Tekijä: Osmo Soininvaara

Miksi sosiaalista asuntotuotantoa ei ota syntyäkseen

Kun­nat ovat peräti huono­ja rak­en­ta­maan sosi­aal­ista vuokra-asun­to­tuotan­toa. Jotenkin tont­te­ja ei koskaan löy­dy. Tähän on ole­mas­sa hyvin yksinker­tainen seli­tys ja asi­aan on hyvin yksinker­tainen ratkaisu.

Sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ei syn­ny, kos­ka sel­l­ainen on kun­nan kannal­ta erit­täin epäit­sekästä. Kyse ei ole niinkään kil­pailus­ta hyvistä veron­mak­sajista vaan pyrkimyk­sistä vält­tää kalli­ita asukkaita.

Oulus­sa teh­dyn tutkimuk­sen mukaan 10 % asukkaista aiheut­taa 81 % sote-menoista. Kun ver­taa Helsin­gin ja Oulun asu­jaimis­toa, voisi arva­ta, että tilanne on Helsingis­sä vielä vinompi.

Sosi­aalises­sa asun­to­tuotan­nos­sa tulee etusi­ja antaa – tai ainakin tulisi antaa — hädä­nalaisim­mille. Sik­si niihin tulee suh­teessa väestöön paljon mie­len­ter­veyskuntoutu­jia ja las­ten­suo­je­lu­ta­pauk­sia. Jos ei ole tule, asun­not on jaet­tu väärin. Jat­ka lukemista “Mik­si sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ei ota syntyäkseen”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 19.5.2015

Kaik­ki asi­at hyväksyt­ti­in sel­l­aise­naan esi­tyk­sen mukaan yksimielis­es­ti. Pari huomautusta:

Laut­tasaaren suuri päiväkoti

On arvostel­tu sitä, että tehdään näin suuri päiväkoti, lap­sia pari sataa. Minäkin tätä vähän ihmettelin, kos­ka olin joskus antibioot­tire­sis­tanssia koskevas­sa kon­sen­suskok­ouk­ses­sa. Isot päiväkodit ovat melkoisia infek­tio­gen­er­aat­tor­e­i­ta. Seu­raa hel­posti kor­vat­ule­hduskierre.  Kyse on tilan ja toimin­nan suun­nit­telus­ta niin, etteivät päiväkotiryh­mät joudu liiak­si tekemisi­in keskenään. Tämä ei kuitenkaan ole kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan asia. Me kaavoita­mme sitä, mitä hallintokun­nat tilaa­vat. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 19.5.2015”

Jaakko Särelältä merkittävä analyysi asuntojen hinnoista

Reak­tor Oy julka­isin netis­sä tiedot asun­to­jen hin­take­hi­tyk­ses­tä postinu­meroalueit­taan kart­tati­et­ona. Se on jo sinän­sä mie­lenki­in­toinen. Kan­nat­taa käy­dä kat­so­mas­sa tästä.

Nyt Jaakko Särelä on analysoin­ut dataa vuosit­tain vuosi­na 2005 – 2014 regres­sio­ana­lyysil­la niin, että hän hin­to­jen muu­tos­ta on selitet­ty asukastiehey­del­lä asukkai­ta /km2 tai tarkem­min sanoen sen logaritmilla.

Koko maan taso

Koko maan tasol­la vuon­na 2005 regres­siok­er­roin oli negati­ivi­nen. Asun­to­jen hin­nat nousi­vat siis nopeam­min siel­lä, mis­sä asukkai­ta oli vähän ja hitaam­min tiivis­tii raken­ne­tu­il­la alueil­la. Tämä jäl­keen negati­ivi­nen kul­mak­er­roin alkoi ensin loiven­tua ja lop­ul­ta muut­ti etumerkkin­sä posi­ti­ivisek­si vuon­na 2010. Sen jäl­keen posi­ti­ivi­nen kul­mak­er­roin on joka vuosi jyrken­tynyt. Kun kyse on koko maan aineis­tos­ta, muu­tos on ollut käsit­tämät­tömän nopea.

Silmämääräis­es­ti vaikut­taa siltä, että tiivi­isti asut­tu­jen aluei­den asun­to­jen hin­to­jen nousu ei ole kiihtynyt, vaan väljästi raken­net­tu­jen aluei­den asun­to­jen hin­nat ovat kään­tyneet laskuun.

Helsin­ki

Seu­raavak­si Jaakko Särelä selvit­ti asi­aa Helsingis­sä. Helsingis­sä kul­mak­er­roin on ollut koko ajan posi­ti­ivi­nen, mut­ta jyrken­tynyt joka vuosi. Jälleen kyse on enem­mänkin siitä, että väljästi raken­net­tu­jen aluei­den osalta hin­to­jen nousu­vauhti on hidas­tunut ja vuon­na 2014 jopa kään­tynyt hiuk­sen hienoon lasku­un. Suh­teessa tiivi­in kaupunki­rak­en­teen arvo on nous­sut joka vuosi vähän enemmän.

Jälleen silmämääräis­es­ti tarkastel­tuna lin­er­aari­nen malli ei näyt­täisi ole­van kovin hyvä. Ero väljästi ja keskimääräis­es­ti raken­net­tu­jen aluei­den välil­lä olisi aika pieni ja ero keskimääräis­es­ti ja tiivi­isti raken­net­tu­jen välil­lä selvästi isom­pi. Kan­takaupun­ki vetää, eivät lähiöt! Jat­ka lukemista “Jaakko Särelältä merkit­tävä ana­lyysi asun­to­jen hinnoista”

Kiistaa Keskustan aluetaloustieteellisen ryhmän ajatuksia voi kuunnella myös Ylen Areenasta

Jos intomielis­es­ti halu­aa seu­ra­ta tätä kinaa Keskus­tan talous­maanti­eteel­lisen työryh­män esi­tyk­sistä, mut­ta pitäisi tehdä tietokoneel­la muu­ta työtä, voi kään­tyä Ylen Areenan puoleen.

Kävimme toraile­mas­sa asi­as­ta Ylen ykkösaa­mus­sa Pil­vi Torstin (sd) ja Johannes Hir­vaskosken (kesk.) kanssa. Lähetys on kuul­tavis­sa tästä.

 

Vasemmistolainen strategia?

Otto Köngäs, demari, opiske­li­ja, duu­nari ja jär­jestöjyrä Vallilas­ta, kir­joit­ti vap­puaat­tona blogilleen vap­put­er­veisiä vasem­mis­tolle. Siinä hän surkut­teli vasem­mis­ton tilaa ja ennen kaikkea etsi ulospääsyä.

Minäkin olen sitä mieltä, että suun­taa pitäisi kään­tää mon­ta piirua vasem­malle. Vasem­mis­to­laisu­udel­la tarkoi­tan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan (Big Gov­ern­ment) ja pien­ten tulo­ero­jen puo­lus­tamista sekä kaikkien oikeut­ta meri­it­ti­hyödykkeisi­in (asum­i­nen, koulu­tus, ter­vey­den­hoito ja kult­tuuri). Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta mure­nee, yhteiskun­nal­liset erot kas­va­vat. Ei hyvä asia lainkaan!

Könkään viesti­in voi mon­elta osin yhtyä. ”Tiede” on vasem­mis­to­lais­ten arvo­jen, hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan ja pien­ten tulo­ero­jen puolel­la. Näi­den asioiden puo­lus­ta­jien, demarien, vihrei­den ja vasem­mis­toli­iton ei kan­nat­taisi keskit­tyä kalastele­maan tois­t­en­sa vesil­lä. Ei myöskään liit­toutua yhdek­si vasem­mis­to­blokik­si ja pro­filoitua kukin oma­lle taholleen. Vihreille hän antoi, aivan oikein, tehtäväk­si kil­pail­la kokoomuk­sen ja RKP:n kanssa kaupunkien lib­er­aaleista äänestäjistä.

Demareille hän antoi mie­lenki­in­toisen tehtävän, kun ottaa huomioon, että tek­sti on syn­tynyt Helsin­gin Vallilas­sa: pitää ään­tä ruuh­ka-Suomen ulkop­uolis­ten aluei­den palveluista ja työ­paikoista. Tot­ta, sik­si­hän demar­it ovat menet­täneet kan­na­tus­taan perus­suo­ma­laisille ja osin Keskustallekin. Me sit­ten jaamme kokoomuk­sen ja vasem­mis­toli­iton kanssa Helsingin.

Kovin ove­laa poli­it­tista tak­ti­ik­ka ei luulisi tarvit­ta­van, että yllä luet­telemil­leni ”vasem­mis­to­laisille” tavoit­teille saisi taak­seen äänestäjien enem­mistön. Niin ylivoimainen enem­mistö suo­ma­lai­sista tukee tasa-arvoista yhteiskun­taa. Jat­ka lukemista “Vasem­mis­to­lainen strategia?”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 19.5.2015

Laut­tasaaren puis­toon päiväkoti

Ase­makaavas­sa puis­tok­si merk­itylle alueelle kaavoite­taan 2500 k‑m2:n päiväkoti. Voimas­sa ole­van mitoituk­sen mukaan lap­sia tulisi yli 200, ellen nyt ole ihan väärin ymmärtänyt. Minus­ta päiväkodit pitäisi rak­en­taa asuin­talo­jen alak­er­toi­hin, mut­ta tätä en oival­tanut ehdot­taa, kun Vat­tuniemessä muutet­ti­in teol­lisu­us­tont­te­ja asuin­ton­teik­si. Alueel­la on pulaa sekä päiväkoti­paikoista että koulu­paikoista, kun kaupunki­a­sum­i­nen on tul­lut lap­siper­hei­den suosioon.

Pis­ara-radan asemakaava

Ase­makaavaan on muis­tu­tusten ja lausun­to­jen joh­dos­ta tehty kym­meniä teknisiä tark­istuk­sia, joi­hin pystyy otta­maan kan­taa vain esit­te­lyn jäl­keen. Huomio­ta kiin­nit­ti, että tun­nelia on loiven­net­tu Vauhti­tien kohdal­la. Se tarkoit­ta­nee kuilun piden­tymistä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 19.5.2015”

Teollisuuskaupungista cityksi

Jo tuhan­sia vuosia sit­ten kaup­pi­aat ja käsi­työläiset muo­dos­ti­vat suuria kaupunke­ja. Työn­jako ja erikois­tu­mi­nen loi­vat niis­sä ylel­lisyyt­tä, johon ympäröiväl­lä maaseudul­la ei ole yllet­ty. Vau­raus syn­tyi kasautu­mise­duista – siitä, että pienel­lä alueel­la oli paljon eri alo­jen osaa­jia, joiden taidot täy­den­sivät toisi­aan ja jot­ka muo­dos­ti­vat toisilleen asiakaskunnan.

Teol­lisu­uskaupun­git oli­vat luon­teeltaan eri­laisia. Tehdas on riip­pu­vainen kaupungista vain työvoimare­serv­inä mut­ta ei vuorovaiku­tuskent­tänä. Tehtaan kannal­ta kasautu­mise­dut eivät ole järin suuria. Sik­si tehtai­ta nousi maaseudulle ja kaupun­ki muo­dos­tui tehtaan ympärille.

Teol­lisu­uskaupun­ki on pulas­sa, jos tehdas katoaa. Vaik­ka suurin osa asukkaista ei olekaan ollut tehtaan palveluk­ses­sa, he ovat myyneet palvelu­ja tehtaan työläisille – ja tietysti toisilleen.

Jälki­te­olli­nen kaupun­ki, city, merk­it­see palu­u­ta vuorovaiku­tuskaupunki­in. Tehtaan paikan rahan tuo­jana ovat otta­neet luo­van luokan elinkeinot. Ne ovat riip­pu­vaisia ympäröivästä kaupungista ja toi­sis­taan. Kasautu­mise­dut ovat merkit­täviä eikä kaupun­gin kan­nat­tavalle koolle näytä ole­van ylära­jaa. Kaikkial­la maail­mas­sa on meneil­lään val­ta­va muut­to suuri­in kaupunkei­hin. Jat­ka lukemista “Teol­lisu­uskaupungista cityksi”

Terveisiä Smolnaan (2/2): tilaa työllisyyden kasvulle

Jot­ta talous saataisi­in tas­apain­oon, pitäisi työl­lis­ten määrän nous­ta noin 200 000 hen­gel­lä. Sil­loin työl­lisyys olisi Ruotsin tasoa. Ongel­mamme on, että työ­markki­namme ei ole sel­l­aises­sa kun­nos­sa, että työl­lisyys voisi nous­ta 200 000 hen­gel­lä, vaik­ka Tilas­tokeskuk­sen laskemien työt­tömien määrä on liki 300 000, piilo­työt­tömät mukaan luet­tuna 400 000. Tilas­tokeskuk­sen laske­ma työt­tömyysaste on nyt noin 10 % ja se voi laskea alim­mil­laan noin seit­semään pros­ent­ti­in. Tämä tarkoit­taa, että työl­lisyys voisi nous­ta korkein­taan 80 000 hengellä.

Mis­tä tämä johtuu? Kun työt­tömyys las­kee alle tas­apain­o­työt­tömyy­den (NAIRU), työ­nan­ta­jat eivät löy­dä halu­a­maansa työvoimaa työt­tömien kesku­ud­es­ta, vaan alka­vat ostaa sitä toisil­taan. Palkkata­so nousee tuot­tavu­ut­ta nopeam­min, maan kil­pailukyky heikke­nee, vien­ti hidas­tuu ja työt­tömyys ponkaisee uud­estaan ylös.

Vuon­na 2008 työt­tömyys las­ki het­kel­lis­es­ti alle kuu­den pros­entin. Seu­rauk­se­na oli palkko­jen nousu tasolle, joka nyt yleis­es­ti tun­nuste­taan liian suurek­si ja jon­ka syytä pitkälti on laman jatku­mi­nen. Katas­trofia vauhdit­ti kokoomuk­sen Sari Sairaan­hoita­ja ja EK:n halu päästä eroon keskite­ty­istä palkkasopimuksista.

Jos halu­amme vält­tyä aivan kohtu­ut­tomil­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan heiken­nyk­siltä, on tehtävä tilaa työl­lisyy­den parane­miselle. Olisi pitänyt tehdä jo edel­lisel­lä vaa­likaudel­la. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Smol­naan (2/2): tilaa työl­lisyy­den kasvulle”

Terveisiä Smolnaan (1/2) Kuuden miljardin sopeutus

VM on laskenut, että julkisen talouden sopeu­tus­tarve on noin kuusi mil­jar­dia euroa. Tämä on noin kolme pros­ent­tia brut­tokansan­tuot­teesta. Työl­lisyytemme lep­ää vien­nin hiipumisen takia koti­maisen kysyn­nän varas­sa. Jos kysyn­nästä pois­tet­taisi­in heti ensiku­un alus­sa kuusi mil­jar­dia, ajaisimme kansan­talouden syvään lamaan, eikä julki­nen talous kohen­tu­isi lainkaan.

Vaik­ka sopeu­tus on vält­tämätön, sitä ei voi siis toteut­taa ker­ral­la. Ura, joka tähtää julkisen talouden ali­jäämän mak­si­maaliseen paran­tamiseen, ei ole mak­si­maal­is­ten leikkausten tie. Sopeu­tus on osat­ta­va ajoit­taa järkevästi. Leikkauk­set pitäisi toteut­taa nousukau­den aikana. Olisi hyvä kek­siä sel­l­aisia meno­jen leikkauk­sia ja vero­jen koro­tuk­sia, jot­ka voitaisi­in pan­na toimeen lyhyel­lä varoi­tusa­jal­la, kun suh­dan­tei­den parane­m­i­nen antaa siihen tilaa. Verop­uolel­la arvon­lisäveroa on mah­dol­lista korot­taa parin kuukau­den varoi­tusa­jal­la. Meno­jen osalta tämä on vaikeam­paa. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Smol­naan (1/2) Kuu­den mil­jardin sopeutus”

Kun on kuopan pohjalla, ei pitäisi jatkaa kaivamista

Keskus­tan van­ha alue­poli­it­ti­nen strate­gi, alueke­hi­tys­neu­vos Mat­ti Sip­po­la kir­joit­taa HS:n mielipi­desivul­la, että ei pidä paikkaansa, että Keskus­tan työryh­mä vaatisi uusien asun­to­jen rak­en­tamisen lopet­tamista Helsingissä.

Hän ker­too, että ennen keskus­ta on käyt­tänyt pääkaupunkiseudun kasvun rajoit­tamiseen investoin­tiveroa, jot­ta työ­paikko­ja ei syn­ty­isi liikaa. Kir­joituk­ses­ta saa sen käsi­tyk­sen, että näin pitäisi tehdä nytkin.

“Helsin­gin seu­tu voisi keskit­tyä kehit­tämään sel­l­aisia työ­paikko­ja, jot­ka ovat tarpeel­lisia kan­sain­välisen kil­pailun kannal­ta. Nämä työ­paikat olisi luon­nol­lista sijoit­taa hyvien liiken­ney­hteyk­sien päähän lento­ken­tästä.” Jat­ka lukemista “Kun on kuopan poh­jal­la, ei pitäisi jatkaa kaivamista”