Suurituloisin prosentti kahmii Yhdysvalloissa 19,3 % kaikista tuloista ja Suomessa “vain” 5,7 %
Miksi luku on Suomessa niin pieni, pienempi kuin useimmissa teollisuusmaissa?
Haluamme tietysti nähdä asian niin, että suomalainen yhteiskunta on paljon tasa-arvoisempi ja sosiaalisempi. Mutta eihän se selitä, miksi terävin huippumme tienaa niin huonosti muihin maihin verrattuna. Siitä, että rikkaimmat suomalaiset tienaavat paljon ruotsalaisia lajitovereitaan huonommin, on syytä iloita yhtä vähän kuin siitä, että meillä ei ole öljyä niin kuin norjalaisilla.
Mikä siis on syynä tähän?
- Kohtuullisuuden kulttuuri. Suomessa ei nyt vain ole tapana kahmia voittaja vie kaiken –tilanteissa rahaa itselle vaan jakaa sitä isomman porukan kanssa eikä yritysten toimitusjohtajille makseta sellaisia jättipalkkoja kuin muualla. Tästä nyt voi vaikka iloitakin
- Suomen huiput ovat tumpeloita muihin verrattuna Suomen terävin pää ei ole niin fiksua kuin muualla eikä siksi menesty taloudellisesti niin hyvin. Kyse on siis vähän samasta asiasta kuin maalintekokyvystä jalkapallossa. Herlinejä ja Supercell-väkeä on niin vähän verrattuna jo Ruotsiin.
- Yrittäjyyttä ja riskinottoa kaihtava ilmapiiri. Jos Bill Gates olisi elänyt Suomessa, hän olisi päätynyt valtion virkamieheksi ja näin me olisimme saaneet pidetyksi tulonjaon kohtuullisena.
- Tilasto valehtelee. Suomessa on tapana (ja verotuksellisesti järkevää) jättää isot tulot yritykseen jakamatta niitä palkkana tai osinkona henkilökohtaiseksi tuloksi. Herlinin ovat tulonjakotilaston kärkikastia, mutta oikeasti vielä paljon suurituloisempia. (Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa. On järkevää kannustaa jättämään voitto yritykseen eikä jakamaan sitä henkilökohtaiseen kulutukseen.)
- Voitot tuloutetaan ulkomailla. Suomalaiset rikkaat ovat yhtä taitavia ja suurituloisia kuin muutkin, mutta he tulouttavat tulonsa verotuksen vuoksi jossain muualla kuin Suomessa. Esimerkiksi Formula I –kuljettajat.
6. Pienempi tuottavuus keskittymisetujen takia. Suukaupunkien tuottavuus on suurempi kuin keskikokoisten kaupunkien. Suurituloiset keskittyvät maantieteellisesti vain muutamiin paikkoihin mm. Yhdysvalloissa. Suomessa Helsingin tuottavuus on parempi kuin muun maan, mutta Frankfurtin, Lontoon, New Yorkin, Seattlen, Los Angelesin tuottavuus on parempi kuin Helsingin.
7. Liiketoiminnan skaalautuvuus. Suomesta laajennuttaessa, markkinat vaihtuvat eri kulttuuriksi kun mennään yli 5 miljoonan asukkaan. Stokmannin, S‑ryhmän, Soneran, Sataman ym. laajentumiset ovat törmänneet erilaisiin kulttuureihin ja takaisin on tultu häntä koipien välissä. Saksassa ja Yhdysvalloissa voi laajentua kansainvälisesti suureksi ennen kuin täytyy sopeutua eri kulttuureihin.
8. Finanssisektorin pienuus suhteessa BKT:hen Yhdysvalloissa eniten uusia miljardöörejä syntyy finanssisektorilla. Suomeen ei mahdu yksi Nalle kokonaan.
9. Terveydenhuolto ja urheilubisnes ei ole ollut suurta bisnestä Suomessa. Yhdysvalloissa self-made miljardöörit erottuvat perijöistä terveydenhoidon ja urheilubisneksen suurella edustuksella. Suomessa vasta Sote-ratkaisun avulla päästään tekemään miljonäärejä tai miljardöörejä terveysbisneksestä. Urheilussa meillä on Hallis ja monta muuta ei mahdu.
Joku voisi juntata Ruotsin perintöverouudistuksen läpi Suomessakin, niin vaurautta ei piiloteltaisi muualle. Paljon todennäköisempää että vauraus palautuu pönkittämään Suomen taloutta ja yrityksiä, jos vaurastuneen elämä ei ole valtion välttelyä. Jos asiaan vähän tutustuu, niin ei siinä käytännössä vapautettu veroista, vaan siirrettiin veronmaksun ajankohtaa järkevämmäksi. Suomessa vaan toimittajatkin niin laiskoja että puhutaan pelkästään veron poistosta, eikä kerrota miten Ruotsissa muuta verotusta muutettiin korvaamaan se valtion taloudessa.
Äärivasemmiston vaikutus veropolitiikassa sodanjälkeisinä vuosina. Pääomaverotus on Suomessa puhdasta rosvoamista.
Eivät raukkaparat vain vieläkään tajua aiheuttamaansa vahinkoa Suomelle ja suomalaisille. Yksityinen pääoma ratkaisee kansakunnan hyvinvoinnin. Tässä suhteessa pitää nostaa hattua ruotsalaisille demareille. Heille yksityisen ruotsalaisen pääoman hyvinvointi on aina ollut ykkösasia. Palkkatuloja on voinut verottaa, mutta ei pääomia.
Surkuhupaisia ovat eräät poliitikkojen, virkamiesten ja jopa professorien tahallaan väärin lasketut pääomaveroprosentit. Vasemmistolaisilta poliitikoilta sen voi hyväksyä, koska poliitikon ei tarvitse pysyä aina totuudessa. Näin olen ymmärtänyt. Virkamiesten ja yliopiston opettajien väärin laskeminen taas on tuomittavaa.
Suuri osa huippuvarallisuudesta on luotu silloin kun Suomessa oli monopoleja ja tiukasti jaettuja alueita kartelleille. On mahdotonta tuhota pienellä riskillä varmatuottoista omaisuutta. Jos omaisuus on yhtiösta kadonnut, se tarkoittaa ns. ammattijohtajaa ja “laajentumista ulkomaille” jossa säännönmukaisesti tulee ns. pataan fiksummilta.
Supercell on tilastollinen poikkeus.
Aika suoraksi vetoa prosenteista. Jäi nyt sellainen kuva, että ongelmana on meillä rikkain prosentti, joka ei omista suhteessa yhtä paljon kuin muualla. Vaikka varmastikaan ei olisi ongelma jos Suomessa olisi yhtä paljon varallisuutta yhteensä rikkaimmalla 5 %:lla kuin ruotsin rikkaimmalla 5 %. Vai onko joku erityinen hyöty terävästä kärjestä jolla paljon pääomaa?
Jos näin on niin voidaan Suomessa pitää miljardööri kokeilu ja jakaa verovaroista vuosittain yhdelle sattumanvaraiselle ihmiselle miljardi. Uskoisin että aika nopeasti päästään Ruotsin ja USA:n lukuihin.
Syiden pohdiskelussa taas tulisi enemmän tutkia miten rikkaat ovat rikastuneet. Ainakin erotella perijät ja muut sektorit. Niin näkee mistä niitä rikkauksia oikein vaalitaan ja sitten voi ruveta miettimään ovatko syyt historian, järjestelmän vai kulttuurin.
Aika iso osa selitystä voivat olla myös virheelliset tilastot. Jos erityisen varakkaiden suomalaisten nimilistoja vertaa verotietoihin, voi todeta, että heistä aika harva on suurituloisia esimerkiksi verotilastojen mukaan. Syynä on se, että erityisen varakkailla on yleensä käytössä lakiosaajia omaisuutta hoitamassa, joiden ansiosta omaisuus on yleensä järjestelty sellaisella yhtiörakenteella, jonka myötä varakkaimpien ja suurimpia pääomatuloja oikeasti omaavien tulot eivät näy heidän henkilökohtaisina verotettavina tuloinaan.
Virallisten tilastojen mukaisen Suomen suurituloisimman prosentin ulkopuolella on aika moni Suomen tosiallisista suurituloisimmista.
Virallisista tilastoista ei ainakaan Suomessa ole saatavissa tilastoja ihmisten oikeista tuloista suurituloisimpien kohdalla.
Lisäyksenä edelliseen se, että siis esimerkiksi sijoitusyhtiöiden, rahastojen ja kapitalisaatiosopimusten takana tapahtuvat tuotot eivät ole Suomen virallisten tilastojen mukaan ihmisten tuloja lainkaan. Viralliset tilastot huomioivat ne tuloina vasta, jos joku nostaa sijoitusyhtiöstään vaikka osinkoja, tai myy pois rahastojaan tai nostaa rahoja ulos kapitalisaatiosopimuksen takaa. Jos vain kasvattaa omaisuuttaan, voi virallisten tilastojen mukaan tulot olla hyvinkin lähellä nollaa, vaikka todelliset tulot olisivat miljoonia, kymmeniä miljoonia tai vaikka satoja miljoonia. Tilastoijilla ei ole mitään keinoa päästä kiinni ihmisten todellisiin tuloihin silloin, jos tulot tapahtuvat vaikkapa sijoitusyhtiön tai kapitalisaatiosopimuksen takana.
Valtionyritystn kulttuuri kekkoslovakian vuosikymmeninä ja se että suuri osa suomalaisten suuryritysten omistuksesta on institutionaalisilla sijoittajilla ?
Milloin ja millä alueilla tämä tapahtui?
6. Suomen huiput eivät ole Suomessa. Jos olet todellinen huippu, löydät varmasti kunnianhimoasi vastaavia tehtäviä paremmin ulkomailta kunhan olet ensin hankkinut ilmaisen koulutuksen Suomesta. Samalla tulet myös tienanneeksi aika paljon enemmän. Tämä on oikeasti ongelma meille, mutta vielä paljon pahempi esimerkiksi Virossa. Aivovuoto.
Ruotsissa on enemmän startupeilla rikastuneita.
Englanti on ruotsin läheinen sukukieli ja
ruotsalaisilla on hyvä maine.
Jo pelkästään näillä kahdella seikalla on merkitystä nissä pöydissä, joissa rahaa jaetaan.
Suomessa pitäisi lopettaa lasten kielitaidon sabotointi pakkoruotsilla ja käyttää säästynyt aika keskustelukulttuurin, esiintymisen ja itsensä kehumisen opetteluun.
Erinomainen blogikirjoitus usein mietityttäneestä aiheesta. Itse korostaisin tuota kohtaa kolme, jonka vaikutusta ei kannata aliarvioida. Valtiolta / kunnilta / valtion monopoleilta (VR, Posti, Alko, Veikkaus) saa / on saanut pitkän ja hyvinkin kilpailukykyisen liksan suhteessa siihen, miten paljon pitää rehkiä yksityisellä puolella toimivassa yrityksessä menestyäkseen kilpailtaessa muiden maiden huippujen kanssa. Itse diplomityötä kunnallisessa liikelaitoksessa tehdessäni oli huolestuttavaa miten hyvistä hommista sinne tuli porukkaa yksityiseltä puolelta, koska liksa oli verrattava (joskus jopa parempi), mutta tekemisen tahti oli paljon hitaampi ja tekemisen sai aina lopettaa neljältä.
Kaikki varmasti haluamme mahdollisimman järkevää hallintoa, jonka tekeminen huipuilta luonnistuu helpommin, mutta kansainvälisessä kilpailussa nekin huiput voisi olla parempi laittaa “maajoukkueeseen” yhteisen ja jaettavan hyvän määrän maksimoimiseksi. Millä sitä sitten lähteä edistämään onkin mielenkiintoinen haaste.
Suomen rikkaimmat eli Herlinit ovat juuri tässä onnistuneet ja sama meno jatkuu nykypäivänäkin. Kone Oyj:n hyvä kannattavuus pohjautuu sen huoltotoimintaan, jonka perustaksi on ensin lopetettu kilpailu yritysostoilla ja sitten estetty uusien kilpailijoiden alalle tulo. Sen jälkeen on helppo ylilaskuttaa ja vedättää asiakkaita törkeillä tunti- ja varaosien hinnoilla.
Ja jostain kumman syystä on Kone voinut jakaa vuosikausia osinkonsa pääomistajalle verovapaana. Verohyöty kymmeniä miljoonia vuodessa siis yhdelle henkilölle. Miksi tähän ei tule muutosta? Ei ihme, että varallisuus kasaantuu. Ihmettelen miksi Kone on omistajineen poliittisessa eristyissuojelussa.
Suomen yritysjohdon kerma kyllä saa jo nykyään enemmän kuin taitojensa puolesta ansaitsisivat. Eli noin 100 kertaisesti rividuunariin verrattuna + kaiken maailman eläkejärjestelyt ja osakepalkkiot. Vaikka palkitsemiskonsultit muuta väittävät, niin suomalaisjohtajat eivät kelpaa ulkomaisten suuryhtiöiden johtoon. Näin ollen yritysjohdon palkkatason Suomessa pitääkin olla vaikkapa Ruotsia alhaisempi.
Kyllä hyvin toimivat instituutiot ovat äärimmäisen tärkeitä taloudenkin kannalta.
Suomen suuri vaurastumisen este on ollut tapa verottaa yksityinen pääoma pois siten ettei synny yritystoimintaansa sijoittavaa kansanosa. ‑70 luvulla omaisuus+tulovero ylitti perheyrityksissä pääoman tuoton. Verolainsäädäntö elää jatkuvasti poliittisten suhdanteiden mukaan eikä perheyrittäjiä voi luottaa pesisääbtöjen pysyvyyteen. Pitkän tähtäimen vaurastuminen on liian riskialtista — siis myy kun vielä voit ! 1970 luvun tavoitteena oli myydä perheyritykset pörssiyrityksille joiden kansallistamista tavoiteltuun. Laulusta 50!perheestä ei montaa ole jäljellä!
Jos halutaan suomalaista omistusta pitää suomalaisen omistajan ehdot saada kilpailukykyisiksi ulkolaisten kanssa.
Nyt jatkuu edelleen ajattelu kasvattaa firmoja ja myydä ne ulkomaalaisille kun Suomessa ei ole omistavaa ja investointikykyistä väkeä. Viron malli voisi olla ratkaisu. Pääosa yhtiöistä on jo myyty ja nyt pääomasijoittajat jahtaavat yhä pienempiä yhtiötä ” jalostettavaksi” ulkomaiseen omistukseen.
Kerrotko vielä miten tämä on tapahtunut.
Yksinkertainen tipahti nyt kärryiltä. Voisiko joku vääntää rautalangasta?
Siis ensin Soininvaara kirjoittaa eniten tienaavan prosentin tulopotista Jenkeissä ja Suomessa. Suhteellisesta varallisuudesta siis. Ok, vielä ymmärrän.
Mutta sitten siirrytään vertailemaan Suomen eniten tienaavien tuloja “muiden maiden” ja Ruotsin rikkaiden tuloihin. Siis edelleen puhutaan suhteellisesta rikkaudesta? Vai puhtaasti tienesteistä euroina? Kumpa tässä verrataan? Eivätkö nämä mene tuossa kirjoituksessa onnellisesti sekaisin vai olenko itse ihan ulapalla?
Jos suomalainen superrikas tienaa sanotaan vaikkapa 0,5% koko Suomen tuloista, niin tuskin hän on kateellinen vaikkapa Namibian superrikkaalle, joka tienaa vaikkapa 5% Namibian tuloista, jos euromääräisesti suomalainen tienaa miljardin ja namibialainen 100 miljoonaa. Noin kärjistäen sanottuna.
Eli jos suhteellisten tulojen prosenttien perusteella lähdetään vertailemaan todellisia tienestejä, niin eikö pitäisi ottaa huomioon myös kyseisten talouksien koko ja väkimäärä yms. seikat?
Ei tässä nyt mitään mittakaavavirhettä ole. Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain BKT henkeä kohden on “hehtaarilla”, erot liikkuvat kymmenissä prosenteissa, toisin kuin Namibian, johon nähden ero on moninkertainen. Yhdysvalloissa on enemmän asukkaita, mutta prosentti amerikkalaisita on prosenti niin kuin prosentti suomalaisista on prosentti.
Mihinköhän suomalaisen suurituloisuuden prosenttiraja vedetään? Olemme niin maakuntasarjaa, että sinne prosenttiin saattaa yltää joku citymarket-kauppiaskin. Noin niin kuin esimerkiksi. USA:n rikkaimmassa prosentissa ei taatusti ole ketään kaupunkitason peluria ja luultavasti ei edes osavaltiotason. Ellei sitten kyseessä ole joku Californian huoltoasemakuningas 5000 huoltoaseman ketjullaan tjms.
Prosentti amerikkalaisista on siis yli kolme miljoonaa henkeä. Kyllä siihenopari shoppingmallin pitäjääkin mahtuu.
Kiinnostaa minuakin, jännityksellä odotan
“Suomen huiput ovat tumpeloita muihin verrattuna Suomen terävin pää ei ole niin fiksua kuin muualla eikä siksi menesty taloudellisesti niin hyvin.”
Eiköhän kyse ole enemmänkin siitä, että siinä vaiheessa kun huipputyyppi alkaa saavuttamaan Suomen huipun, hän saa parempipalkkaisen homman ulkomailta ja hänestä voi tulla jonkun toisen maan terävin pää. Varmaankin tarpeeksi palkkaa maksamalla tännekin saataisiin kansainvälisiä huippuja.
Mutta ainakin tiedemaailma vaatii matkustamista ja Suomesta on pidempi matka konferensseihin kuin monesta muusta paikkaa, joten siksi Suomeen on vaikea houkutella huippuosaajia. Aika kun on rahaa.
Tunnen erään menestyneen tieteilijän, joka asuu Sveitsissä. Hänestä on helppoa kun voi matkustaa Euroopassa junalla ja voi tehdä töitä samalla. Suomesta matkustaessa läppärin joutuisi laittamaan välillä pois lentokenttien turvatarkastuksen takia. Välillä tällainen muutamankin minuutin hidaste voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon simulaatiolle voi antaa aikaa ja kuinka hyviä tuloksia saa aikaan. Mutta minkäs maantieteelle mahtaa ja sille, että Suomi ei järjestä tarpeeksi tieteen huippukonferensseja, jolloin matkustusetu kääntyisi suomalaisille voitolliseksi.
Amerikkalaisten osalta yksi syy lienee maailman suurin talous (=kotimarkkinat): kun siellä kasvaa merkittäväksi toimijaksi on pienemmillä markkinoilla (vaikkapa Suomessa) toimivat kilpailijat helppo ostaa pois tai nitistää myymällä omaa tuotetta polkuhintaan yksi markkina-alue kerrallaan (sitten sopii katetta ruuvata ylöspäin ja siirtyä seuraavan markkina-alueen kimppuun). Jälkimmäinen seikka varmaan yleensä ymmärretään pienempien markkinoiden yrityksissä ja sen takia edes jotenkin kohtuullisesta ostotarjouksesta ei ole viisasta kieltäytyä.
Ehdottomasti ja siksi tässä ei kannata mennä toiseenkaan ääripäähän, mutta kyllä se terävin kärki kannattaisi pitää paiskimassa töitä kansantaloudelle ja perustamassa uusia yrityksiä mieluummin kuin jäähdyttelemässä suunnittelijana jossain virastossa. Meillä on kuitenkin Suomessa mielestäni aika hyvin toimivat instituutiot keskivertoon länsimaahan verrattuna ja ongelma on hämmentävästi enemmänkin siinä, että meidän kokoisella maalla pitäisi olla kyky toimia ketterämmin kuin miten nyt toimimme. Osasyynä tälle jähmeydelle voi olla se, että meillä on kokoiseksemme tarpeettoman isot instituutiot.
Koska olisit kuullut vasemmistolaisesta poliitikosta tai virkamiehestä, joka ymmärtää sanan prosentti? Noiden käsissä on kuitenkin ollut Suomen veropolitiikan suunnittelu, joten on ihan turha ihmetellä, miksi meillä menee näin huonosti.
Esimerkiksi mahdollisuus pääomittaa yritystoimintaa Nokian optioilla sössittiin täysin verotuksella. Onneksi Nokia ymmärsi ja siirsi keskijohdon muualle maailmalle, kun optioiden lunastus tapahtui. Viimeinen kunnollinen pääomitus Suomessa tapahtui kieltolain aikana! Niillä rahoilla tehtiin todella monta työpaikkaa suomalaisille.
Tästä lisätietoa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/07/koneen-herlinin-osinko-160-miljoonaa-vero-47
Siis 2016 Antti Herlin sai verovaroista verotukea yli 40 miljoonaa euroa Koneen omistukselleen.
Höpöhöpö. Optioilla ei käytännnössä ollut mitään tekemistä Nokian liiketoiminnan pääomittamisen kanssa. Sen sijaan Nokia on käyttänyt omien osakkeidensa ostamiseen (ostanut myös tänä vuonna) noin 20 miljardia euroa tukeakseen osakekurssiaan ja sillä tavoin myös optioidensa arvoa. Eli johto on käyttänyt silmittömästi yhtiön varoja oman henkilökohtaisen varallisuutensa kasvattamiseen. Pelkästään Ollilan dreamteam rahasti 400–500 miljoonaa (maksaen toki isot verot).
Näiden 20 miljardilla ostettujen osakkeiden arvo tänä päivänä lienee jotain 5 miljardin luokkaa. Eli hukattu on noin 15 miljardia samalla heikentäen tasetta ja rahoitusasemaa todella rajusti!!!
Meillä on sellainen käytäntö tässä maassa, että perheyhtiöltä on poistettu kaksinkertainen verotus. Yhtiö maksaa tuloksestaan veroa 20 % ja osakas, joka omistaa yli 10 % yhtiöstä maksaa osingosta veroa 7,5% tai vähän enemmän, jos osinko on iso. Sama koskee yhtiötä senkin jälkeen, kun se on laitettu pörssiin. Jos tätä kaksinkertaisen verotuksen poistoa ei olisi tehty, kokonaisverotus, yhtiön maksamat verot ja osakkaan maksamat verot, olisivat nousseet suuremmaksi kuin palkansaajan verot. Herlinin pienet verot johtuvat siitä, että hän jättää tuloksen yritykseen ja/tai ohjaa sen hyväntekeväisyyteen Koneen säätiölle. On kansantalouden etu, että Herlinit ovat jättäneet rahaa tyritykseen eivätkä ole ostaneet sillä purjeveneitä ja yksityisiä suuihkukoneita, sillä tuo säätiö on aika ahkera starup-yritysten rahoittaja. Jos he olisivat jakaneet rahat itselleen, veroa olisi tietysti mennyt paljon enemmän.
Tähän verottaja on erityisesti tähdännyt.
Tuon 20 % Herlinien omistama yritys on siis maksanut tuloksestaan, mikä tuosta Ylen jutusta unohtui.
Koneen tai Nokian ulkomaisilta omistajilta valtio ei saa senttiäkään. Paitsi siis sen yhtiön tuloksesta maksettavan 20 prosentin veron.
Kaikki menee hyvin niin kauan kuin tässä ei aleta suunnitella kansainvälistä veronkiertoa, sillä joskus kai on tarkoitus ottaa tuota rahaa myös itselle, jollolin verottaja pääsee väliin. Jos siksi aikaa muuttaa kirjansa Viroon tai Formulatähtien seuraksi Monacoon, valtio jää nuolemaan näppejään. Tässä on meidän suurten tulojen verotuksen selvä porsaanreikä.
Huomattakoon, että tavallinen pörssiosakkeen omistaja maksaa veroa aika paljon. Ensin 20 % yrityksen tuloksesta ja sitten osingosta 30 — 34 %
Nopealla googlaamisella (eli lähteisiin voi suhtautua varauksella ja tilastointitavoissa nyt ainakin on varmasti eroa maiden välillä) Suomessa varakkaimpaa prosenttiin pääsee vajaan kahden miljoonan euron nettovarallisuudella, kun yhdysvalloissa raja on noin 10 miljoonaa dollaria.
Sitä en osaa sanoa mikä on citymarketin markkina-arvo, mutta kyllä se tuonne 10 miljoonan pintaan menee.
Tämä tilasto koski TULOJA ei varallisuutta. Varallisuuden jakautuminen on huomattavasti keskittyneempää kuin tulojen jakautuminen
perheyhtiöiden verotus on juuri kuten sanoit tilanteessa missä yhtiö on stabiilissa tilassa jossa tasetta on 7.5% osingon jakamiseen tarvittava määrä eikä ole tarvetta sukupolvenvaihdokselle. Ylimenevä menee ansiotuloiksi eli vero saattaa olla pienyrityksessä tai nopeasti kasvavassa yrityksessä jopa yhtiön 20% + palkkamariginaali 51% eli 75 % yritystulosta. Onko se kohtuullista on poliittinen asia. Joidenkin äänekkäisen poliitikkojen mielestä sekin on liian vähän.
Edellisessä viestissäni puhuin menneisyydestä — siitä miksi suomessa ei ole kumuloituneita yrityspääomia.
Se pääoma mitä nyt on pakkaa menemään verotuksen takia rahastoihin tai jos niitä aletaan jahdata niin se häviää sitten ulkomaille.
Sukupolvenvaihdos onkin sitten mielenkiintoinen juttu:
jos voit antaa yli 10% osakkeista lapselle saat lahajveron huojennuksen. Jos lapsia on monta tämä ei ennen toiminut, mutta nyt onneksi korkein oikeus hyväksyi yhteislahjan käsitteen eli huojennus saadaan myös kun osakkeet annetaan lapsille yhteiseksi. Jos tämä olisi ollut aikaisempi käytäntö ehkä joku omistajien maastamuutto oli estynyt.
Tällä hetkellä tämä asia on järkevissä puitteissa, mutta sen pitää myös uskottavasti pysyä niissä jotta kumulatiivista pääomaa voisi muodostua. Verottajan intohimoisia tulkintoja pitää kyetä suitsimaan ettei tehdä asioita joita ei ole päätösiä tehtäessä tarkoitettu. Pysyvyyteen uskominen meidän yhteiskunnassa vastaa uskoa joulupukkiin.
Asiahan ei päde hajaomisteista tilannetta tai sijoitusomaisuutta. MM. Eräs pankinjohtaja muutti lapsineen ulkomalikke säästääkseen vajaa 200M€/n verot.
Kuitenkin: Suomi on hyvä maa yrittää. Yrittämiseen liittyy vain turhan paljon poliittisia riskejä, joista pitäisi päästä eroon.
Huhuhuh.
Holding Manutakselle maksetut osingot eivät ole Antti Herlinin henkilökohtaista rahaa. Kun sieltä maksetaan osinkoja ulos on välissä jälleen verokiila.
Juttu on kovin sensaatiohakuista mukajournalismia mutta uppoaa varmaan suomalaiseen mielenmaisemaan.
Mutta on tuossa jutussa jotain oikeinkin. Koneen säätiö saa Holding Manutakselta vuosittain ison osinkopotin jolla rahoitetaan kulttuuria ja tutkimusta.
Sen sijaan että näitä henkilöyhtiörakenteita kovasti kadehdittaisiin pitäisi huomioida että niistä monet rahoittavat uutta liiketoimintaa.
Kommentti Nokian optioista liittyy myös tähän. Jos optiot olisi voinut osoittaa optionsaajan yhtiölle olisi maassamme taatusti enemmän startup-ja kasvuvaiheen rahoitusta. Ja juuri rahoitus on se missä olemme takamatkalla esimerkiksi Ruotsiin verrattuna.
Joidenkin mielestä raha on oikeassa paikassa vain kun se on valtion kassassa. Työpaikkojen luonnin kannalta se ei ole näin ja siksi ylenmääräinen verotus on negatiivinen asia ja syö pääomat pois sieltä missä ne olisi tarpeen.
Luin, mutta missään ei ollut että Herlin olisi saanut osinkonsa Koneesta verovapaana.
Henkilökohtainen pääomatuloveroprosentti oli tuon jutun laskelmissa kahdenkymmenen päälle. Ei piensijoittajakaan maksa veroa rahaston saamista osingoista tai tekemistä kaupoista.
osinkoverotus on hyvin progresiivinen :
kts. https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/sijoitukset/osakkeet_ja_osingot/osingot_listaamattomasta_yhtiost/
Tulojen osalta rikkaat voivat asettua hyvinkin vaihtelevasti ja tulot voivat vaihdella paljon vuosittain. Rikkaat omistavat, omistukset tuottavat, mutta tuotot voivat hyvinkin jäädä yhtiöihin joiden kautta omistukset on järjestetty, eikä kaikki tästä koskaan päädy luonnolliselle henkilölle vaan voidaan edelleen sijoittaa, jakaa hyväntekeväisyyteen, perustaa säätiöitä, jne.
Ketkä oikeasti ovat ne eniten tienaavat 1% jotka siis jenkeissä saavat 19,3% kaikista tuloista? Mistä ne tulot koostuvat? Ovatko palkkaa ja bonuksia (ja muita ei rahana maksettavia lisiä) vai onko mukana merkittävä määrä pääomatuloja?
Vaikea sanoa mitään niistä 1% eniten tuloa saavista jos ei tiedä miten tulot muodostuvat.
2 ja 3.
— Suomessa rikkaat ovat keskivertotyyppejä muuhun maailmaan verrattuna, yritysjohtajilla takana korkeintaan yksi korkeakoulututkinto ja ulkomailla vietetyt vuodet lähinnä verkoston luontia bailaamisen muodossa.
— Korkeilla virkamiehillä liian hyvät palkat vastuuseen ja työmäärään nähden.
Kun käytät tulonjakoa indikaattorina niin meinaatko, että Norjalaiset ovat “tumpelompia” ja “riskiä kaihtavampia” kuin muut öljymaat, esim. Venäjä tai Saudit, kun rikkaimman 1%:n tulo-osuus on niin paljon pienempi?
Siis tarkoitatko etttä Kone Oyj on “perheyhtiö”?
Antti Herlin yhtiöineen omistaa yhtiön osakkeista yhteensä 22% (toki enemmistön äänivallasta). Yhtiöllä on yli 60.000 osakkeenomistajaa ja se on ollut julkisesti noteerattu pörssiyhtiö vuosikymmeniä. Miten tällainen yhtiö voidaan katsoa “perheyhtiöksi”, jonka yhtä omistajaa pitää Suomen verotuksessa suosia kymmenillä miljoonilla vuodessa?
Erittäin harva suuromistaja (ja monet pienemmätkin) omistaa osakkeet suoraan henkilökohtaisesti. Herlinin tapauksessa hänen perillisensä eivät koskaan tule henkilökohtaisesti tarvitsemaan vaikkapa Holding Manutakseen parkkeerattuja verovapaita Koneen osinkoja. Sinne kertyvillä verovapailla osingoilla on hankittu suuria omistuksia mm. Sanoma Oyj:stä ja muista pörssiyhtiöistä. Näin osinkojen verovapaudella tuemme varallisuuden keskittymistä.
Tässä on juuri se pointti jota ajan takaa.
Minulle varallisuuden keskittyminenkin on ok kunhan kaikkia osakkeenomistajia kohdellaan verotuksessa samalla tavalla. Erittäin monet suomalaiset suuromistajat ovat jo siirtäneet suurimman osan omistuksistaan ulkomaisille yhtiöille, säätiöille ym. vaikkapa Luxemburgiin. Näin tapahtui jo varallisuusverotuksen aikana eikä sen jälkeen omistuksia ole palautettu Suomeen. Eli Suomen verottaja jää nuolemaan näppejään jo nykyisin. Siellä olevia varoja sitten käytetään eri tavoin Suomessakin asuvien henkilöiden hyväksi sekä laillisesti että laittomasti.
Jotenkin on vaan ihmeellistä, että kun olet riittävän varakas niin pystyt ostamaan itsellesi kevyemmän verotuksen tavalliseen tallaajaan verrattuna. Ettei Herlin vaan rahoittaisi joidenkin puolueiden toimintaa?
Ja mitä tulee Koneen Säätiöön, niin tietääkseni sen varallisuus on keskeisesti peräisin yhden Pekka Herlinin lapsen (Hanna Nurmisen) säätiölle lahjoittamista Koneen osakkeista. Muut perijät ovat pitäneet osakkeet itsellään/yhtiöillään. Miten siis säätiön toiminnalla voi perustella Antti Herlinin yhtiöiden verovapaita osinkoja?
Tuloja vertailtaessa on huomioitava myös tulokäsitteiden erot. USA:ssa tuloiksi lasketaan myös sijoitusten realisoitumattomat arvonnousut kun taas Suomessa verotettavaa tuloa syntyy vain kun omaisuus myydään tai siitä saa tuottoa.
Jos Yhdysvalloissa arvonnousu lasketaan tuloksi joka vuosi ja Suomessa kertarysäyksellä kerran 20 vuodessa, eikä tämän pitäisi listätä eikä vähentää huipputulojen tilastoitua määrää Suomessa?
Jos osinkojen verotuksen epäkohdat kiinnostaa niin tästä löytyy lisätietoja:
https://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/vain-sina-maksat-osinkoveroa-6599841
USA:n (ja maailman) suurituloisimmat henkilöt ovat globaalien suuryritysten palkkajohtajia. Suomeen verrattuna palkat korreloivat varsin hyvin yritysten kokoon ja kannattavuuteen.
Vaihtoehtoisessa todellisuudessa Nokia olisi Apple ja Suomen BKT nykyiseen verrattuna kaksinkertainen, jolloin hyvätuloisin 1% tienaisi hyvinkin 20% kaikista tuloista 😉
Formula I ‑kuljettajat usein nostetaan paheksutuksi esimerkiksi tulojen ”kotiuttamisesta” ulkomailla. Aika järjettömiltähän ne palkkiot tuntuvat, mutta siinä tapauksessa myös työnantaja on ulkomailla — ja esim. Monacossa ajetaan F1-kilpailu vuosittain, Suomessa ei.
Enemmän paheksumista lienee siinä, jos tulo tai osinko on ansaittu Suomessa, mutta verotuksen takia tuloutus kikkaillaan keinotekoisesti veroparatiisiin.
Tuolla logiikalla olisi kyllä perusteltua verottaa Herliinejä jossain Aasian maassa, jossa Koneen työntekijöitäkin verotetaan. Työpaikoista 96 % Suomen ulkopuolella.
Kimiräikköt ja teemuselänteet eivät maksa veroja Suomeen, eivät monet muutkaan suurituloiset.
Yritysjohdon palkkaus taas johtuu siitä, että Suomessa suuryritykset ovat varsin pieniä ja erikoisilla aloilla. Ruotsissa yritykset ovat kansainvälisempiä ja ylipäätään siellä on enemmän suuryrityksiä.
Joo, yritysjohto on tumpeloa koska ei ole pystynyt etkemään menestyviä yrityksiä kuin pari ja silloin johdolle ei ole syytä maksaa enempää. Lisäksi kasvavat yritykset myydään yleensä ennen kuin ne ovat kovin arvokkaita.
Supercell omistajineen tekee kiinnostavan pikkeuksen monella tapaa, sitä EK tuskin on huomioinut tilastoissaan.
Ruostin rikkaissa on myös kuningashuoneen jäseniä, joiden omaisuudessa näkyy 200 vuotta ilman sotimista. Suomessa kirimiseen menee vielä aikaa.
Totta, sillä suurin osa merkittäviä optiotuloja saaneista nokialaisista tomivat tänäkin päivänä aktiivisina tai passiivisina bisnesenkeleinä. Kuvaamasi verokohtelu olisi tuplannut riskirahoituspotentiaalin.
Oman elämänkokemukseni mukaan otsikon kysymyksen vastauksena on tuo skaalautuvuusongelma (pienet kotimarkkinat) yhdistettynä riskien karttamiseen. Riskien karttamisessa vanha konkurssilainsäädäntö (koti menee alta, eivätkä velat vanhene) yhdistettynä riskirahoittajien vähyyteen on merkittävä tekijä.
Myös kohtuullisuuden kulttuuri asiaan vaikuttaa. Talonpoikainen perinne on vielä olemassa, vrt. Herlinit, minkä lisäksi miesten yleinen asevelvollisuus rokottaa aika hyvin “yli-ihmiskompeksia” vastaan. Samaan johtaa se, että suomalainen johtaja uskaltaa kävellä “tehtaan” lattialla.
Yrittäjäpuolella on myös se perusongelma, ettei yhteistyöhön kilpailevien yritysten kanssa haluta lähteä, t.s. ettei erikoistumiseen luoteta. Tämä kuitenkin vaikutttaa pääasiassa siihen, kasvaako yritys ulos keskisuurien yritysten luokasta.
Ännäs tekijä on se, että Suomi on lähtenyt kuvattuun kisaan melkoiselta takamatkalta. Tältä osin olen optimistinen, sillä nykyisin syntyy aivan uusia, paljolti kotimaasta riippumattomia kulttuureita (esim. peliteollisuus), netti tajoaa keinoja skaalautumiseen ja konkurssilainsäädäntöä allaan uudistamassa.
Nooh, 85 % tuosta 30 — 34 %:sta.
Joo, totta tuo pääsi unohtumaan, koska asia ei koske minua henkilökohtaisesti. Osakkeenomistajan kokonaisverotus on siis 40,4 — 43,12 %, jos ei ole kymmenen prosentin kerhossa.
Kuka on puhunut Nokian pääomittamisesta? Ei kieltolaillakaan pääomitettu ALKO:a. 😀
Mistä on peräisin tieto, että suurituloisin prosentti kahmii vain 5.7% tuloista? Jos se on tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilastosta niin tulokäsitteessä lienee vähennetty verot. Tässä tapauksessa lisäisin syylistaan kuudennen syyn: kireä verotus. Ehkä jopa listan ensimmäiseksi ja selkeäksi ykkössyyksi.
Tuo on aika lähellä Suomen kokonaisveroastetta. Ansiotuloissa veroaste jää helposti tuon alle, joten tasapuolisuuden nimissä pienten pääomatulojen verotusta pitäisi keventää tai pienten ansiotulojen verotusta kiristää. Tai sitten tasavero kaikille tuloille ja perustulo tms. tulonsiirtoja varten.
Ei kyllä ole. Kokonaisveroasteeseen kuuluvat myös kulutusverot, erityisesti siis arvonlisäverot. Lisäksi niihin kuuluvat pakolliset työeläkemaksut. Niitä ei voi tässä laskea mukaan, koska omaisuustulot eivät kartuta eläketurvaa — tai jos kartuttavat, yrittäjäeläkkeen kautta, jolloin yrittäjäeläkkeen maksu (24%) pitää laskea tähän päälle. Tavallisen osakesäästäjän osinkotuloja verotetaan selvästi korkeammin kuin palkkatuloja — keskimäärin.
Ajatus, että pienet osinkotulot tulisi verottaa lievemmpin on vähän hqankala, koska yleensä osinkotuloja saavilla on myös palkkatuloja, jolloin kokonaistuloissa osinkotulot asettuisivat sinne korkeasti verotettavalle alueelle, vaikka niitä verotettaisiin kuin palkkatuloja.
Kun verotusta varten tiedot tuloista kerätään pian lähes reaaliaikaisesti, perustulo voisi automaattisesti pienentyä tulojen kasvaessa, jolloin progressio hoituisi sitä kautta. Veroprosentti olisi silloin alhaisempi kuin jos kaikille maksetaan tietty perustulo.
Tähän ei tarvita reaaliaikaista tulorekisteriä, koska perustulossa tämä toteutuu automaattisesti veronpidätyksen kautta. Verotushan alkaa ensimmäisestä ansaitusta eurosta. Tulorekisteri tekee mahdolliseksi nykyistä selvästi paljon paremmin toimivan sosiaaliturvan myös ilman perustuloa, jolloin se tietysti heikentää argumejntteja perustulon puolesta. Tai siis tekisi. Voi kestää kauan, ennen kuin kolmikanta hyväksyy radikaaleja muutoksia sosiaaliturvaan.
Kuluttajaystävällinen ratkaisu olisi, että pääomatulot voidaan verottaa ansiotulona, jos veroprosentti on silloin pienempi 😉
Yrittäjä voi maksaa itselleen palkkaa sen verran, että marginaalivero nousee yli sen, mitä osinkoina peritään, siis 26 %:iin ja ottaa loput osinkoina. Jos osinkoja haluaa maksaa enemmän kuin 8 % yhtiön taseesta, loppu verotetaan ansiotuloina niin, että on suunnilleen sama, maksaako itselleen palkkaa vai osinkoja.
En ole ihan samaa mieltä. Konetta (yhtiötä) verotetaan Aasian maissa sen siellä luomasta arvon lisästä (olettaen, että siirtohinnoittelulla ei kikkailla). Kone-konserni on kuitenkin suomalainen (pääkonttori täällä). Tietysti Herliinit voivat halutessaan muuttaa pääkonttorin paikkaa.
Ulkomailla asuva, ulkomaiselle työnantajalle ulkomailla tehty työ kai on myös ulkomailla verotettavaa. Muutoinhan puhuttaisiin verotuksesta kansallisuus- tai jopa synnyinmaaperiaatteella. Tämä ei tarkoita sitä, että tukisin verokeinottelua tai veroparatiiseja.
Tuloverokeskustelussa aina joudutaan myös pääomaverotuksen puolelle.
Kylmiä laskelmia voi tehdä vaikkapa Suomen valtionvelasta.Eikös velan kasvaminen tarkoita sitä, että tulot eli verotus ei ole riittävää.
Tietävämmät taloushenkilöt valistavat, että ei se velka merkitse mitään. Eihän sitä koskaan pois makseta.Kyllä kai velasta jotain korkoa maksetaan.
100 miljardia 1 %:n korolla kustantaa 1 miljardia. Siitä kai selvitään ottamalla lisää lainaa.
Optioilla merkitään uusia osakkeita. Merkintähinta päätyi tässä tapauksessa Nokian omaan pääomaan. Eli optioilla pääomitettiin Nokiaa kuten kirjoitit.
Sen sijaan tarkoititkin siis sitä, että Nokian optioita saaneet työntekijät käyttävät veronjälkeiset optiotulonsa yritystoiminnan pääomittamiseen. Käsittääkseni useimmat Nokian optioilla vaurastuneet käyttivät kuitenkin rahansa pääosin miljoona-asunnon ostamiseen.
30 vuoden alan kokemuksella sanoisin, että Suomesta ei ole puuttunut pääomia yritystoiminnan rahoittamiseen sitten 80-luvun rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen. Pääomasijoittajiakin on niin että päät kolisevat yritysesittelyissä. Ongelmana on ollut rahoituskelpoisten eli riittävän hyvien ideoiden ja tiimien puute. Tiimeiltä taas on yleensä ollut puutteita mm. kansainvälistymisen osaamisessa. Lisäksi useimmat erityisesti perinteisten toimialojen yrittäjät itsekään eivät vielä nykypäivänäkään halua lisätä riskinottoa yrityksensä kasvattamiseksi.
Jos uskomme taloustieteilijöitä, niin jokainen ajaa omaa etuaan parhaansa mukaan. Kun Amerikan rikkaat ovat onnistuneet noinkin paljon paremmin, niin tosiaan ihmetellä täytyy.
Ehkäpä omat rikkaamme ovat vain kuten toteat kohtuullisempia ja tumpelompia, mutta olivat Amerikan rikkaatkin kohtuullisempia vielä 1970-luvulla. Mikä muuttui1980-luvulla?
Helppo selitys on Ronald Reagan ja oikeistolainen talouspolitiikka, joka suosii rikkaita. Miksi demokraatit eivät ole muuttaneet suuntaa, vaikka heillä oli esimerkiksi Obaman aikana hallussaan myös kongressin enemmistö? Heillä oli valta, mikseivät ajaneet enemmistön asiaa? Jos olisivat, niin Trump ei olisi voittanut. Kyllä kansa tietää?
Just joo. Selänne ja Räikkönen asuvat Suomen ulkopuolella, joten eivät käytä Suomen julkisia palveluja, joten ei ole syytäkään verottaa. Paitsi se kolme vuotta, joka maasta lähdön jälkeen on verovelvollien suomalaiseen verotusjärjestelmään. Jos Herliinit muuttavat ulkomaille, niin ei heitäkään veroteta Suomessa paitsi kiinteistöjen osalta. En tiedä miten ulkomailla asuvat työntekijätkään olisivat verovelvollisia Suomelle.
Optiolla on yleensä kovin alhainen merkintähinta joten niiden avulla ei kyllä yritystä suuremmin pääomiteta. Eikä se ole kyllä niiden tarkoituskaan.
Sinulla lienee myös ensikäden tietoa mihin Nokian optioita on käytetty koska pystys esittämään että niillä on hankittu pääosin “miljoona-asuntoja”. Ja vaikka oliskin niin itse asiassa kevyempi verotus olisi vapauttanut rahaa pääomamarkkinoille. Toki nyt hyöty meni korkealla marginaaliveroprosentilla valtiolle joten kyseessä on joka tapauksessa sankariteko.
Rahoituksesta minulla on kyllä eri kokemus. Seed-vaiheen rahoitus on Suomessa pääosin kahden kauppa. Tekes rahoittaa teknisluonteisia innovaatoita ja yksityishenkilöt enkelisijoittajan roolissa kasvukelpoisia ideoita. Enkelisjoittajista pääosa kuuluu Fiban-verkostoon.
Vielä 2010 verkoston kautta sijoitettiin niinkin alhainen summa kuin kaksi miljoonaa euroa. Sillä ei kovin isoa ideapankkia rahoiteta.
Viime vuoden luku on onneksi jo yli viisikymmentä.
Onneksi, koska meiltä on oikeasti puuttunut tällainen pääomamarkkina vaikka pitkä kokemuksesi muuta sanookin. Luvut puhuvat aivan toista.
Omassa maailmankuvassa startup-sektorin pöhina on sidoksissa saatavaan rahoitukseen. Siihen kannattaa panostaa koska uudet työpaikat tulevat pääosin pk-sektorille ja eritoten uusiin yrityksiin.
Isoista palkkatuloista merkittävä osa on yleensä optioita. 1970-luvun jälkeen optioilla palkitseminen on yleistynyt. Samalla talous on muuttunut globaaliksi ja joidenkin yritysten koko ja markkina-arvo noussut räjähdysmäisesti.
Olipa erikoinen parkaisu hyväosaisten puolesta. Älyttömiä summia tienaavat ovat siis siunaus yhteiskunnalle(?) mutta perustelut puuttuvat kokonaan. Miksi olisi näin? Missä ne tutkimukset, jotka puoltavat tätä? Anteeksi nyt, mutta tarkalleen ottaen, miksi pitäisi taviksen toivoa hyvätuloiselle vielä paksumpaa lompakkoa?
Pikemmin voisi luulla, että tasainen tulonjako ja varallisuuden kierto pääasiassa julkisen sektorin kautta, verotuksen avulla, toisi parhaan kokonaishyödyn koko yhteiskunnalle. Rikkaat pärjäävät ihan hyvin nykyisillä tuloilla (ja paljon vähemmälläkin), kukaan heistä ei kärsi vilua ja nälkää ja tasainen tulonjako on yhteiskuntarauhan ja luottamuksen edellytys. Kun demokraattisesti päätetään resurssien jaosta, se ei ole täydellistä, mutta pitkässä juoksussa varmasti parempi vaihtoehto kuin rahoituksen suuntaaminen yksittäisten rikkaiden kulloistenkin mielihalujen mukaan. Julkista rahaa laitetaan perustutkimukseen, josta on kehittynyt monta menestystarinaa. Eikä koskaan voi tietää mikä tutkimushaara on tulevaisuudessa tärkeä. Jos yhteiskunnassa jaetaan suurimmat potit elon muskeille ym., resurssit kohdentuvat sitten johonkin avaruusmatkailun kehittämiseen.
Ei rikkaiden edelleen rikastuttaminen ole yhteiskunnallinen ongelma, vaan verotuksen porsaanreiät, joista pääsee karkaamaan valtavia summia aiheuttaen vajeita länsimaisten yhteiskuntien valtion budjetteihin. Tästä voisi pitää isompaa meteliä. Pelastakaa edes rikkaat-liike ei tarvitse ollenkaan tukea.
Satun tuntemaan useita Nokian optiomiljonäärejä ja vain harvat heistä rahat saatuaan muuttivat oleellisesti elämäntapaansa. Varmaankin joitakin perheen unelmia toteutettiin, mutta irtonaista rahaa jäi sijoitustoimintaan. Lähes kaikki toimivat (tai ovat toimineet) enkelisijoittajina, osa passiivisina, mutta suuri osa aktiivisina, ts. osallistuvat yrityksen toimintaan.
Puolittain totta, sillä pieniriskisiin hankkeisiin rahaa on ollut tarjolla.
Startup-yritysten tiimeissä on käytännnössä aina puutteita, ellei perustajana ole jo kannuksensa hankkinut sarjayrittäjä. Kynnys sijoittamiseen nousee, ellei sijoittaja halua pistää itseään ja osaamistaan mukaan peliin. Tässä mielessä olisi erittäin hyvä, jos sijoittajayhteisöillä olisi käytössään “keikkajohtajia”, jotka auttaisivat kasvavia yrityksiä eteen tulevien nikamavaiheiden läpi.
Mitä paheksuttavaa tuossa on? EU:n idea on kierrättää työtä, pääomia ja tavaraa tehokkaasti. Se on lopulta meidän kaikkien eduksi. Paheksuttavaa on, että poliitikkomme ovat junailleet niin huonon verotuksen, ettei tänne kannata maksaa veroja. Tyhmyydestä sakotetaan. Tässä tapauksessa kaikkia meitä sakotetaan poliitikkojemme tyhmyydestä.
OS kysyy aivan oikein: “Miksi Suomen rikkaat eivät ole rikkaampia?”
Syy on tietenkin se, että elämme Hegeliläis-Marxilaisten oppien mukaan rakennetussa sosialismissa.
Siinä kaikki riskit sysätään valtion niskaan ja ajatellaan, että valtion velvollisuus on hoitaa kansalaiset maksutta kehdosta hautaan, Suomessa vieläpä yhdestä maailman korkeimmasta elintasosta nauttien.
Marxin mukaan yritysriskiä ottava ihminen on kaikkein pahin, eli työväenluokkaa julmasti sortava kapitalisti. Hänen omaisuutensa pitääkin siksi konfiskoida.
Marxilaisessa ajattelussa kuitenkin kokonaan unohtuu se tosiasia, että yritysriskin ottaminen ja hallinta on se ainoa keino, jolla varallisuutta voi kasvattaa.
Varsinkin globaalissa, kiihtyvällä nopeudella kehittyvässä markkinataloudessa Marxin epäonnistuneet teoriat kuuluvat jo romukoppaan.
Kun seuraa suomalaista debattia näistä asioista huomaa helposti, että Marxin (tai piilomaxilaisten) ajattelu, on melkeinpä aina default-lähtökohtana.
Marxin teorioissa ei ole ihmiskäsitettä ollenkaan, saati sitten ihmisoikeuksia.
Ei ole yllättävää, että Suomessa jopa kansalaisen Perustuslain 2 Luvun perusoikeudet ovat osittain mitätöity. Tästä esimerkit:
- 13 § Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. ” Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen”.
Kuten tunnettua, kansalaisen pitää kuulua jonkun privaattiporukan perustamaan ammattiyhdistykseen, saadakseen samat oikeudet kuin yhdistykseen kuuluvilla.
- 15 § Omaisuuden suoja. ”Jokaisen omaisuus on turvattu”.
Olen sitä mieltä, että jos ihmisen saamasta tulosta verotetaan yli 50%, se on perustuslain vastaista ulosmittausta.
- 18 § Oikeus työhön ja elinkeinovapaus: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla”.
Suomessa on kuitenkin käsivarren mittainen lista niistä ammateista ja elinkeinoista, joita ei saa vapaasti harrastaa.
Suomessa on muotia haukkua suomalaisia yrittäjiä ja johtajia kykenemättömiksi, globaalissa kilpailussa pärjäämättömiksi, riskiä kaihtaviksi tumpeloiksi.
Tässä kannattaa muistaa, että suomalaiset tumpelot ovat muutamassa vuosikymmenessä, kovaa riskiä ottaen, johtaneet Suomen sodanjälkeisestä konkurssista maaksi, jossa on eräs maailman korkeimmista elintasoista.
OS aivan oikein epäilee, että Suomessa vallitsee nyt ”Yrittäjyyttä ja riskinottoa kaihtava ilmapiiri”.
Ei varmaan ole kellekään yllätys, että rikastumisesta haaveilevat suomalaiset lähtevät nyt joukolla muihin maihin tumpeloimaan.
Seppo Korppoo, 27 vuotta suomalainen vientiyrittäjä ja kovaa riskiä ottava tumpelo
Ongelma on siinä, että suuri osa työnhakijoista ei ymmärrä työttömyyden alun kriittisyyttä. Ansiosidonnaisella jäädään työuran jälkeen hetkeksi lepäilemään ja toteuttamaan itseään, vaikka tilastojen mukaan ensimmäisten kuukausien aikana työllistyminen on vielä todennäköistä. Puolen vuoden työttömyyden jälkeen aloitetaan sitten työnhaku, jolloin peli alkaaa jo olla menetetty ja pitkäaikaistyöttömyyden riski on kasvanut.
Joko tulot on liian pienet tai sitten menot ovat liian suuret, sekin puoli olisi hyvä pitää mielessä. Suomen valtio on kuitenkin tehnyt useina viime vuosina ennätyksiä siitä miten paljon verotuloja se saa kansalta kerättyä, mutta leikkaavasta hallituksesta huolimatta menot tuskin pienenevät vaan jatkavat yhtä lailla kasvuaan.
Korppoon tiedot sosialismista ja marxismista ovat liikuttavan huonot.
Kuuleppas Petri,
Marxin teorioihin ei kuulu ollenkaan sellaista käsitettä kuin ihminen ja siten niissä ei myöskään voi olla ihmisoikeuksia.
Tämä on kiistaton fakta.
Marx itsekin pian huomasi teorioittensa virheellisyyden ja joutui niitä koko ajan tuunaamaan.
Mitä tulee Neuvostoliiton reaalisosialismiin, sen verinen historia ja konkurssi ovat kaikkien tiedossa.
Mukaellen Hertta Kuusisen sanoja, olenkin sitä mieltä, että Venezuelan tie ei ole Suomen tie.
Eikös olisi jo paatuneimpienkin sosialistien aika unohtaa Marx ja ruveta rakentamaan markkinatalouteen, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin perustuvaa uutta upeaa Suomea?
Kuulin yhdellä seminaarilla pari viikkoa sitten että Nokian kaikkien aikojen mega-moka oli että kun alkoi mennä huonosti 2008–2010 paikkeita niin omia osakkeita ostettiin takaisin 19 miljardilla, jotta osakkeenomistajille eli mm optio-ohjelmiin kuuluville ei tulisi paha mieli. Siis en kirjoittanut miljoonalla vaan miljardilla!
Mitä sillä rahalla olisi voinut tehdä itse liiketoiminnan kehittämiseen ja tuotekehittämiseen? Siis 9 länsimetron verran poltettiin rahaa ja lopulta myytiin mikkisoftille kännykkäteolisuus.
Suomalaisista ei ole koskaan mihinkään muuhun kuin metrureiksi ja sellunkeittäjiksi!
Ks. tämän ketjun kommenttini 29.12.2017 kello 10:24.
Nokian tekemä omien osakkeiden osto ja mitätöinti on Suomen historian suurin bisnesmoka. Jopa Soneran tekemä Saksan ilmatilan osto (teletaajuudet) jää murto-osaan. Ja tänäkin vuonna Nokia on ostanut omia osakkeitaan laskevaan kurssiin…
Suurien mokien tekemiseen tarvitaan paljon rahaa, ja sitä Nokian johdolla on ollut käytettävissään. Kassan pohja häämöttää taas kerran.
Kukaan täysjärkinen ei voi edes luulla. Sosialismi on kelvoton rakennelma myös talouden kannalta. Eikö ihan oikeasti Neuvostoliiton romahdus avannut silmiä?
En nyt ymmärrä.
Osakkeiden osto on firman voitonjakoa eli voitonjako on siis sinun mielestäsi kaamea bisnesmoka. Kai sitten myös osinkojen jakaminen on aivan tyhmää? Kummallakin tavalla siirtyy rahaa omistajille.
Vaikka sinä haluaisit osinkoja, niin ei ole mikään bisnesmoka jakaa voittovaroja tavalla millä suurin osa omistajista toivoo tehtävän.
Totta. Syynä omien osakkeiden ostoon oli se, että Nokian suuromistajille, USAlaisille eläkevakuuttajille oli ainakin hetkellissti edullisempa ottaa voitonjako osakeostoin.
Niin kauan kuin yhtiö pystyy järkevästi kehittämään liiketoimintaansa niin, että odotukset tulevista voitoista kasvavat, kertyneet voittovarat kannattaa käyttää siihen.
Jos voittovaroja kertyy enemmän kuin mitä johto katsoo liiketoiminnan järkevään kehittämiseen voitavan käyttää, voidaan loppu jakaa osakkaille. Jotkut pitävät enemmän osingoista, jotkut kurssinoususta (omien osakkeiden hankkimisen seuraus), varmasti eroja veroteknisesti ja muutenkin.
Mutta voittovarojen jakaminen osakkaille tarkoittaa aina, ettei johto kykene kehittämään liiketoimintaa sitä tahtia mitä voitot kasvavat. Joskus se kertoo hyvistä asioista (voitto kasvaa niin ettei sitä rahaa ehdi edes käyttämään), joskus huonoista (johto ei näe liiketoiminnan kehittämistä mahdolliseksi).
On myös niin, että yhdellä alalla syntyneitä voittoja kannattaa käyttää tuotannon kehittämiseen toisella alalla. Siksi rahoja on otettava yrityksistä esimerkiksi osingonjaon muodossa. Olisi ehkä ollut hyvinkin perusteluta valtiolta ottaa Fortumista usen miljardin edestä osinkoja sen sijaan, että yritys käyttää ylimääräisen likviditeettinsä kaiken maailman yrityshankintoihin ulkomailla. On myös oikein hyvä, että Koneen omistajat ottavat yhtiöstä isot osingot ja investoivat ne kotimaisiin kasvuyrityksiin sen sijaanm, että olisivat pakonomaisesti investoineet ne hissituotannon kehittämiseen Aasiassa.
Ei kai tarvitse omistaa 10 % listaamattomasta yhtiöstä, että osinkovero olisi vain 7,5%? Eikö pienempikin omistus riitä kunhan henkilön yhteenlasketut osingot jäävät alle 150t vuodessa?
Täöytyy omistaa 10 %, jota tulisi kohdelluksi perheyhtiön omistajana.
Omien osakkeiden osto hyödyttää vain niitä osakkaita jotka ovat myymässä osakkeitaan. Ja yrityksen johtoa, joka Nokian kohdalla tuki osakekurssia maksimoidakseen optiorahastuksensa. Tämä viime mainittu tietysti haisee epäilyttävälle aika kauas.
Yksinkertaistettuna Nokia voisi nyt ostaa osakkeensa noin 75% halvemmalla kuin mitä se aikoinaan teki. Rahaa jäisi siis kassaan jotain 13 miljardia enemmän. Nythän kassakriisi taas pikku hiljaa häämöttää. Eli Heren ja puhelintoiminnan myynnistä saadut miljardit ovat kassaasta haihtuneet.
Pahimmillaan Nokia voi joutua järjestämään osakeannin, jossa hinnaksi tulisi 2–3 euroa/osake. Kun siis yhtiö osti osakkeitaan noin 16 euron keskihinnalla. Aika huono diili ostaa kalliilla ja myydä halvalla.
https://www.talouselama.fi/uutiset/nokia-osti-omia-osakkeitaan-ja-havitti-19-miljardia-euroa/7c69066c-91a1-39eb-8337–8692c00a7503
Em. jutun jälkeen Nokia on jatkanut ostojaan, myös 2017.
Kannatan ehdottomasti voitonjakoa vain osingonjaon kautta pelkästään jo siksi, että toimiva johto ei pääse yhtiön varoilla manipuloimaan osakekurssia. Osinkoverotuksen suuret ääliöimäisyydet kyllä pitää korjata.
Miten niin jäisi enemmän rahaa kassaan? Jos osake olisi ollut halvempi, varmaan Nokia olisi käyttänyt yhtä paljon rahaa, mutta olisi vain saanut suremman kasan osakkeita.
“Pahimmillaan Nokia voi joutua järjestämään osakeannin, jossa hinnaksi tulisi 2–3 euroa/osake. Kun siis yhtiö osti osakkeitaan noin 16 euron keskihinnalla. Aika huono diili ostaa kalliilla ja myydä halvalla.”
Miten tämä Nokian kannalta olisi eronnut siitä, että olisi jakanut saman määrän osinkoina? Tuolla sinun logiikallahan osinko vasta emämunaus, siinähän annetaan rahaa pois, eikä saada mitään vastineeksi!
Ismo:
“Mutta voittovarojen jakaminen osakkaille tarkoittaa aina, ettei johto kykene kehittämään liiketoimintaa sitä tahtia mitä voitot kasvavat.”
Eiköhän tämä ole ihan tavanomainen tilanne suurimmassa osassa yhtiöitä.
Eivät kaikki maailman yhtiöt voi koko ajan kasvattaa kannattavasti voittojaan ja käyttää ne investointeihin, jotka kasvattavat voittoja, jotka käytetään ivnestointeihin, jotka kasvattavat voittoja.
Usein käy niin että jos firan kassassa on paljon rahaa, niitä aletaan käyttämään ihan järjettömiin projekteihin. Rakennetaan älyttömiä pääkonttoreita, ostellaan yrityksiä sieltä ja täältä, polkaistaan käyntiin liiketoimintaa josta ei mitään ymmärretä tai laajennutaan markkinoille jonne ei kannattaisi mennä, hankitaan jälkikäteen ajateltuna aivan käsittämätöntä ylikapasiteettia yms.
Parhaimmassa tapauksessa tehdään näitä kaikkia yhtä aikaa.
Osingoista ja/tai osakkeiden ostosta päättää yhtiön hallitus, ei toimiva johto. Yhtiökokous toki asian lopullisesti päättää.
Juuri noin. Ei tarvitse omistaa 10 % listaamattomasta yhtiöstä, jotta osinkovero olisi 7,5 %. Tuo raja on voimassa alle 150 000 euron osinkoihin asti, eikä se listaamattomien yhtiöiden tapauksessa riipu omistusosuudesta. Verottajan ohjeet asiassa löytyvät tästä:
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/sijoitukset/osakkeet_ja_osingot/osingot_listaamattomasta_yhtiost/
Onkohan perusasiat nyt selvillä. Omien osakkeiden ostosta päättää siitäkin osatovaltuutuksen kautta yhtiökokous eli omistajat. Samoin kuin osingoista. Yhtiökokous, ei siis mahdollisessa optio-ohjelmassa mukana olevat. Omien osto on jenkkiverotuksessa edullinen keino ja siksi sikäläiset omistajat mieluusti sitä käyttävät, kuten Nokiankin tilanteessa.
Toinen asia on sitten onko omien osakkeiden osto fiksua ja koska. Jälkiviisaus on tietysti tässäkin parasta viisautta. Jos aikaa saisi kelattua taaksepäin olisi maassamme kovasti paljon enemmän rikkaita. Tässä yksi ilmainen vinkki: Applen osake maksoi ennen Jobsin paluuta 1996 alle kaksi taalaa. Oston paikka.
Ja mitä tulee Nokian kassaan nyt kannattaa katsoa mistä on pohjimmiltaan kyse. Heren ja puhelintoiminnnan myynnin jäljiltä kassan katsottiin olevan ylipainossa ja siksi yhtiökokous on hyväksynyt kassan pienentämisen.
“Nokia julkisti 29.10.2015, että sen hallitus on tehnyt perusteellisen analyysin Nokian mahdollisista pitkän aikavälin pääomarakennevaatimuksista ja julkisti suunnitelmansa 7 miljardin euron pääomarakenteen tehokkuuden optimointiohjelmaksi. Ohjelma koostuu noin 4 miljardin euron pääoman palautuksesta osakkeenomistajille sekä velkojen ja muiden velkatyyppisten erien vähentämisestä noin 3 miljardilla eurolla. ”
Heittämäsi “mahdollinen anti” 3 euroa / osake tuottaa kassaan toteutuessaan täysimääräisenä vajaat kaksikymmentä miljardia. Mitä niillä mielestäsi tehtäisiin?
Nokian omistus on ollut niin hajallaan, että toimivalla johdolla on erityisesti Ollilan aikana ollut käytännössä erittäin paljon päätösvaltaa. Ollila toimi paitsi pääjohtajana, suurimpana optio-ohjelmien rahastajana JA hallituksen puheenjohtajana 1999 alkaen. Viime mainittu kertoo missä päätösvalta oikeasti oli.
Osakeostojen onnistumisen voi arvioida vain jälkikäteen. Nokia epäonnistui. Kritiikkiä tuli myös etukäteen.
Jaha, repäisit jostakin ison luvun. Nokia voisi järjestää osakeannin, millä kerättäisiin vaikkapa 1, 2, 5 tai 10 miljardia. Mistä sait 20?
Realistinen voisi olla sellainen kuponkianti, jossa neljällä vanhalla osakkeella saa merkitä yhden uuden esim. hintaan 2,50 euroa/kpl. Noilla ehdoilla merkintäoikeuden hinta olisi järkevällä tasolla. Annilla yhtiö keräisi noin 3,6 miljardia.
En nyt usko osakeantiin 2018 koska yhtiöllä on edelleen ALUn puolelta tulleita liiketoimintoja, joita mieluummin myydään ja ehkä yhtiö ottaa tarvittaessa myös lisävelkaa jos vielä saa edullisesti.
Ei voi muuta kuin hämmästellä, miten syvällä marxismi vielä joissakin istuu, lukiessa muutamia kommentteja.
Neuvostoliiton kaatumisesta on melkein yksi sukupolvi, 30 vuotta, mutta vieläkin löytyy niitä joiden mielestä rahan kierrättäminen mahdollisimman paljon julkisen sektorin kautta on veronmaksajille hyväksi.
Onhan ihmisten vaurastuminen vaarallista ja kaikin keinoin estettävä, kuka silloin enää vasemmistoa äänestäisi. Sosialisti on aina käsi naapurin taskulla, sinun omaisuutesi on myös minun omaisuuttani, ns. tasa-arvon nimisssä otan puolet tuloistasi.
Kenelläkään ulkopuolisella ei ole eettistä oikeutta sanoa mikä on minulle “kohtuullinen” tulotaso ja rikkaus ja tasata loput pois ylikireän ja konfiskatoorisen verotuksen kautta.
Yksityinen pääoma ratkaisee maan hyvinvoinnin.
ja jatkoa edelliselle: perintövero on varkautta äärimmäisilleen vietynä.
Kerro nyt kun en ymmärrä:
Jos Nokia olisi jakanut omien ostojen sijasta osinkoa, olisiko se ollut sitten onnistuminen? Kumpikaan voitonjakotapa ei vaikuta itse firman toimintaan mitenkään paitsi tietenkin vähentämällä kassaa. Argumenttisi ei kuuitenkaan perustu liialliseen voitonjakoon vaan siihen, että voittoa jaettiin ostamalla osakkeita.
Yrityksen toiminnalle on sama vaikka voitonjakoon käytetyt rahat poltettaisiin pääkonttorin pihalla. Joten millä ihmeen perusteella pääomistajien tahdon mukaiset omien ostot ovat firman kannalta epäonnistuminen?
Nokian omistunus on hajaantunutta, mutta pienosakkailla ei ole sen yhtiökokouksessa käytännössä mitään valtaa. Todella merkittäviä pelureita on noina osakeostojen vuosina ollut aika vähän. Esim. v. 2007 Nokian 13 suurinta omistajaa omisti 93.6% sen osakekannasta.
Valta oli harvinaisen suuressa määrin toimivalla johdolla, Ollilasta alkaen.
Öööh. Mihinkähän tämä tieto perustuu, koska ei taida pitää paikkaansa.
31.12.2007 hallintarekisteröityjen osuus oli 88,95% (31.12.2016 82,54%). Se joukko taas muodostuu sadoista/tuhansista (kuka tietää, ei yhtiö itsekään) osakkaista, joiden omistus piiloutuu tilinhoitajayhteisöjen taakse.
Tällä hetkellä liputusilmoitusten perusteella BlackRock eri yhtiöineen omistaa yli 5% mutta alle 10%, viimeisin luku 30.11.2015 oli 7,21%. Siis muita yli 5%:n omistajia ei pitäisi olla.
Nokia itse omistaa 3,8% kunnes mitätöi nuo osakkeet tai käyttää ne bonuksiin. Em. lisäksi 20 suurinta tiedossa olevaa (pääosin kotimaisia instituutioita) omistaa YHTEENSÄ 5,45%.
Johtopäätökseni on edelleen se, että omistus on niin hajallaan että operatiivisella (ml. nykyinen hall.pj) johdolla on vieläkin poikkeuksellisen suuri päätösvalta kun kivijalkaomistajia ei ole käyttämässä omistajan ääntä. Ero esim. Koneeseen on sama kuin yöllä ja päivällä.
Vaikka tässä nyt ollaan taas aika kaukana OS:n alustuksesta, niin Nokia ja sen optio-ohjelmat ovat synnyttäneet Suomeen aika monta rikasta, ja hyvä niin. Jos otetaan esimerkkiä, niin pitäisikö muissakin yrityksissä johdolle antaa enemmän valtaa mm. palkitsemisasioissa? Toki vaikkapa Kone on rikastuttanut johtoaan mutta paljon suppeampaa joukkoa ja vähäisemmässä määrin kuin Nokia. Eli olisiko Herlinin sijaan suurempi osuus kuulunut vaikka kaikille Koneen työntekijöille, jolloin positiiviset vaikutukset Suomen talouteen olisivat olleet taatusti suuremmat?
No tässä asiassa meillä on eri näkemys.
Nokian 2007 vuosikertomus.
Pitää paikkansa. Nokialla on ollut osakeostojen aikoihin ajoittain myös muita suuromistajia kuin BlackRock, mm. JPMorganCase, mutta en nyt viitsi selvittää, ketkä ovat olleet yhtiökokouksien aikaisia suuromistajia. Voisi kuitenkin kuvitella, että tuolla reilun 5%:n omistuksella on merkittävä voima, jos sitä tahtoo käyttää. Tilinhoitajayhteisö sitä tuskin käyttää, ellei ole bulvaani.
Täysin samaa mieltä.
Kova data ei oikein tue optiopäättelyäsi. Nokian optio-ohjelmista tuotti ylivoimaisesti eniten vuosien 1997 — 1999 ohjelmat. Ne lunastettiin käytännössä vuosina 1999–2002. Omien ostot Nokia aloitti vuonna 2003. Jo vuonna 2004 paino palkitsemisessa siirrettiin optioista osakepohjaisiin tulospalkkioihin joka leikkasi olemassaolevian optioiden määrää ylipäätään voimakkaasti.
Mutta miksi optiot sitten tuottivat?
Kurssi nousi nopeasti vuoden 1998 alun viidestä eurosta vuoden 2000 huippuun yli kuuteenkymppiin. Teknokuplan tuomalle ylimääräiselle arvonnousulle ei varmaan Ollilakaan voinut mitään tai ainakaan se ei ollut hänen syytään. Mutta kyllä Nokia oli myös todella huonossa taloudellisessa jamassa 90-luvun puolivälissä ja nousu sieltä maailman kärkikahinoihin oli poikkeuksellinen suoritus.
Datan perusteella on kovin vaikea päätellä että yhtiön johto olisi optiorikastumisen toivossa aloittanut omien osakkeiden ostot. Juurisyy on pääomamarkkinoiden vapauttamisesta alkanut yhtiön omistuksen siirtyminen ulkomailla ja etenkin Yhdysvaltoihin.
Itse tuossa totesit että tarvitaan 3 euron anti ja nimenomaan per osake. Jakosuhteesta et mainitse mitään. Niin tai näin, yhtä mieltä olemme nyt siitä että antia ei tarvita.
Harmihan tässä on oikeastaan ainoastaan se että Nokian tahti ei riittänyt tuottamaan edelleen samassa määrin hyvinvointia yhteiskuntaamme.
Hekin ovat lahjoittajien pussissa (Clintonista lähtien etenkin Wall Street ja ammattiliittojen vallan väheneminen), hekin ovat rikkaita, heillä ei ollut valtaa (esim. senaatin filibuster, Al Frankenin valinnan viivästyminen uusintalaskennan vuoksi, kongressin enemmistö taas katosi jo 2010, jota ennen piti keskittyä lamantorjuntaan), heillä ei ollut munaa (etenkin Obama), duunariäänestäjistä ainakin puolet olivat menneet republikaanien kelkkaan/vipuun Reaganista lähtien ja Fox News piti heidät vihaisina, Obama laittoi sijoituspankkiireja jne. avainpaikoille, ratkaisevat demokraattiäänet olivat molemmissa kamareissa bluedogeja eli siis melkein republikaanisia new labour ‑tyyppisiä uusliberalisteja, konservatiiveja ja oikeistolaisia (sittemmin nämä ovat korvautuneet vasemmistolaisemmilla)…
Riittääkö?
Aamun uutisten valossa kassan pohja näyttäisi vastoin ennustettasi olevan tukevan 5 miljardin europinon peitossa. Jotain ne siellä kuitenkin osaa kun heikohkossa markkinassa pystyvät tekemään kelpo liikevaihtoa ja — tulosta.
Kelpo tulosta? IFRS:n mukainen tulos 2017 on ‑1,4 mrd€ (siis miinus). Nokia mielellään esittää lukuja jotka eivät tällä kertaa sisällä:
“Alcatel-Lucent-hankintaan ja ‑integraatioon liittyviä kuluja, eikä myöskään liikearvon arvonalentumiskuluja, aineettomien hyödykkeiden poistoja ja muita yrityskaupoista johtuvia hankintahinnan kohdentamiseen liittyviä eriä, uudelleenjärjestelykuluja ja muita niihin liittyviä kuluja sekä eräitä muita eriä”
Eli erinäiset kulut ovat “kerta“luonteisia ja ne yritetään haudata piiloon. Sen sijaan kertaluontoiset tuotot kyllä yleensä kelpaavat.
Kassatilannetta on kyllä onnistuttu parantamaan viime vuoden lopulla mutta koko vuoden tasolla se heikkeni. Parannus tehty nettokäyttöpääomaa pienentämällä, eli nopeuttamalla myyntisaatavien tuloutusta, varastoja alasajamalla ja ostovelkojen maksamista venyttämällä.
Nokian kaunisteltukin (ei-IFRS) liikevoitto 2017 2,6 mrd€ (IFRS:n mukaan 0,016 mrd€) on kovin mitätön siihen nähden mitä se voisi olla. Apple tekee tuon suuruisen liikevoiton 2–3 viikossa (60–65 mrd$ per vuosi) ja sillä on itse asiassa tarve piilotella voittoaan, päin vastoin kuin Nokialla. Nokia voisi olla puhelinmarkkinan Apple jos.…..
Ehkä pientä lohtua tuo, että Ericssonilla menee vielä huonommin. Toivon kaikkea hyvää Nokialle (ja siten apua Suomen surkeaan tilanteeseen).
Et ole varmaan sisäistänyt tuosta aivan kaikkea.
Nokia vaihtaa vanhentuneita verkkolaitteita uusiin ja sen sijaan että myisi ne asiakkaalle kertamaksulla tarjoaa ne kuukausihintaisena palveluna. Laitteiden rahoitus on sitten tuolla ei-ifrs — kuluissa noin 600 miljoonaa mutta se on erinomainen investointi tulevaan.
Palveluna myytävään kokonaisuuteen on helpompi myydä lisää erilaisia — edelleen kuukausihinnoiteltuja tai muuten käytön mukaan hinnoiteltuja — optioita.
Malli tuottaa jatkossa jatkuvaa rahaa ja samalla Nokialla on erinomainen valmius tarjota palveluiden suhteen skaalautuvaa 5g — verkkoa asiakkaille.
Googleta esimerkiki “recurring revenue” niin tiedät missä mennään.
Tässähän on tavallaan kyse toimialalle suunnatusta alustataloudesta, muiden kotimaisten yritysten kannattaa seurata silmä kovana.
Mutta olemme siis samaa mieltä siitä että ennustamaasi antia ei ole tulossa?
Hämmästyttää tämä koko julkaisu, kun rikkaat eivät rikastu? Miten koko Suomen valtion köyhät tai vähätuloiset? En olisi lainkaan huolissani, jos saisin palkkaa edes 2500 €/kk. Mutta ainahan ns. joilla rahaa on jo yllin kyllin, niin huolissaan jo rahasta? Ihanko totta, että ettei Suomessa ole mukamas rikkaita? Poliitikot jo vetävät kytkykauppoja rakentajien kanssa ja ovat jo kauppojen hallituksessa? Mikä siis meni pieleen? Tuleeko kukaan meistä onnellinen omistamalla ja saamalla lisää rahaa ja hyväksi käyttämällä muita? Rahaa ei saa siihen hautaan. Haluaako kirjoittaja omistaa kalliin veneen, omistusasunnon ja mikään ei riitä? Aina vain lisää ja lisää??!!
Oletko tavannut joskus poliitikon, joka ymmärtää mitä eroa on prosentilla ja eurolla?
Kyllä ne valtionvarainministerit jotka ymmärsivät jotain menojen ja tulojen päälle ymmärsivät mitä eroa on prosentilla ja suoraan raha määräisellä luvuilla. Tälläiset valtionvarainministerit oli muun muassa Mauno Koivisto, Sauli Niinistö, Ahti Pekkala, Iiro Viinanen, Jyrki Katainen ja Väinö Tanner.