29. Eriytyminen ei ole vain paha asia

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Äärim­milleen yksinker­tais­tet­tu ratkaisu seg­re­gaa­tion vält­tämisek­si olisi taas arpoa asun­not, tosin tietysti niin, että ruokakun­nan koko ote­taan huomioon. Sil­loin ei tulisi rikkaiden ja köy­hien asuinaluei­ta. Mut­ta olisiko se hyvä? Sil­loin ei olisi myöskään hip­sterei­den Kallio­ta eikä punav­ihreää Kumpu­laa. Palaamme taas kysymyk­seen pref­er­enssiero­jen sivut­tamisen tuot­ta­mas­ta hyvinvointitappiosta.

Suomen his­to­ri­an arvoste­tu­in sosi­olo­gi Erik Allardt piti asuinaluei­den eri­lais­tu­mista hyvänä asiana. Elämästä tulee yhteisöl­lisem­pää, kun suun­nilleen samo­ja elämä­nar­vo­ja arvosta­vat asu­vat tois­t­en­sa naa­pureina. Naa­purien kanssa ei ole juuri tekemi­sis­sä, jos he ovat keskenään kovin eri­laisia. Tämän mukaan hip­sterei­den Kallio ja punav­ihreä Kumpu­la ovat siis hyvä asia, kuten myös por­varien Pak­i­la.  Allardtin mukaan on kuitenkin syytä pitää huol­ta, ettei minkään alueen sosi­aa­li­nen taso mene liian alas, ettei syn­ny köy­hyys­tasku­ja tai slum­me­ja. Köy­hyys­tasku­jen syn­tymi­nen on seg­re­gaa­tio-ongelmien keskip­is­teessä. Jat­ka lukemista “29. Eriy­tymi­nen ei ole vain paha asia”