Tekijä: Osmo Soininvaara

Smith-Polvisen liikennesuunnitelma pelasti Helsingin

HS teki kult­tuu­ri­teon visu­al­isoidessaan 1960-luvun autoide­olo­gian kauneim­man kukkasen, Smith-Polvisen liikennesuunnitelman.

Tuo suun­nitel­ma oli hirveä, mut­ta se itse asi­as­sa pelasti Helsin­gin. Se näyt­ti. mitä on sen tien päässä, johon liiken­teen kehi­tys kaupunkia vei.  Tämän nähtyään helsinkiläiset päät­täjät otti­at liiken­nepoli­ti­ikas­sa aivan toisen suun­nan. Ilman tätä rav­is­telua van­haa tietä olisi jatket­tu ja lop­putu­los olisi lop­ul­ta ollut jotain vision mukaista.

Ams­ter­damis­sa kävi samaan aikaa samal­la taval­la. Autokaupunkivi­sio pelästyt­ti päät­täjät ja sen jäl­keen Ams­ter­dam on men­nyt toiseen suun­taan – ja hyvin onnistuneesti.

Smith-Polvi­nen myötä­vaikut­ti huo­mat­tavasti Enem­mistö ry:n kasvu­un merkit­täväk­si vaikut­ta­jaryh­mäk­si, jon­ka kam­pan­join­nin ansios­ta autot pois­tet­ti­in Alek­sil­ta. Kahdek­san vuot­ta myöhem­min perustet­tu Helsin­ki-liike, joka myöhem­min otti nimek­seen Helsin­gin Vihreät.

Smith Polvisen pelästyt­tämä val­tu­us­to teki neljä merkit­tävää päätöstä.

Se

  1. alkoi sub­ven­toi­da joukkoli­iken­teen lipunhintoja;
  2. alkoi rajoit­taa autol­la tehtäviä työ­matko­ja rajoit­ta­mal­la pysäköin­tipaikko­jen määrää keskustassa;
  3. päät­ti rak­en­taa metron Kamp­ista Itäkeskukseen;
  4. ei lopet­tanutkaan ratikkaliikennettä.

Nämä toimet yhdessä merk­it­sivät liiken­nepoli­ti­ikan täyskään­nöstä. Niiden ansios­ta Helsin­gin niemelle suun­tau­tu­va autoli­ikenne ei ole kas­vanut vuo­den 1970 jälkeen.

Autoilun rajoit­tamisen keskus­tas­sa pelät­ti­in alen­ta­van asun­to­jen arvoa, mut­ta siinä kävi aivan toisin. Liiken­nepoli­ti­ikan täyskään­nös nos­ti kan­takaupun­gin arvoa asuinalueena merkit­tävästi, kos­ka liiken­teen hait­to­jen rajoit­ta­mi­nen paran­si asum­isolo­suhtei­ta. Vielä 1960-luvul­la asun­not oli­vat Kru­u­nun­haas­sa halvem­pia kuin Tapiolassa.

Helsin­gin Sanomien lois­tavas­sa artikke­lis­sa oli mielestäni yksi asi­avirhe. Siinä san­ot­ti­in, että Smith-Polvisen liiken­nesu­un­nitel­man arvio autoli­iken­teen määrästä meni aivan pieleen.  Ei ennuste mitenkään virheelli­nen ollut. Se olisi toden­näköis­es­ti toteu­tunut, jos suun­nitel­man mukaiset moot­tori­ti­et olisi raken­net­tu. Kaupungis­sa on auto­ja juuri niin paljon kuin sen teille ja kaduille mahtuu.

 

 

Saako suomalaisetkin ampua rajalle?

Opimme siis, että ilmastopako­laiset pitää ampua rajalle.

Var­teenotet­ta­va ske­naario ilmas­ton­muu­tok­ses­sa on Golf-vir­ran pysähtymi­nen. Suomelle luvat­tu läm­pen­e­m­i­nen muut­tuisikin kylmen­e­misek­si. Kat­sokaa kar­tas­ta, mitä Kanadas­sa on 60 lev­eyspi­irin pohjoispuolella.

Jos iki­jää alkaa peit­tää Suomea, tämä maa muut­tuu mah­dot­tomak­si paikak­si elää. Saako jäätä pak­enevat suo­ma­laiset ampua rajalle?

Provokaationi näyttää onnistuneen

Myön­nän, että kir­joituk­seni varus­tau­tu­mis­es­ta hal­lit­se­mat­tomaan ilmas­ton läm­pen­e­miseen oli tarkoituk­sel­lis­es­ti pro­voka­tori­nen. Halusin osoit­taa, kuin­ka isoista ongelmista oli kyse. Tiesin, että ennus­teeni siitä, että elinkelvot­tomik­si muut­tuvil­ta aluei­ta siir­tyvän väestön asut­tamis­es­ta myös pieni Suo­mi jou­tu­isi kan­ta­maan oman suh­teel­lisen osansa, herät­täisi huomio­ta. Se oli tarkoituskin.

Nyt voin tun­nus­taa, ettei esit­tämäni ske­naario ole kovin toden­näköi­nen. Toden­näköi­nen ske­naario on paljon huonom­pi. Sen sijaan, että maail­many­hteisö asut­taisi rauhanomais­es­ti 500 – 1 000 miljoon­aa ihmistä sol­i­daaris­es­ti eri puo­lille maail­maa, tämä pää­tyy toden­näköis­es­ti suurin soti­in ja yleiseen kaaok­seen. Jäl­keen päin moni – jos jää henki­in – toivoo, että olisi jaet­tu sol­i­daaris­es­ti ja rauhanomaisesti.

Panen tämän postauk­sen perään sik­er­män mielip­iteitä. Ne kan­nat­taa lukea ajatuksella.

Mie­lenki­in­toista oli, että min­ua syytet­ti­in siitä, että täl­lainen ongel­ma syn­tyy. Ikään kuin minä sitä Inti­aa kuiv­aisin. Sen sijaan perus­suo­ma­laiset kyl­lä kuiv­aa­vat, kos­ka ovat esit­täneet, ettei ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisek­si pidä tehdä yhtikäs mitään. Tämä tule­vaisu­us on se, mihin hei­dän poli­ti­ikkansa johtaa. Jotkut aja­vat sitä ymmärtämät­tään ja fik­sum­mat täysin tietäen mitä tekevät.

Huo­mat­ta­va osa kom­menteista sivu­ut­ti Int­ian väkirikkaiden osien kuiv­u­misen sil­lä, että Afrikas­sa pitäisi syn­tyvyyt­tä vähen­tää. Tässä taisi maali vähän siir­tyä. Sit­ten san­ot­tin, että tämä on vain tekosyy islami­laiseen invaa­sioon. Tiedok­si, ettei Intia ole islami­lainen maa.

Jotenkin väsyt­tävä oli argu­ment­ti, että se, mitä Suomes­sa tehdään, ei vaiku­ta juuri mitään, joten muun maail­man pitää ottaa vas­tuu ja me saamme elää kuin pel­los­sa. Maa­pal­lo voidaan jakaa 1 460 viiden miljoona ihmisen joukkoon ja tode­ta, ettei niistä yhdenkään kan­na­ta tehdä mitään. Tätä sanomaa tuo poruk­ka levit­tää ympäri maail­maa. Hyv­in­voin­ti­val­tion rahoi­tus ei ole kiin­ni siitä, että minä mak­san vero­ja. Ihan OK, jos lopetan vero­jen maksun?

Näi­den ”kansal­liskon­ser­vati­ivien” hen­gen­heimo­laiset Puo­las­sa, Unkaris­sa, Aus­tralias­sa ja Yhdys­val­lois­sa toimi­vat aivan samoin, Yhdessä tuo liike on vas­tu­ut­ta siitä, että maail­ma menee kohden tuhoa.

Mut­ta sit­ten näistä postauk­sista. Ilmeis­es­ti jostain ”kansal­liskon­ser­vati­ivien” sivus­toil­ta oli vähän maalitet­tu. Niin saman­laisia oli­vat kom­men­tit. Ne ker­to­vat tuon porukan ajat­te­lu­tavas­ta kaiken. En voi sille mitään, mut­ta en pysty pitämään heistä.

  • Meil­lä on puo­lus­tusvoimat nimeno­maan sitä varten, että tänne tunget­taisi­in meiltä kysymättä.
  • Dar­win­is­mi ja ydi­naseet kuu­lu­vat samaan yhtälöön kun viimeisiä elinkelpoisia aluei­ta jae­taan. Siihen ei kuu­lu hillit­semätön kan­so­jen vaellus.
  • Ei sit­ten tule mieleen se, että rajat sul­je­taan väki­val­loin? Aika help­poa ampua köy­hät kävellen liikku­vat rajalle ja hukut­taa vaik­ka Välimereen.
  • Kuten edel­lä kir­joitin, Suo­mi itsenäisenä maana valvoo rajo­jaan. Tän­nehän on toki pyrit­ty tule­maan kysymät­tä esim. vuon­na ‑39, mut­ta suo­ma­laiset oli­vat eri mieltä.
  • Tässä islamistises­sa invaa­sios­sa ei ole kyse mis­tään ilmas­ton­muu­tok­ses­ta vaan kaler­gisu­un­nitel­mas­ta, mikä tähtää valkoisen rodun tuhoamiseen. Richard Nico­laus von Couden­hove-Kaler­gi oli yksi EU:n perus­ta­jai­sistä ja idea löy­tyy suo­raan hänen kir­jas­taan Prak­tis­ch­er Idealismus.
  • Osmon kuvaile­maan ongel­maan on meil­lä työka­lut ole­mas­sa, viimek­si sitä tarvit­ti­in 1939–45.
  • Olen samaa mieltä, varautu­mi­nen on aloitet­ta­va, jot­ta ei olla yhtä huonos­ti varus­taudut­tu kuin vuon­na 1939, jol­loin väestön­si­ir­toa (ja ‑vai­h­toa) Suomeen yritet­ti­in viimeksi.
  • Meil­lä Suomes­sa vihreä sisämin­is­teri Ohisa­lo vain­oaa yhtä poli­it­tista aatet­ta eli kansal­lis­sosial­is­mia, mut­tei sen sijaan väki­val­taista vasem­mis­toa­nark­istista antifaa. Ohisa­lo on toden­nut, että ”kyse ei ole vain väki­val­las­ta”. Sisämin­is­teri lin­jasi, että jo pelkkä kansal­lis­sosial­is­tis­ten mielip­itei­den rauhanomainen ilmaisu syn­nyt­tää niin suur­ta yhteiskun­nal­lista kuo­huntaa, että aate täy­tyy kieltää.
  • Suvereeni val­tio saa ihan kuule Osmo itse määrätä mitä sen alueel­la tapah­tuu tai on tapah­tu­mat­ta. Tänne ei yksikään inti­lainen tule jos me päätetään, että ei tule. Viimeisenä keinona sit­ten on ottaa ne aseet kouraan. Ei tul­lut ryssäkään kauhean kauas rajan yli ja niil­lä sen­tään oli vähän enem­män mukanaan kuin rääsynsä.
  • Se ilmas­ton­muu­tos on ihan tutk­i­tusti Suomen etu.
  • Mail­la on sitä varten armei­jat, joil­la väestövyöry pysäytetään tarvit­taes­sa vaik­ka Itämeren poh­jaan. Siel­lä on tilaa.
  • Vapaa­muu­rari ja kryp­to­ju­u­ta­lainen Soin­in­vaara val­it­si juuri kohtalonsa.

On varauduttava massiivisiin väestönsiirtoihin

Tiedän, että ei pitäisi liet­soa tap­pi­omielialaa, mut­ta viimeaikaisten uutis­ten val­os­sa olen tul­lut aiem­paakin vaku­ut­tuneem­mak­si siitä, ettei ole real­is­tista pysäyt­tää ilmas­ton läm­pen­e­mistä kah­teen asteeseen, puolesta­toista asteesta nyt puhumattakaan.

Kun näin on, on varaudut­ta­va sopeu­tu­miseen, eikä se tule ole­maan help­poa. Edessä on mas­si­ivisia väestön­si­ir­to­ja, kun esimerkik­si sadat miljoonat intialaiset jäävät ilman vet­tä Tiibetin jäätiköi­den sulaessa.

Myös suuri osa Afrikas­ta on käymässä elinkelvot­tomak­si. Euroopas­sakin tulee ongelmia veden saamisen kanssa Espan­jas­sa ja Italiassa.

Tämä voi johtaa myös maid­en välisi­in kon­flik­tei­hin. Ital­ialaiset saat­taisi­vat esimerkik­si ajatel­la, että Po-joen laak­so pitäisi voi­da pelas­taa tekemäl­lä mas­si­ivi­nen vesi­varas­to Sveit­si­in, jonne liian nopeasti tule­vat sulamisvedet varas­toidaan annos­teltavak­si pitkin kesää. Tähän pitäisi vara­ta kokon­ainen kan­toni. Sveit­siläisil­lä voi olla asi­as­ta toinen mielipide.

Min­ul­l­la on itse asi­as­sa aika utu­inen kuva siitä, mihin kaik­keen miedän pitää varautua. Pelkään, että se johtuu siitä, ettei oikein kukaan tiedä kun­nol­la. Siitä, mitä kol­men asteen läm­pen­e­m­i­nen tosi­asi­as­sa merk­it­see, on liik­keel­lä yllät­tävän vähän tietoa, vaik­ka tämän katas­tro­faalisen kehi­tyk­sen toden­näköisyys on suuri.

Sato­jen miljoonien ihmis­ten asut­ta­mi­nen uud­estaan ei ole aivan kivu­ton asia. Minne he menevät? Katse kään­tyy tietysti har­vaan asut­tui­hin mai­hin kuten Aus­trali­aan – ja esimerkik­si Suomeen. Suomen osu­us tulee ole­maan usei­ta miljoo­nia, eikä sitä meiltä kysytä.

Ilmas­ton­muu­tok­sen edis­tämistä kan­nat­ta­vat puolueet voisi­vat Suomes­sa ajatel­la myös tätä. Tosi­asi­as­sa hei­dän poli­ti­ikkansa johtaa juuri siihen ”väestön­vai­h­toon”, jota he julk­iste­tuis­sa ohjelmis­saan vastustavat.

Kiireisin ongel­ma ilmas­ton muu­tok­seen sopeu­tu­mises­sa ovat tämä elinkelvot­tomik­si käyvien maid­en väestön uudelleen asut­ta­mi­nen. Seu­raa­va ongel­ma on meren pin­nan nousu jäätiköi­den sulaes­sa. Se tapah­tuu onnek­si viipeel­lä, mut­ta jos meren pin­ta nousee vaikka­pa vain par­il­la metril­lä, val­ta­va määrä ihmisiä joutuu muut­ta­maan ran­nikoil­ta sisä­maa­han. Ran­nikot kun ovat kaikkial­la tiheästi asuttuja.

Helsin­ki varautuu kaavoituk­ses­saan meren pin­nan nousu­un metril­lä. Se on ehkä liian vähän.

Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­nen on niin gigant­ti­nen haaste, että siihen pitää alkaa varautua heti. Olisi pitänyt alkaa jo vuosia sit­ten. Tarvit­sisimme myös paljon lisää tutkimus­ta läm­pen­e­misen paikallis­es­ta vaikutuksesta.

Jos siis uskon, että ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisessä eäon­nis­tu­taan, kan­nat­taako siis luop­ua sen vas­tus­tamis­es­ta. No ei todel­lakaan. Vaik­ka läm­pen­e­m­i­nen kolmel­la asteel­la on katas­tro­faal­ista, läm­pen­e­m­i­nen neljäl­lä asteel­la on vielä moninker­tais­es­ti kasastrofaalisempaa.

Miten auttaa perusduunaria ahdingossa?

Olin vähäl­lä kir­joit­taa poikkipuolisia ajatuk­sia Postin palkoista, kun asia oli kuumim­mil­laan, mut­ta mal­toin mie­leni ja päätin kir­joit­taa, kun tilanne on rauhoit­tunut. Koko keskustelu ja sen saa­ma suun­ta häir­it­sivät min­ua suuresti, kos­ka vakavaa ongel­maa kor­jat­ti­in mielestäni taval­la, joka ei toi­mi – tai ei skaalaudu, kuten nyky­isin on muodikas­ta sanoa.

Postis­sa olti­in kiis­tat­ta heiken­tämässä työe­htosopimuk­sia. Se liit­tyy ongel­maan, jota kut­su­taan nimel­lä työ­markki­noiden polar­isoi­tu­mi­nen. Sel­l­ais­ten hyvien työ­paikko­jen määrä on vähen­emässä, joi­hin ei tarvi­ta mitään eri­ty­istä osaamista tai koulutusta.

Ilmiö näkyy parhait­en mielestäni yllä olevas­sa kuvas­sa. Korkeampi koulu­tus on aina johtanut parem­paan työl­lisyy­teen, mut­ta 1980-luvun lop­ulle työt­tömyy­den tasot pysyivät jotenkin nipus­sa. Sen jäl­keen pelkän perus- tai kansak­oulun varas­sa ole­vien työt­tömyys on räjähtänyt.

Tästä esitetään paljon radikaalimpiakin luku­ja. Pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den työl­lisyysaste on vain 42 pros­ent­tia, mut­ta tämä on tilas­toil­la vale­htelemista. Ei-työl­lisi­in kuu­luu esimerkik­si 18 vuot­ta täyt­täneet luki­o­laiset. Työ­markki­noiden heit­to­pus­sei­hin eivät kuu­lu vain pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet, vaan myös merkit­tävä osa toisen asteen tutkin­non suorit­taneista. Onhan hei­dänkin työt­tömyysas­teen­sa 15 %

Olen­naista on, että työ­markki­na-ase­ma on heiken­tänyt nopeasti ja vakavasti työn­tek­i­jöil­lä, joil­la ei ole tar­jo­ta työ­nan­ta­jalle muu­ta kuin kak­si kät­tä. Näi­den kysyn­tä on vähen­tynyt ja määrä lisään­tynyt. Määrä on lisään­tynyt, vaik­ka koulu­tusaste on nous­sut, kos­ka moni aiem­min arvokas osaami­nen on menet­tänyt merk­i­tyk­sen­sä automaa­tion, dig­i­tal­isaa­tion ja glob­al­isaa­tion seurauksena.

Se mikä min­ua tässä asi­as­sa häir­it­si, oli että huomio kiin­nitet­ti­in 700 paket­ti­la­jit­teli­jaan, jot­ka aiot­ti­in pan­na samaan surkeaan työe­htosopimuk­seen varhais­jake­li­joiden kanssa. Varhais­jake­li­joi­ta on yli kymme­nen ker­taa enem­män. Onko kukaan kiin­nos­tunut hei­dän tilanteestaan?

Yksit­täis­ten työ­paikko­jen puo­lus­t­a­mi­nen kohta­laisen mas­si­ivisil­la tuk­i­lakoil­la pelas­taa joitakin onnekkai­ta, mut­ta jät­tää suuren enem­mistön heit­teille – niin kuin nyt ne varhais­jake­li­jat. Tämä ei ole voit­ta­va strategia

Puhu­mat­takaan niistä vielä huono-osaisem­mista, joiden työ­panok­ses­ta ei mak­se­ta euroakaan – siis työttömistä.

Pidän aika arve­lut­ta­vana yhteiskun­nal­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den kannal­ta, jos val­tio (tai kun­nat) ryhty­isi mak­samaan olen­nais­es­ti parem­paa palkkaa kuin mitä saman­laisille työn­tek­i­jöille mak­se­taan yksi­tyisel­lä puolel­la. Pitäisi paran­taa kaikkien asemaa.

Minä halu­aisin etsiä ratkaisua, joka aut­taa kaikkia yleis­es­ti eikä joitain onnekkai­ta erityisesti.

Olen­nainen kysymys on, mis­tä voisi löy­tyä töitä kor­va­maan entisiä hyviä duu­nar­i­työ­paikko­ja. Muual­la ne ovat löy­tyneet yksi­ty­i­sistä palveluista, mut­ta ei juuri meil­lä. Suo­mi on itsepalveluyhteiskunta.

Mik­si meil­lä ei ole kahvilois­sa tar­joil­i­joi­ta eikä huoltoasemil­la tankkaa­jia? Kos­ka ahne asi­akas ei halua mak­saa. Jos tar­joil­i­joiden palkat oli­si­vat pienem­piä tai jos hei­dän työhön­sä kohdis­tu­isi pienem­pi veroki­ila, tar­joil­i­joi­ta olisi enemmän.

Työ­markki­noiden huono-osais­ten ase­maa voi toki yrit­tää paran­taa nos­ta­mal­la alem­pia palkko­ja, mut­ta siinä on se vika, että se lisää työt­tömien määrää. Sik­si pitäisi antaa alimpi­en palkko­jen laskea, verot­taa niitä vähem­män ja tukea pieni­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulonsiirroilla.

Kom­ment­te­ja postin työehtosopimuskiistasta

Sodan ensim­mäi­nen uhri on totu­us. Sama kos­kee työ­markki­nari­ito­ja. Sik­si tietoni asi­as­ta ovat edelleen vajavaiset. Todel­li­sista palkkata­soista on täysin mah­do­ton saa­da tietoa, kos­ka ne  piilote­taan muodol­lisen taulukkopalkan ja eri­lais­ten palkan lisien muo­dosta­maan seka­sotku­un. Luulen, että tämä johtuu halus­ta estää eri alo­jen väliset palkkaver­tailut. Syynä lie­nee suo­ma­laisen sanan­laskun viisaus: kateus vie kalatkin vedestä.

Julk­isu­udessa ollei­den tieto­jen mukaan ulkop­uolisen on täysin mah­do­ton tietää, paljonko paket­ti­la­jit­telijoiden palkko­jen oli tarkoi­tus alen­tua ja mikä on palkkata­so ver­rat­tuna kil­pail­i­joiden käyt­tämään AKT:n sopimuk­seen. Raha­nar­voinen asia on myös, mil­laiset työa­jan jous­tot kum­mas­sakin sopimuk­ses­sa on. Ilmeis­es­ti kuitenkin Posti ei pysynyt täysin totu­udessa väit­täessään, että se pyrkii palkkakus­tan­nuk­sis­sa kil­pail­i­joiden tasolle Taisi yrit­tää vähän alle.

Aina voi yrit­tää. Helsingis­sä se ei ainakaan olisi onnis­tunut, kos­ka työn­tek­i­jät oli­si­vat äänestäneet jaloil­laan. Muual­la, jos­sa työti­laisuuk­sia on vähem­män, olisi ehkä onnistunutkin.

En pidä kuitenkaan suo­ta­vana, että Posti ryhtyy han­kki­maan kil­pailue­t­ua kil­pail­i­joi­ta huonom­mil­la työe­hdoil­la, vaik­ka en pidä perustel­tuna sitäkään, että postin pitäisi mak­saa mui­ta parem­pia palkko­ja vain, kos­ka veron­mak­sa­jat rahoittavat.

Kuin­ka huonoista palkoista oli siis kyse?

Olisi pitänyt kir­joit­taa tämä osa aiem­min, kos­ka olen hukan­nut läh­teen. Jos­sain iltapäiväle­hdessä näytet­ti­in palkkakuit­tia sitä, kuin­ka alas tämä uusi jo voimaan astunut työe­htosopimus oli palkat vienyt. Entisen luot­ta­mus­miehen palkkakuitis­sa luki noin 1600 €/kk, mikä onkin vähän. Kävi kuitenkin ilmi, että hän teki lyhen­net­tyä työvi­ikko, 25 tuntia/viikko (osaeläke?). Kokoaikaisen työn palk­ka olisi siis noin 2600 euroa. Se on selvästi alle medi­aa­ni­palkan, mut­ta merkit­tävästi enem­män kuin olisi luul­lut niistä julk­isu­udessa ole­vista varhais­jake­li­joiden tuntipalkoista.

(Huo­mat­takoon kuitenkin, että tieto on peräisin iltapäiväle­hdestä, eikä sen totu­udel­lisu­u­teen voi täysin luottaa.)

Perushoita­jil­la on paljon pidem­pi koulu­tus, mut­ta palk­ka on noin 500 €/kk heikompi.

Pait­si, että pienet palkat ovat pieniä, ne ovat suh­teessa toisi­in­sa pahasti vääristyneitä. Jotenkin tämä ammat­tiy­hdis­tys­ten edun­valvon­ta on johtanut nais­ten palkko­jen polkemiseen.

Strate­gia kokon­aan uusiksi

Mitä halu­an sanoa on, että tämä työ­markki­noiden polar­isoi­tu­mi­nen on vihe­liäi­nen ongel­ma, joka uhkaa koko lib­er­aalia demokra­ti­aa. Se nähti­in torstaina Bri­tan­ni­as­sa, jos­sa alem­man keskilu­okan äänestäjät äänes­tivät epä­toivois­saan omaa etu­aan vastaan.

Tälle asialle pitää tehdä jotain ja isosti. Ay-liik­keen keinot eivät tässä kuitenkaan auta vaan johta­vat pitkäl­lä aikavälil­lä vain huonom­paan suuntaan.

Tarvi­taan vapaampia työ­markki­noi­ta JA todel­la mas­si­ivista panos­tus­ta pieni­palkkaisten vero­jen alen­tamiseen ja täy­den­tävi­in tulonsiirtoihin.

Yhdessä nämä kak­si vievät paljon parem­paan suun­taan kuin kumpikaan erik­seen. Pelkät vapaam­min toimi­vat työ­markki­nat köy­hdyt­tävät pieni­palkkaisia, joten on loogista niitä vas­tus­taa. Pelkästään pieni­palkkaisia tuke­vat täy­den­tävät tulon­si­ir­rot aut­ta­vat köy­hyy­teen, mut­ta eivät yllä ole­van kuvan osoit­ta­maan ongel­maa, työttömyyteen.

Se pieni­palkkaisten tukem­i­nen, jota maa kipeästi tarvit­see, ei ole aivan hal­pa jut­tu. Puhutaan ainakin mil­jardista. Sik­si lom­pakkoaan rakas­ta­vat kokoomus­laiset eivät sitä halua. Demar­it taas eivät halua sik­si, että tämä strate­gia, vaik­ka olisi pieni­palkkaisille parem­pi, pienen­tää ay-liik­keen roolia.

= = = =

Vuo­den 2014 bud­jet­tineu­vot­teluis­sa tehti­in vähän niin kuin tässä esitän. Sovitel­tua päivära­haa saa­vat sai­vat 300 euron suo­jao­su­u­den ja niin sai­vat myös asum­is­tukea saa­vat pieni­palkkaiset. Yhdessä nämä toimet paran­si­vat osa-aikaisten kau­pan työn­tek­i­jöi­den net­toan­sioi­ta yli 200 €/kk eli yli 20 %.  Kysyin Maj-Len Remahlil­ta, kos­ka hän on saanut tupo-pöy­dässä aikaan jotain vas­taavaa, mut­ta hän ei vastannut.

 

Wahroosin “Kuinkas tässä näin kävi?” kannattaa lukea, mutta ei uskoa kaikkea

Luin tai oikeas­t­aan kuun­telin Björn Wahlroosin kir­jan ”Kuinkas tässä näin kävi?”. Olin ensin ajatel­lut skipa­ta koko kir­jan, mut­ta Six­ten Kork­man kehui sen alku­osaa, joten päätin kuunnella.

Six­ten oli oike­as­sa. Kir­jan ensim­mäi­nen puolisko on todel­la hyvä ja ana­lyyt­ti­nen taloushis­to­ria sodan­jälkeis­es­tä Suomes­ta. Opin paljon.

Se alkoi sotako­r­vauk­sil­la ja neu­vos­tokau­pal­la. Oli min­ulle uusi asia, että idänkau­pan sään­nöt pakot­ti­vat suo­ma­laisen teol­lisu­u­den tehot­tomaan omavaraisu­u­teen. Vai­h­tokaup­paan kel­paisi­vat vain tuot­teet, joiden koti­maisu­usaste oli korkea. Sik­si kaik­ki piti tehdä itse, vaik­ka olisi ollut järkevä käyt­tää ulko­maisia ali­hankki­joi­ta ja erikois­tua itse siihen, mis­sä on hyvä. Niin muual­la tehtiin.

Idänkau­pan seu­rauk­se­na Suomes­ta tuli maa, jos­sa ei kan­nat­tanut tehdä eikä tehty mitään hevos­ta pienem­pää. Ruot­si on saat­tanut maail­malle mon­ta men­estyvää kulu­tus­tavarabrändiä ja Suo­mi hal­paa bulkkia. Luulisi, että näin syr­jäisen maan ei logis­ti­sista syistä kan­nat­taisi erikois­tua kilo­hinnal­taan hal­paan tuotan­toon, jon­ka kul­jet­ta­mi­nen on kallista.

Suomen Pankin kum­mallis­es­ta rahapoli­ti­ikas­ta Nalle tekee minus­ta suo­ranaisen pal­jas­tuk­sen. Minä olen aina ihme­tel­lyt, miten joku saat­toi olla niin pöhkö, että ajaa Suomen syvään lamaan pönkit­tämäl­lä liki 20 pros­entin koroil­la epäre­al­is­tista markan arvoa. Nalle ker­too keskustelleen­sa val­u­ut­tapoli­ti­ikas­ta Suomen Pankin Markku Pun­ti­lan kanssa. Tämä oli sanonut, että tarkoi­tus on pakot­taa työ­markki­nat uud­is­tu­maan suuren laman uhal­la ja luop­umaan muun muas­sa työe­htosopimusten yleis­si­tovu­ud­es­ta. Pakko ei onnis­tunut vaan lamaan men­ti­in ja syvään. Ja pakkodevalvaatioon.

Jos tuo on tot­ta, koko Suomen Pankin poli­ti­ik­ka aset­tuu out­oon val­oon. Puhuisin läh­es maan­petok­ses­ta. Oliko täl­lä myös pankki­val­tu­us­mi­esten ja muun muas­sa Har­ri Holk­erin ja Kale­vi Sor­san siu­naus, vai eivätkö he ymmärtäneet, mitä oli­vat tekemässä ja siunaamassa?

Nalle on selvästi valmis­tau­tu­mas­sa eläkepäivi­in­sä, kos­ka hän tekee toisenkin pal­jas­tuk­sen. Tai ei se oikeas­t­aan mikään pal­jas­tus ole. Hän huo­maut­taa, että vuo­tisia veroka­len­tere­i­ta lukies­sa ei pitäisi kat­soa keitä siel­lä on vaan keitä siel­lä ei ole. Hän itsekään ei ole enää, kos­ka asuu Ruot­sis­sa. Hänen mukaansa aika paljon hänen­laisi­aan on siirtänyt omaisuuten­sa ja tulon­sa ulko­maille. Tämä tietysti pienen­tää Suomen tulo­ero­ja, mutta…

Piket­ty on oike­as­sa siinä, että tulo­jen tasaus edel­lyt­täisi globaale­ja toimia.

Kir­jan lop­pu­osa ei todel­la ole yhtä hyvä, mut­ta on ominta Wahlroosia. Siinä Nalle julis­taa, että työelämän jäykkyy­det, yleis­si­tovu­us (joista hän muis­taa maini­ta, että siitä päätet­ti­in SAK:n kan­nan vas­tais­es­ti. Minäkin muista Niilo Hämäläisen paasan­neen tele­vi­sios­sa, että tämän on por­varei­den vihon­vi­imeinen juoni ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä vas­taan, kun samat edut saa kuu­lumat­ta liit­toon) ovat vie­neet maan taloudenturmioon.

Nalle huo­maut­taa aivan oikein, että poli­it­ti­nen johta­ju­us on Suomes­ta kadon­nut. Hän syyt­tää siitä puolueken­tän pirstou­tu­mista ja esit­tää ratkaisuk­si vähem­män suh­teel­lista vaal­i­ta­paa, esimerkik­si kol­men hen­gen vaalipiirejä.

En ole var­ma, johtaisi­vatko Nallen lääk­keet taloudel­liseen men­estyk­seen, mut­ta siinä hän on oike­as­sa, ettei tämä maa ole teol­lisu­us­maana enää alku­unkaan kil­pailukykyi­nen. Kil­pailukykyä ei kan­na­ta mita­ta palkkata­so­ja ver­taa­mal­la vaan kat­so­ma­l­la, mihin yri­tyk­sen investoi­vat ja mihin eivät. Suomeen ei investoi­da juuri mitään. Täl­lä menol­la teol­lisu­us maas­ta hiipuu pois. Talouskasvua­han maas­sa ei ole ollut kymme­neen vuo­teen, mitä nyt ihan viime aikoina vähän ja ohimenevästi.

Onhan se vähän surullista, että Suo­mi on taan­tu­mas­sa pelkäk­si raa­ka-ainei­den tuot­ta­jak­si tuot­ta­maan sel­l­ua ja met­alle­ja, jot­ta muut voisi­vat jalostaa niistä arvokkai­ta tuot­tei­ta. Euroopan Japanista Euroopan Kongoksi.

Suomelle Wahlroos näkee men­estymis­mah­dol­lisuuk­sia dig­i­taloute­na, mut­ta huo­maut­taa, ettei tämä duu­nar­ia paljon lohdu­ta. Dig­i­talouden suuria tulo­ja voi olla myös vaikea verot­taa, kos­ka korkei­ta vero­ja pääsee pakoon muut­ta­mal­la maas­ta – tässä Wahlroos puhuu kuin kokemusasiantuntija.

Aika pes­simistisen kuvan Wahlroos luo Suomen taloudel­lis­es­ta tule­vaisu­ud­es­ta. Pes­simis­min perusteista on vaikea löytää aukkoa. Niitä löy­tyy kyl­lä hänen esit­tämistään lääkkeistä.

Tästä aiheesta tek­isi mieli jatkaa ja pohtia, mitä mah­dol­lisuuk­sia taan­tu­val­la Suomel­la on ylläpitää nyky­istä taloudel­lista tasa-arvoa.
On tietysti mah­dol­lista huole­htia ennen kaikkea henkilöko­htais­es­ta taloudel­lis­es­ta tur­val­lisu­ud­es­ta ja tyy­tyä nykyiseen tai tästä ehkä vähän laske­vaan elin­ta­soon ja elää siihen tyy­tyväisenä. Toisen vai­h­toe­hdon mukaan hyväksytään jous­ta­mavam­mat työ­markki­nat ja sen mukana suurem­mat taloudel­liset riskit ja saa­da keskimäärin parem­pi elintaso.

Minus­ta pitäisi hyväksyä suurem­mat palkkaerot ja tasa­ta tulo­ero­ja täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Tämä siis erään­laise­na koti­mais­ten työ­paikko­jen sub­ven­tioma­l­li­na, mut­ta se onkin sit­ten toisen jutun arvoinen asia.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 10.12.2019

Käsit­telyssä asun­tok­er­rosalaa 12 000 asukkaalle.

Pöy­dälle pan­nut asiat

Nal­len­rin­teen kaa­va Malmin lentokenttäalueella

2 800 onnel­lista uut­ta helsinkiläistä saa täältä asun­non. Kaupungille taloiudel­lis­es­ti hyvin kan­nat­ta­va kaa­va, help­po rak­en­taa ja sik­si esir­aken­nustyöt halpoja.

Her­ne­saaren kaava

His­to­ri­an suurin kaa­va, 7 800 asukas­ta ja paljon työ­paikko­ja, Kokoomus kipuilee keskus­tatun­nelin kanssa. Eteläisen Helsin­gin liikenne tulee puurou­tu­maan joka tapauk­ses­sa, ellei ruuhka­mak­su­ja ote­ta käyt­töön. Tähän ei puolen mil­jardin euron tun­neliy­hteys Län­siväylälle oikein auta, kos­ka ihmiset eivät enim­mäk­seen ole menos­sa Länsiväylälle.

Hakaniemen­ran­taan 1 250 asukasta

Tässä on ongel­mana taas ker­ran pysäköin­ti.  Minä ja moni muukin on ollut siinä käsi­tyk­sessä, että koko alueelle piti tul­la markki­nae­htoinen pysäköin­ti eli kaavamääräyk­ses­tä pois­tet­taisi­in velvol­lisu­us rak­en­taa normin mukainen määrä autopaikko­ja. Sinän­sä niitä saa rak­en­taa kuin­ka paljon halu­aa. Virkemiesten tulkin­nan mukaan tämä koskikin vain kolmea ran­nan taloa. Nykyisen kadun päälle raken­net­tet­ta­van läh­es tuhan­nen asukkaan kort­teli­in on raken­net­ta­va noin 200 hyvin kallista autopaikkaa. Ymmär­rän kaavamääräyk­sen vielä niin, että autopaikat on osoitet­ta­va ton­til­ta, joka noin tiivi­is­sä rak­en­teessa on eri­tyisen kallista. Olisi­han siihen viereen tulos­sa 700 euron tori­park­ki. Eikö niitä voisi vuokra­ta sieltä?

Hakaniemen ran­nan alue tulee muut­tumaan tämän kaa­van ja jo hyväksy­tyn hotel­likaa­van myötä dramaattisesti.

Jalankulk­i­joiden kadun­yl­i­tysjär­jeste­ly­jen suunnitteluperiaatteet

Nyt var­maankin jo päätetään. Liiken­nesu­un­nit­telupääl­likkö on onnis­tunut häl­ven­tämään pahim­mat epäluulot.

Toimi­alan tulos­bud­jet­ti vuodelle 2020

Helsin­gin kiin­teistö­toi­mi on suuren luokan rahankäyttöä.

Menop­uolel­la menee investoin­teina katu­i­hin ja liiken­neväyli­in 149 M€, raken­nuk­si­in ja niiden kor­jauk­seen 260 M€, jos­ta koulu­raken­nusten kor­jauk­si­in 92 M€. Puis­toi­hin ja liikun­ta-alueisi­inkin 33 M€.

Rahaa myös tulee, yhteen­sä mil­jar­di euroa, jos­ta val­taosa, 780 M€ on vuokrat­u­lo­ja. Toim­intakate on 513 M€, jos­ta kuluu pois­toi­hin 265 M€, joten tulok­sek­si tulee 247 M€.

Kiin­teistöjä myy­dään 133 miljoon­al­la eurolla.

Sinän­sä olen sitä mieltä, ettei virkamiesor­gan­isaa­tio ole rak­en­teeltaan paras pyörit­tämään täl­laista omaisu­us­mas­saa. En siis arvostele henkilöitä vaan toim­intat­a­paa ja ‑val­tuuk­sia.

Puoti­lan ostari nurin ja tilalle hybridirakentamista

Tämä oli meil­lä 27.8.2019 eikä kaavaan ole tehty merkit­täviä muu­tok­sia lausun­to­jen johdosta.

Län­si-Helsin­gin raitiotei­den yleissuunnitelma

Ilah­dut­ta­va suun­nitel­ma. Pikaratik­ka Kolmikul­mas­ta Man­ner­heim­inti­etä Munkkiniemeä viistäen Huopalah­den ja Vihd­in­tien kaut­ta Pohjoishaa­gan ase­mal­la  ja edelleen Kantelettarentielle.
Uudet kiskot myös Topeliuk­senkadul­la ja Fredal­la välil­lä Kamp­pi-Bule­var­di. Nelo­nen siir­tyy kulke­maan Topeliuk­senkat­ua pitkin Töölön­torin kaut­ta ja sieltä edelleen joko Eiraan tai Kata­janokalle — laskel­mat on tehty sen perus­teel­la, että nelo­nen menisi Eiraan, Kymp­pi Kata­janokalle ja ykkö­nen kympin nykyiselle päät­tärille, mut­ta tästä ei vielä päätetä.

Ratikkakisko­jen tieltä pois­tuu pysäköin­tipaikko­ja. Ne kor­vataan lisäämäl­lä vinopy­säköin­tiä sivukaduil­la (edel­lyt­tää niiden muut­tamista yksisu­un­taisik­si) ja kaven­ta­mal­la jalka­käytäviä. Jotenkin tun­tu­isi parem­mal­ta siirtää nämä paikat kau­pal­lisi­in pysäköintilaitoksiin.

Län­silinkin yleissuunnitelma

Ihan hirveä ajo­ramp­pi Ruo­holan­den sil­lalle. Minä olisin valmis käyt­tämään aika paljon investoin­ti­ra­haa tämän estämisek­si. Kos­ka nämä investoin­ti­tarpeet johtu­vat sata­mas­ta, sata­man pitäisi osal­lis­tua kustannuksiin.

Gunil­lantie 3:n asemakaava

Tämä kaa­va oli meil­lä 28.8. Nyt se on palan­nut lausun­nol­ta eikä siihen juuri ole tehty muu­tok­sia. Aiem­min jotain huolto­varikkoa varten oli varat­tu kokon­ainen kort­teli. Nyt se pure­taan ja sijoite­taan asuin­talo­jen alak­er­taan. Miten ihmeessä ennen haaskat­ti­in kaavoituk­ses­sa maa­ta täl­lä tavalla?

120 uut­ta asukasta.

 

 

 

 

200 pakollista pysäköintipaikkaa Hakaniemeen

Hakaniemen ranta osal­lis­tuu kokeilu­un markki­nae­htois­es­ti pysäköin­nistä. Se ei tarkoi­ta, ettei alueelle raken­neta autopaikko­ja vaan, että niitä raken­netaan niin paljon kuin tule­vat asukkaat halu­a­vat, mut­ta ei enem­pää. Käytän­nössä niitä ehkä ei raken­neta, vaan asukkaat vuokraa­vat paikkansa torin ale raken­net­tavas­ta pysäköin­tilu­o­las­ta, kos­ka tämä on todennäköisest5i halvem­pi vaihtoehto.

Kaavas­sa on naa­puriko­rt­telis­sa kuitenkin noin 200 pakol­lista autopaikkaa. Tämä oli pieni yllä­tys, kos­ka minä ja moni muukin oli siinä käsi­tyk­sessä, että tämä kort­teli kuu­luu markki­nae­htoisen pysäköin­nin kokeilu­un. Kyseinen kort­teli raken­netaan nykyisen Hakaniemen sil­lalle johta­van tien päälle. Tie siir­tyy lähem­mäs Mer­i­hakaa samal­la, kun Hakaniemen sil­ta kor­vataan uudella.

Liiken­nesu­un­nit­telupääl­likön seli­tys oli, ettei tässä voi har­joit­taa markki­nae­htoista pysäköin­tiä, kos­ka alue kuu­luu asukaspysäköin­nin piiri­in. Myön­nän läh­es ilmaisi­in asukaspysäköin­tipaikkoi­hin liit­tyvän yhteismaaongelman.

Ongel­ma on kuitenkin ratkaistavis­sa yksinker­tais­es­ti. Päätetään, että osoite tässä kort­telis­sa ei oikeu­ta asukaspysäköin­ti­tun­nuk­seen. Syr­jivää? Ei sen syr­jiväm­pää kuin on määräys rak­en­taa järkyt­tävän kalli­ita autopaikko­ja, jot­ta ei käyt­täisi noi­ta kadun­var­si­paikko­ja. Pahim­mil­laan tämä syr­jimi­nen siis pakot­taa rak­en­ta­maan autopaikko­ja, kos­ka ei voi käyt­tää kadun­var­si­paikko­ja. Kaavamääräys pakot­taa siihen, vaik­ka asukkaista yhdel­läkään ei olisi autoa.

Kyse ei ole aivan vähäis­es­tä asi­as­ta. Nuo 200 autopaikkaa mak­sa­vat arvi­ol­ta 10 M€. Tätä lukua en papereista löytänyt, mikä ei tarkoi­ta, etteikö sitä jos­sain olisi. Käytin varovais­es­ti lukua 50 000 €/paikka, mut­ta noin tiivi­isti raken­netul­la ton­til­la luku voi olla huo­mat­tavasti suurempi.

Autopaikkanor­mi on 1/150k‑m2. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa, että kym­men­tä asun­toa kohden on raken­net­ta­va 4–5 autopaikkaa. Ei auto­ja omis­te­ta tuol­la alueel­la läh­eskään noin paljon, keskimäärin vain noin 2/10 asun­toa, vaik­ka asukaspysäköin­ti on käytän­nössä ilmaista. Alueel­la ei myöskään ole pulaa asukaspysäköin­tipaikoista, kos­ka auton omis­t­a­mi­nen tuol­la alueel­la ei nyt vain ole tapana eikä tarpeellista.

Kuka nuo autopaikat joutuu mak­samaan? Maan­omis­ta­ja eli kaupun­ki, kos­ka ton­tin arvo las­kee jok­seenkin tarkkaan autopaikko­jen aiheut­ta­man lisäkus­tan­nuk­sen verran.

Haaskaavaa rahan käyttöä.

Syntyvyys ja maahanmuutto

Jokaisel­la on oma seli­tyk­sen­sä syn­tyvyy­den lasku­un – yleen­sä sel­l­ainen, joka tukee hänen ajatusmaailmaansa.

Pelkään, ettei syynä ole lap­siper­hei­den huonon­tunut ase­ma. Sille sen­tään voisi tehdä jotain. Uskon, että syynä on lapset­tomien elämän muut­tumi­nen mie­lenki­in­toisem­mak­si. Nuorten aikuis­ten maail­ma tar­joaa aiem­paa enem­män kaikkea kiehto­vaa. Lap­sia ei tarvi­ta tuo­maan sisältöä elämään. Sille on vaikea tehdä mitään.

Vähän samas­ta syys­tä helsinkiläis­nuoret mak­sa­vat jär­jet­tömästi asumis­es­ta Kallios­sa, keskel­lä kaikkea mielenkiintoista.

Toki nuorten aikuis­ten taloudelli­nen epä­var­muuskin vaikut­taa, mut­ta ei se ole niin paljon huonom­mak­si ole men­nyt, että selit­täisi asi­aa kuin pieneltä osin.

On siis vain mukaudut­ta­va alhaiseen syn­tyvyy­teen ja otet­ta­va huomioon, että syn­tyvyys voi laskea vielä tästäkin. Jokainen sukupolvi olisi nyky­menol­la kol­man­nek­sen edel­listä pienempi.

Vielä ei ole julka­istu laskelmia, mitä eläkkeille ja eläke­mak­suille tapah­tuu, mut­ta pian tämän karseu­den edessä ollaan. Ja vanhustenhoidolle.

Aluk­si syn­tyvyy­den alen­e­m­i­nen vain vahvis­taa julk­ista talout­ta. Eivät syn­tymät­tömät lapset olisi kah­teenkymme­neen vuo­teen töi­hin men­neet, mut­ta koulu­un oli­si­vat. Onkin ris­ki, ettei asialle tehdä mitään, kos­ka aku­ut­tia ongel­maa ei vielä ole. Paha jut­tu nuorten kannalta.

Vaik­ka Euroop­pa har­maan­tuukin, nuo­ria on maail­mas­sa paljon. Seu­raav­ina vuosikym­meninä kym­meniä miljoo­nia nuo­ria aikuisia tulee muut­ta­maan Euroop­paan Aasi­as­ta ja Afrikas­ta – taval­la tai toisella.

Suomeen tarvi­taan 35 000 työperästä maa­han­muut­ta­jaa vuodessa.

Työperäistä maa­han­muu­ton osalta saa olla Kanadan tavoin valikoi­va. Pako­laisia ei voi vali­ta. Sik­si he eivät demografista ongel­maamme ratkaise, kos­ka useimpi­en koulu­tus ei vas­taa työelämämme vaatimuksia.

Pako­lais­ten lapset tule­vat käymään suo­ma­laisen koulun ja ovat sik­si paljon van­hempiaan osaavampia. Ja puhu­vat suomea.

Sivu­juon­teena san­ot­takoon, ettei pako­lais­poli­ti­ikkakaan ole kovin johdon­mukaista. Maa­han pääs­sei­den oikeustur­vas­ta pide­tään koroste­tun hyvää huol­ta, mut­ta maa­han pääsemistä saa estää miten tahansa luku­un otta­mat­ta rajalle ampumista. Oikeusmurhia saa tehdä, mut­ta vain maan rajo­jen ulkopuolella.

Suomen on vaikea houkutel­la halut­tua työvoimaa. Emme ole houkut­tele­via johtuen mar­rasku­us­ta, kum­mallis­es­ta kielestä ja epälu­on­tev­as­ta suh­tau­tu­mis­es­ta muun näköisi­in. Tätä ajatellen tun­tuu kaistapäiseltä, että niitäkään, joille olisi työ­paik­ka odot­ta­mas­sa, ei maa­han päästetä tai sitä viivytetään.

Super­cellin halu­amien huip­punört­tien seisot­ta­mi­nen jonos­sa kahdek­san kuukaut­ta on eri­tyisen käsit­tämätön­tä. Annamme paljon tasoi­tus­ta Virolle, jonne pääsee viivytyksettä.

Tur­va­paikan hak­i­joista voisi koulutet­tu­jen ja työ­paikan saanei­den antaa jäädä maa­han työlu­van turvin, vaik­ka perus­teet human­itääriseen lupaan eivät täyttyisikään.

Olemme avut­to­mia työl­listämään human­itäärisiä maa­han­muut­ta­jia. Se tulee meille kalli­ik­si. Pitäisi tun­nus­taa, että työ­nan­ta­jan silmis­sä maa­han­muut­ta­jat eivät ole ainakaan aluk­si yhtä hyvää työvoimaa kuin suomea puhu­vat. Kun tosi­a­sia on ensin saatu tun­nuste­tuk­si, voidaan miet­tiä keinoa: palkkatu­ki tai palka­s­ta tin­kimi­nen. Nyt maa­han­muut­ta­jat työl­listyvät Wolt-kuskeik­si tai rak­en­tamisen kaltaisille aloille, joil­la käytän­nön palkat ovat TES:n taulukkopalkko­jen yläpuolel­la, jol­loin maa­han­muut­ta­jalle on lail­lista mak­saa mui­ta huonom­paa palkkaa.

Tarvit­semme laa­ja-alaisen maa­han­muut­to-ohjel­man, joka pitäisi tehdä tosi­asi­at tun­nus­taen ilman minkään värisiä ide­ol­o­gisia silmälaseja.

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kokoomuk­sen Nykypäivä-lehdessä haastaja-palstalla

Onko joukkoliikenteen suosio Helsingissä vähentynyt?

Lisää kaupunkia Helsinki­in ‑ryh­mässä etsit­ti­in syytä siihen, mik­si joukkoli­iken­teen suo­sio on Helsin­gin Sanomien mukaan pienen­tynyt Helsingis­sä vuodes­ta 2012 vuo­teen 2018. Kir­joitin siihen pitkän vas­tauk­sen. Kos­ka näin sen kanssa paljon vaivaa, julkaisen vas­tauk­sen myös täällä.

Onko joku vaivau­tunut luke­maan tuo­ta tutkimusta?

Siinä käyte­tyn otan­tamenetelmän vuok­si tulok­set eivät ole kovin tarkko­ja, joten pie­nil­lä muu­tok­sil­la ei olisi mitään tilas­tol­lista merk­i­tys­tä. Mut­ta tuo tutkimus ei myöskään ker­ro, että joukkoli­iken­nematkat oli­si­vat vähen­tyneet. Tutkimuk­sen mukaan ne ovat henkeä kohden pysyneen ennal­laan ja siis kas­va­neet väk­ilu­vun mukana. Väestönkasvu oli 7,3%.

Eri­lais­ten matko­jen määrä lisään­tyi Helsingis­sä seuraavasti:
Autot 3,6 %
Joukkoli­ikenne 7,2 %
Fil­lar­it 84 %
Käve­ly 35 %.
Minus­ta tämä ei näytä mitenkään toivottomalta.Kun käve­ly ja pyöräi­ly ovat lisään­tyneet, on matko­jen kokon­ais­määrä kas­vanut ja sik­si joukkoli­iken­teen osu­us on pienen­tynyt vaan ei käyt­tö. Kun kat­somme vain auto- ja joukkoli­iken­nematko­ja, joukkoli­iken­teen osu­us on kasvanut.

Mut­ta sit­ten otan­nas­ta. Haas­tat­telu­un kut­sut­ti­in paljon yli 38 000 henkeä ja heistä run­saat kymme­nen­tuhat­ta (28%) suos­tui. Näin mata­la vas­taus­pros­ent­ti tuot­taa melkein var­masti oto­sharhaa, kos­ka vas­taami­nen ei ole sat­un­naista. Oto­sharhas­ta ker­too jotain se, että autot­tomi­in koti­talouk­si­in kuu­lui vas­taa­jista 26 %, vaik­ka heitä tilas­tokeskuk­sen rek­ister­i­ti­eto­jen mukaan pitäisi olla 32 %. Auton­o­mis­ta­jat ovat siis vuo­den 2018 näyt­teessä yliedustettuja.
Vierask­ieli­nen väestö vas­tasi todel­la laiskasti ja on sik­si voimakkaasti aliedustettuna.

Jos halu­aa seu­ra­ta joukkoli­iken­teen käyt­tömääriä, aika paljon luotet­tavam­paa dataa saa HSL:n lipun­myyn­nistä. HSL:n lip­putu­lot ovat metron ja Kehäradan käyt­töön oton jäl­keen kas­va­neet tun­tu­vasti ja liiken­nemärät Län­siväyläl­lä vähen­tyneet. HSL:n lip­pu-uud­is­tus toteutet­ti­in kevääl­lä 2019, joten se ei voin­ut tähän tutkimuk­seen vaikuttaa.

Raidein­vestoin­nit lisäävät joukkoli­iken­teen kulku­ta­pao­su­ut­ta lähin­nä sitä kaut­ta, että rak­en­t­a­mi­nen keskit­tyy asemien ympärille. Se ei tapah­du ihan heti.

Ylipään­sä Helsin­gin Sanomia ei kan­na­ta pitää läh­teenä, jos uutiseen liity numeroita.