(Jotta tämä kirjoitus ei herättäisi väärinkäsitystä, kerron jo nyt, että olen sitä mieltä, että Östersundomin yhteinen yleiskaava tulee lähettää lausunnoille eikä ainakaan vielä hylätä.)
Kun Östersundom kuntaministeri Hannes Mannisen aloitteesta liitettiin Sipoosta Helsinkiin, olin monen muun mukana innostunut mahdollisuudesta rakentaa hieno pientaloalue vastapainona pientalojen hajarakentamiselle siroteltuina pitkin Uudenmaan savipeltoja. Siihen aikaan Nurmijärvi-ilmiö oli voimakkaimmillaan. Kehyskuntien osuus Helsingin seudun väestönkasvusta oli puolet. Koska niin moni halusi pientaloon, tuntui järkevältä rakentaa ekologisesti vastuullinen pientaloalue raideliikenteen varteen ja kunnolla suunniteltuna. Oli tarkoitus yhdistää pientaloasuminen niin urbaaniin elämäntapaan kuin se nyt pientaloilla on mahdollista.
Sitten on tapahtunut paljon asioita, joiden vuoksi hanke ei ole enää yhtä innostava.
Nurmijärvi-ilmiö on sammahtanut.
Kehyskuntiin ei enää muuteta. Niiden osuus seudun väestönkasvusta on alle kymmenen prosenttia ja sekin johtuu lähinnä syntyvyydestä. Nurmijärvi-ilmiölle ei tarvitse rakentaa korviketta, kun sitä ei enää ole.
Kaupunkia tulee rakentaa Kehä I:n sisään.
Helsinki laatii mielenkiintoista yleiskaavaa, jossa rakentaminen tulee pääasiassa Kehä I:n sisään kantakaupunkia laajentaen. Kun Helsingin tavoite asuntojen rakentamisessa on 6250 eikä tätä ole varaa ylittää (!?), jokainen Östersundomiin rakennettu asunto vähentää kantakaupunkimaista asumista, josta taas on suurin puute.
Ristiriita Naturalla suojeltujen luontoarvojen kanssa
Tämä on heikentänyt suunniteltua asuntorakentamista olennaisesti eikä Natura-arvoja ole silti onnistuttu uusiempien selvitysten mukaan riittävästi varjelemaan. Jos lähtökohdaksi otetaan, että Salmenkallion alueella on kehrääjälinnun sailyttävä, koko Östersundomin rakentaminen on pysäytettävä, koska myös lisääntyvä virkistyskäyttö karkottaa lintupariskunnat. Jos kyse olisi vain noista linnuiista, ne saisivat väistyä, mutta kyse on Naturasta periaatteellisemmassa mielessä. Luontojärjestöt pelkäävät Pandoran lippaan avaamista, jos Naturan vaatimuksista tässä yhteydessä livetään. Siksi asiasta tullaan valittamaan EU-tuomioistuimeen saakka. Tuomioistuin on lähes aina kieltänyt Naturaa uhkaavat hankkeet. Siksi koko Östersundomin kaavoitus on epävarmaa.
Metro on hidas ja kallis
Alueen joukkoliikenteen rungoksi on kaavailtu metroa, joka ulottuisi aina Sibbesborgiin (Söderkulla) saakka. Metromatka Östersundomista rautatieasemalle kestäisi 30 minuuttia, mutta Sibbesborgista jo 40 minuuttia – siis asemalta asemalle. Voi olla, ettei näin hidas vaihtoehto houkuta joukkoliikenteen käyttöön. Toisaalta kaikki eivät ole menossa keskustaan asti niin kuin eivät kaikki Kivenlahdessa asuvatkaan ole matkalla Kamppiin.
Metro tulee olemaan matkustajamääriin nähden kallis ja puolet tästä joutuvat joukkoliikenteen matkustajat maksamaan lipunhinnoissa, ellei HSL:n sopimusta muuteta. Noin kolme tai jopa viisi euroa kuukausikortin hintaan.
Vaikka liikelaitosten investoinnit ovat investointikaton ulkopuolella, on ilmeistä, että Östersundomin metro on pois muista joukkoliikenneinvestoinneista. Raidejokeri ja Helsingin yleiskaavan mukaiset uudet pikaratikkayhteydet ovat paljon tarpeellisempia.
Mitä siis tehdä?
Kannattaa päästää tämä eteenpäin lausunnoille ja miettiä sinä aikana, voisiko tässä esitetyille asioille (Natura, joukkoliikenteen hitaus) tehdä jotain tai pitääkö ehkä tehdä radikaalimpia johtopäätöksiä. On esitetty, että Salmenkallion nyt voisi vain jättää rakentamatta. Se ei pelasta näitä Natura-lajeja, joten luonnonsuojeluargumenttien kannalta tällä ei ole niin väliä. Östersundomin toiminnallisuuden – ja erityisesti kaavatalouden – kannalta tämä on niin huono asia, että jos Salmenkalliota ei voi rakentaa, kannattaa miettiä koko alueen rakentamisen järkevyyttä. Silloin tietysti rakentamatta jää myös Sipoon kaavailema Sibbesborgin alue.
En nyt sanois, etteikö Salmenkallion rakentamatta jättäminen voisi pelastaa lajit. Kehrääjälle, joka käsittääkseni oli se herkin otus virkistyskäytön kannalta, jää reviirejä, ja virkistyspolut voidaan suunnitella niin, että ne kiertää herkimmät paikat.
Jos Salmenkallio tiputetaan, se metsä on jo sen verran kaukana, että sinne pitää erikseen lähteä. Tällaisissa paikoissa pätee vähän eri luonnonlait ja uhat kuin jonkun takapihalta aukeavasta lähimetsästä. Ainakin merkittävän haitan kynnyksen ylittyminen olisi vaikeampi osoittaa.
Joka tapauksessa, jos tota Salmenkalliota roikotetaan mukana, taataan se, että kaava kaatuu.
Muutoin kyllä allekirjoitan Oden ajatukset. Asemain varsien tiiviit puutarhakaupungit pitäisi rakentaa sinne, missä on nykyään edes jotain. Kehäradan, Rantaradan ja Vanhan Turuntien varret, pikaratikka Kivistöstä Klaukkalaan jne. Sellaista, joka vaatisi jotain otetta maakuntakaavoitukselta.
OS: On esitetty, että Salmenkallion nyt voisi vain jättää rakentamatta. —— Östersundomin toiminnallisuuden – ja erityisesti kaavatalouden – kannalta tämä on niin huono asia että jos Salmenkalliota ei voi rakentaa, kannattaa miettiä koko alueen rakentamisen järkevyyttä.
Avaatko tuota vähän? Miksi Salmenkallio on alueen toiminnaliisuuden kannalta erityisen tärkeä? Oma, irrallinen asutussaarekkeensa. Sen urheilupuiston voinee rakentaa vähän pohjoisemmaksikin. Tai idemmäksi.
Ja viittaako tuo kaavatalous muuhun kuin siihen, että kaupunki omistaa tossa kohtaa kaikki maat? Muistetaan nyt, että sille metrolle tulee niitä tunnelikilometrejä juuri Salmenkallion mutkan vuoksi, mitä kaavatalous tykkää niistä?
Jos Salmenkallio jää pois, jää pois 8000 metron piirissä olevaa henkilöä, eikä metro halpene juuri lainkaan. Niinpä metroinvestoinnille on vähemmän jakajia, mistä seuraava korostustarve joukkoliikenteen lippuihin kasvaa edelleen. Erilaisia Östersundomista koituvia investointeja rahoitetaan maanluovutustuloilla. Niitä syntyy rakentamalla kaupungin omistamalle maalle. Jos rakentaa saa vain yksityisen omistamalle maalle, ei investoinneille löydy maksajaa ja koko juttu tulee helsinkiläisille veronmaksajille niin kalliiksi, ettei koko juttua kannata rakentaa.
Voisiko Östersundomin osayleiskaavaa lykätä sen verran, että saadaan Helsingin uusi yleiskaava hyväksyttyä? Jos poliittisesti päästään yleiskaavassa yhteisymmärrykseen siitä, että uudet asunnot saadaan rakennettua kantakaupunkiin ja 10 km säteelle siitä, niin voidaan jättää tuo Östersundom meidän lapsillemme, jotka voivat miettiä sille käyttöä sitten 35 vuoden päästä. Samalla vapautetaan Östersundomin metron rahat muuhun joukkoliikenteeseen kantakaupungin tuntumassa.
Östersundomin toteutuminen lykkääntyy joka tapauksessa koska tuo Natura valituksi9neen hidastaa sitä merkittävästi ja koska maakuntakaavassa sen rakentaminen on sidottu raideyhteyteen, joka ei nyt kuitenkaan ole missään investointiohjelmassa. Voidaan toki vetää yksi metropysäkki lisää ja aloittaa sen ympäristöstä.
Ottamatta kantaa asukaslukuun tai rakentamisen ja vihreän suhteeseen, toteamme, että Östersundomin yleiskaava sisältää megaluokan suunnitteluvirheen.
Östersundom-toimikunta on valinnut jatkosuunnittelun pohjaksi viiteen metroasemaan perustuvan kaupunkimallin.
Mallissa on pyritty helminauhakaupunkiin, jonka aluekeskukset on yhdistetty metrolinjalla. Metroa on täydennetty pikaraitiotiellä.
Suunniteltu metrolinja mutkittelee sinikäyrän lailla pitkin pellonreunoja aluekeskusten välillä, kun sen sijaan raitiotielinja on vedetty viivasuoraan. Asia tulisi olla juuri päinvastoin.
Metro on primaarinen ja raskas liikenneväline, jonka tarkoituksena on tuottaa nopea yhteys aluekeskuksista Helsingin keskustaan. Asemaväli metropolin ulkokehällä on tyypillisesti pari kilometriä. Metrolinjan varteen ei ole tarkoituksenmukaista sijoittaa kaupunkirakennetta aluekeskusten ulkopuolelle, se ei olisi kävelyetäisyydellä. Östersundomin kaava-alueella metrolinjan tulisi kulkea suoraan Länsisalmesta Östersundomin keskustan kautta Sakarinmäkeen.
( Östersundomin ja Sakarinmäen taajamien välillä on syntynyt aivan hassu tilanne. Taajamien välillä kulkee maanalainen mutkametro ja suota pintaraitiotie. Raitiotiekin kulkee suurelta osin pitkin pellonreunaa, eikä palvele asutusta. Keskustojen välillä on siis kaksi raskasta raidetta, mutta asutusta palveleva ja liityntäliikenne joudutaan hoitamaan jollain kolmannella liikennejärjestelmällä, luultavasti bussilla.)
Sen sijaan sekundaarinen (pika)raitiotie kannattaa vetää mutkittelevaa linjaa pitkin. Pysäkkiväli on tyypillisesti puoli kilometriä. Kaupunkirakennetta voi ”venyttää” aluekeskustoista n. kilometrin levyisenä nauhana raitiolinjaa pitkin, jolloin asutus sijoittuisi kävelyetäisyydelle pysäkeistä. Näin raitiovaunu hoitaisi sekä taajamien sisäisen liikenteen, että liityntäliikenteen metroasemille.
Tällä konseptilla Östersundomin kaava-alueella tarvitaan vain kolme metroasemaa; Länsisalmi, Östersundomin keskusta ja Sakarinmäki. Majvikin taajaman liityntäliikenne metroasemille hoituisi ainakin aluksi raitiovaunulla. Samoin pienen Salmenkallion taajaman kautta riittää raitiotielinja.
Mutkittelevalle metrolle pitäisi olla painavat geologiset perusteet, sellaisia ei Östersundomin maaperäkartasta kuitenkaan löydy.
Liikennejärjestelmään on kiinnittänyt huomiota myös Joel Jalkanen blogissaan. Linkki http://jalkanen.blogspot.fi/2014/10/ostersundom-sen-luonto-ja-kuinka-asia.html
http://jalkanen.blogspot.fi/2014/10/ostersundom-sen-luonto-ja-kuinka-asia.html
Varsinainen suunnittelun kukkanen on Länsisalmen taajama, joka on separoitu neljään segmenttiin kaksikerroksisen moottoritieristeyksen ympärille. Myös Vuosaaren satamarata nousee maan pinnalle juuri taajaman kohdalla. Kaikki – siis kaikki – sataman rekkaliikenne ja junaliikenne on onnistuttu johtamaan taajaman läpi. Suunnitelmassa on ehdoin tahdoin luotu kaikki ne melu, päästö ja segmentoitumisongelmat, joista yleensä hyvällä suunnittelulla pyritään eroon.
Länsisalmen vieressä on hehtaareittain kartanon peltoja, joille voi sijoittaa Mellunmäkeen tukeutuvaa asutusta tuhatmäärin.
Kaupunkia suunnitellaan vuosisatojen perspektiivillä. Östersundomissa on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä suunnittelemaan kaupunkia ”puhtaalta pöydältä”, luontoarvot tietenkin huomioon ottaen. Optimaalisin malli Östersundomissa on helminauhan ja nauhakaupungin kombinaatio. Virheellisen kaupunkirakenteen ja liikennejärjestelmän aiheuttamat ylimääräiset yhdyskuntakustannukset ovat ajan saatossa mittaamattoman suuret.
Suosittelemme kaavan lähettämistä uuteen valmisteluun.
Esa Enqvist, Seppo Honkanen, Arto Pesonen / Kaupsu-yhdistys
Miksi ihmeessä metro pitäisi vetää maaseudulle pientaloalueelle. Kyllä pikaratikka maan pinnalla syöttiliikenteenä metroasemalle riittää. Vertaa vaikkapa Lidingö Tukholmassa, jossa on sentään isoja kerrostalojakin. Kun lopputulema tulee kuitenkin olemaan, että pientaloissa asuvilla on autot ja joukkoliikennettä käyttävät vain köyhät ja kipeät.
Kun katsoo, miten hyvin nykyiset asemanseudut on hyödynnetty välillä Kulosaari-Itäkeskus, on vaikea keksiä perusteluita sille, miksi tätä tunnelisetien ilosanomaa pitäisi levittää vielä entistä kauemmaksi olemassaolevasta kaupunkirakenteesta. Helsingin metrossa yhdistyvät eri raideliikennemuotojen huonot puolet, ja sen varaan suunniteltu lämpäre kolmen vartin päässä keskustasta on juuri niin toimimaton idea kuin blogauksessa vihdoin selvästi todetaan.
Jos olisin taipuvainen uskomaan salattuihin tarkoitusperiin, väittäisin autopuolueen kannattavan metroa ja vain metroa, koska a) se ei täyseristettynä vie tilaa autoliikenteeltä, b) tolkuttoman kalliina se vie rahat niiltä järkeviltä ja kustannustehokkailta joukkoliikennehankkeilta, jotka pakottaisivat tekemään priorisointia liikenteen tilankäytön suhteen.
Ihan riippumatta Österdundomista, haluaisin todeta että kehrääjälinnun, liito-oravan, ja kuurmajuotikkaan pesimäalueiden huomioon ottaminen pääkaupunkiseudun rakentamisessa ei saisi olla perusteltua.
Jos jokin laji kuolee sukupuuttoon siitä että se ei saa pesiä Helsingin reunalla, niin kyllä se sitten muutenkin kuolisi. Samaan aikaan loput Suomea, eli 33842400 hehtaaria tulisi riittää joka ikiselle eläinlajille, riippumatta siitä kuinka harvinainen se on.
Tämän maan edistyksen kannalta pitäisi tehdä erillinen laki joka määrää että 50km säteellä Helsingin Erottajasta olevaa rakennusprojektia ei saa haitata millään luontoon liittyvällä tekosyyllä.
Suuren hävityksen sijasta tästä syntyisi tuskin havaittavaa muutosta yhtään mihinkään luontoasiaan, mutta samalla se luotevoittaisi ja sujuvoittaisi taloudellista toimeliaisuutta, elinkeinoja ja asuntotuotantoa aivan uskomattoman paljon. Jopa valtion omat hankkeet edistyisivät nopeammin ja halvemmalla.
Kolmen kuurmajuotikkaan häviäminen (tai siis siirtyminen Porvooseen) voidaan jopa puolustella sillä että kasvava urbaani biotooppi toisi lisää ja uudenlaisia lajikkeita maahamme.
Olisiko paikallaan nyt sitten palauttaa alue Sipoolle?
Minä en sanonut, että Östersundomista luovutaan, vaan että sen tilanne on heikentynyt. Käytännössä tulee joka tapauksessa iso lykkäys ja sinä aikana tietomme tulevasta kehityksestä tarkentuu.
Nurmijärvi-ilmiö on ehkä hidastanut, mutta nurmijärveläisittäin asutaan yhä enenevissä määrin. Siksi kannattaisi tarjota parempi tapa nurmijärveläiseen asumiseen. Vaikka kantakaupunkimaisesta asumisesta on suurin puute, ei se tarkoita, että vain sille on kysyntää.
Metron kanssa ollaan kai nyt sitten ”Espoo-lukossa” eli voitais tehdä nopea ja edullinen (pikaspåra), mutta ei, koska metro.
Ei taida olla kovin näppärää rakentaa ohituskaistoja metroverkkoon, jotta saataisiin aikaan pikavuoroja, kuten junien lähiliikenteessä? Muutama ohituspaikka vaatis kai sitten taas pidemmät vuorovälit, joka vaatis pidemmät laiturit, kuten myös automaatittomuus ja tämä ei ole mahdollista, koska Espoo.
Voisko pidemmän päälle suunnitella metron rataparin muuntamista kolmeksi pikaspårakaistaksi, jolloin olis koko ajan ohituskaista käytössä jompaan kumpaan suuntaan. Ja sitten olisi vihdoin mahdollista tehdä niitä haarautuvia reittejä ilman sitä hirvittävän kamalaa vaihtoa…
Östersundomin suunitteluprosessin ajoitus on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeätä on pohtia paljon kaupunkirakenteen kasvusuuntien tahdistusta ja pitää seudullisen yleiskaavan toteutussuunnitelmaa keskeisenä suunnitteluinstrumenttina. Näin säästyy paljon rahaa ja tupakkia.
Helsingin kasvun ohjaamisessa on epäonnistuttu viime vuosikymmeninä ainakin kahdesta syystä.
Ensin ei päästy rakentamaan riittävän ajoissa Jätkäsaarta ja Kalasatamaa, kun jotkut jarruttivat kynsin hampain sataman siirtoa Vuosaareen.
Syntyi painetta löytää riittävän suuri raakamaa-alue ja Östersundom sitten lämähti kuin meteori hämmästyneiden kaupunkisuunnittelijoiden työpöydille. Seudullinen rakennemalli sai muodonmuutoksen, jota ei ehditty sulatella tarpeeksi.
Toinen syy oli se,että kaupunki luopui vähin äänin tuoreen yleiskaavan perusratkaisujen toteuttamisesta, kun valtio ei halunnut luopua Santahaminan sotilaskäytöstä. Kruunuvuorenselän kaavoitus ehti käynnistyä ja nyt huokaillaan sen liikennejärjestelmäratkaisun kanssa.
Kaupunki on avannut liian monta projektialuetta yhtä aikaa toteutettavaksi. Kruunuvuorenranta ja Östersundom saisivat jäädä odottamaan parempia aikoja. Kannattaa ensin katsoa, syntyykö uudesta yleiskaavasta toteutuskelpoista jälkeä.
Östersundomin yleiskaavasta on mahdollista toteuttaa sen läntisin alue, parin metroaseman verran. Kruunuvuorenrannan jäädytys voi olla jo mahdoton, mutta pitäisi tutkia sinne miniratkaisu, eikä levittää koko aluetta työmaaksi. Pasilalle vauhtia ja bulevardisointiin koealue vireille.
On myös tarjontaa. Suurten ikäluokkien pääosan siirtyessä pientaloistaan palvelujen äärelle (~65-74 vuotiaat) ja edelleen/tai seniori- ja palvelutaloihin (~75-79 vuotiaat) vapautuu halukkaille paljon kohtuullisen hyvin sijaitsevaa nurmijärveläistä asumista.
Tämän perusteella voidaan mielestäni hyvin kyseenalaistaa se, onko kauas kehä III taa rakennettavilla uudispientaloilla todella tulevaisuudessa riittävästi kysyntää – voi ollakin, mutta itse en kyllä löisi sen puolesta vetoa.
Tämä toki sillä edellytyksellä, että Helsinki tuottaa riittävästi kantakaupunkimaista asumista niille, jotka sitä toivovat. Työntämällä varmaankin saadaan Östikseenkin asukkaita.
Osmolta oikein ilahduttava, uusia näkökulmiakin avaava kirjoitus.
Östersundomissa on sellainen muna-kana ongelma että jotta siitä tulisi sellainen pieni kaupunki kuin halutaan, siellä pitäisi olla hyvin paljon ihmisiä. Silloin riittävät raideyhteydet kannattaisi ja siellä olisi työpaikkoja, palveluita ja sen selllaista joilloin se toimisi vähän Porvoon tavoin omana kaupunkinaan. Mutta tämä edellyttäisi että saataisiin tiivistä rakentamista ja lyhyellä aikavälillä, mikä taas ei ole houkuttelevaa ilman sen hyötyjä, eli sitä kaupunkia…
Siihen on ihan syynsä minkä takia sitä tiviistä kaupunkia halutaan ja suunnitellaan nimenomaan nykyisen jatkoksi. Laajentaminen on verrattaen helppoa, tyhjästä on vaikea luoda mitään.
Pitääkö ne kaikki ihmislajin edustajat maastamme sitten haalia tuon 50 km säteen sisäpuolelle? Lajihan sekin on siinä missä muutkin. Se ei tulisi edes onnistumaan sillä sitten voisi tuosta keskittämisestä huolimatta alkaa kuitenkin tulla esim. pieniä vihreitä miehiä tilalle. Ihan järkikin jo sanoo, ettei kaikkia muniakaan pidä laittaa samaan koriin.
Ennemmin ja em. syystäkin kehittäisin asutusta myös siellä 50km säteellä ja kauempanakin, ja rakentaisin useita nopeita ratayhteyksiä keskuksiin ja miksei myös verkostomaisesti. Jos nopeus olisi esim. luokkaa 210 km/h, olisi tuo 50 km etäisyys ajassa (ilman välipysähdyksiä) ehkä noin vartin pituinen. Nopeat yhteydet olisivat hyödyksi suhteellisen laajassa maassamme, myös pääkaupungissa ja sen välittömässä laheisyydessä.
Vaikka Nurmijärvelle muuttaminen onkin vähentynyt, niin kyllä silti on suuri joukko ihmisiä, jotka asuvat paljon mieluummin omakotitalossa noin 30 minuutin joukkoliikennematkan päässä Helsingin rautatieasemalta kuin kerrostalossa 15-20 minuutin joukkoliikennematkan päässä sieltä. En tunne Östersundomin seutua niin hyvin, että osaisin ottaa kantaa siihen, sopiiko alue tähän tarkoitukseen.
Mielenkiintoinen käänne, että luonnon pitää nyt juosta jo vihreitäkin karkuun. Vai onko käänne ensinkään? Mitäs sitten tekee se sukupolvi vihreitä, jonka luonnolla ei ole enää tilaa paeta? Entä jos ei ole jalkoja tai siipiä?
Östersundomiin voisi rakentaa Malmia korvaavan pienkonelentokentän.
Valtiolta ei ole löytynyt halua subventoida tappiollista kenttää saati ostaa sen tarvitsemaa maata.
Siltähän tuo nyt näyttää. Kuten Soininvaara totesi:
“Ristiriita Naturalla suojeltujen luontoarvojen kanssa..
Tämä on heikentänyt suunniteltua asuntorakentamista olennaisesti”
On ilmeisesti epätoivoisesti yritetty pärjätä noiden lintujen ja luontoväen kanssa ja samalla köyhdytetty suunnitelmaa rankasti saavuttamatta suojelun suhteen kuitenkaan yhtään mitään.
Ennemmin sanoisin, että on yritetty ajaa härkäpäisesti omia suunnitelmia, ja tehdä sitten kosmeettisia muutoksia vastustuksen lisääntyessä. Eipä tuo Salmenkallio erityisen oleelliselta osalta kokonaisuuden toiminnallisuuden kannalta näytä siina ihan alkuperäisessäkään luonnoksessa, vaikka toki saumattomammin muuhun rakenteeseen liittyykin. Oma, Naturaan työntyvä uloke. Tai ehkä tässä on nyt jotain sellaista, jota mä en vain näe.
Onhan toi luonnos aikaa ennen luontoarvoja toki parempaa kaupunkirakennetta, mutta ei se enää nykyaikana mene niin, että voi tehdä ihan mitä tahansa. Tuon hyvän kaupunkirakenteen olisi ihan hyvin voinut rakentaa alun perinkin siten, että Natura-arvot olisi turvattu. Nyt kävi sit näin.
Mielenkiintoista tämä asuinpreferenssin ja asuintuotannon suunnittelun epäsynkroni. Asuinkiinnostuksessa näkyy siis Numijärvi-ilmiön hiipuminen versus kehä 1:sen sisäpuolen korostuminen, mutta maankäytön suunnittelu ja rakentaminen seuraa asuinpreferenssiä vuosien (vai vuosikymmenten) viiveellä.
Jos on näin, niin mistä voidaan tietää, missä ihmiset haluavat asua esim. 20 vuoden kuluttua?
Eikös tämä ollut se alkuperäinen tarkoitus? Julkiset maan alle, kadut autoille.
Kunhan kokoomuksen ja kepun kellokkaat heräävät niin Malmin kenttä on ensi hallituksessa ”suojeltavien” listalla.
Eli jos Helsinki todella haluaa koneet pois Malmilta niin sen on tarjottava toista paikkaa, ja jos Helsinki omistaa maita Österundomissa jonne käytännössä on turhaa ruveta mitään asuntoja rakentamaan niin siinä olisi vaihtoehto. Ei sen uuden kentän tarvitse olla niin mittava kuin Malmin. Ne ilmailijat jotka asuvat Helsingin länsipuolella ryhtyvät joka tapauksessa lentämään Nummelasta.
Miksi Helsingin pitää tarjoata. Miksi Espoon ei tarvitse. Vai onko tarkoitus, että vain Helsingin asukkaat saavat kenttää käyttää?
Mikäli vuoteen 2050 mennessä Helsingin seudulle muuttaa puolisen miljoonaa ihmistä, niin kaikki eivät yksinkertaisesti mahdu Kehä I:n sisälle. Mutta kuten huomasimme jo Kivinokan kohdalla, niin kaavoittaminen jopa Kehä I:n sisäpuolelle on vaikeaa, kun kaikki kuvittelevat tonttimaata sijaitsevan ”muualla” paitsi tietenkin juuri ”tässä kohdassa”. Sama pätee Malmin lentokentälle, Viikin pelloille yms.
Espoolla ei ole tarvetta ottaa Malmin kenttä asuinkäyttöön.
Se käyttää jolla on varaa maksaa lentämisestä.
lentokenttä tuottaa valtavasti tappiota. Kenttä on kaupungin omistuksessa, eikä siitä makseta senttiäkään vuokraa. Miksi oman maan käytöstä pitäisi maksaa jollekin toiselle? Se vuokrattiin annettiin valtion käyttöön aikanaan reittiliikennettä varten. Ei ole reittikoneita näkynyt? Miksi siitä, että Helsinki on armeliaasti aikanaan antanut maan käyttöön ilmaiseksi syntyisi jatkon suhteen sellaisia velvoitteita, joita ei ole niillä, jotka ei ole muilla.
No ei tietenkään, mutta se on valtion ja ilmailukerhojen ja kentällä toimivien kaupallisten yritysten asia maksaa se toinen kenttä.
Malmin vuokrasopimus päättyy vasta 2034 ja valtiolla on oikeus pitää lentotoimintaa siihen asti. Nyt jotkut korkeat virkamiehet valtiolla haluavat siis luopua siitä vaikka korvaavaa ei ole missään, paitsi Nummela ja Hyvinkää joiden kapasiteetti ei riitä. Kuvittelisin että ensi vaalien jälkeen käydään vielä kovaa kädenvääntöä siitä, ja jos muodostetaan porvarihallitus ja jos Helsingillä jolla on eniten lehmä ojassa saada kenttä tyhjäksi koneista, ei ole osoittaa paikkaa korvaavalle kentälle niin toiminta Malmilla jatkuu vuoteen 2034 asti.
Pitää miettiä, mikä kaikki pitää olla verovaroin kustannettua. Jos yleisilmailukentällle on niin suurta tarvetta, että sellainen kannattaa rakentaa, jokin yksityinen yritys varmaankin innostuu asiasta, ostaa tarpeellisen maa-alan ja rakentaa kentän. Valtava tarve synnyttänee maksukykyisen kysynnän niin, että tästä tulee mahtava bisness (?)
Jos uusi kenttä ei ole taloudellisesti kannattava, silloin se ei ilmeisesti vastaa siihen tehtäviä uhrauksia.
Jos panemme kaikki ajateltavissa olevat inhimilliset parpeet jonoon sillä perusteella, kuinka tärkeätä on kustantaa tämä verovaroin ja siirrämme veronmaksajien piikkiin yliesilmailun ja kaikki sitä tähdellisemmät toiminnot, saamme aika ison julkisen sektorin.
Finnavialle Malmin kentän pyörittäminen oli tappiollista, vaikka se oli saanut maa-alan ilmaiseksi. On aivan turha kuvitella, että Helsinki ottaa rahaa vanhustenhoidosta ja käyttää sen yleisilmailun subventointiin verovaroin. Ei mene läpi valtuustossa.
10km säteellä jos tiivistetään niin alue kattaa linnuntiellä sinne kehä 1 paikkeille. Malmin kenttä jää siis tuon säteen ulkopuolelle. Se etäisyyksistä. Tiivistämistä voisi tehdä siellä missä on asemakin kuten vaikkapa Rautatieasema. Toiminnon voisi toteuttaa Pisaralla. Keskusta kun nyt Pasilan ja Kalasataman rakentamisen myötä turpoavat niin samoin sitten voisi tehdä junien koontiraiteille. Pikaratikka ja Pisara sukkuloimaan niin saataisiin rautakiskoavoalueille rakennetuksi tiivistä kaupunkia. Samoin kun otetaan avoparkkipaikat, joita todellakin riittää tuon 10km säteen sisällä, niin saataisiin tehtyä sitä tiivistä kaupunkia. Tilaa jää silloin myös viheralueille joita tarvitaan joka tapauksessa. Aika usein ongelmiin haetaan ratkaisua aidan toiselta puolen ja metropoleista kun ongelman ratkaisua voisi hakea pienentämällä eli katsomalla Hakaniemen toria, rautatieaseman piha-aluetta, Pasilan piha-aluetta, avoparkkipaikkoja, Sörnäisten vankilaa, Kulosaaren metroasemaa, Lapinlahtea, Korkeasaarta, Mustikkamaata jne. niin johan alkaa tilaa tiivistämiselle löytymään, läheltä.
70-luvun metrosuunnitelmissa tuo kirjattiin ihan mustaa valkoisella, joten ei tässä sen kummemmasta salaliitosta ole kyse. Sen jälkeen asia on ilmaistu hienovaraisemmin.
Miksi oman maan käytöstä pitäisi maksaa jollekin toiselle?
Eikö näin tehdä kaiken aikaa asuntojenkin suhteen eli vaikka on oma tontti kaupungin rajojen sisällä niin kyllä siitäkin vain kymmenykset menee.
Monesti autoilun edellytysten parantaminen vähentämällä autoliikenteen tasoristeyksiä muiden liikennemuotojen kanssa, palvelee samalla myös joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä. Jos on kevyen liikenteen tai raitiotien ja autotien tasoristeys, niin merkittävän osan ajasta raitiovaunulle, jalankulkijalle tai pyöräilijälle palaa punainen valo, autoille vihreä ja yli ei pääse kuin odottamalla. Matkanteko on kaikille hidasta kun risteyksiä on useita peräjälkeen.
Mikä kaikki pitää olla verovaroin kustannettua?
Tämä olisikin hyvä ja kaiketi jo oma aiheensa. Loppumaton lista mutta siinä olisikin todella miettimistä mitä tuetaan ja miksi. Samalla kun kaikki olisi myös oikeasti avoimena esitettynä kuten seurojen tilinpäätökset jotta näkisi kuinka paljon ja kenen taskuun heilahti.
Östersundom nyt on iso maapala johon kaiketi meni aika paljon sitä kuntalaisten verorahaa ja nyt se alue siellä odottelee kallista koukkivaa metroa palvelemaan pientaloaluetta jossa sitten asuisi muutama kymmenen tuhatta ihmistä Espoo tyyliin asutettuna. Voisi sanoa että aika on todellakin ajanut laajan pientalorivistön ohitse kaukana palveluista.
Mitä sille nyt pitäisi tehdä?
Diktaattorina määräisin sinne rakentuvaksi tiiviin suurkorttelikaupungin kävelykeskustoin ja pikaratikkaliikenteellä liikuttavaksi, omine palvelukeskuksineen ja asukkaita n.400 000. Siitä olisi hyvä lähteä jos kaupunkia lähdetään rakentamaan tuolle maalle.
Niin ja se eläntarha siirtyisi sinne vetonaulaksi Naturan viereen. Korkeasaareen ja Mustikkamaalle kun voisi tehdä niitä merenranta asuntoja, sillathan siellä onkin jo valmiina niin ei kuluisi niitä verorahoja kun on infra jo olemassa.
Mahtaako ne Kruunuvuoren rannan tulevat asukkaat muuten maksaa sen sillan rakentamisen? Näkisi sitten minkäverran olisivat asutuksestaan maksamaan. Mielenkiintoista.
Kruunuvuoren sillan vaihtoehtona on 100 miljoonaa herttoniemen risteykseen, jos ne kaikki tulevat sieltä kumipyörillä. Silta maksaa 200 miljoonaa. Tuon erotuksen Kuuruvuoren asukkaat maksavat maan hinnassa.
Olen tottunut ajattelemaan asiaa niin, että valtio kustantaa pääosin valtakunnallisen liikenneverkon. Tämä voi tarkoittaa niin valtateitä, rautateitä, laivaväyliä kuin ilmailuakin.
Yksityiset yritykset eivät rakenna valtataeitä, sillä ne olettavat valtion rakentavan ne. Yksityisiäkin lentokenttiä on, mutta merkittävimpien kenttien voisi ajatella olevan valtion vastuulla. Suoranaista tuloa niiden ei tarvitse tuottaa, niin kuin ei valtateidenkään.
Mitä mieltä olet muuten paikallisliikenteen rakentamisen kustantamisesta? Maaseudulla paikallisteitä on viime aikoina yksityistetty paljon paikallisten asukkaiden kustannettaviksi. Helsingissä haaveillaan valtion suurista tuista silmukkaradalle. Kumpi linja on oikea, ja mitä hankkeita valtion tulisi tukea? Entä kuntien vs. paikallisten asukkaiden? Entä Helsinki vs. muu Suomi?
Juho,
Missä kunnassa asut. Esuitä, että oma kuntasi kustantaa Suomen yleisilmailun
Östersundomin joukkoliikenteen pitäisi pohjautua HELI-rataan, samalla kun tehdään Porvoon suuntaan uutta rataa. Nyt olisi hyvää tilaa tehdä rata suoraan peltojen halki Malmilta, kun Östersundomia eikä Malmin lentokenttää ei ole vielä rakennettu täyteen. Ja niin, samalla se olisi pääyhteys Malmin lentokenttäalueelle rakennettavalle massiiviselle asuinkeskittymälle.
Matka-aika keskustaan olisi puolet metron vastaavasta eli 18 minuuttia, Pasilaan vain 13 minuuttia. Samalla tarjoutuisi supernopea luotisuora yhteys Östersundomista ja Jakomäestä sekä Alppikylästä Malmille. Malmilta ja varsinkin Pasilasta erinomaiset vaihtoyhteydet ympäri rataverkkoa!
Metron voisi jatkaa Jakomäkeen, jolloin siitä voisi vaihtaa HELI-rataan idässä.
Heli-rata ei kulje Östersundomin läheltäkään.
Liikennelentäjät ovat lähes kaikki olleet joskus joko harrastelentäjiä tai sitten sotilaslentäjiä, jotkut molempia. Puolustusvoimat ottaa ilmasotakouluun vain n 50 kokelasta vuodessa, joten ne jotka halauavat ammattilentäjäksi ja jotka eivät pääse intin kautta, joutuvat menemään maksullista tietä eli kouluttautumaan ensin harrastelentäjäksi.
Eli vaikka Suomen Ilmailuopisto joka kouluttaa liikennelentäjiä on Porissa, niin sinne päästääkseen pitää ensin suorittaa alkeiskurssit jossain muualla ja pk-seutulaisille se paikka on Malmi.Se on siis syy miksi valtio on subventoinut Malmin kenttää ja se subventoi vuoteen 2034 asti jos ei korvaavaa paikkaa pk-seudun läheisyydessä löydy.
Eli jos Helsinki haluaa koneet pois Malmilta ennen vuotta 2034 niin Helsingin pitää aktiivisesti etsiä korvaavaa paikkaa.
Minä ehdotin Östersundomia, mutta on niitä varmaan muita. Miten olisi Santahamina tai Viikin pellot, kummassakin on joskus 1900-luvun alkupuoliskolla toiminut lentokenttä. Tai vaikka Talin golfkentän alue tai Mankkaan turvesuo? Ihan sama mulle!
Suomessa on yli 300 kuntaa ja erityisesti sellaisia, joilla on paljon vapaata maata. Miten vastuu lentokoulutuksesta on vain yhdellä kunnalla, Helsingillä?
En tiedä, pitääkö kaikki asiat Suomessa keskittää Helsinkiin. Eikö lentäjien koulutus voisi olla muualla? Ja jos pitää, eikö valtionpitäisi maksaa se eikä Helsingin?
Mitäs pientaloalueita pk-seudulta löytyy, jotka on suunniteltu ja rakennettu tehokkaan julkisen liikenteen perusteella?
Malmin lentokenttä on erikoinen ja ainutlaatuinen paikka, jollaisia juurikin kuuluu maiden pääkaupunkeihin. Pitäskö oopperatalo ja stadion siirtää pöndelle, et tilalle vois rakentaa gryndereiden rahantekolaatikoita?
Hyvinkin lähitulevaisuudessa ilmailuharrastus ja ilmailuun liittyvä bisnes kasvaa. Kun tällaisen kerran vetää sileeks, ei sitä saa ikinä takas. Korkeasaaresta, Suomenlinnasta ja vaikka Mustikkamaasta saisi myös hyvän nukkumalähiön, jos asiaa ajatellaan vain rahan näkökulmasta.
Kuka on Valtio? Joskus sen nimisellä on varaa laittaa miljardi työttömyyden hoitoon joskus sitten taas ei. Joskus Ranskassa vaikutti samanniminen heppu ja rakennutti jonkun hyyskän Versaillesiin. En tiedä, onko samasta herrasta kyse, koska jälkimmäinen menetti päänsä giljotiinissä onnistuttuaan luomaan Euroopan parhaan turistirysän ja töitä sadoilletuhansille patonginpaistajille vielä vuosisatoja myöhemmin.
Risteys autoliikenteen tai jalankulun kanssa ei sinänsä ole ongelma raitioliikenteelle, koska raitioliikenne ei tarvitse kovinkaan paljoa vihreää aikaa yhden risteyksen valokierrosta, vaan ainoastaan lyhyen vihreän oikeaan aikaan.
Tämän takia yksittäisessä risteyksessä ei ole mikään ongelma antaa raitioliikenteelle vihreää oikeaan aikaan. Ja jos risteyksiä on useampi peräkkäin, niin ongelma voidaan ratkaista graafisten aikataulujen avulla. Jos joku ns. pieni risteys on ongelma, niin siitä kohtaa estetään pääkadun ylittäminen. Ja jos joku ns. iso risteys on ongelma, niin raitiovaunu voi seistä siinä yhden valokierron ajan. Lopputulos on joka tapauksessa parempi kuin nyt, kun raitiovaunut pysähtyvät satunnaisesti risteyksissä.
Lisää tietoa asiasta esim. täältä: http://www.liikennevalot.info/tieto/vihreaaalto.shtml
Esitin pääsäännöksi sitä, että valtio kustantaa valtakunnalliset tiet, rautatiet, laivaväylät ja (valtakunnalliset) lentokentät. Lentokenttien kohdalla on hieman hankala sanoa, mitkä kuuluvat valtakunnalliseen verkkoon. Oletetaan tässä, että Malmi on kuulunut.
Malmilla Helsinki saattaisi kuitenkin maksaa osan kuluista siksi, että se haluaa itselleen oman pienilmailulentokentän. Valtio voi tehdä tällaisia diilejä kuntien kanssa, sillä yleisesti ajatellaan, että kenttä hyödyttää sitä kuntaa, jonka alueelle se päätetään rakentaa.
Mutta tähän periaatteeseen nojautuen, jos Helsinki päättää, että se ei halua pienilmailulentokenttää, sen ei tarvtsisi maksaa siitä senttiäkään (jos vanhat sopimukset eivät sitä sido). Jos valtio katsoo, että se haluaa kentän Helsinkiin, se voisi sellaisen rakentaa tai pitää vanhaa yllä omalla kustannuksellaan.
Vatiolla voi olla pienilmailullisten syiden lisäksi myös museaalisia syitä, joiden perusteella se voi päättää, että Malmi tulee säilyttää. Jos Helsinkiä ei kiinnosta, se voi olettaa, että valtio kustantaa museaaliset hankeet.
P.S. Monilla pikkukunnilla on pienimuotoisia lentokenttiä. Usein taitavat olla yksityisten rakentamia ja ylläpitämiä. Varmaankin kunnatkin osallistuvat osan ylläpitoon ja/tai rakentamiskustannuksiin, en tiedä. Yksityistä ja kunnallista kiinnostusta kuitenkin on sen verran, että Suomessa on myös jonkinlainen (valtiosta riippumaton) pienlentokenttäverkosto. Ainakin ultrakevyille lentokoneille on tullut uusia kenttiä.
Olen siitä samaa mieltä, että Malmi on liian kalliissa paikassa, ja sen on valitettavasti lähdettävä.
Tappiollisuusargumentin osalta voisi kuitenkin olla hyvä huomata, että Suomessa on ilmeisesti tasan neljä liiketaloudellisesti kannattavaa lentokenttää: Helsinki-Vantaa, Utti, Kauhava ja Halli. Näistä kolme viimeistä eivät ole tunnettuja kovin vilkkaina kenttinä, mutta eräs toinen valtion laitos maksaa niistä sopimushinnan ja osallistuu ylläpitoon.
Toisin sanoen jos tarkoituksena on sulkea kaikki Finavialle kannattamattomat kentät, edes Oulu ei jää käyttöön. Niinpä argumentissa on selvästi jotain vähän huonosti vettäpitävää. Finavia kyllä nykytilanteessa nyökyttelee iloisesti ihan mille tahansa sulkemispuheelle, joka kohdistuu muualle kuin Helsinki-Vantaan kentälle.
Toinen näkökulma asiaan on se, että operaatiomäärillä laskettuna Malmi on selkeäst Suomen kakkoskenttä. Jos sama operaatiomäärä siirretään Helsinki-Vantaalle nykyisen lisäksi, se lisäisi laskeutumisten määrää noin 50 % ja vaatisi todennäköisesti kalliita muutoksia ainakin lennonvarmistukseen ja asematasorakenteisiin. Se ei tekisi Vantaasta kannattamatonta, mutta sitä kautta tuleva kannattavuuden pudotus saattaisi olla suurempaa kuin Malmin tappiot.
Finavia kuitenkin lähtee – todennäköisesti aivan oikein – siitä että Malmin liikenne ei tule isolta osin siirtymään, vaan se lakkaa kokonaan. Tämän tietävät myös alan toimijat, joilla on ihan syystäkin asiasta vähän paha mieli. Tilannetta ei helpota se, että aikanaan virallisessakin viestinnässä annettiin ymmärtää, ettei Malmia lakkauteta ilman korvaavia järjestelyjä.
Yhteiskuntataloudellisesti on vaikea sanoa, mikä olisi ollut oikea ratkaisu. Intuitiivisesti tuntuu siltä, että Porvoon kenttä olisi ollut järkevä ratkaisu tähän tilanteeseen. Se tuntui olevan sellainen ratkaisu, joka kelpasi aikanaan käytännössä kaikille toimijoille, ja siitä olisi saatu Helsinki-Vantaan mahdolliselle kasvulle hyvin resursseja (ts. H-V olisi voitu varata vain kansainväliselle matkustajaliikenteelle). Se olisi ollut myös liikenteellisesti helposti saavutettavissa muttei Helsinki-Vantaan tiellä (mitä Malmi taas on).
Ratkaisu taisi kaatua paikalliseen vastustukseen, ja sen jälkeen koko hommassa onkin ollut pajatso aika tyhjä. Isommassa kuvassa tilanne on se, että yleisilmailu on ollut jo pitkään laskevalla trendillä, ja Suomi voi helpostikin menettää paikkansa suurena lentohubina, vaikka nyt liikenne onkin pysynyt taantumasta huolimatta varsin vilkkaana. Voi olla, että Malmin lakkauttamista ilman vaihtoehtoa vielä harmitellaan – tai sitten ei.
Helsingin kannalta taas asia on hyvin yksinkertainen. Ei Helsingillä ole varaa nykyisessä muuttopaineessa vuokrata valtiolle ilmaista maata tuollaiselta paikalta, joten jos valtio suostuu sopimuksen irtisanomaan, niin se on Helsingille lottopotti.
”En tiedä, pitääkö kaikki asiat Suomessa keskittää Helsinkiin.”
Tiivistysvimmastasi päätellen milloin tiedät, milloin et. Ja jos ruma sana sanotaan niinkuin se on, niin syyhän lienee pitkälti ideologispohjainen.
Kustannusarvioit ovatkin hauskoja paperilla varsinkaan kun kukaan ei ole niistä vastuussa, paitsi ne veronmaksajat.
Nykyinen Laajasalo pitää sisällään 17000 asukasta ja Kruunuvuori kasvattaisi sitä 10 000.
Maailman mittakaavan mukaisesti asukastiheys on taas kerran naurettava ja samaan aikaan puhutaan vakavalla naamalla tiiviistä, mukavasta kaupungista…
Sillan arviot ovat heiluneet halvimmillaan 200milj ja kaiketi jossain 600miljoonassa lienee totuus, jos hinta oikeasti jälkikäteen kaikkine laskuineen esitettäisiin veronmaksajille ja todettaisiin että pieni käpy vain.
YVA sta otettu hauska pätkä lauttaliikenteen osalta:
Bussilautta Laajasalon ja Katajanokan välillä avaa nykyisen
joukkoliikennejärjestelmän rinnalle uuden joukkoliikenneyhteyden erityisesti Kruunuvuorenrannasta ydinkeskustaan
suuntautuville matkoille.
Bussien sujuvien jatkoyhteyksien
järjestäminen on keskusta-alueilla vaikeaa
Siis BUSSILAUTTA!!!!!
Meneekö Suokkiin myös BUSSILAUTTA vai lautta? Kannattaisikohan tässä vaiheessa testata noita Laajasalolaisten matkustusmenetelmiä pelkällä lautalla vaikka Meritullintorille josta pääsee jo olemassa olevaan ratikkaan. Jonkun arvion mukaan 57% Laajasalon kansanjoukoista kulkee julkisella keskustaan. (loput 43% menee sitten Itikseen) Saataisiin jo nyt jotain konkreettista tietoa ennen kuin sijoitetaan muutama sata miljoonaa, joita ei todellakaan maksa asunnon hinnassaan nuo 10 000 onnellista uutta Laajasalolaista.
Oikea totuus on tietenkin se, että kapasiteetin pienentyessä kysyntäkin pienenee, ruuhkat pysyvät samalla tasolla ja entiset harrastajat siirtyvät vaikka juna- tai polkupyöräharrastajiksi.
Olen kierrellyt eläkeläisenä Eurooppaa ja kun ei ole kiirettä niin käytän aika paljon jukista liikennettä
Yleinen huomio on, että Suomen julkinen liikenne on törkeän hintaista vaikka sitä tuetaan.
Kertalippu on yleensä tuossa 1,5 euron tienoilla ja eläkeläisenä saisin tuostakin 100-30 % alennusta.Esim Cannes-Nizza maksoi tuon 1,5 euroa bussilla, Suomen hinta on moninkertainen
Ja nyt olen yrittänyt selvittää kuukausi/vuosilipun hintaa , sekin näyttää olevan 30 % halvempi kuin Helsingissä
Ei ole ihme jos asunnon hinta nousee keskustassa kun kulkeminen maksaa
Jossain oli laskelmia kuinka kaukana pienituloinen voi asua ja lopputulema oli, että hänekään ei kannata asua 20 km kauempana keskustasta ja jos haluaa säästää niin pitää asua Helsingissä
Oman auton verotuksen nostaminen nimenomaan käyttökuluja nostamalla on tehnyt kaukana asumisen kannattamattomaksi ja Vanhasen kepulandian sinne tänne sirotellut asunalueet eivät tue minkäänlaista julkista liikennettä
Myöskin päiväkotien tiukentuaat aukioloajat tekevät kaukana asumisen/julkisen liikenteen käytön mahdottomaksi
Kertaliput ovat Helsingissä aivan marginaalinen lippuryhmä, jonka suosiota ei haluta nostaa, koska koko ratikka seisoo, kun lippua ostetaan.
Lähes joka suomen pikkukaupungissa on lentokenttä joka toimii samalla yleisilmailukenttänä, ja niissä järjestetään lentokoulutoimintaa paikallisia asukkaita varten jotka kenties aikovat ammattilentäjän uralle.
Ne kentät ovat useimmiten valtion, mutta jotkut kentät ovat kunnan omistamia, eivätkä ne tunnetusti tuota voittoa, vaan yhteiskunnan piikkiin niiden ylläpito menee tavalla tai toisella. Kuten jo kirjoitin niin Suomen Ilmailuopisto Porissa järjestää vain jatkokoulutusta niille jotka ovat käyneet peruskoulutuksen omalla kotikentällään. Jos Helsingin seudun nuoret jäävät ilman mahdollisuutta kouluttautua kotiseudullaan nin se on syrjintää.
Jos Malmi lakkautetaan niin pääkaupunkiseudun ainoa jäljellejäävällä kentällä Helsinki-Vantaalla on niin paljon kaupallista lentoliikennettä ennestään että yleisilmailijat ja lentokoulutus eivät mahdu sinne, tai se toisi mukanaan riskejä.
Siksi se olisi Helsingin kaupungin intressissä etsiä korvaava kenttä yleisilmailulle ja lentokoulutoiminnalle jos Malmiin halutaan asuntoja ennen v 2034. Helsinki voi tehdä sen yhteistyössä Espoon, Vantaan, kauniaisten, Sipoon, Nurmijärven ym kanssa, pääasiassa että paikka kentälle löytyy. Itse ehdotan Östersundomin jotain sellaista plänttiä jonne asuntojen rakentaminen ei muuten onnistuisi.
Eikö voisi ajatella, että kun Helsinki on antanut kentälle, joka palvelee koko seutua maa-alueen ilmaiseksi, Helsingin osuus on tullut hoidetuksi ja nyt olisi vaikka Espoon vuoro antaa maa-alue kentälle seuraavaksi 80 vuodeksi?
Itä-Pasilassahan oli yksi keskeinen suunnitteluperiaate tuo tasoristeysten vähentäminen autoliikenteen ja ns. kevyen liikenteen välillä. Ja kyllähän se liikennettä helpottaakin, mutta vaikutukset kaupunkiympäristöön yleisesti eivät olleet kokonaan positiivisia.
Janne Peltola: ”Risteys autoliikenteen tai jalankulun kanssa ei sinänsä ole ongelma raitioliikenteelle, koska raitioliikenne ei tarvitse kovinkaan paljoa vihreää aikaa yhden risteyksen valokierrosta, vaan ainoastaan lyhyen vihreän oikeaan aikaan.
Tämän takia yksittäisessä risteyksessä ei ole mikään ongelma antaa raitioliikenteelle vihreää oikeaan aikaan. Ja jos risteyksiä on useampi peräkkäin, niin ongelma voidaan ratkaista graafisten aikataulujen avulla.”
Joop joo, näin teoriassa. Mutta tällähän ei ole mitään tekemistä käytännön kanssa, koska ratikan liikennevaloetuuksia ei saada mitenkään toimimaan. Tervetuloa livenä katsomaan vaikka ratikka 8:n reitin varrelle, hulluimpana esimerkkinä Sammonkadun ”risteyksen” valot. Siellä ratikka seisoo melkein joka kerta punaisissa valoissa, vaikka risteävä autoliikenne on lopetettu jo vuosia sitten. Ja tästä on jo keskusteltukin pari vuotta, vaan eipä ole tilanne muuttunut.
Tietääkseni se ei vielä kulje mistään. Mitään estettä tehdä sitä Malmilta Östersundomiin ja siitä Porvoota kohti ei ole – vielä. Jos pellot rakennetaan täyteen, eikä varakäytävää jätetä, voidaan jälkikäteen viisastella, että peltojen alle on pakko rakentaa metro eikä nopeampaa yhteyttä ole. Eli menkää omilla autoillanne vaan.
Rata kannattaa tehdä yhdessä Östersundomin ja Malmin suuren kokoluokan asuinalueiden kanssa, eikä miettiä alueiden joukkoliikenneratkaisuja vasta jälkijunassa. Tässä voisi lyödä nyt monta kärpästä yhdellä iskulla.
Via Baltica-Tallinna-Lentorata-Kerava-Nikkilä-Porvoo-Pietari-rata ei ole tämän kanssa päällekkäinen hanke, vaan paljon pitemmälle tulevaisuuteen suuntaava kaukojunareitti, joka kulkee aivan eri reittiä. Nämä kaksi rataa yhdessä toisivat myös Sipoolle ja Porvoolle riittävän raideverkon ja vain täydentäisivät toisiaan.
Malmin lentokenttäalueen pinta-ala on käsittääkseni yhteensä 136 (Hgin kaupunki) + 19 (valtio) hehtaaria eli yhteensä 1,55 km2. Malmin lentokenttä on myös kaupunginosa, jonka kokonaispinta-ala on 2,57 km2, ja jossa asuu yhteensä 2 340 ihmistä, täysin tarkistamattoman käsitykseni mukaan pääosin pientaloissa.
Minun on vaikea kuvitella, miten lentokentän alueelle järkevästi sijoitetaan 25.000 asukasta. Malmi on tiheästi rakennettu – sen näkee kartoista – ja sielläkin asumistiheys on n 7-8000 asukasta /km2. Malmin lentokenttäalue on ainoa laaja viheralue Malmilla. Tosin siellä ei voi tallustella, mutta se antaa visuaalista tilaa.
Etu-Töölössä tosin asumistiheys on 14.000 as/km2 ja Punavuoressa 20.000 as/km2. Taka-Töölössä 7.700 as/km2, Katajanokalla 7.900 as/m2.
Malmin lentoasema ei ole niin keskeisellä paikalla kun helposti ajattelee. Rautatieasema on alueen keskustasta kahden kilometrin päässä.
Jos kyseessä olisi vain ilmailuharrastus, siirto ei olisi oleellinen ongelma. Mutta kentällä on myös koulutusta, huoltotoimintaa, viranomaistoimintaa, laskuvarjohyppyjä jne. Sen lisäksi on aika kiva katsella flygareita, vaikkapa vuotuisessa lentonäytöksessä.
Ilmailu on kulttuurin muoto siinä missä ooppera ja teatterikin. Jossain määrin on perusteltua subventoida sitä julkisista varoista.
Malmin lentokenttä rajoittaa rakentamista myös itse lentokenttäalueen ulkopuolella, jopa Jakomäessä. Siksi kentän poistuminen tekee mahdolliseksi rakentaa paljon lisää asutusta.
”Nurmijärvi-ilmiö” ei ole sammunut vaan talouden lamasta johtuen ihmisillä ei ole mahdollisuuksia tai uskallusta toteuttaa unelmiaan vaan he nyhjöttävät väliaikaisratkaisuissa. Kun lama hellittää niin tonttien ja väljemmän asumisen patoutunut kysyntä purkautuu kohisten.
Metro ei ole hidas vaan nopea ja kätevä. 30 min hgin keskustaan (tai 40 söderkullasta) ilman parkkiongelmia on huomattavasti houkuttelempi kuin oman auton käyttö tai nykyiset bussiyhteydet. Meiltä lähtisi perheen toinen auto samantien myyntiin jos täältä sipoon ja hgin rajalta pääsisi metroon. Pikaratikka on kyllä hidas ja liitynnöiltään huono.
Tämäntyyppisiä ajatuksia olen minäkin pyöritellyt päässäni. Nimenomaan heikko taloustilanne on varmasti vaikuttanut hyvin suurelta osin siihen, että Nurmijärvi-ilmiö näyttäisi ”sammuneen” viime vuosina. Ei sillä etteikö olisi olemassa muitakin asiaan vaikuttaneita tekijöitä.
En tosiaankaan pidä ”Nurmijärvi-ilmiötä” Helsingin seudun kehityksen kannalta positiivisena asiana, mutta minua hieman häiritsee ajattelumalli, jossa sen ”sammuminen” halutaan selittää suoraan ihmisten asumispreferensseissä tapahtuneilla muutoksilla.
Ovatko nämä todellavaihtoehtoja ?
Kaikki laajasalolaiset eivät tule Helsingin keskustaan.
Vaikutta piekkmin siltä, että raitiotieliikenne-enenuste keskustaan on yllättävän pieni. Laskin mielessäni, että pääomakustannukset tekisivät 5 euroa matkaa kohti.
Totta.
Finavia haluaa jostain syystä eroon Malmista, vaikka kaikkialla muualla euroopassa satsataan kaupunkien kakkoskenttiin. Ammattitaidottomuutta? Jos hommaa ei sössitä, Malmilta lähtee reittikoneita muutaman vuoden päästä.
Rakennusrajoitukset ovat aivan oma ongelmansa. Mutta hölmöjä sääntöjä ei pidä laittaa toimivan lentokentän syyksi.
Jotenkin lamasta huolimatta ihmisillä on kuitenkin varaa ostaa puolen miljoonan euron kerrostalokaksioita Kalasatamasta?
Entäpä jos laman hiipuminen Nurmijärvi-ilmiön sijaan kiihdyttääkin kantakaupungin hintojen nousua entisestään?
Malmin lentokenttä ei tuota tappiota yhtään enempää kuin mikään muukaan ”tuottavasti myymätön” kaupungin maa. Kun muut kaupungin maat on myyty, voitaisiin alkaa miettiä lentokentän kauppaa. Joku järjestys vanhan pois pyyhkimiseen…
Tuolla alueella maan hinta on noin 500 euroa neliöltä, eli koko alueen hinta liikkuu 500 miljoonassa Eurossa. Jos joku tarjoutuu ostamaan aluen tuolla hinnalla ja pyörittämään sitä itse lentokenttänä sen tappiot maksaen, uskon että Helsinki suostuu tähän.
Ennuste on hyvin ongelmallinen, sillä ennustejärjestelmä on tyhmä. Se ei ymmärrä sitä, että Kruunuvuorenrannassa joukkoliikenne todella nousee vaihtoehdoksi yksityisautolle tavalla, jolle ei oikein ole ennakkotapausta meillä. Ratikka on suorempi ja huomattavasti nopeampi kuin auto. Sellaista tilannetta ei ole EMMElle opetettu, joten se ei osaa myöskään ennustaa, miten sellaisessa tilanteessa käy. EMME olettaa Kruunuvuorenrannasta tietyn määrän joukkoliikennematkustajia, jotka se sitten jakelee eri paikkoihin eri yhteyksiä pitkin riippuen siitä, mitä yhteyksiä on olemassa ja kuinka nopeita ja vaihdollisia ne ovat. Mutta autoista se ei juuri uskalla siirtää matkustajia ratikkaan, mikä ei vastaa tosielämää. Karkeasti ottaen on niin, että EMMEn mielestä joukkoliikennematkustajia on yhtä paljon suoraan ratikkaan perustuvassa verkossa ja bussiliityntä+metro-verkossa.
EMME osaa ennustaa tilanteita, joissa joukkoliikennettä käyttävät vain köyhät ja kipeät. Kruunuvuorenranta ei kuitenkaan ole espoolainen pelto.
Sama ennustejärjestelmä muuten ennustaa lähijunaliikenteelle 6500 matkaa päivässä lisää, jos pisara tehdään. Sekin menee pieleen ja reippaasti.
Ja sama ennustejärjestelmä ennusti ysiratikalle aivan liian vähän matkustajia, samoin Länsiterminaalin liikenteelle.
En tiedä, kenen intresseissä on se, ettei ennustejärjestelmälle, joka tiedetään vialliseksi, tehdä mitään.
Millä tavoin pikaratikka ex-Sipoossa olisi hitaampi ja huonompi kuin metro?
Molemmissa vaihtoehdoissa matka kotoa keskustaan sisältää vaihdon. Kotipysäkiltä bussilla metroasemalle ja metrolla keskustaan taikka kotipysäkiltä ratikalla Itikseen ja sieltä metrolla keskustaan. Ratikan voi haaroittaa monelle haaralle Kaukoidässä, koska se on ratikka. Metroa ei voi. Ratikkavaihtoehdossa jää se bussimatka pois.
Ratikalla pääsee lisäksi vaihdotta koko jokerilinjan varrelle ja vaihtopaikkana Itäkeskus on jo itsessään kohde monelle, mitä se kaukoitämainen metroasema tuskin on. Vaihdollisia matkoja tulee siis ratikkavaihtoehdossa vähemmän.
On hyvä muistaa, että Kaukoidän pikaratikka on eri asia kuin Kalliossa kiemurteleva kolmonen.
Se, onko 40 minuuttia paljon vai vähän, on tietysti jokaisen henkilökohtainen mielipide. Jos se on riittävän monen mielestä liian paljon, silloin asunnot eivät käy kaupaksi.
Ei tarvitse tulla keskustaan, riittää että lähtee saarelta autolla niin on jo osa ongelmaa. Linnanrakentajantie on tukossa Abraham Wetterin tien risteyksestä asti, jonne jonnekin tulisivat liikenneympyrään liittyvän tunnelin suuaukot tätä ruuhkaa purkamaan.
Vaihtoyhteydet hoituisivat esim. s.e. ratikkareitti haarautuu Sompasaaren kulmalla Hakaniemen kautta keskustaan ja Kalasataman kautta Pasilaan jolloin a) metroon ja mahdolliseen Pisaraan pääsisi kulkematta keskustan hidasosuuksien kautta ja b) myös keskustaan meneviä palvellaan vaikka loppuosuus onkin kovin hidas.
Asumisessa tapahtuu sellaisia muutoksia, jotka ovat riippuvaisia väestön kasvusta/vähenemisestä, muuttoliikkeestä, taloustilanteesta ja asuntojen saatavuudesta. Ne lienevät kaikki jonkinlaisessa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Mikäli Jätkäsaareen ja Kalasatamaan rakennettavat asunnot uhkaavat jäädä ilman ostajia, voisi olettaa, että alueen rakentajat painavat jarrua, eli hidastavat suunnitelmien toteuttamisen aikataulua. Näin tehtiin käsittääkseni esim. Vuosaaren Aurinkolahdessakin, sen kalliiksi osoittautuneen kanavan varrella.
Rakennusliikkeet saanevat parhaat katteet niistä kaikkein hintavimmista rakennuksista. Siitä löytynee selitys sille, miksi kaupungissa jotkut haluavat rakentaa merenrantamme täyteen. Siellä on helpointa pyytää hillitömintä hintaa.
Kenenkään ei ole pakko muuttaa pahiten ylihinnoiteltuihin asuntoihin, tai ottaa liikaa lainaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että aina silti varmaan löytyy joukko, joka arvioi tulevaisuuden mahdollisuutensa (optimistina) väärin.
Tällä hetkellä alhaisten lainakorkojen varaan kai niitä yli puolenmiljoonan euron asuntojakin rakennetaan, ainakin jos niiden lukumääristä voi jotain päätellä. Sitten kun/jos Suomen luottoluokitus tipahtaa seuraavan pykälän, ja korot alkavat nousta Espanjan ja Kreikan tutuksi tullutta mallia noudattaen, alkavat isommat ongelmat, ainakin niiden asukkaiden tapauksessa, joilla velkaa on vielä paljon. Pankit lienevät pitäneet huolen siitä, että riski niiden osalta on hallinnassa.
Toinen, myös iso ja ainakin pysyvämpi ongelma on siinä, että osa rakennussuunnitelmista kohdistuu paikkoihin, missä rakentaminen tapahtuisi ns. yhteisen hyvän kustannuksella, esim. luontoalueita vaarantaen (Östersundom) tai vaikkapa upeat julkiset maisemat yksityistämällä peittäen. Esim. ympäristöstään rajusti poikkeava Koivusaaren osayleiskaavasuunnitelma näyttäisi nykyisellään näin tekevän, myös tuolla ensin mainitulla tavalla. Östersundom ei vaarantane merenrantoja, vai miten on?
Östersundomissa on ehkä mahdollista rakentaa asuntoja Koivusaarta edullisemmin. Silloin olisi kuitenkin syytä pitää huolta siitä, että se suunniteltu rakentaminen ei pääse pilaamaan ympäristöään liikaa, ja että tuloksena ei ole vain liian hajanaiseksi leviävä asuinrakentamisen elinkelvoton etäpesäke, joka olisi mahdollisesta metrosta huolimatta aika kaukana kaikesta.
Yleiskaava kertoo että uusiksi keskustoiksi tulevat Itis ja Herttoniemi. Nuo siis Laajasalossa asuvien vaihtoehtoja eli vanhakantaisen ajattelun tavoitekohta Helsingin rautatieasema saakin pari uutta keskusta mihin edetä, tosin Laajasalosta jo nyt kulkee puolet väestä niihin asioimaan. Mahtaako se emme kertoa millä julkisella välineellä ihmiset sinne pääsisivät?
Malmi on toiminut yleisilmailukenttänä vain 60 vuotta. Ennen sitä se oli kaupallisen liikenteen lentoasema.
Kumpaan paikkaan korvaava enttä sopisi paremmin? Östersundomiin vai Espoon Henttaaseen?
Finavia teki joitakin vuosia sitten suunnitelmia Malmin muuttamisesta reittikonekäyttöön. Muutos olisi tarkoittanut Tullivuorentien omakotitaloalueen ja Tattarisuon teollisuusalueen jäämistä uuden koilis-lounaissuuntaisen kiitoradan alle. Samalla Pukinmäki, pihlajamäki ym. olisivat muuttuneet lentomelualueeksi
Tämä on erittäin hyvä huomio. Taajamarata Helsingistä itään Östersundomin ja Sibberborgin kautta voisi olla ratkaisu paljon puhuttuun metron hitauteen ja myös mahdollisiin kapasiteetti- ja liikennöintiongelmiin. Se mahdollistaisi myös Etelä-Sipoon kehityksen, mitä metro mahdollisine ongelmineen ei tee. Pääradaltahan vapautuu kapasiteettia pisaran ja mahd. lentoradan myötä, jolloin kyseinen taajamajuna mahtuisi hyvin sekaan. Mikäli linjaus käännettäisiin idästä tullessa kehä III:n korridoriin (tunnelissa) ja liityttäisiin päärataan hiukan pohjoisempana, toimisi rata todellisena poikittaisyhteytenä sinne, minne suurin osa idästä tulevista työpaikka-autoilijoista suuntaa.
Tuskin juuri mitään on rakennettu sen perusteella, mutta eipä Östersundomiakaan kaavailla siten rakennettavaksi. Samaa metroa bussiliitynnällä, jonka houkuttelevuutta voidaan arvioida Itä-Helsingin kokemusten perusteella. Merkittävin ero on se, että Östis on julkisilla vielä kauempana ja pidemmän matka-ajan päässä, mikä entisestään tekee autoilusta houkuttelevampaa. Toisaalta monet Itä-Helsingin pientaloalueet ovat jo nyt lähempänä metroa kuin suuri osa kaavailluista Östersundomin pientaloista tulisi olemaan.
Lähempänä ja keskeisemmin sijaitseville alueille todella paljon helpompaa järjestää kattava, tehokas ja houkutteleva joukkoliikenne kuin pussinperälle.
Esim. Runkolinja 560 (entinen Jokeri 2) aloittaa liikennöinnin ensi syksynä – jo se parantaa olemassaolevien pientaloalueiden (ja muutenkin suuren osan Itä/Koillis/Pohjois-Helsinkiä) joukkoliikennettä merkittävästi.
Pakilantiessä ja myöhemmin Tuusulanbulevardissa on paljon potentiaalia Pakila-Paloheinän säteittäisen joukkoliikenteen parantamisen kannalta. Sama pätee muihin bulevardisoitaviin väyliin ja niiden ympäristön pientaloalueisiin, vaikkapa Vihdintie ja Itäväylä kehä I:n takana, ehkä myös Hämeenlinnanväylä, mikäli sen bulevardisointia jatketaan kehä I:n taakse.
Eikö olisi fiksumpaa pitää Malmin lentokenttä lentokenttänä, kun siitä sellainen on aikoinaan tehty? Kun katsoin äsken muistin virkistämiseksi Wikipediasta, mitä kaikkea tuon kentän alueeseen ja toimintaan liittyy, en pitäisi sen alueen rakentamista asuinkäyttöön ehkä kaikkein järkevimpänä muutoksena. Jossakin vanhassa kansakouluajan kirjassa taidettiin vertailla kalliolle ja hiekalle rakentamista, mutta että joku haluaisi rakentaa asuintaloja suolle on jo melkoisen käsittämätön juttu. Rahallahan tietysti voi tehdä kaikenlaista, jos sitä on liikaa …
Lentokentät taitavat muuten näinä aikoina olla kovasti haluttuja alueita ihan vain lentokenttinäkin. Vai mitä muutakaan pitäisi päätellä esimerkiksi tilanteesta Donetskissa (jos oikein muistan), missä kaksi osapuolta on pitkään taistellut sikäläisen lentokentän hallinnasta? Sillä lentokentällä taitaa olla suuri arvo molempien osapuolten silmissä.
Mieluiten näkisin Malmin säilyvän Helsingin lentokenttänä. Eikö sitä voisi esim. vuokrata Espoolle? … ja saada vaihdossa vastaava alue Helsingille heti länsirajamme takaa.
Jos Espoo haluaa vuokrata Malmin kentänmaan käyvästä arvosta (vuokra voisi olla vaikka aravakiinteistöjen maasta maksama) ja ylläpitää tappiollista toimintaa (kun vuokraa ei lasketa), se varmaankin kelpaa Helsingille.
Laman aikana 1990-luvulla rakennettiin hyvin vähän ok-taloja kaikkialla Suomessa. Niitä on hyvin vähän myynnissä. Kun sitten ajat paranivat 2000-luvulla,kasvoi rakentaminen voimakkaasti. Uskon siihen, että käy samoin jos tästä näivetystaudista vielä noustaan joskus.
Ajattelit, että kun ajat ovat näin huonot, ihmiset eivät muuta Töölön kallista asunnoista Nurmijärven halpoihin asuntoihin vaan jäävät Töölöön?
Alkuperäisestä tekstistä saa sellaisen kuvan, että ministeri Hannes Manninen olisi erityisesti ajanut Östersundomin liittämistä Helsinkiin. Muistikuvieni mukaan Helsingin kaupunki ja sen poliitikot olivat kyllä ensisijassa tämän pakkoliitoksen kannalla ja takana. Ainakin muistan mm Mauri Pekkarisen muistan vastustaneen tätä liitosta sillä periaatteella, että Helsingillä on tarpeeksi maata rakentamista varten.
Jos nyt helsinkiläiset poliitikot ovat toista mieltä, Sipoo varmaan ottaa ilomielin takaisin heiltä pakkokeinoin viedyn alueen.
Aloite Helsingille hakea osaliitoksesta tuli Hannes Manniselta. Tiedän, koska oli viestinviejä. Tai siis yksi niistä.
Mieuínkin sitä, että raitiotien Kruunuvuoresta tulisikin kulkea Suvilahden kautta Pasilaan. Silloin voisi ajate4lla reititä Kulosaaren kautta, mistä tosin kaikki kulosaarelaiset eivät pitäisi….
Olihan taas olkiukko! Kantakaupunkiasuminen ja pientaloasuminen eivät ole ainoat asumisen muodot. Suuri osa pääkaupunkiseutulaisista asuu kerrostalolähiöissä. Heistä tuskin kaikille (tai edes enemmistölle) tämä on haaveiden täyttymys.
Kun asuntojen hinta kantakaupungissa (ja koko Helsingissä) on kasvanut ja Nurmijärvellä laskenut, ei se oikein viittaa siihen, että kantakaupungista niin valtavasti haluttaisi Nurmijärvelle, mutta ei vain ole varaa muuttaa.
Jonkinlainen, nykyistä parempi rahoitusmalli tuon Malmin lentokentän osalta olisi tarpeen. Onko oikein, että ’kustannukset’ (mitä ne kustannukset ovat?) ovat pelkästään Helsingin veronmaksajien pussista? Eikö tuossa kannattaisi käyttää mallia, jossa asukaslukujen ja etäisyyksien suhteessa lasketaan lähiseudun kunnille osuudet, valtiota unohtamatta, jotta jakosuhteet saataisiin kaikkien osapuolten osalta oikeudenmukaisemmiksi?
Olettaisin, että alueen asukkaiden sijoittumisen rasterikartalta olisi laskettavissa, milloin tietyn kunnan tietyn ruudun asukkaiden etäisyys Malmin lentokentälle on lyhyempi, kuin jollekin seuraavaksi lähimmälle, vastaavat palvelut tarjoavalle alueelle. Kuntien osuus Malmin kentän säilyttämisen ’kustannuksista’ olisi laskettavissa em. tietojen avulla niitä painottaen. Toinen vaihtoehto olisi selvittää, mistä Malmin kentän käyttäjät tulevat, ja käyttää niitä tietoja vastaavaan tarkoitukseen.
Valtion osuudesta tarvitaan taasen poliittinen päätös. Rajavartiolaitoksen, pelastushelikoptereiden, ilmavoimien sekä Seutulan varakenttänä toiminta yms. kuulunevat valtiovallan ’piikkiin’. Olisiko esim. kolmasosa-puolet, tai vieläkin enemmän, kuluista sopiva ratkaisu?
Sellaista maksajaa ei löydy, joka korvaisi Helsingin suurimman uhrauksen, poulöenmiljardin euron maa-alan antamisen ilmaiseksi.
Se on muuten hassu ilmiö, koska sama tapahtuu Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä on Suomen halvimmat omakotitalot ja laajimmat tontit. Väki muuttaa keskuskuntiin kerrostaloihin.
Raha on halpaa ja hinnat laskevat, mutta silti Nurmijärven kaltaiset paikat eivät innosta.
Pienituloiset ja työttömät, eivät voisi ostaa sitä hulppeaa pastillin väristä kivitaloa Nurmijärveltä edes nousukaudella.
Oleellista onkin katsoa, mitä keski- ja hyvätuloiset tekevät halvalla velkarahallaan juuri nyt ja ainakaan he eivät osta kivitaloja Nurmijärveltä.
Kiinnostavaa olisi tietää, miten asuvat pääkaupunkiseudun 5000 eniten ansaitsevaa. Pyrkivätkö kaikki Helsingin ydinkeskustaan?
Noh noh, Osmo. Tämä kommenttisi ei nyt oikein ole tästä elämästä.
Sangen monet ihmiset mielellään muuttaisivat (jos vain varaa olisi) Töölön kallisneliöisistä asunnoista Nurmijärven halpaneliöisiin asuntoihin, joissa on tilaa elää. Lisäksi monet näistä potentiaalisista muuttajista asuvat töölöläisluukuissaan vuokralla, ja heille Nurmijärvi olisi tapa päästä kiinni omaan, ihmisarvoiseen asumistapaan mikäli työasiat eivät sitä estäisi.
Töölössä he eivät tule elämään niin vanhaksi, että saisivat raavittua kokoon pankinjohtajan vaatiman oman osuuden paitsi pikkuruiseen asuntoon, joka on pienempi kuin Kakolan koppi. No, tuntevatpahan edes tulleensa kunnolla kilpailutetuiksi, ihmisparat.
Jos sinulla, Osmo, on vaikeuksia saada realistisia käsityksiä tyypillisten kansalaisten asumistoiveista, niin R-kioski myy sisustusalan ja omakotiasumisen teemalehtiä. Mainitsemiasi töölöläisiä 30 neliön koppeja näissä lehdissä harvoin esiintyy. Vai oletko sitä mieltä, että kansalaiset nyt vaan ovat väärässä eivätkä tajua omaa etuaan asumisasioissa? Tämä on poliitikolta suoraselkäisen kosiskelematon näkemys, jos näin on.
Sinällään en kiellä, etteikö töölöläisasuminen monelle tiettyyn elämänvaiheeseen sopisikin.
Vaatii kyllä todella vahvaa uskoa asiaansa, jos joutuu perustelemaan sitä niin, että rahapula estää ihmisiä muuttamasta kalliista asunnosta halpaan.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin spåraliikenteen ennusteet menevät säännöllisesti pieleen, liian alhaisiksi. Näin ei käy pelkästään Suomessa, vaan myös muualla Euroopassa ja USA:ssa. Niin taisi käydä myös Jätkäsaaressa?
Sinänsä kannattaa kuitenkin miettiä investoinnin kannattavuutta. Parempi kattavuus saadaan halvemmalla, kun spåralla syötetään metroa Herttoniemessä.
Helsingissä on tällä hetkellä vähän se henki, että julkinen liikenne saa maksaa ihan mitä tahansa, mikä ei ole kestävällä pohjalla. Spåra on halvin tapa ajaa pienten ja keskisuurten kaupunkien runkolinjoja, eli se sopii hyvin Helsinkiin ja Espooseen. Spårasta pitää repiä koko kustannustehokkuus irti ja näin saada laskettua julkisen liikenteen kokonaiskustannuksia.
Monet kakkoskentät ovat yksikiitorataisia, joten en tiedä, onko suunnitelma ollut suuruudenhullu, vai liittyykö se jotenkin Helsinki-Vantaan liikenteen ohjaamiseen. Lontookin pärjää yksikiitorataisella keskustakentällä!
http://en.wikipedia.org/wiki/London_City_Airport
Lontoon kentän alta purettiin kokonainen kaupunginosa. Muutaman omakotitalon purkaminen ei sinänsä olisi iso uhraus, mutta tarvitaanko sitä? Sen sijaan spåralinjan ulottaminen kentälle on ehkä kannattavaa, jos kentän liikennettä kasvatetaan.
Aika on näyttänyt että kyllä kovin monen on vaikea muuttaa edes rahavaikeuksissa ”paremmasta” paikasta ”köyhien” pariin vaikka rahallisesti se olisi kannattavaa. Saavutettu oma asunto ja alue josta pitää ja johon on kaikkensa sijoittanut on monen itsetunnon viimeinen linnake. Sitten iskeekin työttömyys mutta sittenkään siitä omasta ei luovuta vaan siinä roikutaan sitten vaikka itsemurhaan asti kiinni jotta ei maine menisi.
Itse asiassa osittain näin, koska sitä kallista Töölön asuntoa ei saada myytyä.
Asuntokauppa on jumissa siksi, että kaikki haluavat ensin saada omansa myytyä ennen kuin uskaltavat ostaa seuraavan (tai pankki ei suostu rahoittamaan välirahoitusta). Jos kukaan ei osta Töölöstä, ei myyjä voi ostaa Nurmijärveltä.
Yleensä ne sisustuslehtien 30 neliön tai pienemmätkin kopit ovat tosiaan yleensä Kalliosta, Vallilasta tai Kumpulasta päin. Mutta ei lehteä ilman ”tehoneliö”-juttua, paitsi ehkä tosiaan jossain omakotilehdessä. Niissäkin kyllä joskus hehkutettiin mummonmökkejä ja alle 100 neliön dinkku/sinkkuasuntoja.
Vaikea uskoa ettei halukkuutta olisi ollut Helsingin poliitikkojen taholta. Sitä paitsi olisitte voineet kieltäytyä, kun vielä Keskustan johtavat poliitikotkin vastustivat asiaa !
Melko ylimielistä käyttäytymistä, että ensin halutaan Östersundom Sipoolta pakkoliitoksella ja sitten se ei enää kelpaakaan.
”Tassarna bort från Sibbo”
Minun ei ole vaikea uskoa, että moni vaihtaisi 30-neliöisen töölöläisyksiön 150 neliön uuteen omakotitaloon Nurmijärvellä. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään relevantti vertailu, vertailukohtana pitäisi olla saman hintaluokan kämpät. Ko. ihmiset eivät kuitenkaan vaihda 60 neliön mummonmökkiin Nurmijärvelle, vaikka asunnon hinta sen mahdollistaisi.
Ja jos työt pakottavat asumaan Helsingissä, paras ratkaisu asiaan on rakentaa lisää asumista Helsinkiin. Muuten seuraavan sukupolven helsinkiläiset joutuvat asumaan 20 neliön yksiössä sen 30 neliön sijasta. Tai Mäntsälässä.
Ihmiset myös mielellään lukevat lehdistä tarinoita Ruotsin kuninkaallisista. Noissa lehdissä ei yleensä esiinny tavallisen työläisen kukkaron ulottuvilla olevia kämppiä lainkaan. Vähän kuin yrittäisi etsiä asuntomessuilta tavallisen kansalaisen taloa.
Rakennusoikeuden hinta on aika hyvä reaalitalouden mittari alueen haluttavuudelle. Yksittäinen tontti pitäisi kaavoittaa lähtökohtaisesti siten, että siitä saa mahdollisimman suuren hinnan. Jos se saadaan omakotitalosta, niin sellainen sitten. Jos se saadaan liiketilasta, niin sitä sitten, ja jos se saadaan kerrostalosta, niin sitten laitetaan kerroksia päällekkäin.
Tässä vielä muistinvirkistystä pakkoliitoksen loppuvaiheista:
Pekkarisen mielestä päätös on vastoin kuntajakolakia. Lain mukaan pakkoliitos on mahdollista, jos liitos parantaa alueen elinolosuhteita.
”Päätös on Pekkarisen ja Rkp:n ministereiden mielestä erityisesti vastoin lain 5. pykälän säädöksiä. Sen mukaan liitos on tehtävissä, jos se koskee korkeintaan viittä prosenttia kunnan väestöstä, valtuusto ei sitä vastusta ja liitettävän alueen koko on enintään 10 prosenttia luovuttavan kunnan maapinta-alasta.
Liitos tekee yli 2 000 sipoolaisesta helsinkiläisiä. Kunnassa on lähes 20 000 asukasta. Sipoon valtuusto vastustaa liitosta yksimielisesti.
Hallituksen päätös oli äänestyspäätöksen lisäksi harvinainen, koska esitelevä ministeri Pekkarinen ehdotti liitoksen hylkäämistä. Ehdotuksen virkamiesten esityksen puolesta teki valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok).
Pekkarinen joutui esittelijäksi, koska Kiviniemi oli jäävi osallistumaan päätöksentekoon.”
Det var uttryckligen Helsingfors stad och Jussi Pajunen som i början av år 2006 officiellt tog initiativet till inkorporeringen i samband med den förra kommunreformen Paras (KSSR). När förhandlarna inte lyckades uppnå enighet om Paras erbjöd kommunminister Hannes Manninen sydvästra Sibbo åt Helsingfors stadsfullmäktigeordförande Rakel Hiltunen, som i egenskap av medlem i Manninens ”strukturgrupp” var regeringspartnern SDP:s huvudförhandlare. Att Soininvaara fick fungera som ”sändebud” beror på att även han var med i strukturgruppen, som förhandlade om Paras-ramlagen.
Eri kenttä Suomensisäiselle liikenteelle olisi muuten todella iso heikennys palvelutasossa jos kenttää käyttää välilaskuna muun Suomen ja muun maailman välillä, kenttien välisen matkustuksen lisäksi tulisi muun muassa uudet turvatarkastukset ja matkatavaroiden odottaminen.
Malmilla vika ei liene kiitoratojen määrässä, vaan laadussa. Reittiliikenteelle semmoisilla koneilla, joihin mahtuu matkustajia, pitäisi kai olla pidempi kiitorata kuin Malmin nykyiset. Sinänsä yksi varmaan riittäisi, eli risteävän kiitotien voisi purkaa. Tukholman Bromma on täsmälleen saman ikäinen kuin Malmi ja samall etäisyydellä keskustasta. Siellä on nykyään yksi kiitorata, joka on 400 metriä pidempi kuin Malmilla. Matkustajia Wikipedian mukaan reilu kaksi miljoonaa vuodessa.
En sitten tiedä, mitä kaikkea jäisi melualueelle, jos Malmilta ryhdyttäisiin lentämään reittilentoja suihkukoneella. Kentän viereenhän on rakennettu mm. Falkullan kerrostaloalue 2000-luvulla varsin lähelle.
Sinänsä hyvin vaikea kuvitella, että reittilentojen kiitoratakapasiteetista olisi pulaa. Kiitoradoiltaan Helsinki-Vantaata vastaavilla kentillä pyöritetään maailmalla hyvin paljon suurempia määriä nousuja ja laskuja. Helsinki-Vantaan osaltahan on esitetty risteävän vanhan kiitotien purkamista ja maan vapauttamista nyt kun kolmas kiitotie on käytössä.
Ymmärtääksen Malin häiritsee Vantaan lentotoimintaa eli laskee senkin kapasiteettia.
Äkkiä voin perutella kolmekin tuollaista tilannetta:
– kun vaihdon voitto hupenee myyntivoittoveroon
– sopivalta alueelta ei ole saatavissa halvempaa (pienempää)
– halvemman asunnon ylläpitokustanukset ovat suuremmat.
Maksimaalisesti tuon rahan hukkauksen voi tehdä vaihtamalla laskennallisesti kalliin keskusta asunnon hyvämaineisesta yhtiöstä huonetta pienempään, jossa putkiremppa on tekemättä. Asunnossa hinta (halpa vs. kallis) on vain yksi tekijä, joka pitää ottaa huomioon. Kun lasketaan elinkaarikustannukset, päästään jo lähemmäs totuutta, mutta myyntiin kohdistetut pisteverot sekoittavat pakan yleensä.
Se mikä olisi yhteiskunnallisesti tai jopa kokonaisuuden kannalta järkevää, ei välttämättä ole mahdollista. Pääoman verottaminen, tässä tapauksessa asuntopääoman, ei ole todellisuudessa yhteiskunnalliseti fiksua.
Kalle
Kyse oli siitä, että ei voida muuttaa miljoonan euron asunnosta 300 tuhannen euron omakotitaloon Nurmijärvellä, koska ajat ovat niin huonot, ettei ole varaa tuollaiseen muuttoon.
Käytännössä Malmin lentotoiminnalla ei ole ihmeellistä merkitystä Vantaan kapasiteettiin, koska Vantaalle laskeutuvat koneet mahtuvat menemään Malmin liikenteen yli. Vaikutus Malmin toimintaan on huomattavasti merkittävämpi.
Tästäkään syystä Malmista ei ihan helposti saisi tehtyä hyvin toimivaa kakkoskenttää, se on liian lähellä.
Toinen on tosiaan täällä mainittu kiitotien pituus. Malmin kiitotiet ovat sen verran lyhyitä, että se rajoittaa toimintaa merkittävästi. Itä-länsisuuntainen kiitotie on hyvinkin lyhyt, kaikki vähänkin isompi toiminta voi käyttää vain pohjois-eteläsuuntaista kiitotietä, joka sekin on lyhyehkö. Sen pohjoispäässä on hyvinkin lähellä tiheä asutusalue, joten ainoa laajenemissuunta olisi jyrätä etelää kohti kohden Lahdenväylän ja Kehä I:n liittymää.
Aika vaikea nähdä, että tuosta saataisiin muilla kuin potkurikoneilla operoitavaa kenttää mitenkään järkevästi. Hyvä kenttä mutta väärässä paikassa.
Huomaan kirjoittaneeni vähän huonosti. Kotimaan syöttöliikenne toki menisi joka tapauksessa Vantaalle. Vaikkei turvatarkastettujen bussien kuljettaminen tuolla välillä aivan mahdotonta olisikaan teknisesti tai ajallisesti, siitä tulisi ihan turhaa sähläystä.
Vantaalla on kuitenkin myös rahti- ja liikelentotoimintaa, jonka voisi hyvin jollain aikajänteellä siirtää kakkoskentälle. Samoin osa lentoyhtiöistä operoi mieluummin kakkoskentälle kuin ykköskentälle kustannussyistä.
Tämä kaikki kuitenkin edellyttää kakkoskentän sijoittamista paikkaan, joka olisi järkevällä etäisyydellä Helsingistä, johon kenttä mahtuisi, ja joka ei lentoliikenteessä sotkisi Vantaan toimintaa.
Tässä LVM:n muutaman vuoden takaisessa paperissa on aika runsaslukuinen joukko vaihtoehtoja käytä läpi hyvine ja huonoine puolineen YVA-mielessä.
Pääosa syötöstä on potkuriturbiiniliikennettä. Lontoon kaupunkikentän kiitorata on 1500 m ja Malmin 1280 m. Eli ”puskettavaa” on kokonaista 220 m, jotta kenttä täyttää samat vaatimukset kuin Lontoon city-kenttä. Joka suuntaan näyttää olevan ihan hyvin tilaa, kun asiaa tarkastelee kartan sijasta satelliittikuvasta.
Muutto on muuten kohtuu kallis projekti! Kokeile 😉
Eri ihmiset tarvitsevat erilaisia asuintapoja eri vaiheissa elämäänsä. Ne voi tiivistää kolmeen vaihtoehtoon:
– kaupunki (kantakaupunki)
– lähiö (pien- ja rivitaloja tiiviisti, neukkukuutiot eivät kuulu Länsi-Eurooppaan) ja
– haja-asutusalue.
Tiedän, että monet asuvat nuorena kantakaupungissa, muuttavat lasten kanssa lähiöön ja myöhemmin jälleen kantakaupunkiin. Kelvollisia lähiöitä on pääkaupunkiseudulla vain kovin vähän. Niitä, jotka muuttavat kaupungista haja-asutusalueelle on kovin vähän.
Ongelma on, ettei Helsingissä kaupunkia ole rakennettu juuri ollenkaan 40-luvun jälkeen ja pääkaupunkiseudulla on vain yksi länsi-eurooppalaisittain terveesti rakennettu lähiö, Grani. Tarttis tehdä jotain, esimerkiksi rakentaa kaupunkia ja muutama terveellä pohjalla oleva lähiö.
Osmolle selvennykseksi. Malmin liikenne rajoittaa Hki
-Vantaan poikkikiitotien eteläistä käyttöä
(15/33). Jos Malmin liikenne poistuu Hki-Vantaan melualue levittäytyy kantakaupunkiin ja Vuosaareen asti. Käytännössä siis Malmin pikku pörinä on pitänyt Helsingin hiljaisena.
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10201927565030987&set=gm.10152565985922753&type=1&theater
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, ei kyseisen kiitoradan kyseistä suuntaa käytetä tai tulla käyttämään kuin ehkä jossain aivan äärimmäisissä tilanteissa. Ei vaikka Malmin kenttä lakkautettaisiinkin. Syynä on nimenomaisesti lentomelu eikä Malmin kentän käyttö.
Malmin kenttää käyttävien koneiden ”pikku pörinä” on varmastikin suurempi epämukavuustekijä.
Tämä on vähän sellaista juupas-eipäs -keskustelua. Lentokenttäaleen merkitystä mahdollisena asuntoalueena ei pidä vähätellä, mutta sama asujaimisto voidaan sijoittaa muuallekin. Ja kenttä tosiaan on ainoa laajempi vapaa näkymä koko Malmin alueella. Alue ei mihinkään katoa, ja sen arvo nousee. – Jos 25 vuoden kuluttua huomataan, että sittenkin Helsinkiin tarvottaisin pienkonekenttä, ei olisi enää paikkaa, mihin sijoittaa.
Minä pyrkisin saamaan lentokentän säilyttäjistä kannattajia sisääntuloväylien bulevardisoinnille, myös Espoon ja Vantaan alueella. Nythän asia on hyvin kiistelty – ei vähiten sen takia, että suoraan sanoen kaupunkisuunnittelijoiden visiot niistä ovat vähän pilvistä.
Järkevintä olisikin varmaan järejestää hyvä joukkoliikenne sekä keskeiselle että pussinperälle. Tämä vaatisi sinne pussinperälle pikalinjat, kuten lähijunissa, joka taas onnistuisi kätevimmin pikaraitiolla.
Sen verran on kuitenkin kuviteltu tänne pk-seudulle väkeä pakkautuvan, et pussinperät otetaan käyttöön ennemmin tai myöhemmin ja jos systeemi suunnitellaan toimimaan etukäteen kaikkien sijaintien kanssa, siitä voidaan turhat karsia pois myöhemmin. Toisinpäin homma ei tietenkään onnistu.
Suurin ongelma joukkoliikenteessä kuitenkin yhä mielestäni on se, ettei junaan tai metroon voi ajaa suoraan sisään fillarilla. Jos tämä olisi mahdollista, jäisi suuri osa liitynnäisviritelmistä tarpeettomiksi ja useampikin kilsa molemmissa päissä joukkoliikennematkaa olis niin nopea, että nopeus ja kustannustehokkuus hakkais henkilöauton parkkiongelmineen tosi hyvin. On se kuitenkin niin, että mitä pidempi matka, niin sitä enemmän se henkilöautollakin maksaa. VR:n z-lipussa ei hinta kasva yhtä jyrkästi.
Kannattaisko tästä väittelystä jo tässä vaiheessa palata takaisin maanpinnalle, jossa se todellinen kysymys on, kun se nuori perhe muuttaa siitä betonilähiön kaksiosta perheenlisäyksen johdosta, niin tapahtuuko muutto kantakaupunkiin vai Nurmijärvelle. Jos olisi varaa muuttaa Töölöön, niin moni ei haluis Nurmijärvelle. Taloussuhdanteet voivat estää muuton kokonaan, joka sitten näkyy siinä ”ettei Nurmijärvelle haluta muuttaa”.