Avainsana: Korona

Moni on kysynyt, mik­si kahdelle samanikäiselle ja yhtä ter­veelle cov-19 on toiselle lievä ja toiselle vaikea. Minus­ta siinä ei ole mitään ihmeel­listä. Kyse on sattumasta.

Luin aikanaan lääketi­eteen Nobel-palkin­non saa­neet ran­skalaisen mikro­bi­olo­gi Jacques Mon­od’n todel­la vaikut­ta­van teok­sen Sat­tuma ja vält­tämät­tömyys. Kir­ja on ilmestynyt ran­skak­si vuon­na 1970 ja suomek­si Anto Leikolan kään­tämänä vuon­na 1973.

Vas­ta-ainei­den tuotan­nos­ta siinä san­o­taan näin:

 Pitkään oletet­ti­in, että vas­ta-aineen spe­si­fiseen liin­tyn­tärak­en­teeseen tarvit­ta­van infor­maa­tion lähde on antigeeni itse. Nykyään on kuitenkin tul­tu siihen tulok­seen, että vas­ta-aineen rakenne ei johdu ollenkaan antigeenista: elim­istöön syn­tyy suuria määriä erikois­tunei­ta solu­ja, joil­la on ain­ut­laa­tu­inen kyky ”pela­ta rulet­tia” erääl­lä täs­mälleen määrätyl­lä osal­la niistä geeni­jak­soista, jot­ka määräävät vas­ta-aineen rak­en­teen. Tämän erikois­tuneen ja äärim­mäisen nopean geneet­tisen ruletin toim­intaa ei ole vielä yksi­tyisko­htais­es­ti selvitet­ty, mut­ta toden­näköis­es­ti siinä tapah­tuu sekä rekom­bi­naa­tioi­ta että mutaa­tioi­ta, jot­ka kuitenkin kaik­ki ovat sat­tuman­varaisia ja vail­la mitään yhteyt­tä antigeenin rak­en­teeseen. Antigeeni puolestaan toimii val­it­si­jana suosien niiden solu­jen lisään­tymistä, jot­ka sat­tuvat tuot­ta­maan tätä antigee­nia tun­nistavaa vasta-ainetta. 

Tämä mikro­bi­ologi­nen seli­tys on var­maankin van­hen­tunut. Siitä tiedet­täneen paljon enem­män. Olen­naista tässä on tämä sat­un­naisu­us. Ellei sitäkin ole kumot­tu, vas­taus kysymyk­seen on yksinker­tainen: kyse on sattumasta.

Min­ua tämä malli viehät­tää, kos­ka se sopii havain­toi­hin. Havain­toi­hin sopimi­nen on tilas­toti­eteessä merk­ki siitä, että malli ei toden­näköis­es­ti ole kokon­aan väärä, vaik­ka voi tietysti olla.

Jos kyse ei olisi sat­un­nais­gen­er­aat­torista vaan insinöörimäis­es­tä suun­nit­telus­ta, jos­sa antigee­nia mitat­taisi­in ja analysoitaisi­in ja laa­dit­taisi­in sit­ten suun­nitel­ma sen nitistämisek­si, pro­jek­tille olisi jokin arvioitu aika. Olen­naista on, että kun aikaa on kulunut, tuo­ta arvioitua aikaa on jäl­jel­lä vähemmän.

Tuo sat­un­nais­gen­er­aat­tori taas syn­nyt­tää Pois­son-pros­essin. Jos tilas­totiede on tun­tem­aton­ta, sitä voi kuva­ta vaik­ka nopan heitol­la, jota jatke­taan niin kauan, kunnes tulee ensim­mäi­nen kuto­nen. Kuin­ka mon­ta ker­taa pitää nop­paa heit­tää? Keskimäärin kuusi ker­taa, mut­ta vain keskimäärin. Kuto­nen voi tul­la ensim­mäisel­lä ker­ral­la (se on itse asi­as­sa toden­näköisin tulos eli moo­di), mut­ta voi käy­dä niin, että kah­denkymme­nen ker­ran jäl­keen ei ole tul­lut ensim­mäistäkään kutos­ta. Olen­naista on, että pros­es­si on itsen­sä uno­hta­va. Jos ensim­mäiset kak­sikym­men­tä yri­tys­tä ei ole tuot­tanut yhtään kutos­ta, onnis­tu­mi­nen ei ole tul­lut yhtään lähem­mäs. Edelleen jäl­jel­lä on keskimäärin kuusi heit­tok­er­taa, mut­ta siis yhä vain keskimäärin.

Ident­ti­sistä kak­so­sista toinen voi saa­da kutosen ensim­mäisel­lä yri­tyk­sel­lä, toisel­la onnis­tu­mi­nen voi kestää niin kauan, että tau­ti­in ehtii kuol­la ennen sitä. Niin­pä Cov-19 tuot­taa toisille vaka­van ja toisille lievän taudin pelkän sat­tuman seu­rauk­se­na. Jos virus nitis­tetään ennen kuin se on siir­tynyt hen­gi­tys­tei­hin, selviää pienel­lä kurkkukivulla.

Sat­un­naisu­u­den lisäk­si on kyse sys­temaat­tisu­ud­es­ta. Riip­puu ihmisen yleiskun­nos­ta ja hänen syömän­sä ravin­non ter­veel­lisyy­destä, mis­sä kun­nos­sa tuo sat­un­nais­gen­er­aat­tori on. Hyväkun­toisel­la se suoltaa kokeilu­ja nopeam­mas­sa tahdis­sa, joten hyväkun­toinen selviä toden­näköis­es­ti paremmin.

Nyt seu­raa tek­stiä, jota ei löy­dy Monodin kir­jas­ta. Olen tämän oppin­ut jostain muual­ta, toden­näköis­es­ti epi­demi­olo­gian luen­nol­la. Ja huo­mat­takoon, että tietoni ovat todel­la van­hen­tunei­ta. Vas­tuu siis siir­tyy nyt lukijalle.

Suuri altistus vaar­al­lisem­pi kuin pieni.

On havait­tu, että voimakas altistus COV-19-viruk­selle on vaar­al­lisem­pi kuin lievä altistus. Tämä ei ole ihan itses­tään selvää, mut­ta lop­ul­ta ymmär­ret­tävää. Mik­si on eri asia, saako viruk­sia vähän vain tuhatk­er­taisen määrän, kos­ka jos virusten määrä kaksinker­tais­tuu ajas­sa t, se on tuhatk­er­tais­tunut ajas­sa 10t, jol­loin ollaan samas­sa tilanteessa kuin jos viruk­sia olisi heti saatu tuhatk­er­tainen määrä. Mod­onin kuvaaval­la sat­un­nais­gen­er­aat­to­ril­la on kuitenkin ollut tuo 10 t enem­män aikaa. Se on tässä olennaista.

Entä immu­ni­teetin kesto?

Immu­ni­teetin osalta ei tämän ehkä van­hen­tuneen teo­ri­an mukaan ole olen­naista paljonko vas­ta-ainet­ta on. Jos sitä ylipään­sä on, sitä syn­tyy heti lisää, kun tarvi­taan. Vas­ta-aineet näyt­tävät säi­lyvän todel­la pitkään. Ker­ran sairastet­tu vesirokko suo­jaa yleen­sä koko elin­iän. Vuo­den 2009 sikain­flu­enssa säästi paljon hyvin iäkkäitä, jot­ka oli­vat lapsi­na sairas­ta­neet 90 vuot­ta aikaisem­min espan­jan­taudin. Virus voi kuitenkin tul­la uud­estaan vähän muun­tuneena, jol­loin van­ha resep­ti ei päde enää. Myös viruk­set muun­tu­vat sat­un­nais­es­ti. Kun virus kehit­tää mutaa­tion, johon van­hat keinot eivät tep­si, se alkaa taas lev­itä. Har­mit­tomat nuhaku­umet­ta tuot­ta­vat koron­aviruk­set ovat täl­laisia. Ne pyörivät las­ten kesku­udessa jatku­vasti alati vähän muuntuvina.

Uusi melkein saman­lainen antigeeni selätetään helpommin

Jostakin olen oppin­ut, joskaan en tiedä, päteekö tämä enää, että Monodin kuvaa­ma rulet­ti ei ole täysin sat­un­nainen, vaan käyt­tää lähtöko­htanaan van­ho­ja hyväk­si koet­tu­ja resepte­jä ja tekee niihin sat­un­naisia muu­tok­sia. Sik­si uusi influ­enssavirus ei ole yhtä vaar­alli­nen sille, joka on joskus sairas­tanut jonkin influ­enssan, mut­ta tekee laa­jaa tuhoa väestössä, jos yhtään influ­enssa ei ole sairastet­tu. Amerikan inti­aane­ja eivät tuhon­neet espan­jalais­ten aseet vaan hei­dän tuo­mansa inti­aaneille kokon­aan uuden­laiset taudit.

Tuon van­han teo­ri­an mukaan antigeenin ilmaantues­sa tuote­taan ensin vas­ta-aineit­ta van­ho­jen kaavo­jen mukaan ja jos jokin niistä toimii, sitä monis­te­taan. Tämän mukaan immu­ni­teet­ti ei edel­lytä lainkaan vas­ta-ainei­ta ver­essä. Riit­tää, että säilössä on sitä tuot­tavia solu­ja. Tämä on ilmeis­es­ti kumot­tu, kos­ka immu­ni­teet­tia ja sen heiken­tymistä koske­vat artikke­lit puhu­vat vas­ta-ainei­den määrästä ver­essä Tosin aina­han jokin sota ihmisen elim­istössä on meneil­lään, joten kaikkia vas­ta-ainei­ta, joi­ta osa­taan tuot­taa, ver­essä myös on.

Iso resep­tikir­jas­to on hyväksi

Mitä enem­män eri­laisia infek­tioi­ta ihmi­nen on elämässään läpi käynyt, sitä vahvem­pi hän on otta­maan vas­taan eri­laisia sairauk­sia. Liialli­nen hygien­ia on vaaraksi.

Liialli­nen hygien­ia tekee immuu­nipuo­lus­tusjär­jestelmän vain­o­harhaisek­si. Jos oikei­ta vas­tus­ta­jia ei ole, sel­l­ainen kek­sitään vaik­ka siitepölystä. Liika hygien­ia altistaa allergioille.

Seu­raa tutkimushy­po­teesi: kun lievä cov-19 infek­tio ei näytä syn­nyt­tävän vas­ta-ainei­ta, voisiko se johtua siitä, että kun tau­ti voitet­ti­in melkein heti, vas­ta-ainei­ta tarvit­ti­in todel­la vähän. ”Resep­ti” on kuitenkin immuu­nipuo­lus­tusjär­jestelmän ”resep­tikir­jas­sa”.

= = = =

Tässä kir­joituk­ses­sa esi­in­tyvät tiedot ovat var­masti van­hen­tunei­ta. Halusin täl­lä kir­joituk­sel­la vain osoit­taa, miten omak­sut­tu tilas­tolli­nen malli aut­taa jäsen­tämään havain­to­ja. Jos­sain vai­heessa malli joutuu havain­to­jen kanssa ris­tiri­itaan. Sil­loin on aika kehit­tää uusi malli.

Suomes­sa ter­vey­den­huol­lon tarpeisi­in ohjat­tu­ja raho­ja pyritään käyt­tämään mah­dol­lisim­man kus­tan­nuste­hokkaasti, jot­ta niistä saataisi­in suurin mah­dolli­nen hyö­ty. Rahaa ei haaska­ta hyvin kalli­isi­in hoitoi­hin, raho­jen lop­pues­sa ei joudut­taisi tin­kimään halvoista ja kustannustehokkaammista.

Rajak­si on vaki­in­tunut jotain noin 60 000 – 100 000 euroa säästet­tyä laatu­pain­otet­tua elin­vuot­ta kohden. Tämä ter­veen elin­vuo­den hin­ta on havait­tu tar­jol­la ole­vista lasken­tatavoista parhaaksi.

Ikära­sis­mia?

Sil­loin­han lapsen elämän pelas­tamis­es­ta kan­nat­taa mak­saa enem­män kuin van­huk­sen elämän pelas­tamis­es­ta? Ikärasismia?

Tehdään­pä aja­tuskoe. Jumala ilmoit­taa sin­ulle, että on päät­tänyt laps­esi kuol­e­van syöpään, mut­ta antaa sin­un päät­tää, kuoleeko hän siihen yliop­pi­lasvuote­naan vai 65 vuot­ta myöhem­min maates­saan viimeisil­lään hoivakodis­sa sänkyyn hoidet­ta­vana. Onko vaikeuk­sia päättää?

Suomen koron­akuolemista 2/3 on tapah­tunut van­hus­ten hoito­laitok­sis­sa. Se on pieni skan­daali, mut­ta toisaal­ta menete­ty­istä elin­vu­o­sista tämän osu­us on jotain 10 – 20 pros­entin luokkaa. Nois­sa hoito­laitok­sis­sa ollaan keskimäärin kak­si viimeistä elin­vuot­ta. Ne nuoremp­ina kuolleet ovat isom­pi ongelma.

Kaikkien elin­vuodet samanarvoisia

Ammat­tieetikoil­la on vaikeuk­sia päät­tää, mitä tehdä, kun auto on tör­määmässä toiseen autoon tuhoisin seu­rauksin. Edessä olevas­sa autol­la kuolisi viisi, mut­ta voi väistää ja tör­mätä toiseen, jol­loin kuolisi vain kak­si. Jos väistät, aiheutat teol­lasi noiden kah­den kuole­man. Tosin säästät viiden ihmisen hengen.

Ter­vey­den­huol­los­sa tulee uno­htaa täl­lainen hienos­telu ja vali­ta hoitostrate­gia, joka säästää eniten elin­vu­osia. Pitäisi siis vali­ta tör­mäys siihen pienem­pään autoon.

Koron­apoli­ti­ikan taloudelli­nen hin­ta eivät ole ne sadat miljoonat, joi­ta se aiheut­taa suo­ri­na menoina ter­vey­den­huol­lolle, vaan kansan­tuot­teen lasku, siis koti­talouk­sien, yri­tys­ten, kun­tien ja val­tion menet­tämät tulot. Kuopan syvyy­destä on esitet­ty eri­laisia luku­ja, mut­ta käyt­täkäämme kahdek­saa pros­ent­tia eli 22 mil­jar­dia euroa. Tätä kestäisi kak­si vuot­ta eli lasku olisi 44 miljardia.

Jos käytämme tuo­ta laatu­pain­ote­tun elin­vuo­den mak­sim­i­hin­taa, 100 000 €/vuosi, 44 mil­jardin uhrauk­sel­la pitäisi siis säästää 440 000 elin­vuot­ta. Jos laskemme kuusi [1] menetet­tyä elin­vuot­ta kuol­lut­ta poti­las­ta kohden, pitäisi siis säästää 73 000 kuole­maa. Näin suur­ta koron­akuolleisu­ut­ta ei kukaan ole ennus­tanut mis­sään skenaariossa.

Tuo kus­tan­nus ei ole kokon­aan väl­tet­tävis­sä, vaik­ka val­tio ei rajoit­taisi mitään. Kukaan ei ole kieltänyt asioimas­ta Stock­man­nil­la, mut­ta kaup­pa on tyhjä asi­akkaista. Viisas on varovainen, vaik­ka ei käskettäisi.

Koron­apoli­ti­ikkamme, eri­tyis­es­ti se, mitä julk­isu­udessa vaa­di­taan, on niin kallista, että sel­l­aiseen ylel­lisyy­teen ei muus­sa ter­vey­den­huol­los­sa ole varaa.

Niin­pä pitäisi taloudelle kalleimpia ja ihmisille han­kalimpia rajoituk­sia purkaa kus­tan­nuste­hot­to­muusjärjestyk­sessä. Tästä meil­lä ei ole kun­non tutkimusti­etoa, mut­ta pitäisi aivan ehdot­tomasti olla. Hyvin merkit­täviä päätök­siä joudu­taan tekemään mutu-pohjalla.

Niin­pä joudun minäkin arvailemaan.

Tästä eteen­päin tämä kir­joi­tus on silkkaa spekulaatiota.

Min­un lis­tani kär­jessä ovat perusk­oulun alim­mat luokat. Alalu­okkalaisille koulumat­ka on heille paljon vaar­al­lisem­pi kuin koron­avirus. Siitä, ovatko he tar­tun­nan lähteitä, on kovin eri­laisia käsi­tyk­siä. Jos ei saa taud­ista kun­non oire­i­ta, ei myöskään pärs­ki ympäri­in­sä, mut­ta lääkärit tietävät näistä asioista min­ua enem­män. Lancetis­sa julka­istu meta-ana­lyysi tuli siihen tulok­seen, että koulu­jen sulkem­i­nen on jok­seenkin hyödytön­tä. Ei täysin hyödytön­tä, mut­ta jok­seenkin hyödytön­tä. Tosin tilas­toti­eteil­i­jänä min­un on pakko sanoa, että viita­tuis­sa tutkimuk­sis­sa käyte­tyt tutkimus­menetelmät eivät min­ua täysin vaku­u­ta. Kan­nat­taisi tehdä koti­mainen tutkimus asi­as­ta. Avat­taisi­in vaik­ka yksi helsinkiläi­nen koulu kokeeksi.

Pienelle koul­u­laiselle päivä kolmis­taan isän ja isän laatikkovi­inin kanssa on las­ten­suo­jelulli­nen ris­ki. Lisäk­si on turha kuvitel­la, että vas­ta lukemista opiskel­e­vat oli­si­vat eri­tyisen tehokkai­ta etäopiske­li­joi­ta. Hin­ta koulunkäyn­nin lop­pumis­es­ta on korkea ja hyödyt vähin­täänkin epäselvät.

Etä­työstä pitäisi päästä pian taval­liseen työhön, kos­ka etä­työ on teho­ton­ta. Aluk­si se voi sujuakin, mut­ta tieto­jen lev­iämisen hidas­tu­mis­es­ta (ei yhteistä kahvi­tun­tia) koitu­vat ongel­mat kumu­loitu­vat. Viral­li­sis­sa etäkok­ouk­sis­sa käsitel­lään vain viral­liset asi­at, oikean kok­ouk­sen tauol­la voi nykäistä kol­le­gaa hihas­ta ja sanoa tai kysyä jotain. Näin tieto lev­iää organ­isaa­tion sisäl­lä. Voihan siel­lä työ­paikallakin pitää vähän etäisyyttä.

Pitäisikö ruokar­avin­to­lat ava­ta ehdol­la, että ruo­ka tar­joil­laan pöyti­in. Buf­fet-rav­in­tolois­sa viruk­set tart­tuvat val­ta­van paljon tehokkaammin.

Hal­li­tus päät­ti jo lopet­taa Uuden­maan eristämisen, joten en sano muu­ta kuin, että varsi­naiset epi­demi­ol­o­giset perus­teet kart­taan kat­so­ma­l­la näyt­täi­sivät ole­van eristää Pohjois- ja Etelä-Kar­jala muus­ta maas­ta. Ase­ta tar­tun­to­jen määrä/asukas log­a­r­it­mi­asteikolle niin ymmär­rät miksi.

Aasialais­ten käyt­tämien hen­gi­tys­suo­jien pitäisi olla pakol­lisia joukkoli­iken­teessä ja kaupois­sa – heti kun niitä on jostain saatavilla.

Ja vielä: koron­avet­er­aanin pas­si niille, jot­ka tutk­i­tusti ovat taudin jo sairas­ta­neet. Hei­dän määrän­sä saat­taa olla paljon suurem­pi kuin tiedämme. Pois­te­taan kaik­ki rajoituk­set nyt ainakin heiltä. Heitä kan­nat­taa sijoit­taa myös vaar­al­lisi­in asiakaspalvelutehtäviin.

[1] Tuon kuusi vuot­ta päät­telin epä­tarkasti kuollei­den iästä ja siitä, että sairaus iskee helpom­min huonokun­toisi­in ja perus­sairaisi­in. Suu­ru­us­lu­ok­ka lie­nee oikea.