Kunnat ovat peräti huonoja rakentamaan sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa. Jotenkin tontteja ei koskaan löydy. Tähän on olemassa hyvin yksinkertainen selitys ja asiaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu.
Sosiaalista asuntotuotantoa ei synny, koska sellainen on kunnan kannalta erittäin epäitsekästä. Kyse ei ole niinkään kilpailusta hyvistä veronmaksajista vaan pyrkimyksistä välttää kalliita asukkaita.
Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan 10 % asukkaista aiheuttaa 81 % sote-menoista. Kun vertaa Helsingin ja Oulun asujaimistoa, voisi arvata, että tilanne on Helsingissä vielä vinompi.
Sosiaalisessa asuntotuotannossa tulee etusija antaa – tai ainakin tulisi antaa — hädänalaisimmille. Siksi niihin tulee suhteessa väestöön paljon mielenterveyskuntoutujia ja lastensuojelutapauksia. Jos ei ole tule, asunnot on jaettu väärin.
Sanoin pitäisi, sillä VM:n virkamiehet ovat valittaneet, että pääkaupunkiseudullakin eräät kunnat, jotka kerskuvat täyttävänsä ara-osuuden normit, valitsevat niihin hyvätuloisia juuri, jotta eivät joutuisi maksamaan huono-osaisten kuluja.
Helsinki voisi selvitä omasta osuudestaan antamalla tontteja VVO:lle. VVO vuokraa myös ARA-asunnot markkinahintaan. Sosiaaliseksi ja pykäliä noudattavaksi se saa tämän rahastuksen naamioimalla asian niin, että se maksaa vuokratalojensa tappioita muuttotappioalueilla. Helsingin luvut kaunistuisivat, mutta yhtään köyhää ei saisi asuntoa. (Sinänsä kaupunki voisi rakentaa itse ara-tuotannon päälle näitä VVO-hintaisia ausntoja ja pitää voitot itse, mutta tämä onkin toisen postauksen asia.)
Miten tähän sitten pitäisi vastata? Yksinkertaisesti jakamalla sote-menot seudun kuntien kesken tasan. Silloin niitä ei pääse pakoon häätämällä huono-osaiset naapurikuntiin.
Myös verotulojen tasausjärjestelmää voisi korjata suuntaan, joka palkitsisi enemmän kunnassa asuvista vähätuloisista tai tulottomista.
Tämän vuoden alusta verotulojen tasausjä’rjestelmä on muuttunut taas vähän entistä monimutkaisemmaksi. Se menee suunnilleen näin:
Verotulojen tasausjärjestelmässä maksavia kuntia on noin 60 ja loput 270 ovat saavia kuntia.
Näille 270 kunnalle tulotonkin asukas on kelpo tulonlähde, koska hän lisää kunnan saamaa tasausta. Jokainen tulotonkin asukas lisää kunnan saamia verotuloja noin 2800 €:lla /vuosi. Koskee myös syntynyttä lasta.
Noiden maksavien 60 kunnan osalta tilanne on toinen. Niiden tasausmaksu pienenee noin 1200 €:lla asukasta kohden riippuen jonkin verran kunnan tulotasosta.
Tämä järjestelmä on juuri muutettu, mutta oikeastaan se pitäisi muuttaa uudestaan niin, että tasauksessa jokaisesta asukkaasta taattaisiin kunnalle vaikka tuo muidenkin kuntien saama 2800 €, jolloin vastaavasti suurituloisten maksamia veroja tasattaisiin enemmän vaikka suhteellisen voimakkaalla leikkurilla jossain 50 000 euron vuositulojen kohdalla.
Tämä on ratkaistavissa, mutta siitä tulisi aika monimutkaista. Siksi olisi paljon yksinkertaisempaa yksinkertaisesti vain koota kunnallisvero metropolin tasolla ja jakaa kuntien käyttöön niiden asukasluvun suhteessa. Loppuisi turha kilpailu ja sosiaalista asuntotuotantoa alkaisi syntyä, kun kunta saisi tuloja kaikista kuntalaisista yhtä paljon.
Kilpailu on hyvä asia, mutta kilpailu kunnan asukkaita valikoimalla rinnastuu dopingiin.
Miksi pitää olla sosiaalista asuntotuotantoa?
Jos kumminkin rakennetaan sama määrä asuntoja, niihin mahtuu ihan yhtä monta asukasta, jaettiinpa ne arvalla tai markkinaehtoiseti. Itseasiassa arvalla jakamalla niihin mahtuu todennäköisesti vähemmän, koska jos joutuu maksamaan markkinahinnan, todennäköisesti vähän optimoi neliöiden määrää.
Päivän, taikka eilisen, hesarin mukaan sosiaalisen asuntotuotannon vuokria vahditaan haukkana niin että 40 vuoden aikana saa nipin napin seinät pysymään pystyssä. Sääntelyä pois niin alka mökkejäkin nousta. Ja toisekseen, jos se 10% aiheuttaa ne 80% sosiaalipuolen kuluista, ei se osuus miksikään muuttuisi jos kaupungin vuokra-asunnoisa asuisi 10%, 20% tai vaikka 30% kaupungin asukkaista?
Tarkoitus on työntää ne naapurikuntaan. Siksi on paha asia, että kaupungit jakautuvat useiksi kunniksi toisin kuin ennen, jolloin kaupunki koostui yhdestä kunnasta ja jos kaupunki laajeni rajojensa yli, kaupunkia laajennettiin.
Alihinnoiteltu asunto on pahempaa tuhlausta kuin asumistuki ja asumistuki on pahempaa tuhlausta kuin perustulo. Markkinahinta kaikelle.
Aivan pirun monimutkaista, eikö olisi helpompaa vain lakkauttaa kunnat? Mitä niillä muutenkaan tekee, varsinkaan kun Suomessa on asukkaita vain yhden suurkaupungin verran.
Perustulolla on muuten aavistuksen intuition vastaista kannatusta. Jos on uskominen Ajatuspaja e2 :n tutkimusta. Tyypillisin kannattaja on vähätuloinen, pääkaupunkiseutulainen, vihreitä tai vasemmistoliittoa kannattava kotiäiti- tai isä ja/tai opiskelija(?). Intuitio sanoisi, että he olisivat asumistukijärjestelmän romuttamisen suurimpia häviäjiä?
Konteksti: Kannatan perustuloa. Siirtymävaiheella varustettuna uskon, että Suomi olisi oikeasti parempi paikka juuri ja myös edellämainituille ryhmille.
Onko Osmolla tarkoitus hamuta Helsinkiin kaikki kynnelle kykenevät sosiaalitapaukset ja köyhät taiteilijat vain siksi että he haluavat asua stadissa. Suomelle taitaisi olla edullisempaa majoittaa heidät vaikka Karjaalle.
“Sosiaalisessa asuntotuotannossa tulee etusija antaa – tai ainakin tulisi antaa – hädänalaisimmille. Siksi niihin tulee suhteessa väestöön paljon mielenterveyskuntoutujia ja lastensuojelutapauksia. Jos ei ole tule, asunnot on jaettu väärin.”
Asuntojen oikein jakaminen ei riitä, kun niitä pitäisi myös irtisanoa oikein. Tai edes korottaa vuokraa tulojen kasvaessa, tietenkin niin, että marginaalivero on kohtuullinen. Harva jäisi asumaan kaupungin vuokrakämppiin, jos joutuisi maksamaan siitä saman (tai vaikka enemmänkin) mitä vapailla markkinoilla.
Jostain syystä tulorajat kuitenkin herättävät aivan valtavaa periaatteellista vastustusta. Teknisistä yksityiskohdista voi väitellä, mutta luulisi olevan selvää, ettei tuettua asumista pidä tarjota kenellekkään, joka ei sitä oikeasti tarvitse. Ghettoutumisenkin voi ratkaista vaikka laittamalla osan asunnoista vapaille markkinoille, ja välttelemällä kokonaisten vuokrataloalueiden rakentamista.
Mielenkiintoinen tapaus tämä VVO. Uusin osavuosikatsaus (2015 ensimmäinen kvartaali) kertoo:
“Korkein hallinto-oikeus ratkaisi VVO Vuokra-asunnot Oy:n yleishyödyllisyyden peruuttamista koskeneen hallintoriidan VVO-konsernin eduksi.”
Ja:
“Liikevaihto oli 90,9 miljoonaa euroa.”
“Tulos ennen veroja oli 60,4 miljoonaa euroa.”
“Käyvän arvon muutos tuloksessa oli 26,0 miljoonaa euroa”
VVO teki siis 91 M€ liikevaihdolla 34 M€ tuloksen. Miten kenenkään kannattaa asua vuokralla? No niiden, joilla ei ole kykyä oman asunnon hankintaan, vaikka se tulisikin todellisuudessa halvemmaksi. No miten sitten voi olla varaa kalliiseen vuokra-asuntoon? No siten, että veronmaksajat antavat asumistukea. Ja VVO kiittää ja pokkaa.
Epäilen, että pääkaupunkiseudun kunnallisesta vuokra-asuntotuotannosta suurin osa annetaan asumistuetulle väestönosalle. Maakunnista etelään töihin pyrkivät jäävät nuolemaan näppejään.
Vuokra-suntojen luovutus 18-vuotiaille on lopetettava. Jos saa asunnon ja sen päälle asumis- ja toimeentulotuen, ei opiskelu ja työssäkäynti kiinnosta.
Miten ajattelit pakkomajoittaa ihmisiä Karjaalle? Jos sosiaalinen asuntotuotanto keskitetään metsään kukaan ei halua asua siellä ja tuloksena on tyhjiä asuntoja landella ja kodittomia ihmisiä Helsingissä.
Tällä hetkellä maksetuista vanhuuseläkkeistä on rahastoitu ennakkoon noin 20 prosenttia. Muut kerätään palkkakuluista ja niide sivukuluista ja ovat ansaistematonta sosiaaliturvaa.
Nuorten puolesta ehdotankin että kaikki yli takuueläkkeen menevät eläkkeet leikataan noin 80% (vain rahastoitu osa eläkkeistä maksetaan). Tällöin työssäkäynti alkaa kinnostamaan nuoria sukupolivia ja kaikki kynnelle kykenevät eläkeläiset alkavat etsiä töitä.
Miten tässä olet määritellyt “kunnan kannalta”. Kunta koostuu asukkaistaan ja asukkaiden välillä on varmaan kovastikin erimielisyyttä vaikkapa siitä, miten paljon kunnan rahoja pitäisi käyttää sosiaaliseen asuntotuotantoon. Ne, jotka kyseisistä asunnoista pääsevät nauttimaan, takuulla kannattavat sitä, mutta muut eivät varmaan niinkään.
Sitten toinen juttu on se, että kenelle ne kuntien sosiaalisen asuntotuotannon asunnot menevät. Minusta täälläkin on mainittu, että kuntien asunnoissa asuu pitkälti työssäkäyviä ihmisiä ja kunta jopa haluaa tätä (kai segregaation minimoimiseksi), mutta minustakin ne olisi järkevintä varata vain hädänalaisimmille, joiden asumisen kunta maksaa toimeentulotukena joka tapauksessa, vaikka he asuisivat yksityisissä asunnoissakin.
Sinälläänhän asunnoista, joiden vuokrataso on kunnan subventoima (eli siis alle markkinahinnan) eivät täysin tulottomat hyödy lainkaan, koska heillä toimeentulotuki maksaa kaiken muutenkin. Sen sijaan palkkaa saavat hyötyvät, minkä vuoksi on ymmärrettävää, että heillä on paljon kovempi hinku päästä sinne (tai olla lähtemättä pois, jos joskus ovat saaneet jalan oven väliin). Tämän porukan asuttamista kunnan vuokra-asuntoihin ei ole juuri järkeä, jos tarkoituksena on auttaa kaikkein hädänalaisimpia. Ennemminkin se vain asettaa itsensä elättämään kykeneviä ihmisiä eriarvoiseen asemaan sen mukaan, ovatko he päässeet kunnan vuokra-asuntoon vai eivät.
Tota, miten sinä ajattelit että tuo veroprosentti päätetään? Kun tässä käy äkkiseltään niin, että verotuloista päättää joku jossain ja menoista taas kunnat toisaalla, eli kunnat osoittaa sormella sitä jotian jossain (maakuntavaltuustolle) että rahat ei riitä, kun palvelut ei toimi.
Koska matalapalkka-alojen toimijat eivät voisi muuten maksaa niin alhaista palkkaa. Nykyinen palkkataso perustuu siihen, että työntekijän äippä ja iskä osallistuu kaupan alan kustannuksiin majoittamalla heidän työntekijänsä ilmaiseksi tai halvalla taikka vaihtoehtoisesti kunta hoitaa kaupan alan työntekijöille halvat asunnot.
Ilman sosiaalista asuntotuotantoa alimmat vuokratasot nousisivat.
Miten olisi aiheeseen liittyvä kilpailutus kaikkien Suomen maakuntien kesken?
Miksi ihmeessä kaikkien sosiaaliatapausten pitäisi asua kaikkein kalleimmalla seudulla, ja vielä Helsingin veronmaksajien piikkiin? Tuossa ei ole nähdäkseni mitään järkeä! Hekö muka ainoastaan äänestävät Osmoa, hei nyt herätys!
Ole kuvannut esimerkin, tai itse asiassa parikin, hyvää tarkoittavasta järjestelmästä, joka kääntyy itseään vastaan.
Ensinnäkin sosiaalinen asuntotuotanto ei ole kenenkään kannalta hyvä asia. Se on yksi markkinahäiriöistä, jotka nostavat kaikkien asumiskuluja. Pääosin sosiaalinen asuntotuotanto pitää ajaa alas, eikä se missään nimessä kuulu kunnan toimialaan. Eihän kunta maksa sosiaalisia autojakaan!
Vammaisten asuminen on oikeastaan ainoa pieni yksityiskohta, joka saattaisi olla kunnalle kuuluvaa toimintaa. Mutta esimerkiksi päihderiippuvaisten hoitaminen toistuvasti siihen kuntoon, että he voivat taas uudelleen retkahtaa, ei ole kenenkään etu, ei edes päihderiippuvaisen.
Joku kysyy varmaan kohta, mistä saadaan sitten kasvukeskusten matalapalkka-alojen työntekijät. Intressihän on työnantajan, ei kunnan pl. kunnan tarvitsemat matalapalkkatyöntekijät. Suomessa oli hyvin toimiva työsuhdeasuntojärjestelmä monilla aloilla. Se tuhottiin ammattitaidottomasti tehdyillä veroratkaisuilla. Niidenkin taustalla oli puhdas sairas kateus, eikä ymmärretty, että eniten kärsivät pienituloiset. Ratkaisu on siis verotukseen oikaiseminen.
Toiseksi kuntien väliset tasaukset ovat kyseenalaisia. Ne kannustavat hoitamaan asioita huonosti, juuri kuten kuvasit. Jos kunta hoitaa asiansa hyvin, sitä pitää kannustaa. Jos taasen huonosti, pitää loputkin tuet ottaa pois.
Ei se kovin huonosti muillakaan mene
http://www.sato.fi/fi/sijoittajille/konsernin-tunnusluvut
Reiluinta kai olisi, että niin menot ja tulot, sekä myöskin edut sekä haitat, jaettaisiin TASAN maamme kaikkien kaupunkien ja kuntien kesken.
Olisiko silloin oikea periaate tasoittaa ns. “sosiaalitapausten” lukumäärä maassamme alueittain, siis samassa suhteessa niiden alueiden pinta-alaan? Nykyisin taitaa Helsinki joutua kantamaan tuosta joukosta suurimman taakan ja vastuun, mm. kaikkine ympäristöhaittoineen. Ne ovat juuri niitä tiivistymisen aiheuttamia haittoja.
Onko köyhillä mielestäsi minkäänlaisia ihmisoikeuksia?
Kerro tuo briteille, ranskalaisille tai ruotsalaisille. 🙂 Lontoo, Pariisi ja Tukholma muodostuvat useista kunnista.
Ongelma on, että tuemme kuntia = ihmisiä, jotka hoitavat asiansa huonosti. Terve kilpailu kuntien välillä on hyvä asia ja sitä kannattaa tukea pienentämällä verotulojen tasausta.
Jos katsoo kunnan velvoittaita Suomessa ja Ruotsissa, Tukholma muodostuu yhdestä kunnasta, lansdtinget. Sen ohella on myös “kuntia”, joiden tehtäviin kuuluu jotain sellaista, jota meillä kutsutaan kunnanosahallinnoksi. Sama koskee Lontoota ja Pariisia. Meillä kunnan päätehtävä on terveydenhuollon järjestäminen. Noissa molemmissa se on lähinnä valtion vastuulla, joten Englannissa kunnan koko on koko maa.
Ei kai köyhällä ole oikeutta valita asuntoaan, vaikka ihmisoikeudet onkin. Työttömälläkin on velvoite ottaa työtä vastaan n. 100–150 kilometrin säteeltä, niin miksei sitten asunnottomalla asunnon ottovelvoitetta.
Minustakin bloginpitäjä tahattomasti tai tahallaan sekoittaa sosiaalitapaukset ja matalapalkka-alojen työntekijät.
Ja ennenkuin kukaan ehtii sanoa sitä ääneen, minusta nämä ovat eri ihmisiä.
Väite3 sosiaalitapausten haalimisesta ei ollut kyllä minun vaan kommentaattoreiden. Olen aika hyvin tietoinen siitä, miten asukkaat kaupungin vuokrataloihin valitaan. Niissä asuu 20 % helsinkiläisistä, joten enemmistö on kyllä työssä käyviä tavallisia ihmisiä.
Jos ihmisoikeudeksi määritellään oikeus elää haluamallaan alueella, niin että lapsillekin riittää omat huoneet, eipä niitä ole Helsingissä kaikilla keskituloisillakaan. Asukkaalla on taloudellinen intressi pitää asumiskulunsa toimeentulotuen normitason alapuolella — jos hänellä on sen verran tuloja, ettei toimeentulotukea saa.
Sitten Helsingin asuntotuotantoon littyy sellainenkin aspekti, että tilastokeskuksen mukaan Helsingin suomea ja ruotsia puhuva asujaimisto kasvoi 2000->2014 noin 12 500 hengellä (mukaan lukien ex-sipoolaiset). Muita kieliä puhuva 53 000 hengellä. Mikä lienee suhdeluku sosiaalisella puolella?
No, miksi sitten viittaat “hädänalaisimpiin”, jos todellisuudessa heidän merkityksensä sosiaalisen asuntotuotannon kannalta on täysin mitätön ja todellisuudessa “sosiaalinen asuntotuotanto” tarkoittaa sitä, että jollain mystisillä kriteereillä kaadetaan kunnan rahaa (=subventoitua asumista) joillekin työssäkäyville kuntalaisille ja tämä rahoitetaan sillä, että joiltain toisilta työssäkäyviltä kuntalaisilta verotetaan touhun kustannukset.
Jos nyt joku voisi vihdoin selittää, mikä tolkku tässä on. Ymmärrän sen, että niiden ihmisten asuttaminen, jonka kunta joutuu joka tapauksessa maksamaan (nämä kuuluisat “hädänalaisimmat”) voi kunnan kannalta olla järkevää asuttaa kunnan omiin asuntoihin sen sijaan, että maksetaan yksityisille vuokranantajille, koska tällöin pystyy itse vaikuttamaan siihen, mitä tarjotaan, mutta sen perustelu puuttuu edelleen, miksi tavallisille työssäkäyville pitäisi kaupungin järkätä subventoituja asuntoja.
Joku perusteli tätä sillä, että muuten matalapalkkatöihin ei saada tekijöitä. No, sitten ei saada. Se on niiden työnantajien ongelma. Jos heidän tarjoamansa työn lisäarvo ei ole niin suuri, että se kattaa elämisen vaikka Helsinigissä, niin sellaista työtä ei sitten ole järkeä Helsingissä tehdä. Tai siis ainakaan sen työn tekemisellä ei ole järkeä houkutella ihmisiä muuttamaan Helsinkiin ja rahoittaa tämä sillä, että tehdään niistä töistä, joiden tekeminen on kannattavaa, verottamalla kannattamatonta.
Erittäin hyvin sanottu. Poliittisessa päätöksenteossa on aina parasta se, että sama taho päättää verotuksesta ja verorahojen käytöstä. Jos tahot ovat eri, niin sillä verotuksesta päättävällä on aina insentiivi saada painettua veroja alaspäin, ja taas niitä käyttävillä saada verorahojen kulutusta ylöspäin.
Kun asiasta päätetään samalla tasolla, joutuvat päättäjät panemaan puntariin verokevennykset/korotukset ja palvelujen parantamisen ja huonontamisen. Lisäksi tällä tavoin toimittaessa kaikki pelaaminen rahajaon pelisäännöillä (vaikka nuo OS:n mainitsemat 2800€ per tuloton) jää pois, kun toimijat eivät optimoi toimintaansa niiden pelisääntöjen porsaanreikien maksimoimiseksi (jolla ei ole mitään poliittista hintaa), vaan kaikki kulutuksen lisääminen pitää kattaa verojen korotuksilla tai toisaalta kaikki menojen vähennykset, jotka saadaan tehtyä, voidaan antaa suoraan kansalaisille verokevennyksinä tai rahankäyttönä johonkin muuhun.
Eli siis joko asiasta X pitää päättää valtion tasolla, jolloin automaattisesti tapahtuu alueellinen tulojen ja menojen tasoittuminen, tai sitten kunnille pitää antaa autonomia päättää asiasta X, mutta myös sitten oikeus kerätä verot sen kattamiseksi.
Onko ihmisoikeus todella niin laaja, että se kattaa sen, että saa asua haluamallaan paikalla haluamanlaisessa asunnossa? Toteutuuko tämä juuri kellään yhteiskunnan kaikkein rikkaimpia lukuunottamatta?
Minulla on ihan lähipiirissä tuore tapaus, jossa työtön 56v otti “asumuseron”, koska nyt sossu maksaa hänelle rahaa ja kaupunkiasunnon. Eikä hän saa enää ikinä töitä kuitenkaan. Työssä käyvä puoliso esti aiemmin kaiken tuen saamisen. Puoliso jäi siis yksin maaseudulle omakotitaloon. Mutta käytännössä nuo asuvat nyt yhdessä kaupunkiasunnossa, jonka sossu maksaa.
Tiedän muitakin tuollaisia tapauksia, kun ei saa rahaa puolison tulojen takia, kannattaa erota ja ottaa ilmainen kämppä yhteiskunnalta.
Ruotsissa on välissä maakäräjähallinto, joka maksaa sotekulut.
Iso-Britannian osalta olet oikeassa ja siellä julkinen terveydenhoito on tunnetusti yksi koko Euroopan huonolaatuisimmista. Suuria yksiköitä ei ole mahdollista saada toimimaan, vaikka ne paperilla näyttävät hyvältä.
Juuri näin!
Mutta tämä ei ole optimiratkaisu, sillä päätöksenteko pitää organisoida niin, että se tapahtuu oikealla tasolla. Ei ole mitään järkeä siinä, että sama valtuusto päättää sekä kunnan leikkikenttien että sairaaloiden sijoittamisesta, koosta ja varustetasosta.
Kuntayhtymillä on omat tunnetut ongelmansa ja suurkunnilla niitä vasta olisikin, koska leikkikentät, sairaalat ja sosiaalinen asuntotuotanto. Valtion ja kuntien väliin on järkevää rakentaa joku nimeämätön vaali- ja veropiiri, jonka valtuusto käsittelee ja päättää vain “isoja” (sanotaan vaikka yli 1000 k€:n) asioita.
No, voidaanhan ne nimetä kuntayhtymiksi, mutta niiden valtuusto pitää valita suorilla vaaleilla.
Päin vastoin, Iso-Britanniassa on ollut yksi koko Euroopan parhaimman laatuisista terveydenhoitojärjestelmistä;)
Sosiaalinen asuntotuotanto on yksi monista esimerkeistä, joissa alunperin hyvää tarkoittava päätös muuttuu ajan kuluessa hyväksikäyttöjärjestelmäksi, sosiaalisten etujen lypsyksi.
Helsingin kaupunki omistaa 50.000 asuntoa!!! Tässä massassa on rahaa kiinni noin 10 miljardia euroa. Tuotto on huono.
Systeemin hyväksikäyttö on tietty se, että kerran kaupungin asunnon saanut ei pääsääntöisesti tule koskaan siirtymään omistus- tai vapaiden markkinoiden vuokra-asuntoon koska asuminen kaupungin hyyryläisenä on niin halpaa ja usein sijainti on loistava. Siis vaikka tulotaso olisi noussut vaikka ministeritasolle!!!. Asuntoa kyllä vaihdetaan jonottamalla, mutta kaupungin asunnosta toiseen, isompaan, parempaan, merinäköalaan jne.
Miksi monen mielestä niin upea poliittinen systeemimme ei saa edes näin yksinkertaista välistävetoa estetyksi ???
Ehdotus: Helsingin kaupunki myyköön puolet asunnoistaan ja myynnit kohdistukoot niihin, jotka eivät ole oikeasti kaupungin tukeman asunnon tarpeessa.
Suomen lain mukaan saat valita asuinkuntasi vapaasti.
Niin ja mitä sitten? Ymmärrätkö negatiivisen vapauden, että saat muuttaa mihin kuntaan haluat, ja positiivisen vapauden, että jonkun muun pitää maksaa muuttosi kustannukset, välisen eron?
Suomen lain mukaan sinulla on esim. oikeus hankkia Ferrari autoksesi. Suomen lain mukaan et voi kuitenkaan velvoittaa veronmaksajia hankkimaan sinulle Ferraria.
Suur-Pariisi muodostuu, mutta varsinainen Pariisin kaupunki on yksi kunta, jossa on reilut 2 miljoonaa asukasta. Ranskan vähäväkisimmässä edelleen asutussa kunnassa on yksi vakituinen asukas: http://fr.wikipedia.org/wiki/Rochefourchat
Epäilisin, ettei kunnalla ole ihan samoja velvoitteita kuin meillä.
Tuossa on rautalangasta asian ydin. Helsingissä se tarkoittaa myös sitä, että sosiaalipummit vievät asuntoja tarvittavalta työvoimalta.
Lait muuttuvat. 70 vuotta sitten oikeus hankkia Ferrari ei tainnut olla itseselvyys. Nykypäivänä veronmaksajien rahat voivat rahoittaa Ferrarin ostoa erilaisten tukien kautta. Monet tukien saajat katsovat, että veronmaksajilla on velvollisuus maksaa niitä 😉
Kun viime vuoden huhtikuussa tehtiin esitys uudesta asumistuesta ja marraskuussa se hyväksyttiin, niin oliko keskustelua siitä, että maksimitukea pudotettiin n. 10%?
Enitenhän tämä vaikuttaa helsinkiläisiin tuen saajiin?
Tuohon maksimitukeen päästäkseen piti asua täsmälleen oikean kokoisessa ja oikean ikäisessä asunnossa. Nyt tuki pantiin riippuvaiseksi vain kokonaisvuokrasta, jolloin sai itse valita, asuuko vähän väljemmin vähän syrjemmässä vain ahtaasti keskemmällä. ASuurella osalla hyelsinkiläisistä asumistuen maksimi myös njousi heidän asumassaan asunnossa.
Osmo Soininvaara:
Tuohon maksimitukeen päästäkseen piti asua täsmälleen oikean kokoisessa ja oikean ikäisessä asunnossa. Nyt tuki pantiin riippuvaiseksi vain kokonaisvuokrasta, jolloin sai itse valita, asuuko vähän väljemmin vähän syrjemmässä vain ahtaasti keskemmällä. ASuurella osalla hyelsinkiläisistä asumistuen maksimi myös njousi heidän asumassaan asunnossa.
Tuo on toki askel oikeaan suuntaan, mutta paljastaa toisaalta jälleen kerran koko asumistukisysteemin moraalisen kestämättömyyden. Jokainen saa valita sen, miten maksimoi asumistukensa, mutta mikä järki tässä oikein on? Mitä hyötyä yhteiskunnalle on siitä, että ihmiset pannaan maksimoimaan tuo asumiseen kulutettava raha muun kulutuksen kustannuksella?
Mennään nyt vaikkapa ääriesimerkkiin. Sanotaan, että joku haluaisi tinkiä asumismukavuudestaan (siis tyytyisi pienempään asuntoon ja syrjempänä), mutta toisaalta haluaisi mennä maksullisille kursseille kouluttaakseen itseään, jotta voisi siirtyä paremmin palkattuun työhön siitä, mitä nykyisin tekee. Onko yhteiskunnalle todellakin hyödyksi se, että tällaisen henkilön asumisen viimeisiäkin euroja subventoidaan, mutta ei sitä kursseilla käymistä?
Jälleen kerran, miksei siirrytä perustuloon, jossa ihmiset itse päättävät, mitä kulutusta pitävät itselleen tärkeimpänä sen sijaan, että ylhäältä sanellaan, että asumiseen pitää kuluttaa näin paljon tai jos ei kuluta, niin tukea vähennetään?
Ei se perustulo ole ihan niin helppoa kuin voisi ajatella. Se vaatii ihan varmasti jonkinlaisen aktivointihomman niitä varten, joiden mielestä perustulolla voi ottaa rennosti. Meillä kun ei ole nykyisellään siihen varnaa.
Tai sitten sen perustulon pitää olla niin pieni, että tarvitaan vielä toimeentulotuki tms. jolloin menee vähän koko tulon idea.
Sosiaalinen insinööröinti on vaikeaa. Hallinnollispohjaisen “jaetaan ihmiset kaikille tasan” — ajatuksen oheen toivoisin kovaakin kilpailua sisällöllisitä ratkaisuista sittenkin varsin pienen, elämänsä kanssa ongelmissa olevan väestönosan tilanteen kohtentamiseksi.
Ettekö te ymmärrä, että se sossupummi voi olla vaikka kainuusta Helsinkiin työn perässä muuttava työtön?
Se on nimittäin harvinaisen vaikeata ottaa työ vastaan ilman asuntoa, jos ei ole ketään, kenenkä luona asustella siihen saakka, että saa asunnon.
Pankista ei heru 2–3 kk vuokravakuuksia, eikä sossustakaan. Siis pitäisi ensin olla töissä niin kauan, että voi vuokrata asunnon.
Jos olet persaukinen työtön maakunnasta, niin ei kannata lähteä Helsinkiin töihin, ellei ole säästössä vuokravakuutta tai tietoa asuinpaikasta.
Olisin kyllä hiljaa sossupummeista, koska tänä päivänä tässä maassa ei taatusti ole varmoja työpaikkoja kenelläkään.
Kyllä se hymy hyytyy viimeistään siinä vaiheessa, kun ansiosidonnainen loppuu.
Mikä “aktivointihomma” nykysysteemiin liittyy? Oleellista perustulossa on se, että siinä lähtötaso on alempi, mutta siitä ylöspäin ponnistaminen omin toimin on helpompaa kuin nykysysteemissä.
Jopa tarveharkintainen toimeentulotuki olisi todennäköisesti fiksumpi lisäys perustuloon kuin asumiseen sidottu asumistuki.
No ainakin höpönlöpön-kursseja ja tempputyöllistämistä.
Juu, ymmärrän. Epäilen vain, että tämä on käytännössä vaikea järjestää, koska jos perustulon pitää kattaa myös asumiskustannukset, se on helposti niin korkea että jos ei ole asusmikustannuksia (18 vuotias asuu esim. kotona), niin rahaa alkaakin jäämään vähän liikaa.
Luultavasti näin.
Silti vähän epäilen, että täällä Suomessa perustulo säädettäisiin niin ylös, että tarvittaisiin vapaa-ajan varastamista.
“Kuten Århusin yliopiston
professori Torben Andersen on nasevasti ja
ironisesti muotoillut: emme voi ottaa työttömältä
rahoja pois, mutta voimme varastaa hänen
vapaa-aikansa.”
http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&cad=rja&uact=8&ved=0CDIQFjAC&url=http%3A%2F%2Fojs.tsv.fi%2Findex.php%2Ftt%2Farticle%2Fdownload%2F41563%2F10656&ei=xStoVdGeNMetswHQnIHwBQ&usg=AFQjCNGnNj56AzDp4oNHlmYJ_MeNq7AuAg&bvm=bv.93990622,d.bGg
Lisää aiheesta:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104433/URN_ISBN_978-952–245-888–9.pdf