Näin olin suun­nitel­lut puhu­vani, mut­ta tiukan min­u­ut­ti­ra­jan vuok­si jouduin kar­si­maan puhet­ta ronskisti

Suo­ma­laiset ja kaik­ki euroop­palaiset arvosta­vat yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa ja pieniä tulo­ero­ja. Tämä näkyy siinä, että aika ajoin demar­it äänestetään suurel­la rum­munpäristyk­sel­lä vas­taan jos­sain päin Euroop­paa. Sit­ten karu käytän­tö osoit­taa, ettei val­taan päässyt vasem­mis­to­hal­li­tus pysty lunas­ta­maan lupauk­si­aan. Seu­raavis­sa vaaleis­sa on edessä kun­non selkäsauna. Ran­skas­sa pres­i­dent­ti Hol­lande ymmär­si olla aset­tumat­ta edes ehdokkaaksi.

Poli­it­tis­ten liikkei­den tulisi suh­tau­tua tavoit­teisi­in ide­ol­o­gis­es­ti ja keinoi­hin prag­maat­tis­es­ti. Puo­lus­taes­saan hyv­in­voin­ti­val­tio­ta demar­it ovat jämähtäneet van­hen­tuneisi­in ja tehon­sa menet­täneisi­in keinoi­hin ja ovat sik­si häviämässä itse tavoitteen.

Sik­si vihrei­den on otet­ta­va vas­tuu hyv­in­voin­ti­val­tion puo­lus­tamis­es­ta ja tehtävä se nykyaikaisin tosi­asi­at tun­nus­tavin keinoin.

Sosialidemokraatit ja ammat­tiy­hdis­tys­li­ike ovat pyrki­neet suo­jele­maan heikoimpia työ­markki­noil­la työelämän jäykkyyk­sien avul­la. Päämäärä on jalo ja se toi­mi vielä teol­lisu­usy­hteiskun­nan aikana. Nyt se toimii itseään vas­taan ja syr­jäyt­tää ihmisiä työmarkkinoilta.

 Tekoä­ly saat­taa pahen­taa tilan­net­ta edelleen. Yhä use­ampi menet­tää van­han ammat­tin­sa ja samal­la kun joidenkin arvokaskin osaami­nen menet­tää arvonsa. 

Täl­laises­sa maail­mas­sa on tärkeätä panos­taa paljon lisää koulu­tuk­seen. Perusk­oulun ja toisen asteen oppi­sisältöjä on kehitet­tävä esimerkik­si vuorovaiku­tus­taito­ja pain­ot­tavaan suun­taan. Vielä tärkeäm­pää on tehdä aikuisk­oulu­tuk­sen refor­mi, kos­ka nuore­na opitut tiedot ja taidot tarvit­se­vat jatku­vaa päiv­i­tys­tä. Sen sijaan että puhumme oppivelvol­lisu­usiän nos­tamis­es­ta 18 vuo­teen pitäisi puhua sen nos­tamis­es­ta 65 vuo­teen niin että jokainen suo­ma­lainen saisi osaamis­taan päivit­tävää koulu­tus­ta viikon vuodessa. 

Paras­ta apua työt­tömille on tar­jo­ta heille sopi­vaa koulu­tus­ta, kos­ka mon­en työ­markki­nakelpoisu­us kohen­tu­isi oikean­laisel­la koulu­tuk­sel­la – ei kuitenkaan mil­laisel­la koulu­tuk­sel­la hyvän­sä vaan kun­nol­lisel­la. Ei riitä, että vaa­di­taan sank­tion uhal­la koulu­tuk­seen osal­lis­tu­mista. Koulu­tus­ta pitäisi olla myös tarjolla.

On varaudut­ta­va siihen, että joidenkin työ­markki­na-ase­ma heikke­nee niin, ettei heille löy­dy työtä, jos­ta kan­nat­taa mak­saa niin paljon, että työl­lä tulee toimeen.

Tarvi­taan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja, jot­ka tule­vat avuk­si sil­loin, kun palk­ka ei riitä ja tarvi­taan jär­jestelmä, joka takaa, että työtä kan­nat­taa aina ottaa vastaan.

Tarvi­taan siis perustuloa.

Viime aikoina keskustelu on men­nyt merkit­täväsi kohden perus­tu­loa. esimerkik­si Uni­ver­sal cred­it ‑malli ja demarien negati­ivi­nen tulovero sisältävät molem­mat merkit­täviä ele­ment­te­jä perustulosta. 

Ne kuitenkin perus­tu­vat vastik­keel­lisu­u­teen, eli siihen, että tar­jot­tu työ on otet­ta­va vastaan.

Näis­sä olois­sa saatamme jäädä aika yksin tar­joa­maan vastik­kee­ton­ta perustuloa.

Tässä työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­udessa ei sinän­sä ole juuri järkeä. Nykyaikana kukaan ei palkkaa ketään, joka tulee vas­ten­tah­tois­es­ti karenssin pakot­ta­mana. Ja on hyvä, että voi kieltäy­tyä aivan kur­jista työe­hdoista. Perus­tu­lo tekee joka tapauk­ses­sa työn vas­taan­ot­tamisen kan­nat­tavak­si, joten ei siihen luulisi tarvit­ta­van pakkoa.

On san­ot­tu, ettei kan­nustin­loukuista pääse eroon. Jos työtön saa kelvol­lista työt­tömyysko­r­vaus­ta ja pieni­palkkaisen tulot jäävät yhtä mata­lik­si kuin nyt, väli­in jää kovin vähän mikä tarkoit­taa, että efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero nousee korkeak­si. Pieni­palkkaisen työn vas­taan­ot­ta­mi­nen ei ole kovin kan­nat­tavaa. On hyväksyt­tävä se, että pieni­palkkaisten ase­ma para­nee, mikä tietysti merk­it­see rahan­menoa joillekin. Mut­ta se lisää yhteiskun­nal­lista oikeu­den­mukaisu­ut­ta ja paran­taa työl­lisyyt­tä.  Sitä kaut­ta osa rahoista tulee takaisin.

Vaik­ka työn vas­taan­ot­tamisen on olta­va vapaae­htoista, mei­dän kan­nat­taa harki­ta koulu­tuk­seen osal­lis­tu­misen pakol­lisu­ut­ta. Velvoit­taa­han mei­dänkin perus­tu­lo­ma­llimme maa­han­muut­ta­jia osal­lis­tu­maan kotout­tamis­palvelui­hin vastik­keena perus­tu­losta. Perus­tu­lon tarkoituk­se­na ei ole edis­tää syrjäytymistä.

Pent­ti Linko­la kir­joit­ti 30 vuot­ta sit­ten ehdo­tuk­sen­sa vihreän liik­keen ohjel­mak­si. Sitä ei voitu käsitel­lä asial­lis­es­ti, kun mies ker­toi samanaikaises­ti ihail­e­vansa esimerkik­si Bad­er-Mein­hof-ryh­män terroristeja.

Ohjel­ma meni tiivis­tet­tynä näin:

On lopetet­ta­va met­sien raiskaami­nen ekol­o­gis­es­ti köy­hik­si puu­pel­loik­si. On vähen­net­tävä sekä kulu­tus­ta että väk­ilukua radikaal­isti. Ihmisen kuu­luu raataa elan­ton­sa eteen ja hylätä työtä säästävä teknolo­gia. Kaupungeista tulee muut­taa maalle peruselinkeino­jen pari­in. Kansa on lyhyt­näköistä, joten demokra­ti­as­ta ei ole muu­tos­ta toteut­ta­maan. Tarvi­taan ekol­o­giseen pelas­tuk­seen sitoutunut dik­ta­tori­nen maailmanhallitus.

 

Ter­ror­ipuheet osoi­tus älyl­lis­es­tä umpikujasta

Oliko Linko­la tosis­saan ter­ror­is­min kanssa, vai oliko kyse kir­jal­lis­es­ta tehokeinosta?

Ainakaan vira­nomaiset eivät uskoneet hänen ole­van tosis­saan. Vähem­mästäkin olisi joutunut tekemiseen virkaval­lan kanssa.

Minus­ta ter­ror­ipuheet oli­vat osoi­tus älyl­lis­es­tä umpiku­jas­ta. Linko­la ymmär­si, ettei voisi saavut­taa halu­a­maansa muu­tos­ta demokra­t­ian ja keinoin, mut­ta ei poht­in­ut vai­h­toe­hdon realistisuutta.

Miten pieni val­is­tunei­den joukko pysty­isi kaap­paa­maan val­lan? Armei­jas­takaan ei siihen olisi, kos­ka meil­lä on asevelvollisuusarmeija.

Linko­la oli loogis­es­ti oike­as­sa siinä, ettei maail­maa uhkaa eli­itin ker­skaku­lu­tus vaan mas­so­jen vauras­tu­mi­nen. Tuskin hän kuitenkaan olisi saanut ajatuk­selle kan­na­tus­ta Bad­er-Mein­hof ‑ryh­mältä.

Dik­tatu­urin ja ter­ror­in tie oli vielä pahem­min tukossa.

 

Maail­man pelas­tu­mi­nen ei riip­pu­vainen Linkolan elämänarvoista

Oliko Linkolan ohjel­ma ain­oa tie vält­tää maail­man tuhou­tu­mi­nen, mut­ta maail­ma vihreät mukaan luet­tuna val­it­si tuhoutumisen?

Linkolan teesit jakau­tu­i­v­at kah­teen osaan, kulu­tuk­sen alen­tamiseen ja käsi­tyk­seen hyvästä elämästä. Jälkim­mäisessä oli kyse hänen elämä­nar­vois­taan, ei maail­man pelastamisesta.

Linkolan mielestä ihmi­nen voi kokea aitoa nautin­toa vain raskaan­työpäivän päät­teek­si. Pitk­iä pyörä­matko­ja tekevänä ymmär­rän, mis­tä hän puhuu. Pitkän päivä­matkan jäl­keen hyvä illalli­nen on elämän aidoimpia nautin­to­ja. Raatamisen ihanu­ud­es­ta voi silti olla perustel­lusti tois­takin mieltä.

Linkolan kaipuu men­neeseen työn­tää ajoit­tain maail­man pelas­tamisen taka-alalle. Hän löysi pyörä­matkallaan 30-luvun idyllin paikalleen jämähtäneestä Puo­las­ta. Aika suuret päästöt ilmake­hään ja Itämereen hän oli valmis anta­maan anteeksi.

Matkalla Niz­za­an pyöräilin 20 vuot­ta myöhem­min Puolan maaseudun läpi. Idyl­listä naut­ti­maan oli jäänyt vain vanhuksia.

Jos hyväksytään mod­erni teknolo­gia, saataisi­in vaa­ti­mat­tomas­ta kulu­tuk­ses­ta kor­vauk­sek­si läh­es täy­delli­nen vapau­tus työstä. 1930-luvun elin­ta­son eteen ei tarvit­sisi tehdä työtä kuin muu­ta­ma tun­ti viikos­sa. Sel­l­ainen olisi edes vähän helpom­min markkinoitavissa.

Eikä elin­ta­soakaan tarvit­sisi laskea yhtä alas. Ruuan lait­ta­mi­nen öljy­lam­pun val­os­sa puuhel­lal­la on haaskausta.

 

Met­siä olisi kan­nat­tanut säästää

Linko­la esit­ti joskus, että met­sä­te­ol­lisu­us saisi puo­let met­sistä ja toinen puoli suo­jeltaisi­in kokon­aan. Ei huono ajatus.

Olisiko Suo­mi elinkelvo­ton, jos met­säalamme olisi alun perin ollut puo­let pienem­pi? On silkkaa ahneut­ta, että eteläisessä Suomes­sa on met­sästä jäl­jel­lä vain pari pros­ent­tia. Ekol­o­gis­es­ti ja visuaalis­es­ti köy­hä puu­pel­to muis­tut­taa met­sää yhtä vähän kuin vehnäpel­to luon­non niittyä.

Nyt on kui­h­tu­van maaseudun oljenko­r­rek­si otet­tu ”bio­talous”, eli met­sien entistäkin tehokkaampi par­tur­oin­ti sel­l­ukat­tiloiden kitaan. Se suret­taa min­ua suuresti.

 

Väestöräjähdys on ohi, vaan ei Afrikassa 

Linkolan tavoin pidin 1970-luvul­la väestöräjähdys­tä kaikkien ympäristöon­gelmien äit­inä. Ennus­teet johti­vat sil­loin apoka­lyp­tiseen tule­vaisu­u­teen. Maail­ma olisi paljon parem­pi paik­ka sekä ihmiselle että muulle luon­nolle, jos meitä olisi kolme eikä kahdek­san miljardia.

Syn­tyvyys on sit­tem­min laskenut läh­es kaikissa vau­rais­sa mais­sa tasolle, joka johtaa väestön pienenemiseen.

Linkolankin on myön­net­tävä, että vauras, mut­ta pienenevä väestö on ajan mit­taan parem­pi kuin köy­hä mut­ta ekspo­nen­ti­aalis­es­ti kasvava.

Väestökysymys on ratkaistu läh­es kaikkial­la muual­la, mut­ta ei Afrikas­sa. Afrikan väk­iluku on min­un eli­naikanani nelink­er­tais­tunut mil­jardi­in asukkaaseen ja sen ennuste­taan nou­se­van tämän vuo­sisadan aikana neljään miljardiin.

Linko­la ennuste väki­val­taisia kan­sain­vael­luk­sista on mitä ajanko­htaisin. En ymmär­rä, että tähän suh­taudu­taan niin rauhal­lis­es­ti. Vaikea uskoa, että vuo­teen 2050 men­nessä ylikan­soitet­tu Euroop­pa ottaisi Afrikas­ta mil­jar­di siir­to­laista. Jo satamiljoon­aa tun­tuu paljolta.

 

Syväekologi­nen talous­poli­ti­ik­ka perus­tu­isi raa­ka-aine- ja energiaveroihin

Syväekol­o­giselta liik­keeltä puut­tuu talouden osaami­nen. Sik­si esitetään kaikkea hölmöä alka­en henkilöko­htai­sista hiilikiintiöistä

Jos halu­amme vähen­tää radikaal­isti luon­non­va­ro­jen kulu­tus­ta, vero­tamme työn sijas­ta ener­giaa ja uusi­tu­mat­to­mia raa­ka-ainei­ta niin, että niiden hin­nat vähin­tään kym­menker­tais­tu­vat. Kaik­ki se mitä kalli­ista raa­ka-aineista tehtäisi­in, olisi laadukas­ta ja pitkäaikaista. Se toimisi ja siihen voitaisi­in siir­tyä asteittain.

Ainee­ton elin­ta­so, vaikka­pa hyvä kir­jal­lisu­us, palveluelinkenot ja kaikki­nainen kanssakäymi­nen kukois­taisi. Se olisi eri­laista elin­ta­soa, mut­ta ei vält­tämät­tä huonompaa.

Sel­l­aista ei ehdo­ta, jos vihaa mukavaa ja help­poa elämää.

 

Inspi­raa­tion tähän kir­joituk­seen antoi Riit­ta Kylän­pään kir­joit­ta­ma tieto fin­lan­di­an ansai­tusti voit­tanut kir­ja Pent­ti Linko­la – ihmi­nen ja legenda. 

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä

Blo­gin kom­men­toi­jat ovat huo­maut­ta­neet, että Toron­tossa on lähialueen matkus­ta­jakonei­ta varten city-lento­kent­tä. Tässä on eräitä ero­ja Malmin lentokenttään.

• Tämän lento­ken­tän tarkoituk­se­na on palvel­la reit­tili­iken­net­tä, jota Malmil­la ei ole eikä tule. Lähialueen lentoli­ikenne, joka siis palvelee kym­me­nien miljoonien asukkaid­cen talousaluet­ta, tuot­taa tätä lyhyen matkan liiken­net­tä enem­män kuin koko Suomen liikenne tuot­taisi. Ja koko Suomen matkus­ta­jali­ikenne mah­tuu kyl­lä Vantaalle.
• Suur-Toron­ton asukasluku on vähän suurem­pi kuin Suomen mut­ta kuitenkin Suomes­sa on enem­män lento­kent­tiä kuin Suur-Torontossa.
• Tärkein ero näkyy kuitenkin tuos­sa kuvas­sa. Tuo saarelle raken­net­tu kent­tä vie tilaa korkein­taan 50 hehtaaria kun taas Mal­mi vie yli 300 hehtaaria, kos­ka sen melu­alueet ja nousua varten varatut alueet ovat maan päällä.

Jos Helsin­gin seudulle halu­taan pien­len­to­kent­tä, se pitää rak­en­taa niin, että melu­alue on meren pääl­lä. Siis saarelle. Kos­ka Helsin­ki on tar­jon­nut ilmaisek­si maa­ta tähän tarkoituk­seen yli 80 vuo­den ajan, nyt on Espoon vuoro. Yksi huvi­la-asu­tus­saari lentokentäksi.

Van­taa saa vapau­tuk­sen, kos­ka silä ei ole saaria.