Kuuntelin Yuval Noah Hararin kirjan Nexus, tietoverkojen lyhyt historia. Kirjan tarkoitus oli varoittaa hallinnasta pääsevän tekoälyn vaaroista ihmiskunnalle. Varoitus voi olla paikallaan, mutta juuri tämä kohta kirjasta oli vähemmän vakuuttavaa kuin muut osat.
Lukijaystävällisyyttä ajatellen pilkon kirjan kommentoinnin osiin. Niin paljon mielenkiintoista tässä oli.
Harari on historioitsija. Parhaimmillaan hän onkin kertoessaan erilaisista historian anekdooteista. Niitä kirjassa riittää ja ne ovat mielenkiintoisia.
Tekstin perusteella Harari ei ole uskovainen, mutta suhtautuu uskontoon vähän niin kuin minäkin: uskonto tekee yhteisöstä vahvemman antamalla sille yhtenäisen eettisen koodin. Uskovaiset ovat tunnetusti onnellisempia kuin muut.
Harari kertoo aika laveasti siitä, millaisten kompromissien tulos on se kokoelma pyhiä kirjoituksia, jota juutalaiset kutsuvat Raamatuksi ja kristityt Vanhaksi testamentiksi. Uuteen testamenttiin otetuista teksteistä käytiin samanlaista kädenvääntöä ja valtataistelua kuolevaisten ihmisten kesken. Paljon siitä jätettiin ihmisten päätöksillä pois.
Hararin mukaan kaikki oli hyvin niin kauan, kun Raamatun teksti oli ihmisten käsissä niin, että sitä voitiin pitää ajan tasalla, mutta nyt kun teksti onkin Jumalan kirjoittamaa,sitä ei voida ajanmukaistaa. Siksi Raamattu opettaa yhä, että jänis on märehtijä, eikä ilmeistä virhettä voi enää korjata.
Tämä jänis-esimerkki on omani. Hänen esimerkkinsä on vähän merkittävämpi, orjuus. Koska Yhdysvaltain perustuslaki on ihmisten kirjoittama, siihen voitiin laitaa 13. lisäys, jonka mukaan orjuus on kiellettyä. Koska kymmenen käskyä ovat Jumalan antamia, niistä ei saa pois kohtaa Alä himoitse lähimmäisesi … orjaa ja orjatarta… äläkä mitään, mikä on hänen omansa.
Piti oikein Googlata kymmenettä käskyä, koska tuollaista ei kouluvuosiltani muista. Ja toden totta. Litkusieluiset luterilaiset ovat kirjoittaneet kymmenennen käskyn uudestaan. Muutetussa tekstissä ei puhuta mitään orjista vaan sanotaankin
Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Vähän tuunaamista tuokin vaatisi – ainakin, jos ajatellaan, että käsky koskee myös yrityksiä. Eikö todella saa houkutella toisen yrityksen työntekijöitä omaan yritykseen?
Kaikkien niiden, jotka pitävät Raamatun jokaista sanaa Jumalan totuutena, kannattaisi lukea Hararin kirja. Tosin he ovat nytkin aika valikoivia. Tuomitsevat kyllä homoseksuaalit, koska erehtymätön Raamattu niin kehottaa tekemään, mutta syövät iloisesti sianlihaa.
Lähelle uskovaisten pilkkaa Harari menee selostaessaan ortodoksijuutalaisten ongelmia, kun nämä tulivat määrittäneeksi hissin napin painamisen työksi, jota ei saa tehdä sapattina. Se tekee aika työlästä elämästä monikymmenkerroksisessa pilvenpiirtäjässä.
Neuvostoliiton kommunistinen puolue joutui samaan erehtymättömyyden ansaan, mikä esti sitä korjaamasta päätöksiään. On niitä kyllä korjattu, mutta päitä on samassa yhteydessä putoillut.
Harari puhuu paljon itsekorjaavuudesta. Hän haluaisi erehtymättömiksi ja siten korjaamattomiksi julkistettujen uskontojen tilalle jonkinlaisen ihmisenä olemisen peruskirjan, jota ihmiset voivat pitää ajan tasalla maailman muuttuessa.
Ei huono ajatus.
Jatkuu…
Ihmisoikeussopimusten tulkintaan on rakennettu samankaltainen “jumalan sana” mekanismi eli kerran tehtyä tulkintaa ei voida enää myöhemmin muuttaa, vaikka ko. tulkinta olisi ristiriidassa alkuperäisen sopimuksen sanamuodon kanssa. Miten saisimme luotua näihin ajassa elävän tulkinnan niin, että esim. turvapaikkajärjestelmään liittyvät haasteet olisivat ratkaistavissa?
Hei Herbert. Käydäänhän tämä asia nyt läpi vaikka kymmenen kohtaa kerrallaan. Tässä ensimmäiset kymmenen. Mistä näistä haluat luopua tai mitä tästä “jumalan sanasta” haluat muuttaa?
1. artikla
Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja
omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
2. artikla
Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista
rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai
yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen
aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla
tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.
3. artikla
Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
4. artikla
Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.
5. artikla
Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
6. artikla
Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.
7. artikla
Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus
tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään
tähtäävää yllytystä vastaan.
8. artikla
Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen
kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.
9. artikla
Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.
10. artikla
Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan
riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan
määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.
nois olis useimmissa artikloissa korjattavaa. Kaikki eivät synny “tasa-arvoisina” joiden oikeudet muiden (euroopppalaisten) pitäisi maksaa.
Jos ei usko mukulansa saavan hyvää elämää ja “tasa-arvoisuutta” , kannattaa jättää nuhhimatta
Herbert Havulle kommenttina että kyllä Ihmisoikeussopimusten uudelleen tulkintaa voidaan harjoittaa ja sitä myös tehdään. Myös Ihmisoikeussopimusten uudelleen arviointi on mahdollista mutta siihen tarvitaan kaikki sopia osapuolet mukaan ja päätökseen muuttaa sopimusta tarvitaan yksimielisyys eli konsensus. On myös sopimuksia jossa niiden muutoksesta äänestään.
Jänis on tavallaan märehtijä, se syö saman ruuan vielä “toisen kierroksen”. Ja sillä ei ole sorkkia. Märehtijällä pitää olla sorkat, ei-märehtijöillä tassut. Muut eläimet ovat kielettyjä. Tämä sääntö on keksitty perusteluksi sille, ettei sikoja saa pitää. Todellinen kulttuurievoluutiollinen syy, joka oli tai ei ollut tiedostettu, on sikojen levittämät taudit ja loiset lihassa.
Jossain spekuloitiin että sikatalous tarvitsee ja kuluttaa enemmn vettä kuin lampaiden pito. Ja olisi tietysti perusteltua säästää vettä kuivemmilla seuduilla.
Minäkin luin mielenkiintoisen Yuval Noah Hararin kirjan (2016) “Homo Deus – Huomisen lyhyt historia”
Siinä hän kertoo, että aikaisemmin ihmisiä tappoivat sodat, nälkä ja taudit.
Nyt noita kolmea ei enää ole, sillä atomipommeilla käytäviä maailmansotia ei ole, ruoantuotanto on saatu niin suureksi, että nälkää ei enää laajemmin esiinny ja kaikkia tauteja osataan jo hoitaa.
Hararin mukaan aikaisemmin ihminen haki turvaa ja lohtua noita kolmea vitsausta vastaan uskonnoista.
Noita uskontoja on tuhansia, mutta ne kaikki perustuvat pappeihin, poppamiehiin ja shamaaneihin, joilla on loitsujen kautta ainutlaatuinen suora yhteys jumaliin, joilta saavat erilaisia käskyjä, sääntöjä ja ohjeita.
Papit sanovat uskoville mitä heidän pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä, jotta he kuolemansa jälkeen pääsevät paratiisin riemuihin. Jos rikkovat pappien määräyksiä, joutuvat ikuiseen helvetin pätsiin.
Kun kerran noita kolmea vitsausta ei enää ole, Hararin mukaan noita pappejakaan ei enää tarvita.
Näin ollen ihmisestä tuleekin Homo Deus (Ihmisjumala), joka ei halua odottaa kuoleman jäkeistä paratiisia, vaan haluavat partatiisin ja ikuisen elämän heti nyt.
Ensimmäinen tavoite on 500 vuoden ikä, jonka eteen huippulääketiede, geeni- ja elinsiirtotekniikka, jne. tekevät jo huippulaboratorioissa työtä.
Suomalainen shamaani Seppo
vai ruuantuotanto on “niin suurta!, no mitä se auttaa kun keharit lisii vastaavasti ja ylikin
“Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.” (Matt. 15:11)
Noihin Jeesuksen sanoihin sekä Apostolien teoissa kuvattuun Pietarin ruokanäkyyn perustuu se, ettei kristittyjen tarvitse pitää kiinni juutalaisten sianlihakiellosta. Ei sitä tyhjästä ole keksitty.
10 käskyä ei Vanhaan liittoon kuuluvan suoraan kristittyjä koske, mutta toki sitä kautta, että Jeesus niistä usein opetti. Siksi ne myös yleensä esitetään siinä muodossa, että ne vastaavat Jeesuksen opetusta aiheesta.
Harva varmaan edes ajattelee, että Raamattu suurelta osin olisi suoraa Jumalan sanaa. Onhan kirjatkin nimetty esim. “Evankeliumi Matteuksen mukaan” tai “Luukkaan mukaan” jne. Sisäänrakennettuna on, että siellä on ihminen kertojana. Siihen kuitenkin uskotaan, että se, mitkä kirjat Raamattuun lopulta ovat päätyneet ja mitkä jääneet ulkopuolelle, on tapahtunut Pyhän hengen johdatuksessa.
Et tässä Raamattu-kritiikissäsi nyt ole oikein vahvimmillasi, kun selvästi puhut aiheesta, johon et ole erityisemmin perehtynyt.
Yritin selostaa Hararin ajatuksia.
Soininvaaralle kommenttina että Hararin pointti oli varmaan se että juutalaiset uudelleen tulkitse Raamattua juuri tästä syystä heidän Raamatussa on nuo vanhat käännökset edelleen voimassa kun taas kristityt uudelleen kääntävät Raamattua joten nuo vanhat käännökset eivät ole voimassa . Myös Raamatun kymmenen käskyä ovat juutalaisille lakeja kun taas kristityille ne eivät ole lakeja vaan ohje sääntöjä
Tuo on siinäkin mielessä hyvin sanottu, että ihmiset turhaan luulevat sairauksien (ml. lihavuuden) johtuvan heidän ruokavaliostaan, kun ne tosiasiassa juontuvat valtaosaksi pöpöistä (joita mm. lentää ulos toisen ihmisen suusta).
Näin uskonnonfilosofian väitöskirjatutkijana sanoisin, että sillä, mikä jokin “virallinen” teologinen tulkinta Raamatusta on, on useimmiten hyvin vähän tekemistä sen kanssa, miten ihmiset todellisuudessa harjoittavat uskontoaan. Virallisen opin ja käytännön välillä on aina jonkin verran välystä, vaikka omasta mielestä oltaisiin kuinka raamattufundamentalisteja. (Tuo “et ole erityisemmin perehtynyt” tuo minulle itse asiassa vähän mieleen sen, kuinka aikoinaan jotkut todistelivat, että Neuvostoliitto ei voi olla diktatuuri, koska sen perustuslakiin oli huolellisesti kirjattu kaikki poliittisen liberalismin kannattamat vapausoikeudet.)
Jotta voi millään varmuudella sanoa, missä määrin joku tietty uskonnollinen ihminen todella uskoo niin kuin hänen kirkkokuntansa opettaa (eikä vain väitä itselleen ja muille uskovansa), on usein tiedettävä niin yksityiskohtaisesti, millainen paikka uskonnolla on hänen elämässään ja toiminnassaan, että se vaatii usein jopa hänen pitkäaikaista tuntemistaan henkilökohtaisesti.
Niko L:lle kommenttina että kyllä Suomestakin löytyy eräs istuva kansanedustaja ja entinen ministeri joka pitää Raamattua suurelta osin Jumalan sanana.
Hänkin lukee Raamattua valikoiden. Esimerkiksi Nainen vaietkoon seurakunnassa on jäänyt häneltä vähemmälle huomiolle.
Soininvaara kirjoitti:
“Hänkin lukee Raamattua valikoiden. Esimerkiksi Nainen vaietkoon seurakunnassa on jäänyt häneltä vähemmälle huomiolle.”
Eikös hän ole kirjoittanut kokonaisen kirjan naisen asemasta ja roolista, joka julkaistiin vuonna 1991. En ole sitä kirjaa koskaan pitänyt käsissäni, mutta muutaman viittauksen olen siihen kirjaan muiden teksteistä joskus menneisyydessä nähnyt, joissa on sanottu kirjassa ainakin jossain kohtaa analysoidun erilaisia naiskäsityksiä ja tulkintoja naisen roolista. Sitä en tiedä, miten hän viittaamaasi jaetta on tulkinnut aikoinaan tai miten tulkitsee sitä nykyään, mutta kyllä hän varsin ilmiselvästi on sen jakeen olemassaolosta ollut tietoinen, eikä ole valikoiden sitä hypännyt yli.
Hän myös muistuttaa, että tieto jolla hallintaan, ei välttämättä ole totta vaan vain hyviä tarinoita. Toki totuutta siteeksi ja tarinalla vedetään tunteet mukaan
Näin on ollut aina ja nytkin
Marianne Susannille kommenttina että fakta ei ole mielipide vaan se on asia joka pitää todentaa. Esimerkiksi fakta on se että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan koska tämä voidaan todentaa esimerkiksi toteamalla että venäläisiä sotilaita on Ukrainassa. Mutta oma mielipide on se että Ukrainassa olisi fasistit vallassa koska tässä kohtaa pitää todistaa konkreettisesti että fasistit olisivat Ukrainassa todellakin vallassa
Soininvaara kirjoitti:
“Siksi Raamattu opettaa yhä, että jänis on märehtijä, eikä ilmeistä virhettä voi enää korjata. Tämä jänis-esimerkki on omani.”
Tuo esimerkki ei ole minusta kovin hyvä, koska tuo on yksi sellainen kohta, joka todennäköisesti ajan saatossa nimenomaan tulee korjaantumaan Raamatun käännöksistä. Tarkistin, että alkutekstissä tuossa ei lue sanaa “märehtijä”, eikä vastaan tullut nopeasti etsiessä yhtään laajasti käytössä olevaa käännöstä, jossa olisi nimenomaan se sana. Käännöksissä sen sijaan esiintyy sana “märehtii”. Suomalaisiin käännöksiin märehtiminen on verbinä (ei kuitenkaan sanana märehtijä) tuohon kohtaan (tai vuoden 1776 pibliassa “märhettii”) on tullut välillisesti mahdollisesti 1600 ‑luvun King James ‑käännöksen kautta, josta sen jälkeen otettiin mallia muihin kieliin. Kyseisen tekstin (Leviticus 11:6) voisi suoraan alkutekstistä suomentaa myös esimerkiksi, että pureskelee uudelleen tai aika monellakin tavalla. Pääviesti jakeessa on se, että jotakin jäniseläintä ei tule syödä, vaan siihen tulee suhtautua epäpuhtaana.
Siitä on ollut erilaisia ajatuksia, että viittaako kyseinen jae siihen, että jänis ulkoisesti niin sanotusti puputtaa silloinkin kun ei syö, tai kenties esimerkiksi siihen, että jänis toisinaan syö papanoitaan, eli prosessoi jo syömäänsä ruokaa uudelleen. Jäniksillä on muihin nisäkkäisiin nähden valtava umpisuoli, joka on keskeinen osa sen ruoan prosessointia. Osan ravinnostaan se saa omia ulosteitaan syömällä.
Lienee mahdollista, että kun parhaillaan käynnissä oleva Pibliaseuran Vanhan Testamentin uusi käännöstyö valmistuu, joka tehdään suoraan alkukielestä, tuossa jakeessa saattaa olla käytössä joku muu ilmaisu.
Ruoka-asia käsiteltiin jo varhaisten kristittyjen parissa. Siitä on siksi Uudessa testamentissa nimenomaiset kirjalliset linjaukset (mm. Apt 15:28–29:ssä), että ainakin taustaltaan ei-juutalaiset kristityt ovat vapaita Vanhan testamentin puhtaussääntöjen noudattamisesta ruoan osalta, jollainen sekä jäniksen että siankin syöntikielto oli. Kristityt ovat kristinuskon syntymisestä asti tulkinneet vanhoja juutalaisia tekstejä arvostaen, mutta Uuden testamentin kirjoitusten opetusten kautta sitä valikoiden, mistä he ovat ottaneet mallia omaan elämäänsä.
Mitä esimerkkeihin tulee, niin USA:n perustuslaki on äärimmäisen hyvä esimerkki asiakirjasta, jota on vaikea kehittää. Uusia lisäyksiä niihin on nähty mahdollista tehdä, mutta moniin vanhoihin perustuslakiteksteihin ei pystytä Usassa kajoamaan ollenkaan.
Lainsäädäntö on täynnä erilaisia pattitilanteita, joissa liikkumavara on käynyt pieneksi tai jopa olemattomaksi. Joskus sitten edetään niin, että ei vain enää välitetä, mitä laeissa tai sopimuksissa lukee, kuten EKP teki joitain vuosia sitten ajauduttuaan tilanteeseen, jossa jotain piti tehdä, ja EU:n sopimukset kielsivät kirjaimellisesti siltä mm. jäsenmaiden velkakirjojen ostamisen. Sitten tulkittiin asiakirjoja uusiksi, ja loppu on historiaa. Oikeustieteilijät laajasti nikottelivat, mutta kun EU:n jäsenmaat eivät suuremmin protestoineet, uudesta tilanteesta tuli uusi normaali.
Tuo oli ihan perinteistä eri säädösten keskenään painottamista mitä joudutaan jatkuvasti tekemään esim. perustuslain tulkinnan kanssa. Esimerkiksi perustuslaissa määritellään ihmisten perusoikeudet kuten vapaus, mutta vapautta voidaan toisaalta rajata esim. vankeustuomiolla. Tällöin punnitaan eri lakitekstien painoarvoja ja poikkeuksia.
Sama oli edessä EKP:n suhteen kun finassikriisi otti kierroksia. EKP:n koko mandaatti on hintavakauden ylläpitäminen. Kun kävi selväksi että se ei kykene sitä tekemään ilman että se ostaa jäsenmaiden velkakirjoja, niin jouduttiin punnitsemaan että kumpi on tärkeämpää: Se että EKP:llä on oikeasti kyky ylläpitää hintavakautta, vai se että se ei osta jäsenmaiden velkakirjoja. Ihan loogista mielestäni tulkinta että tärkeämpää oli hintavakaus ettei koko eurotalous romahda kuolemanspiraaliin.
Toki siinä tehtiin sitten sellainen surkea kompromissi että velkakirjat piti ostaa jälkimarkkinoilta. Nähtävästi isot jäsenmaat halusivat että niiden suuri (yksityinen) finanssisektori pääsee vetämään välistä ostamalla noita velkakirjoja ja myymällä ne ilman riskiä eteenpäin EKP:lle.
Kilgore kirjoitti:
“Tuo oli ihan perinteistä eri säädösten keskenään painottamista mitä joudutaan jatkuvasti tekemään esim. perustuslain tulkinnan kanssa. Esimerkiksi perustuslaissa määritellään ihmisten perusoikeudet kuten vapaus, mutta vapautta voidaan toisaalta rajata esim. vankeustuomiolla. Tällöin punnitaan eri lakitekstien painoarvoja ja poikkeuksia.”
Eri tekstien painoarvojen punninta on tosiaan ihan perinteistä toimintaa. Siitä asiasta on vuosituhantinen historia teologian puolella. Joskus menneisyydessä luin yhtä aikaa teologista dogmatiikkaa ja oikeusdogmatiikkaa. Niissä on todella paljon yhteistä. Oikeuslähdeopinkin historialliset juuret ovat kanonisessa oikeudessa ja teologisessa argumentaatioperinteessa, jossa tekstien yhteensovittamisen kysymyksiä on käsitelty pitkään, ja jouduttu paljon miettimään sitä, mikä teksti missäkin asiassa on painoarvoltaan suurempi kuin toinen, jos tekstit eivät ole suoraan yhteensopivan oloisia.
Soininvaaran kirjoituksessa ja Hararin tekstissä jäin miettimään sitä, että siinä tuntui monta ulottuvuutta jääneen tunnistamatta. Itse näen esimerkiksi Usa:n perustuslain, jonkka tiettyjä tekstejä ei suuremmin muuteta, mutta johon on kyetty tekemään monenlaisia lisädokumentteja myöhemmin joiltain osin rinnasteisena sille, mitä teologian puolella on. Siellä on esimerkiksi Raamatun tekstejä, joilla on keskenään erilaisia painoarvoja. Painoarvot saattavat osin vaihdella kirkkokunnittain ja yksilöittäin. Siellä on kirkolliskokousten päätöksiä jakamattoman kirkon ajalta eli käytännössä ensimmäiseltä vuosituhannelta. Sitten on sitä myöhempiä päätöksiä yms. Vaikkapa luterilaisen kirkon virsikirjaan on tullut lisäosa tällä vuosituhannella. On asioita, joissa on ollut suunnilleen yhteinen linja läpi vuosituhansien, mutta monta kehittynyttäkin linjaa. Eihän mikään aate muuten olisi säilymiskykyinen edes vuosikymmeniä, saati vuosisatoja tai vuosituhansia, ellei se olisi myös kehittymiskykyinen edes joiltain osin.
Soininvaara kirjoitti:
“Piti oikein Googlata kymmenes käskyä, koska tuollaista ei kouluvuosiltani muista. Ja toden totta. Litkusieluiset luterilaiset ovat kirjoittaneet kymmenennen käskyn uudestaan. Muutetussa tekstissä ei puhuta mitään orjista vaan sanotaankin…”
On olemassa katekismuksen opetuksellinen versio kymmenestä käskystä, joka on kontekstuaalista eli pyritetty sovittamaan nykyaikaan, ja sitten taas Raamatun käännökset, joita monessa on pyritty seuraamaan sitä tekstiä kohtuullisen tarkasti, jota käännöksen pohjana on käytetty. Silti tulkinnanvaraa on. Sikäli kun olen ymmärtänyt, kolmisen tuhatta vuotta sitten pitkän palvelussuhteen palvelija, orja tai työntekijä oli usein käytännössä sama asia. Ei ollut tällaisille erillisiä työehtosopimuksia. Ei ollut kirjallisia työehtosopimusliitteitä kellään. Laeissa oli hiukan reunaehtoja perälautana. Yksi merkittävä reunaehto juutalaisilla oli työnteko- ja työn teettämiskielto sapatteina, eli että joka seitsemäs päivä oli lepopäivä. Kuutena päivänä viikossa piti tehdä töitä.
Vuoden 1933/1938 käännöksessä käskyjen kohta on käännetty sanaa palvelija (joista ensimmäinen sana viittaa mieheen, jälkimmäinen naiseen; tässä käännetty nämä palvelija ja palvelijatar):
“Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.”
Vuoden 1992 käännöksessä käytettiin samassa kohdassa orja-sanoja
“Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.”
Nimimerkki hh:lle kommenttina kyseinen kansanedustaja joka on kirjoittanut tuon kirjan jonka nimi on Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi julkaistiin vuonna 2004 ei vuonna 1991. Kuitenkin kyseisellä kansanedustajalla ei ole teologian loppututkintoa joten hänen Raamattu tulkinta on valikoivaa vaikka hän sanookin että hän noudattaa jokaista Raamatun sanaa kirjaimellisesti mutta teologisesti näin ei ole. Alkuperäinen Raamattu on muinaiskreikaksi joka on vuosisatojen aikana käänetty eri kielille. Toisin kuin esim Koraani joka on kirjoitettu klassiseksi arabiaksi niin alkuperäinen Koraani on aina arabiankielinen joten sitä ei voi muuttaa. Raamatun kohdalla tilanne on toinen. Jopa Katolinen kirkko on luopunut latinan kielestä messuissa.
Eikös hän ole kirjoittanut kokonaisen kirjan naisen asemasta ja roolista, joka julkaistiin vuonna 1991. En ole sitä kirjaa koskaan pitänyt käsissäni, mutta muutaman viittauksen olen siihen kirjaan muiden teksteistä joskus menneisyydessä nähnyt, joissa on sanottu kirjassa ainakin jossain kohtaa analysoidun erilaisia naiskäsityksiä ja tulkintoja naisen roolista. Sitä en tiedä, miten hän viittaamaasi jaetta on tulkinnut aikoinaan tai miten tulkitsee sitä nykyään, mutta kyllä hän varsin ilmiselvästi on sen jakeen olemassaolosta ollut tietoinen, eikä ole valikoiden sitä hypännyt yli.
>“Googlata”
nyt täytyy antaa blogistille ja muille kommenttia.
nyt olisi korkea aika lopettaa noiden yritysten ilmais mainonta ja sanoa vaikka nettihaku. eikä tuo ole ainoa termi, esim photoshopata.
googlen käytännöt ovat olleet kyseenalaisia jo pitkään mutta viime aikaiset trump myönteiset linjaukset vielä pahentaa sitä. olen jo kutsunut tuota truumple termillä.