Tekijä: Osmo Soininvaara

Nuoret saivat maksaa laman.

Ikälu­okkako­htainen tulon­jakoti­las­to, jon­ka alku­perän olen selostanut edel­lisessä postauk­ses­sani ”Tulon­jaon kehi­tys ikälu­okkien sisäl­lä” sisältää myös ikälu­okkien medi­aani- ja keski­t­u­lot. Pienel­lä käsi­työl­lä laadin niistä kohort­tiko­htaiset aikasar­jat kohort­tien medi­aan­i­t­u­loista eri ikäis­inä. Oheinen kuva ker­too, mitä vuon­na 2008 puh­jen­nut lama vaikut­ti eri kohort­tien tulota­soon. Vuon­na 1975 syn­tynyt kohort­ti oli tuol­loin 33-vuo­tias ja oli siten pitkälti vaki­in­nut­tanut ase­mansa työ­markki­noil­la. Seu­raavien kohort­tien oli jo vähän vaikeampi päästä työ­markki­noille. Jat­ka lukemista “Nuoret sai­vat mak­saa laman.”

Tulonjaon kehitys ikäluokkien sisällä

Ohes­sa on kuvat­tuina ikälu­okkien sisäiset Giniker­toimet viiden vuo­den välien vuodes­ta 1996 vuo­teen 2016 saak­ka. Tämä antaa tulon­jaon kehi­tyk­ses­tä aav­is­tuk­sen ver­ran toisen­laisen kuvan, kos­ka Gini-ker­roin voi nous­ta ja laskea myös pelkästään ikälu­okkien koko­jen muuttuessa.

Mukana ovat myös myyn­tivoitot, mikä aiheut­taa lukui­hin jonkin ver­ran kohi­naa. Niin­pä olen laskenut ikälu­okkien Gini-ker­toimista viiden vuo­den pain­ote­tut ker­toimet pain­oina 1,2,3,2 ja 1. Se vähän hävit­tää infor­maa­tio­ta, mut­ta tekee kuvas­ta havainnollisemman.

Aineis­tossa ovat kaik­ki suo­ma­laiset siten, että hei­dän tuloik­seen on las­ket­tu sen ruokakun­nat tulot kulu­tusyk­sikköä kohden, joi­hin he kuu­lu­vat. Kolmi­henk­i­nen per­he on tässä siis kolme ker­taa ja kolmes­sa eri ikälu­okas­sa. Niin­pä las­ten osalta tulo­erois­sa ei ole kyse erisu­u­rui­sista viikko­ra­hoista vaan siitä, kuin­ka suuria ovat lap­siper­hei­den tulo­erot. Jat­ka lukemista “Tulon­jaon kehi­tys ikälu­okkien sisällä”

Työttömän oikeudesta sivutoimiseen yrittämiseen on säädettävä yksiselitteisesti

Osana työt­tömien aktivoin­tia hal­li­tus edel­lyt­tää, että työtön han­kkii yrit­täjänä tulo­ja 250 € kuus­sa. Tänään voimaan tulleen lain mukaan näin toim­imis­es­ta ei ran­gaista heti, mut­ta neljän kuukau­den kulut­tua se voi johtaa työt­tömyysko­r­vauk­sen menet­tämiseen kokon­aan, jon­ka jäl­keen on siis elet­tävä sil­lä 250 eurol­la kuus­sa. Ei kuitenkaan ker­ro­ta, mil­loin siitä ran­gais­taan ja mil­loin ei, vaan tämä jätetään yksit­täisen TE-toimis­ton hark­in­taan, eikä harkin­nan luva­ta nou­dat­ta­van samo­ja kri­teere­jä eri puolel­la maata.

Näin ei voi olla. Työt­tömiltä ei voi edel­lyt­tää täl­laista riskinot­toa. Lain pitää olla yksikäsit­teinen ja sama koko maas­sa, ellei erik­seen päätetä alueel­li­sista kokeiluista. Nyt tämä epä­var­muus ja kieltäy­tymien anta­mas­ta ennakkopäätök­siä on tosi­asialli­nen este työt­tömien pien­imuo­toisellekaan yritystoiminnalle

Ain­oa ohje, joka asi­as­ta annetaan, on tämä periaate:

Henkilön kat­so­taan työl­listyvän yrit­täjänä tai sitä vas­taaval­la taval­la omas­sa työssään pää­toimis­es­ti, jos toimin­nan vaa­ti­ma työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vas­taan­ot­tamiselle.” Jat­ka lukemista “Työt­tömän oikeud­es­ta sivu­toimiseen yrit­tämiseen on säädet­tävä yksiselitteisesti”

Mitä ajattelen työttömyysturvan aktiivimallista.

Hal­li­tus on iskenyt pahasti kirveen­sä kiveen työt­tömien aktivoin­ti­mallinsa kanssa. Se on herät­tänyt niin laa­jaa suut­tumus­ta, että sil­lä voi olla suuri vaiku­tus tule­vien eduskun­tavaalien tulok­si­in.

Ongel­ma, jota hal­li­tus yrit­tää kor­ja­ta, on kuitenkin olemassa.

Suomen talous on lop­ul­takin reip­paas­sa nousus­sa, mut­ta nousu saat­taa tyssätä nopeastikin työvoima­pu­laan samal­la, kun yli 300 000 ihmistä on työttömänä.

Joku kysyi, mitä järkeä tässä patis­telus­sa on nyt, kun täyt­tömien määrä vähe­nee itses­tään. Juuri nyt siinä on järkeä, jos koskaan.

Suo­ma­lainen työt­tömyys­tur­va­jär­jestelmä on todel­la pas­sivoi­va, jos sitä ver­taa Ruot­si­in tai Tan­skaan. Tääl­lä on aika help­po jäädä roikku­maan työt­tömyys­tur­van varaan. Tästä asi­as­ta on vähän vaikea puhua, kos­ka kun näin sanoo, syyl­listää kaikkia työt­tömiä ja eri­tyis­es­ti niitä, jot­ka oikeasti yrit­tävät päästä töi­hin, mut­ta eivät pääse. Täl­lä roikku­misel­la en tarkoi­ta, että kart­taisi työn saamista vaan sitä, että ei näe paljon vaivaa asian eteen ja lop­ul­ta luisuu pitkäaikaistyöt­tömyy­teen, jos­ta onkin sit­ten pitkä mat­ka töi­hin. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len työt­tömyys­tur­van aktiivimallista.”

Miksi Suomen rikkaat eivät ole rikkaampia?

Suu­rit­u­loisin pros­ent­ti kah­mii Yhdys­val­lois­sa 19,3 % kaik­ista tuloista ja Suomes­sa “vain” 5,7 %

Mik­si luku on Suomes­sa niin pieni, pienem­pi kuin useim­mis­sa teollisuusmaissa?

Halu­amme tietysti nähdä asian niin, että suo­ma­lainen yhteiskun­ta on paljon tasa-arvoisem­pi ja sosi­aalisem­pi. Mut­ta eihän se selitä, mik­si terävin huip­pumme tien­aa niin huonos­ti mui­hin mai­hin ver­rat­tuna. Siitä, että rikkaim­mat suo­ma­laiset tien­aa­vat paljon ruot­salaisia laji­tovere­itaan huonom­min, on syytä iloi­ta yhtä vähän kuin siitä, että meil­lä ei ole öljyä niin kuin norjalaisilla.

Mikä siis on syynä tähän? Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen rikkaat eivät ole rikkaampia?”

Tekoälystä

Har­va osasi ennus­taa, että auto­jen valmis­t­a­mi­nen tuot­taa eniten miljonääre­jä kiin­teistöalalle, kos­ka auto mullisti yhdyskun­tarak­en­teen tehden kokon­aan uusista alueista arvokas­ta raken­nus­maa­ta. Tekoä­ly merk­it­see poten­ti­aalis­es­ti val­tavaa mullis­tus­ta. Paljon on tehty tekoä­lyn vaiku­tuk­sista ennustei­ta, mut­ta suurim­mat vaiku­tuk­set tule­vat silti ole­maan yllätyksiä.

Tekoä­ly tulee pois­ta­maan suuren määrän nyky­isiä työ­paikko­ja, mut­ta tuskin se kuitenkaan tulee määrässä ja nopeudessa lyömään ver­to­ja työ­paikko­jen pois­tu­miselle 1960-luvul­la maanvil­jelyssä tai metsänkorjuussa.

Moot­torisa­han ja moni­toimikoneen kor­van­neet met­surit siir­tyivät ajan myötä parem­min palkat­tui­hin töi­hin. Muu­toinkin automaa­tio kor­vasi aluk­si lähin­nä suorit­tavaa ja melko mata­la­palkkaista työtä, jol­loin yleinen tulota­so nousi. Jat­ka lukemista “Tekoälystä”

Vihreän sadonkorjuujuhlan aika Helsingissä

Viime val­tu­us­tokaudel­la Helsingis­sä saati­in aikaan suuri käänne kaupun­gin kehit­tämisessä. Kaupunki­raken­net­ta hajaut­ta­va kehi­tys, joka peit­ti alleen yhä vain enem­män maa­ta, saati­in kään­netyk­si kaupunki­raken­net­ta eheyt­täväk­si suun­naksi. Markki­navoimat aut­toi­vat tätä muu­tos­ta merkit­tävästi, mut­ta oli siinä suuri rooli myös poli­ti­ikalla – eri­tyis­es­ti vihreäl­lä politiikalla.

Markki­navoimat ovat tässä sama asia kuin ihmis­ten asum­is­pref­er­enssit, jot­ka muut­tui­v­at voimakkaasti urbaan­im­mik­si. Yhä use­ampi halu­aisi asua ratikkakaupungis­sa, kan­takaupunki­mais­es­ti. Sen seu­rauk­se­na asun­to­jen hin­nat ovat nousseet Helsin­gin keskus­tan tun­tu­mas­sa aina Vallilaa myöten. Asumisen kallis­tu­mi­nen on ikävä asia sinän­sä, mut­ta toisaal­ta merk­ki hyvästä. Jos­sain on onnis­tut­tu, kun niin moni halu­aa tänne asumaan ja asuu mielu­um­min kak­sios­sa Helsingis­sä kuin omakoti­talos­sa kehyskunnissa.

Helsin­ki kaikkine tapah­tu­m­i­neen ja mie­lenki­in­toi­sine yksi­ty­i­sine palveluineen on tul­lut tavat­toman hyväk­si paikak­si elää. Se on ollut kaupun­gin sal­li­vam­man poli­ti­ikan tulosta – suuri ansio tästä kuu­luu Pekka Saurille. Jat­ka lukemista “Vihreän sadonko­r­ju­u­juh­lan aika Helsingissä”

Riman korottamisen solidaarisuudesta

Kuvitelka­amme yhteiskun­ta, jos­sa ihmis­ten tulota­so riip­puu siitä, kuin­ka hyvin he men­estyvät korkeushypyssä. Alin mah­dolli­nen suori­tus (aloi­tusko­rkeus) on 80 cm. Sil­lä pääsee varsin huonoon tulota­soon ja joutuu elämään taloudel­lis­es­ti vaa­ti­ma­ton­ta elämää. Jotkut huiput hyp­päävät yli kak­si metriä ja heil­lä riit­tää rahaa vaik­ka mihin.

Niitäkin on, jot­ka eivät selviä edes aloi­tusko­rkeud­es­ta, mut­ta he kuu­lu­vatkin sit­ten todel­la niukan perus­tur­van ja leipäjono­jen maail­maan.  Uno­htakaamme hei­dät ja keskit­tykäämme noi­hin onnet­tomi­in alle metrin suorituk­seen pystyvi­in ja hei­dän köy­hyy­teen­sä. Mitä tälle korkeu­ta hyp­päävien köy­hien ongel­malle pitäisi tehdä?

Kan­nat­taisiko nos­taa aloi­tusko­rkeut­ta niin, jot­ta jokainen riman ylit­tänyt saa kun­nol­lisen tulota­son? Leipäjonot toki kas­vaisi­vat, kun yhä use­ampi ei selviäisi edes aloi­tusko­rkeud­es­ta, mut­ta korkeu­ta hypäävien köy­hien ongel­ma olisi ratkaistu. Jat­ka lukemista “Riman korot­tamisen solidaarisuudesta”

Mustread – fiksu joululahja

Mus­tread on aivan uuden­lainen verkkole­hti, jon­ka pani­vat pystyyn joukko eturiv­in toimit­ta­jia ja kir­joit­ta­jia run­sas kuukausi sit­ten. Se on eri­tyis­es­ti päät­täjille suun­nat­tu yhteiskun­nal­lis­ten kysymys­ten taus­toit­tamiseen pyrkivä julka­isu, jon­ka voi kuitenkin kuka hyvän­sä tila­ta. Itse nautin julka­is­us­ta, joka pyrkii ole­maan asi­api­toinen – etsii asioi­hin syitä eikä syyl­lisiä ja jos­sa fak­tat ovat kohdal­laan. Julka­isu on myön­teisel­lä taval­la aidosti elitistinen.

Toivon tälle julka­isulle men­estys­tä jo senkin takia, että lehden kelkkaan hypän­neet ja hyvistä työ­paikois­taan luop­uneet ovat otta­neet tässä suuren henkilöko­htaisen riskin.

Suosit­te­len vil­pit­tömästi Mus­tReadin tilaamista joul­u­lah­jak­si. Se käy yksinker­tais­es­ti alla olev­as­ta linkistä.

Tilaa Mus­tRead lahjaksi

 

Palvelusetelin arvo

En ole viime aikoina viitsinyt seu­ra­ta sote-valmis­telun uusimpia kään­teitä, kos­ka olen vaku­ut­tunut, että se on hukkaan käytet­tyä aikaa. Kun Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to käy toiv­ot­toman pitkää keskustelua sote-lau­takun­nas­sa ei ole muu­takaan tekemistä ja niin­pä olen tap­panut aikaa luke­mal­la hal­li­tuk­sen esitystä.

Olen ollut pitkään sitä mieltä, että ter­vein tapa yksi­ty­istää ter­vey­den­huoltoa on antaa palveluseteleitä elek­ti­iviseen hoitoon. Siitä on saatu Ruot­sis­sa hyviä koke­muk­sia. Toki se pitää tehdä hal­li­tusti niin, ettei julk­isten sairaaloiden päivystysvelvol­lisu­us vaarannu.

Minä olen kuvitel­lut, että palvelusetelin arvo vas­taisi (korkein­taan) sitä kus­tan­nus­ta, jon­ka saman hoidon anta­mi­nen julkisel­la puolel­la mak­saa. Jat­ka lukemista “Palvelusetelin arvo”