Ohessa on kuvattuina ikäluokkien sisäiset Ginikertoimet viiden vuoden välien vuodesta 1996 vuoteen 2016 saakka. Tämä antaa tulonjaon kehityksestä aavistuksen verran toisenlaisen kuvan, koska Gini-kerroin voi nousta ja laskea myös pelkästään ikäluokkien kokojen muuttuessa.
Mukana ovat myös myyntivoitot, mikä aiheuttaa lukuihin jonkin verran kohinaa. Niinpä olen laskenut ikäluokkien Gini-kertoimista viiden vuoden painotetut kertoimet painoina 1,2,3,2 ja 1. Se vähän hävittää informaatiota, mutta tekee kuvasta havainnollisemman.
Aineistossa ovat kaikki suomalaiset siten, että heidän tuloikseen on laskettu sen ruokakunnat tulot kulutusyksikköä kohden, joihin he kuuluvat. Kolmihenkinen perhe on tässä siis kolme kertaa ja kolmessa eri ikäluokassa. Niinpä lasten osalta tuloeroissa ei ole kyse erisuuruisista viikkorahoista vaan siitä, kuinka suuria ovat lapsiperheiden tuloerot.
Isona kuvana on, että tuloerot kasvoivat voimakkaasti kaikissa ikäluokissa vuodesta 1996 vuoteen 2001 mennessä. Tämän jälkeen tuloeroissa ei ole tapahtunut vastaavan suuruisia muutoksia. Korkeimmillaan tuloerot olivat vuonna 2007 (ei kuvassa). Vuonna 2016 ne olivat laskeneet jokseenkin kaikissa ikäluokissa suhteessa vuosiin 2001 — 2011.
Ikäluokkakohtaiset tuloerot keskimäärin ovat pienempiä kuin koko väestöä koskevat – tietysti, koska ikäluokkien väliset tuloerot puuttuvat.
Tuloerot ovat lapsiperheiden osalta pienempiä kuin keski-ikäisillä, mutta tässä selittäjänä lienee mittaustapa. Lapsiperheistä kaikki ovat lapsiperheitä, jolloin vanhempien tulot jaetaan useamman kulutusyksikön kesken. viisikymppisten joukossa on sinkkuja, dinkkuja ja lapsiperheitä.
Tuloerot ovat kasvaneet vuodesta 1996 eniten lapsiperheiden kohdalla, mutta tämäkin kasvu on pysähtynyt tai tullut jopa vähän alaspäin. Huomattakoon, että lapsiperheiden tuloeroihin ja lapsiköyhyyteen vaikuttaa paitsi perhepolitiikka myös syntyvyys eri yhteiskuntaluokissa.
Kuvan mukaan tuloerot ovat huomattavan suuret parikymppisten kohdalla. Tämä johtuu elämäntilanteesta. Osa asuu vanhempiensa taloudessa, jolloin heidän tuloikseen kirjataan vanhempien tulotaso, osa on töissä, osa opiskelee ja osa on tyystin tulottomia asevelvollisuuden vuoksi.
Suurimmillaan tuloerot ovat kuuttakymppiä lähestyvien keskuudessa ja pienenevät siirryttäessä eläkkeelle. Huomattakoon, että 70-vuotiaskaan ei tässä ole välttämättä pelkkä eläkettä nauttiva, vaan mukana saattavat olla myös puolison tulot.
Ilmeisesti takuueläkkeen ansiosta varsinaisen eläkeväestön keskuudessa tuloerot ovat laskeneet selvästi.
Kuriositeettina todettakoon, että ikäihmisten keskuudessa tuloerot kääntyvät nousuun, kun ikä lähestyy sataa vuotta. Pääomatulot auttavat näköjään elämään vanhaksi.
= = = =
Pyysi joulukuun alussa Tilastokeskusta laskemaan Gini-kertoimen ikäluokkien sisällä. Sain tämän tiedoston tänään. Tämä on tarkistusta vaille valmis – tässä voi siis olla virheitä. Taulukko julkaistaan piakkoin tulonjaon kokonaistilastossa. Tässä tilastossa on paljon mielenkiintoista.
Miten sitten tuo tummansininen viiva (2016) on laskettu? Tuon perusteella näyttäisi, että kertoimet menisivät näin:
2014: 1
2015: 2
2016: 3
2017: 2
2018: 1
Mutta ei kai vuodelle 2018 vielä ole dataa saatavilla?
Hyvä tarkennus. Olen ottanut liukuvan keskiarvon ikäluokista, en vuosista. Siis 60-vuotiaan kohdalla luvut ovat peräisin 58–62 ‑vuotiaista painoilla 1,2,3,2,1
Eläkeläisten osalta pitää huomioida työeläkejärjestelmän voimaantulo 1962 sekä naisten pitkään kasvanut työllisyysaste. Näiden johdosta eläkkeellä on jatkuvasti enemmän niitä, joilla on ansaittu “täysi eläkekarttuma”. Käytännössä tämä vähentää pienituloisten eläkeläisten määrää ja siis tuloeroja paljon enemmän kuin takuueläke.
Tämän efektin vaikutus alkaa hiljalleen hiipua, kun valtaosalla eläkkeellä olevistakin on jo täyteen työuraan perustuva karttuma.
Paitsi ikärakenteen muutos, tällaisessa tarkastelussa vaikuttaa myös kotitalousrakenteen muutos.
Ikääntyneessä väestössä mielenkiintoisia eroja iän mukaan. Takuueläke sen kohdentuminen (osa työkyvyttömille työikäisille) ja ikääntyneen väestön määrä huomioiden ehkei kuitenkaan tärkein selitys.
Tuossa varmaankin ensimmäinen piikki tulee siitä kun ammattikoulutetut menevät töihin samalla kun korkeakoulutetut opiskelevat. Toinen piikki nousee kun paremmin koulutetut alkavat saada vastinetta opiskeluinvestoinneilleen.
Eli tuloerot elinkaaritarkastelussa osin kumoavat toisensa.
Onko olemassa kuvaajia elinkaarituloeroista ja niiden kehityksestä?
Niiden tasaaminen esimerkiksi verotuksella on perusteltua. Sen sijaan elinkaaren sisäiset siirrothan olisi oikeudenmukaisempaa ja kannustavampaa järjestellä perustilin kaltaisella pehmeällä lainalla.
Ensimmäinen piikki tulee siitä, että osa nuorista muodostaa oman taloutensa ja osa asuu vanhempien luona, jolloin heidän tuloikseen lasketaan sen ruokakunnan tulot.
Pääomatulot saattavat tosiaan “auttaa” elämään satavuotiaaksi, mutta työeläke on toinen mahdollinen selitys: jos ihminen elää energisenä ja terveenä niin tulee ahkeroitua ja palkaksi saa korkean ansiosidonnaisen eläkkeen. Jos kohtuulliset tuloerot ovat ihanne, niin kannattaisi pienentää tuloeroja nimenomaan eläkeläisten keskuudessa. Muiden osaltahan korkeampia tuloeroja voi perustella tuloerojen kannustavuuden eduilla. Onko järkevää maksaa suurinta eläkettä juuri niille, jotka ovat jo työuransa aikana eniten tienanneet. Pelkkä Kelan (nykyistä huomattavasti korkeampi) takuueläke olisi tuloerojen, kansantalouden ja oikeudenmukaisuuden kannalta parempi.
Nuorina kuolevat usein heinäsirkat, jotka rellestävät terveytensä ja omaisuutensa, eivät tunnollisesti muurahaiset, jotka säästävät tulojaan ja terveyttään ja opiskelevat kiltisti. Tämän eron tasaaminen veroilla kannustaa rellestämään liikaa.
Olenko väärässä, jos mun mielestä gini-kerroin on yliyksinkertaistus, jos kuvitellaan, että se kertoo kaiken tarpeellisen tuloeroista?
Olenko ymmärtänyt oikein, että esim. jos tulojen keskiarvo ja mediaani ovat yhä etäämällä toisistaan, tämä ei näy ginissä välttämättä ollenkaan?
Olisipa mielenkiintoista saada tuohon laskelmaan ja graafiin päivitys!
Asiat muuttunevat nykyään ja jatkossa nopeammin…?