Osana työttömien aktivointia hallitus edellyttää, että työtön hankkii yrittäjänä tuloja 250 € kuussa. Tänään voimaan tulleen lain mukaan näin toimimisesta ei rangaista heti, mutta neljän kuukauden kuluttua se voi johtaa työttömyyskorvauksen menettämiseen kokonaan, jonka jälkeen on siis elettävä sillä 250 eurolla kuussa. Ei kuitenkaan kerrota, milloin siitä rangaistaan ja milloin ei, vaan tämä jätetään yksittäisen TE-toimiston harkintaan, eikä harkinnan luvata noudattavan samoja kriteerejä eri puolella maata.
Näin ei voi olla. Työttömiltä ei voi edellyttää tällaista riskinottoa. Lain pitää olla yksikäsitteinen ja sama koko maassa, ellei erikseen päätetä alueellisista kokeiluista. Nyt tämä epävarmuus ja kieltäytymien antamasta ennakkopäätöksiä on tosiasiallinen este työttömien pienimuotoisellekaan yritystoiminnalle
Ainoa ohje, joka asiasta annetaan, on tämä periaate:
Henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle.”
Tämä periaate on aivan älytön. Myös palkansaajalla osapäivätyön tekeminen yrityksessä A estää kokopäivätyön vastaanottamisen yrityksessä B. Samoin leipäjonossa seisominen estää kokopäivätyön tekemisen. On ymmärrettävää, että pienimuotoista yritystoiminta harjoittavan olisi hyvä pystyä ottamaan vastaan työtä, jos haluaa nostaa työttömyyskorvauksia, mutta tähän riittää se, että yritystoiminta on mahdollista lopettaa, jos tilaisuus kokopäiväiseen palkkatyöhön tarjoutuu. Tämä on niin pieni ongelma, ettei siitä tarvitse välittää. Tämän pienen joukon takia ei ole järkevää estää suurta joukkoa täydentämästä tulojaan yritystoiminnalla työttömyysjaksojen aikana.
Kohdeltakoon siis yritystuloja samalla tavalla kuin palkkatuloja: 300 €/kk ilman vaikutusta työttömyyspäivärahaan ja tämän jälkeen 50 %:n yhteensovitus.
Ainoa ongelma tässä on osakeyhtiö. Yrittäjän on mahdollista piilottaa tulonsa yrityksen taseeseen ja näytellä tulotonta. Tähän on kehitettävä oma menettelynsä, jossa työttömyysturvassa yrityksen tulo puretaan yrittäjän tuloksi. Se pitää tehdä joka tapauksessa, vaikka yritystoiminta olisi niin osa-aikaista, ettei se ajankäytön osalta olisi este työttömyyspäivärahan nostamiselle.
Kilpailun vääritäminen? Onko yrittäjälle annettu työttömyyskorvaus laiton yritystoiminnan tuki? Onko soviteltu päiväraha osa-aikaiselle kaupan kassalle yritystuki kauppiaalle?
= = =
Kiitän blogini kommentoijia aiheen esille ottamisesta.
Sama tilanne on myös laskutuspalveluiden kautta töitä tekevillä. Vaikka kyseessä on palkan muodossa maksettu korvaus ja soviteltu päiväraha on siten helppoa laskea, toiminta tulkitaan silti helposti omassa työssä työllistymiseksi ja tulos on sama — kaikki tuet katkeavat.
Tämä on sikäli ikävää, että 18 tunnin työsopimuksia eivät yritykset mielellään tee — hallinnollinen työtaakka on liian suuri. Käytännössä pikkutöihin ainoa vaihtoehto on töiden tekeminen jonkun palveluntarjoajan kautta — mikä siis voidaan työttömyysturvassa rinnastaa yrittäjään.
Koskeekohan aktivoitumispakko vain syntyperäisiä suomalaisia vai edellytetäänkö maahanmuuttaneilta tukien vastineeksi samanlaista aktivoitumista?
Maahanmuuttajat ovat kyllä työnhakijoina kantasuomalaisia aktiivisempia.
Jotenkin tuntuu, ettei työttömältä voi vaatia mitään? Alan olla kohta sitä mieltä, että koko työttömyysturva pitää romuttaa.
Koko ajan ohitetaan juurisyy. Suomi on kallis maa asua. Suomi on kallis maa asua, koska veroasteemme on korkea. Korkeaa veroastetta perustellaan korkealla sosiaaliturvalla. Korkean veroasteen tuoma korkea veroaste siis aiheuttaa, ettei Suomessa voi asua pienituloisena, vaan tarvitsee sosiaaliturvaa.
Hallituksen esitys on oikean suuntainen alku. Nyt pitää olla rohkeutta tehdä rakenteellisia muutoksia. SAK:kin pitäisi olla työväen, ei pummien asialla.
Olen osakeyhtiöasiasta erimieltä: osakeyhtiöön jätetyt varat eivät ole omistajan tuloa eikä niiden pidä vaikuttaa omistajan sosiaaliturvaan. Yrityksen omistajana minulle on pläkkiselvää, että en voi “piilottaa” yrityksen voittoja taseeseen ja tosiasiallisesti samalla käyttää niitä elämiseen. Oy ja omistaja kannattaa pitää erillisinä oikeus- ja talous “subjekteina”. Muussatapauksessa tulee monenlaisia sekavia ongelmatilanteita.
Minä olen tuollainen yhtiön kautta työtä tekevä. Minun olisi erittäin helppoa olla 500 päivää, siis kaksi vuotta, “tuloton”, sen jälkeen maksaa itselleni kahdeksan kuukautta hyvää palkkaa, olla taas kaksi vuotta tuloton jne. Näin helppoa ei sosiaaliturvalla keinottelun pitä olla.
Maahanmuuttajien työllisyysaste on n 50 % kun se kantasuomalaisten osalta on n 70 %.
Ilmeisesti kantasuomalaisten aktivoinnilta ei kannata isoja odottaa.
Maahanmuuttjat ovat TYÖNHAKIJOINA aktiivisempia. Eräässä isossa rekrytointikohteessa, johon on vaikea saada hakijoita, 30 % hakijoista on suomnenkielisiä, eivätkä ne loputkaan ole ruotsinkielisiä.
Jospa ainakin Tmi muotoisen yrittäjyyden hyväksyisi, niin sekin auttaisi. Pakkoko sitä sivutoimista on Oy:n alla tehdä, vaikka parempi jos tuollekin keksisi muodon.
Jos tulot alle 50% viimeisimmän ansiosidonnaisen perustepalkasta, niin eikö voitaisi automaattisesti katsoa sivutoimiseksi.
Ymmärtääkseni (mutta vain ymmärtääkseni, virallinen tulkinta voi olla eri) myös tänä vuonna säilyy mahdollisuus tehdä kahden viikon erillisiä toimeksiantoja siten, että edelleen säilyy työttömänä työnhakijana, työttömyysturvalaki 2. luku 1§:”…Työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä tai omassa työssä. Työttömänä pidetään lisäksi sitä, jolla on oikeus työttömyysetuuteen 2 luvun 5 a §:n perusteella yritystoiminnan tai oman työn estämättä…”.
Täytyy kuitenkin aina muistaa, että laskutuspalvelun kautta tehtävä työ katsotaan yrittäjänä tehdyksi työksi. Eläkettä ei kerry, eikä aikaa lasketa työajaksi työttömyysturvaa määritettäessä.
Kun asia näin selvästi laissa mainitaan, niin TE-toimistolle ei edes tarvinne ilmoittaa mistään enintään kaksi viikkoa kestäneestä toimeksiannosta, tai edes useammasta erillisestä toimeksiannosta. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos työvoimaviranomainen saa tietoa näistä, niin hän voi lähettää selvityspyynnön, johon on vastattava. Tällöin kirjalliset, selkeät ja selvästi eri toimeksiantoja ilmentävät sopimukset ovat kullan arvoisia.
Mitä tulee tuohon neljän kuukauden “yrittäjyyden kokeiluaikaan”, niin on huomioitava sen rajoitukset. Yritystoimintnan on alettava työttömyyskauden aikana, ja 4 kuukauden aikajaksoa voi käyttää vain kerran työttömyysjaksossa. Työttömyysturvalain 2 luku 5a§ “Työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta ei neljän kuukauden ajan toiminnan aloittamisesta sovelleta, mitä 5 §:n 1 momentissa säädetään yli kaksi viikkoa kestävästä työllistymisestä yrittäjänä ja omassa työssä. Edellytyksenä on, että yritystoiminta tai omassa työssä työllistyminen on aloitettu työttömänä ollessa.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan uudelleen, kun henkilö on täyttänyt mainitussa momentissa tarkoitetun määräajan alkamisen jälkeen työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta.”
Vielä tulee ottaa huomioon, että Työttömyysturvalaissa määritetään yrittäjyys. Lain 1 luku 6§ “Yrittäjäksi katsotaan tässä laissa yrittäjän eläkelain (1272/2006) 3 §:ssä…tarkoitettu henkilö. Yrittäjäksi katsotaan myös yrityksen osaomistaja…”, joka onkin sitten laajempi asia avattavaksi.
Tuntuuko selvältä vai epäselvältä? Niinpä…
Täytyy aina muistaa, että näitä lakeja säätävät eduskunnassa meidän sinne äänestäneet ihmiset. Ne samat, jota lakien vaikeaselkoisuutta päivitellessään sanovat, että ‘tälle asialle pitäisi tehdä jotain’, ja sitten jättävät tekemättä…
Eihän tuollaisessa tarkastelutavassa ole järjen häivää. Tuolla mallilla saadaan tulos, että työttömät maisterit ja dippainssit ovat haluttomia hakemaan siivoojan työtä.
Tuskin se kuitenkaan viittaa mitenkään suoraan heidän passiivisuuteensa.
Kyllä meillä on aika paljon huonosti koulutettuja työttömiä, joten tuo dippainsinööriesimerkki ei oikein pure.
Kyllä, mutta maahanmuuttajien surkea työllisyysaste osoittaa, ettei aktiivinenkaan työnhaku riitä nostamaan sitä. Silti kantasuomalaisten työllisyysastetta yritetään nostaa keinolla, joka ei ole auttanut maahanmuuttajiakaan pääsemään työllisyydessä edes lähelle kantaväestön tasoa.
Jos työllisyysastetta halutaan aidosti nostaa niin kannattaisi kiinnittää huomio johonkin muuhun. Esimerkiksi voisi olla paikallaan selvittää miksi naisten työllisyysaste laahaa useita prosentteja miehiä jäljessä ja pyrkiä saamaan naisten työllisyys nostettua miesten tasolle. Miesten työllisyysaste on jo hyvin lähellä hallituksen tavoitetta ‑kun naisten työllisyysaste saadaan nostettua samaan on hallituksen tavoite saavutettu.
Maahanmuuttajien työllisyysaste — kun otetaan huomioon kaikki maahanmuuttajat — on korkeampi kuin samalla koulutustasolla olevien kantasuomalaisten. Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste omn 42 %.Maahanmuuttajia myös syrjitään työhönotossa, mikä onm tietysti kansantalouden kannalta aivan pölvästiä.
Yksi osa ongelmaa on, että verotus tapahtuu kalenterivuosittain. Jos halutaan pitää nykyisenlainen progressiivinen verotus, tämä on rationaalinen ratkaisu. Mutta jos verotus olisi tasaprosentilla (perustulomalli), ei olisi mitään ongelmaa. Voisiko nykyjärjestelmää jotenkin kehittää vähemmän kalenterivuodesta riippuvaiseksi?
Täyttä kansanedustajan- ja ministerineläkettä saavana tuollainen yritystoiminta on lähinnä koomista ja mukava harrastus. Et siis edes teoriassa voi olla tuloton, koska tuskinpa olet kieltäytynyt eläkkeestä.
En voi enää olle tuloton enkä muutenkaan ikäni puolesta ola oikeutettu työttömyyspäivärahaan, mutta olen ollut yrittäjä vuodesta 1986-
300 euron suojaosuus koskee jo myös yritystuloja, eikö Osmo ole ajantasalla?
300 euron suojaosuus tarkoittaa, että tulo ei vaikuta yhteensovituksen kauttaa päivärahan suuruuteen, mutta tuossa luokittelussa päätoimiseksi ei ole mitään euromääräistä rajaa. Voidaan hyvin kuvitella, että päätoiminen taiteilija, jonka myynti on vähän huonoa, menettää työttömyyskorvauksen, koska tekee taidetta päätoimisesti.
Jos olen ymmärtänyt lukemani, Ruotsissa maahanmuuttajien työllistymistä helpotettiin sillä, että sikäläisessä kolmikannassa sovittiin, että heidän palkkansa voi olla 20%(?) alempi kuin sopimuspalkka.
SAK:n Elorannalta kysyttiin, voitaisiinko Suomessakin näin tehdä. Eloranta vastasi kategorisesti: Ei voi, koska työttömiä.
http://www.soininvaara.fi/2009/03/07/en-nosta-sopeutumiselaketta/
Kiitos Osmo hyvästä kirjoituksesta!
Minullakin olisi (ehkä) mahdollisuus hankkia ainakin pätkämuodossa keikkayrittäjätuloja entisestä ammatistani sekä yhdestä jutusta, johonka minulla on ns. lupapätevyys.
Mutta en uskalla todellakaan edes harkita tuollaista, koska:
a) en elä 250 eurolla kuukaudessa! (enkä todennäkisesti onnstuisi aina hankkimaan edes sitä — jos todennäköisesti hankkisin hyvät tulot yrittäjänä, niin arvatkaapa kahdesti kirjottaisinko tätä!)
b) TE-toimistoissa harjoitetaan mielivaltaa ja ihmisiä leimataan yrittäjiksi vähäistenkin yrittäjätulojen vuoksi
Miksei lakia korjattu ensin tuon osalta?
Todella kornia lainsäädäntötoimintaa! Työttömän aktiivilakiin kirjataan jotain naurettavia 250 euron yrittäjätulopykäliä, joita Kokoomusministerit suu vaahdossa siteeraa. Mutta eivät ole sen vertaa asioihin perehtyneet kuten Osmo on, että tietävät että keikkayrittäjyys on työttömälle tehty defacto mahdottomaksi tässä maassa!
Yksi tapa kätkeä yrittäjyys työttömänä on käyttää ns. työosuuskuntaa eli leikitään työntekijää. Liian innokas ei saa tosin olla, on kuulemma siitäkin rangaistu.
Lisäksi valitettavasti työosuuskunta ei kaikkiin yrittäjyyden aloihin oikein taivu.
Hieman epäilen, ettei kyseisen tapahtuman tilastollinen evidenssi ihan vielä riitä lain säätämiseen/muuttamiseen.
Minun on jotenkin hankala ymmärtää, että miksi täällä suhtaudutaan Osmon huomioon maahanmuuttajien aktiivisuudesta työnhakemisessa jotenkin kyseenalaisena toteamuksena, koska se tuntuisi menevän ihan automaattisesti näin. Suurin osa maahanmuuttajista on isoissa kaupungeissa -> työpaikat ja siten niiden tarjonta tuppaa kasautumaan isoihin kaupunkeihin -> paikkoja mihin lähettää hakemuksia on enemmän. Vastaavasti kantaväestön työttömyys on suurempaa alueilla, joissa työpaikkojen määräkin on usein pienempi, joten näitä haettavia työpaikkoja ei yksinkertaisesti löydy ihan niin montaa, vaikka aivan jokaiseen CV:n lähettäisi.
Ihan arkijärjellä mietittynä tämä ei ole mielestäni mitenkään ristiriitainen huomio.
Lehdissä on kerrottu useita tarinoita joissa työtön, ottaessaan vastaan pätkätyön tai keikan, joutuu isoihin ongelmiin. Tunnen itse useita läheisiä joille on käynyt täsmälleen näin. Huolimatta siitä että viranomaisten kanssa on etukäteen varmistettu että meneehän asia oikein. Joko työnantaja on mokannut tai viranomainen ei ole toiminut lupauksensa mukaisesti ja/tai viivyttelee tai pysäyttää tukien maksun ”selvitysten” ajaksi. Pari kertaa tätä kokeiltuaan eräs tuttavani on todennut että useiden lasten yksinhuoltajana ei kerta kaikkiaan ole varaa ottaa vastaan mitään pätkätöitä, koska siitä vaan joutuu isoihin taloudellisiin ongelmiin. Lainsäätäjä voisi joskus laatia nämä lait ja säädökset uusiksi siten että on yksinkertaista ja turvallista tehdä näitä pätkätöitäkin, ilman pelkoa tukien katkeamisesta tai menettämisestä. Mikä tässä voi olla niin vaikeaa? Ehkä se että virkamies ja poliitikko ei ajattele asiaa kansalaisen kannalta vaan byrokratian kannalta ja pyrkii tekemään byrokratian kannalta hyvän ratkaisun joka ei sitten todellakaan johda siihen että pätkätöitä kannattaisi ottaa vastaan. Sivusta seuranneena työläisenä tämä on ihan järjetön systeemi. Työtön haluaa töitä muttei uskalla koska viranomainen ja valtio.
Fiksua ajattelua Osmolta kuten yleensä! Tuosta pienituloisen yrittäjätulon pysyvästä subventoinnista työttömyystuella mietin vaan, että onko tässä soviteltuun päivärahaan verrattuna se ero, että palveluita myyvien yritysten tasolla työnantaja kuitenkin maksaa soviteltua saavalle työntekijälle saman TES-palkan, eikä sikäli hänelle suurta väliä kellä soveltu, kellä ei, kun taas yrittäjä pystyy hinnoittelemaan teoriassa eri tavalla jos saa pohjalla tavallaan pysyvää starttirahaa?
Sinänsä olen sitä mieltä, että pitää siirtyä asteittain vastikkeelliseen perustuloon ja ekana askeleena lienee luonteva poistaa sovitellusta osa-aikaisuusehto ihan senkin takia että saadaan kätevästi reaaliaikainen yhteensovitus tulorekisterin myötä ensi vuoden alusta toimimaan. Silloin nämä takaisinperintäviiveet pitää saaada pois päiväjärjestyksestä.
Kyllä sekin on subventoimista, että kauppias pystyy järjestämään työt osa-aikaisena, koska sovitellun päivärahan turvin työntekijät saavat saman ansion kuin kokoaiksiesta työstä ja tama voi nykyään jatkua ikuisuuteen. Kustannukset nousisivat selvästi, jos olisi teetettävä kokopäivätyötä,
Eikö kuitenkin olisi järkevämpää tarkastella maahanmuuttajia esimerkiksi kielen tai lähtömaan perusteella. Luin jostain, että maahanmuuttajien välillä on suuria eroja osallistumisessa työmarkkinoille. Jos muistan oikein, niin kenialaiset ja kiinalaiset työllistyvät paremmin kuin somalit. Mistähän tämä kertoo?
Tutustuin hiljan maahanmuuttajien suomenkielenopetukseen. Kuulin, että ongelmana varsinkin rakennusalalla on se, ettei suomella tee mitään, koska työkaverit ovat venäjänkielisiä. Kielenopetus pitäisikin olla yksilöllisempää. Ehkäpä englanti olisi kaikkien kannalta hyödyllisempi kieli, se avaisi myös muun maailman työmarkkinat.
Muutama ex-kansanedustaja on tehnyt edustajakautensa jälkeen loistavan mallisorituksen miten yritystoiminnan kautta edut saadaan hoidettua kotiin ilman asnsiotuloja. Heitä ei edes hastatella tyttömyyden todellisina asiantuntijoina.
300 euron kuukausitulo 2017 aiheutti kuukauden ajaksi korvausten menettämisen ja sittenkin niitä yhteensovitettiin (ilmeisesti väärän tulkinnan ansiosta), joten menetykset ilman mitään aktiivisuutta olemsieen verrattuna olivat siinä 100 euroa ja tekemisen ilo. Kyllä, etukäteen oli hankittu työvoimapoliittinen lausunto, silloin tulot loppuivat kahdeksi kuukaudeksi.
Sovittelu meinaan vie aikaa, ikään kuin tietokonbetta ei olisi keksitty. Asioiminen sinänsä muuten oli asiallista ja sujuvaa.
Koskaan ei selvinnut miten työntekemis aika ja siitä 6 vkoa myöhemmin maksettu palkka kohdennetaan yhtään mihinkään.
Sen sijaan jokin yritys olisi voinut laskuttaa saman tulon. Sitten rahaa olisi tullut minulle vaikka ruoan olomuodossa tai kirpputoriostoksena. Harmaa talous kiittää.
Minullekin tuollainen neuvo annettiin: ota sopeutumiseläkettä ja tee töitä firman liikkiin, älä maksa itsellesi palkkaa ja rahasta tulos, kun siirry vanhuuseläkkeelle. En ottanut sopeutumiseläkettä.
Tällainen uhrautuminen on toki jaloa, mutta lopulta antaa vain kilpailuedun niille, jotka eivät ole yhtä jaloja. Pohjimmiltaan tässä ongelmana on (monessakin mielessä) epäreilu sopeutumisraha. Tämän ratkaisu ei ole se, että joku ei väärinkäytä sitä vaan se, että järjestelmä korjataan.
Isommassa mittakaavassa sama ongelma on veroparatiisien kanssa: ne yritykset, jotka käyttävät niitä saavat parempaa tuottoa kuin ne yritykset, jotka eivät käytä niitä. Ongelma ei ratkea suoraselkäisyydellä vaan järjestelmän korjauksella.
Mihin tuo urlahdus liittyy? Soininvaara on kansaneläkeiän täyttänyt eikä kysymys ole sopeutumiseläkkeestä.
Tässäpä esimerkki siitä, että työttömän kannattaa erittäin tarkkaan harkita, millaisiin aktiviteetteihin ryhtyy.
Yrittäjyyden kanssa pitää olla tarkkana. Provikkapalkkaisen työn kanssa on oltava tarkkana. TE-toimiston virkailijoiden sanomisiin ei voi luottaa.
Tässä malliesimerkki siitä, kuinka voi käydä kun luottaa TE-virkamiesten vailla vastuuta höpisemiin löpinöihin ja kun yrittää tienata vähän lisää kyrsää ei-tavanomaisella 40h työllä:
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/593718-tyoton-otti-provisiopalkkaisen-tyon-ja-sai-yhden-kaupan-tehtya-seurasi-kolmen
Kyllä niitä halukkaita on yllin kyllin noihin paikkohin ilman soviteltua päivärahaakin. Kauppiaalle tärkeintä on se, että on tarvittava määrä, mutta ei liikaa, työntekijöitä niin hiljaisena kuin kiireisempänäkin aikana. Kauppiaalle sopimus esim 25 tunnin minimitunneista, joita voi sitten kasvattaa tarvittaessa 40 tuntiin ja pitkillä tasautumisjaksoilla on parempi kuin se, että työntekijän tunnit olisivat koko ajan 25h/viikko.
Olin tulossa kommentoimaan samasta. Tuosta käy ilmi, että nähtävästi vakuutusoikeuden tulkinnan mukaan provisiopalkkainen työ ilman säännöllistä työaikaa tulkitaan aina kokopäiväiseksi, riippumatta tulotasosta, ja näin ollen oikeutta soviteltuun päivärahaan ei ole.
En nyt oikein usko, että saadaan mitään selkeää ohjetta siitä, että millainen pykälä työajasta pitää olla työsopimuksessa, jotta provisiopalkkainen työsuhde tulkittaisiin aina osa-aikaiseksi. Uskallan veikata, että pelkkä “työtä maksimissaan 18 h viikossa” ei riitä. Aina jostain voidaan keksiä jokin sääntö, jota tulkitaan etuudenhakijan tappioksi. Ja jos ei sellaista sääntöä ole, niin sellainen tehdään (kuten tuo 2016 voimaan tullut freelancereiden luokittelu yrittäjiksi).
Jostain syystä Kokoomus ei tunnu ymmärtävän, että me kansalaiset olemme ihan aidosti sitä mieltä, että ehdotettu aktiivimalli on huonoa lainsäädäntöä ja lisää sekavuutta.
Ei tähän tarvitse sotkea ay-liikettä tai oppositiota, kun homman byrokratiakeskeisyden näkee kuka tahansa normaalielämää tunteva.
Ihan hyvä, että kysytään ja kannustetaan tasaisin välein. Aktiiviisuudesta voi hieman palkata, eikä rangaista 9 e/päivä lisällä.
Ylipäätään kansalisia kannattaisi pitää koulutettuina ja ihan ajatteluun kykevinä ihmisinä. Elämäntilanteet vaihtelevat.
Siirtotyömaihden parakkikyliin tuskin on enää paluuta, vaikka kuinka Kokoomuksen ja Kepun vuorineuvokset ja isännät niitä kaipaavat. Ilmeisesti haitat ovat unohtuneet?
Jälleen kerran, miksi mikään ulkopuolinen periusteltu kritiikki ei kelpaa?
Se kertoo siitä, että kun ihmisellä on turvapaikka eli täysin työstä tai opiskelusta riippumaton oleskeluoikeus maassa, ei hänellä välttämättä ole kovin suurta motivaatiota tehdä ns. paskaduunia. Kun henkilön oleskeluoikeus sen sijaan on riippuvainen työpaikasta tai hän on opiskelijaviisumilla, on luonnollisesti motiivi työllistyä ja pysyä töissä varsin suuri. Sen takia maahanmuuttajien työllisyys seurailee aika hyvin kansallisuusrajoja niin, että turvapaikkamaista ei työllistytä kovin hyvin ja sitten taas jollain nepalilaisilla on täystyöllisyys, vaikka se tarkoittaisi ihmiskauppamaisia olosuhteita ravintolan takahuoneessa asumisineen jne.
Jotkut maahanmuuttajat. Osallehan heistä maassaolon jatkumisen edellytys on työpaikka. Vaikka kurjakin sellainen.
Jos lähtömaa on riittävän kurja, niin oleskeluluvan jatkumisen tarjoava työpaikkahan kannattaa ottaa vastaan ainakin kansalaisuuteen vaadittavat neljä vuotta, vaikka työnantaja esimerkiksi ei oikeasti maksaisi sitä, mitä työsopimuksessa on “sitoutunut” tekemään.
Väärä johtopäätös. Suomeen tuli 70-luvulla pakolaisia Chilestä ja 80-luvulla Iranista ja Vietnamista. He työllistyivät nopeasti ja kattavasti. Toki sosiaalietuudet ja koulutusvaatimukset olivat silloin alemmat, mutta myös maissa, jossa etuudet ovat tänäkin päivänä heikot, pakolaisryhmien työllistymisessä on eroja.
Oma käsitykseni on eri. Jos joku muuttaa Suomeen esimerkiksi Nepalista, hänellä on Suomessa yleensä jo maahan tullessa valmiina joko työ- tai opiskelupaikka. Jos niistä kumpaakaan ei ole, niin sitten hänellä on Suomessa puoliso, joka auttaa työpaikan hakemisessa ja yhteiskuntaan integroitumisessa.Lähtökohdat työn saamiseen ovat silloin paljon paremmat kuin maahan tulevalla pakolaisella, jolla em. jutut puuttuvat ja lisäksi myös koulutus voi olla selvästi huonompi kuin Suomeen muista syistä muuttavilla.
Enpä ole kuullut sellaisesta, että pakolaiset olisivat haluttomia ottamaan vastaan ns. paskaduunia. Päinvastoin, heitä näkee aika usein työssä tällaisissa työtehtävissä.
Tuo ei ihan riitä täydeksi selitykseksi. Amerikassa (jossa “kaikki” ovat maahanmuuttajia) koko väestöstä aasialaista syntyperää olevilla on pienin työttömyysaste, afrikkalaista syntyperää olevilla selvästi suurin. Kiinalaiset ravintolat eivät ihan riitä selittämään eroa. Varmaankin iso osa eroista tulee siitä, että etnisten ryhmien välillä on isot sosioekonomiset erot t.s. se, millaiseen sosioekonomiseen asemaan syntyy, vaikuttaa siihen, miten menestyy (työ)elämässä.
Kieltämättä tuo puljaaminen olisi epäeettistä. Kantani asiaan ei kuitenkaan muuttunut: uskon, että osakeyhtiön (ei jaetun) tuloksen jyvittäminen omistajan tuloksi on huono idea, koska siitä narusta vetämällä tulee monenlaisia ongelmatilanteita, joita sitten jatkossa yritettäisi paikkailla alkuperäiseen nähden 20 kertaisella määrällä lakitekstiä. Jos tuollainen idea etenee, niin palaan asiaan ja kuvaan alkuunsa 5 merkittävää ongelmatilannetta joihin törmättäisi: yhtiössä voi olla useita omistajia, yhtiö voi tilapäisesti pihistää palkoista/osingoista myös muista syistä kuin mainitusta keinottelusyystä, …
Voisiko tehdä niin, että arvioidaan liikevaihdon perusteella paljonko tuloja pitäisi olla ja jos ei ole, niin pitäisi olla riittävän hyvät perustelut miksi ei ole?
Tämä tilanne, jossa osa-aikainen yrittäjyys voi johtaa työttömyysetuusoikeuden menettämiseen kokonaan, johtaa siihen ettei yritystoiminnan hyötyjä tule myöskään muille. Esimerkiksi se työtön voikin myöhemmin menestyä yrityksensä kanssa ja työllistää muitakin.
Kiinnostavinta tässä on mistä ihmeestä tämä poliittinen asenne oikein tulee, jossa kaikenlainen ylimääräinen aktiivisuus halutaan lopulta sanktioida, kuten tässä työttömän siirtyessä osa-aikaiseksi yrittäjäksi?
Tämä asenne on aiheuttanut, tilanteen jossa käytännössössä koko maassa on jotenkin lamautunut tilanne. Taustalla on jonkinlainen yleinen asenne, ettei kannata tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Myöskään ylitöitä ihmiset eivät enää tee. Joskus kauan aikaa sitten 70-luvulla oli vielä kannattavaa tehdä ylitöitä.
Jatkossa työtön maksaa pienen korvauksen, että on orjatyökirjoilla siiis työharjoittelussa pari viikkoa kolmen kuukauden välein.
Erittäin tuottoisa business niille nopeasti ja tehokkaasti ohjeet lukeneille yrittäjille, ihan kuin sote. Tämä selittänee miksi Kokoomus on innostunut. Muutama työllisyystukimiöjonääri saadaan aikaan.
Edellinen buumi oli työnvälityksen yksityistäminen.
Soininvaaran esiin nostama asia kertoo minkälainen sääntelyjärjestelmä yrittäjyyden ja aktiivisuuden suhteen vallitsee.
Yhteiskunta itse estää aktiivisuuden ja siitä laitetaan työttömien enemmistö kärsimään.
“Huomasivatkohan provisiopalkkaista puhelinmyyjän työtä ja muuta pienipalkkaista työtä ehdottelevat kansanedustajat hyväksyneensä akviivimalliin työssäoloehdon, jonka mukaan palkan on oltava vähintään 6,91 euroa tunnissa? Ja kuka hullu yleensä sai päähänsä ideoida tällaisen paperisodan kolmen kuukauden aikana ansaittavan 124,38 euron takia?”
http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/01/02/aktiivimallin-ansat/
Työttömän oikeudesta opiskeluun työmarkkinakelpoisuuden parantamiseksi pitäisi myös säätää selkeästi lailla, ettei olisi TE-keskusten satunnaispäätösten varassa. Ainakin korkeakoulutettu työtön todennäköisesti tietää itse parempia kursseja käytäväksi kuin työkkärin cv-kurssit.
Samoin työntekijän täydennysopintojen verovähennyskelpoisuus pitäisi olla laissa selkeästi määritelty. Esim. työuran puolivälissä monelle hyvinkin hyödyllisen MBA-tutkinnon verotuskohtelu on sattumanvarainen (riippuu esim. siitä, kuinka kauan pysyy samassa työpaikassa tai ‑tehtävässä koulutuksen jälkeen). Kyse on aika isosta summasta palkkatyöläisen kannalta.
Jos kaikki ihmiset toimisivat eettisesti ja moraalisesti oikein, ratkeaisivat kaikki yhteiskunnan ongelmat.
Nykyään on työpaikkoja, jotka syrjivät suomalaisia rekrytoinnissa. Syy on ainakin siivoushommissa kuulemma se, että mamut jatkavat työssä pidempään ja urputtavat vähemmän.
Tuo sivutoimisen yrittäjyyden tilanne on kyllä aika erikoinen. YTK:n, eli Suomen suurimman työttömyyskassan, edustaja kommentoi asiaa YTK:n sivuilla näin:
“yrittäjä voi osoittaa aktiivisuutensa vahvistetulla verotuksella joka on usein kaksi vuotta vanha. Toisaalta esimerkiksi aloittavan yrittäjän tapauksessa voi tulla eteen tilanne, jossa työtä on paljon mutta laskutuksen vuoksi tulot tulevat vasta seuraavalla aktiivisuuden tarkastelujaksolla. Silloin yrittäjä ei voi yritystuloilla osoittaa aktiivisuuttaan sillä jaksolla, jolla varsinainen työ on tehty.”
https://ytk.fi/pulssi/blogi/kuinka-aktiivimallin-vaatima-aktiivisuus-tayttyy-
Eli siis yrittäjien osalta on varsin hankala osoittaa kassalle tuoreita työllistymisiä, ja aktiivisuuden osoitus tehdään pääsääntöisesti 2 vuotta sitten olleella yrittäjänä työllistymisellä.
Ei aivan kaikki, sillä meidän pitäisi jotenkin keksiä miten työllistää ne tuhannet ja tuhannet valvontaa tekevät ihmiset 😉
Toki on olemassa myös muita eroja eri ryhmien välillä. Toisissa kulttuureissa esim. voi olla täysin selvää, että naiset eivät työskentele. Vietnamilaiset taas ovat stereotyyppisesti yritteliästä ja työteliästä väkeä ja vietnamilaisissa pakolaisissa oli vielä korostetun paljon sosialismia vastustavaa eli kenties enemmän yrittäjyysorientoitunutta porukkaa. Kaikki tällainen tietenkin vaikuttaa.
Mutta myös aika oli erilainen ja suomalainen kulttuuri oli erilainen. Eikä chileläisiä pakolaisia tullut kuin pari sataa ja vietnamilaisiakin vain muutama sata kappaletta. Tuollaisen porukan kohdalla assimilaatio tapahtuu huomattavasti tehokkaammin kuin isompien ryhmien kohdalla. Nykypäivänä maahanmuuttajan ei tarvitse eikä häneltä odoteta suomalaistumista.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että pakolaiset ovat aika samanlaisia ihmisiä kuin suomalaisetkin. Heillä on suunnilleen samanlaiset motiivit ja he toimivat samanlaisista lähtökohdista käsin. Aika paljon suomalaisiakin näkee paskaduuneissa ja sitten on suomalaisia, jotka niitä välttelevät. Pointti on siinä, että kun ihmisellä on oleskelulupa, joka ei perustu työpaikkaan, sillä ihmisellä on myös vapaus valita. Ihan niin kuin suomalaisellakin. Ja monen kohdalla se vapaus valita merkitsee sitä, että ei lähdetä siivoojaksi kun ei ole pakko ja saman elintason saa tekemättä mitään. Tämä näkyy tilastoissa, vaikka moni myös siivoaa työkseen.
Kyllä vietnamilaisia pakolaisia tuli enemmän, sillä heitä oli 90-luvun alussa yksinomaan Oulun seudulla pari…kolme sataa. Nykyisin vietnamilaistaustaisia ihmisiä on Suomessa noin 7500, joista 2500 on syntynyt Suomessa.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002862181.html
Onkohan tuossa hesarin jutussa (tilaajille) nollavirhe kun siinä mainitaan 500 vietnamilaista venepakolaista. Tai sitten valtaosa maamme vietnamilaisista on tullut perheenyhdistämisen kautta tai työhön ilman pakolaisstatusta. Tosin siitä päästään taas siihen keskusteluun, että lasketaanko pakolaisiksi pelkät statuksen omaavat pakolaiset vai myös pakolaisten ulkomailta Suomeen yhdistetyt perheenjäsenet. Ainakaan julkisessa keskustelussa raja ei useinkaan ole kovin tarkka, vaan ihmiset ovat pakolaisia tai siirtolaisia vähän tilanteesta riippuen.
No sillä ei sinänsä ole väliä. Vietnamilaisten kohdalla ei kuitenkaan tapahtunut mitään suurta maahanmuuttoshokkia, vaan heitä on kotiutettu pienissä erissä sen 10–15 vuotta mitä heitä pakolaisina maahan muutti. Nykyäänhän vietnamilaiset tulevat sitten suoraan työviisumilla tomaatteja poimimaan yms. ja siinä tilanteessa kotiutuminen menee vähän eri tavalla.
Pakolaisinstituutin sivuilta löytyi tieto: “Seuravana pakolaisryhmänä Suomi otti vastaan ns. venepakolaisia Vietnamista, ensimmäiset 100 pakolaista vuonna 1979 ja kaikkiaan noin 800.” Tämä sopii paremmin omaan muistikuvaan asiasta. Vietnamilaisia on tullut senkin jälkeen tänne ilman venepakolais-nimikettä.
Suuri osa venepakolaisista oli muistaakseni etniseltä taustaltaan kiinalaisia. Siitä suuri viha heitä kohtaan yhdistyneessä Vietnamissa.
“Kansallinen” Kokoomus ei halua ymmärtää. Sitä äänestää 20% äänestäjistä, jolla pääsee tällä hetkellä aina hallitukseen ja puolet ajasta pääministeripuolueeksi. Aina kun Kokoomus saa hallituksessa tavoitteitaan läpi, hallituskumppanit menettävät kannatustaan. Tämä politiikka on myös juuri sitä politiikkaa, jota puolueen äänestäjät siltä toivovat. Hekin ovat vieraantuneita alempien tuloluokkien ja työttömien todellisuudesta.
Omien tulojen kasvattaminen hallintarekistereiden,
veronkierronverosuunnittelun, pienemmän pääomaverotuksen, pienemmän veroprogression, verojen korvaamisen maksuilla, valtion rahan siirtämisen yksityisille toimijoille, jne. kautta on lienee noille äänestäjille erittäin myönteinen asia, tietoisesti tai heidän tiedostamattaan. Lisäksi kun leikataan tiettyjä verorahoitteisia palveluita ja budjettia, oma suhteellinen varakkuus, hyvä olo ja status kasvavat ja rahalle tulee enemmän arvoa: Mitä isommat tuloerot, sen nöyrempää palvelua sillä ostaa.Tähänkin olisi hyvin yksinkertaiset ja helpot muutokset, joilla homma saataisiin toimimaan: mitään tukia ei koskaan jumiteta tutkinnan ajaksi ja jos tutkinnan jälkeen pitää jotaan periä takaisin, niin se tehdään hitaasti, esim. 5% kk-tuloista, niin pitkään kuin sitten tarvis.
On se sitten tahallista tai tahatonta, että asiaa ei voida suunnitella palvelulähtöisesti ja asiakkaan näkökulmasta, niin surullista on tää kädetömyys.
Mulla on nyt 10 vuoden kokemus sivutoimisesta yrittäjyydestä sekä vajaatyöllisyydestä tämän ohella 7 vuotta, joista selkeesti vajaita viimeiset 4.
Mun mielestä nykysysteemin isoimmat ongelmat on:
1.
Freelancerin sairaspäivärahaomavastuu
‑tää on siis 9 arkipäivää ≈ 2 viikkoa. Kuten tiedämme, mikään lääkäri ei kirjoita yli 2 viikon sairaslomaa, jos kyse ei ole pahasta kroonisesta sairaudesta tai vakavasta onnettomuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että friikku saa 2 viikon sairastumisesta yhden päivän sairaspäivärahan. Joka tarkoittaa sitä, ettei koko konseptia toimeentuloturvasta sairauden iskiessä ole. Ollaan töissä niin kipeenä kun vain kuolematta pystyy ja jos ei pysty, niin takkiin tulee.
2.
Jos sitten sairastut pidempään ja tulosi jakaantuu vaikka 33% työtulo, 33% yrittäjätulo ja 33% työkkäri, niin näistä otetaan päivärahaa laskiessa huomioon vain yksi. Pahimmassa tapauksessa saat siis vain kolmasosan päivärahasta.
3.
Yrittäjätulosi lasketaan viimeisimmästä toimitetusta verotuksesta ja otetaan huomioon ekan kerran marraskuussa. Tämä johtaa siihen, että esim. yritystulo tammikuussa 2016 vaikuttaa työkkäriisi vielä lokakuussa 2017. Kun yritystulo yleensä vaihtelee, niin saat liikaa työkkäriä silloin kun et sitä tarvitse ja liian vähän silloin kun tarvitset.
4.
Ainakin aikaisemmin (ehkä tästä uudesta aktiivisekoilusta on kuitenkin se hyöty, että asiaan oikeasti herätään) byrokratia ei tuntenut termiä “päätoimisesti työtön”. Eli et voinut käytännössä olla päätoimisesti työtön ja sivutoimisesti sekä töissä, että yrittäjä (silloinen ammatinharjoittaja). Jos oli töitä ja yritystoimintaa, niin jompikumpi katsottiin oletusarvoisesti aina päätoimiseksi.
5.
En tiedä kuinka paljon julkista rahaa nykytyylillä säästyy, mutta toimintamalli, jossa jokaisesta tuesta, johon on _oikeus_, pitää osata viekkaasti ja oikealla tyylillä sinnikkäästi taistelemaan, aiheuttaa varmasti sen, että valtaosa ei leikkiin lähde. Mulla molemmat vanhemmat oli byrokraatteja, joten opin leikin hengen jo leikki-ikäisenä. Mutta helppoa se ei ole. Hyvät juristit liitossa/kassassa auttaa, mutta sen perusteella on vaikea valita kassaa mihin kuuluu. Ite laskelmoin hyvin tarkasti missä vaiheessa toiminimen voi perustaa (sopivasti täystyöllisyyttä putkessa) ja kuitenkin useemman kuukauden urakka, sitten kun työkkäriä tarvitsi, niin todistaa yritystoiminnan työmäärä ja tehdä vaadittavat valitukset. Verosuunnittelu on tietyllä varakkuustasolla hyvin suosittua, mutta tukisuunnittelua ei saisi olla. Nyttenhän jo laki kieltää viranomaista antamasta mitään tietoa, jota _voidaan_ käyttää tukisuunnitteluun. Eli tuen saaja pidetään jatkuvassa epävarmuustilassa. Esim. asumistuen laskemisen aloritmit ovat salaisia. Yrittäjyyden sivutoimisuuden tarkemmat päätöksentekoohjeet ovat salaisia. Kuvitellaan, että jos, vajaatyöllistetty voisi suunnitella paremmin elämäänsä, niin hän haluaisi vain laiskotella yhä enemmän. Ilmeisesti myös kuvitellaan, että epävarmuuden aiheuttama ahdistus potkii täystyöllisyyteen, mutta todellisuudessa se varmaankin johtaa useinmiten juuri siihen, mistä saamme lukea lehdistä: ei oteta vastaan mitään pientä, koska se särkee ison kuvan.
Tyhmempi voisi luulla, että viranomaisella on _velvollisuus_ maksaa ne tuet, joihin asiakkaalla on _oikeus_. Mutta todellisuudessa kaikesta voidaan kieltäytyä, todistustaakka on aina asiakkaalla, eikä viranomainen saa kertoa, miten asia todistetaan, jotta oikeus toteutuisi.
Vielä lisäys kohtaan 3.:
Laskennallinen yritystulo (eli se sieltä viimevuoden perukoilta) aiheuttaa vielä tietyissä tilanteissa senkin, ettei sitä viime vuonna peliin tullutta “300€ ilman että tuet vähenee”-suojaosuutta pääsekään hyödyntämään. Koska “etuus ja 50 prosenttia saadun tulon siitä osasta, joka ylittää suojaosan, voivat sovittelujakson aikana yhteensä nousta määrään, joka etuutena muutoin olisi voitu maksaa”.
Eli vaikka todelliset tulosi oikeuttaisivat suojaosuuteen, niin imaginääritulot eivät.
Ja koska yritystuloja ei voida laskea muusta kuin verotuspäätöksestä, joka tulee noin vuoden päätöksen jälkeen, kaikki päätökset pitää tehdä uudestaan 2 vuoden päästä.
Joku vois laskea, kuinka paljon byrokratiakuluja sästettäisiinkään reaaliaikaisella verotuksella. Nyttenhän kansalainen ei näe sähköisesti edes edellistä verotuspäätöstään, lomakkeita kyllä saa printattua, eläköön tietoyhteiskunta!
Ai niin!
Meinas unohtua, eli prioriteettikohtaan 2,5:
Ansiosidonnaisella keräillään “työviikkoja”, joilla määritellään koska on oikeutettu seuraavaan ansiosidonnaiskauteen.
Näitä viikkoja lasketaan tylysti ja tyhmästi 18 työtyntia per kalenteriviikko!
Eli vaikka tekisit koko vuoden 17 tuntia viikossa, niin ansiosidonnaislaskuri näyttää, että olet ollut koko ajan täysin työtön.
Vaihtoehtoisesti, jos teet yhdessä viikossa 18 tuntia, niin se on samanarvoinen kuin jos tekisit yhdessä viikossa sata tuntia (projektihenkisessä pätkätyössä pääsee lähelle tätä).
Eli voit hyvin tehdä 70 tuntia kuussa, jonka katsotaan 0, 1, 2 tai 3 työviikkoa, riippuen siis aivan jostain muusta kuin työn määrästä.
Näin fiksusti siis viranomainen ja lainlaatija “ymmärtää” pätkätyötä…
Perutuslain 80 §:n mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Mutta perustuslakivaliokunta ei ole tainnut jaksaa miettiä pieniä työttömyysturvalain yksityiskohtia, koska niistä ei ole ollut mitään mainintaa hallituksen esityksessä.
Epäilen, että kohta työministeri ilmoittaa, että työttömyysturvalaki vaatii tarkennusta. Mutta ministeri ei kerro, mitä tarkennusta tarvittaisiin ja miksi. Tämä siksi, että kansalaiset eivät ryhtyisi valittamaan epäkohdista.
Sama toistuu sitten hallituksen esityksessä. Sinne kirjoitetaan, että on ilmennyt tarkennuksen tarvetta, mutta ei selitetä asiaa tarkemmin. Vasta sitten, jos tutkii lakipykälien muutoksia, pääsee selville siitä, mikä on ollut ongelmana.
Se siitä avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä. Eikä kansanedustajat puutu asiaan millään tavalla. Hiljaa olemalla hyväksytään kansalaisten pimittäminen ja samalla surkea lainvalmistelu, joka jatkuu ja jatkuu.
Ja nyt, 6,5 vuotta myöhemmin, asialle
EI OLE
tapahtunut yhtään mitään.