Helsingis­sä mure­hdi­taan kaupun­gin omis­ta­malle maalle raken­net­tu­jen asun­talo­jen maan­vuokria. Vuokra­sopimuk­set on tehty vuosikym­meniksi ja sidot­tu elinkus­tan­nusin­dek­si­in. Kun vuokra­sopimus lop­puu, vuokra tark­iste­taan käyvälle tasolle, mikä merk­it­see vuokran moninker­tais­tu­mista. Asukkaat eivät tästä pidä, kos­ka kun on tot­tunut mata­laan vuokraan, halu­aisi mak­saa sitä jatkos­sakin. Tämä taas olisi epäoikeu­den­mukaista niitä kohtaan, jot­ka asu­vat uudessa talos­sa ja mak­sa­vat moninker­taista vuokraa van­hoi­hin näh­den. Jotkut van­ho­jen yhtiöi­den vuokrat ovat jopa alle kiin­teistöveron, joka ton­tista menisi, jos se olisi omistustontti.

Mikä olisi oikeu­den­mukainen maan­vuokra? Jat­ka lukemista “Mikä olisi oikea maanvuokra?”

For­tum Oy hakee lupaa kol­man­nelle ydin­reak­to­rille Lovi­isaan. Yhtiön tarkoituk­se­na on vetää samal­la Lovi­isas­ta kaukoläm­pö­tun­neli Helsinki­in ja läm­mit­tää Helsin­ki ydin­läm­möl­lä Asi­aan liit­tyy muu­ta­ma ongel­ma. Jat­ka lukemista “For­tu­min ydinlämpö”

Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Paula Kokko­nen valit­ti Helsin­gin strate­giasem­i­naaris­sa, ettei kaupun­ki pysty sopi­maan HUS:n kanssa siitä, kuin­ka paljon rahaa helsinkiläis­ten poti­laiden hoita­miseen käytetään. Ei pystykään. Nykyiset pelisään­nöt eivät ole järkeviä.

Kuin­ka paljon hyvn­sä ei voi eikä kan­na­ta hoitaa. Voisimme käyt­tää vaik­ka koko kansan­tu­lomme sairaan­hoitoon, jos kaik­ki se tehtäisi­in, mikä jollekin juo­lah­taa mieleen. Esimerkik­si niiden lai­h­du­tusleikkausten tekem­i­nen, joista taan­noin­puhut­ti­in dia­betek­sen kohdal­la, on vähän makua­sia. Kun kaupun­ki mak­saa, kaupun­gin pitäisi voi­da päät­tää päälin­joista. Jat­ka lukemista “Miten kun­ta tilaa sairaanhoitoa?”

Helsin­gin pitäisi kaavoit­taa pysäköin­tipaikko­ja uusille asuinalueille tarvet­ta vas­taavasti, mut­ta jät­tää pysäköin­ti­laitosten toteut­ta­mi­nen yksi­ty­isille yri­tyk­sille tai taloy­htiöi­den muo­dosta­malle pysäköin­ti Oy:lle, joka rahoit­taisi paikat myymäl­lä tai vuokraa­mal­la ne. Toinen vai­h­toe­hto on, että kaupun­ki korot­taa merkit­tävästi asukaspysäköin­nin mak­su­ja ja tukee näin saaduil­la tuloil­la uusien pysäköin­ti­laitosten rak­en­tamista. Jat­ka lukemista “Pysäköin­tipoli­ti­ikan hahmottelua”

Olen kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan kok­ous­selosteis­sa ker­tonut Kale­vankatu 21:n halus­ta rak­en­taa pihasi­ipeen ylimääräi­nen ker­ros poikkeamis­lu­val­la. Kenellekään ei aiheu­tu­isi tästä koro­tuk­ses­ta hait­taa, vaan saisimme yhden ison huoneis­ton lisää kan­takaupunki­in. Yleen­sähän asukkaat vas­tus­ta­vat rak­en­tamisen tiivistämistä, jota taas yleen­sä kaupun­ki haluaa.

Kyse olisi niin suures­ta muu­tok­ses­ta, että se vaatii ehkä ase­makaa­van muu­tok­sen. Sitä ei ase­makaa­va-arkkite­hti piir­rä 20 min­u­ut­tia kauem­min. mut­ta ongel­mana on pysäköin­ti. Kun ase­makaavaa muute­taan, astu­vat päälle kaupun­gin pysäköinti­nor­mit. Koko nor­mi on kaupun­gin omaa keksin­töä, laki tai val­tio eivät sitä Helsinki­in vaa­di. Vaa­di­tut paikat mak­saisi­vat niin jär­jet­tömän paljon, ettei muu­tok­ses­ta tulisi mitään.

Kaupun­gin pysäköin­tipoli­ti­ik­ka pitää näköjään ajatel­la kokon­aan uudestaan.

Päämin­is teri Van­hanen sanoi tänään Fin­lan­di­at­alos­sa Suomen EU:n tah­toti­la-sem­i­naaris­sa, että Suo­mi tarvit­see EU-par­la­ment­ti­in taitavia edus­ta­jia. En voisi olla enem­pää samaa mieltä. Pienen maan hyvin eri­lais­ten olo­suhtei­den huomioon otta­mi­nen vaatii, että kaik­ki edus­ta­jamme ovat tehtävään­sä päte­viä. Eduskun­taan suuret puolueet voivat ottaa ään­ten kerääjik­si vähän ketä hyvän­sä, kos­ka niil­lä on jokaises­sa valiokun­nas­sa  mon­ta edus­ta­jaa, joten yhdestä tumpelosta ei ole suur­ta hait­taa, kun­han tämä nou­dat­taa sen koke­neem­man kol­le­gansa esimerkkiä. EU-par­la­men­tis­sa edus­ta­ja on usein kok­ouk­ses­sa ain­oa suo­ma­lainen. Sik­si joka ikisen on olta­va pätevä.

Mitenkähän keskus­tan puheen­jo­hta­ja Van­hanen on ottanut tämän huomioon puolueen­sa ehdokasaset­telus­sa? Demareista nyt puhu­mat­takaan. On epäisän­maal­lista ään­ten kalastelun nimis­sä aset­taa ehdolle henkilöitä, joiden ansiot ovat jos­sain aivan muualla.

Tapasin eräässä sem­i­naaris­sa Hollm­ing Oy:n pääomis­ta­jan ja hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jan Ris­to Salon.  Miehel­lä on vas­tu­ul­laan 1200 työ­paikkaa. Hän har­mit­teli sitä, että Suomes­sa yhä pan­tataan päätök­siä tuulivoiman laa­jamit­tais­es­ta rak­en­tamis­es­ta, mikä voisi helpot­taa met­al­li­te­ol­lisu­u­den lama-ahdin­gos­sa huo­mat­tavasti. Vaarana myös on, että menetämme kil­pailukykymme asi­as­sa, kun muut saa­vat koke­mus­ta ja kehit­tävät tuot­teitaan ja me vain odotamme. Pelkän luparul­janssin las­ke­taan vievän seit­semän vuot­ta val­i­tuskier­roksi­neen. Jat­ka lukemista “Tuulivoiman rak­en­tamises­sa tarvit­taisi­in päätöksiä”

En ollut tänään kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan kok­ouk­ses­sa, vaan vara­jäse­neni Kai Ovaskainen oli. Kos­ka aion kuitenkin sään­nöl­lis­es­ti rapåor­toi­da lau­takun­nan tapah­tu­mista, ker­ron mitä siel­lä tapah­tui. Listal­la ole­vista asioista enem­män posta­suk­ses­sa “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan listal­ta poimittua”

Lau­takun­ta päästi läpi yksimielis­es­ti Mes­sukeskuk­sen kaa­van hotel­li­tornei­neen. Läpi meni myös kahvi­la­raken­nus Vuosaaren aurinko­ran­nal­la. Lausun­to Munkkiniemen vesigol­fradas­ta jäi pöy­dälle. Vihreät ovat päät­täneet vas­tus­taa koko hirvi­tys­tä. Muiden kan­noista en saa lau­takun­nan sään­tö­jen mukaan kieliä.

Mie­lenki­in­toista ennakko­ta­paus­ta raken­nel­laan Kale­vankatu 21:n poikkeamis­lu­vas­ta. Taloy­htiö halu­aisi korot­taa pihasi­ipeä ker­roksel­la. Kut­su­vat tätä ullakko­rak­en­tamisek­si, mut­ta lisäk­er­rokses­ta siinä kyl­lä on kyse. Yleen­sä kaupun­ki pyrkii tiivistämään rak­en­tamista ja asukkaat vas­tus­ta­vat. Nyt viras­to vas­tus­taa — juuri ennakko­ta­paus­lu­on­teen vuok­si. Piha myös muut­tuisi entistä var­joisem­mak­si. Piha toi­mi parkkipaikkana, joten­mi­hin autot valuia tarvit­se­vat.   Kadulle pihasi­ipi ei edes näy. Minä olisin kyl­lä aika myön­teinen ajatuk­selle, ellei mitään murskaavaa — esimerkik­si naa­purien vas­tus­tus­ta — ilmene. Pöy­dälle vielä kerran.

Kela-mak­sun pois­to ei ollut mikään työ­markki­na­jär­jestö­jen aamuyön päähän­pis­to, vaan asi­aa on valmis­tel­tu pitkään ja pitkään on valmis­tel­tu myös vajeen kor­vaamista muul­la vero­tuk­sel­la. Val­tio­varain­min­is­ter­iön on rohkaista­va mie­len­sä ja pal­jastet­ta­va, miten Kela-mak­sun aiheut­ta­ma vajaus peit­et­tään, ennen kuin hal­li­tus voi päät­tää näin suures­ta asi­as­ta. Jat­ka lukemista “Val­tio­varain­min­is­ter­iö ja Kela-maksu”

Marko Jalo­nen kir­joit­ti kom­men­toi postauk­seen “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takuin­nan listal­ta poimit­tua”, että häneltä menisi yksisu­un­taiseen työ­matkaan Koil­lis-Helsingistä Tapi­o­laan puoli tun­tia suun­taansa enem­män jos hän käyt­täisi julk­ista liiken­net­tä. Tämä tuo mieleeni kak­si asiaa:

1) Jalosta ei saa siier­tyn­mään bus­si­in, vaik­ka mat­ka olisi ilmainen. Tätä juuri olen yrit­tänyt sanoa sekä ilmais­li­iken­net­tä (muka) ajav­ille demareille että joillekin yksipuolis­es­ti lipun hin­taan tui­jot­taville vihreillekin: palve­lu­ta­so vaikut­taa autoil­i­joi­hin enem­män kuin hinta. 

2) Jalo­nen ja moni muu samoin ajat­tel­e­va kir­joit­taa ikään kuin jokin ulkop­uo­li­nen taho arpoisi ihmisille sat­tumavarais­es­ti asun­not ja työ­paikat, eikä ihmisil­lä olisi mitään mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa työ­matkansa pitu­u­teen. On tapauk­sia, jois­sa älytönkin kom­bi­naa­tio on perustel­tu, mut­ta väitän, että toisen­laisel­la liiken­nepoli­ti­ikalla työ­matkat oli­si­vat keskimäärin paljon lyhyem­piä. Jat­ka lukemista “Liiken­teen määrän hillitsemisestä”