Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (5) Uhanalaiset lajit

9 vastausta artikkeliin “Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (5) Uhanalaiset lajit”

1. Liito-ora­va on saanut hiukan liian suuren roolin suo­jelus­sa. Se on tosin harv­inainen EU:n alueel­la mut­ta maail­man­laa­juis­es­ti kan­ta on elin­voimainen ja esi­in­tyy laa­jal­la alueel­la Suomes­ta Itä-Siperiaan.
   Tiuk­ka liito-ora­van suo­jelu aiheut­taa sik­si kitkaa met­sän­o­mis­ta­jien kanssa ja heiken­tää halukku­ut­ta vapaae­htoisi­in suojelutoimiin.

   Lajikadon estämi­nen on tärkeää mut­ta suo­je­lu­toimet pitäisi kohdis­taa lajei­hin ja elinympäristöi­hin jot­ka ovat maail­man­laa­juis­es­ti katoamisuhan alla ja joiden säi­lymi­nen on Suomes­ta kiin­ni. Täl­laiselle suo­jelulle on laa­ja hyväksyntä.

   Vastaa

   1. Mene sanomaan että Saimaan nor­pan suo­jelua aut­taisi pidem­pi verkkokalas­tuskiel­to niin saat kuul­la miten laa­ja hyväksyn­tä tuol­laiselle suo­jelulle on. Taik­ka ehdo­ta hakku­u­ra­joituk­sia raakku­jok­ien ran­noille niin huo­maat miten laa­jaa hyväksyn­tä oikeasti on.

      Vastaa

2. Val­tio omis­taa kol­man­nek­sen met­sistä, niistähän sitä voi suo­jelun aloit­taa… Ja eikö kestävän met­sä­talouden saavut­tamisek­si löy­ty­isi aika hel­posti taloudel­lisia ohjure­i­ta, avo­hakkaa­jalle tai mono­tyypin vil­jeli­jölle maksimaksu?

   Vastaa

3. Täl­laiselle suo­jelulle on laa­ja hyväksyntä.

   Var­maan on mut­ta en tiedä onko se siltikään fik­sua ajatel­la ettei mei­dän tarvi kun muut hoitaa. Luon­non­suo­jelus­sa yleis­es­ti lähde­tään siitä että oma­l­la ton­til­la pitäisi saa­da asi­at kuntoon.
   Esimerkik­si Ital­ias­sa ja Espan­jas­sa jäl­jel­lä ole­vat karhukan­nat ovat erit­täin pieniä ja uhanalaisia, mut­ta maat edelleen yrit­tävät suo­jel­la niitä, vaik­ka karhu­ja muual­la maail­mas­sa riittääkin.

   Vastaa

4. Olen ymmärtänyt, että paikalliselle suo­jelulle myös globaal­isti ei-uhanalais­ten lajien osalta on hyvä peruste siinä, että laji saat­taa olla tärkeä paikalliselle ekosys­teemille ja kadotes­saan laji saat­taa tehdä tätä kaut­ta jonkun muun lajin uhanalaisek­si. Siperi­as­sa asu­vat mehiläiset eivät pölytä kukkia Helsingis­sä, joten Helsin­gin mehiläis­pop­u­laa­tioista kan­nat­taa huole­htia, vaik­ka niitä vielä Siperi­as­ta löy­ty­isikin, ja niin pois päin.

   Vastaa

5. Suo­jel­tu­ja met­siä pitäisi saa­da ympäri maa­ta sopiv­ina palasi­na, jot­ta liito-ora­vat ja muut vas­taa­vat voisi­vat niihin lev­itä ja lisääntyä.

   Tämä taas vaatii sit­ten kansal­lista suun­nit­telua. Nyt tietysti talouden (sel­l­un jne.) ja asumisen keskit­tymisen mur­rokseen aikana täl­lainen olisi mah­dol­lista. Tietenkin taas jälleen ker­ran demokraat­ti­sista syistä met­sän­o­mis­ta­ji­in ei kosketa.

   Kum­ma jut­tu kun jos minä teen huono­ja taloudel­lisia val­in­to­ja, niin min­un pitää niistä kan­taa vas­tuu itse. Mut­ta sit­ten jos joku on ostanut tai perinyt met­siä, niin hän­tä pitää tukea kaikin lain­säädän­nöl­lisin keinoin, jot­ta tuo­tot varmis­tu­isi­vat. On tämä kum­ma tämä suo­ma­lainen men­tal­i­teet­ti, kovasti tue­taan aina omis­ta­jia, muiden ja yhteiskun­nan kustannuksella.

   Vastaa

   1. Tääl­lä on hiukan liian ruusuinen kuva uhanalais­ten lajien suo­jelun ja met­sä­talouden suh­teesta. Jos ne joutu­vat tör­mäyskurssille, kuten Hukka­joen raakku­jen yli­a­jon tai Luhangan liito-ora­van tapauk­ses­sa kävi, met­sän­o­mis­ta­ja häviää. Hän on viime kädessä velvolli­nen huomioimaan uhanalaiset, vaik­ka antaisi hakku­uoikeu­den puun osta­jille. Huomioin­ti on joskus vaikeaa, kun uhanalaishavain­not eivät ole julk­ista tietoa. Jos oli­si­vat, ne voitaisi­in huomioi­da jo leimikoiden suunnitteluvaiheessa.

      Luhangan tapauk­ses­ta teki val­i­tuk­sen ely-keskuk­sen enti­nen työn­tek­i­jä sil­lä perus­teel­la, että ely ei ohjeis­tanut hakku­u­ta kun­nol­la. Vähän jotain saman­ta­paista saat­toi käy­dä Hukka­joel­lakin: elyn ohje käs­ki aja­maan raakkue­si­in­tymän yläpuolelta eikä velvoit­tanut etsimään yli­ty­s­paikkaa muual­ta. Näi­hin tapauk­si­in pitäisi olla vira­nomaisil­la sen ver­ran resursse­ja, että voitaisi­in tehdä maas­tossa kat­sel­muk­sia ohjei­den täsmentämiseksi.

      Pitäisi riit­tää, että met­sä­taloudessa nou­date­taan hakkuis­sa liito-ora­van huomioin­nista annet­tua ohjeis­tus­ta. Jätetään asut­tu­jen pesien väl­itön lähiym­päristö (1 — 2 hehtaaria) hakkaa­mat­ta ja varmis­te­taan kulku sinne jät­tämäl­lä säästöpu­uryh­miä askelkiviksi.

      Tietyn hakku­u­tu­lo­jen mene­tyk­sen ylit­tävä sum­ma pitäisi lajien suo­jelus­sa korvata.

      Luhangan tapauk­ses­ta on lisäti­etoa blogissa:

      https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2026/07/rikosilmoitus-keski-suomen-ely.html

      Vastaa

6. Kyl­lä liito-ora­va on kärsinyt nykyis­es­tä metsätaloudesta.

   Mut­ta aina, kun puhutaan liito-oravakan­nan vähen­e­mis­es­tä, sivu­ute­taan sen pahim­man vihol­lisen eli näädän osu­us. Näätiä ei vielä 1960-luvun puo­livälis­sä ollut juuri ollenkaan Suomen met­sis­sä. Nykyään se on melkoinen riesa niin kanal­in­tu­jen pesärosvona kuin tehokkaana tap­pa­jana muillekin läpi tal­ven met­siemme puis­sa asus­taville eläinlajeille.

   Näätä lisään­tyi voimakkaasti 1970-luvun alus­ta alka­en. Samaan aikaan alkoi liito-oravien raju vähen­e­m­i­nen. Mik­si näätä run­sas­tui, johtuu paljolti siitä, että sen nahan arvo on melko heikko ja siitä, että sen pyy­dys­tämi­nen vaatii melkoista vaivan­näköä, eikä nykya­jan mukavu­u­den­haluiset met­sästäjät sel­l­aista halua kokea.

   Vastaa

   1. “Näädän koko maan kan­ta on lumi­jälk­i­lasken­nan val­os­sa pysynyt melko vakaana 36 vuoden
      seu­ran­ta­jak­son aikana. Etelä-Suomes­sa kan­ta on taan­tunut läh­es puoleen, maan keskiosissa
      loivem­min, kun taas Pohjois-Suomen kan­ta on kas­vanut noin kahdel­la kol­ma­sos­al­la. Lumi-
      jäl­ki-indek­sit ovat nykyään keskimäärin samaa kokolu­okkaa kaut­ta maan, noin 0,7 jälkeä /
      10 km / ker­tymäpäivä.” Lähde: Pien­ten ja keskikokois­t­en riis­tanisäkkäi­den kan­nan­muu­tok­set 1989–2024.

      Ennen RKTL:n riis­takolmi­o­lasken­to­jen alkua vuon­na 1989 näädän kan­nas­ta ei liene sys­temaat­tista seu­ran­taa saatavil­la. Viime vuosikym­meninä kan­nan kehi­tys on kuitenkin ollut kak­si­jakoinen: etelässä taan­tu­maa, pohjoises­sa elpymistä.

      Erk­ki “Susi” Pul­li­aisen mielestä näädän päärav­in­toa ovat myyrät, ja ora­vat niiden kan­nan ollessa alhainen. Näätä pait­si syö, myös säilöö löytämiään munia. Näätä siis voisi peri­aat­teessa olla haitak­si etelässä liito-oravalle ja pohjoises­sa met­säkanal­in­tu­jen pesille. Sen lisäk­si se voi verot­taa pön­töis­sä ja kolois­sa pesiviä sor­sal­in­tu­ja. Etelässä met­säkanal­in­tu­jen taan­tu­maan on voin­ut vaikut­taa met­sien käsit­te­lyn lisäk­si supikoiran kan­nan nopea kasvu ja kylmät keväät.

      Vastaa