Lisäksi, matematiikan opetus kärsii lukion jaottelusta lyhyeen ja pitkään matematiikkaan. Toki matemaattisesti suuntautuneille (pitkän lukijoille) tämä jako on hyvä, mutta kaikille muille tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä mitään ei opita, päntätään vain ulkoa kaavoja.
Minusta matematiikan voisi sovittaa kokonaan kurssimuotoiseen ajattelutapaan, niin että lukioissa olisi tietty määrä pakollisia matematiikan kursseja ja vähintään tietty määrä valinnaisia. Pakollisilla kursseilla opetettaisiin perusasiat juurta jaksaen, valinnaisilla edettäisiin pidemmälle. Nyt lyhyessä käydään osapuilleen samat asiat kuin pitkässä, sillä erolla että tehtävät ovat helpompia ja mitään todellista asioiden hallitsemista ei edes tavoitella (riittää kun osaa hakea taulukkokirjasta oikean kaavan ja soveltaa sitä). Tämä luo vääränlaisen suhtautumisen matematiikkaan oppialana. Lyhyt matematiikka ei edes pyri olemaan kiinnostava, ja lyhyessä matematiikassa oppilaille opetetaan, että matematiikka on tylsää. Todellisuudessa asia on aivan päin vastoin. Matematiikka tarjoaa valtavasti uskomattomia oivalluksia ja valaistumisen kaltaisia kokemuksia. Minusta edes alkeellisimmat, yksinkertaisimmat tällaiset kokemukset pitäisi tarjota kaikille.
Monet oppivat jo kotona vanhemmiltaan, että matematiikka on vaikeaa ja tylsää. Miksi jatkamme tämän opettamista koulussa?
“Opintotuki taitaa olla ainoa sosiaalitukien muoto, jonka saajat tekevät valtiohallinnon mielestä liikaa töitä. Mites jos vaan korvattaisiin peruspäiväraha ja työmarkkinatuki opintotuella?”
Opintotuella ei elä, se on yksinkertainen totuus.Ehkä joku intialainen fakiiri, mutta liikuntaa harrastava 190 senttinen syö enemmän kuin tuki sallii
Niinpä ainoa keino on tehdä työtä ja se parantaa kyllä hyvin opiskelijan asemaa
Niinpä nuorista, alle 25-vuotiaista , työttömistä pääosa on päätoimisia opiskelijoita
Mutta ei työn teko turhaa tai haittaavaa ole, kyllä työelämän opsikelu aivan ruohnjuuritasolta lähtien on hyvin kasvattavaa ja opettaa aivan muunlaisten elämänmuotojen ymmärtämistä.
Pelkällä koulun penkillä istumisella ei näköala ihmisten elämään laajene.
Koulutiedon yliarvostus on johtanut eliitin ja tavallisen kansan välisen luokkaeron repeämiseen.
Se on lopettanut myös innovaatiot, kun pörssiyhtiössä ja muissakin tutkitaan joka centti kulupuolella ja päätösvalta on nostettu tj/varatj tasolle niin alemman organisaation luovuus on tapettu
Tiedettä tehdään mitattavilla asioilla. Tavoiteltavan asian edistämiseksi (esim tuloerojen pienentäminen) tehdään temppuja jotka pienentävät kokonaiskakkua (mitattavissa) ja nostavat eräiden v‑käyrää (vaikeammin mitattavissa).
Tutkimuksen näkökulmaa
Eipä noita saksalaisia Nobel-palkittua ole ilmaantunut sitten viime vuosisadan alun jälkeen.
Saksan korkeakoulujärjestelmä tuottaa hyviä byrokraatteja mutta ei uuden keksijöitä.Eikä ole näkynyt tuotteitakaan, jotka olisivat perustuneet Saksan ylivoimaiseen osaamiseen.
Mutta vaihtotaseen ylijäämän vuoksi he ovat ylivoimaisia rahoittamaan suuria hankkeita ja viennin yksi merkittävä tukijalka ovatkin suuret projektit , suuret koneet, joiden rahoittamiseen ei muiden rahkeet riitä
Autoteollisuus on huippua, mutta sekin perustuu vankkaan rahoitukseen, uudet ideat ja varustelu on kopioitu muualta.
Pääsykokeet ovat myös obgelmallisia , sillä ne eivät kerro tulevasta menstyksestä kovinkaan paljoa.Nuori on ailahteleva ja kehitys voi muuttaa suuntaa .
Ja Suomessakin korkeakouluun pääsyä rajoitetiin vielä 8‑luvulla, mutta se johti siihen, että ihmiset muuttivat opiskelemaan ulkomaille ja harva palasi takaisin. Tunnetuimpia olivat nuo Upsalan ekonomit.
Nyt opiskellaan Virossa ja Latviassa, mutta värvärit kiertävöt monesta maasta hakemassa opiskelijoita.
Rajoitukset vain johtaisivat maastamuuton kiihtymiseen .
Eikä Suomessa akateeminen koulutus ole kovinkaan suurta, suhteessa edelläovat USA. Japani, Kanada etc
Voin varmana tietona sanoa, että kun vilautan vihreää korttiani kassalla, ei kanta-asiakasjärjestelmään tallennu, mitä ostan, vaan korttinumero, päivämäärä ja kellonaika, myymälä, ostosten loppusumma ja kuitin numero. Rivikohtaiset tiedot ostoksistani tallentuvat vain erilliseen kassajärjestelmään ilman asiakastietoja. Siinä yhdessä tapauksessa tehtiin asiakkaiden tavoittamiseksi terveysriskin takia ristiinvertailu kanta-asiakas- ja kassajärjestelmien välillä, kun siihen ensin oli pyydetty lupa.
Tuo sopii kyllä hyvin tiettyihin hallintomalleihin. Minusta kuitenkin matemaatiikkaan pohjautuvilla aloilla olevien ihmisten olisi syytä osata ajatella. Minua häiritsee kovasti se, että usein huomaan keski-ikäisten opistoinsinöörien ajattelevan matemaattisesti sukkelammin kuin tuoreiden diplomi-insinöörien.
Se ei voi johtua siitä, että työelämä parantaisi matematiikan taitoja.
Huti. Olen käyttänyt työkseni ja huvikseni sekä symbolisen laskennan ohjelmistoja, numeerisen laskennan ohjelmistoja kuin erilaisia mallinnusohjelmistojakin jo 1900-luvulla. Tietokone on hemmetin hyvä laskemaan, ja aina ilahdun, kun miljardi laskutoimitusta on hoidettu ennen kuin sormi on pois näppäimeltä.
Pidän teknologiasta ja elän teknologialla. Olen kuitenkin sekä suunnittelijana, pomona että luennoitsijana törmännyt liian paljon siihen, että matemaattinen ajattelu tuntuu olevan haperoa. Valitettavasti samaan taudinkuvaan kuuluu se, että sitten myöskään työkaluja ei pystytä käyttämään kovin tehokkaasti.
Voi olla, että sen ymmärtämisen saavuttamiseen on olemassa jokin toinen reitti. Nykyisellään tunnettu reitti sisältää kuitenkin lyijykynän, kumin, ruutupaperin ja huomattavan paljon ajankäyttöä.
Muutan mielipidettäni kyllä, kun vastaan alkaa tulla ihmisiä, jotka ymmärtävät matematiikkaa ja osaavat käyttää moderneja työkaluja, mutta joilla ei ole sujuvahkoa mekaanista laskutaitoa ja osaamista.
Jos sellainen matemaattisen ymmärryksen tuova implantti keksittäisiin, sillä olisi valtava merkitys koko ihmiskunnalle. En pidätä hengitystäni. Pelkkä laskukone olisi tietysti mukavan sukkela kapistus, ja ottaisin sellaisen mielelläni itselleni. Se ei kuitenkaan paljon auttaisi niitä, joilta ajattelu puuttuu.
Paljon ennen tutkimuksen suurempaa hyödyntämistä pitäisi tehdä kunnianpalautus maalaisjärjen käytölle politiikassa. Maalaisjärki kuitenkin on se perusta ja tosiasiallinen tieteenfilosofia, jonka nojalla luotaimet laskeutuvat komeetoille.
Jo pitkään on ollut muotia kiistää yksinkertaisia ja ilmeisiä (populistisia?) selityksiä ilmiöihin. Syyt tähän ovat kahtalaiset. Ensinnäkin nämä selitykset voivat olla loukkaavia jollekin eturyhmälle, esim. naisten kapeampi älykkyysjakauma selityksenä naisten vähyydelle tieteen suurvelhojen joukossa.
Lisäksi yksinkertainen ja ilmeisen oikea selitys on liian helppo: kuka tahansa lannanhajuinen junantuoma pystyy sellaisen käsittämään. Konstaillut ja empiriasta vapaat teoriat episykleineen sitä vastoin osoittavat pitkää koulutusta ja omistautumista, ja mitä tärkeintä: todistavat, ettei tutkija ole eläessään törmännyt niihin lukuisiin ja ilmeisiin vastaesimerkkeihin, joita maalla syntyvät luontokokemuset tarjoavat. Tai jos on törmännytkin, niin omaa hyvän maun olla tuomatta tätä alhaista tietoisuutta kalustettuihin huoneisiin.
Teorioita ei taiteilla ja oletuksia venytetä vain luomisen halusta, vaan myös tarkoitushakuisesti. Yhteiskuntatieteissä yleensä on havaittavissa jonkinlainen löysä ajelehtiminen kohti leikkauspolitiikan haitallisuuteen viittavia tuloksia. Ehkä jopa määrätietoisempaa ja kapeampia intressejä palvelevaa tutkimustuotantoa harjoitetaan?
Tällaisessa ympäristössä on erittäin vaarallista, jos poliitikoilla on taipumusta nyökkäillä monimutkaiselle ja järjenvastaiselle ja halveksua ilmeistä, vanhaa ja maalaista, johtui tämä sitten statushavittelusta, ostrakismin pelosta tai mistä tahansa. Poliitikoilla pitäisi olla kyky tunnistaa ilmiselvä hevonkukku, ja rohkeus kutsua sitä oikealla nimellään. Negatiivisuus ja muutosvastarinta ovat turhankin huonossa maineessa: politiikan positiiviset vaikutukset ovat varsin pienet, mutta virheiden haitat lähes rajattomat.
Niin muuten. Yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää ratkaisua monimutkaiseen ongelmaan kutsutaan matematiikassa elegantiksi.
En missään tapauksessa ole eri mieltä alkuperäisestä argumentista (kaupat saisivat käsitellä tietoja, yhteiskunta ei). Tilanne on turhauttava ja ongelmallinen päätöksenteon tuen kannalta.
= = =
Halusin vain sivukommenttina tuoda esille sen, että vaikka kauppoja pidetään kaikentietävinä monstereina, ne eivät välttämättä osaa olla sellaisia. Niillä on se big data, mutta analyysi on hakusessa.
Tämä ei ole ihan harvinaista big datan kanssa. Data on luonteeltaan epähomogeenista, ja hyvien ja hyödyllisten johtopäätösten vetäminen siitä on vaikeaa. Työkaluja on kyllä vaikka millä mitalla, ja varsin isojakin aineistoja pystyy nykyään käsittelemään periaatteessa lähes kuka hyvänsä pilvipalveluiden avulla nopeasti ja suhteellisen edullisesti.
Ongelma tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun johtopäätös on vedetty. Kaupan on helppo huomata, että henkilö X on todennäköisyydellä 96 % alkoholisti. Mitä kauppa sitten tekee asialle? Tai aineistosta on helppo päätellä, että perheessä Y on pieni lapsi, koska vaippojen menekki on tietynlainen. Entä sitten?
Henkilökohdennettu mainonta on hyvä juttu silloin, kun sillä voidaan tuottaa lisäarvoa kummallekin. Päivittäistavaroissa on kuitenkin suhteellisen kapea kate, joten alennuksia ei kovin paljon voi tarjota. Miksi tarjota alennusta asiakkaalle, joka on joka tapauksessa asiakas? Jäljelle jää lähinnä palvelun parantaminen jollakin tavalla.
Siihen on toki mahdollisuuksia, mutta se ei ole ihan triviaalin helppoa, ja päivittäistavaroissa ihmisten kriteerit kaupan valinnalle ovat usein sellaisia, että mainonnan vaikuttavuus on pieni.
Kyllä minulle kävisi esimerkiksi sellainen, että kauppias arvaisi, mitä haluan ostaa ja tekisi minulle ostoslistaehdotuksen vanhojen ostosten perusteella. Sitten ruksisin sieltä haluamani ja kauppakassi tulisi kotiin. Ihan hyvä, mutta tästä palvelusta kauppias haluaa ihan tuntuvasti rahaa.
Toki tuolla isolla datamassalla voidaan yrittää avittaa esimerkiksi myymäläsuunnittelua. Koska asiaa X ostavat ihmiset ostavat usein myös asiaa Y, niin sitten nämä kannattaa joko laittaa lähekkäin (asiakas arvostaa) tai sitten myymälän vastakkaisiin nurkkiin (asiakas joutuu kompuroimaan koko putiikin läpi). Tässä ei kuitenkaan enää mennä henkilötasolla, eikä tätä varten edes tarvittaisi bonuskorttia.
Kyyninen näkemykseni on se, että vaikka kauppiailla on todella paljon dataa ostoskäyttäytymisestä, bonuskorttien merkitys on lähinnä kaupparyhmään sitouttava. Ihan se sama alkuperäinen.
Aika monet poliitikot perustelevat päätöksiään tieteellisillä “totuuksilla”. Tällä ei kuitenkaan merkitystä, sillä monilla tieteenaloilla, jopa kansantaloustieteessä löytyy helposti kullekin mieluisa “totuus”. Saavat siinä vakavasti otettavat tieteilijät sitten yrittää väittää, ettei se “totuus” ole alan valtavirran mukainen.
Tutkimus ja päätöksenteko liittyvät hyvin etäisesti aiheeseen tutkimus ja POLIITTINEN päätöksenteko.
Data Mining, noun: “Torturing data until it confesses … and if you torture it enough, it will confess to anything.”
You can crunch it all you like, but the answer is NOT always in the data
En jaksa uskoa, että datan ja analyysin määrän lisääminen mitenkään automaattisesti parantaisi päätöksentekoa. Päinvastoin voidaan mennä helposti ojasta allikkoon, jos tuloksiin luotetaan liikaa ymmärtämättä taustalla vaikuttavia tekijöitä. Vielä pahempaa on se, että analyytikko saa revittyä big datasta haluamansa tulokset — oli sitten biasoituminen tietoista tai tiedostamatonta.
Ehkä olisi järkevintä lähteä oletuksesta, että keskusjohtoisuus on periaatteessakin mahdotonta eikä siinä mikään dad^Htan määrä auta.
Yhdysvalloissa ainakin Target käyttää huomattavasti liiketoiminnassaan hyväkseen asiakkaidensa ostohistoriaa. Nytissä oli hyvä artikkeli aiheesta. Kannattaa lukea
http://www.nytimes.com/2012/02/19/magazine/shopping-habits.html?pagewanted=1&_r=2&hp&
Luoja Suomea suojelkoot ruotsalaisvaikutteisilta tutkijoilta ja poliitikoilta. Olisipa suomalaisilla poliitikoilla ihanteina jotkin muut kuin USA oikealla ja Ruotsi vasemmalla. Kumpikin yhteiskuntina romahduksen partaalla. Määrällistä kasvua noissa maissa tosiaan on, mutta ei laadullista. Kummassakin massamaahanmuutto tuhoaa yhteiskunnat ympäristöstä puhumattakaan. Ruotsikin romahtamassa HDI-indeksissä, mutta silti sitä pitäisi seurata? USA:ssa työllisyys nousee mutta palkkasumma ei, eli ihmiset ovat yhä enemmän silpputöissä ja ilman etuja, kaikki vain sen tähden että tarjontaa riittää yli kaiken järjen. Krugmankin vaatii jäykkyyttä työmarkkinoille, kun ei halua ihmisistä orjia eliitille — koska hänen fanipojat Suomessa huomaavat tämän?
Näinpä!
Ehkä se johtuu siitä, että vanhemmat selvisivät duunariammateissaan olemattomalla koulutuksella.
No, itse asiassa ne veivattavat mekaaniset laskukoneet olivat sinun toivomasi maailmanlopun alku.
Laskutikut sen sijaan viivyttivät ajattelun lopettamista: Ne antoivat tuloksen kolme numeroa, mutta käyttäjän oli pidettävä huolta pilkun paikasta ja nollista.
Suomi voisi lähteä uuteen nousuun, jos lukion matikkalinjalla sallittaisiin vain laskutikku. Pitäisi osata vähän ajatella, ja suuruusluokkavirheet jäisivät historiaan!
Tässä on paljon perää.
Mutta otanpa mukaan käsitteen jakauma — se on politiikassa monelle ylivoimainen, päätelmiä tehdään yksittäisten ihmisten yksittäisten kokemusten perusteella ja vaikka kyseessä on häviävän pieni joukko, päätös tehdään koskemaan koko väestöä.
Hyvä esimerkki on keskustelu rattijuoppouden promillerajan alentamisesta. Ongelma koskee varsin pientä joukkoa, mutta on kyllä vakava. Ratkaisu taas koskisi koko väestöä, mutta eipä juuri lainkaan sitä kohderyhmää, mihin pitäisi vaikuttaa.
Korjaan kommenttiani: Laskutikku pitäisi ottaa käyttöön nimenomaan muilla kuin matematiikkalinjoilla. Sieltähän ne päättäjät tulevat!
Yhteiskuntatieteet ovat nykypäivänä hyvin politisoituneita. Vieläkin jossain esim. sosiologian aloilla “tutkitaan” aivan tosissaan jotain Marxia. Ei tuollaisia “tieteitä” voi ottaa vakavasti, varsinkaan päätöksenteon tasolla.
Tietenkin on olemassa myös laadukasta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Ongelmana on lähinnä se, että miten se laadukas tutkimus erotetaan tieteen verhoon peitetystä propagandasta. Esim. joku naistutkimus vs. tilastotiede.
Osittain integrointi tarkoittaa funktion arvon laskentaa avaruudessa kolmen kordinatin X, Y ja Z suhteen. Asiasta on usea matemaatikko ja fyysikko luonut oman ratkaisunsa. Suomessa ei osata valita mallia, jota täällä noudatettaisiin. Näin opetuksesta tulee puppugeneeristä ei oppilaan kykyä ymmärtää lisäävä oivaltava tapahtuma. Taustalla on riita siitä, mikä kieli Euroopassa parhaiten soveltuu matemaattisia funktioita tukevaksi selkokieleksi. Suomen kielellä on täydelliset edellytykset tähän, kunhan löydetään tarpeeksi fiksut Suomen kielen opettajat.
Yhteiskuntatieteellisen selittämisen sääntö numero kolme: vertaile kansainvälisesti. Jos joku asia on tai ei ole kaikissa suht’ vertailukelpoisissa maissa, syy ei voi olla tietyn maan erikoisolosuhteissa. Hitaasti: Suomessa yhteiskunnallisen tiedon tuottaminen ei johdu paikallisista erikoisuuksista.
Mutta oikeasti yhteiskunnallista tietoa kertyy ihan huimasti aikaisempaan verrattuna esimerkiksi Wikipediaan tai muihin joukkoistamistsydeemeihin. Itse en lue kymmentä vuotta vanhempia yhteiskuntaopuksia, koska on älytöntä olettaa, että ennen Googlea asioista tiedettiin höläsenpöläystä.
Jotta ei.
Olisikohan yhteiskuntatieteillä peiliin katsomisen paikka? Juristien oletetaan johtavan ristiriitaisesta normi- ja toisasia-aineistosta vastauksia, joka on muotoa kyllä tai ei. Jopa taloustieteen tutkijat ovat valmiita muodostamaan selkeitä kannanottoja hyväksyen sen, että vastaus saattaa olla hyvinkin erilainen riippuen lausunnonantajan poliittisesta orientaatiosta tai taustayhteisöstä.
Sen sijaan vaikutelmani on, että erityisesti suomalaisessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa pelko metodologisesta syväpuhtaudesta on niin hallitseva, että lopputulos on tyypillisesti elegantisti jäsennetty joukko lukuja, tosiasiankuvauksia ja sitaatteja vailla konkreettisia johtopäätöksiä. Tällaisesta tutkimuksesta ei ole juurikaan tukea pohdittaessa erilaisia politiikkavaihtoehtoja.
Onko niin, että pienissä, ahdistukseen saakka kilpailluissa akateemisissa piireissämme uhka kollegojen ylenkatseesta nähdään suurempana uhkana kuin lopputuloksen mitäänsanomattomuus? Meille oikeustieteilijöille tämä selittyy osittain yhteiskuntatieteiden nuoruudella. Viisisataa vuotta lisää tuotekehittelyä, niin hyvää tulee 😉
Olen ollut tekemässä tuollaista tutkimusta, joka on jopa julkaistu kansainvälisessä julkaisussa. Luonnollisesti siinä sovellettiin myös integrointia tilastollisten jakaumien muodossa. Minulta kesti monta kuukautta ymmärtää tutkimuksen kokonaisuus, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että menetelmiä ja lähtöaineistoja säädettiin riittävästi, jotta saatiin se tärkeä P<0.05.
Kyseessä oli oikeastaan jo lähtökohdiltaankin nollatutkimus, mutta vaikeasti ymmärrettävä ja hienon kuuloinen. Byrokraatit kiittivät. Saatiin julkaisuja, viittauksia ja rahaa. Totesin että VMP ja jätin yliopistomaailman.
Asian vierestä oli kesällä mediassa ihan hyvää keskustelua
Politiikan tutkimuksen tulisi tarjota välineitä päättäjille
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1406178318282
Suomen sektoroituminen estää tutkijoiden ja päättäjien monialaista yhteistyötä
http://www.hs.fi/mielipide/a1406515701686
Måste också det politiska studiet kvantifieras?
http://www.nytid.fi/2014/08/maste-ocksa-det-politiska-studiet-kvantifieras
Politiikasta.fi-raati: Miten menee, politiikan tutkimus?
http://politiikasta.fi/artikkeli/politiikastafi-raati-miten-menee-politiikan-tutkimus
Entisen tilastotieteilijä ja nykyisen poliitikko Soininvaaran huomio Ruotsin ja Suomen eroista poliittisessa päätöksenteossa on arvokas, mitä ei keskustelijat aivan huomanneet. (Sama vaiva toistuu usein suomalaisessa argumentaatiossa, jossa pääpaino on kommentaarin ilmaisussa tai motiivien arvioinnissa, itse asia unohtaen.) Toinen ja jopa tärkeämpi syy Ruotsin “rationaalisempaan” päätöksentekoon saattaa kuitenkin olla siinä, että siellä uskalletaan tehdä epämieluisiakin päätöksiä, sekä enemmistö- että vähemmistöhallituksissa, jolloin jatkuva huonojen kompromissien kiirastuli vältetään, mihin suomalainen politiikka on (mediankin ruokkimana) suosion jatkuvassa kalastelussaan päätynyt. Hyvänä esimerkkinä Rinteen ajamat ja kokoomuksen nielemät kalastuksenhoitomaksu- ja lapsilisäepisodit. Kummankin kohdalla sekä yhteiskunnallinen että luonnontieteellinen/eksakti tutkimus olisi todennut esitykset hullun hommaksi. Mutta, ei kun uutta lainsäädäntöä tekemään.
Osmo Soininvaara,
voisitko mainita konkreettisia esimerkkejä ryhmistä, joiden kohdalla perustulo olisi huononnus aiempaan tilanteeseen verrattuna.
Eikö vertauksessasi lääketieteelliseen tutkimukseen ole se virhe, että eiköhän potilas itse saa vapaaehtoisesti päättää onko hän mukana tutkimuksessa, jossa hänet saatetaan arpoa lumelääkettä saavaan ryhmään. Esitetyssä perustulokokeilussa valittujen asuinalueiden tiettyjen ryhmien olisi taas pakko vaihtaa aiempi parempi tilanteeseensa perustuloon.
En osaa kommentoida yhteiskunnallista päätöksentekoa Suomessa vs. muualla, mutten malta olla puuttumatta hieman sivuraiteella olevaan keskusteluun muuten.
Viherlinssi on oikeassa: kaupan keskusliikkeiden kyky hyödyntää aineistojaan on Suomessa kehno. Ja siviilisäädyn saa kyllä ostostiedoistakin selville varsin luotettavasti, jos osaa katsoa. Ostostiedot ovat muutenkin rikas ikkuna asiakkaan elämään ja arvomaailmaan.
Yksityispuolella asiakas- ja muun tiedon hyödyntämisessä suurin ongelma ovat kehittymättömät markkinat. Laatua tarjoavat mallintajan on aika vaikea erottua horoskooppiatason konsulteista, joita kyllä riittää. Tämä on tilastotieteilijöille ja vastaaville yleisempikin ongelma: on vaikea myydä kvantifioitua epävarmuutta, kun kilpailija myy varmuutta, vaikkakin väärää sellaista.
Luulen että julkisella sektorilla on hieman samanlainen ongelma. Siellä ei ole kvantitatiivista ja tutkimusosaamista omasta takaa, ja ostaa ei myöskään tästä syystä osata. Tilanne on sama kuin IT-projekteillakin. (Niitähän nämäkin usein lopulta ovat.)
Tietojärjestelmien helpoksi tekemä datan keräys ja laajamittaisten kokeiden järjestäminen mahdollistaisi nykyään empiirisemmän päätöksenteon monessa organisaatiossa. Mutta empiria on vaarallista, koska se uhkaa olemassaolevia rakenteita, valtaa ja asiantuntijuutta.
Usein myös datalähtöisyys ja etenkin kokeiden järjestäminen on organisaation rakenteen takia vaikeaa ja proressi raskas, vaikka tekeminen olisi teknisesti melko suoraviivasta.
Ohjelmistopuolella muuten agiili kehitys on hengeltään hyvin empiiristä: tehdään nopeita iteraatioita, hankitaan käyttäjäpalautetta. Agiili kehitys alkaa vähitellen olla standardi, mutta sen hyväksymiseen ja leviämiseen on mennyt 10–15 vuotta.
Ihan kuka tahansa fyysikko tai meteorologi ei osaisi sosiaalitieteiden tai esim. asiakastietojen puolella mallintaa. Kyllä jokaisella alalla tarvitaan omanlaistaan erityisosaamista, jonka hankkiminen vie vuosia. Fyysikoilla on kylläkin tilastollisen mallinnuksen omaksumiseen keskimäärin erinomaiset valmiudet.
(Kirjoitan tämän poikkeuksellisesti nimimerkillä, koska sisältö on hieman kontroversiaalia ammattini harjoittamisen kannalta.)
Hyvä ongelman kuvaus:
http://nyt.fi/a1305896838922
Aika älyttömältä vaikuttaa omakin, mielestäni kokolailla tarpeettoman tiukka rajauksesikin!
Nimimerkki,
jaan saman tuskan… 🙂
HIPPO-periaate on voimissaan missä tahansa organisaatiossa!
Ihmettelen kyllä myös, että kuinka kauan pitää kouluttautua, että ymmärtää ihmisoikeudet niin, että kyseessä on vain ja ainoastaan rikollisen/kiusaajan oikeuksista jatkaa ikävää käytöstään ja uhrien pitää vain sietää se, koska niin ovat ihmisoikeusjuristit ja muut hyvät ihmiset päättäneet.
Ihmettelen kovin myös vanhempia, jotka sietävät oman lapsensa kiusausta vuositolkulla. Just oli joku kirjoitus lehdestä jostain isästä, joka kertoi tehneensä kaikki laillisesti mahdolliset toimet ja silti vain hänen lastaansa oli kiusattu vuosikaudet.
Aina nämä hyvät ihmiset jaksavat myös jeesustella, että väkivalta ei ratkaise ongelmia. Kummasti vain mun koulukiusaaminen loppui, kun satuin erään harrastuksen kautta tutustumaan hiukan itseäni vanhempaan ja isompaan poikaan. Kun se laittoi kerran mun kiusaajani ojennukseen, niin siihen se loppui.
Oma empiirinen havaintoni sanoo, että kiusaajat etsivät aina jotain heikompaa kiusattavakseen ja kun joku vahvempi tulee vetämään turpaan, niin sen jälkeen kiusaaja ei uskalla tehdä mitään. Ei niillä ole rohkeutta isompiaan vastustaa. Tällainen yksinkertainen totuus ei kyllä taida löytyä yhdenkään koulukiusausta tutkineen asiantuntijan tutkimuksista. Heille paapominen on ainoa tapa ja tuloksen tietävät jokainen, joka on joutunut koulussa kiusatuksi.
Jäikö kommenttini (17.11.2014 kello 23:28) johonkin filtteriin? Vai jätitkö julkaisematta?
Kommenttisi jätettiin julkaisematta koska siitä olisi voinut saada syytteen kiihoittamisesta kansanryhmää vastaan, ja se syyte olisi tullut minulle. Julkaisese se omalla vastullasi omalla sivullasi.
Lynn ja Vanhanen ovat poliittisesti lähes absoluuttisen epäkorrekteja, mutta myös metodologisesti kömpelöitä. Töttö on pyöritellyt kelvollisilla monimuuttujamenetelmillä ja polkuanalyyseillä samaa dataa mihin L&V tyytyvät kokeilemaan kahden muuttujan välistä korrelaatiota ja joukkoa valistuneita ja/tai rasistisia arvauksia. Siihen nähden kuinka huonoa L&V‑metodologia oli, tulikin ainakin minulle yllätyksenä, että heidän hypoteesinsä ei kuitenkaan mennyt mitenkään murskaksi Töttön käsittelyssä.
Kun aineistoa, eli ostoksia tarpeeksi puljaa, eiköhän selviä, ostaako vain itseään varten vaan myös perhettä varten tavaraa…
En välitä riidellä aiheesta, mutta haluan kuitenkin tehdä tiettäväksi, mitä tämä “kiihottaminen kansanryhmää” vastaan oli. Mitään sellaiseksi tulkittavaa oli vain ensimmäisessä kappaleessa, eikä se ollut kirjoituksen pointti, vaan esimerkki tabuaiheista.
Eli tässä muutetuin nimin tuo kansanryhmää vastaan kiihottaminen:
Keskimaan tilanne ei tietenkään ole parempi kuin Suomen. Keskimaan tilanne on pidemmällä aikavälillä katastrofaalinen. Se, miksi keskimaalaiset tutkijat eivät tätä ymmärrä, johtuu siitä, ettei tutkimussuhde yhteiskunnalliseen tietoon ole rationaalinen vaan mm. ideologioiden, identifioitumisten ja sosiaalisen paineen värittämä. Keskimaassa tulee olemaan yli miljoona mordorilaista, joiden keskimääräinen integroitumisaste keskimaalaiseen yhteiskuntaan ja keskimaalaisiin arvoihin tulee olemaan keskimäärin hyvin heikko, joiden koulutusaste tulee olemaan keskimäärin alhainen ja työllistymisnäkymät robotisaation maailmassa entistäkin haasteellisemmat. Etenkin Narnian eteläpuolelta tulleiden integroitumista tulevat lisäksi vaikeuttamaan keskimääräisesti alhaisempi älykkyys ja korkeampi impulsiivisuus. Tutkijat sen sijaan tulevat moralisoiden ihmettelemään, “mikä keskimaalaisessa yhteiskunnassa on vialla?” “mikä koulujärjestelmässämme on vialla, kun PISA-tulokset laskevat?”.
*
Olen kohdellut tätä blogia yhteiskunnallisen keskustelun blogina, en tarkoitushakuisen poliittisena. Yhtenä hyvin harvoista paikoista, joissa voi ainakin ajoittain odottaa asiallista keskustelua vaikeistakin aiheista. Valinnanvaraa ei todellakaan ole runsaasti.
Kysymykseen, miksi et kirjoittaisi jollekin foorumille, on yksi vastaus. Mille foorumille? Sellaista foorumia ei ole, jossa sallittaisiin vaikeista aiheista keskustelu, jossa keskustelu pysyisi asiallisena ja keskustelijat olisivat aiheisiin perehtyneitä ja korkeasti koulutettuja / paljon lukeneita. Tiedefoorumi muutamana vuonna ennen “uudistusta” ehkä pääsi lähimmäksi tätä, mutta jääden kuitenkin kauas.
Pidemmästä ja perustellummasta asiakeskustelusta kiinnostuneita on ylipäänsä hyvin vähän. Eikä mielestäni vastaus löydy muutenkin hyvin vähäisen keskustelun hajauttamisesta yksittäisiin blogeihin, joille lukijoiden ja keskustelijoiden saaminen on erittäin haasteellista. Itselleni nimenomaan keskustelu on paljon tärkeämpää kuin se, kuinka moni jonkin näkemyksen lukee.
Yleisin poliittisen blogin funktio on toimia mainosikkunana politiikassa vaikuttavalle tai politiikkaan pyrkivälle. Niillä ei juuri keskustella, eikä ole aina kommentointimahdollisuuttakaan. Oma ryhmänsä ovat aatteelliset blogiklusterit, kuten maahanmuuttokriittiset tai luonnonsuojelijat, mutta nekin ovat enemmän aatteellista markkinointia kuin keskustelua, saati laajemman aihepiirin keskustelua. Tällainen polarisaatio internetissä vähentää entisestään haastavaa ja väittelevää keskustelua ja sen käymisen mahdollisuuksia.
Olen ehkä aika yksin tämän näkemykseni kanssa, että 4 tai 5 tunnin käyttäminen yhden kommentin kirjoittamiseen tärkeäksi kokemastaan aiheesta on maailman luonnollisimpia asioita, mutta en niitä toki vastaisuudessa lähetä, jos koet sen tungettelevaksi, blogialustan hyväksikäytöksi tai muuksi sellaiseksi.
Yksi kohde tuli mieleen, johon tutkimusta kaipaisi heti välittömästi — eli tehtyjen päätösten seurausten arviointi. Nykyäänhän homma näyttää pääosin siltä, että Eduskunnan perävalotakuu lainsäädännölle loppuu puhemiehen nuijan kopaukseen (tätä VTV:kin taisi jossain välissä valitella?)
Järkevästi ajatellen ainoa selkeä tapa parantaa lainsäändännön laatua olisi virheistä ja seurauksista oppiminen. Tämä tosin voisi vaatia sitä, että joku poliittikko tai virkamies voisi joskus joutua myöntämään virheensä — ja sehän ei Suomessa onnistu. Tietysti periaattellisellakin tasolla vaikutusten seuranta tarkoittaisi sen myöntämistä, ettei maailmankaikkeuden kirkkain ja erehtymättömin äly asukaan Arkkadianmäellä.
No, jos tällaista tutkimusta kaikesta huolimatta joskus tultaisiin tekemään, niin olisi ehkä parasta mennä suoraan avoimen datan ja mallien maailmaan. Tällöin jokainen voisi halutessaan tarkistaa annetut tulokset — sen sijaan, että täytisi luottaa esim. ministerin sanaan, jonka pitäisi perustua johonkin ministeriön esoteeriseen tietokonemalliin, jota kaksi ihmistä koko maailmankaikkeudessa osaa käyttää edes auttavasti…
Minä en tiedä kuin yhden ns. maahanmuuttokriittisen foorumin ja mielestäni siellä saa ihan vapaasti kirjoittaa pitävänsä Vihreitä Suomen parhaana puolueena ja kertoa vihreää ilosanomaa. Toki tuollainen kirjoittelu kohdannee kritiikkiä, mutta se on asiallista ja ellei ole, niin kyseiset kirjoitukset poistetaan.
Vastapuolen foorumeihin ei taida edes saada kirjoittaa maahanmuuttokriittisiä näkemyksiä, ei vaikka kuinka yrittäisi pitää sanat mahdollisimman neutraaleina.
Joten erittäin oudosti noiden suvaitsemattomien foorumit ovat paljon suvaitsevaisempia kuin suvaitsevaisten foorumit, joissa ei saa kirjoittaa kuin tietyllä tavalla tietyistä aiheista. Kuten ilmeisesti Osmo juuri todisti sensuroimalla AZ:n viestin.
Az:n viesti oli sellainen, josta on saanut Suomessa syytteitä. Siksi on parempi, että az kirjoitttaa sen omalla nimellään jonnekin ja ottaa siitä vastuun itse.
Helppohan se on vaikka “vegaanin” ostaa jopa makkaraa tai lihapullia käyttämällä tuohon ostokseensa vain käteistä ilman sitä etukorttia. Tokkopa kaupan keskusliikkeet vielä ovat kytkeneet koordinoidusti valvontakamerat kortinkäyttöön, jotta näkisivät minkänäköinen hemmo sieltä mitäkin tuotetta ostaa. Mahdollista kai tuokin nykyisin silti olisi.
Hieman aihepiiriin liittyen, “Mistä rahoitus tälle blogille” kirjoitukseen lähettämäni kommentti jätettiin julkaisematta, koska vihjailin siinä Vihreille kiusallisesta asiasta ja sarkastisesti kritisoin tieteelliseen tutkimukseen käytettävien rahojen kohteista.
Minusta on lähinnä häpeällistä että oikeuslaitos sanelee mistä saa keskustella, ja mistä ei saa, perustaen rajoituksensa puhtaasti poliittiseen ideologiaan. Tuo rajoittaa myös tieteellistä diskurssia ja yhteiskuntatutkimusta, koska tietyt asiat ovat tabuja joista ei saa puhua.
Tuo on johtanut jopa ideologiseen tutkimukseen ja ‑tutkimusrahoitukseen.
Siinä väitettiin yksilöimättä, että eräs säätiä olisi antanut jollekin vihreälle valtuutetulle 600 000 apurahan “tutkimukseen”. Noin yksilöimätöntä väitettä ei voi selvittää, onko se totta vai ihan hatusta keksitty. Uskon vahvasti jälkimmäiseen. Kun väitettä yritetään syöttää nimimerkin suojasta, kynnys julkaista on selvästi korkeampi. Jos ei ole otsaa sanoa asioita omalla nimellä reilusti, ei voi vaatia perusteettomia herjoja julkaistavaksi. Sensurointia se ei ole, koska nimimerkki voi perustaa oman blogin ja julkaista sen siellä.
Aivan, VMP, mutta kaikki eivät tee noin. Itse asiassa en keskipitkän tutkijanurani aikana (tekniikan alalla) ole kertaakaan törmännyt tulosten vääristelyyn tai vastaavaan itse tutkimusta koskevaan epäeettiseen toimintaan.
Suomalaisia tapauskovaisia johdetaan kiihkouskovaisten toimesta. Ministeriöissä pärjää, jos on uskonto kymppi ja matikka nelonen. Puoluekirja korvaa gradun.
Suomalaisia hallintorakenteita pitäisi ravistella kovalla kädellä, koska niihin on päässyt kehittymään erilaisia mätäpaiseita vuosikymmenten kuluessa.
Ei muuten ole ainoastaan julkisensektorin ongelma, vaan myös suuryritysten. Esimerkiksi Nokiassa aikanaan tämä korostui, varsinkin pienempien paikkakuntien yksiköissä.
Voidaan myös myös kysyä, että onko tällä merkitystä, kun ministeri kuitenkin pyyhkii persauksensa tutkimuksella?
Meillähän on nytkin ministeri, jonka mukaan eräs pyhä satukirja menee Suomen lain yläpuolelle. Samasta satukirjasta ammennetaan holhousyhteiskuntaan uusia teesejä.
Yksilönvastuu on tuntematon käsite.
En ihmettele yhtään, jos tutkijat karttavat poliitikkojen johtamia ministeriöitä.
Se oli Suomen Akatemia, ja tapahtumapaikkana Joensuu
http://www.radiorex.fi/paikallisuutiset/uutisarkisto/?newsid=35066
Alkuperäisessä tiedossa oli siis kaksi virhettä. Yksityinen säätiö ja henkilökohtainen tuki.
Nyt olet vallan erehtynyt. Globaalissa tarkastelussa Ruotsiin suuntautuvaan maahanmuuttoon on liittynyt huima laadullinen kasvu. Jos sekä lähtömaan että Ruotsin keskimääräinen hyvinvointi laskee (ydinfyysikko muuttaa taksikuskiksi), mitä sitten? Miksi pitäisi rajoittua kansallisiin keskiarvoihin? Sitä paitsi Ruotsin kansalaisten aggregoitu hyvinvointi kasvaa, kun heitä on enemmän. Keskimääräinen hyvinvointi on sivuseikka. Ks. Repugnant conclusion (wiki). (Haluatko tietää lisää? openborders.info)
Myös absoluuttinen kasvu Ruotsissa helpottaa demografiseen transitioon liittyvien hyvinvointivastuiden hoitoa. (hihihi, demografinen transitio)
Jos taas yrität vihjata, että Ruotsin poliitikkojen ensisijainen huolenaihe olisi tai pitäisi olla niinkin rajoittunut kuin ruotsalaisten hyvinvointi, hyi sinua! Miten voit edes kuvitella, että vastuulliset poliitikot lähtisivät tuohon kelkkaan?
Tuosta kaikesta voi päätellä, että Ruotsilla menee selvästi huonommin kuin Suomella. Julkaistujen talouslukujen täytyy olla väärennöksiä.
Ruotsin huoltosuhde on selvästi parempi kuin Suomessa, koska maahanmuuttajat ovat lisänneet työikäisen väestön määrää. Kaikki maahanmuuttajat eivät tietenkään ole voittoa tuottavia, mutta jos Ruotsi olisi joutunut tulemaan kokonaan ilman maahanmuuttoa, sen taloudellinen tilanne olisi selvästi huonompi kuin nyt.
Aika erikoista kyllä, että et julkaise monikulttuurisuutta kritisoivia kirjoituksia blogillasi. Joku vielä kutsui vihreitä parhaan argumentin puolueeksi.
Monikulttuurisuutta voi kritisoida myös sivistyneitä sanontoja käyttäen. Jos sanomaa ei saa sanotuksi normaalilla kielellä, vaan pitää käyttää halventavia adjektiivejä, sanomassa ei ole järjellistä sisältöä. Mutta onhan tälle aiheelle ihan oman bloginsa, jonne voi mennä kiihottámaan toinen toistaan. Edelleen kannattaisi olla tarkka sellaisten ilmaisujen suhteen kuin, että (kaikki) somalit ovat tällaisia, kun tarkoittaa, että jakaumassa on poikkeama.
En kyllä aivan noin kirjoittanut, ja mainitsin lähteenkin (europarlamentaarikon blogi), johon en laittanut linkkiä, koska koko blogipostaus sinällään on huono. Mutta tiedonjyväsiä siinä oli. Toinenkin viestini näemmä sensuroitiin, joten en sitten laita linkkiä.
Pointtini oli se, että Suomessa jaetaan miljoonia euroja (Mm. Akatemian ja Koneen säätiön) rahaa yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, jota ei uskalla kritisoida ja kyseenalaistaa, koska aihe on poliittisesti tulenarkaa tavaraa.
Mainittu yhteiskuntatieteiden tohtori Harinen (vihr) ei ole ainoa vihreän puolueen jäsen, joka on saanut satoja tuhansia euroja tutkimukseen, jonka merkitys ja akateeminen perusta ei välttämättä kestä ollenkaan kriittistä tarkastelua. Jokainen voi halutessaan kaivella noita rahoituspäätöksiä Akatemian sivuilta.
Aiheessa olisi mielestäni paljonkin kritisoitavaa, mutta vastassa on ns. “maahanmuuttoteollinen kompleksi” joka ei tunnetusti suvaitse itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Ja HUOM. kritiikkini ei todellakaan kohdistuisi maahanmuuttajiin, vaan näihin tiettyihin akateemisiin tai poliittisiin henkilöihin ja toimintatapoihin.
Mutta näistä asioista vaietaan, eikä niitä saa kritisoida.
Linkitit siihen Ruotsidemokraattien mainosvideon. Tällaisiin kirjoituksiin on jo olemassa Hommafoorum. Linkitä ne sinne.
No itse en edes kirjoittanut mistään kansallisuudesta tai rodusta, vaan ihmisluonnosta. Etninen vähemmistö on aina syrjitty. Euroopan maahanmuuttopolittiikka tekee meistä etnisiä vähemmistöjä omissa maissamme, jolloin meitä tullaan syrjimään työnhaussa, sosiaalisessa elämässä yms.Meille perustellaan maahanmuuttoa, jotta saisimme talouskasvua ja enemmän iPadeja. Vaihtokauppa on kuitenkin surkea, koska elintasomme on jo niin korkea, että se ei talouskasvulla nouse.
En ole käyttänyt mitään halventavaa sanaa kansalaisuuksista, mutta ihmisluonto on sellainen, että vähemmistöt ovat tulleet syrjityiksi. Tällä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa, vaan kyse on voimasuhteista. Jos mustia on paljon ja valkoisia vähän, valkoisilla on hankalaa. Jos voimasuhteet ovat toisinpäin, niin asia on päinvastoin. Euroopan politiikka on täysin idealistista.
Ainoa, mitä viestissäni halvensin oli tietyt tutkimusalat ja Ruotsin politiikka, jotka onkin tässä keskustelussa mainittu jo,
Suomeen pitäisi nyt ensi alkuun ottaa sellainen 5 miljoonaa uutta asukasta, nuoria aikuisia Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta.
Sellainen 30–40 miljoonaa asukasta olisi tavoiteltava taso.
Ilmastonmuutoksen edetessä Suomen ilmasto alkaa käymään aika houkuttelevaksi, jos sitä vertaa pahimmin kärsiviin alueisiin.
Mitä nopeammin ihmiskunta yhdistyy ja homogeeniset pikkuvaltiot katoavat, sen parempi ihmiskunnalle.
Tämä onkin kansallisvaltioiden viimeinen vuosisata. 2100-lukua hallitsevat megayritykset, joilla on vahvasti toinen jalka avaruudessa.
Pata kattilaa soimaa, niin kuin sanonta kuuluu. Vuosia blogia seuranneena, ihmisvihasi maaseudulla ja lähiöissä asuvia kohtaan on käsinkosketeltava. Osansa ovat saaneet myös autoilijat, omakotitalossa asuvat, perussuomalaiset, kepulaiset, demarit ym. roskaväki. Sairaanhoitajien mollaamisesi ja kuoleman toivominen on blogistanin klassikko.
Kerrompa yhden asian: Myös sinulla kantapäät osuvat ensin maahan ja naamasta päätellen kärsit ajoittaisesta ummetuksesta. Ihan niin kuin suuri yleisö, jota elitistinä halveksit.
Parasta huumoriahan tässä on, että saavutuksesi ovat tuhlattuun aikaan verrattuna mitättömät. Heti ei tule mieleen yhtään järkevää päätöstä tai ajatusta.
Hauskaa. Tämä on niin sanottu persutotuus, joita maa on täynnä. En ole koskaan toivonut sairaanhoitajien kuolemaa vaan paheksuin kirjoittajaa, joka toivoi sairaanhoitajien lakon johtavan POTILAIDEN kuolemiin. Sanoin, että jos kirjoittaja haluaa potilaiden kuolevan, tuntuisi kohtuulliselta, että se kohdistuisi hänen lähipiiriinsä.
Julkaisen Facebook-seinälläni ja Homma-foorumilla sensuroidut viestini, jos ei perusteita kuulu.
Katsotaan nyt mikä tilanne on parinkymmenen vuoden päästä. Ruotsi on kyllä ollut yritysjohtajien ja yritysten menestyksen kannalta selvästi Suomea parempi. Ruotsihan on upporikas maa, joka on päättänyt käyttää rahansa maailman parantamiseen.
Mutta ilmeisesti nyt alkaa tulemaan seinä vastaan. Ruotsi on ilmaissut, että muiden maiden pitäisi maksaa Ruotsille jotain hyvityksiä, koska Ruotsi kantaa niin suuren vastuun maahanmuutosta.
Ruotsiin on syntynyt 55 aluetta, joihin ei viranomaisilla (poliisit, sairaankuljettajat, palomiehet) ole mitään asiaa.
Jopa Helsingin Sanomissa oli uutinen miten Göteborgissa on ollut yli vuoden ajan poliisien erikoisoperaatio, jolla pyritään sitä aluetta jotenkin rauhoittamaan.
Sanoisin että tilanne on todella katastrofaalinen, jos jopa Helsingin Sanomat joutuu kirjoittamaan Ruotsin rikollisuustilanteesta. Sehän haluaisi oman linjansa mukaan vaieta vaikeista asioista koskien maahanmuuttoa.
Ja minä naulaan ne vessan seinään, jos ei Osmo tee niin kuin haluat.
Ja aina löytyy muutama TL, joka kuvittelee olevansa viisaampi kuin Suomen Akatemia tai Koneen Säätiö…
Huh huh. Paha mieli tulee näitä eräitä kommentteja lukiessa. Joillakin kirjoittajilla meinaa taas mopo karata käsistä. On tietty ryhmä kirjoittajia, joka pakkaa pilaamaan blogin kuin blogin kiihkeällä ja yksisilmäisellä mesoamisellaan. Voisimmeko pitää edes yhden blogin asiallisena?
Arvostan suuresti parhaan argumentin periaatetta, mutta paras argumentti ei ole se joka jyrkimmin tai kovimmalla äänellä huudetaan. Törkyisimmät viestit pitääkin jättää julkaisematta, eikä se tietenkään ole sensuuria, vaikka sellaista niiden kirjoittajat heti huutavatkin. Nimimerkki Tuen maksaja taisi nyt vetäistä pohjat aivan totuudesta irrallaan olevalla kirjoituksellaan.
Toivottavasti Osmo Soininvaara malttaa mielensä ja säilyttää sivistyneen linjansa tässäkin tulituksessa.
Sanan “Ruotsi” paikalle voisi sijoittaa sanan “UK”, mistä on aivan selviä tutkimustuloksia ainakin siltä osin, mikä koskee “puolalaisia putkimiehiä”.
Hörhöily on sielläkin voimissaan. Ketkähän tässä ovat vapaamatkustajia?
Mitenkähän muuten UK olisi menestynyt, jos sinne ei viimeisen 200 vuoden aikana olisi tullut lainkaan maahanmuuttajia?
Olet kuitenkin täysin väärässä, koska väitteesi on epätosi. Elintaso nousee talouden kasvaessa, eikä ole olemassa mitään kattoa elintason nousulle.
Yhdysvallat on maailman mahtavin valtio ja sen mahtavuuden takeena on valtava maahanmuutto. Viime vuonna mittari pysähtyi 950 000 tuntumaan.
Suomalaisista työttömistä vain 60–80 tuhatta kelpaa työelämään, yli 200 tuhatta on pysyvästi työelämän ulkopuolella. Vaikka tulisi miten suuri talouskasvu, niin he eivät työllistyisi, koska he eivät joko kykene työelämään tai omaa taitoja, joilla siellä pärjää.
On totaalisen absurdia puhua valkoihoisten jäämisestä vähemmistöön, koska me olemme jo vähemmistössä ihmiskunnassa.
Rajat ja talouden kahleet auki!
Enpä tiedä , Ruotsissa hyvä työllisyysaste johtuu vajaatyöllisten suuresta määrästä. Osa-aikaisia on noin tupla Suomeen verrattuna.
Mutta tuskinpa kukaan väittää, että tekemällä muutama tunti viikossa työtä todellinen huoltosuhde valtavasti paranee.Ruotsikin on kallis maa, joten tukea tarvitaan, osa-aikatyön vaikutus on marginaalinen
Ruotsissa näennäinen huoltosuhde on saatu paranemaan enemmäkin silmänkäätötempuilla kuin todellisuudessa.
Julkinen talous on pidetty yllä korkealla verotuksella.
Suomi on taas lähtenyt tuhomaan huoltosuhdettaan siirtymällä painopistettä orjatyöhön: Se mikä tehdään Ruotsissa tai Saksassa palkkatyönä tehdään nykyään palkattomana työnä. Kyseessä on pakkotyö, sillä jos työtä ei ota vastaan niin seurauksena on sanktioita:Ei valmistu tai joutuu karenssiin.
Suomi ampuu yhä kiihtyvällä vauhdilla omaan jalkaansa pakottamalla yhä suuremman osan työvoimasta palkattomiin töihin, ne eivät huoltosuhdetta paranna
http://yle.fi/uutiset/tyottoman_arki_palkatonta_tyota_yritykselle_kahdesti_viikossa_leipajonoon/7634621
Liian Vanha,
Tunnut tietävän, että Ruotsissa valtiontalous on paljon alijäämäisempi kuin Suomessa. Miten selität, että virallisissa tilastoissa asia on toisin.
Ainakin minä jaan näkemyksesi, joskin ajattelen lisäksi, ettei vaivannäköä säästelemättä laaditun kommentinkaan moderoinnista pidä loukkaantua, jos kuitenkin valitsee ennemmin kirjoittaa toisten moderoimissa kanavissa kuin omassaan.
Jos katsot olevasi Osmoa parempi moderoimaan asiapitoista keskustelua, mikset perustaisi blogia, jonka kommentointia voisit itse moderoida haluamallasi tavalla? Olet intohimoinen ajattelija, jolla on paljon tietoon perustuvaa sanottavaa kohtalaisen monipuolisesta kokonaisuudesta erilaisia aiheita. Seuraisin mielelläni blogiasi, joskus voisin yltyä kommentoimaankin, enkä myöskään pahastuisi jos jättäisit toisinaan jonkin kommentin julkaisematta. Tekisit sen takuulla huolellisesti harkiten. 😉
Maat on rakennut menestyväksi maahanmuuttajien avulla.
Suomeen on aina tullut ihmisiä, valitettavasti täältä on myös massoittain lähdetty muualle rakentamaan siellä yhteiskuntaa.
Jos eläkkeitä aiotaan maksaa, noin 20 000 henkeä muuttovoittoa tarvittaisiin vuosittain. Siis työikäisiä, perheet siihen päälle. Syynä pienet ikäluokat juuri 1980–2000.
Suomeen ei juuri sosiaaliturvan vuoksi tulla.
Tutkimustietoa on olemassa. Tänne tullaan töihin, puolisoksi, opiskelemaan ja varsin pieni porukka pakolaisina.
Olisi muuten aika rankka veto, jos vaikka avioitumiseen tulisi kansallisuusesteitä. Sitä taisi kokeilla joku valtio 1930-luvulla rotulaeillaan.
Ehkä koripalloa ja jääkiekkoa täällä ei saisi pelata USA:n kansalaiset?
Lopputulos on, että Suomeen ei saada maahanmuuttajia ja siitä kärsimme.
Suomessa ihmiset äänestävät myös jaloillaan. Voihan sitä maaseutua elvyttää, mutta kun sinne ei ole jäänyt ketään? Ruotsissa on kaupungistuttu enemmän ja en ole vielä nähnyt perustetta ettei kehitys jatkuisi samoin täällä. On kuntia, joissa on ollut muuttotappiota jo vuosikymmeniä.
Helsinkiin muuttaminen voidaan kieltää vaikka Oulun läänissä asuvilta, lopputulos ei silti muuta mitään. Tämä tiedetään.
Yhteiskunnasta tiedetään tutkittuna enemmän kuin koskaan ja päätöksentekoon se vaikuttaa vähemmän kuin koskaan. Poliittinen populismi ei kaipaa perusteluja tai tietoa, kivaa läppää kylläkin.
Eremituskansleri Raivio on tehnyt yhden hengen mietinnön miten tutkimustietoa saataisiin käyttöön enemmän
http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=428686
Raivion ehdotusta voi kritisoida perustellusti. Hyvää on toki ongelman tuominen keskusteluun. Kannatettavaa on, että ministeriöissä olisi ‘tiedenevos’ tutkimusjohtajana huolehtimassa, että tutkimuslaitoksista ja yliopistoista saadaan käyttöön tietoa. Talkootyönä ja yhteiskuntapalveluna sitä kukaan tule toki tekemään, kuten Ravio olettaa, siihen ei ole proffilla aikaa.
Valtionevoston ‘chief science advisor’ CSA on taas tyhmä idea.
Ennemmin poliittisesti vastuullinen tiedeministeri.
Koska CSA on poliittinen nimitys, hän olisi jonkinlainen Akatemian ja yliopistojen ylipääjohtaja ja komentajaprofessori.
Se ei ole hyvä asia. Tosin silloin olisi Himasgate saanut syntipukin, joka ei ole pääministeri.
Yksi CSA ei voi tuntea kaikkia aloja eikä olla niiden kasvot julkisuudessa. Sitä varten lääkäreillä on arkkiatri ja teologeilla arkkipiispa. Monialaisempi tiimi on parempi.
Poliittisia avustajia on jo iso joukko, josko he osaisivat käyttää tutkimustietoa poliittisessa päätöksenteossa? Vähän on heikkoa ollut heidän rekrytointipohja.
Yksi juttu on myös kalvanut tutkimustiedon käyttöä päätöksenteossa: komiteoiden korvaaminen yksittäisellä selvitysmiehellä.
Elikkä nyt on päästy siihen, että Osmo on myöntänyt sensuroineensa viestin.
Siinä viestissä vain lueteltiin suvaitsevaiston omia kliseitä mamuista. Ei mitään muuta.
Miksi tämä viesti siis sensuroitiin?
Katsoitko ollenkaan, mikä oli keskustelun aihe: TUTKIMUSTIEDON KÄYTTÖ PÄÄTÖKSENTEOSSA. On ihmisiä, joilla ei liiku päässään mitään muuta kuin ulkomaalaisvihaa ja he kääntävät kaikki aiheet siihen. Tämä on kuitenkin minun blogini enkä anna noiden lokapoikien tätä pilata. Teitä varten on hommafoorum.
Ei kai maahanmuuttajiin (tässä tapauksessa somalehin) kohdistuvan tutkimuksen pitäminen nollatutkimuksena voi tarkoittaa muuta kuin että pelätään tiedon romuttavan omia ennakkoluuloja, joita tuntuu olevan runsaasti… jopa itseään sivistyneinä pitävien keskuuudessa.
Siinä yksi syy, miksi tutkimustietoa ei käytetä päätöksenteossa.
Anna olla. Tämä on yksi parhaimpia ja liberaaleimpia paikkoja keskustelulle mitä löytyy. Ja vielä poliitikon blogi, onko kukaan nähnyt ulkomaillakaan vastaavaa? En tiedä miten isäntä pitää laadun näin hyvänä (verrattain). Ehkä siihen liittyy se, että keskustelua ohjataan pois henkilöistä ja väsyneestä sarkasmista. Jos keskustelun sävy on tyly ja henkilöihin menevä, moni ei siihen viitsi osallistua ja jäämme paljosta paitsi. Vinoilevat ja näykkivät kommentit saattavat sisältääkin jotain, mutta jos niissä ei ole mitään uutta, ne ovat vähemmän kuin nollan arvoisia. Väsyneen sarkasmin suhteen rima ei edes ole kovin korkealla, kuten oma kommenttini yllä osoittaa.
Itse olen lehtijuttujen ja blogikirjoitusten perusteella saanut suunnilleen käsityksen että eräästä Afrikan maasta lähtevillä ihmisillä on kaksi vaihtoehtoa: He päätyvät Amerikkaan, alkavat yrittäjiksi, työllistyvät ja heilla menee ihan hyvin. Tai he päätyvät Suomeen, elävät sosiaalituilla ja pikkurikollisuudella. Olet siis sitä mieltä että tätä ei saa eikä kannata tutkia ollenkaan, koska jonkun ihmisryhmän mielikuvat voisi murtua? Pelkäätkö että hommafoorumin mielikuvat voisivat murtua?
Ensimmäinen askel tutkimustiedon hyödyntämiseen saattaisi olla, että (uusien) kansanedustajien perehdyttämiskurssiin sisällytettäisiin esim. kansantalouden alkeiskurssi, jossa edes muutamat yksinkertaistetut yhtälöt taottaisiin päähän.
Nythän käy usein niin, että poliitikko samassa puheenvuorossa vaatii ensin pontevasti toimia BKT:n kasvattamiseksi, mutta pari lausetta myöhemmin vaatii lakia/lakimuutosta, joka toteutuessaan vähentäisi kansantaloudessa tehtyjen työtuntien määrää.
Kiitos siitä. Useiden muiden blogien sekä lehtijuttujen kommenttiosiot ja keskustelupalstojen kiinnostavatkin keskustelusäikeet alkavat olla “päivystäviä maahanmuutokriitokoita” täynnään, sitä ei oikein enää tahdo jaksaa.
Niin ja ne keskustelut saattavat tosiaan käsitellä vaikkapa kajakin kalastusominaisuuksia ja viimeistään kolmannessa viestissä jonkun tietyn kajakkimallin soveltumattomuus heittokalastukseen on aivan ilmiselvästi seurausta hallitsemattomasta maahanmuutosta.
Joskus olen Osmon kanssa eri mieltä. Nyt olen täysin samaa mieltä.
Liki jokaisella puolueella on ne omat “silmälasinsa”, joiden kautta asioita tarkastellaan.
Oikeutusta tälle on yritetty saada tekemällä tiedettä mm Raamatusta ja vuoden 1848 manifestista. Toiset aatteet ovat suositumpia. Joogalentopuolue ei saanut kansanedustajaa.
Wahlroos varoitteli enemmistön diktatuurista. Enemmistö voi valita proffan, joka opettaa “oikein” kansantalouden kurssilla.
Vihreää evankeliumia pidetään siellä varmaan vaarattomana. Toki homppeleiden foorumiltakin poistetaan kiireellä vaaralliset jutut, niin kuin vaikka Halla-ahon kirjoitusten analyysi, niiden kritiikistä puhumattakaan. Ehkä juuri sen vuoksi tätä nk. maahanmuuttokriittistä keskustelua yritetäänkin sitten käydä kaikkialla muualla?
Osmo, kysyit missä UK olisi ilman maahanmuuttoa viimeisen 200 vuoden aikana. Kysymys on vaikea, koska laajamittainen maahanmuutto alkoi vasta 1960-luvulla. Nykyisellään vaikuttaa siltä, ettei maahanmuutosta ainakaan välitöntä hyötyä ole.
http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/immigration/11209234/Immigration-from-outside-Europe-cost-120-billion.html
maahanmuutosta puheenollen. Nyt kun Venäjän talous alkaa yskiä, niin sieltä saisimme todennäköisesti Suomeen hyvin sopeutuvia muuttajia. En kuitenkaan tiedä, kuinka uhkaavana asiana iso venäläinen vähemmistö olisi Suomessa. Joidenkin mielestä se olisi uhka, mutta mikä lie totuus…
Nythän käy usein niin, että blogikommentoija kehtaa vaatia kansanedustajille jotain talouskurssitusta, vaikka itse luulee, että työtuntien määrän ja BKT:n välillä on jonkinlainen positiivinen korrelaatio.
(Vihje: Suomessa tehtiin 1929 työtuntia vuodessa työllistä kohti vuonna 1960, mutta enää 1676 työtuntia vuonna 2008. Inflaatiokorjattu BKT asukasta kohti lähes nelinkertaistui samalla aikavälillä.)
Tämän viestiketjun aiheena on tutkimus ja päätöksenteko. Tästä eteenpäin hyväksyn tässä ketjussa vain tätä aihetta koskevia kirjoituksia.
Kirjoitan nimettä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan näkökulmasta liittyen (talous?)johtamiseen. En nimeä aluetta, sillä käsittääkseni vastaavaa ongelmaa tuntuu löytyvän joka puolelta.
Lähtökohtaisesti suuri ongelma on siinä, että johdossa olevat maisterit ja lääkärit eivät ole ammattilaisia määrittelemään mittareita, käyttämään niitä tai havaitsemaan tulkinnoissa olevien virheiden mittaluokkia tai edes niitä virheitä.
Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen huomautetaan johtajia samoista asioista ilman, että virheisiin puututtaisiin. Ja tulkintavirheet ovat aivan peruskoulumatematiikan tasolla. En edes ilkeä laittaa esimerkkejä aiheesta. Tulkintavirheet osaavat olla niin älyttömiä, että kahta tarkastelujaksoa verrattaessa sen huonomman tulosta kehutaan ja paremmin mennyttä moititaan.
Myös henkilöstöä ohjaamaan valitut mittarit ovat kannustuksen suhteen huonoja. Ne palkitsevat useista virheistä ja huonosti tehdystä työstä. Se, että virheet saavat mittarin plussalle ja tulee palkinto ei saa edes asiaan kuuluvaa kommentointia kentältä. Työkulttuuri on sellainen, että tälläiselle palkitsemiselle ei avoimesti naureta eikä sitä kritisoida.
Osoittaisin itse syyttävää sormea hyvin vahvasti yliopistojen suuntaan. Erittäin vahvasti. Heidän tarjoama koulutus ei vastaa työelämän tarpeisiin. Sitä en tiedä, että haluavatko he sen edes vastaavan. Itse vaatisin pakollisena maisterille matematiikan kurssin, jossa keskityttäisiin peruskoulun matematiikkaan ja sivuttaisiin tilastotieteiden perusteita. Ja siis aivan perusteita.
Kun tämä on moderoitu blogi, tätä käytäntöä voisi soveltaa läpi linjan, siis aiheisiin kuulumattomat viestit aina pois. Ja kun se selvästi kerrottaisiin, kenelläkään ei pitäisi olla mitään sitä vastaan.
Myös massapostitukseen voisi puuttua. Raimo K tai Liian vanha voisivat perustaa oman blogin, kun kerran sanottavaa riittää.
Kyllä, tämä nimenomainen kulttuurillisia kokemuksia minnesotassa liittyvä tutkimus oli käsitelty joskus myös hesarissa, ja siitä sai tietynlaisen kuvan, joka tukee amerikkalaista mallia yrittäjyydessä ja kotoutumisessa.
Tottakai löysemmät turvaverkot pakottavat yrittämään, tai tekemään jotain muuta. Mutta asiaan liittyy paljon muutakin, enkä nyt uskalla laittaa tähän yhtään linkkiä esim. CBS uutistoimiston uutisiin Minneapolisista.
Minulta on ainakin kolme viestiä sensuroitu, jossa yritän asiallisesti perustella, että Suomessa (ja Ruotsissa) yhteiskuntatutkimuksella tuntuu olevan ideologinen poliittinen ohjaus.
Ehdottomasti kannattaa tutkia! Mutta olen tässä yrittänyt sanoa, että tämä tutkimusalue on hyvin politisoitunutta ja ideologista. Ja tuntuu että sita saa tutkia vain varovaisesti tietystä näkökulmasta.
Enkä uskalla linkittää tähän yhtään uutista tai tutkimusta. Koska ilmeisesti ei saa perustella, miksi minusta tuntuu siltä, että poliittinen ideologia ohjaa yhteiskunnallista tutkimusta ja tutkimusrahoitusta. Ilmeisesti tutkimuksen ja päätöksenteon kritisointi ei liity “Tutkimus ja päätöksenteko” aiheeseen.
Minulla ei ole homma-tunnusta, en jaksa lukea hommaa, kannatan maahanmuuton lisäämistä ja haluan Suomeen enemmän ulkomaalaisia. Homoliitot ja homoadoptiot voisi myös sallia. En pidä persuista tai Soinista.
Kyllä me lääkärit aivan helposti huomaamme mittareiden kelvottomuudet, mutta tiedämme myös hyvin, että kelvollisia mittareita ei ole edes mahdollista kehittää. Päätös mittareiden käyttämisestä ei ole meidän.
Ilmeisesti olen käsittänyt asiat väärin, sillä olen kuvitellut, että BKT on Suomen kaltaisessa maassa karkeasti ottaen tehtyjen työtuntien, määrällisen tuottavuuden ja laadullisen tuottavuuden tulo.
Luulisin, että suurin tekijä BKT:n kehitykseen mainitsemanasi aikana on ollut määrällisen tuottavuuden huikea kehitys
Sadassa vuodessa tuottavuus on 14-kertaistunut. Tehtyjen työtuntien määrällä on aika marginaalinen vaikutus kasvuun.
Sitäpaitsi tarkoitin kansantaloudessa vuodessa tehtyjen työtuntien määrää, en työllisten keskimääräisiä vuosityötunteja. Luvuistasi ei käy ilmi työllisten määrä v. 1960, vuonna 2008 se kai oli reilut 2 500 000.
Ainakin poliitikoillamme on kohta entistä paremmat mahdollisuudet tilata haluamansa kaltaista tutkimusta. Erinäisiä kymmeniä miljoonia valtion tutkimusrahoitusta ollaan siirtämässä Akatemialta, TEKESiltä ja tutkimuslaitoksilta selkeämmän poliittisen ohjailun alle. Osa suoraan valtioneuvoston alaisuuteen, suurempi palanen muodollisesti Akatemian alaiseksi (tähän nimenomaiseen tarkoitukseen nimetyn neuvoston ohjattavaksi)
http://vnk.fi/hankkeet/Valtion_tutkimuslaitosten_ja_tutkimusrahoituksen_kokonaisuudistus/tutkimusrahoitus-uudistukset/fi.jsp
Toivottavasti vaikutukset ovat hyvät (sanon “hyvät”, en “toivotun kaltaiset”, kun en ole varma ilmaisujen yhtäpitävyydestä)
Koska olen saanut aika selkeän viestin, että se mistä ja miten kirjoitan, ei ole tälle blogille tervetullutta, niin tietenkin kunnioitan blogin ylläpitäjän toivetta, enkä blogille enää jatkossa kirjoita. Koska kuitenkin kirjoitin tänne reilun 7 vuoden aikana aktiivisesti ja monien kanssa keskusteluja käyden, niin on mielestäni kohtuullista, että voin jättää tämän linkin tähän (enkä joudu jättämään sitä jonnekin toisaalle): http://tahaneituleblogia.blogspot.fi/2014/11/poistettu-viesti.html
Neurologisesti erilaisena (asperger) on aina haasteensa ymmärtää sitä, miltä asiat näyttävät ulkoapäin. Koska se ei tapahdu samalla tapaa luontaisesti sanattomia merkkejä lukien, vaan on usein osin opeteltava. Olisin rehellisesti halukas kuulemaan, millaiselta linkissä kuvattu näyttää ulkoapäin ja itseeni kohdistuva kritiikki ei ole ongelma. Linkittämäni viestin yhteydessä on kommentointimahdollisuus, joten tällä blogilla, blogin ylläpitäjän toivetta noudattaen, aihetta ei tarvitse jatkaa.
Haluaisin hieman haastaa tätä Ruotsissa menee paremmin väitettä mm. sillä, että Ruotsissa on suurempi nuorisotyöttömyys kuin Suomessa. Samoin maahanmuuttopolitiikan onnistumista on moni kritisoinut ja mm Ruotsissa asuva kirjailija Asko Sahlstedt pitänyt sitä epäonnistuneena. Tästä ilmentymänä on Ruotsidemokraattien suuri vaalivoitto 13% äänillä. Toki työperäinen maahanmuutto on hyvää, jos töitä on. Ruotsi on hyötynyt kruunustaan ja 0masta rahapolitiikastaan sekä monipuolisemmasta taloudesta. Ruotsissa tosiaan euron ulkopuolelle jäämistä suositteli taloustietelijöistä koottu komitea, jonka toiveiden mukaan edettiin. Meillä on vain “rohvessori Himasen rätingit”, miten tästä lamasta päästään. Ei hyvältä näytä vaikka kuinka positiivisia yritettäisiin olla.
Katsopa vähän tarkemmin tätä
Ruotsin väestöstä liki neljännes on maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään. Syntyperäisten ruotsalaisten keskuudessa väestöllinen huoltosuhde on noin 62 ja maahanmuuttjaien keskuudessa 40. Jos tuo neljännes ruotsalaisista lähtisi pois, loppu pärjäisi tosi huonosti ja heidän elintasonsa laskisi huomattavasti.
“Vain valtiovarainministeriössä on riittävästi tutkimusmaailmaa seuraavia virkamiehiä.”
Varmasti virkamiehiä on riittävästi. Määrä ei takaa laatua. Toteutettu ja suunniteltu finanssipolitiikka osoittaa sen. SOME:ssakin on tiedetty taloiutemme tilanne paremmin kuin VM:ssa.
Suomessa tuskin osattaisiin tehdä enää taitavaa rahapolitiikkaakaan, jos meillä oli siihen mahdollisuus.
Olisikohan jokin muukin voinut muuttua 1960 ja 2008 välillä? Jos vuonna 2015 Suomessa tehtäisiin 0 työtuntia niin uskotko että BKT vielä nousisi?
Toisaalta joskus keskustelu rönsyilee vallan kiinnostavasti varsinaisen aiheen ulkopuolellekin. Jättäisin asian bloginpitäjän viisaaseen harkintaan. Kiihkomieliset, asiaan täysin kuulumattomat, yhtä asennetta julistavat ja toisia kunnioittamattomat puheenvuorot on toki paikallaan rajata pois.
Ruotsissa on 700 000 Suomesta muuttanutta ja heidän jälkeläistään + pohjoisen suomalaiset. Jos he lähtisivät pois, Ruotsille kävisi köpelösti.
Vastaavasti Suomessa ei ole montakaan ruotsalaista. Ruotsalaista pääomaa kylläkin ja ruotsalaiset jaksavat vielä uskoa ja sijoittaa Suomeen enemmän kuin kukaan muu:
http://stat.fi/til/ssij/2013/ssij_2013_2014-11–18_tie_001_fi.html
Alkuperäisen kommentoijan väitehän oli se, että jos ollaan huolissaan BKT:n kasvusta ja samaan aikaan tehdään kansantalouden kokonaistyötuntimääriä vähentäviä päätöksiä, siinä on ristiriita. Oletko tästä eri mieltä?
Jos olet, anna ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka kansantalouden työtuntimäärän vähentäminen nostaa BKT:ta. Pelkän korrelaation osoittaminen ei riitä, vaan jonkinlainen kausaliteettikin olisi syytä olla.
Pitkällä aikavälillä varmaan totta, mutta entä muutaman vuoden aikavälillä? Otin työtunnit esimerkiksi sen takia, että poliitikot, m.l. etujärjestöissä toimivat, voivat vaikuttaa nimenomaan tuntimääriin, ei niinkään tuottavuuskomponentteihin.
Pitkällä aikavälillä vertaaminen on vaikeaa, kun kasvutekijöinä on ollut niin teknologian kuin yhteiskunnan rakenteidenkin kehittyminen. BKT:n ulkopuolelle jäävän työn määrän voisi kuitenkin veikata muuttuneen aika paljon, koska sata vuotta sitten kaikkea ei ostettu kaupasta, eikä lapsia viety tarhaan hoitoon.
Ts. terminä pelkkä “tuottavuus” vaatii vähän määrittelemistä. Onko yksikkö siis ostovoimaa / tehty työtunti?
Jos katsotaan BKT:ta per capita (ei työllinen tai työtunti), se kasvoi sodan jälkeen kolme vuosikymmentä noin 4 %:n vuosivauhtia. Vuosina 1990–2009 kasvuvauhti on ollut samalla mittarilla noin 1,5 %, ts. paljon hitaampaa. (14-kertaistuminen sadassa vuodessa on noin 3 % vuodessa.)
Ilmiö ei selity viimeisen viiden vuoden kompuroinnilla, vaikka toki BKT-kehityksessä tältä näyttääkin. Erilaisissa BKT:hen perustuvissa työtuntien tuottavuusmäärittelyissä näyttäisi siltä, että 90-luvun jälkeen tuntikohtainen tuottavuus on kasvanut huomattavasti hitaammin kuin aiemmin. Tämä viittaisi aika vahvasti siihen, että tehtyjen työtuntien määrällä ei ole nykytilanteessa mitenkään erityisen vähäinen vaikutus.
Eihän tästä tietenkään sitä johtopäätöstä pidä vetää, että lyhennetään vuosilomia viikolla ja nostetaan palkkoja samassa suhteessa, ja sen jälkeen kaikki on hyvin. Melkein pikemmin päinvastoin. Mutta jos vaihtoehtona on lyhentää vuosilomaa viikolla ja pitää palkka samana, se tekisi talousongelmistamme vähäisempiä.
Ratkaisu tosin olisi silloinkin huono, koska se ei lisäisi työllisten määrää. Voisi olla fiksumpaa pidentää vuosilomaa viikolla ja laskea palkkaa samassa suhteessa.
Työn tuottavuus on kiinteähintainen BKT/tehty työtunti.
Niin ajattelinkin. Mittari on siitä mukava, että sitä on helppo saada ylöspäin huolehtimalla matalan tuottavuuden töiden tekemisen ja teettämisen kannattamattomuudesta. Kouluttamattomien pitkäaikaistyöttömyys on siis loistojuttu tässä tarkastelussa.
Oikeampi mittari talouden toiminnalle kai olisi sitten kuitenkin BKT/capita tai BKT/työkykyinen tai BKT/työikäinen, siis se kuinka paljon potentiaalista työvoimasta saadaan kokonaisuudessaan irti.
Voisitko lisätä anonyymin kommentointimahdollisuuden, jotta saan lähetettyä kommentin, jonka laatimiseen juuri käytin noin tunnin?
Insinööritieteissä teoriaa seuraa pienen kokoluokan koelaitokset, joissa prosessi opetellaan hallitsemaan ja säätämään.
Tämän jälkeen on tietoa päättää mitä tehdään.
-Prosessi saattaa olla toimimaton, eikä ratkaisua löydetä.
‑Prosessi toimii, mutta kustannus/hyöty suhteen vuoksi asiaa ei kannata kokeilla laajemmassa mittakaavassa.
‑Prosessi toimii, ja asiaa kokeillaan seuraavaksi laajemmassa yksikössä.
Sote uudistukseen on koottu parhaat asiantuntijat. Lopulta prosessi rakennetaan työryhmän poliitikkojen kompromissipiirustuksen perusteella. Samanlaista ei ole missään vielä tehty, mutta homma pitää saada valmiiksi kiireellä. Toimivuutta ei ole tarpeen kokeilla, sillä kaikki ovat “sitoutuneita” uudistukseen. Panostetaan kerralla parikymmentä miljardia vuodessa.
Asiakas?, kustannussäästöt?, perustuslaki?
So What?
Palataan vielä Afrikkaan.
Aiheesta ei voi keskustella internetissä, koska koviten huutavat ovat äänessä. Molemmin puolin. Olisi erittäin hedelmällistä löytää jokin foorumi, jossa käytäisiin todellista keskustelua.
Itselläni olisi sadoittain kertomuksia. Useimmin äänessä ovat ne, joilla on yksi.
http://www.ted.com/talks/chimamanda_adichie_the_danger_of_a_single_story?language=en
Minä olen silloin tällöin yrittänyt aloittaa keskustelua ulkomaalaispolitiikasta, koska siinä olisi paljonkin keskusteltavaa. mutta aina jostain aletaam spammata mielisairaita (ja keskenään yllttävän samanlaisia) kirjoituksia. Oikeusturvani on myös heikoilla, koska minut voidan tuomita vihapuheiden levittämisestä vain, koska joku on onnistunut salakuljettamaan linkin, jota en ole tarkastanut. Minun pitäisi palkata joku kovahermoinen kaveri suodattamaan roskaposteja. Niinpä keskustelen ulkomaalaispolitiikasta suljetummissa piireissä. Koska maahanmuuttokriittiset eivät halua keskustella asiallisesti, ei sitten keskustella.
Miksi te siellä eduskunnassa olette moisen lain menneet hyväksymään? Jos olet itse äänestänyt vastaan, niin saat toki synninpäästön tästä.
Totta, tuottavuusmittari huononee, mutta BKT käsittääkseni nousee, jos myös matalan tuottavuuden työtunteja tehdään enemmän. Kannattavuudella ei BKT-mielessä liene relevanssia, se on eri juttu.
Tuo yhtälöni BKT=tunnit (h) x määrällinen tuottavuus (unit/h) x laadullinen tuottavuus (€/unit) ei varmaan ole oikeaoppinen, mutta se on mielestäni käyttökelpoinen insinööriaproksimaatio.
Voisi olettaa, että esim Venäjän BKT on ollut viime kuukausina laskussa, vaikka töitä tehdään entisissä määrin ja öljypumput käyvät täysillä, mutta öljyn hinta, siis laadullinen tuottavuus, €/tonni, on jyrkästi pudonnut.
Kokoomuksnuorten idea vihapuheen dekriminalisoinnista on järkevä, valtion ei tule hallita keskustelua vaan mahdollistaa se.
Ei ole olemassa rikollisuutta ajatuksissa tai viestinnässä, on vain rikollisia tekoja joissa kärsijöinä on oikeat ihmiset.
Vaikka vihapuhe olisi sallittua tai vaikka valtion erityisessä suojelussa kuten jossain lähellä olevassa maassa, en näe mitään syytä, miksi tämä blogi jakaisi sellaista. Ei siis pidä syyttää valtiota vaan minua.
Osmo, aiotko kenties kieltää sitten linkkien postaamisen kokonaan? Eihän sinulla kai tässä tilanteessa muutakaan vaihtoehtoa ole.
Mamukriittisen keskustelun laadusta olen kanssasi samaa mieltä. Toki myös aidan toisella puolella olevilta odottaisi kriittisen ajattelun kykyä.
Keskustelut ajautuvat aika usein johonkin suuntaan.
Jos lukee Osmon viimeisimmän viestin (17:23) näkee heti, että siihen tarttuu helposti sekä piraatti että hommalainen.
Tästä ajaudutaan helposti niin tutuille urille, jotka ovat ennemmin trollaamista kuin todellista keskustelua. Kumpikaan, piraatti eikä hommalainen ymmärrä miksi muut eivät ymmärrä ja tunkevat vuodesta toiseen samaa tarinaan muille luettavaksi ja ihmettelevät, kun ei vaan mene perille.
Piraatti kummaksuu jo Osmon kirjoitusta ja miettii mielessään, miten voisi käydä jälkikäteen vaihtamassa alunperin asiallisen linkin viittaamaan vaikka pedobeariin. Näin saataisiin Osmokin tuomittua ilman, että hän voi asiaan vaikuttaa. Piraatti ihmettelee edelleen, miten J. Kasvi ei saanut edes omiansa tajuamaan lain kirjainta ja miten ihmeessä siitä saatiin tehtyä noin huono. Onhan suomessa annettu tuomio myös sähköpostin vastaanottamisesta, vaikka tuomitun sähköpostiohjelma siirsi postin suoraan roskapostiin eikä vastaanottaja sitä edes avannut.
Maahanmuuttokriittinen ei ymmärrä, miksi asiallista keskustelua ei ole. Yhden putken läpi asioita katsoessaan ei näe kokonaisuuksia. Yrittää typistää tekstiviestin mittaan asiat, jota pitäisi tarkastella yksi osa-alue kerrallaan. Ja vielä hyväksyä se, että harvalla on kovinkaan paljon käsytystä kokonaiskuvasta otsikolla maahanmuutto.
Molemmat asiat kuitenkin ovat otsikon esittämän ongelman vuoksi syntyneitä. Poliittista päätöksentekoa ei ohjaa tieto eikä arvot, vaan mielipiteet.
Se, että asiantuntija ei useimmiten saa tarkennettua politikon tietoa ja saa häntä muodostamaan parempaa käsitystä asiasta antaa selvän kuvan, että päätöksentekoa ohjaa kaikenlisäksi huonot mielipiteet. Maahanmuuttopolitiikassa ei tosin asiantuntijoita suomessa tunnu olevan tai sitten ne on piilossa. Mutta esim. tietotekniikassa, tekijänoikeuksissa ja näissä lapo / kansankiihottaminen / rasismi asioissa on. Tai vaikka päihdeasioissa oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, nuorisotutkimusseura, thl (stakes+ktl) ja yliopistot vs. politikkojen “olen hiljaa” / “olen samaa mieltä kuin kristilliset.”
Oli muuten pakko laittaa vielä kolmas konteksti, jolle keskustelun voi sujuvasti vierittää. Huumeista täällä olla vähään aikaan kuultukaan. Huumeuutisoinnista on puuttunut uhri (käyttäjä) sen jälkeen, kun tuli uutinen, jossa syytettiin helsingin huumepoliisin organisoivan ja johtavan suomen huumekauppaa. Huumeongelman suhteen tämä on hyvin surullista, sillä huumeongelmista kärsivien suhteen ei ole mitään väliä sillä, että onko myyjä poliisi, roisto vai roistopoliisi.
Miten totta. Olen törmännyt samaan ongelmaan itsekin. Ulkomaalaispolitiikka on hyvin monitahoinen asia, kuten asiat tässä maailmassa tapaavat olla. Sitä sietäisi siis aina silloin tällöin pohtia, mutta missä muualla kuin pienessä tutussa piirissä sen voi tehdä?
Missään avoimessa blogissa se ei onnistu, jos ei halua pahaa oloa siitä valtavasta vihasta, jota aihe monissa herättää. Mistä ihmeestä tuollainen suvaitsemattomuus ja kiihkeä viha oikein kumpuaa?
Niinpä mekin, jotka myönnämme tarpeen aiheen monipuoliseen käsittelyyn, jätämme nämä avoimet blogikeskustelut turhautuneina käymättä, vaikka yleensä arvostamme keskustelua ja parhaan argumentin periaatetta. Asia on tärkeä, mutta ei se silti ole niin tärkeä (eikä ainoa tärkeä asia maailmassa) kuin se tuntuu olevan näille melskaajille, jotka kääntävät aiheen kuin aiheen sitä käsittelemään.
Missä ihmeessä te sitä vihaa kaikkialta löydätte? Vihapuhetta on kyllä törkeiden rikosten yhteydessä ja mielestäni aivan aiheesta.
Teille vihapuhetta edustaa yksi ainoa vääränlainen sana. Ei sanoissa ole mitään pelkäämistä.
Kun suvaitsevaisuutta on, että Isis-terroristeille tarjotaan terapiaa ja kuntoutusta, niin myönnän avoimesti että en todellakaan suvaitse moista.
Kyllä kai täällä vielä saa oikeudenmukaisuuden puolesta puhua? Se teidän väittämänne vihapuhe kumpuaa juuri siitä, että niin moni ei pidä tiettyjä asioita oikeudenmukaisena. Asiaa ei edes tutkita. Siinä vaan suvaitsevainen heittää jonkun leimaavan sanan ja ongelma on taas kerran lakaistu maton alle.
Siinä todella olisi tutkimuksen paikka, että miksi nämä teidän leimaamanne vihapuhujat kirjoittavat tuntojaan nettiin ja mistä heidän vastareaktionsa teille suvaitsevaisille johtuu.
Ihmettelen että kun rikollisiakin yritetään niin paljon ymmärtää, niin miksei sitten näitä suomalaisia, jotka tuntevat olevansa omassa maassaan väärinymmärrettyjä eliitin taholta.
Voi pliis, lopeta jo.
Vihreät ovat vuosikausia valittaneet sitä, että “asiallista” maahanmuuttokeskustelua on ei ole. Toinen tyypillinen vihreiden kommentti on juurikin tuota “hommalaisten” paheksumista.
Pointti on se, että sitä vihreiden haluamaa “asiallista” maahanmuuttokeskustelua ei ole tulossa. Se johtuu hyvin yksinkertaisesti siitä, että se ei ole keskustelua lainkaan, vaan yksisilmäistä hymistelyä ja oman erinomaisuuden ihannointia, kun taas ollaan niin “hyvää ihmistä”.
Se, että Soininvaara sensuroi kriittiset näkemykset aiheesta (mikä on tietysti täysin oikeutettua omassa blogissaan), kertoo paljon enemmän kuin Soininvaara luultavasti haluaisi kertoa.
Vielä vihapuheesta. Vihapuhe on jenkeistä apinoitu poliittinen termi, jolla pyritään kaventamaan sananvapautta sekä tukahduttamaan ns. vaikeista asioista keskustelu. Kalliolainen äärivasemmistolainen saa aivan vapaasti julistaa luokkasotaa sekä kuolemaa porvareille, ja tämä nähdään “yhteiskuntakritiikkinä”. Maahanmuuttopolitiikasta eri mieltä oleva taas on vihapuhuja.
Valitettavasti levität urbaania legdendaa joka ei pidä paikkaansa.
1) Ruotsissa oli 2003 kansanäänestys euron käyttöönotosta
http://en.wikipedia.org/wiki/Swedish_euro_referendum,_2003
Ruotsin vientiteollisuus vahvasti kannatti euroa, toki äänestys oli enempi silloisen hallituksen kannatusmittaus.
2) Oma valuutta on Ruotsille ollut iso riesa. Ongelmista ei vain täällä uutisoida, Ruotsissa kylläkin ja ne nkee myös käytännössä.
3) yksipuolinen talous on ollut Suomen aluepoliitinen ratkaisu, valitettavasti Nokia ei luonut itsenäiseen toimintaa kykeneviä elektronniikayrityksiä ympäristöönsä silloin kun meni hyvin. Maasta loppuivat ihmiset.
Kruunun reipas nousu hyydyttää vientiä ja aiheuttaa valuuttapakoa. Lisäksi siellä on ollut sama ongelma kuin Sveitsissä, valuutta on vahvistunut ansiotta.
Valuutan vaihtelu aiheuttaa ennustamattomuutta. Nykyisin sielläkin keskuspankki tekee aktiiisesti töitä, jotta valutta ei nousisi eikä liikoja laskisikan.
Tanskassa muuten paikallinen kruunu seuraa euroa.
Liettua ei tlousvaikeuksista huolimatta devalvoinut eivätkä muutkaan euron ulkopuoliset maat. Sveitsi pitää oman valuuttansa linjassa euron kanssa.
EKP voisi toki ilman inflaation pelkoa lisätä euroja ja se on jopa tehnyt niinkin. Valitettavasti USA yritti maksattaa pari ostaansa jälleen euroopalaisilla ja euro on yliarvostettu.
Countryboy, mistä oikein kuulet nuo valuutajuttusi?
Ketkä me? Minä löydän surullisen vihaista puhetta verkon keskustelupalstoilta. Välillä jopa näiltä laadukkailta, mutta minkäs bloginpitäjä sille voi? Aina voi jättää julkaisematta, mutta sitten huudetaankin sensuuria.
Samaa mieltä olemme (ehkä) siitä, että keskustella pitäisi ja oikeudenmukaisuutta tavoitella. Tai että ylenpalttinen suvaitsevaisuus voi johtaa väärään piittaamattomuuteen. Ja siitäkin, että pohtimisen paikka on se miksi tällaista muita kunnioittamatonta vuodatusta on niin paljon. Ehkä on vielä syytä todeta sekin itsestäänselvyys, että eivät kaikki “maahanmuuttokriittiset” syyllisty asiattomuuteen.
Siis mistä tuo syyttävä sävy? En koe olevani syypää noihin asioihin, joista minua tässkin syytetään. Kas kun toivon näistä asioista vain asiallista keskustelua. Onko se liikaa toivottu?
Lopeta mikä? Keskustelu?
Tämä Prometheuksen vastaus ei liity näköjään ollenkaan minuun, sillä en tunnista itseäni noista vastauksen “vihreistä”. Keskustelua, siis oikeaa keskustelua, vaikeistakin asioista, koetan tässä juuri peräänkuuluttaa. Sellaiseenko eivät siis pysty sen enempää “hymistelijät” kuin “maahanmuuttokriittisetkään”?
Vai voisiko sittenkin olla mahdollista, että tällaista keskustelua pystyttäisiin jossain käymään? Ei se tietenkään onnistu toisia tyhjästä syyttelemällä, vaahtoa suupielissä ja sylki roiskuen muita haukkumalla. Eikä se onnistu jos ei toisia osata edes kuunnella, jos toiset ovat aina ja vain täysin väärässä. Tai tulkitsemalla toisia tahallaan väärin ja olettamalla heidän motiivinsa jotenkin alhaisiksi.
Jos asiallista keskustelua halutaan niin siihen pitää olla itse valmis.
no todellisuudessahan mitään parhaan argumentin keskustelua monikulttuurisuudesta ei ole ikinä käyty missään. Se vain tuli joka maahan ja sitten keskusteltiin ja jos keskusteli väärin, niin se oli vihapuhetta. USA:ko tämän ajoi väkisin joka maahan?
Mutta monikulttuurisuudesta ja automaatiosta. USA voi olla todella kovissa ongelmissa tulevaisuudessa, kun automaatio etenee. Kun automaatio lisää eriarvoisuutta, tulemme näkemään yhä enemmän tilanteita, missä ihmiset syyttävät osattomuudestaan esimerkiksi etnistä alkuperäänsä. Kun tuloerot ovat massiiviset ja ihmisillä on aseet, niin lopputulos voi olla aika mielenkiintoinen.
Ihminen ei muuta mielipiteitään, vaikka sille kannettaisiin mitä tahansa tietoa. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, tutkijat mukaan lukien, mistä syystä itse suhtaudun kielteisesti tutkijoiden vallan lisäämiseen poliittisessa päätöksenteossa. Yleensä ne, jotka mainostavat edustavansa tieteellistä tietoa, ovat pahimpia koijareita. Oma kokemukseni on, että kaikkein kiihkomielisin porukka löytyy Suomessa sektoritutkimuslaitoksista, jotka usein ovat tutkijaidentiteetin “me ollaan älykkäitä, mutta kukaan ei ymmärrä meitä” kiihottamia tai sitten suorastaan jonkin elinkeinosektorin lobbareita, joiden palkat maksaa veronmaksaja. Suomalaisen lainsäädännön laadun kannalta komitealaitoksen lopettaminen oli surkea teko. Komitealaitoksen vahvuus oli se, että komiteassa oli kunkin asian vastapuolet edustettuna. Nämä nykyiset työryhmät ovat usein vain lobbausporukoita.
Valitettavasti kirjoitat heppoista läppää, joka ei pidä paikkansa. Nimenomaan oman valuutan ansiosta Ruotsi pääsi kevyesti finanssikriisin yli, koska kruunu jousti. Tämä on luettavissa Liberan julkaisusta Kanniainen ym.
Ruotiin on siirretty paperituotantoakin, vaikka siellä työkustannukset ovat paljon korkeammat kuin Suomessa.
Tutkitusti 90 prosenttia ruotsalaisista vastustaa euroa. Siellä euroa pidetään lähinnä vitsinä. Ovat kauhistelleet Suomen talaoutilannetta jo pitkään ennen kuin Suomessa asia edes havaittiin/tunnustettiin.
“Ihminen ei muuta mielipiteitään, vaikka sille kannettaisiin mitä tahansa tietoa.”
Veikkaan, että sinunkaan ei tarvitse pohtia viittä minuuttia kauempaa tätä kommenttiasi, niin olet muuttanut mielipidettäsi tästä asiasta.
Ei ole, mutta keskustelu on mahdotonta.
Ehkä pitäisi olla tiukasti moderoitu foorumi, jossa kaikki jutut menevät seulan lävitse ja kirjoittajalle selitetään, että miksi se ei mennyt lävitse ja kehoitetaan tekemään tietyt korjaukset.
Pari keksittyä esimerkkiä moderoinnin palautteesta:
— Vihervasemmistoklikki on vastapuolta leimaava sana, vaihdapas se johonkin neutraalimpaan ja älä syyttele jotain ryhmää. Olet kirjoittamassa vastinette nimimerkki cvg:lle etkä jollekin ryhmälle.
- Arvoisa kirjoittaja tt. Kirjoitit, että Hommaforumin vihapuhepuppukerholaiset jälleen syöttävät sitä rasismiaan silmät ja korvat täyteen.
Tuo sinun virkkeesi ei vie keskustelua mihinkään suuntaan ja on lähinnä pelkkä loukkaus vastapuolelle. Kehotan lukemaan uudestaan sen kommentin johon vastaat ja etsiä siitä jokin konkreettinen asia mihin kommentoit. Ja jätät sitten nuo leimakirveet pois.
Mutta moderointihan olisi todella työlästä elleivät kirjoittajat oppisi tavoille ja miten ne vastapuolet saataisiin oikeasti keskustelemaan eikä toistamaan väsyneitä iskulauseita?
Uutisistahan minä ne pääasiassa olen ottanut. Ja olen seurannut myös mm. Liberan julkaisuja:
http://m.iltalehti.fi/app/talous/2014050718269889_ta.shtml
Ruotsissa oli kyllä todella ennen kansanäänestystä asiantuntija/talouseksperttien ryhmä, joka suositti euron ulkopuolelle jäämistä. Kyllähän mm. Ruotsin metsäteollisuus on aika-ajoin selvästi hyötynyt kruununsa arvosta.
Uskon myös Björn Wahlroosin väitettä, että mikään kehittynyt länsimaa (Englanti, Ruotsi ym) ei tule enää liittymään euroon.
Sellainen “valuvikainen menestystarina” se on ollut.
Kukaan ei kaipaa devalvaatio-inflaatio ‑kerrettä ja edullisia lainoja vain 15%:n korolla. Rutsin kruunuissa raportoiville yrityksille kruunu on ongelma — ja vaikka putkessa pysytäänkin.
Kiinnostava tutkimustulos kansaedustajista ja mihin päätöksenteko nojaa:
Kun on selvitetty mihin Eduskunnun taäysistunnossa puheissaan kansandustajat viittaavat ja perustelevat käsityksensä, siellä EI viitata professoreihin, Nobelisteihin, tutkimuslaitoksiin vaan niin oikealla kuin vasemmalla eniten Raamattuun!
http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=432
Tämä ehkä kertoo miksi tutkimusjärjestelmä ja tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa on kuralla.
Turun yliopiston prof Wiber kirjoittaa komitealaitoksen rapautumisesta HS:ssä
http://www.utu.fi/fi/yksikot/soc/yksikot/valtio-oppi/oppiaine/henkilokunta/wiberg/julkaisut/Documents/HS161213.pdf
Lobbarit ovat myös porukka joka valikoi itselleen sopivia paloja ja jättää ikävät asiat pois.
Kyse taitaa olla tutkimusen vastaanottoajien ongelmasta. Jos tutkittu tieto ei johda haluttuun poliittiseen päämäärään niin tieto sivuutetaan.
Sektoritutkimuslaitos puhuu.
http://spectrum.ieee.org/energy/renewables/what-it-would-really-take-to-reverse-climate-change
Tässä olisi yksi tutkimusaihe jonka pitäisi pistää päättäjiä ajattelemaan.