Kategoria: _

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 25.2.2020

Eteläisen Postipuis­ton tark­istet­tu asemakaavaehdotus

Tämä oli meil­lä 12.3.2019. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta ja siihen on tehty vähäisiä muu­tok­sia. Tehokas, ratikkaan ja Ilmalan ase­maan nojaa­va umpiko­rt­te­likaa­va, jos­sa tont­tite­hokku­us on kol­men luokkaa. Alue on mitoitet­tu 3 800 asukkaalle ja 2 000 työpaikalle.

Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telin asemakaava

Kru­unuratik­ka tarvit­see varikon. Varikon päälle raken­netaan fik­sus­ta asun­to­ja noin tuhan­nelle hen­gelle. Tämä on herät­tänyt närää asukkaissa, kos­ka rak­en­t­a­mi­nen on selvästi tehokkaam­paa kuin mihin Laa­jasa­los­sa on totut­tu. Tehokku­us on kol­mannes Postipuis­tos­ta. Kaa­va on tarkoi­tus pan­na nähtäville.

Karhusaaren eteläosan pientalotontit

Aika varovaista tiivistämistä Karhusaa­res­sa lähin­nä ton­tin­o­mis­ta­jien hake­musten perus­teel­la. Autopaikkanor­mi: kak­si autopaikkaa huoneis­toa kohden. Ton­tit ulot­tuvat rantaan. Asun­to­jen keskikoko ylit­tää roimasti par­jatun 75 neliön vähimmäistavoitteen.

Vallilan toim­i­ti­la-alueen suunnitteluperiaatteet

Kyse on Sturenkadun, Mäkelänkadun, Teol­lisu­uskadun ja Itä-Pasi­lan rajaa­mas­ta van­has­ta teol­lisu­usalueesta, jota pitäisi kehit­tää. Alueelle halu­taan toimis­to­ja, kaikkea luo­vaa tietysti, kult­tuuria ja har­ras­tus­mah­dol­lisuuk­sia sekä hos­tel-tyyp­pistä asum­ista ja eri­ty­isas­um­ista, mut­ta ei varsi­naisia asuntoja.

Virkamiehet ovat vaku­ut­tunei­ta, että alueeseen kohdis­tuu voimakas työ­paikkakysyn­tä, mut­ta tämän usko­muk­sen kanssa ris­tiri­itais­es­ti sanovat, että tarvi­taan aluet­ta, jos­sa vuokrata­so on matala.

Hal­vat toim­i­ti­lat mah­dol­lis­ta­vat kaikkea uut­ta luo­vaa ja kehit­tyvää, mut­ta on opti­mistista ajatel­la, että kiin­teistö­jen omis­ta­jat panos­taisi­vat tilo­jen perus­paran­nuk­si­in suuria sum­mia, jos alueen halu­taan säi­lyvän hal­van vuokrata­son alueena.

Tästä pitäisi tul­la myös yöelämän keskus ja siel­lä pitäisi olla kivi­jalka­kaup­po­ja. Asukkaiden sal­lim­i­nen voisi vähän avit­taa tätä kehi­tys­tä. Asuin noil­la nurkil­la putkire­mont­tia paos­sa puoli vuot­ta, mut­ta en piipah­tanut nois­sa kort­teleis­sa kertaakaan.

Kiin­teistön­o­mis­ta­jat halu­a­vat alueelle hybrid­i­talo­ja, jois­sa on taval­lisia asun­to­ja yläkerroksissa.

En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatel­la. Kuun­nel­laan esit­te­ly ja keskustelu lau­takun­nas­sa niin ehkä sit­ten tiedän enemmän.

Malmin keskus­tavi­sio

Tiedok­si merkit­tävässä rapor­tis­sa on pohdit­tu Malmin keskus­tan kehit­tämistä. Siitä on tarkoi­tus tul­la myös Malmin lento­kent­täalueen asukkaiden asioin­tikeskus. Tässä on vähän haastet­ta, kos­ka Malmin nykyisetkään asukkaat eivät oikein suosi oman kylän kaup­po­ja ja palveluja.

Han­kala jut­tu. 1980-luvul­la kaupunkisu­un­nit­telu tuot­ti kovin hengetön­tä ympäristöä. Ihan pikku­vi­ilauk­sil­la tuo ei parane, mikä tarkoit­taa, että rahaa tarvit­taisi­in aika paljon.

 

 

Onko turvallisuushakuisuus niitattu ihmisen evoluutioon?

Nyky­maail­man ihmeel­lisyyk­si­in kuu­luu, että vaik­ka suo­ma­laiset ja teol­lisu­us­maid­en ihmiset ylipään­sä ovat taloudel­lis­es­ti käsit­tämät­tömän hyv­in­voivia ver­rat­tuna aiem­pi­in sukupolvi­in, tyy­tymät­tömyys on yleistä. Mik­si niin moni sanoo, että asi­at oli­vat ennen parem­min, vaik­ka ne eivät olleet parem­min oikein mil­lään mit­tar­il­la? Voisiko kyse olla siitä, että ihmisen evoluu­tio on sopeut­tanut meitä aivan eri­laiseen maail­maan kuin mis­sä elämme?

Tule­vaisu­us on run­saat sata vuot­ta van­ha käsite, san­ot­ti­in radio-ohjel­mas­sa, jon­ka nimen olen valitet­tavasti uno­htanut. Ennen ei ajatel­tu, että ihmisen his­to­ria olisi eten­e­mistä kohti tule­vaisu­ut­ta. Elämä oli enem­mänkin sisäkkäis­ten kehien kier­tokulku: päivän kier­to, viikon kier­to, vuo­denkier­to, sukupolvien kier­to. Ne oli­vat tois­tuneet ikimuis­toisen ajan jok­seenkin saman­laisi­na ja sel­l­aiseen maail­maan olemme evoluu­tios­sa tottuneet.

Tietysti tule­vaa myös ajatelti­in. Maati­lan isän­tä ja emän­tä ajat­te­liv­at, että jos he raivaa­vat lisää pel­toa ja muutenkin hoita­vat tilansa hyvin, lap­sil­la on parem­pi lähtöko­h­ta elämälleen – tai huonom­pi, jos he hoita­vat asiansa huonos­ti. Niin ei kuitenkaan ajatel­tu, että tule­vaisu­us olisi eri­lainen ja kiehto­vampi, kos­ka yliopis­tois­sa ja tutkimus­laitok­sis­sa kehitet­ti­in uuden­laisia mahdollisuuksia.

Päät­tymät­tömään ajan kier­toon ei toisaal­ta uskot­tu vaan odotet­ti­in maail­man­lop­pua, joko on pitkään ollut tulos­sa aivan kohta.

Nyt jokainen ymmärtää, että lapset tule­vat elämään aivan eri­laises­sa maail­mas­sa ihan siitä riip­pumat­ta, mitä itse tekee.  Se on iso henk­i­nen muu­tos, joka tuo elämään pait­si toivoa parem­mas­ta, myös ennus­ta­mat­to­muut­ta ja epävarmuutta.

Muu­tok­sen ahdis­tavu­us saa mon­et ajat­tele­maan, että ennen oli parem­min. Ennen kuitenkin 2/3 syn­tyneistä lap­sista kuoli ennen kuin sai­vat omia lap­sia, välil­lä kuolti­in vähän vähem­män ja välil­lä taas selvästi enem­män. Tämän voi päätel­lä siitä, että lap­sia syn­tyi keskimäärin kuusi tai jopa enem­män eikä väk­iluku kuitenkaan kasvanut.

Kaik­ki eivät pidä kehi­tys­tä ihmisen hyv­in­voin­nin voit­tona. Israelilainen his­to­ri­oit­si­ja Yuval Noah Harari pitää kir­jas­saan kir­jas­saan Sapi­ens: ihmisen lyhyt his­to­ria, että maanvil­je­lyk­sen kek­simi­nen oli ihmiskun­nan pahin virhe, joka on alen­tanut hyv­in­voin­tia val­tavasti. Ensiluke­mal­ta väite tun­tuu kum­malliselta. Met­sästäjä-keräil­i­jöinä maail­mas­sa voisi elää korkein­taan joitakin kym­meniä miljoo­nia ihmisiä. Muiden pitäisi siis kuol­la nälkään. Hararin väite ei kuitenkaan ole täysin jär­jetön. Maat­alous laa­jen­si ihmisen ekol­o­gista lokeroa val­tavasti, mut­ta lop­ul­ta se kuitenkin täyt­tyi. Kuolleisu­us palasi taas syn­tyvyy­den tasolle, mut­ta nyt ihmisen piti raataa elan­ton­sa eteen. Ennen ei pitänyt, kos­ka ei voin­ut. Sik­si met­sästäjä-keräil­i­jöi­den elämä oli hänen mukaansa onnel­lisem­paa kuin maatyöläis­ten elämä keski­a­jal­la. Ilman maat­alout­ta ei kuitenkaan olisi ollut suuria väestökeskit­tymiä, jot­ka syn­nyt­tivät kult­tuurin ja tieteen. Nykyaikaan ei olisi voitu siir­tyä ilman maat­alouden väli­vai­het­ta. Jos maanvil­je­lyk­sen kek­simi­nen sitoi ihmisen raatamiseen, nykyai­ka tun­tuu vapaut­ta­van ihmisen työn­teosta eikä sitäkään pide­tä hyvänä.

Ihmi­nen on kuitenkin ohjel­moitu oppi­maan nuore­na ja sovelta­maan osaamis­taan van­hana.  Maail­ma muut­tuu nyt yhden ihmiselämän aikana niin paljon, ettei nuore­na opit­tu päde enää van­hoil­la päivil­lä. Sekin syn­nyt­tää henkistä pahoinvointia.

***

[Tämä tek­sti on jäänyt yli tekeil­lä olev­as­ta kir­jas­tani. Tek­stin toimit­tamisen suurin viisaus , “kill your dar­lings” tun­tuu vähem­män tuskalliselta, kun voi julka­ista hylä­tyt tek­stit eedes blogissa. ]

Pitääkö pahasta rangaista vai hyvää palkita?

Miten kulut­ta­jia ja yri­tyk­siä pitäisi ohja­ta kohden vas­tu­ullisem­paa käyt­täy­tymistä? Pitääkö väärää käyt­täy­tymistä ran­gaista hait­taveroin vai hyvää toim­intaa palki­ta subventoimalla?

Talous­teo­ri­an mukaan tämä on yksinker­taista: ulkoi­sista haitoista pitää mak­saa hait­taveroa ja ulkoi­sista hyödy­istä palki­ta sub­ven­tioin. Ulkoise­na hyö­tynä ei voi­da pitää sitä, että kor­vataan ulkoista hait­taa aiheut­tavaa toimintaa.

Ote­taan tämä vähän konkreet­tisem­min. Pitääkö sub­ven­toi­da puh­taan ener­gian tuotan­toa vai ran­gaista ilmas­ton­muu­tos­ta pahen­tavaa energiaa?

Ulkois­t­en kus­tan­nusten mak­sat­ta­mi­nen hait­taveroina ei oikeas­t­aan ole mikään ran­gais­tus, sil­lä ei kai kukaan pidä ran­gais­tuk­se­na sitäkään, että ostaes­saan tavaran kau­pas­ta siitä pitää mak­saa. Ulkoinen kus­tan­nus on ihan oikea kus­tan­nus ja on virheen oikaisemista, että siitä joutuu myös maksamaan.

Jos emme peri haitas­ta hait­taveroa vaan sen sijaan sub­ven­toimme päästötön­tä ener­giaa, tulemme siinä sivus­sa sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta ja lyömään siten rätil­lä päin naa­maa pyrkimyk­siä säästää ener­giaa. Ener­gian haaskaami­nen ei ole mitään hyveel­listä toim­intaa, jos­ta pitäisi palki­ta. Pikem­minkin päinvastoin.

Poli­it­tis­es­ti on kuitenkin paljon helpom­pi jakaa rahaa puh­taalle ener­gialle kuin rankaista saas­tut­tavas­ta toimin­nas­ta. Sik­si sub­ven­tioista on niin paljon helpom­paa päättää.

Nyt tietysti joku vetoaa vetoisas­sa talos­saan palel­e­vaan köy­hään van­huk­seen. On paljon tehokkaam­paa tukea köy­hää van­hus­ta suo­raan kuin sub­ven­toi­da kaikkien suo­ma­lais­ten koti­talouk­sien ja yri­tys­ten ener­gian käyt­töä yhteen­sä sadoil­la miljoonil­la euroil­la, jot­ta tästä menisi muu­ta­ma euro tämän van­huk­sen hyväksi.

Hait­taverot tule­vat kulut­ta­jille kalli­ik­si, kun taas sub­ven­tiot pienen­tävät kulut­ta­jan laskua. Näin moni ajat­telee, mut­ta se ei ole tot­ta. Hait­taverot tuo­vat rahaa val­tion kas­saan ja sub­ven­tiot vievät sitä. Samat kulut­ta­jat joutu­vat tämän laskun mak­samaan joko korkeamp­ina veroina tai huonomp­ina julk­isi­na palveluina.

Kun val­it­semme mielu­um­min hait­taverot kuin sub­ven­tiopoli­ti­ikan, meil­lä riit­tää rahaa kun­non koulu­tuk­seen ja siihenkin, että pidämme huol­ta vanhuksistamme.

On toinenkin argu­ment­ti hait­tavero­jen puoles­ta. Kun ne tekevät fos­si­iliener­gias­ta kalli­im­paa, ne vaikut­ta­vat jokaiseen kulu­tus- ja investoin­tipäätök­seen. Jos jätämme hin­nois­sa ole­van virheen kor­jaa­mat­ta hait­taveroil­la, kaik­ki pienet päätök­set menevät väärään suun­taan. Pienistä puroista muo­dos­tuu lop­ul­ta iso virta.

Sub­ven­tiopäätök­set taas vaikut­ta­vat vain niihin har­valukuisi­in asioi­hin, joi­hin tukea myön­netään. Se on päämäärää ajatellen todel­la tehotonta.

Tehtaassa valmistettu ruoka tulee ja jyrää!

Tekni­ik­ka ja talous ‑lehden jär­jestämässä Tech Dayssa musi­ikki­talos­sa mieleen­painu­vin puheen­vuoro oli Solar Foodsin toim­i­tusjo­hta­ja Pasi Vainikan esi­tys fir­mansa toimin­nas­ta. He tekevät sähkön ja bak­tee­rien avul­la ilmas­ta ja vedestä pro­tei­inia. Heil­lä on jo Espoos­sa toimi­va pilot­ti­laitos. Tähtäimessä on teol­lisen mit­talu­okan laitos, joka mak­saisi 100 M€ ja käyt­täisi 35 MW sähköä ja tuot­taisi pro­tei­inia määrän, joka vas­taa neljää pros­ent­tia maat­aloutemme tuot­ta­mas­ta pro­tei­in­ista. Kilo­hin­naksi pro­tei­inille tulisi viisi euroa. Tois­taisek­si tuo­tos on valkoista pul­ve­ria, mut­ta ymmärsin, että soluvil­jelmil­lä tuotet­tu keino­li­hakin on tavoitteena.

Olen aina tien­nyt, että lapseni tule­vat näkemään ajan, jol­loin merkit­tävä osa maat­aloud­es­ta kor­vau­tuu tehtaas­sa tuote­tul­la ruual­la, mut­ta ellei koron­avirus puu­tu asi­aan, taidan minäkin nähdä sen ajan.

Tuo sadan miljoo­nan euron laitos tuot­taisi siis neljä pros­ent­tia suo­ma­laisen maat­alouden tuot­ta­mas­ta pro­tei­in­ista. Kak­sikym­men­tävi­isi sel­l­aista laitos­ta tuot­taisin siis yhtä paljon pro­tei­inia kuin koko maat­aloutemme. Se veisi noin 875 MW sähköä ja mak­saisi investointi­na 2,5 mil­jar­dia euroa – saman ver­ran kuin on vuo­den maataloustuki.

Mis­tä sähkö?

Yhtiön nimi viit­taa siihen, että sähkö tehtäisi­in aurinkoen­er­gial­la. Tämä olisi maankäyt­tönä kymme­nen ker­taa tehokkaam­paa kuin pel­tovil­je­ly. Jos siis satatuhat­ta hehtaaria pel­tovil­je­lyä kor­vat­taisi­in tehdaspro­tei­inil­la, sähkön tuot­ta­mi­nen siihen aurinkosähköl­lä veisi kymme­nen­tuhat­ta hehtaaria maa-alaa. Yhdek­sänkym­men­tä­tuhat­ta hehtaaria voisi metsittää.

En usko ajatuk­seen kor­vamerk­i­tys­tä sähköstä, vaik­ka se olisi aurinkosähköä. Sähkö tulee pohjo­is­maisil­ta sähkö­markki­noil­ta eli sähköpörssistä. Mie­lenki­in­toista on, voiko sähköte­ho vai­hdel­la. Luulisi voivan, kos­ka merkit­tävä osa ener­gias­ta kuluu vedyn tuot­tamiseen elek­trolyysil­lä ja vetyä voi varas­toi­da. Tämä voisi tuo­da sähkö­markki­noille hin­nan mukaan jous­tavaa kysyn­tää, mikä ter­ve­hdyt­täisi mukavasti sään mukaan vai­htele­via sähkömarkkinoita.

Ei tämä tietenkään koko maat­alout­ta kor­vaisi, ainakaan min­un eli­naikanani, mut­ta voi kor­va­ta merkit­tävän osan bulkkituotannosta.

Mitä tehdä Hitas-järjestelmälle?

Helsin­gin Hitas-jär­jestelmä on kieltämät­tä kum­malli­nen. Sitä on helpom­pi ymmärtää eläy­tymäl­lä Helsin­gin asun­tomarkki­noi­hin 40 vuot­ta sitten.

Siihen aikaan uus­tuotan­nos­sa tavoitelti­in 40 pros­entin osu­ut­ta ARA-vuokra-asun­noille. Kovan rahan vuokra-asun­tokan­ta oli tuhot­tu vuokrasään­nöste­lyl­lä. Asun­non osta­jan piti säästää puo­let hin­nas­ta, jot­ta voisi saa­da ruhti­naal­lisen kahdek­san vuo­den asun­to­lainan. Näil­lä sään­nöil­lä omis­tusasun­to oli mon­en ulot­tumat­tomis­sa, kos­ka ei ollut tarpeek­si rikas, ja ARA-asun­to, kos­ka ei ollut tarpeek­si köyhä.

Helsingistä oli tulos­sa kaupun­ki, johon pää­sevät vain rikkaat ja köy­hät, mut­ta koulute­tut nuoret aikuiset jou­tu­i­v­at hake­tu­maan Espooseen. Tähän väli­in tuli­vat Hitas-asun­not. Niiden ansios­ta Helsin­gin asukas­jakau­ma on nyt paljon tas­apain­oisem­pi kuin olisi ollut, jos olisi ollut vain kovan rahan omis­tusasun­to­ja ja ARA-asuntoja.

Hitas-jär­jestelmän esiku­vana taisi olla omis­tusar­a­va, jon­ka turvin raken­net­ti­in suuri osa sodan jälkei­sistä omistusasunnoista.

Moni jopa kuvit­teli, että Hitas-asun­to­jen hal­pa hin­ta vetäisi kovan rahan asun­to­jen hin­to­ja alas. Nykykäsi­tyk­sen mukaan hin­tasään­nöstel­ty tuotan­to päin­vas­toin nos­taa säätelemät­tömien asun­to­jen hintoja.

= = =

Vaik­ka Hitas oli aikanaan hyvä ratkaisu, ei siinä asun­tomarkki­noiden muu­tut­tua ole enää järkeä. Luo­ton­sään­te­lyn lop­pumi­nen ja pitkät asun­to­lainat ovat vie­neet suuren osan sen hyödy­istä, ja tavat käyt­tää jär­jestelmää väärin ovat yleistyneet. En näe Hitas-sään­te­lylle pitkää ikää.

Mut­ta jokin välimuo­to sen tilalle on kuitenkin tul­ta­va, sil­lä asun­tomarkki­nat ovat edelleen liian raako­ja eri­tyis­es­ti nuo­ria lap­siper­heitä ajatellen.

Oma suosikki­ni välimuodok­si ovat kaupun­gin omis­ta­mat kovan rahan vuokra-asun­not, joiden vuokrat oli­si­vat suun­nilleen markki­nahin­taisia, mut­ta jois­sa asumisen tur­va olisi suurem­pi kuin yksi­ty­isil­lä vuokra­markki­noil­la. Sekin on etu, ettei tarvitse pelätä asun­non myymistä alta. Ne pitäisi perus­taa asun­to-osakey­htiöinä, jot­ta vuokralainen voisi ostaa asun­non omakseen.

Mik­si kaupun­gin omistamat?

Kun asun­noista on pulaa, niin kuin Helsin­gin ratikkakaupungis­sa on, asumisen hin­ta nousee. Hin­nan nousun pitäisi syn­nyt­tää lisää asun­to­ja. Pul­lonkaula ei kuitenkaan ole talo vaan tont­ti. Jos tont­te­ja ei tule lisää, asumisen kalleus ei syn­nytä lisää asuntoja.

Tont­tien tuotan­to on kaupun­gin vas­tu­ul­la. Ei riitä, että ton­tista tehdään raken­nuskelpoinen pois­ta­mal­la saas­tunut maa ja rak­en­ta­mal­la katu­verkko. Tarvi­taan ratikkalin­jat, koulut, päiväkodit, ter­veysase­mat ja kaikkea, mitä kaupun­gin kasvu aiheut­taa. Yksi uusi asukas mak­saa Helsingille 30 000 – 50 000 euroa eli ker­rosneliöik­si muutet­tuna uus­tuotan­nos­ta pitäisi kilah­taa kaupun­gin kas­saan 750 € – 1250 €, jot­ta van­hat asukkaat eivät jou­tu­isi veroina tuke­maan uusia asukkai­ta. Mitä enem­män kaupun­ki saa ton­teista tulo­ja itselleen, sitä nopeam­paan asun­to­tuotan­toon sil­lä on varaa.

Toinen vai­h­toe­hto tietysti on huu­tokau­pa­ta ton­tit tai niiden vuokraoikeudet. Jostain syys­tä asun­to­jen kalleus ei kap­i­tal­isoidu ton­tin arvok­si niin kuin pitäisi.

Entä mitä tehdä van­hoille Hitas-asun­noille? Yksi vai­h­toe­hto olisi lakkaut­taa koko jär­jestelmä, kos­ka eihän van­ho­ja Hitas-asun­to­ja juuri myy­dä säädel­lyl­lä hin­nal­la. Pois muut­ta­van kan­nat­taa lait­taa asun­to vuokralle odot­ta­maan myyn­ti­hin­nan vapau­tu­mista 30 vuo­den tul­tua täy­teen. Tämän vain luk­it­see asun­tomarkki­noi­ta haitallisesti.

Omis­tusar­avien hin­tasään­nöste­ly lop­pui yhdel­lä nui­jan kopau­tuk­sel­la, mikä merk­it­si suur­ta lot­tovoit­toa esimerkik­si van­hem­mil­leni. Hitas-sään­te­lyn lop­pumisen ei tarvitse merk­itä saman­laista lot­tovoit­toa, kos­ka siinä yhtey­dessä ton­tin vuokra nousee.

 

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperi-lehdessä

 

Valtion pitäisi vetäytyä Helsingin seudun liikenneinvestoinneista

Val­tio on vitkastel­lut pääkaupunkiseudun MAL-neu­vot­telu­jen kanssa niin, että mitään sopimus­ta ei nyt ole ja rak­en­t­a­mi­nen alkaa takuta.

Helsin­gin seudun maankäytön suun­nit­telus­sa on aivan liian mon­ta kokkia. Sik­si val­tio voisi vetää lusikkansa sopas­ta ja jät­tää liiken­nein­fran suun­nit­telun ja rahoit­tamisen kun­nille. Val­tion nyt pääkaupunkiseudul­la käyt­tämät rahat annet­taisi­in kun­nille toteu­tuneen asun­to­tuotan­non suh­teessa tai vielä parem­min asukaslu­vun kasvus­ta, jot­ta ei tarvit­sisi viisas­tel­la, mikä on uus­tuotan­toa ja mikä remontointia

Rahaa voisi tul­la noin 10 000 € jokaises­ta uud­es­ta asukkaas­ta. Tähän val­ti­ol­ta kuluisi rahaa noin 200 M€ vuodessa minkä ver­ran val­tio nytkin rahoit­taa liiken­nein­fraa Helsin­gin seudulla.

Van­taan kehärataa val­tion on tukenut 374 miljoon­al­la eurol­la. Täl­lä rahoi­tus­mallil­la Van­taa olisi tien­an­nut nuo rahat 37 000 uudel­la asukkaal­la. Tosin täl­lä rahoi­tus­mallil­la Kehäradan investoin­ti­in olisi var­maan käytet­ty myös Fina­vian raho­ja, kos­ka onhan lentoase­ma suuri hyö­tyjä. Van­taan 37 000 asukas­ta ylit­tyy hel­posti, kos­ka pelkästään Kivistöön suun­nitel­laan 20 000 asukas­ta. Kehära­ta on kus­tan­nuste­hokas han­ke, joka hyö­ty­isi täl­lais­es­ta rahoitusmallista.

Län­simetroa val­tio on tukenut 240 miljoon­al­la eurol­la. Tähän rahoituk­seen olisi siis riit­tänyt 24 000 uut­ta asukas­ta, mikä ylit­tyy helposti.

Kun vas­tuu liiken­nein­vestoin­tien järkevyy­destä olisi kun­nil­la, pää­sisimme eroon tästä manku­miskult­tuurista, jos­sa rahaa kin­u­taan kaik­keen, mihin sitä kuvitel­laan saata­van. Kun­nil­la ei ole tässä mallis­sa mitään kan­nustin­ta kaavoit­taa järkevästi niin, että tarvit­tavien liiken­nein­vestoin­tien määrä minimoidaan.

Helsin­ki on esimerkik­si kaavoit­tanut turhaa omako­ti­a­su­tus­ta Öster­sun­domin pohjoisosaan moot­tori­tiehen tukeutuen. Se pakot­taa kalli­isi­in tiein­vestoin­tei­hin, mut­ta ”val­tio­han sen mak­saa.” Jos Helsin­gin pitäisi mak­saa itse, ei kaavoittaisi.

Tas­a­puolisu­u­den nimis­sä myös kehyskun­nat ovat olleet mukana MAL-sopimuk­sis­sa. Ne ovat luvan­neet kaavoit­taa yhdyskun­taraken­net­ta hajot­tavasti pitkin pel­to­ja, mis­tä niitä sit­ten on palkit­tu liiken­net­tä lisäävil­la autoli­iken­nein­vestoin­neil­la. En ymmär­rä, mik­si yhdyskun­tarak­en­teen hajot­tamis­es­ta ylipään­sä pitää palki­ta.  Nämä kehyskun­tien raken­nushankkeet ovat todel­la kus­tan­nuste­hot­to­mia. Muu­ta­maa sataa asukas­ta varten on tehty kym­me­nien miljoonien tiein­vestoin­te­ja. Jos rahoi­tus­malli olisi 10 000 €/uusi asukas eikä enem­pää, kehyskun­nat alka­isi­vat kaavoit­taa kylämäistä asu­tus­ta, ”puu­tarhakaupunke­ja”, niin kuin niiden pitäisikin.

 

Blogin tilastoja

Blo­gin tilastoja

Vuo­den 2018 tilas­tot ovat näköjään julkaise­mat­ta, joten julkaisen tässä kah­den vuo­den tilas­tot blo­gin liiken­teestä ja ver­tailun vuok­si vielä vuo­den 2017 tilastot

Vuosi Postauk­sia Käyn­tik­er­to­ja Julka­istu­ja
kommentteja
2017 230 1,50 miljoon­aa 10 089
2018 147 1,32 miljoon­aa 6 425
2019 149 1,07 miljoon­aa 6 185

 

Kävi­jämäärät ovat siis laske­neet, mut­ta se johtuu postausten määrän laskus­ta. Olen siirtänyt aktivi­teet­tiani enem­män twit­teri­in. Kun vas­tu­u­ni vihrei­den kaupunkisu­un­nit­telulin­jauk­sista on vähen­tynyt, kaupunkiym­päristölau­takun­taa koske­vien postausten määrä on vähen­tynyt selvästi, mut­ta ovat muutkin kir­joituk­set vähentyneet.

Kävi­jämäärien lasku tapah­tui jo vuon­na 2018. Sen vuo­den kävi­jämääriä nos­ti yksi ain­ut postaus, joka käyti­in luke­mas­sa läh­es 320 000 ker­taa. Olin kir­joit­tanut artikke­lin ”irti­sanomis­suo­ja pienyri­tyk­sis­sä” jo huhtiku­us­sa, mut­ta sen lukumäärät räjäh­tivät kat­toon lokaku­us­sa. En tiedä, mitä kaut­ta tämä luk­i­jat­ul­va tuli. Minä huo­main sen vas­ta vuo­den­vai­h­teen jäl­keen, kun kat­soin kävijätilastoja.

 

Vuo­den 2018 12 lue­tu­in­ta postaus­ta olivat:

Irti­sanomis­suo­ja pienyrityksissä 316562
Suomen puoluei­den tila, kokoomus 23375
Lep­omä­ki on oike­as­sa sotes­ta, mut­ta ei hänenkään mallinsa toimi 22042
Sata miljoon­aa riit­täisi ter­vey­den­huol­lon korjaukseen 17493
Lib­er­aalin demokra­t­ian tappio 17218
Suomen puoluei­den tila, keskusta 16252
Suomen puoluei­den tila, vihreät 15876
Sotea on kor­jat­ta­va tai se on kaadettava 15377
Mitä ajat­te­len työt­tömyys­tur­van aktiivimallista 14787
Suomen puoluei­den tila, demarit 14579
Irti­sanomis­laista 14326

Voi Pet­teri minkä teit

Vuo­den 2019 suosi­tu­impi­en postausten lis­taa johtaa kak­si van­haa kir­joi­tus­ta, Auto Sin­ga­pores­sa vuodelta 2013 ja Suomen puoluei­den tila, kokoomus vuodelta 2018. En tiedä, mis­tä näitä linkitetään.

Suomen puoluei­den tila kokoomus (2018) 28065
Auto Sin­ga­pores­sa (2013) 25921
On varaudut­ta­va mas­si­iviseen väestönsiirtoihin 21737
Perus­suo­ma­lais­ten uusi tuleminen 15310
Mik­si en aikanaan pan­nut henkilöstömi­toi­tus­ta asetukseen 14470
Voi Pet­teri minkä teit 14400
Vas­taus Juhana Var­ti­aiselle — minä ja kokoomus 13924
Lib­er­aalin demokra­t­ian ja avarakat­seisu­u­den tuho 13831
Huume­poli­ti­ik­ka on masentavaa 13414
Pro­vokaa­tioni näyt­tää onnistuneen 12482
Heitä olisi tarvit­tu eduskunnassa
12392
Mik­si hoita­jami­toi­tus kan­nat­taa määritel­lä vanhuksen  10981

Kun kat­son suosi­tu­impi­en postausten lis­taa ja ver­taan sitä samaan lis­taan twit­teris­sä, on san­ot­ta­va, että blogi­ni luk­i­joiden maku ilah­dut­taa min­ua enem­män kuin twit­ter-seu­raa­jieni. Tämä on johtanut uuden­vuo­den lupauk­seen. Keski­tyn enem­män blogi­i­ni ja paran­nan tapani twit­teris­sä. Yritän pysyä erossa twit­terin nal­jailus­ta ja keskit­tyä vain asi­api­toisi­in twi­it­tei­hin. Se tulee rom­ah­dut­ta­maan saa­maani huomion, sil­lä twit­ter palk­it­see meitä kaikkia huonos­ta käyttäytymisestä.

Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.

 

Kansliapäälliköt valittakoon vaalikaudeksi kerrallaan

On päästävä eroon min­is­ter­iöi­den kak­soishallinnos­ta. Poli­it­tiset val­tiosi­h­teer­it kor­vat­takoon vaa­likau­den ajak­si val­i­t­ul­la kansliapäälliköllä.

Jotkut kokoomus­laiset ovat polt­ta­neet päreen­sä siitä, että val­tioneu­vos­to val­it­si sisämin­is­ter­iön kansli­apääl­likök­si Kir­si Pim­iän, vaik­ka hei­dän mielestään olisi pitänyt vali­ta Antti Pelt­tari. Pim­iän val­in­ta oli hei­dän mukaansa poli­it­ti­nen, kun taas kokoomus­laisen Antti Pelt­tarin vali­ta ei olisi ollut.

Pim­iää pide­tään poli­it­tise­na, kos­ka hän on ollut oikeusmin­is­teri Tui­ja Brax­in eri­ty­isavus­ta­jana. Pelt­tari taas on ollut Anne Holm­lundin (kok) val­tiosi­h­teer­inä. Poli­it­tisu­us on tässä suun­nilleen tasan.

Pelt­tari on toimin­ut muun muas­sa Suo­jelupoli­isin pääl­likkönä ja Kir­si Pim­iä yhden­ver­taisu­us­val­tu­utet­tuna. Minus­ta nämä meri­itit ovat jok­seenkin tasan. Tähän tulok­seen tuli myös Uuden Suomen pää­toimit­ta­jan Markku Huusko. Kahdes­ta suun­nilleen yhtä pätevästä hak­i­jas­ta oli kyse.

Vas­ta nyt havah­duin siihen, että meil­lä on ollut kokoomuk­sen luot­topoli­itikko Suo­jelupoli­isin pääl­likkönä. Se tehtävä ei minus­ta oikein kuu­lu poli­itikolle, mut­ta ei nyt keski­tytä tähän. Halu­an kuitenkin korostaa, etten kuu­lu niihin, jota suh­tau­tu­vat suo­jelupoli­isin toim­intaan lähtöko­htais­es­ti vieroksuen.

Eduskun­nan hallinto­valiokun­ta käsit­telee lähin­nä sisämin­is­ter­iön asioi­ta. Tätä valiokun­taa kut­su­taan eduskun­nas­sa leikil­lis­es­ti pamp­pu­valiokun­naksi. Tämän mieliku­van takia var­maan moni kokoomus­lainen ajat­telee, että poli­isi sopii parem­min kansli­apääl­likök­si kuin ihmisoikeusasiois­sa kun­nos­tau­tunut. Mut­ta sit­ten voi ajatel­la juuri toisin päin.

Ei näis­sä kansli­apääl­likkö­valin­nois­sa kuitenkaan ole kaik­ki kun­nos­sa. Aja­tus, ettei niis­sä saisi olla mitään poli­it­tista, on epäre­al­isti­nen ja typerä.

Ei nimit­täin ole kovin hyvä tilanne sekään, ettei istu­va min­is­teri luo­ta omaan kansli­apääl­likköön­sä. Sel­l­ais­takin tilan­net­ta olen läheltä seu­ran­nut. Oli min­is­ter­iön toimin­nan kannal­ta hyvin haitallista, että min­is­teri pyr­ki valmis­telus­sa sivu­ut­ta­maan kansliapäällikön.

Pitäisi men­nä samaan käytän­töön kuin Ruot­sis­sa ja Yhdys­val­lois­sa. Niis­sä korkeim­mat virkamiehet vai­h­tu­vat, kun hal­li­tuk­sen väri vaihtuu.

Nyt meil­lä on kum­malli­nen kak­soishallinto, jos­sa val­ta ja vas­tu­uasi­at ovat aivan sekaisin. Min­is­terin käsikas­sarana on poli­it­ti­nen val­tiosi­h­teeri, eivätkä virkamiehet oikein tiedä, kenen määräyk­siä hei­dän pitäisi kuun­nel­la, kansli­apääl­likön vai val­tiosi­h­teerin. Kor­vat­takoon siis molem­mat, sekä ”puoluee­ton” kansli­apääl­likkö että poli­it­ti­nen val­tiosi­h­teeri rehellis­es­ti poli­it­tis­es­ti vaa­likaudek­si val­i­tu­il­la kansliapäälliköllä.

Tietysti tämä edel­lyt­tää vähän muitakin muu­tok­sia min­is­ter­iöi­den hallinnos­sa. Joitakin kansli­apääl­likön nyky­i­sistä tehtävistä tulee siirtää pysyvälle, puolueet­toma­lle virkamiehelle.

 

Helsingin seudun kasvu kiihtyi

Väestön ennakkoti­eto­jen mukaan Helsin­gin seudun väk­iluku kasvoi yli kahdel­lakymmenel­lä tuhan­nel­la asukkaal­la. Siinä oli lisäys­tä yli kolme tuhat­ta asukas­ta. Nämä ovat kuitenkin ennakkoti­eto­ja. Vuosi sit­ten lop­ulliset tiedot poikke­si­vat ennakkotiedoista melkois­es­ti. Näitä väk­iluku­ti­eto­ja heilut­taa ilmeis­es­ti melkois­es­ti ulko­maalaisväestö, jon­ka muut­to pois maas­ta rek­isteröi­tyy usein vähän jälkijunassa.
Aiem­pia vuosia enem­män kasvu on pari­na viime vuon­na keskit­tynyt Van­taalle (Kehära­ta) ja Espooseen (Län­simetro). Run­sas vuosi sit­ten kovasti notkah­tanut Helsin­gin kasvu on taas kiihtynyt lähelle nor­maale­je luku­ja. Niin­pä Helsingis­sä on lyö­ty myös ennä­tyk­siä valmis­tunei­den asun­to­jen määrissä.

Koko Helsin­gin seu­tu ei kas­va. Viime vuon­na neljän seudun kun­nan asukasluku pieneni.

Yli 90 % Helsin­gin seudun väk­ilu­vun lisäyk­ses­tä tuli nyt pääkaupunkiseudun neljään kun­taan. Vuon­na 2005 puo­let kasvus­ta meni kehyskuntiin.

 

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 14.1.2020

VIIME VUOSIKYMMENELTÄ SIIRTYNEET ASIAT

Län­si-Helsin­gin raitiotei­den yleis­su­un­nitel­ma ja liiken­teel­liset periaatteet

Tämä pan­ti­in pöy­dälle 10.12.2019. Suun­nitel­ma on selostet­tu sil­loin tarkemmin

Tarkoi­tus on tehdä ratikkalin­ja Munkkiniemen auki­ol­ta Huopalah­den­ti­etä ja Vihd­in­ti­etä Pohjois-Haa­gan ase­malle ja sieltä edelleen Kan­telettar­en­tielle. Tämä väli mitoite­taan 45 metriä pitkille kak­sisu­un­taisille ratikoille. Niil­lä ei kuitenkaan voi ajaa ainakaan tois­taisek­si Munkkiniemestä Man­ner­heim­inti­etä Kolmikul­maan ilman, että pysäkke­jä pidennetään.

Man­ner­heim­intien ratikkalin­ja ei kestä enem­pää ratikoi­ta ruuhkau­tu­mat­ta. Sik­si Töölön läpi avataan toinen ratikkalin­ja Topeliuk­senkat­ua ja Fredrikinkat­ua pitkin Eiraan. Tämän­hetki­nen suun­nitel­ma on lait­taa tuolle lin­jalle nelosen ratik­ka ja kakko­nen Nor­den­skjöldinkadun kohdal­ta niin, ettei se kulk­isi Oop­per­an kaut­ta. Kymp­pi taas kulk­isi Kata­janokalle. Nämä ovat kuitenkin vas­ta luon­nos­vai­heessa ole­via suunnitelmia.

Ratikan tieltä rai­vataan pysäköin­tipaikko­ja. Töölössä ne on tarkoi­tus kor­va­ta vinopaikoituk­sel­la tont­tikaduil­la, jol­loin jalka­käytäviä kaven­net­taisi­in. Aja­tus on ker­takaikkisen kehno. Jos ehdin, teen tästä aiheesta oman postauksen.

Huolestut­tavaa on myös se, että Fredrikinkadul­la ratik­ka jou­tu­isi sei­so­maan samoissa ruuhkissa auto­jen kanssa. Fredas­ta pitäisi tehdä joukkoli­iken­nekatu ja Albertinkadus­ta kak­sisu­un­tainen autoilulle pyhitet­ty katu.

Län­silinkin ympäristön yleissuunnitelma

Oli aikanaan iso moka lait­taa Tallinnan lai­vat Jätkäsaa­reen. Niiden oikea paik­ka olisi ollut jos­sain Espoos­sa, lähempänä Tallinnaan. Sata­man toimit­ta­mat liikenne-ennus­teet menivät ihan mönkään. Liiken­net­tä on paljon enem­män ja ennustet­tua isom­pia alus­ten takia se tulee suuremp­ina ker­ta-annoksi­na. Mut­ta siel­lä se nyt on.

On väläytet­ty tun­nelia Län­siväylälle. Se olisi taval­laan yksi osa hylä­tys­tä keskus­tatun­nelista, mut­ta senkin toimivu­us olisi heikko.

Nyt esitetään rumaa ramp­pia Ruo­ho­lah­den sil­lalle. Rampin tarve ei johdu pelkästään Jätkäsaaren liiken­teestä vaan Etelä-Helsingistä tulev­as­ta autoliikenteestä.

Kaupun­ki pahen­taa asi­aa omil­la toimil­laan pakot­ta­mal­la Jätkäsaaren asukkaat osta­maan asun­non yhtey­dessä autopaikan, joka mak­saa paljon enem­män kuin auto, yli 50 000 euroa. Kun suurin autoon liit­tyvä investoin­ti on jo mak­set­tu, sen hal­van auton ostaa aika herkästi. Olen aika var­ma, että Her­ne­saa­reen auto­ja tulee paljon vähem­män, kos­ka autopaikas­ta mak­sami­nen on vapaaehtoista.

Atte Har­jan­teen val­tu­us­toaloite Van­hankaupunginkosken padon purkamisesta

Tämä ikuisu­usa­loite siir­ret­ti­in suo­si­ol­la tälle vuosikymmenelle, kos­ka fak­toista oli erimielisyyttä.

Helen oy on ilmoit­tanut, ettei se tarvitse voimalaa mihinkään, mut­ta pato ja his­to­ri­alli­nen voimalaitosmiljöö on suo­jel­tu mon­een ker­taan ase­makaavas­ta maakun­takaavaan. (Ei ollut suuri taloudelli­nen uhraus. Oli yhtiön kallein­ta sähköä.)

Vet­tä voi ohja­ta vir­taa­maan itähaaran kosken kaut­ta, jol­loin kalat eivät tör­mäil­isi pato­seinään. Itäistä haaraa voisi vähän loiven­taa, jot­ta heikom­matkin kalat pää­si­sivät ylös, mut­ta koko Van­taan­joen pin­nan alen­t­a­mi­nen useil­la metreil­lä olisi aika han­kala jut­tu joki­maise­maa ajatellen.

UUDET ASIAT

Hämeen­tien 157 asemakaava.

Teol­lisu­us­raken­nuk­sen tilalle tulee hybridi­raken­nus, jos­sa on lähin­nä asun­to­ja. Maise­mallis­es­ti merkit­tävä on 15-ker­roksi­nen torniosa. Uusia ara­bi­an­ran­ta­laisia noin 200.

Kaa­va oli viime vuosikymmenel­lä lau­takun­nas­sa ja on sen jäl­keen ollut nähtävil­lä. Ilman merkit­täviä muu­tok­sia laite­taan eteenpäin.

Kampin hiljen­tymiskap­pelin kaava

Kap­pelia laa­jen­netaan 70 neliön lisärakennuksella

Uuden­maankadulle Ota­van toim­i­talon laajennus

Talo laa­je­nee sisäpi­halle. Kun kyse ei ole asuin­talosta, ei las­ten leikkipaikoista tarvitse mure­htia. Raken­nu­soikeus kas­vaa 2 200 k‑m2:llä, mut­ta uut­ta toimis­tok­er­rosalaa tulee 2 351 k‑m2. Esi­tys­lis­tan mukaan sisäpi­han avo­toimis­totiloi­hin tulee työpis­teet n. 500 henkilölle. Kuu­lostaa aika paljol­ta (4,7 m²/henki!).

Las­ten päiväkoti poikkeamis­lu­val­la Konepa­janku­ja 5:een

Raken­nuk­sen käyt­tö­tarkoituk­sen muu­tos on ongel­ma­ton, mut­ta 750 neliön pihan aitaami­nen torik­si suun­nitel­lul­ta aukeal­ta on tietysti vähän ikävä jut­tu. Mut­ta päiväkoti on kuitenkin tois­taisek­si vält­tämätön. Tosin suo­ma­laisethan ovat päät­täneet lopet­taa las­ten syn­nyt­tämisen, joten tämä jäänee väliaikaiseksi.